Sivun näyttöjä yhteensä

10. helmikuuta 2007

Miten petkuttaa?

"Kirjailijan ainoa ongelma on, miten kirjoittaa hyvin."

Pötyä.

Hyvästä tekstistä ei ole puutetta. Kiitettävää tekstiä on niin paljon, että se on ympäristöhaitta. Hyvää kirjoitusta riitää.

Kirjailijan ongelma on, kuka lukisi.

Lukijan petkuttaminen olisi keskeinen markkinointikeino, mutta se on vaikeaa.

Luin Sofi Oksasen Parnasson esseen. Hän on tällä viikolla joka paikassa. Syystä.

Essee oli hyvä.

Peruskysymys oli esitetty epäsevästi: miten saada ihmiset (lukijat) vedetyksi keskelle epämiellyttäviä asioita. Hän esittää joukon sellaisia, kuten idän kaihon ja hyväntahtoisen naureskelun Neuvostoliiton muistoille.

Esimerkki on hyvä: "CCCP" teepaidassa on vitsikäs, mutta hakaristi ei.

Ehkä tämä on taloustieteellinen ongelma. Suhteellisen niukkuuden aikana tieto esimerkiksi Camus'n uudesta romaanista levisi heti ja ennen pitkää puoli metroa istui sama niden kädessä. Kun Camus'n jälkeen jäänyt romaani julkaistiin, se ei herättänyt huomiota.

Luultavasti olisi opeteltava iltapäivälehtien ja ilmaislehtien keinoja. Niissä on otsikoita ja aloituksia, jotka panevat lukemaan, vaikka ei aikonut.

Mitä puhuttelevampi ja tärkeämmän tuntuinen teksti on, sitä varmemmin se jää lukematta. Se hankitaan ja tuodaan kotiin ja pannaan ulottuville ja myydään kuolinpesän huutokaupassa. Avaamattomana.

Kieltämättä raaka mielihyvä vaikuttaa vielä. Kirjoitus on joskus niin hyvää, että sitä pistelee kuin pähkinöitä (rusinoita seassa).

Luulisin että blogi on huimassa etulyöntiasemassa sanomalehteen verrattuna. Kun lukijat oppivat vielä käyttämään Firefoxin lisäkettä, joka avaa viimeksi jätetyt sivut, ei tarvitse edes klikkailla kirjanmerkkejä.

Toisaalta RSS on muuttamassa kaiken. Netvibesistä on tulossa uusi versio, joka kukaties mullistaa blogin mahdollisuudet. Nykyisellä laitteistolla harmittelen tekstin liiallisuutta ja kuvan liian pientä osuutta. Kuvia ja mielenkiintoisia urleja pitäisi voida kylvää suruttomasti sekä asiallisiin että asiattomiin yhteyksiin.

Luulen että tämä Sofi Oksnen, joka myös puhuu järkevästi, on oivaltanut olennaisen.

Kirjaiijan täytyy olla kirjailijan näköinen.

Vaikka menestyy Westökin, vaikka on hyvän suomenruotsalaisen näyttelijän näköinen.

17 kommenttia:

  1. Sellainen juristin blogi saa minusta säännöllisen kommentaatorin, jossa pohdiskeltaisiin miksi yhdessäkään EU-maassa ei ole määrätty pientä vähemmistökieltä kaikille yhteiseksi kansalliskieleksi.

    Camus´n lukijat aikanaan ihastuivat näkemykseen jonka mukaan ihminen on sellaisenaan A-luokan vähemmistö; viehätysvoima on siis sitä että osaa kuulla myönteisen vastauksen vaikka ei ole esittänyt selvää kysymystäkään.

    Gramscin muotoilun mukaan läntinen historia on taistelua yksilön vapauksien puolesta erilaisia eliittejä vastaan jotka vähemmistömäärittelyillä (näkymätön käsi!) ovat yrittäneet lisätä "viehätysvoimaansa".

    VastaaPoista
  2. Takavuosina jossain Yleisradion sievistelevässä kirjallisuusohjelmassa keskusteltiin Arto Salmisen "Paskateoria"-kirjasta. Eräs ohjelman naisista valitteli, että ei kehdannut lukea kirjaa julkisella paikalla sen kannen takia.

    http://www.kiiltomato.net/uploaded/paskateoria.jpg

    "Salminen tunnettiin vuosia kriitikoiden arvostamana mutta huonosti myyvänä kirjailijana", sanoo Wikipedian artikkeli miehestä.

    Tästä päästäänkin väitteeseen, joka mielestäni on TODELLINEN ongelma siitä, miksi kirjailijat eivät suomessa myy: kirjallisuusarvostelut ja ns.kirjallisuusmedia on joko a) toisten kirjailijoiden tai b) kirjallisuudentutkimusta opiskelleiden ihmisten tekemää. Ja tunnettuahan on, että nämä kaksi ryhmää ovat täysin vääriä ihmisiä laajentamaan kirjan mainetta tai sen ymmärrystä omien kuppikuntiensa ulkopuolelle.

    Kirjallisuusohjelmat, sivut sanomalehdissä ja kirjoille tarjottava julkisuus on Suomessa niin ala-arvoista ja lapsen kengissä, että hohhoijaa. En kyllä tiedä, mitä tälle voisi tehdä, mutta näin vaan on.

    VastaaPoista
  3. Kuva on tärkeä.
    Sanovat että mies katsoo rintoja, eikä kasvoja, koska hän katselee paremmin kuin ajattelee.

    Ihminen lukee paremmin kuin ajattelee.

    Kun ihminen lukee, hän katsoo ensin kuvan.

    Tavallisella verkkosivulla, jossa ei ole kuvaa, niin sivun avutuesssa katse menee ensin keskelle ruutua ja etsii sitten kuvaa, jos sitä ei löydy, se etsii helposti luettavan kirjasimen ja kirjoituksen alun.
    Jos on kuva, niin tarkistetaan onko siinä ihmistä.

    Jos ei, siirrytään tekstiin.
    Jos siinä on kuva, jossa näkyy ihminen, tarkistetaan kasvot, tunnetaanko, jos ei, katsotaan asento, onko se menossa voi tulossa.
    Jos kuvan ihmisen kasvot näkyvät, katsotaan minne päin sen kasvot ovat, ja katsotaan mitä se katsoo.

    Tämä on yksi syy, miksi minun verkkosivuillani on minun kuvani ja miten se on aseteltu. Kuvan sijainti ja katseen suunta painottavat jotakin mikä on tekstissä.
    Kuvissa yleensä toinen silmä on kultaisen leikkauksen kohdalla ja jos kuvassa näkyy vasen käteni, nimettömässä olevat rubiinit ovat kultaisen leikkauksen suhteessa kuva-alaan ja silmään. Oikean käden kanssa pikkusormen kärki tai sormuksessa oleva rubiini ovat kultaisen leikkauksen verkoston mukaisessa asemassa kuva-alaan.

    Toinen syy on tietysti egosentrisyys ja kolmanneksi, allekirjoitan kuvallani, kuvani kertoo, "Minä sanoin, saa tulla sanoamaan, jos on asiaa".

    Olen neuvonut pari opiskelijaa miettimään omia opinnäytetöitäänkin niin, miten he kuvittavat ne.
    Oikea taulukko, oikein laadittuna ei ole vain tietolähde, vaan graafinen elementti, joka johdattelee lukijan oikeaan suuntaan ja virittää hänen ajattelemaan oikein jatkossa olevan tekstin kannalta.

    Nyt menen antiikkiliikkeeseen katsomaan itselleni työpöytää uuteen toimistooni.

    VastaaPoista
  4. Toinen kysymys on kenen tahdot lukevan kirjoituksiasi. Mistä suunnalta haluat palautteen vai haluatko ollenkaan. Haluatko oraakkeliksi vai takakannen keventäjäksi - kulttuurilehteen vai käsityölehteen. Etsitkö taikasanojen jonoa, jolla maailma muuttuu vai tahdotko nauraa sen mielettömyydelle, osoittaa se kauneutta vai kääntää sen pimeydelle julkisesti selkäsi.

    VastaaPoista
  5. Olen Kemppisen kanssa täysin samaa mieltä. Lukeminen on vaativa laji. Ensinnäkin pitää osata lukea. Jos lukunopeus on hidas, niin ei sitä jaksa lukea paljon mitään. Perse ei kestä istumista, kun ajatus lähtee harhailemaan.

    Jotenkin siihen tekstiin pitäisi saada ympättyä väkivaltaa, erotiikkaa, rakkautta, meheviä juoruja ja raivokasta asiaa sinne väliin sopivasti annosteltuna niin a vot, eiköhän jengi lukisi posket hehkuen. Ja jos vielä saisi kirkolliset piirit paheksumaan, niin menestys voisi olla taattu.

    VastaaPoista
  6. Huonosti kirjoittaminen on vaikeaa. Joku Dostojevski kirjoittaa kelvottomasti, kirjoittamisen opettaja pitäisi toivottomana tapauksena. Saarikosken kieli on kamalaa töksähtelyä. En edes mainitse Haavikkoa.

    Nämä ovat ansioita.

    Sofi Oksanen kirjoittaa vielä liian hyvin, mutta vaikuttaa lupaavalta.

    VastaaPoista
  7. Ad Camunen:

    Eliittien vähemmistömääritelyt - tuota on mietittävä. Käy ilmi etten muista Gramscia riittävän hyvin. Sillekin asialle voisi tehdä jotain.

    VastaaPoista
  8. Sofi Oksanen ei liene kirjoittanu kovin hyvin, mitä taas Markku Jokisipilältä kommentoi.

    VastaaPoista
  9. Ad v said:

    Kun tuossakin on hiukan perää. Koska olen itse monien kuppikuntien kantajäsen, näen asian hiukan toisesta kulmasta eli se seikka, että esimerkiksi sanomalehdessä on kirjallisuusarvostelijat antaa sitten kaikille muille luvan ja vapauden olla lukematta ja miettimättä.

    Arvostelijoille kirjoitettu kirjallisuus on valitettavasti aika yleinen genre. Siinä on vaikea nähdä mieltä.

    Oma elitistis-vähemmistöläinen tietolähteeni on ollut viime vuodet The New york Review of Books, joka poikkeaa suomalaisista kirjallisuuslehdistä ainakin siinä, että se on kuin Parnasso, Kanava, Tieteessä tapahtuu ja Historialinen aikakauskirja yhdessä, sanomalehden muodossa. Tietenkin se on tasoltaan parempi kuin nämä neljä, potenssiin korotettunakin, mutta on hauskaa lukea esimerkiksi aitojen oikeusfilsofian asiantuntijoiden (Dworkin) nopeita ruumiinavauksia päivän teemoista tai ikänsä poliittisen historian kummallisuuksia tutkineiden setämiesten selostuksia päivän poliittisista valheista tai esimerkiksi ansioituneiden orientalistien katsauksia vaikkapa turkkilaisen proosan ja jouranlismin tulkinnoista.

    VastaaPoista
  10. Ad Anonymous I:

    Ellen olisi kiinnostunut lukijoista, julkaisisin edelleen kirjoja.

    Kirjojen kirjoittaminen on jonkinlaista poseerausta, jonka tuloksesta ei koskaan tiedä.

    Blogissa on tämä kommenttien viehätys.

    Tämän kirjoittamisen motiivi on jupina.

    Julkaisemisen vakiintuneilla alueilla olen mielestäni saavuttanut kaiken tavoittelemisen arvoisen eli minut on otettu tosissaan sekä kaunokirjallisuuden että tieteen puolella.

    VastaaPoista
  11. Ad S. Liuhto:

    Naulan kantaan! Minäkin olen ollut panevinani merkille, että kirjailijoita tulee etenkin ihmisistä jotka ovat huonoja kirjoittamaan ja joilla on kielellisiä ilmaisuvaikeuksia.

    Joku päivä ilmiö saa pseudotieteellisen nimen, esimerkiksi "tekihäiriö" (vrt. lukihäiriö).

    Ainakin prosaisteilla korkeakiilto on yhtä vastenmielinen kuin amerikkalaisen hampaat - muovia, silmänlumetta.

    Hyvä proosa on kumman usein sillä lailla krouvia tekoa, että ainakin joistakin saumoista näkee sisään, näkee miten se on tehty.

    Lyriikassa ainakin Leino oli huonoin sujuvimmillaan ja paras silloin kun kynän tärinän tuntee tekstistä.

    VastaaPoista
  12. Kirjoittamisen kanssa vaikeinta on olla kirjoittamatta.
    Minä hakkasin konetta niin paljon hiljan, että sain marssimurtuman kaltaisen rasitusvamman käteensä.

    Yhdellä kädellä kirjoittaen kirjoitusnopeus laskee reippaasti alle puoleen normaalista, hyvä jos 30 merkkiä minuutissa. Silloin ehtii ajatella, eikä se aina ole tekstille eduksi.

    VastaaPoista
  13. "...miksi kirjailijat eivät suomessa myy:" johtuu puutteista tuotekehityksessä ja markkinoinnissa. Jos haluat kirjoittaa suomalaisia älykkökriitikoita nirvanaan - ostajia on enintään promille väestöstä (5 000). Think Big, think international, write in english tai ainakin käännätä hyvällä kääntäjällä. Näinhän yliopistoissa jo tehdään - graduja ja väikkäreitä englanniksi jne. Suomalainen summary - kenties.

    VastaaPoista
  14. "miksi yhdessäkään EU-maassa ei ole määrätty pientä vähemmistökieltä kaikille yhteiseksi kansalliskieleksi."

    Suomessa on.

    VastaaPoista
  15. Viron itsenaistymisen aikoihin Venäjän ulkoministeri Primakov vihjaisi kolleegalleen Tarja Haloselle josko tämä voisi ajaa venäläjänkielelle samankaltaista asemaa Virossa kuin on ruotsilla Suomessa.

    Halosen vastaus ei ole tiedossani, mutta Lennart Meren on: yhdessäkään Eu-maassa ei pienen vähemmistön kieltä ole määrätty kaikille yhteiseksi kieleksi

    VastaaPoista
  16. "väkivaltaa, erotiikkaa, rakkautta, meheviä juoruja... ...kirkolliset piirit paheksumaan niin menestys taattu"
    70 luvulla ehkä. 2010 luvun Suomessa tuskin. Tuon kaiken saa yhdessä illassa telkkarista. Mutta kuinka rakentavasti saat ihmisen nauramaan itselleen - jaksamaan ja nauttimaan elämästä. Joku Paasilinna ja Huovinen lienevät siinä onnistuneet.

    VastaaPoista
  17. meri on oikeassa. ruotsi on eu-kieli sen vuoksi, että ruotsi kuuluu eu:hun. se ei ole virallinen kieli sen takia, että suomessa se on toinen vähemmistökotimainen. entä kuinka saami - kun täällä on asetukset annettava saameksi, niin miksei eu-liturgiaa saa saameksi?

    VastaaPoista