Sivun näyttöjä yhteensä

18. helmikuuta 2007

Internetin haltuunotto

Päivää.

Toivottavasti voitte hyvin.

Itse voin pois tiehensä.

Mitä sitten vielä kelloihin tulee, eilinen Kultaosormi taitaa kyllä olla Bondeista paras, ja Bondin tuotesijoitelluista kelloisa Google sylkee laajan kirjallisuuden, kuten The Watchismo Times.

Salaisen agentin Omega oli Seamaster, ei Speedmaster.

Sanomalehdistö on hädässä ja yrittää siinä sivussa ohjata verkkokansaa jumalanpelkoon ja hyviin tapoihin.

En edelleenkään suostu ihmettelemään rangaistuksia kunnian tai yksityisyyden loukkaamisesta keskustelupalstoilla.

On tässäkin blogissa ollut useaan kertaan puhe siitä, että ei noissa asioissa välineellä ole väliä. Yksityisyyttä voi loukata myös möykkäämällä toreilla ja kunniaa samoin.

Siinäkään en anna periksi, että usein mainitut blogit eivät ole kauttaaltaan päiväkirjoja eivätkä mielipiteiden esittelyä. Kyllä näissä on myös asiaa.

Sanomalehdistön parhaat kolumnit ja blogit löytää muuten Neue Zürcher Zeitungin verkkoversiosta ja Le Mondesta. Guardian on kova juttu ja tanskalainen Politiken samoin.

Näpersin koko eilisen päivän Wikipediaan artikkelia "Sopimusoikeus". Ei ole helppoa ja on vaarallista. Mutta olen nyt ajatellut, että kyllä se helpottaa omaakin työtä, kun voi luennolla sanoa jostain sivua-asiasta, että lukekaa tämä Wikipedian artikkeli.

Olen näpertänyt Tekijänoikeus- ja Patentti-artikkeleita. Katsotaan mitä saadaan aikaan. Keskimäärin oikeudelliset artikkelit ovat niin heikkotasoisia, että niitä ei valitettavasti voi suositella kenellekään. Mutta ehkä asiaan saadaan parannusta.

Amerikkalaisessa Wikipediassa muutamat digitaaliseen maailmaan liittyvät oikeudelliset artikkelit ovat todella erittäin hyviä. Niistä näkee, että asialla on ollut iso ryhmä asiansa osaavia ammattilaisia.

Toistaiseksi olen kuitenkin sillä kannalla, etten hyväksy opinnäytetöihin alaviitoiksi Wikipedian artikkeleita. Se ei ole ilkeyttä vaan koulutusta. Viimeistään väitöskirjassa on löydettävä todellinen lähde eli se teksti, johon esimerkiksi Wikipedian juttu perustuu. Se on tieteellistä käsityötaitoa.

Verkossa muuten on parhaat olemassa olevat kirjat informaatio-oikeudesta (Mads Bryde Andersen tanskaksi, IT-ret), Internet-oikeudesta (saksaksi) ja myös keskeisestä tekijänoikeudesta taustoineen.

Neuvon niitä matkan varrella.

Sanotaan että netin suuri ongelma on sekuli tieto. Käyttäjällä ei ole mahdollisuutta arvioida löytämiensä tietojen uskottavuutta.

Ei tuo ole hyvä väite. Se koskee myös painettua tekstiä.

Minulla on päin vastoin sellainen tunne, että vertaisryhmien syntyminen nettiin luo juuri näitä arviointiperusteita.

Meidän, jotka olemme onnistuneet hankkimaan lukijoita, on sitten jatkuvasti muistuteltava, että esimerkiksi ei-ammattilaisen tietotekniikan ja viihteen kannalta "Lifehacker" on kiva ja erittäin hyvin tehty blogi.

Viimeksi siellä neuvottiin, että työpaikalla voi sopia kummallisen hatun pitämisestä päässä merkkinä siitä, että nyt on kiire, on keskityttävä ja paskapuheet voisi jättää toiseen kertaan.

Loistava oivallus. Tarkoitukseen voisi käyttää tonttulakkia tai tohtorinhattua.

Sveitsiläinen NZZ-sanomalehti muuten kertoo nyt instrumentista, joka ei ole kello eikä Omega. Näyttäisi kertyneen uusia todisteita siitä, että viikingit ja kukaties myös polynesialaiset osasivat arvioida eräitä kiteitä käyttäen pilviseltä taivaalta auringon paikan valon polarisoitumisen perusteella. Sen voi kuulemma oppia erottamaan pienellä treenauksella.

Polynesiassa jengillä oli terve maailmankatsomus. Kun he purjehtivat jostain Uuden Guinean seudulta valtavien etäisyyksien päähän, suunnistaminen perustui vakaumukseen, että ihminen on maailman keskipiste ja että tähdet kiertävät ihmistä ja saaret liikkuvat etenkin öisin lähemmäs ja loitommas ihmisistä.

Missähän niitä aurinkokiviä, joista mainitaan saagoissa, mahtaisi olla myynnissä?

16 kommenttia:

  1. Kaiketi kiteinen hiili absorboi sopivasti hajasäteilyä, että voi päätellä auringon paikkaa - tuli joku artikkeli vastaan. Riippunee kai myös pilviverhon rakenteesta, kuinka korkealla ja onko jääkiteitä.

    VastaaPoista
  2. The crystal cordierite can be found as pebbles in the coast of Norway. It has birefringent and dichroic properties, changing color and brightness when rotated in front of polarized light. With an adequately cleaved crystal it is easy to tell the direction of skylight polarization: its color will change (e.g. from blue to light yellow) when pointing towards the sun. [Curiously enough, the Vikings frequented Iceland, the first source of Iceland Spar (optical calcite), which has had such an important role in the discovery and study of polarization. Even today, many high-performance polarizers use that mineral]

    VastaaPoista
  3. Interestingly, in the late 40's the US National Bureau of Standards (now NIST) developed a Sky Compass based on the same principle. It was inspired by a previous "twilight compass" developed by Dr. A. H. Pfund of Johns Hopkins University. From a NBS 1949 paper: "The principal advantage of the sky compass . . . is during twilight, and when the sun is several degrees below the horizon, as well as when the region of the sky containing the sun is overcast, so long there is a clear patch of sky overhead. The sky compass is thus of particular value when the sun compass and the sextant are not usable. Since the extent of polarization of the sky's light is greatest at right angles to the incident beam of sunlight, the compass is most accurate in the polar regions, where it is also most useful, because of the long duration of twilight . . ." The US Navy and Air Force experimented with the sky compass in the 1950's and Scandinavian Airlines (SAS) used it for several years on its polar flights. Polarization.com has recently developed an inexpensive educational Skylight Compass Card.

    VastaaPoista
  4. Lähde: http://www.polarization.com/
    viking/viking.html

    VastaaPoista
  5. Viikinkien aurinkokivistä oli puhe mainioíden Kallenaution & Söderlundin loisteliaassa radiosarjassa Viikinkien aika, joka on kokonaisuudessaan kuultavissa netissä (tosin ei ladattavissa). Aurinkokivistä puhutaan erityisestä tässä jaksossa:
    http://www.yleradio1.fi/tiede/
    viikinkienaika/id570.shtml

    VastaaPoista
  6. Suurin ongelma lienee "oikean" tiedon tunnistaminen, tiedon päivittäminen.

    VastaaPoista
  7. Ad Dr. Blind 1:o

    Muutenkin arvoisat, kunnianarvoisat ja jalosyntyiset lukijat suvainnevat panna merkille, että juuri nyt etenkin Radio 1 lähettää tolkutoman hyviä ohjelmia - tiedettä, politiikkaa, musiikkia ja siihen liittyviä aiheita.

    Ja striimattu sisältö tarkoittaa, että hätävale "en sattunut olemaan radion ääressä" on lakannut kelpaamasta.

    Me ("Aristoteleen kantapää") lähetämme myös netin kautta. Mp3 tulee iTunesilla siististi. Lähiaikoina tulossa mm. keskustelu prof. Upa Kankaan kanssa nimilautakunnan huolista. Upa puhui vielä ruokottomampia kuin minä.

    VastaaPoista
  8. Ad Dr. Blind 2:o

    Olen ollut aina parempi neuvomaan toisia kuin osaamaan itse.

    Siitä suuri tyytyväisyys nykyiseen hommaan. Kun tekee kieroja tenttikysymyksiä opiskelijoille, oppii itsekin yhtä ja toista kurssista.

    Korkeakoulu muuttui viimeksi yliopistoksi suoraan tuolini alta. Kuulin käytävältä, ettei Lappeenrannan teknillistä korkeakoulua ole enää olemassa, ja istu ja pala, yliopistohan sekin on nyt!

    Faksia tosin emme taida omistaa.

    Mainitseminasi vuosina muuten KKO:n kollegat pohtivat, onko määräaika säilytetty, jos faksin lähetys on aloitettu ennen virka-ajan päättymistä mutta se on tullut kokonaisuudessaan perille vasta klo 16.15 jälkeen.

    VastaaPoista
  9. Ad Helanes:

    Aivan. Ja se on ollut ongelma aina.

    Hätkähtelen muuten harva se päivä, että noinkohan olisin todella oppinut mitään kansakoulun jälkeen. Myöhemmät tapahtumat ovat kuin usvan peitossa.

    VastaaPoista
  10. Ad Anonymous I klo 17.46

    Tuo mainitsemani NZZ:n juttu rakentuu juuri pilvisyysoloille - otsikko on "navigointi sumussa", ja kirjoituksessa viitataan pariinkin sagaan, joissa sankari purjehti pokkana (på svenska 'helt sonika') sumusta silmille.

    http://tinyurl.com/2wk9jm
    eli
    http://www.nzz.ch/2007/02/14/ft/articleEV4VN.html

    VastaaPoista
  11. Mulla taitaa olla tuollainen yhdensorttinen aurinkokivi jossakin.

    Näyttää samealta kvartsilta, mutta on malliltaan toisenlainen. Kun sitä kääntää ulkoisalla, sen pinnassa oleva kuvio muuttu, ja läpi tihruten läpinäkyvyys muuttuu, kun sitä kääntää.

    Pitänee ottaa mukaan Beijingiin, siellä kun ei aurinko paista.

    VastaaPoista
  12. kiitos

    Noi viikinkikivet olivat minulle uutuus. Tulin kaivaneeksi blogisi herättämänä. Pitää etsiä eräreppuun kipinäpuikon seuraksi. Hauskaa kansanperinnettä, joka voisi mennä myös kaupaksi.

    VastaaPoista
  13. "Missähän niitä aurinkokiviä, joista mainitaan saagoissa, mahtaisi olla myynnissä?"

    Hehheh. Jos löydän, niin annan lahjaksi - ilman eestä.
    Poppamies on aina kivensä ansainnut...

    VastaaPoista
  14. Hassun hatun pitäminen merkkinä siitä, että juuri nyt ei passaa häiritä, on dokumentoitu ainakin vuonna 1996 ilmestyneessä kirjassa Jamming: The Art and Discipline of Business Creativity (ISBN 0887307469) - ihan vaan siltä varalta, että joskus vielä on käyttöä muullekin kuin nettiviitteelle...

    VastaaPoista
  15. Polynesiassa jengillä oli terve maailmankatsomus. Kun he purjehtivat jostain Uuden Guinean seudulta valtavien etäisyyksien päähän, suunnistaminen perustui vakaumukseen, että ihminen on maailman keskipiste ja että tähdet kiertävät ihmistä ja saaret liikkuvat etenkin öisin lähemmäs ja loitommas ihmisistä.

    Micronesialaisessa navigaatiossa idea on, että vene pysyy paikallaan ja referenssisaaret (etakit) liikkuvat veneen sivuilla horisontissa sivuttain suhteessa tähtien ratoihin (ei siis lähemmäs tai loitommas veneestä). Hyvä selostus tästä mainiosta navigointitavasta on Edwin Hutchinsin loistavassa teoksessa "Cognition in the wild" luvussa 2 "Navigation as a computation". Kirjassa kuvataan pääosin amerikkalaisen sotalaivan navigointia hajautetun kognition näkökulmasta.

    VastaaPoista
  16. tuota en ymmärrä lainkaan - täytyyhän wikipedia kelvata lähteeksi - eikös siellä mainita kirjoittajan nimikin. Ruutu voi olla ainoa alusta, jolle älykkö on mielensä parhaat toistanut. Mutta sen voi tehdä, että wikipedian rinnalle vaatii toisen - hakkuutähteille tai kaislalle painetun lähteen, jota voi kritisoida (selittää siis mitä lähdettä pitää luotettavimpana ja miksi) Joskus voisi velvoittaa kaivamaan huuhaalähteitä ja kritisoimaan niitä kuoliaaksi. Eihän lähdekritiikkiin opi jos ei opeteta ampumaan huuhaainnasia alas.

    VastaaPoista