Sivun näyttöjä yhteensä

24. heinäkuuta 2006

Puliukkojen muistolle

Puliukot ovat kuolleet.

Korvikeaineiden väärinkäyttäjiä ja kodittomia alkoholisteja on, mutta he eivät ole "kunnon" ihmisten silissä.

Ennen Erottajallakin seisoi joka päivä mies, joka oli kuin Helsingin Sanomien kulttuuriosaston kirjoitus - kaikki osaset eli eri romppeet olivat puhtaita ja siistejä, mutta kokonaisuudessa ei ollut mitään järkeä.

Kaveri asioi harvemmin käymälässä, vaan teki suoraan housuihin, ja päivän melskeissä erilaisia eväitä meni myös rinnuksille. Pelastusarmeija ja Sossu antoivat onneksi kamppeita, puhdasta ja hyvää tavaraa, esimerkiksi erinomaista liituraitakangasta olevat suorat housut, käytetty ruskea takki ja koripallokengät, takin alla ns. kipparipaita.

Bensowin talon viinakaupan kulmalla toistui:"Anteeks mutta voisko johtaja jeesaa markalla..." Jos puhuteltu - "johtaja" - hidasti askelta, tuli pakollinen jatko... "kun pitäis päästä siskon luo Jakomäkeen..."

Bensowin talo on samanlainen, hiljalleen riutuva paikan määre kuin Wulffin kulma tai Tempon talo - nimiä ei enää ole mutta nimityksiä käytetään. Huumenuoriso asusti aikojen alussa Perunatorilla, jossa kai ei enää myydä perunoita - siis siinä Bio-Bion edessä (Uusi ylioppilastalo - Vanha ylioppilastalo). Puliukot eli denat majailivat Ruttopuistossa, johon on haudattu 1700-luvulla koleraan kuolleita; Helsingissä ei liene koskaan ollut paiseruttoa.

Liikehdintä alkoi 1960-luvulla. Marraskuun liike kiinnitti voimakkaasti huomiota rappioalkoholistien asiaan. Kävin useinkin ensisuojassa, jota ruvettiin sanomaan Lepakkoluolassa ja joka tuli myöhemmin tutuksi muista yhteyksistä. Vallitseva, valistunut mielipide paheksui juoppojen hyysäämistä, sillä joka ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä. Todellisuudessa kysymyksessä oli aika suuri määrä lohduttoman huonoon kuntoon joutuneita ihmisiä.

Puliukot haluttiin nähdä huvittavina. Kari Suomalainen teki asiassa parhaansa. Puliukko Kustu oli aika tyypillisesti lainattu muilta pilapiirtäjiltä. Tanskalaisen Storm-Pedersenin pulikot jäivät historiaan epäilemällä, että kulttuuri tarkoittaa samaa kuin pulituuri. Ruotsalainen Albert Engström ja hänen hyväntuulinen, jäntevä ja reipas Kolingen-hahmonsa oli iloinen, yhteiskunnanvastainen pilkkakirves, joka lainasi hahmonsa piirrosten pultsareille.

Pulituuri muuten on ainetta, jota käytettiin huonekalujen kiillottamiseen. Pöydät ja piirongit petsattiin tummiksi ja lakattiin useaan kertaan ja hiottiin ja sen jälkeen kiillotettiin pulituurilla, joka on ohjaltaan ranskan kielen sana ja tarkoittaa kiillotusainetta. Siinä oli alkoholia.

Puhuttiin myös tenttu-ukoista. Tenttu tarkoittaa denaturoitua eli vastenmieliseksi tehtyä alkoholia. Viimeisiä sellaisia aineita oli "liekkiviina" eli etyylialkoholi tuulilasinpesunesteenä. Nykyinen haisee kyllä ihastuttavasti viinalta, mutta on korkeampi alkoholi eikä siis mene päähän.

Vietin lapsuutta ja nuoruutta hullujen ja humalaisten seurassa, kuten maalla oli yleisesti tapana. Heillä oli hienot jutut. Kaikki kuunneltiin ja painettiin mieleen.

Kirkonkylissä ei tietenkään ollut Alkoa, eikä kauppalan viinakaupasta myyty juopoille. Suosittu korvikepäihde oli suuvesi Illodin, mutta myös Eau de Colognea juotiin ja nikkarinlakasta sai suolan avulla päähän menevää janojuomaa.

Kuvittelisin, että keskioluen vapauttaminen ja alkoholipolitiikan keventäminen tappoi pultsarit. He joivat itsensä hengiltä ensimmäisinä.

He olivat myös sodan ja elintasokilpailun ensimmäisiä uhreja. Sisätilahenkilöistä ei yleisö paljon tiedä. Kun suora sosiaalituki kasvoi, ihmiset alkoivat juoda itseään hengiltä neljän seinän sisällä, eivätkä heistä tienneet muut kuin poliisit ja ruumisarkkuliikkeiden autonkuljettajat.

En tiedä. Ehkä valtavasti kohonnut suomalainen alkoholinkäyttö näkyy yllättävällä tavalla. Mielestäni julki juopuneita eli päiväsaikaan tolkuttomassa humalassa hoipertelevia ja hoilaavia ihmisiä näkee nykyisin harvemmin kuin ennen. Tämä tarkoittaa että heitä näkee harvemmin keskustan kaduilla.

Puliukko oli vaaraton olento, joka huonokuntoisuutensa vuoksi ei olisi edes pystynyt väkivaltaisuuteen. Heitä asui talvisin Helsingin pääpostin lähellä roskalaatikoissa. Joukossa oli eräässä vaiheessa kaksi Mannerheim-ristin ritaria.

Espoon käräjiä 60-luvulla istuttaessa Annankadulla yksi toimistamme oli soittaa järjestyspoliisille ja pyytää poistamaan puliukko Sutinen, joka oli yleensä vielä aamulla kello 9 nukkumassa ja haisemassa ullakkotasanteella.

Epäilen että talonmies oli humaani.

10 kommenttia:

  1. Sosiaalipolitiikan (ja siihen liittyen myös esim. alkoholin hinnan säätelyn) tarkoituksena olisi mielestäni ennen muuta toimia ennaltaehkäisevänä tulonjakajana ja edes jonkinlaisen "normaalin" arjen sujuvuuden takaajana, ettei yhteiskunta edelleen polarisoidu voittajiin ja häviäjiin. Niihin, joilla on kaikki virat ja toimet ja heihin, jotka toimetonna pitävät huolta kulkulaisen roolista. Pultsareita ei saada sillä poistettua keskustasta, eikä kadulta koskaan, mutta ehkä heilläkin on silloin ainakin periaatteellisesti elämisen eväät? Itse päättävät, mitä niillä tekevät.

    VastaaPoista
  2. Ad Dahl:

    Häviäjät ovat sosiaalisen sodan sankarivainajia tai sellaisiksi tulossa.

    Lisäksi he ovat armottomia ja osuvia muotokuvia meistä, jotka luulemme olevamme vallan kahvassa, vaikka olemme kahvoja valtaan.

    VastaaPoista
  3. Osuvasti sanottu - vahva on heikko aina. Se on elämän tärkeimpiä oivalluksia, joka jää monelta, nk. vallan kahvaa (kahvavaltaa?) kädessään pitävältä, monesti näkemättä. Ehkä siksi, kun heille ei näitä konkreettisia, kouriintuntuvia heikkouskokemuksia, aseman roskiksissa majailua, ole päässyt niin paljon kontolleen kasaantumaan. Tällä en nyt tarkoita sitä, että jokaisen tuomarin, professorin tai muun eri alan nk. asiantuntijan pitäisi kömpiä roskikseen kokeilemaan päivää alkkiksena. Vaikka taitaisi se ihan konkreettisen heikkouden omakohtainen KOKEMINEN tehdä hyvääkin. Humaanin asenteen saavuttaa toki edistyskelpoinen muutenkin, ei siihen roskikseenkömpimisiä tarvita.

    VastaaPoista
  4. Sosiaalitukia ei saa niin paljon että pystyisi itsensä tappamaan juomalla, ei se riitä edes hetkelliseen juovuksissa käymiseen päivittäin.

    Peruspäiväraha riitti vuokraan ja halpaan ruokaan muttei esimerkiksi vaatteisiin joten piti vetäytyä sosiaalisesta elämästä jos housujen perse repesi. Raitistuin aina peruspäivärahakautena ja opiskelin koska kirjasto on ainut paikka mihin ei tarvitse rahaa eikä kravattia ja pääsee vessaan.

    VastaaPoista
  5. Puliukkoudesta on tullut määrittelykysymys, vähän niin kuin Hesarin kulttuuriosaston päällikkyydestäkin, johon yhden totuuden ankara aika vaati Snellmanin eikä Saarikosken.

    Puliukot on saatu pois silmistä istuskelemaan kahden euron tuopin pubeissa aamuyhdeksästä asti, palatakseen väsyttyään kaupungin vuokra-asuntoihinsa, kuten mustalaisetkin ympäriinsä kiertelemästä.

    Jotkut poliisi vie yöksi Töölön kisahallin putkaan, josta ajavat aamuseitsemältä ratikalla Kampin metroasemalle ostamaan venäläisiltä oikaisupullon. Lämpiminä päivinä niillä kulmilla biletetään aamusta iltaan.

    VastaaPoista
  6. Korvikealkoholeista on myös tutkittua tietoa. Kohtuullisen karua luettavaa.

    http://www.stm.fi/Resource.phx/
    publishing/store/
    2003/04/pr1064394542155/passthru.pdf

    Linkki on vähän pitkä mutta kärsivällisesti kopioiden onnistunee.


    Eikös vieläkin ole niin, että Sinol ja Marinol ovat puhtaita etyylialkoholeja eli viinaa l. spriitä ja niihin on vain lisätty katkeroaineita de-naturoimaan. Noita ainakin suositellaan trangia-retkikeittimeen (sv. sprikök). Polttoaineen jäänesesto taitaa olla isopropanolia eli ns vinkkeliöljyä ja sikuna-alkoholia, joka antaa jaloille juomille konjakille ja viskille sen oikean aromin. Suuremmassa määrin nautittuna voi pultsarillekin tulla maha kipeäksi.

    Suomalaisen tilastotieteen kukkanen on muuten se, että viinankulutus lasketaan per capita 15 vuotta täyttäneiden ja sitä vanhempien kesken. Outoa. Eiväthän alaikäiset saa edes ostaa viinaa.

    VastaaPoista
  7. Kaunokirjallisissa töissään Kari Suomalainen suhtautui puliukkoihin etäisen kunnioittavasti, ja niistä löytää monta mainiota anekdoottia. Hän muisti aina mainita, kuinka puliukot puhuivat parempaa suomea kuin monet ns. kunnon kansalaiset, ja kuinka heidän arvokkuudessaan olisi monilla oppimista.

    Nimenomaan Kari Suomalainen tarvittiin tekemään piirros, jossa puliukko (kohteliaasti, totta kai) kohottaa baskeriaan bussipysäkillä ja kysyy pullealta naisihmiseltä "Anteeksi rouva, onko teillä yhtään rahaa?" "EI!!" Bussi saapuu, ja pultsari puhuttelee kuskia: "Mä maksan tuon rouvankin puolesta. Sillä ei ole yhtään rahaa."

    Ehkä jotain merkitystä oli sillä, että aamukävelyllä pultsarit säännönmukaisesti tunnistivat Kari Suomalaisen ja huusivat "Piirrä hyvä kuva Urkista!". Hovinarri ei välttämättä ole aina maan vähäisten puolella, mutta maan vähäiset ottavat hänet mielellään omakseen.

    VastaaPoista
  8. Ad Jari Lehtinen:

    Suosikkini on se Karin piirros, jossa puliukko Kustu pyytää kolikkoa valtiovarainministeri Mauno Koivistolta aina ajankohtaisessa asiassa "Köyhien kuntien avustus" .- "mä olen köyhä kunti".

    VastaaPoista
  9. On puliukkoja edelleen, voin sanoa hetken aikaa siinä maailmassa työskennelleenä. Puliukot meillä päin piileskelevät enimmäkseen tietyissä lähiöissä. Käytännössä juominen mahdollistuu sosiaalitukien pienuudesta huolimatta liiankin hyvin trokareiden takia, ainakin täällä itäisessä Suomessa. Naapurit antavat ruokaa sitten kun ei ole rahaa. Trokarin kätyri tulee hakkaamaan jollei pulista ole mitään rikollismaailman asioita auttavaa muuta palvelusta tekemään. Moni viiskymppinenkin pulimies elää äitinsä varassa. Naispuolisten pulien on helpompi rahoittaa tapaansa prostituutiolla.

    VastaaPoista
  10. Kiitos Jukka muistokirjoituksesta. Linkitin sen omaan blogiini, jossa muistelen lapsuuteni alkkiksia. http://habitusmiserabilis.blogspot.com/

    VastaaPoista