Sivun näyttöjä yhteensä

26. heinäkuuta 2006

Meitä on monta

Elias Canetti kertoo muistelmissan humalaisesta sotamiehestä, joka oli venäläinen ja tasapainotteli Tonavan padolla.

Pieni Elias huusi:"Setä, setä, siellä on vaarallista. Siellä voi pudota jokeen ja hukkua!"

Humalainen sotamies huusi:"Ei hätää. Meitä on miljoonia."

Oikealla kuvassa on osa kuvasta, jonka pitäisi esittää ikäpyramidiä. Alhaalla on nuoria, ylhäällä vanhoja. Ikäpyramidin sijassa on nykyisin ikälankarulla.

Meitä, nyt eläkeikäisiä, on 14 % väestöstä. Kunhan 1945-1949 syntyneettäyttävät 63 tai mitä täyttänevätkään, tilanne muuttuu jokseenkin kauheaksi.

Siksi siitä puhutaan kevennyksin, lepytellen.

Kestävän kehityksen ja ympäristön keskustelijat sivuuttavat yhden asian ja päätyvät Linkolan leiriin - ahnas ihminen on ongelma.

Ihmisten radikaalia vähentämistä ovat esittäneet Linkola ja Pol Pot.

Olen tätä miettinyt paljonkin enkä oikein keksi muita tavattaessa teloitettavia kuin Linkolan ja itseni sekä mahdolliset muut vapaaehtoiset. Me valikoidunne siksi, että olemme vanhoja ja tarpeettomia.

Yli 60-vuotiaiden tai yli 55-vuotiaiden tappaminen ei ehkä onnistui kevyesti, koska moni voisi rimpuilla vastaan ja keksiä pirullisen ovelia keinoja tallatakseen täällä vielä, ympäristön uhkana.

Toinen ongelma on kiinalaiset ja muut kunnon ihmiset. Onko todennäköistä, että nyt lapsuusvuosia viettävät kasvavat ymäristöä ajatellen paremmiksi kuin me ja löytävät keinot vähentää porukkaa?

Ei taida olla.

Kolmas teoreettinen ongelma on luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen, joka on silmiinpistvästi ihmisen ajatus. Kun ihminen on kadonnut, luonto ei ole monimuotoinen, koska luonto ei ajattele, tiettävästi. Maailmankaikkeus näyttää tulevan erinomaisesti toimeen ilman ihmisiä ja heidän jumaliaan.

Ajatukseni on yksinkertainen ja tyhmä. Esimerkiksi pusikoitunut Suomi on parempi asia kuin nälkää näkevä Suomi. Päämärä on ihmisten hyvinvointi, joka eurooppalaisen tai juutalais-kristillis-helleenisen perinteemme mukaan tarkoittaa toisten hyvinvointia. Itsestä ei ole niin väliä.

Siksi esimerkiksi julkisen kirjoittamisen kertosäe on tämä: yltiöyksilöllisyys on korkeakulttuurien harhaisku, jota on hillittävä.

Vastustain varovasti kieliopisso yksikön ja monikon ensimmäistä persoonaa.

Vitsikästä kyllä, tämä ajatus on esitetty verrattoman keskitetyhsti Isämeidän-rukouksessa. Siinä koko ajan toistettu "sinä" (Sinun tahtosi), on sama tyyppi kuin Hän, se joka en ole minä, vaan joka on vastapäätä.

8 kommenttia:

  1. Niin tai näin, Alén nimisen peri-inhimillisen kalastusopiskelijan kirjoittama Linkolan soutajan päiväkirja oli yllättävän vaikuttava elämäntapakuvaus, alun vieroksunnan jälkeen.

    Jos energiakriisi iskee ja maapallo ei kykene ruokkimaan kuin pari miljardia ihmistä, tuleehan siitä raadonhajua tännekin asti. Mutta Robert Crumb: "Kukaan ei halunnut syntyä - joku klovni vain työnsi ulos." (muistinvarainen sitaatti)

    VastaaPoista
  2. Suomi on harvaanasuttu maa. Tänne sopisi paljon lisää ihmisiä. Houkutellaan tänne siirtolaisia.

    Asuin monta vuotta toisessa harvaanasutussa pohjoisessa maassa, Kanadassa. Siellä ajateltiin, että jokainen monilapsinen siirtolaisperhe edistää maan kehitystä ja vaurastumista.

    Perhe tarvitsee lääkäreitä, hammaslääkäreitä, eri alojen kauppiaita, opettajia, sanomalehtiä, kirjoja, kouluja jne. Jossain lehdessä oli ihan laskettu, kuinka monta ihmistä kukin uusi perhe työllistää. Se oli yllättävän suuri joukko.

    Siellä käytettiin siirtolaisten ottamisessa pistejärjestelmää, otettiin niitä, joiden ammattia tarvitaan ja jotka sopeutuvat parhaiten. Oltiin siis realisteja.

    Mutta sen lisäksi ainakin aikaisemmin annettiin ihanteellisesti verohuojennusta niille, jotka lähettivät rahaa kotimaahansa vanhemmille tai sisaruksille. Lähiomaisille sai luvan muuttaa myös Kanadaan (Se lienee tuonut ongelmia, sanovat tutut kanadalaiset). Toisen ihmisen kulttuuria ja uskontoa kunnioitettiin.

    Suomessa kannattaisi ottaa mallia muualtakin kuin Ruotsista (ja vielä vähän aikaa sitten Itä-Saksasta ja NL:sta).

    Elintason parantuessa myös lapsiluku pienee, kun vanhempien ei tarvitse enää hankkiä elättäjien joukkoa vanhuuden varalle. Koulutus luo tietoa myös siitä, miten ehkäisykin onnistuu.

    VastaaPoista
  3. Minusta prinsiippi on yksinkertainen. Olkoon meitä kaksi tai miljoonia - enemmän kuin yksi - jokaikinen on tasan yhtä arvokas, eikä mitään karsimisia voida tehdä esimerkiksi korkean iän perusteella. Muuten puhuisimme jonkinnäköisestä anarkistisesta yhteisöstä, jossa en haluaisi elää.

    VastaaPoista
  4. Turhaa on siis kamppailu elintasosairauksia vastaan. Mitä epäterveellisemmin me elämme, sitä nopeammin kuolemme pois.

    VastaaPoista
  5. Ja näitä ihmiskunnan karsija-visionäärejä on esiintynyt maailmalla jo ennen Linkolaa. Vaikka tämä ent. matematiikan professori Kaczynski, Unabomberina tunnettu, jonka manifestin Savukeidas julkaisi viime vuonna suomeksi:

    Matematiikan professori Theodore Kaczynski jätti akateemisen uransa ja muutti Montanan erämaahan elämään metsästyksellä ja pienviljelyllä. Vuonna 1978 hän aloitti lähes 20 vuotta kestäneen kirjepommikampanjan, jonka kohteena olivat ATK-asiantuntijat, metsäteollisuuden johtajat ja geeniteknologian tutkijat. Suuri yleisö tuli tuntemaan Kaczynskin nimellä "Unabomber".

    Kaczynskin poliittinen manifesti "Teollinen yhteiskunta ja sen tulevaisuus" ilmestyi alunperin Washington Postissa ja New York Timesissa vuonna 1995. Se on analyyttinen, mutta samalla raju ja epäsovinnainen kirjoitus, joka väittää, että moderni teknologia on osoittautunut tuhoisaksi sekä luonnolle että ihmisten onnellisuudelle. Kaczynski varoittaa, että teknologia tulee orjuuttamaan ihmisen samalla tavalla kuin ihminen on orjuuttanut luonnon. Hän ruoskii tekno-optimisteja, näennäisen kapinallista vasemmistoa ja epärehellisiä konservatiiveja. Reformit eivät riitä: vain teollisen järjestelmän alasajo voi luoda paremman tulevaisuuden. Onko Kaczynskin hurja profetia tänään jo ajankohtaisempi kuin ilmestyessään?

    VastaaPoista
  6. Evoluutio hoitaa meidät pois yhtä suurella todennäköisyydellä kuin miljoonat aiemmat lajit - mukaan lukien ne, jotka itse olemme onnistuneet tappamaan sukupuuttoon.

    Jatkuvan kasvun ajatus, joka on koodattu "geenin itsekkyyteen", tekee lopulta ihmisestäkin selvää jälkeä.
    Vain torakat ja muutamat matelijat saattavat lajina elää miljoonia vuosia muuttumatta miksikään.

    Tosin niilläkin oli ollut hieman tuuria, joka viimein loppui, kun teollinen vallankumous alkoi toteutua eksponentiaalisella nopeudella 150 vuotta sitten.

    Mutta kuten olen kirjoittanut - ei edes lähestyvästä ekokatastrofista ja uusiutumattomien luonnonvarojen yhä nopeutuvasta vähenemisestä voi syyttää vain ja ainoastaan ihmislajia.

    Ihmislaji tosiaankin toteuttaa biologiaansa koodattua toimintaohjetta: "lisääntykää ja täyttäkää maa", jota siis voi pitää sekä geenin itsekkyyden että luomiskertomuksen "imperatiivina".

    *
    Huomataan, etten ole "puhdasoppinen" linkolalainen, koska en pidä ihmistä vastuullisena vaan väitän, että tuhomme on luonnon itsensä "makrosyklisyyteen" kuuluva episodi, eli kohtalomme oli determinoitu jo alkuräjähdyksestä alkaen...

    En ole näin ollen myöskään tosissani kiinnostunut luonnonsuojelusta, koska miksi turhaan jarruttaa kehityksen vääjäämätöntä lopputulosta - eihän se lopulta mitään hyödytä.

    Jos olisin kiinnostunut, ilmaisisin suuren kauhistukseni Kiinan ja Intian talouskasvun vauhdista maapallon kestokyvyn kannalta, ja sen ekologisesti täysin vastuuttomasta toteuttamisesta etenkin Kiinassa (mm. massiiviset patohankkeet).

    Tämä on teknodeterministisen pessimistin ja hieman surumielisen kyynikon asenne, jonka ainoa lohtu - ironista ja paradoksaalista kyllä - on juuri tuo luonnossa ja siten myös ihmisessä vaikuttava pyrkimys laajentaa ja manipuloida elinpiiriään niin kauan, kunnes tapahtuu romahdus, joka johtuu suoraan resurssien loppumisesta ja bio-/ekosfäärin rappeutumisesta.

    Yksittäisten lajipopulaatioiden muutoksia tutkiville biologeille tällaiset muutokset ovat paljon pienemmässä mittakaavassa pelkkää arkipäivää, ja myös ihmislaji on kokenut vastaavia esim. tautipandemioitten muodossa.

    Mutta kun luonnon resurssit TODELLA alkavat loppua, ja ilmastonmuutos, jota teknologiamme on ollut nopeuttamassa pääsee todella vauhtiin - meitä ei voi enää pelastaa kuin Jumala - periaatteessa ei-kristillisen filosofi Martin Heideggerin hieman ironista ja pateettista toteamusta lainatakseni.

    Varmaa siis on, että sodat yhä vain lisääntyvät maailmassa, varsinkin siinä yhteydessä, kun makeasta vedestä ja öljystä alkaa olla huutava pula, kun ilmasto lämpenee ja aiheuttaa meren pinnan nousun sekä muuttaa ratkaisevasti maatalouden harjoittamisen edellytyksiä joka puolella maailmaa.

    Eikä näistä ongelmista enää selvitä pelkällä hinnoittelulla.

    Taloustieteilijät ovat nykyään linnoittautuneet monetaristisiin norsunluutorneihinsa, eivätkä ota juuri lainkaan huomioon (kuten vielä Adam Smith ja Marx) praktisen filosofian ongelmia - siis (talous-)etiikkaa ja (talous-)ekologiaa.

    Heidän norsuutorninsa kuitenkin "räjähtävät ilmaan" kuin bunkkerit nykypäivän Libanonissa, kun taistelu eloonjäämisestä muuttuu lopulta ainoaksi motiiviksemme selvitä maapallolla, jonka onnistuimme "imemään kuiviin" kuin vampyyri uhrinsa.

    *
    Mad Max elokuvat ovat olleet minulle tulevaisuuden peili - samoin Tarkovskin Stalker.

    VastaaPoista
  7. Periaatteessa paras yhteiskunnan kansalainen on sellainen, joka käyttää paljon viinaa ja tupakkaa, ei hanki lapsia koulutettavaksi (joten homo tai lesbo olisi turvallisin), ei harrasta kulttuuria, mutta kuluttaa kaikki rahansa mielettömään krääsään (tulee ALVia), teettää kaikki kotityönsä muilla täten työllistäen ja kuolla kupsahtaa ihan yhtäkkiä ehtimättä eläkkeelle. Eli juuri sellainen ihminen, jota nykyään virallisesti syvästi paheksutaan.

    VastaaPoista
  8. Hyvät ihmiset, teidäthän on aivopesty pessimisteiksi. On olemassa myös myönteinen näkökulma: väestönkasvun hallinta.

    VastaaPoista