Esimerkkejä

 

Ukrainan Butshan kaduilla ja haudoissa on esimerkkejä.

 

Victor Hugo kirjoitti omana aikanaan Venäläisten raakuuksista Puolan Varsovan kapinaa kukistettaessa: yrittäkää, venäläiset sotilaat, muuttua ihmisiksi. Nyt te teette esimerkkejä.

 

Ellei nyt, puolen vuoden kuluttua lännessä olisi noussut ajattelua, että tehköön venäläiset omilla kulmillaan mitä tekevät. Eihän se loppujen lopuksi meille kuulu, varsinkaan jos lopetamme masentavien kuvien näyttämisen.

 

Tämä on yhtä varmaa kuin sotakeinottelu ja rosvojen havahtuminen näkemään, millaisia saalistusmahdollisuuksia tämä sota avaa.

 

Venäjä ei ole päässyt taipumuksestaan tehdä uskomattomia virheitä. Putin seuraa edeltäjiensä esimerkkiä. Yksi heistä oli Nikolai II. Toinen oli Stalin, joka muuten pani miehensä riehumaan ensin juuri Ukrainassa.

 

Näiden päivien kuvien jälkeen lännessä moni ajattelee saman ajatuksen: kuka on seuraava. Koska Venäjää ei voi pysäyttää nopeasti asein, vastaus on Moldova, Puola, Baltia ja ennen kaikkea Suomi. Make Russia great again!

 

Venäjällä on muitakin valtteja, kuten piittaamattomuus ihmisistä ja heidän hengestään. Stalinilta on peritty kommentteja sadan tuhannen tai miljoonan oman kaatumisesta: ihmisiä saadaan lisää.

 

Venäläiset näyttävät kannattavan aidosti nykyisiä johtajiaan ja sotaa. Heissä on piirre, joka tuo mieleen Lähi-Idän terroristit: on suurta ja tavoiteltavaa kuolla ja tappaa oikean asian puolesta. Tuo ajattelutapa on peräisin Länsi-Euroopasta ja elää muun muassa meillä makaabereissa lauluissa. Sinun puolestas elää ja kuolla on halumme korkehin. Tuota nationalismia käytettiin myös mielettömien hyökkäyshaaveiden nostattamiseen. Puolustuksessa se tunnettiin vuosituhansia ennen kiihkokansallisuutta ja sitä nimitettiin hätävarjeluksi.

 

Tällä hetkellä ei ole perustetta uskoa, että Putin ja hänen seuraajansa pidättäytyisivät joukkotuhoaseiden käyttämisestä. Meidän tehtävämme on varoa provosoitumista ja varustautua miljoonien ihmisten parantamiseen psykoosista. Yhteinen tehtävämme on pysyä hengissä. On suurta olla ihminen.

 

Kuviossa on kolmaskin ulottuvuus. Kiina ja ehkä Intia seuraavat tarkasti, millaisiin keinoihin länsi turvautuu. Myös siellä kysytään, kuka on seuraava, kun tilanne Venäjällä jäätyy. Ainakin Kiina näyttää olevan jo jakamassa ”veljellistä tukeaan” Venäjälle.

 

Monet meistä eivät oikein haluaisi Natoon, koska Yhdysvalloilla on omat tapansa tuottaa hyvin ikäviä ilmiöitä. Mutta nyt vaihtoehto on Venäjä. jonka lähentymisellä ei taida olla lainkaan kannattajia.

 

Halla vei ulkopolitiikkamme. On ryhdyttävä suunnittelemaan uutta, vaikkei tekisi mieli.

 

Kun ei voi muuta, voi yrittää toimia esimerkillisesti. Se onkin yksi puolustettava perinteemme, josta olemme usein langenneet. Sovinnollisuus, ilman pelkuruutta.

Lampinen

 

Kun Kalle, Valle ja Palle sekä heidän seitsemän serkkuaan ostavat, myyvät ja vaihtavat marmorikuulia, tuloksesta voi tulla riitaa, kun joukon ulkopuolelta tulee joku Aku, joka sanoo olevansa tavaran ainoa aito omistaja, ja velkoo saataviaan.

 

Joskus tehdään niin, että kukin vuorollaan selvittää välinsä oman kauppakumppaninsa kanssa eli käytetään sama tekniikkaa kuin helmiä lankaan pujoteltaessa. Joskus asiaan vaikuttaa yllättävä asianhaara, kuten petos. Joskus asianomaisella ei olekaan hallussaan sitä marmorikuulaa, jonka hän väittää hankkineensa ja nyt myyneensä.

 

Perussäännöt tällaisen ratkaisemiseen opitaan muutaman kuukauden kurssilla tiedekunnassa. Ratkaisija hankkii näin välttävät tiedot asiassa, joka lakimiehen pitää osata. Jos marmorikuulat vaihtuvatkin autoihin tai pientaloihin, voi käydä ilmi, ettei pienkurssitettu lakimies osaakaan tarpeeksi.

 

Oppimisen opettaminen on edelleen suhteellisen heikoilla. Asiaa kuvataan tosiaan myös ontoksi otsikoksi, kuten joku kommentoija nyt. Näin ei ole.

 

Esimerkissä kuvataan ahkeran mutta yksinkertaisen kouluttautujan perusvirhettä. Tuo virhe on ryhtyä paukuttamaan asiaa miettimättä, mihin tällä oikeastaan pyritään ja miten tuon päämäärän voisi saavuttaa. Seuraavaksi olisi laskettava omat resurssit. Paljonko päähän mahtuu ja mikä määrä valuu yöllä hukkaan tyynylle. Vaikka ihmisillä keittoaika olisi sama, hauduttamisajat vaihtelevat. Tiedän erään ylisuoriutujan, joka aina varasi viikon kiireiseenkin kokeeseen opitun asettumiseen.

 

Jos esimerkki on lukijalle vieraan oloinen - niin kerran juttelin muka huonoa onneaan manaavan kaverin kanssa, joka oli joutunut toteamaan ilmoitustaululta, että reisille meni, ja tenttiin olisi valmistauduttava uudestaan, kolmen kuukauden kuluttua. Kysymyksessä oli kieli – taisi olla latinan pro – ja kaveri sanoi säästäneensä aikaa ja vaivaa jättämällä partikkelit opettelematta, kun ne vaikuttivat niin ikäviltä ja todennäköisesti tarpeettomilta.

 

Kaverin nimi tuli vastaan vuosikymmeniä myöhemmin. Hän esitti kirjelmässään väitteensä ja vaatimuksensa tueksi oikeudellisen säännön ja lähdeviittauksen. Olin esittelijä ja kävin katsomassa kirjoistani. Bingo. Lähdeviittaus jatkui pisteen jälkeen ilman uutta kappaletta: ”Pääsääntö on kuitenkin, että…”

 

Joku mainitsi NN:n, joka oli kerran tunnettu tekijä tietokilpailuissa. Jäin oikein miettimään, miksi tietokilpailutieto ei enää vedä. Syy ei ole Internet, vaan tuollaisten pistemäisten tietojen riittämättömyys. 

 

Valtavilla yleistiedoilla varustettu lahjakkuus, joku valantehnyt puunhakkaaja tai vastaava, osaa ehkä luetella kuusi johtavaa bebop-muusikkoa, mutta ei oikein tiedä, mitä tämä outo musiikki on ja mikä on sen suhde muuhun musiikkiin.

 

Kouliintunut ihminen, joka on oppinut toisilta ympäriltään tai viisaasti opiskellen, löytää metsästä pois ja kertoo vielä oikeansuuntaisen kuutiomäärän ja havaittavan ympäristörasituksen. Minulle ”metsä” oli yksityisoikeus eli omaisuus, velat, sopimukset ja myös perhe ja perintö. Viisas opettaja määräsi laudatur-tenttiini muun ohella Arnholmin Yksityisoikeuden, melkein kaksi tuhatta sivua norjaa. Harvoin olen niin paljo oppinut. Nämä piti lukea yhtä lyytiä. Aloin ymmärtää, että siviilioikeutemme oli saksalaisten harrastamien ”yleisten näkökohtien” värjäämää ja että myös Suomessa kiitettiin kehnoakin kirjallisuutta. Kalle, Valle ja Palle tunnetaan nykyisin nimillä Tupu, Hupu ja Lupu. Opin sen 1938 painetusta Seura-lehdestä. Kolmosten äiti oli Akun serkku Sanelma.

Koulu 100

 

 

Kauhavan Keskikoulu, myöhemmin Kauhavan keskikoulu ja lukio, sitten Yhteiskoulu, täyttää huomenna lauantaina 100 vuotta. Kerran pidin siellä puheen jossain juhlassa. Pätevän oloiset kuulijat eivät näyttäneet ymmärtävän sanaakaan. Olin hyvillä mielin. Jokin oli mennyt eteenpäin.

 

Sanoin silloin ja lähetän nyt sellaisia terveisiä, ettei koulussa opeteta asioita. Siellä opetetaan oppimista. 

 

Palattuani tuolta matkalta ystäväni Harald kertoi olleensa puhumassa oman gymnasiuminsa 1000-vuotisjuhlassa. Katsoin kirjasta. Tuo koulu ei ollut siinä maankolkassa edes erikoisen vanha. 

 

Oman kouluni ensimmäisissä ylioppilaissa oli sitten Alli, joka minulle opetti kirkkohistoriaa ja latinaa. Opi molempia hanakasti. Ja 1920-luvun opettajissa oli kolme, jotka minullakin olivat opettajina, ja lisäksi kaksi, jotka merkittiin kummeikseni sylikummini ohella. He asuivat samoissa huoneissa, joihin oma perheeni muutti 1948.

 

Koulun historiassa vaietaan hienotunteisesti siitä, mikä pakko oli perustaa meillekin koulu, vaikka Lapualla oli jo, ja siellä käytiin menestyksellä. Epäilen syyksi, että maanviljelijät vastustelivat ja vähäisempi väki piti keskikoulua seudun tarpeita ja tulevaisuutta ajatelle ihan välttävänä. Ilmasotakoulu saattoi muuttaa tunnelmia. 

 

Vahinko että henkilönpalvonta on mennyt muodista. Paikkakunnaltamme Näykin pojat ottivat sukunimekseen Alanen. Ellen muista väärin, sieltä tuli neljä professoria samasta sukupiiristä, ja myöhemmin lisää. Yksi kirjoitti Etelä-Pohjanmaan historiankin.

 

Minä oli puikahtamassa saamaan oppia myös valtameren takaa, mutta se ei sitten toteutunut. Sen sijaan matkustelin lukiolaisena Euroopassa, vaikka Interrailia ei vielä ollut. Keinona oli peukalokyyti.

 

Kaikki sinänsä hyvä on minun elinaikanani Suomessa viisitoistakertaistunut, siis esimerkiksi ravitsemus, terveys ja usein mainittu hyvinvointi. Vaikka kansakoulu on kaiken perusta ja maata määrää sama periaate kuin pyramideja, nimitäin että perustukset ovat tärkeimmät, kiinnittäisin tässä huomion vähemmän kuuluisiin oppikouluihin, joita siis sijaitsi etenkin kirkonkylissä ja rautatien määrittelemissä kauppaloissa. 

 

Ihan kiusallani ja siksi, että Matti Kuusi ja muutamat muut akateemikot ovat kirjoittaneet iin paljon kuuden tai kahdeksan kaupungin klassillisista lyseoista salaisena voimavarana, väitän vastaan. Kyllä ne ovat nämä helpommin ja useamman lähestyttävät yhteiskoulut, joita saamme kiittää paljosta. Ja siinä kiitämme opettajia.

 

Olen miettinyt sitä vuosikymmeniä. Kirkonkylässä muodollisesti epäpätevänä opettajan kolmekymmentä tai neljäkymmentä vuotta. Se vaatii kuulkaa vakaumusta. Ja olihan meillä niitäkin, joiden opinnot, auskultoinnit ja ennen kaikkea huima pedagogia olisivat olleet kuva juttu suuripien kaupunkien eliittikouluissa. Ajattelen sellaisia maistereita kuin Märtä M. ja innostajia kuin lopullisesti filosofian ylioppilaan arvoon jäänyt suuri innostaja Aulis K. Ja sitten nuoremmissa vaikka mitkä määrät näitä uraputkesta kieltäytyneitä, joille sopiva sija isänmaassa ja pätevä viranhoito olivat päämäärä, eikä suinkaan joutavan jäljillä juokseminen. – Kohotan maljan. Jota Juppiter suosii, hänestä tulee opettaja, tiedon kierrätystalouden moottori.

Rahaa hoitajille

 

 

Lääkärien palkan alentamista ei ole ehdotettu. Hoitajien uudet palkkavaatimukset voivat aiheuttaa kohta työtaistelun.

 

Mielikuvat menevät hankalasti sekaisin. Suhteellisen lähellä kuollaan pommituksiin ja piirityksiin. Meillä pelätään vanhanaikaista sotaa. Vaadi siihen sitten tuntuvia palkankorotuksia.

 

Valitettavasti kysymys ei ole asioista, vaan asioiden markkinoinnista. Kun en näe veroja palkkioina enkä rangaistuksina, oma tuntumani on, että hoitohenkilöstön palkkoja pitäisi nostaa erittäin tuntuvasti. Nyt vaadittu korotus ei ole riittävän suuri.

 

Monissa kommenteissa näkyy taustalla vanha kysymys, mistä raha tulee. Vastausehdotus taitaa edelleen olla: kansan selkänahasta. Sekä kysymys että vastaus ovat vääriä. Raha on mittari.

 

Taiteelliset tuttavani eivät koskaan ymmärtäneet, että raha ja pääoma eivät ole sama asia. He kirjoittivat näytelmiä, joissa vararahasto sijaitsi kamarissa sängyn alla. Sieltä porvari haki kultarahoja halutessaan taas jotain tarpeetonta. Yritin ennen selittää, että ”rahasto” on kirjanpidollinen termi, kuten ”poisto” tai ”siirtosaatava”. 

 

Aivan yhtä hupsua on sanoa, että jokin ”kysynnän ja tarjonnan laki” määräisi jonkin ammattikunnan palkat. Muistan kun omana aikaani korkeimpien oikeuksien jäsenten palkat kaksinkertaistettiin. Ei siinä ollut kysymys kysynnästä eikä tarjonnasta. Presidentti Curt Olsson toisti minulle vanhan sanonnan, että tuomarin pitäisi olla niin rikas, ettei hän viitsi varastaa eikä ottaa lahjuksia. Jotkut sanoivat että korkea tuomari ei saisi hankkia välimiesoikeuksista eli siis vapailta markkinoilta vuodessa enempää rahaa kuin saa virastaan vuodessa.

 

Mannerheim-risteihin liittyi erittäin huomattava rahapalkkio. Eräältäkin palkitulta meni kolmatta viikkoa juoda me rahat kavereiden kanssa Imatran Valtionhotellissa. Joku toinen sai sillä rahalla äidille tai vaimolle sievoisen mökin.

 

Ku olen tämän asian tutkinut, tiedän että Suomessakin oli tsaarin aikana se järjestelmä, että esittelijäkin ajoi töihin valjakolla kaupunkitalostaan. Palkka kaksinkertaistui aina kun sai ylennyksen, eikä veroja oikeastaan ollut. Sotien jälkeen korkeilla tuomareilla ei ollut varaa syödä rouvan kanssa ravintolassa yhtä kertaa kuukaudessa, ja verohuojennus- eli aravatalot täyttyivät Tapiolassa näistä miehistä, he kun olivat samassa tuloluokassa kuin oppikoulun opettajat. Sairaanhoitajalle sanottiin palkasta puhuttaessa, että mene naimisiin lääkärin kanssa. Monet ottivat onkeensa. Ja tunsin lääkäreitä, jotka ostivat henkilöauton käteisellä; leikkauksista sai merkittävät rahat palkan lisäksi. Kirurgi sai, hoitaja ei.

 

Nyt olemme tilanteessa, jossa hyvä hoitaja on tärkeämpi kuin huono lääkäri. Sen pitäisi näkyä jossain, kun meillä on julkiset sairaalat. Kaliforniassa minua hiukan kauhistutti, että marketeissa oli hanttihommissa yliopisto professoreita. Jos sattui olemaan omainen vakavasti sairaana. Ja tälläkin hetkellä minua viisi tai kymmenen vuotta vanhemmat luennoivat. Ei oikein ole eläkettä. Kysymys on siis toimeentulosta.

 

Mikä neuvoksi? En tiedä. Sen uskon, ettei hoitohenkilökunnan elämä ole sellaista kuin sen pitäisi olla. Se on myös kansanterveydellinen ongelma.

Vastauksia kysymykseen

 

 

En vastaa mielipiteistäni. Minusta ei olisi koskaan tullut intellektuellia, koska aika harvoin kannata omia tulkintojani.

 

Eli: hallinto todella on välimatkojen ja niiden taittamisen tekniikan funktio. Hallinto vaatii rahaa eli veroja ja tulleja, Parhaassa tapauksessa hallinto tuottaa turvallisuutta eli armeija ja poliisin. Aina on ollut alueita, joissa hallinta myös tasaa tavaraa. Esimerkiksi Roomassa valtio elätti useimpia Rooman kaupungissa asuvia. Nykymaailmassa on pyrkimystä pitää köyhiä ruuassa ja kohtalaisen terveinä, ja maksajina ovat varakkaat.

 

Aasian puoli vuosituhatta Silkkitietä tulleet hyökkäilyt ulottuivat lopulta aika lähelle Atlanttia. Mullistava tekniikka oli hevonen eli taito ratsastaa ja ampua jousella ratsailta. Mongoleja ei nähtyä kovin pohjoisessa, koska täällä on liikaa puita ja soita.

 

Maailman ensimmäinen ”osakeyhtiö” oli temppeli, myöhemmin vain kirkko. ”Osakeyhtiön” ajatus on konkurssikelpoisuus. Kun järjestö menee nurin, osakkaat menettävät vain osuutensa, mutta voivat jatkaa elämää ja toimintaa muilla keinoin. Tätä pidettiin hitaiden yhteyksien maailmassa liian vaarallisina, Kristillinen kirkko syntyi hautausapuyhdistyksinä. Ne keräsivät rahaa ja ostivat tontteina tarpeetonta maata syvältä rakentaakseen tunneleita kuolleille. Niin syntyivät katakombit, joiden venttiileinä alkoi näkyä kirkkoja ja muita palvontahuoneistoja.

 

Kristinusko oli aluksi heikko esitys verrattuna esimerkiksi mitralaisuuteen, mutta sen taloushallinto osoittautui erinomaiseksi. Ennen pitkää Vatikaanissa oli enemmän rahaa kuin keisarilla ja Pietari peningit eli henkivero tuottivat lisää. Vastaavasti kirkko huolehti sairaaloista (hospitaalit) ja kouluista. Uskonpuhdistus liittyi monin sitein uuteen ulkomaankauppaan eli löytöretkiin, jotka tuottivat liikaa hopeaa ja kultaa.  Protestanttisten maiden kauppakomppaniat (osakeyhtiöt) menestyivät.

 

Se oli suuri hetki, kun löytöretkeilijä kahlasi Tyyneen valtamereen ja julisti sen kuninkaalleen kuuluvaksi. Siitä alkaen alue sinänsä nähtiin tavoittelemisen arvoisena. Piti hallita esimerkiksi Intiaa tai Afrikkaa.

 

Ydinoivallus opittiin johtamaan vasta nyt 2000-luvulla sähköisessä maailmassa jo toteutetusta verkkomallista. Kalat pyydystää verkko, eivät verkon reiät. Ratkaisevia ovat hubit eli verkon solmut. Ja nämä uudet verkot ovat kolmiulotteisia eli eräänlaisia katiskoja. Ei kannata valloittaa luotoja, vaan vetää pyydyksiä sikin sokin niiden väliin. Trooli on tehokas keksintö.

 

Putinin joukko tavoittelee samaa kuin Hitler, elintilaa ja oikeaa rotua. Elintilaa halutaan lännestä, nyt Ukrainasta ja oikea on isovenäläisittäin nähty slaavilainen ”rotu”. Termi natsismi muuten tarkoitti kansallismielisyyttä; puolue määritteli itsensä kansallissosialistiseksi.

 

Tilanne on outo, koska Venäjällä on selkänsä takana neljännes maapalloa melkein tyhjillään. Slaaveja siellä Siperiassa ja Keski-Aasiassa tosin on vähän.

 

Kiina ja EU eivät kuulu samaan ryhmään kuin Venäjä ja USA. Venäjällä hallinto ei ole koskaan toiminut. USA toteutti kaikkien kummaksi toimivan valtioliiton. EU ei pyri valtioksi eikä siitä ole sellaiseen. Nato ei ole valtio. YK on menettänyt pahasti merkitystään. Verkkomalli muun on peräisin pankki- ja pörssijärjestelmästä. Siihen Putin kaatuu. Arvatkaa huviksenne, mitä maksaa yksi ohjus, yksi Suhoi, yksi klooriammus, yksi atomipommi. Ja miten kiinnostavia ne ovat investointeina.

Kysymys vastaukseen

 

 

Kun ukrainalaiset ovat noin hyviä, miksi venäläiset eivät ole?

 

Kysyn huomauttaakseni, että ”Venäjä” ja ”venäläiset” ovat mahdollisesti sellaisia sanoja, ettei järkevä keskustelu ole oikein mahdollista niitä käyttäen.

 

Tällä hetkellä Ukrainaa määrittää yhtenä tekijänä kieli. Jos jostain (ehkä Kanadan siirtolaisista) tempaistaisiin vain ukrainaa osaava, venäläinen ei ymmärtäisi hänen puheestaan paljonkaan eikä hän venäläisen. Käytännössä Ukrainan kaupungeissa ollaan kyllä hyvin laajasti kaksikielisiä. Huono vertaus voisi olla syväsavolaisen kyky ymmärtää Nortamo-seurassa Raumalla puhuttua murretta.

 

Tämä ei ole asiayhteys hakautua vaikeaan ja värjäytyneeseen kysymykseen, mikä on kieli ja mikä murre.

 

Haen vastausta ensimmäisen rivin kysymykseen. Tilanne ole kenenkään syytä eikä ansiota. Venäjän tunnetut ongelma eivät ”johdu” mongolivallasta eivätkä Neuvostoliitosta. Ilman Putinia sotaa ei olisi tullut – näin kai on, mutta tuo ajatus sopii paremmin seuraleikkiin kuin syiden etsimiseen.

 

”Venäjästä ei tule demokratiaa”, sanoo moni asiantuntija. Tuo ajatus on todistettavasti väärä. Se kuitenkin kuulostaa uskottavalta. Koirasta ei tule kissaa. Mutta liskoista tuli lintuja kerran ja linnuista ihmisiä. 

 

Vähän täsmällisemmin: muutos tarkoittaa niin monia, osittain toisensa kumoavia valintoja ja ehtoja, joita ei tällä hetkellä ole olemassa, että tuo lause on viivojen jatkamista (lineaarista approksimaatiota). Se on oikea, jos kaikki vaikuttavat ehdot ovat näkyvissä ja ne kaikki toteutuvat. Esimerkki: olin yli 40-vuotias, eikä kukaan ennustanut eikä arvannut joka taskun kännykkää eli langatonta matkapuhelinta. Olin yli 30, kun kukaan ei arvannut, että vatsahaavan (ulcus) voi parantaa.

 

Jättäisin käyttämättä sanaa ”demokratia”, koska se ei täytä järjellisyyden alkeita. Vertaa sanaan ”kapitalismi”. Onko se oppi vai ilmiö? 

 

Väitteeni: monille ihmisille parahultainen yhteiskunta, sellainen kuin Suomi, on maantieteen, tekniikan ja historian tulos. Ihmisillä on aika pieni osuus. Venäjä, Kiina ja Yhdysvallat ovat liian isoja. Niitä ei voi järjestää eikä hallita. Kun näin on, käytännössä on turvauduttu mielikuviin eli mainontaan. 

 

Rooman valtakunta ei olisi tuhoutunut, jos joku olisi ajoissa keksinyt mopon ja perämoottorin. Maantiet olivat hyviä ja vesireitit käyttökelpoisia.

 

Ukraina kehittyi 20 vuodessa valtavasti. Ihmiset osoittavat nyt käyttäytymisellään, että näin kävi. Ennen opetettiin koulussa, että on Iso-Venäjä, Valko-Venäjä ja Vähä-Venäjä. Isovenäläisyys voi tietenkin muuttua. Kauppakorkeakoulussa opetetaan, miten maan voisi saneerata. Esim. rönsyt myyntiin, kuten koko Aasian puoleinen alue ja Kaspian meren seutu. On halvempaa ostaa kuin varastaa. Jos tahdot jalokiviä, et varmaankaan tarvitse omaa kaivosta.

 

Pankaa johtajat kiertoon. Pakollisen eläkeiän rinnalle pakollinen viiden vuoden vilttiketju. Varokaa turvallisuuspoliisin miehiä. Kekkonen oli. Firman nimi oli silloin Etsivä keskuspoliisi.

Länsimaiden tuho

 

Kun kehotin kuuntelemaan eversti ja yliopistonopettaja Karin haastattelun, ajattelin niitä kahta uusinta, jotka ovat YouTubessa. Saska Saarikoski kirjoitti kolmannesta, joka on parin vuoden takaa.

 

Molemmat, Saska ja hänen kuvaamansa Kari, putosivat wrightiläisyyteen. Tämä keksimäni termi tarkoitti Suomessa ennen sosialismia haparoitua työväenliikettä. Sen perustajan hiukan etäisempi sukulainen oli akateemikko G.H. von Wright, jota kaikki muut arvostavat, paitsi minä.  Hän oli itserakas mies. Tietenkin hänellä oli siihen hyvät perusteet.

 

Siten ”Ajatus ja julistus”, joka sisältää esseet muun muassa maailmanselityksistä, on maailmanselitys. Essee Dostojevskista sivuuttaa Dostojevskin, koska kirjoittajalla on niin kova tarve pitää esillä kirjoittajaa.

 

Jos Jörn Donnerilla olisi ollut pitkät, sirottavat kulmakarvat, hän ja von Wright olisivat olleet kuin kaksoisveljet. ”Logiikka, filosofia ja kieli” vaikutti ratkaisevan paljon suomalaiseen yhteiskunta- ja oikeustieteeseen. Modaalinen logiikka ei ottanut huomioon termin ”velvoite” (obligatio) historiallista hämäryyttä, joka olisi huomattu, jos olisi osattu roomalaista oikeutta. Velvoitetta ei ollut sillä, joka ei voi velvoittautua, kuten pojalla, jonka isä oli vielä hengissä. Lähteet löytyvät sopimuksen historiasta, josta käy ilmi, että jo klassikot veistelivät peruskäsitteitään ”olevia oloja” vastaaviksi.

 

Jutun kuva (virkatut pannulaput) esittää deonttista logiikkaa. Venäläisyyden kuva taa on esitetty Tshehovin pitkässä novellissa ”Aro”. Sen luettuaan tietää – toisin kuin maailman ja sen tulevaisuuden kuvaajat – että ilmiöillä on kääntöpuolensa. Oikein – nurin on takaa katsottuna nurin – oikein. Ja Tshehov kuvaa kouluun hankalasti ja haikeana matkustavan pojan tuntemuksia hahmottaessaan, miksi Putin ja Zelenskyi ovat saman ongelman edessä: aron. Se on liian suuri hallittavaksi. Eikä siihen tarvitse genetiikkaa, että tuo aro veti eläimiä ja ihmisiä jo 30 000 vuotta sitten. Se tuhosi heidät aina, koska arolla ei oikein voi elää, paitsi linnunmunilla, ehkä. 

 

Marija Gimbutas oli jonkin aikaa maailman ihailluin arkeologi. Hän löysi naisten kivikautisen kulttuurin arojen reunalta: rauhaa, viisautta, sopusointua. Sen sitten hävitti kurgaanikulttuuri eli miehet, jotka ratsastivat Volgalle. Maailmanselitys hajosi lähemmin tarkasteltuna.

 

Evansin Kreetalta löytämä minolainen ihannekulttuuri, jonka me tunnemme ”Sinuhesta” Minean maana ja mytologia tuntee Minotaurus-hirviön asuinpaikkana, kiihdytti Freudista alkaen nousevia modernisteja aivan uusiin maailmanselityksiin. Sitten kävi ilmi, ettei se niin ole. Itse jäin miettimään rintojaan pitelevää hedelmällisyys-figuriinia eli nukkea. Egyptin papyrokset kertovat, että tuo rintojen pitely oli surun osoitus. Niin että se siitäkin.

 

Saska ja Kari ovat kumpikin oikeassa, niin oikeassa kuin voi olla. Ryhdyn tässäkin asiassa tuomariksi, sillä kulttuurihistoriallisesti käsitettynä lakimiehen tehtävä on riidan ratkaisussa esittää vakuuttava virheellinen tulkinta tapahtumien kulusta.

 

Ilman Wrightiäkin tiedämme, ettei todellisuus varsinaisesti ole kielellä selitettävissä. Syy on se, että ”todellisuus” on kielellinen ilmiö, ja sekä joka selittää systeeemiä juuri siihen selitettävään sisältyvällä perustelulla, onnistuu aina. – Tässä emme ole järin kaukana Gödelin toisesta lauseesta, jonka mukaan edes matematiikkaa ei voi selittää ja ratkaista matematiikalla. Aina on tosia lauseita, joita ei voi todistaa järjestelmän sisäisillä menetelmillä.

Mustan mullan maa

 

 

Tämän kirjoituksen kuva on esimerkki propagandasta. Sodan aikaa toimi Propaganda-aseveljet -niminen yhteenliittymä. Muista ihmetelleeni sitä, koska olin jo oppinut, että ”ropakanta” tarkoittaa sellaista, mitä ei oikeasti ole. Käsitykseni oli lapsekas. Lieventävä asiahaara on, että oli lapsi.

 

Nyt suositan Martti J. Karin kolmea YouTube -haastattelua, jotka ovat kaikki laajoja. Keskeisen propagandaelimen Ylen tietoiskuissa tahtoo olla se vika, että ne päättyvät ennen kuin ovat alkaneetkaan. Tämä Kari on tohtori, tutkija, venäjän taitoinen ja entinen tiedustelu-upseeri. Olemus miellyttää, koska maailman vierinkivet ovat jo jättäneet jälkensä.

 

Lppi on mennyt perille. Suuri Laestadiuskaan ei koskaan pessyt housujaan ja kiroili ihan perkeleesti. Kun tätä joskus ihmeteltiin Leipzigissä, hän sanoi voivansa saarnata saksan sijasta latinaksi ja vihjasi voivansa vetää niskansa sellaisen kultakanuunaisen nutun, että heikkopäistä hirvittää. 

 

Katso lähemmin Pohjankirja (toim. J. Kemppinen) Aurén, ”Suorasukainen kertomus Lestadiuksesta” s. 132 ss. (perustuu tutustumiseen ja tapaamiseen).

 

Ilta-Sanomien videohaastattelussa miellyttivät täsmälliset tiedot joukkotuhoaseiden käyttämisestä Venäjällä, ja samoin hyvä haukkumanimi ”Neuvostoliitto 2.0”.

 

Putinin lisäksi tarvitaan kaksi korkeinta sotilasta. Jos yksikin on sitä mieltä että ei, hän pitää huolen, että armeijassa leviää tieto. Ja armeija toimii kuin Kiina. Se on voittajan puolella. Ja se on menoa Putinille.

 

Eilen maan suurimpien rahavarojen haltija ja muut ykkösketjun toimijat sanoivat Venäjän vaatimuksista saada maksu maakaasusta ruplina, että turpiin tuli. Ajatus oli varmaan se, että esimerkiksi Saksan on hankittava ne ruplat jostain, ja Venäjä määrää kurssin. Revalvoimalla rajusti eli päättämällä esimerkiksi että yhdellä eurolla saa vain yhden ruplan (jonka arvo meidän mielestämme on luokkaa 0.01 euroa) Venäjä vetäisi eurot ja niiden perässä dollarit itselleen ja ostaisi koko rahalla tankkeja ja ohjuksia. Keneltä niitä ostettaisiin, sitä ei mainittu.

 

On totta, että sähkön ja kaasun hinta saattaa nyt kymmenkertaistua, tavalla jonka itse muistan 1970-luvu alusta. Mutta se ei ole kohtaloksi, kuten ei ollut viime kerrallakaan. Tai ajatelleen II maailmansotaa. Useimmat osallistujat, paitsi USA, ampuivat rahansa pitkin metsiä ja soita. Pinon päälle jäivät ne, joilla oli kyky koota raaka-aineita, jalostaa ja jaella niitä ja rakentaa niiden varaan palvelutoiminta. Käytännössä USA ja EU, Britannia mukaan luettuna.

 

Nyt olemme jo nähneet, että ihmisluonnon päivittely ei johda mihinkään. Kuukaudessa on tapahtunut uskomattomia asioita. Putinin maalla ei ole mahdollisuuksia.

 

Äkisti Trumpin kausi ja Brexit näyttävät koeponnistuksilta, jollaiset ovat tarpeen paineastioille. Tuli lommoja mutta ei revennyt.

 

Vuosisadan parhaisiin ja monipuolisimpiin kuuluut kirjailija Bashevis Singer vietti nuoruutensa Puolassa hyvin lähellä Ukrainan Lviviä. Asovan meren Taganrogista oli kotoisin seutua paljon kuvaillut Anton Tshehov. Siellä on Euroopan painopiste. Äkkinäinen luulisi, että tuo piste olisi Lonto tai Pariisi tai Berliini. Mutta kun ei ole.

Valekuva

 

Eilinen jutun kuva olohuoneestani oli sijoitettu nähtäväksi propagandatarkoituksessa.

 

Se on otettu heinäkuussa 2009.

 

Talo on paikallaan. Kirjoituspöytä on poissa. Konttorituolilla istun nytkin. Taustalla erottuu hyödyllinen kapine, täyskokoinen flyygeli makuuhuoneessa. Teilläkin o varmaan…? 

 

Sen pitsipeite on äitini virkkaama, samoin kuin punainen pyöreä matto, joka on matonkuteista käsin tehty. Alvar Aallon hyvin harvoin nähty iso lasipöytä on saanut ilokseni paremman kodin. Muistan hyvin tyttäreni syntymäpäivät noin 40 vuotta sitten, kun eräs pikku vieraista onnistui särkemään tuon lasin pudottamalla jaffapullon korkealta. Kävi ilmi, että Bergholmin lasiliikkeessä tuollainen yli metrinen lasilevy oli oikeastaan yllättävän halpa.

 

Flyygelin vieressä näen Lutherin valitut teokset saksaksi, fraktuuralla. Olen lukenut viisi nidettä. Galatalaiskirjeen selitys oli vähän kuiva mutta ”Kristityn vapaudesta” yksi länsimaisen kirjallisuuden perusteoksista. Se muuten on olemassa Tuomo Mannermaan suurenmoisena suomennoksena.

 

Hyllyn päällä oleva Jussi-patsas on vaimoni. Paljeoven vieressä näkyvän uurnan toi Risto Jarva käydessään; se oli hänen vaimonsa työtä.

 

Seinällä näkyvät Rudolf Koivun kaksi originaalia ovat lapsilla. Encyclopaedia Britannican koko pitkä rivi on Raumalla; tuon sarjan jälkeen ei ole julkaistu vastaavaa, eikä julkaista.

 

Ylähyllyn Antiikin klassikot suomeksi ovat siirtyneet ennakkoperintönä. Olli tietää, että Xenophonin Anabasis on rautaa. Olen selvittänyt, että eräissä muistelmateoksissa mainittu ”o thalatta” eli ”oi, meri”, on virheellinen sitaatti. Miehet käyttivät doorilaista murretta ja ääntämystä. Huuto oli ”o thalassa”. Käänsin kerran nuorisolle tarkoitetun version tarinasta englannin kielestä ja toimeliaana luin alkutekstin, josta kävi ilmi, että soturit kahlasivat jäätävään veteen kirjaimellisesti ”munia myöten”. 

 

Takaseinällä oleva vihreä kirjasarja Suomen Sanan vieressä on nyt Savossa. Siinä ovat Parnassot vuodesta 1953 vuoteen 1974. Tuo lehti oli monessa vaiheessa järkyttään korkeatasoinen. Muut tekivät kai samaa – itse käytin puolitoista kuukautta erään kolmisivuisen arvostelun kirjoittamiseen, koska oli perehdyttävä taustamateriaaliin. Mirjam Polkusen suomennokset italiankielisistä runoista pitäisi saada uudelleen julki.

 

Otavan (Otavamedia) kirjasäätiölle sellaisia terveisiä, että on hirmuteko pitää nuo vanhat Parnassot poissa verkosta. Ne ovat paljon parempia ja tärkeämpiä kuin uusimmat numerot, anteeksi nyt vain.

 

Olen valmis neuvottelemaan kirjoittajien tekijänoikeuskorvauksista. Olen junaillut niitä ja edelleen halukas edistämään tekijänoikeudellista järjestelmää, joka edistäisi selkeästi yleishyödyllisen ja kulttuurisesti arvokkaan aineiston toimittamista yleisön saataville.

 

Valokuvassa tärkeintä on se, mitä ei nähdä. Kuvan oikean reunan lähellä istui isäni pyörätuolissa. Kuvaajan eli minun selkäni takana istui anoppini Helena. Keskustelu oli sekä vilkasta että asiantuntevaa. Kahvi oli Presidenttiä.

Tuijottaja

 

Runoilija varoittaa, ettei ole hyvä tuijottaa tulehen kauan.

 

Sama on kuvien laita.

 

Huvittavasti sensori ja sensori ovat nyt sama sana. Sensuuria harjoittava censor oli vuonna 443 ennen ajanlaskumme alkua perustettu Rooman tasavallan virka. Viran haltijalla oli oikeus jopa viedä ratsuaateliselta hevoset ja sormukset, jos tämä oli menetellyt sopivaisuutta loukkaavalla tavalla. Nyt sensori on anturi, jolla mitataan fysikaalista tai kemiallista suuretta. Sellainen on huokeassa pikku lampussani, joka napsahtaa yöllä päälle, kun menen ajamaan erään asian. Asianajotoimistoni edessä voi kompastua mattoon, mikä olisi onnetonta.

 

Toimilaitetta eli aktuaattoria en tuolloin tarvitse. Sana tarkoittaa laitetta, joka tuottaa liikkeen signaalin vaikutuksesta.

 

Niin kauan kuin kävin sikana Savossa, valokuvasin samat kolme puuta ja yhden taivaan. Erään kerran viidessä puussa oli kolme lintua. Se tuntui järkyttävältä. Puukin kasvoi ja sitten sanoin pojalleni, että sahaa pois, kun kuistia oli levennettävä. Dendrokronologia sai jäädä omalta osaltani. Muutamassa museossa kuuluu olevan nuppineuloin osoitettu yhdeksän tuhannen vuoden säätilat. Puu kasvaa reippaammin, kun on hyvät kelit. Järvistä ja soista on nostettu mahdottoman vanhoja tukkeja. Joten sarja on mainio.

 

Kehotan katsomaan osoitetta kantapuu.finna.fi Hakusanaksi sopii puukiekko. Sivut ovat ansiokkaat ja itse metsämuseo Lusto on Punkaharjulla. Paikkakunnalla on muutakin nähtävää. Runsaasti.

 

Käsiteltyjä, laajasti myös muokattuja, alkuperäiset säilyttäen, minulla on tietokoneella vasta 537 gigatavua. Erikseen on sitten puolen tunnin kaitafilmejä ja yksi kotimainen uudelleen masteroitu koko illan näytelmäelokuva.

 

Aivan viisaita ihmisiä nämä venäläiset, jotka eivät usko, vaikka heille kerrotaan ja näyttää kuvia. On totta, että jokainen valokuva on propagandistinen. Ihmiset eivät liioin ole kovin halukkaita ajattelemaan. Jos näyttää valokuvan, joka ei esitä Kiovan ympäristön taisteluita, vaan esimerkiksi lehmää, he arvelevat tämän todistavan, ettei Kiovan ympäristössä ole taisteluita.

 

Olen lukenut monta varsin uutta viisauskirjaa. Niiden mukaan – neurotieteessä siis – aivot ehdottavat esimerkiksi silmille itse keksimiään aistimuksia, joista ”näkijä” sitten valitsee joitakin. Sama koskee tietenkin kuuloa. Ääntähän ei ”ole olemassa”, koska ilmassa kulkeva aalto ei varsinaisesti helisytä molekyylejä.

 

Kun hermosto on ratautunut sopivasti, se tunnistaa gorillan koripalloksi, kuten siinä kuuluisassa kokeessa, jossa kukaan video katsoja ei tullut huomanneeksi pallokentän yli gorillapuvussa kävelevää ihmistä. 

 

Seuraavaksi askartelen Photoshopilla kuvan, jossa nurmikollani on iso kivenlohkare ja sen päällä ruohoa, paikassa jossa ei oikeasti ole sellaista.  Ja lehmä. Kuva on.

 

 

Porrastelu

 

Sana ”eskalaatio” esiintyy nyt jatkuvasti. Taustasana on ”porras”. Toinen räjäyttää pienen ydinpommin ja toinen vähän isomman, jolloin ensimmäinen laitta matkaan vielä isomman ja niin edelleen.

 

Tavallinen ydinpommi eli niin sanottu strateginen pommi aiheuttaisi asutussa kohteessa 90 – 100 miljoonaa kuolonuhria välittömästi, ja muun muassa napajään alla piilossa olevilla aseilla ammutun pommin vaikutuksesta kaikki ihmiset ja muut nisäkkäät kuolevat heti.

 

Tästä ei ole puhuttu paljon nyt. Noin 50 vuotta tiukimmatkin sotilaat olivat uskoneet, ettei kannata voittaa, ellei jää voittajaa. Nyt nousee ajatus, että jos kuitenkin vähän nirhaisisi.

 

Nyt nimenomaan Putin vihjailee taktisella ydinaseella eli pienellä pomilla. Vaikkapa Varsovan voisi hävittää taas kerran.

 

Asia on mietittävä rohkeasti. 

 

Eskalaatio-ajatus perustui tosimaailmaan ja aitoihin tarkoitusperiin, kuten ryöstäminen. Nyt on kuitenkin mahdollinen myös tilanne, jossa tennisottelun toinen osapuoli poimii syötetyn pallon maasta ja syö sen.

 

Viikinkien karhunnahkamiehet eli berserkit opettivat tavan tappaa tappamisen riemusta ja paiskoa kullat ja kalleudet jokeen tai mereen. Viikinkipäälliköt tiesivät, että nämä miehet ovat vaarallisia myös omille.

 

Lenin ja Stalin opettivat, että tappaminen on hienoa ja siinä tuoksinassa unohtuu sekin, että olet itse seuraava. Berija taisi olla ensimmäinen turvallisuuspoliisin päällikkö, joka selvisi herransa valtakaudesta hengissä, mutta ei paljon sen päätyttyä.

 

Chaplinin ”Ritari Siniparran” esikuva Henri Landru tappoi ainakin 11 ihmistä, luultavasti 78. Perustelurepliikki oli: jos tappaa muutamia, joutuu giljotiiniin, mutta jos tappaa todella paljon, on sotasankari.

 

Ajattelutavalla on kannattajia myös lännessä. Vielä hiljan pelkäämissämme islamin maissa, etenkin itsemurhapommittajissa, käsitettiin otolliseksi teoksi, että tappaa. Japanin kamikaze-lentäjillä oli sama ajatus.

 

Meillä Suomessa ylistettiin vähävoimaisten surmaamista vuonna 1918, mutta osa joukosta alkoi myöhemmin pitää asiasta pientä suuta. Tutkimus ”Laillisuuden haaksirikko” nosti karvaan hymyn huulille. Käytännöllisesti katsoen koko suomalainen lakimieskunta oli tekemässä vääriä tai joka tapauksessa lakiin perustumattomia tuomiota. Ja minä olen tuntenut niitä miehiä!

 

Tappamisen ongelma esitetään Raamatussa. Jumala sanoo: älä tapa. Tuon kiellon jälkeen sitten vasta tapetaankin. Myös Jumala itse on syyllinen. Kainia ei saa tappaa, mutta Isai pitäisi päästää päiviltä. Uuden testamentin kauhukertomusta ei kukaan ymmärrä. Isä on maailmaa niin rakastanut, että antoi ainokaisen poikansa tapettavaksi. Pelimerkki ”iankaikkinen elämä” ei ole toteutunut. Tosin hengiltä kidutetun ruumis katosi sinetöidystä kalliohaudasta.

 

Mutta porrastelusta: ainakaan isompi ydinaseisku ei ole nykytekniikalla torjuttavissa. Sama koskee monia kemiallisia aseita.

 

Kuvani tähdentää poraamisen tärkeyttä. Vihaan ja rakastan. Kysyt kai miksi. – En tiedä, kuin ristillä tunnen tuskan.

Usko

 

Kommentin ja keskustelun johdosta vakava sana.

 

Putin ei ole uhannut Suomea yhtään millään.

 

Putinin edustaja on uhannut, että Suomen Natoon liittymisestä aiheutuisi seurauksia. Niitä seurauksia on kuvailtu merkittäviksi.

 

Tästä huolimatta jokseenkin kaikki johtavat sotilaat ja poliitikot ovat ilmaisseet käsityksensä. Sen mukaan Venäjän ja Suomen suhteet ovat äkisti muuttuneet.

 

Muutosta ei ole aiheuttanut uhkaus, jollaista ei siis ole esitetty, vaan uhka.

 

Kukaan ei tiedä, aikooko Putinin johtama Venäjä hyökätä Suomeen.

 

Oma arvioni on, ettei hän itsekään tiedä sitä. Mutta uhka on. Venäjällä puhutaan vaikutuspiiristä. Miten syvä tämän vaikutuksen pitäisi olla, sitä ei sanota.

 

Arvioni perustuu samaan kuin monien muiden.  Venäjä hyökkäsi Ukrainassa jo monta vuotta sitten, vaikka Ukraina ei aiheuttanut uhkaa Venäjän turvallisuudelle. Tänä vuonna Venäjä ulotti sodan eri puolille maata, ja siellä kuolee paljon ihmisiä.

 

Suomessa on ihmisiä, jotka panevat asian omalle kohdalleen. Millaista olisi lähteä kohti tuntematonta päämäärää, mukana vain se, minkä jaksaa kantaa nyytissä?

 

Ukrainaa ei kuulemme ole olemassakaan, tai ei ainakaan pitäisi olla. Vaikka valtio on perustettu Kievissä, Venäjän pitäisi olla ydin ja pyhin. Tarvittaessa ajatusta korostetaan pyhin ydinasein. 

 

Kirkko sanoo patriarkka Kirilin suulla, että Ukraina o länttä ja länsi on pahuutta.

 

Meneillään on siis myös jonkinlainen eksorsismi eli paholaisen manaaminen. Samaan aikaan ortodoksinen Ukraina ja roomalaiskatolinen Puola ovat löytänet tavat kohdella toisiaan läheisyyden ja kunnioituksen hengessä.

 

’Usko’ on yhdeltä merkitykseltään sama asia kuin luottamus. Järjestelmämme perustuu siihen, mutta venäläisiin ei ole luottamista. Määritelmän mukaan ”fidusiaarinen” on henkilö, joka toimii toisen puolesta ja asettaa päämiehensä edut omien etujensa yläpuolelle uskon ja luottamuksen ylläpitämiseksi, sidottuna sekä oikeudellisesti että moraalisesti toisen etujen edistämiseen.

 

Oleellisesti sama asia ja siis ihmistn, korporaatioiden ja valtioiden toiminnan edellytys on ilmaistu Uudessa testamentissa, joka siis nimityksenä tarkoittaa uutta sopimuskirjaa:

 

”Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan; ojentautumista sen mukaan, mitä ei nähdä.”

 

Jos jaksatte, kuunnelkaa ja lukekaa YouTubesta Boris Akuninin (kirjailija) tavattoman selkeä esitys tlanteesta ja venäläisyydestä. https://www.youtube.com/watch?v=70RmF0rPj9o

Sataa

 

 

”Aku, aja sataa”, me pyysimme. Aku ajoi, vaikka kerran jäi Paalasen risteyksessä ratti käteen. Lauttamukseen päästiin ohjaamalla jakoavaimella ohjaustangon päästä. 

 

Jutun kuvan esittämä henkilö ei ollut tuohon aikaan vielä esittelijäneuvos. Tässä yhteydessä ja jutussa kuvan sanoma on poliittinen.

 

Kysyin vuona 1964, mikä selittää Hellaakosken runouden odottamattoman nousun sodan jälkeen. Minulle vastattiin: fyysinen pelkuruus. Sodan aikana ei oikein tiedetty, että se on ominaisuus, hermosto toimintatapa. Asianomainen ei lainkaan kestänyt sitä, että vaikka hän oli vasta 40 täyttänyt, hänelle ei järjestynyt muuta kuin toisarvoisia väestönsuojelutehtäviä Töölössä. Ei toisaalta Mikakaan, jatkoi kertojani, kestänyt tiedotuskomppaniaa, jonka majapaikkaan kuuluivat sodan äänet, joten hän teki hyvän diilin ja palasi kaupunkiin kirjoittamaan ”ruumisarkunnaulojaan” eli kirjakapalla sotapropagandaa. Kun taas Jylhä, kertoi isäni, oli polttanut Talvisodassa kaiken mahdollisen pelon karrelle ja uskalsi aivan liikaa.

 

Sain lukeakseni itsestäni julkaistua; kirjoittaja oli kovin myönteinen, vaikka on asiansa osaava. Puhe oli oikeuskulttuurista eli siis alan kirjoittelustani, joka yltyi tuo jutun valokuvan ottamisen aikoihin ihan mahdottomaksi. Tuossa yhteydessä mainittiin, että luonnehtiessani politiikan huipulle nousseita lakimiehiä olin jättänyt Kekkosen lähes maininnoitta.

 

Nyt kun käytännössä kaikki, siis esimerkiksi minä, ovat sitä mieltä, että Niinistö hoitaa tehtäväänsä erinomaisen hyvin ja pelottomasti, vaikka kateelliset ikätoverit ovat jupisseet viime vuosiin, asti, ettei hän ole juristina kaksinen, tohtii sanoa muutakin.

 

Kun Kekkonen jätettiin Rytin ja Mannerheimin vaatimuksesta ministeritason hommista pois ja puoluetta edusti uskomattomasti kirvulainen maanviljelijä Niukkanen puolustusministerinä, Urho yritti jopa sotatoimiin, kersantti kun oli. Vanhempi veli Jussi, todellinen sissipäällikkö, joka seuraavassa sodassa menetti näkönsä, torjui Urhon ilmoittautumiset väitteen mukaan lyhyesti. ”Ei Urhosta ole.”

 

Näkisin tässä taustan Urhon poliittiselle toiminalle ennenaikaisen rauhanteon kannattajana ja sitten ylilyövän idänpolitiikan kannattajana.

 

Ukrainan rohkeutta ajatellen jäljennän tähän jälleen J.K. Paasikiven amerikkalaiselle ddiplomaatille sanman (Steinhard 27.5.1941, Foreign Relations of the United States 1941 I, Washington 1955 s. 30). ”Arvovalta merkitsee heille enemmän kuin mikään muu. Heidän muuttumattomana politiikkanaan on saada, mitä he voivat, niin vähällä kuin mahdollista, ja sitten pyytää lisää. He eivät uhraa koskaan välittömiä etujaan tulevaisuuden päämäärien vuoksi. He eivät kiinnitä koskaan huomiota siihen, mitä on sanottu, vaan ainoastaan siihen, mitä on tehty. He pyrkivät saamaan korkean hinnan siitä, minkä ymmärtävät joutuvansa tekemään joka tapauksessa. He ovat immuuneja eettisille ja humanitäärisille ja abstraktisiin oikeuteen perustuville tekijöille, ollen pelkästään käytännöllisten ja realististen näkökohtien vaikutettavissa.”

 

Puhe on siis Venäjästä, johon tutustumisen Paasikivi aloitti nuorena tutkijana tsaarin aikana.

Etusormi

 

Tunnen jätkän, joka osoittaa minua ja muita etusormellaan, kun hänellä on asiaa. Häntä lykitään tästä kärryillä, mutta joskus hän kiipeää portaat ihan itse. Ja näyttää sormella.

 

Etusormi on latinaksi ”index”, oikean käden.

 

Olen ryhtynyt tekemään indeksiä eli asiahakemistoa elämästäni.

 

«« Mötikäinen, Malakias, professori, HY, tavattu siivouskomerosta toimistosihteerin kanssa VIII 3.7.11.; nimitetty virkaansa viekkaudella ja vääryydellä, IX 18.3.; Addendum 18, passim.

«« Ipsissimus; kun aioin konekivääriampujaksi vuonna 1947, LC 3.11. Hotchkissin ja Maximin  vertailua saksalaiseen MG42-aseeseen LC 3.11.8. Peckinpah, ”Hurja joukko” konekivääriurheilun yhteenvetona LC 3.12. Bengtskärin majakkasaaren Madsen-konetykki rannikkopuolustuksessa LC 4.0.18

«« Kirosanojen käsikirja ”Les gros mots” (Tel Quel) 1973 (Paris). Ks. myös «« Joka naisen niksikirja, Suova, Maija (ed.) 1953, s. 55-56, 108.

«« Jumalauta, sanoi Joulupukki, kun lahjat loppui, Kemppinen, J., op. cit, s. 11088

 

Tämän kirjoituksen kuvassa esiintyvä kirja kertoo, miten yllättävästi sekä konkordanssi että indeksi keksittiin jokseenkin samanaikaisesti 1250-luvulla. Grossetesten uraa uurtavan teoksen jaksoja on kahdessa museossa. 

 

Luetteloiden laatiminen näyttäisi olleen kirjoitusten lähtökohta ympäri tunnetun maailman, unohtamatta ennustuksia ja rukouksia. On kohtuullisen oikein väittää, että tämä kirjaimistomme on foinikialaisten kehittämä. Jatkuvuuden erottaa jopa paljaalla silmällä. Myös heprea ja arabia ovat samaa kantaa, ja laiskanpulskeiden ihmisten vaikeaksi väittämä kyrillinen eli venäläinen kirjoitus on päivänselvästi sitä samaa.

 

Mitä perua on aakkosten järjestys, siis alfa ja omega, englanniksi A – Z, suomeksi A - Ö, on sitä vastoin aika mutkikas tarina. Tuo järjestys vakiintui varhain, eikä siinä tunnu olevan mitään havaittavaa juonta. Myös digitaalisen maailman järjestelmät, kuten Unicode ja heksadesimaalit, pyörivät tuo aakkoston ympärillä.

 

On väitetty – itse epäilen, että väite on humalaisen päähänpisto – että kiinalaisten ja japanilaisten tietty jälkeenjääneisyys softan kehittämisessä – johtuu sitä, että he käyttivät lähdekoodii läntisiä kirjaimia ja jopa käyttöjärjestelmät olivat pitkään englanninkielisiä, ainakin DOS.

 

Surullinen ajatus. Korkein runous ja kaunein kirjoitus olivat Kiinassa samaa T’ang -kauden perua eli ajanlaskumme ensimmäisen vuosituhannen lopulta. T.S. Eliot esitti muka uutena ajatuksena runouden ylivertaisuudesta, että sen korvaamaton tehtävä on siivot kieltä ja pyyhkiä siitä pölyt.

 

Mutta konkordanssi oli ensin luettelo kaikista Raamatun sanoista ja indeksi eli asiahakemisto palveli suuresti muun muassa saarnamiehiä. Kirjojen kulttuuri levisi kuin rutto 1200-luvulla. Indeksit olivat enemmän kuin tarpeen.

 

Nyt me ovat vielä enemmän. Google ei ole ”hakukone”, vaan indeksi eli asiahakemisto. Sellaisen aikaansaaminen on valtava työ. Vltava on ollut kyllä taloudellinen tuloskin.

 

 

Torvisoittokunta

 

Lieneekö pelkkää keljuilua, että venäläisillä olisi ollut Kiovaan ”mentäessä” repuissa ja rensseleissä paraatipuvut pakattuna, mutta paukkuja ei hetikään tarpeeksi?

 

Tietenkin muistin heti tiedon, joka sekin voi olla perätön, että Neuvostoliiton hyökättyä ”Mainilan laukausten” jälkeen 1939 Suomeen, kärjessä olisi kuljetettu torvisoittokuntaa ja sen soittimia. Oltiim menossa vapauttamaa maata porvarien ikeestä ja antamaan kyytiä tanner-mannerheimilaiselle koplalle. Stalimi syntymäpäivää kaksi päivää ennen joulua piti juhlia Senaatintorilla Helsingissä. Ja on minulla ainakin äänitteenä Shostakovitshin tuohon juhlaan säveltämä musiikki, jossa on suomalaisia kansanlauluja.

 

Teekkarit eivät ole tunnettuja tahdikkuudestaan. Heidän laulukirjassaankin on tämä ”Haistakaa nyt huilu, koko torvisoittokunta, esikunta ensin ja sitten muut. – Kun kaverit mut jättää ja henkselit pettää ja varpaita palelee ja paskattaa.”

 

Pikkutytöt lauloivat tarhasta tullessaan hauskaa lastenlaulua. Hätkähdin, koska sävel oli ”Karjalan poikia” eli minulle heidän ikäisenään ”Silmien välliin ryssää”. Se muuten levytettiin noin 1930 nimellä ”Kauhavan polkka”. Siitä laulusta en pidä, koska siinä mennään sielullisen sairaalloisuuden puolelle.

 

Silti olin pudota tuoliltani, kun kerran 70-luvulla Puna-armeijan kuoro esitti televisioidun ”Saunalaulun”, joka on tuo sama polkka ja sekin nimimerkki Pallen (Reino Palmroth) kynästä. Löylyä lissää, löylyä lissää, löylyä lissää kiukaaseen. Ja kaikki suomalaiset kuulijat tunsivat tämän ”silmien välliin”- version, jota kuorolaisille ei selvästikään ollut mainittu.

 

Oli se näky. Lieneekö kuvanauha tallella? Vaikka ei nykypolvi tuota laulua tunne, eikä sitä kysytä ylioppilaskirjoitusten yleissivistystä mittaavassa osassa, jonka eilen luin lehdestä, hiukan murhemielin.

 

Sen sijaan kuuntelin”Kaksi krenatööriä” (Kim Borgin esityksenä) ja mietin taas, mitä oli liikkunut saksan juutalaisen Heinrich Heinen mielessä hänen kirjoittaessaan tämän tekstin, joka on niin Napoleonia ja sotaa ihaileva. ”Mitä vaimostain, mitä lapsistain, surun kestää mä voin suuremmanki. Leivän kerjätköön, jos on nälkä vain. Mun on keisari, keisari vanki…” ”Dan reitet mein Kaiser wohl über mein Grab, viel’ Schwerter klirren und blitzen…”

 

”Jäitä hattuun” on mieletön ajatus. En ole koskaan nähnyt sellaista – mutta olen silti samaa mieltä kuin presidentti. Kylmä-Kalle päähän olisi parempi ajatus, mutta vaikka useimmat tuntisivat tuotteen pakastimesta otettuna kylmäkassin jäähdyttäjänä, joillakin voisi tulla mieleen kenraali K.A. Heiskanen, jolla oli tuo köllinimi, kuulemma allergisen nuhan tai sitten kroonisen sinuiitin vuoksi.

 

Kuvani, Neuvostoliiton sankarin merkki, perustuu raivostuttavaan televisiokatsaukseen, jonka näin. Kunniamerkitrinnassa venäläiset partisaanit seisoivat Tankavaarassa maantiellä ja kertoivat tuhonneensa saksalaisen tukikohdan siellä. Suomalaiset nyökyttelivät. Varmistin isältäni, joka oli pommittanutkin Tankavaaraa Lapin sodassa. Siellä oli yksi monista saksalaisten varikoista mutta ei mitään tukikohtaa. 

 

Partisaanit tappoivat väijyksistä Oulun piispan ja tekivät erittäin pahaa jälkeä kahdessa Saariselän eteläpuolen kylässä. Lokka, Mutenia, Riesto ja Korvanen. Neuvostoliiton sankarit ampuivat koteihinsa myös lapset ja pikkuvauvat sekä naisia.

Kunnia on katkera juoma

 

Mitkä kasvot? Venäjälle ja Putinille pitäisi pelata tilaisuus säilyttää kasvonsa siirtyessään järjellisiin vaatimuksiin ja lopettaessaan paukuttelun.

 

Vauvan sanotaan oppivan tunnistaman ihmiskasvot ja jopa ihmiset toisistaan muutaman viikon ikäisenä. Niinpä Putin kävisi nukesta.

 

Media tarjoaa hauskoja ryhmäkuvia Kremlin porukasta. En tiedä, mitä kaikkea Putinin kasvoihin on ruiskutettu, mutta hänen ilmeensä ovat tietoisesti synnytettyjä, kuten huonolla näyttelijällä. Ympärillä on sitten aina kakkosmiehiä, jotka harrastavat perinteisiä venäläisiä ilmeitä ja korostavat omasta mielestään voimaa ja jotain kuviteltua suurenmoisuutta. Se nuori nulkki on säälittävä.

 

Lavroviakin käy sääli. Kun hän latelee päivittäisiä tolkuttomuuksiaan, hänen ympärillään on sääliä herättävä murheen ilmapiiri.

 

Sain aiheen näihin ajatuksiin katsoessani pitkästä, pitkästä aikaa huolellisesti elokuvan alusta loppuun – ”Mies joka tiesi liikaa”. James Stewartilla on sama erikoisuus kuin oli Steve McQueenilla – merkillisen vaalean siniset silmät. Ja kyky näytellä silmillä ja kasvojen lihaksilla. Hän käyttää mikroilmeitä niin taitavasti, että Stanislavski huutaisi onnesta tuollaista nähdessään.

 

Meillähän oli Suomessa Tauno Palo, joka oli juuri saman asian mestari. 

 

En vieläkään tiedä, mihin filmin nimi liittyy, muta se on hyvä. Sen tiedän vanhastaan, että Hitchcockin parhaiden elokuvien yhdistävä piirre on paranoidinen psykoosi. Sen turvin tekijä voi yhdistellä mahdottomia ja mahdollisia juonenkäänteitä.

 

Teatterin ja elokuvan sääntö numero yksi on keskittyä siihen, mitä katsoja luulee kuulevansa. Se on yhdentekevää, mitä katsojalle sanotaan. Juuri tämän toinen suuri nero, Chaplin, ymmärsi täysin ja valitettavasti sitten unohti. Hänen viimeiset, epäonnistuneet elokuvansa, perustuvat liikaa puheeseen.

 

Putin ei ymmärrä oppi-isäänsä Stalinia. Politiikka ei ole faktoja, vaan tunnetta. Politiikka ei ole tekoja, vaan tunnetta.

 

”Ikuinen kunnia suuren isänmaallisen sodan sankareille”, julisti myös Stalin, joka hädissään hyväksyi ajatuksen sata kertaa kirotun ”isänmaallisuuden” uusiokäyttämisestä, kun hän itse olit ajat sitten korvannut sen kommunismin historiallisesti välttämättömällä voittokululla Venäjällä ja kaikissa maissa. Ja noista sankareista pari miljoonaa oli jokseenkin pelkästään hänen vastuullaan, mielettömän sodankäynnin tuloksena. Ajatellaan Ukrainan nälänhätää 30-luvulla ja Kiovan lihamyllyä 1941. Siellä kaatui 700 000 venäläistä.

 

Julkinen ennustukseni on, että Putin kompastuu näinä päivinä. Ydin- tai biologista iskua ei tule, koska lähimiehet estävät sen. Jos Putin itse haluaa viedä koko maailman mennessään, ympärillä on ihmisiä, joilla on tulevaisuutta ajatellen vielä yhtä ja toista lystiä mielessä.

 

Ja läntinen puolustus tule Suomeen, nimellä NATO tai USA tai jotain muuta sopivaa. Paasikivi ja vielä Niinistökin toistelevat, että maantieteelle emme mahda mitään. Entä sitten? Ei meillä ole vieressämme Venäjä, kuten väitetään, vaan venäläisiä. Ja itsemme olemme venäläisten, ellei veljiä, ainakin serkkuja.