Tämä ei ole asiantunteva kirjoitus. Perustuslaki on enimmäkseen julkisoikeutta ja osittain kaiken valtiollisen vallankäytön pohjana olevia perussääntöjä, kuten ihmisoikeuksia. Ihmisoikeuksien takana on ajatus pienen ihmisen keinoista selviytyä sokeiden voimien puristuksesta. Yleensä kyllä katsotaan, ettei tuo tarkoitu onnistu. Kansallisesti ja kansainvälisesti pärjää se, jolla on isoin pää ja nyrkit.
Siltä osin tunnen asiaa - eilistä asiaa - että osasin näyttää kädellä naapuripitäjässä talon, jonka peltikaton isäntä oli juonut. Varhaisina vuosinani galvanoitu pelti siis kelpasi romukauppiaalle samalla tavalla kuin kupari, joka pidetään varmaan vieläkin työmaalla lukkojen takana. Vilkaisin, että rautalanka maksaa kympin / 100 metriä ja kuparilanka 20 euroa 10 metriä. Ehkä jätän levyt asioita tunteville, kun myös epäilen, että hinta saattaa edelleen riippua myös ostajasta. Kun koululaisena sain asiakseni tuoda kauppalasta kaksi laatikollista rautanauloja, isoisä aina kauppiaana tähdensi: tukkuhintaan. Silloin tiesin vain, että Lassila & Ylikanoja oli tukkukauppa, mutta ei siellä nauloja myyty, vaan paitoja. Elleivät olleet päässeet loppumaan. Nyt tiedän, että KOP:n pääjohtaja oli niitä vaasalaisia Lassiloita.
Ja Kustaa Vaasasta kerrotaan, että hän suhtautui 1500-luvullaan uskonpuhdistukseen niin vakavasti, että puhdisti myös kirkot, joiden kattopellitkin myytiin rullalle käärittyinä Lyypekissä toimineille kauppiaille. Joku voisi jopa tietää, menikö siinä myös Riddarholman kirkon kate. Niin sanotut kirkon kalleudet oli jo myyty. Itse asiassa viikinkiretkien yllykkeeksi on kerrottu tietoa, että kirkoissa oli mielenkiintoista ryöstettävää ja torneissa mainiot kellot, joiden lyijylle löytyi parempaakin käyttöä. Meilläkin on kansanperinteen kirjoissa “tarkkaa” tietoa milloin minkin lahden pohjassa tuulella soivista kirkonkelloista, jotka on upotettu sinne vihavenäläisten tullessa.
Nyt otin sanoakseni, että pitkin 1990-lukua seuraamani työskentely, jonka tuloksena oli 1999 voimaan tullut uusi Suomen perustuslaki 731/1999, vanhentui vaikeakäyttöiseksi 20 vuodessa.
Surkea asia. Edeltäjä oli vuodelta 1919 ja muotoiltu monin osin Saksan niin sanotun Weimarin tasavallan vastaavan säädöksen pohjalla. Se kaatui Hitlerin rynnistykseen runsaassa vuosikymmenessä, ja keino oli nytkin USA:ssa hyvin tunnettu tapa toimia tilapäisiksi määritellyillä alemman asteen määräyksillä.
Asia on mielestäni niin, että kovat kriisit ja sotilasliitot, kuten Nato, eivät oikein sovi perinteiseen parlamentaariseen työskentelyyn. Koulupiirien rajoita voi hyvin vaikka äänestää, mutta mielestäni valtakunnan rajoista ei. Ja jos nyt vaikka Putin tulisi tuntoihinsa, mistä ei ole merkkejä, olisi se hyvä, että hän osaisi soittaa Suomessa oikeaan osoitteeseen eikä tarvitsisi kysellä Liikenne- ja viestintävirastolta, että kukahan täällä hoitaa asioita, kun Suomenlahden pohjassa tuntuu olevan reikä…
Jaakko Lassila oli kyllä suvultaan Kälviän Lassiloita.
VastaaPoistaLassilan isähän oli ollut aikoinaan Kauhavan kunnanlääkäri. Jaakko muisteli eräässä hänestä kirjoitetussa kirjassa naapurustossa asunutta äitini lapsuuden-perhettä. Äitini veli oli ollut Jaakon hyvä kansakoulukaveri.
PoistaNiin, koska patsaidenkaan valmistusmateriaalista ei äkkiseltään oudompi ymmärrä mistä materiaalista se on tehty, niin suurempien vahinkojen välttämiseksi olisi hyvä josko niissä olisi erikseen plakaatti josta selviäisi tarkempi ainesluettelo ja jopa arvioitu romuarvo. Massiviset patsaatkin voivat tarvitsijoiden harmiksi osoittautua Lauri Viidan esimerkin mukaan -ei moreeniksi vaan ontoksi.
VastaaPoistaJos lukee Suomen hallitusmuodon ja Weimarin perustuslain rinnan, näkee, etteivät ne hirveästi muistuta toisiaan. Suomen hallitusmuoto on itse asiassa näistä vanhempi, koska jo vuonna 1918 tehdyt esitykset hallitusmuodoksi ovat sisällöltään hyvin samankaltaisia. Punainen perustuslakiehdotus on huonommin kirjoitettu, mutta kuningaskunnan hallitusmuotoesitys on sanamuodoiltaan monin paikoin lähes identtinen. Sen sijaan Weimarin perustuslain rakennekin on ihan erilainen. Ei sitä ole pidetty meillä esikuvana.
VastaaPoistaEhkä olisi parempi todeta, että Suomessa oli seurattu keskieurooppalaista valtiomuotokeskustelua ja tehtiin riippumattomasti oma valtiomuoto aikakauden parhaitten periaatteitten mukaisesti.
Kellot yleensä tehdään pronssista tai messingistä. Pronssiin ei yleensä lisätä lyijyä vaan tinaa. Toki lyijyllisiäkin pronsseja on mutta vähemmän käytössä. Messingissä sensijaan saattaa lisukkeena olla lyijyä vaikka tärkein seoskomponentti on sinkki joka toimii yhteen kuparin kanssa. Pronssille löytyy itse asiassa valtava määrä erilaisia vaihtoehtoja joissa seosaineena löytyy silikonista alumiiniin. Parhaat soinnut tulevat messingistä ja tinapronssista. Niiden kovuus on juuri sopivaa luokkaa.
VastaaPoista"... USA:ssa hyvin tunnettu tapa toimia tilapäisiksi määritellyillä alemman asteen määräyksillä."
VastaaPoistaJuuri samalla mekanismilla - alemman asteen määräyksillä - EU:n komissio pyyhkii ahter... ei kun pöytää jäsenmaiden perustuslaeilla, subsidiaariperiaatteilla ja muulla joutavalla.
Komissio se vain rykäisee asetuksen, joka ohittaa uniononin normaalit valmistelu- ja päätösprosessit ja on kaikkia jäsenmaita heti sitovaa lainsäädäntöä sellaisenaan heti.
Sama lippis sopii kuin sopiikin sellaisenaan niin omenalle kuin melonillekin. Ja jos jumalauta ei sovi, niin murskataan sitä melonia sen verran, että sopii.
Esimerkkinä tästä vaikkapa metsäpolitiikka, jonka on sovittu kuuluvan jäsenmaiden suvereenin omaan päätäntäntään paikalliset olot huomioiden. Mutta sama asetus se vain pläjähtää niin Italian oliivilehtoon kuin Kuusamon kylmään korpeenkin.
Totalitariaa pukkaa ohi perustuslakien ja sovittujen sääntöjen. Asetuksella.
Aikamoista populismia taas. Komissiolla on asetusten antamiseen vain se valta, jonka jäsenvaltiot ovat sille suoneet. Ja sille nyt ei vaan voi mitään, että eri politiikanalat menevät väistämättä monin tavoin päällekkäin, niin kotimaassa kuin unionissakin. Kuten puiden kasvatus, ilmasto ja luonnon monimuotoisuus. Suosittelen tämän vuodatuksen vastapainona lukuvinkiksi vaikkapa Pasi Reunasen artikkelia Metsän pitkä muisti tuoreessa Kanavassa.
PoistaTässä voisi todeta, että "asetus" on huono ilmaus. Kun aikoinaan kirjoitettiin EU-perustuslakia, jota ei tullutkaan, oli esitetty termiä "EU-laki". Kun perustuslaki korvattiin Lissabonin sopimuksella, säilytettiin vanha termi regulation 'asetus'. Tämä termi oli mielekäs Maastrichtin sopimuksen aikaan, jolloin EU-asetuksilla säänneltiin vain unionikoneiston sisäisiä hallinnollisia kysymyksiä. Lissabonin sopimuksessa näiden asetusten käyttöalaa laajennettiin, mutta ilmaus säilytettiin. Muutenkin Lissabonin sopimuksessa noudatettiin samaa linjaa: varsinainen liittovaltiollinen sisältö säilyi, mutta liittovaltion ulkoiset tunnusmerkit jätettiin pois.
PoistaEU:n "asetus" on siis nimestään huolimatta laki, jonka säätävät EU:n ministerineuvosto (ylähuone) ja EU-parlamentti (alahuone) yhteisellä päätöksellään. Tällaisessa asetuksessa voidaan antaa komissiolle oikeus alemmanasteisen teknisen säätelyn laatimiseen, mutta suuret linjat säädetään aina EU:n demokraattisessa lainsäädäntömenettelyssä. Sen menettelyn ovat puolestaan jäsenmaat perustaneet yhteisellä sopimuksellaan.
Olisi syytä ymmärtää hiljakseen, että Suomi on EU:n jäsenmaana tosiasiallisesti liittovaltion osavaltio. Me olemme itsenäinen maa vain varsin rajallisessa mielessä. Suomen etu on nimenomaan tiiviimpi integraatio, koska se on pienen jäsenmaan etu. Löyhässä integraatiossa isoilla mailla on paljon suurempi painoarvo.
Kanava-lehden vuositilaajana olen toki tutustunut Reunasen artikkeliin. Samaa mieltä olen siitä, että metsän muisti on pitkä. Pari kolme vuosisataa on metsälle vain hujaus siinä, missä hysteerinen ihminen elää yhden tweetin tai korkeintaan A-studon yhden vartin mittaisen fanaattisen palopuheen aikaskaaloissa.
PoistaReunasen artikkelin yksi ongelma on se, että hän siinä kritisoi voimakkaati menneneiden vuosikymmenten metsähoiden virheitä, eikä tunnu ymmärtävän, että niistä on opittu ja koko ajan on menoa parannettu. 2020-luvun metsänhoito ei ole sodanjälkeistä 1950-luvun metsänhoitoa, jolla jo silläkin saavutettiin monelta osin varsin hyviä tuloksia.
Kovasti huvittava on myös se jutun keskeinen väite, että metsänomistajat myyvät nykyään metsänä sellupuuksi kolmasosahinnalla sen sijaan, että myisivät puunsa arvotavarana, tukkina. Tuo väite kertoo sen, että kirjottajalla ei ole kovin selkeää käsitystä siitä, kuinka siitä hiiltä pitkään varstoivaa päiväkodin seinähirttä ihan oikeassa aikuisten maailmassa voidaan kasvattaa. Ja kuinka ei voida.
Mutta olen jo aiemmin saanut kokea sen, että minkäänlainen järkevä ja luonnon ja metsäbiologian faktoihin perustuva keskustelu metsäasioista some-tyyppisessä ympärisössä ei ole mahdollinen. Vastaan tulevat heti ne punaposkisen fanaattiset thunbergit, joiden edeltäjät samalla lähes uskonnollisella paatoksella ihannoivat Nevostoliittoja ja kilttiä Lenin-setää, vaativat armeijan alasjoa, koska sitä ei tarvita, vaativat ydinvoiman kieltoa, koska sitäkään ei tarvita ja kannattivat kovasti fossiilien yhä laajamittaisempaa ostoa Venäjältä, koska siten Venäjästä tulee yhä kiltimpi ja mukavampi kumppani (Merkelin Wandel durch Handel).
Vätiöskirjaassaan Eija-Riitta Korhola on asiokkaasti analysoinut myös ympäristöpolitiikan uskonnollisluonteisia ei-rationaalisia piirteitä ja myös sitä, kunka ns. hyödylliset idiootit ovat kyynisempien politiikantekijöiden käsikassaroina.
Kaikki nuo edellä luetellut suuressa innostuksessa ajetut hankeet kääntyivät siis itseään vastaan. Sama riski on olemassa myös ympäristö- ja metsäkeskustelussa. En kannata EU:n vaatimusta ennallistaa Suomen metsät 1950-luvun hevosvetoiseen aikaan, jolloin niissä oli puuta vain puolet siitä mitä nyt (hiilivarasto), kasvua vain puolet siitä, mitä nyt (hiilinielu), vanhaa puuta ja lahopuuta vähemmän kuin nyt. Mutta juuri sitä tuo EU:n "yksi koko sopii kaikille - ja jumalauta on pakko sopia" -asetus ajaa. Ennen kaikki oli muka paremmin.
Itse pidän parempana direktiiviä, jossa asetaan tavoitteet, mutta keinot niiden saavuttamiseen saa kukin maa valita itse. Määritellään haluttu lopputulos, mutta ei mikromanageroida sitä detaljoitua tapaa, jolla se saavutetaan muka samoilla keinoilla niin Kreikan oliivilehdoissa kuin Kainuun pohjoisissa havumetsissäkin.
Hetki sitten naapurissamme on toinen Unioni, Sovjetunioini. Siellä kommisson yksisilmäisiä pakkoasetuksia vastaavia "yleisliittolaisia" ukaaseja jakeli GOSPLAN-niminen organsiaatio: "Tänä vuonna kylvöt aloitetaan 15.huhtikuuta" - olipa maa sitten Siperassa jäässä tai kylvö Ukrainassa jo myöhässä. Tulokset eivät olleet kaikilta osin kovin hyviä tällä politiikalla.
Kaikesta hyvin ahdistavasta ja masentavasta kohinasta huolimatta uskon, että tässäkin asiassa lopulta jonkinlainen järkiintyminen voittaa ja löydetään hyvät tavat jatkaa sitä maailman mitassa aivan ennätyksellisen hyvää ja menestyksellistä metsien hoidon ja kestävän käytön perinnettä, jossa Suomi on maailman ykkösiä.
Se, että museoimme metsämme ja ajamme kestävän metsätaloutemme ulos maasta saastuttavampiin ja vähämmän kestävän metsänhoidon maihin, ei ole kovin vastuullinen eikä luontoystävällinen valinta. Ei vaikka Saksan lisääntyvän ruskohiilen polton viherpesu sitä hetken huumassa meiltä vaatisikin.
Pahoittelin pitkää vuodatusta. (Mutta metsä on minulle sen verran rakas ja ylisukupolvisesti tärkeä asia, että pidempikin tästä olisi helposti tullut.)
"... Suomi on EU:n jäsenmaana tosiasiallisesti liittovaltion osavaltio. Me olemme itsenäinen maa vain varsin rajallisessa mielessä. "
PoistaTästä olen täysin samaa mieltä. Valitettavasti näin.
"Suomen etu on nimenomaan tiiviimpi integraatio, koska se on pienen jäsenmaan etu. Löyhässä integraatiossa isoilla mailla on paljon suurempi painoarvo. "
Tässtä taas olen täysin eri mieltä. Unioneissa ja liittovaltiossa periferiat ja siirtomaat aina kupataan keskusvaltojen hyväksi. Tämä on luonnonlaki.
Mitä enemmän päätösvaltaa siirtyy keskusvaltojen käytännössä miehittämälle ja dominoimalle EU-parlamentille ja muulle keskitetylle hallinnolle, sitä vahvemmin siellä tehdään päätökset keskusvaltojen hyväksi ja maksumiehen ja hyväksikäytetyn rooli jää periferialle, jonka ääni päätöksenteossa mitään paina.
Tämä näkyy selvästi jo nyt, kun täysin vastoin kaikkia EU:n perussopimuksia Suomi pakotetaan ottamaan EU-velkaa omaan piikkiinsä 7 miljardia ja sille luvataan siitä takaisin itselleen liki 2 miljardia (siis luvataan, eri asia on mitä saadaan). Loput Suomen omaan piikkinsä ottamasta EU-velasta holvataan Raskaan, Italiaan ja sitä rataa.
Tämä on vain yksi pieni esimerkki siitä, kuinka kuppaus toimii jo nyt.
Ilmastonmuutoksen torjunta tai edes sen hidastaminen alkaa olla toivotonta, jos Matiaksen kaltaiset pääsevät niskan päälle meillä ja muualla EU:ssa ja jos hänen harhainen sielunveljensä Trump palaa valtaan.
PoistaOn muuten oireellista, että ilmastonmuutoksen tuottaessa yhä äkkinäisempiä ja rajumpia ilmiöitä (mikä tiedettiin jo puoli vuosisataa sitten), mikään ei enää hetkauta eikä juuri ylitä uutiskynnystä. Kuinka moni esimerkiksi äsken huomasi, että ennakoimaton myrskytuho juuri äsken turmeli Acapulcon kaupungin Meksikossa?
Taas yksi pieni esimerkki siitä, kuinka EU:n yksi-koko-sopii-kaikille -GOSPLAN meitä asiansa jo kuntoon hoitaneita periferiamaita kurittaa ja polkee aivan sulalla hulluudella. Ja vain siksi, että keskusvaltioissa nuokin asiat ovat rempallaan, asiat, jotka täällä on jo aikaa sitten hoidettu kuntoon.
Poistahttps://www.hs.fi/talous/art-2000009950988.html
EU:n mikromaganagerointi ja hillitön asetuslinko ohi kaiken normaalin järjen, valmistelun ja subsidiaritettiperiaatteen tuottaa moista hulluutta nykyään aivan ahtopaineella olipa toimiala mikä vain.
Eiköhän Matiaan pitäisi perustaa oma blogi sen sijaan, että rakentaa pesää toisen blogiin. Kohtuullinen kommentointi toki käy.
PoistaYritättekö nyt sensuroida Matiaksen ulos täältä? Sekö on sitä keskusteluanne?
PoistaKun täällä joku puhuu Suomen edusta, pitää aina nähdä syvemmälle. Yleensä se on aina jonkin täällä olevan ryhmän etu asiassa, joka on hyvinkin ristiriitainen. Metsäjuttu on hyvä esimerkki. Ja ilmaston nollasummapelissä päästövähennyksissä se, mikä vältetään metsissä, maksetaan liikenteessä ja muualla. Populismissa kovaäänisin muodostaa "Suomen edun".
PoistaMinusta pahimpia täällä ovat ne jotka vimmaissti esittävät mielipiteensä ilman syvällisempää tietoa ja kokemusta, omasta tieteellisestä taustasta puhumattakaan. Sitten lytätään muiden mielipiteet pinnallisten ajatuskulkujen perusteella.
PoistaIlmastonmuutos on poikkeuksellisen mutkikas asia eivätkä näennäiset asiat aina johdukaan siitä mitä konsensus väittää.
Sen joukon johtajaksi nimittäisin, ken pitkäkaulaisin on, pienipäisin ja takapuoleltansa täyteläisin. - Kas, kun jää painopiste matalalle, voi nousta kukonnuppi korkealle ja loistaa tunkiolta maailmalle! - Lauri Viita
VastaaPoistaSamoin se on myös, jos on leveäperäisin ja suuripäisin. Kummastakin päästä tulee jotakin suurta.
Nyrkki heillä on samaa kokoa kuin cor, joka taas on heillä kuin polkupyörän kumipumppu, tuffaa lainatakseni.
Kuten USAssa, myös meillä USAn siirtokunnassa asemaan, virkaan ja eliittiin valitsevat itsensä pitkät, painavat nyrkkimiehet.
Nuoret eivät yleensä ole kokonaan itsekkyyden turmeluksessa. Yksi kuitenkin osoittaa heidän joukostaan ne, joista tulee ”jotakin” eli kiipijöitä, valehtelijoita ja juoneja ja siis itsensä korkealle virka- ja muussa hierarkiassa aikuisena asemoivia.
Suuri- eli pienipäisten oireyhtymä nuoresta vanhukseksi on kyltymätön kiinnostus siihen, mitä heistä puhutaan ja kirjoitetaan. Aikaa riittää jopa kohteitten netin seurailuun. Mutta aatteen, ihanteitten, mummon jam ystävien myymisestä ei kerry kultarahoja hopeamaljaan.
Todellisia suurmiehiä sellainen ei kiinnosta.
Tarkoititko kusipäisin?
PoistaJos kansalta kysyttäisiin, presidentti saisi päättää aivan kaikesta. Eivät enää poliitikot, siis ne kelvottomat eduskunnassa ja hallituksessa. Tosin ensin pitäisi tietää, kuka se presidentti on. Tietysti puhtoisen epäpoliittinen, mutta vahva kuin nyrkki.
VastaaPoistaTämä ironia on valitettavan lähellä todellisuutta.
PoistaEvan tuoreen kyselyn mukaan vastaajista lähes kaksi kolmasosaa (64 %) toivoi presidentistä kriisijohtajaa, joka ei poikkeusoloissa arkailisi ottaa valtaa yli muodollisten valtaoikeuksiensa.
PoistaNiin, näinhän ne diktaattorit aina valtansa ottavat. Kriisin määrittelevät itse.
Evan kysely oli melkoista johdattelua. Jos itse kysymys sisältää asenteellisen arkailla-sanan, kuka nyt sellaista ilkeisi kannattaa!
PoistaEn usko, että tarvitsemme presidenttiä. Muut pohjoismaat pärjäävät pääministerillä. Tarvitsemme Naton ja perustuslain, joka suojaa Unkarin tieltä.
VastaaPoistaKyllä, mutta minkäs teet, kun "kansa" on mikä on.
PoistaMutta muilla Pohjoismailla onkin kuninkaalliset. Täytyyhän valtiolla nyt joku valtionpäähenkilö olla!
Poista(Islanti ei tosin ole monarkia, vaan tasavalta. Käsi ylös, kuka tietää Islannin presidentin nimen?!)
Hetkinen, muissa pohjoismaissa on myös kuninkaat ja kuningattaret
PoistaPerustetaan Pohjoismaiden liitto, muutetaan maat tasavalloiksi, työllistetään kuninkaallisten jälkeläiset parlamenttien valitsemiksi seremoniallisiksi presidenteiksi.
PoistaPresidentti-instituutio pitää korvata kenraalikuvernöörin viralla, johon on määräajaksi vuokrattava pohjoismaisen monarkian kruununperillisen nuorempaa siskoa (esim alle 30-v.)
PoistaSuuri pää, iso paska. Ovatko kaikki isot p:t sadisteja ja siitäkö he ison palkkansa saavat. Siltä näyttää joten
VastaaPoistaKupari todellakin kelpaa romukauppiaille eikä sen lähteen perään ilmeisesti pahemmin kysellä, kun kerran puistoista irti sahatut veistoksetkin kelpaavat kuten hiljattain Tampereella. Katalysaattori puolestaan saattaa häipyä autosta yli yön pysäköinnin aikana ja vorot toimivat täysin avoimesti luottaen ilmeisesti siihen että vaikka joku häkeen soittaisikin, niin poliisi ei moista jouda selvittämään. Ja onhan kaikilla vakuutukset kuitenkin.
VastaaPoistaTyömailla puolestaan on ollut ainakin 90-luvulta lähtien sellainen käytäntö että työkalut ja muu vähänkin arvokkaampi tavara pakataan lyhyeen konttiin mikä sitten päivän päätteeksi hilataan torninosturilla muutaman kymmenen metrin korkeuteen.
No nythän on täysikuu ja kuunpimennys, joten ei ihme, että lunatic-tartuntaa on kommentoijiin "triplana" (kts HS 29.10.) iskenyt. Niin on vihassa ja inhon vallassa viisasteltuna.
VastaaPoistaItse asiaan sen verran, että Suomella on ollut hyvä herratuuri 1917 alkaen, kun syntyperäisiä herroja ylipäätään Suomaalla on valittu.
Narrituuriakin on nokko eikä nyt ole ehdolla yhtään sellaista, joka ei osaisi Mäntyniemessä asua.
Yhden ehdokkaista Pärruutin suku on lähtöisin Alajärven pohjoisrannalta. Järven etelärannalla onkin sitten Mäntyniemi jo valmiina.
Tuskin tuo uskonpuhdistuksen takia väitetysti tapahtunut kirkkojen kattopeltien rullaaminen ainakaan Suomen kirkkoja koski. Valtakunnanosan ainoa tuomiokirkko (doomi < domus Dei, ei "piispan kotikirkko") sai ulkokatto uudistettiin vuonna 1554, jolloin tarkoitusta varten hankittiin suuria määriä hirsiä, lautoja ja - tuohta. Piispa Rothoviuksen aikana 1629 - 1630 Turun tuomiokirkon katto uusittiin jälleen, nyt Hollannista laivatulla 50 000 kattotiilellä. Samoihin aikoihin uusittu torninhuippu sen sijaan päällystettiin 63 lyijyrullalla. 1600-luvun puolivälin jälkeen on mainintoja hankkeista kattaa katto kuparilla, mutta sillä erää jouduttiin tyytymään paanuihin. Jne.
VastaaPoistaRiddarholmin kirkon katosta on paha mennä sanomaan. Tuskin sen kattamiseen ihan tuohi kelpasi, olihan kirkkoa Magnus Ladulåsin (aitosuomalaisittain: "Maunu Ladonlukko") ajoista lähtien käytetty toisinaan kuninkaiden hautakirkkonakin. Kyllähän valtakunnan länsiosassa Stora Kopparbergin ansiosta kuparia luulisi riittäneen.
Suomessa kaupunkien kivitalojen katteena oli vasta 1800-luvulla pääasiassa rautapelti. 1900-luvun parille alkukymmenelle asti kateaine oli helposti ruostuvaa mustaa peltiä. Helsingissä pelti oli 1800-luvun lopulla jo ylivoimaisesti suosituin kateaine puisissa asuintaloissakin. (Timo Niiranen)
Presidentin nyrkistä puheen ollen: Niinistö teki virheen ehdottaessaan lanseeraamalleen koronakoordinaatioelimelle nyrkki-nimeä. Termihän luo mielikuvan jostakin, joka ei ole vain neuvoa-antava, vaan omaa todellista päätösvaltaa ja vielä erikoisen vahvaa sellaista.
VastaaPoistaMutta, mutta: sellaisen perustaminen ohi voimassa olevien lakien ja hallintorakenteiden olisi edellyttänyt laajaa perustuslain ja muun lainsäädännön muuttamista, ja tosi nopealla aikataululla vielä. Tämä olisi tietysti silloin ollut hallitukselle mahdotonta, vaikka tahtoa olisikin ollut.
Eli siis: mahdollisesti hyväkin idea loi väärällä nimellä esitettynä kovin vääriä odotuksia.
Miksi toimielimen perustaminen olisi vaatinut lakien muuttamista? Kriisiaikana tilanteet voidaan hoitaa sopuisasti ja joustavasti ilman legalismia ja riitelyä jos vain halutaan. Lakeja säätämällä ei Suomen maassa ainoatakaan todellista kriisiä tai seikkaa ole saatu kuntoon vaan aina käytännön toimin.
PoistaJoo, juutalaisiakin saatiin 80 vuotta sitten luovutetuksi Saksaan ihan legalismia kaihtaen, käytännön toimin.
PoistaNo ei tietenkään vielä toimielimen perustaminen, vaan laeissa eri viranomaisille osoitettujen toimivaltojen siirtäminen ja keskittäminen sille - siis sikäli kuin nyrkillä olisi sellaista tarkoitettu.
PoistaMaassa on paljon niitäkin, joiden mielestä koronaan käytettiin liikakin nyrkkiä jo ihan olemassaolevin rakentein.
PoistaKriisiaikoihin on poikkeuslait. Jos on todella paha tilanne, niin kyllä sieltä nyrkkiä löytyy. Mutta laillisesti mennään silloinkin.
PoistaJaa että joustavasti ja sopuisasti ilman pykäliä? Niin kuin esimerkiksi mitä?
PoistaNiinistön nyrkki oli ymmärtääkseni tarkoitettu neuvoa-antavaksi, kokonaisvaltaista tilannekuvaa ylläpitäväksi ja päätöksentekoa tukevaksi elimeksi. Ei miksikään uudeksi päätöksiä tekeväksi orgaaniksi.
PoistaJoten lakimuutoksia ei olisi tarvittu lainkaan.
Toimielimien perustaminen kriisissä "nyrkkinä" ei tarkoita että jonkin hallinnonalan päättäjät pannaan syrjään. Se tarkoittaa että kaikki toimivat samansuuntaisesti yhteistyössä jotta maa ja kansa eivät joudu vaaraan ja vahinkoon ja jokin "nyrkki" ohjeistaa päälinjat toiminnalle ja tavoitteille.
PoistaSiihen ei lakeja tarvita mutta toki voidaan kirjoitella loputtomasti säädöksiä. Sitten kriisitilanteessa ryhdytään lukemaan pykäliä ja kiistelemään siitä meneekö oikein ja haastamaan käräjille niitä raukkoja jotka erehtyivät jossakin. Silloin laeista tuleekin jarru toiminnalle ja ovat vaaraksi.
No niin. Vika oli siis siinä, että "nyrkki" oli todella heikosti aiottua kohdettaan kuvaava termi. Loi kansassa kovin vääriä odotuksia.
PoistaAsiantuntemusvastaisuus ja erilaiset luulosairaudet ovat tutkitusti populismiin hurahtaneiden tyyppiominaisuus.
PoistaAsiantuntijat ovat lopunajan ilmiö. He ratsastavat hallavalla hevosella aseineen ja vyöryttävät yllemme harmageddonin. Ihmiskilpinään heillä ovat alamaisensa, me, joille he syytävät konemaisesti opetuksiaan, asioita asioista.
VastaaPoistaAikoinaan koulumme kirkkohistorian opettaja kertoi hyvin paheksuvaan sävyyn Kustaa Vaasan toimittamasta kirkon omaisuuden osittaisesta siirrosta kruunulle ”ryöstönä”. Kukaan ei tietenkään kysynyt, miten kirkko oli sellaisia omaisuuksia saanut.
VastaaPoistaKatoista puheenollen Västeråsin mahtavan linnan kuparikate tuli joskus 1600-luvulla riisutuksi ihan omistajan toimesta. Nimittäin rouva oli oppaan mukaan pelivelkaantunut (!) niin pahoin, että myi kuparit Ranskaan ja laitatti halvemman kattomateriaalin.
Tosi juttuna olen mukana olleilta kuullut, että Turun tuomiokirkon varmaankin palon jälkeen tehdyn kuparikaton uusiminen joskus 70-luvulla oli paitsi välttämätön myös rahallisesti kannattava toimenpide. 1800-luvun alun menetelmin ei nimittäin kuparista onnistuttu erottamaan kaikkia sen sisältämiä epäpuhtauksia, jona kirkon katon metallin osalta oli kulta. Niinpä koko remontti saatiin maksetuksi katosta saadulla kullalla. Vanhasta kattopellistä taidettiin myös lyödä mitaleja.
PoistaLevyksi taottu kupari olikin tosi kallista ja katteena lähes ikuista. Ei ihme että maksoivat hyvin ja kuljettivat kaukomaille.
PoistaLassila&Tikanoja markkinoi muistaakseni joskus aikaa miesten pukuja. Jyväskylän Yliopiston matematiikan laitos oli 1970-luvulla , prof. I.S. Louhivaaran aikoina, vuokralla entisessä Lassila&Tikanojan talossa Sammonkadulla. Muuntumiskykyisiä nämä kaverit ovat. Tällä vuosituhannnella kuulin, kun pikkupoika Kaarinassa pohdiskeli roska-autokuskin nähdessään, että olikohan tuossa nyt Lassila vai Tikanoja.
VastaaPoistaOnhan se ihan sama, vaikka vähemmän älykästäkin mieleen juolahtaa, ja että ne ilmi ränkäisee?
VastaaPoistaNyt juolahtivat nämä:
Lassila&Tikanoja, Tissilä&Lakanoja.
Hinauspalvelu Mannelin, Manauspalvelu Himmelin.