Eilisen jutun kuvassa olevia sytykkeitä eli kiehisiä joku arveli teollisesti valmistetuiksi. En tiennytkään, että sellaisia olisi olemassa. Js on, tuote ei ole hyvä. Rautakaupoista saatavat sytytyspalat ovat halpoja, hyviä ja jokseenkin hajuttomia.
Minulla on varaava takka, ja viime talvena poltin joskus hirmukalliita klapeja, koska tulen katseleminen ja tulen tuntu miellyttävät.
Eilinen valokuva on vuodelta 2008, kiehiset ovat isäni silloin veistämiä ja liittyvät hänen sinänsä hiukan hupsuun juuttumiseensa omien poikavuosiensa ihannekirjailija Juhani Ahon tapaan käyttää lyhyistä, tunnelmia tavoittelevista teksteistä nimitystä “lastu”.
Hänen viimeiseksi kirjakseen jäi “Tunturikoivun lastuja”, mutta tuollaista pientä hän vuoleskeli mökillään Kirkkonummella vielä osittain toivuttuaan neliraajahalvauksesta. Erikoisen hanakka hän oli kaluamaan puukolla rivaksi tai kahvaksi sopivia puun käppyröitä. Nuorempana hän harrasti sauvoja - se oli sota-ajan villityksiä.
Partionjohtajana hän opetti kiehisten veistämisen varmaan sadoille nuorille. Se ei ole aivan helppoa. Tiedän. Osaan itsekin.
Enoni Aku sitä vastoin oli todella taitava puukon käyttäjä ja nikerteli milloin mitäkin, tosin hänkin sitten pahan tapaturman kärsineenä. Hänellä ja yhdellä enolla ja isoisällä, jotka olivat kelloseppiä, käden taidot olivat hyvinkin korostuneita. Samaa saa sanoa äidistäni ja yhdestä veljestäni. Ellen ole ymmärtänyt aivan aivan väärin, avaruudellinen hahmottaminen on lahjakkuus. Itse panen pankkikortin yleensä ensin väärin lukulaitteeseen ja päätän aina välillä asentaa puhelimeen maksuohjelman, jotka koululaiset näyttävät käyttävän hyvin sujuvasti.
Se on epäonnistunut vitsi, kun olen itse uhkaillut rupeavani veistelemään ja syljeskelemään tuossa kuistilla, kun olen “oldtimer”, tämän pienen kylän vanhin asukas.
Valitettavasti täällä ei ole saluunaa, jos sattuisi vaikka Lucky Luke ratsastamaan pihaan. Vaikka eivät ole ajat niin kuin olivat ennen, silloin kun suomensin Tintin lisäksi välillä myös Lucky Lukea - hänellä oli aina tupakki huulessa. Jossain vaiheessa piirtäjä muutti sen ovelasti oljenkorreksi…
Ei ole myöskään kolmipyöräistä pyörätuolia, eikä ole väliksikään, koska jotenkuten tuo käveleminen sujuu, vaikka lääkäri kehuu, että kovin ovat nivelpinnat sökönä - kun oli aikoinaan se nivelreumakin. Mutta saa tulla vaikka koko Suomi ja Sukkenpakka (Sockenbacka), niin jostain minä tienaan rahat ja ostan ensi lumille potkukelkan. saksan opettajamme käytti sellaista aina vappuun asti, ja hyvin meni, vaikka ääntä piti.
Meän saksanope, jota kutsuimme nimellä hyena heidelbergensis, kulki eläkkeelle jäätyään potkukelkalla, johon lumen sulettua kiinnitettiin jalaksiin neljä pyörää.
VastaaPoistaHän oli matematiikan opettajani ohella parasta ennen - molemmat olivat 155-senttisiä ja kovin laihoja.
Eipä ole tullut mieleeni viestää koivusta lastua - siitä saa tuohta, joka sytyttää märänkin risun somasti.
Ja poron kakilla se kynsituli syttyy viimeistään, ka killa.
Lisää asiasta Otavalle koripalloilijaa pakoon hypähtäneen Katja Heikkisen ("Kettu") kirjassa "Erään kissan tutkimuksia"
Täällä nousi käsi ylös eli tunnustan, minä epäilin eilisiä kiehisiä tehdastekoiseksi, ja ainoastaan siksi, että ne olivat niin kauniita ja tasalaatuisia.
VastaaPoistaKiehisiä kyllä myydäänkin, nippu eurolla (googlasin), mutta ne eivät ole noin ylimaallisen kauniita kuin Kullervon tekemät. Eihän noita raskisi polttaakaan.
Sytytyspaloja on tietysti mökillä kaapissa, mutta toistaiseksi en ole niihin sortunut. Ellei tuli kiukaaseen, kamiinaan, takkaan tai porinmattiin syty yhdellä tulitikulla, katson tupeloineeni pahasti. Toistaiseksi on syttynyt.
Tulisi pian talvi, niin pääsisin kelkalla pienen matkaa, viemää paperi- ja pahviroskia asianomaiseen paikkaan. Koko keväänä, kesänä ja syksynä en ole päässyt. Miehelleni joskus hommaamani potkuri odottaa varastossa. Mutta mäkiä en pääse silläkään, ja niitä on kaikkialla.
VastaaPoistaKuka keksisi sähköpotkukelkan?
PoistaEhkä James Potkukelkka?
PoistaMihin kiitolliset lukijat voivat maksaa osuutensa blogistille, niin hän saa kulkuneuvon? Onko se potkuri, mahakelkka vai rattikelkka? Osallistun mielelläni.
VastaaPoistaPavlovin koirien vetämä reki olisi jees.
PoistaErno Paasilinnan Mannerheimintien ylityksestä tulee aina mieleeni eläköitynyt kansakoulunopettajattareni Enwald, joka teki huonojalkaisena kauppareissunsa potkukelkalla vielä kevätsohjossakin. Kerran tarjosin apuani, kun oli paluumatkalla vaikeuksissa lumesta vapaan kadun ylityksessä. Ehdotin, että otan istuimelta täyden kauppakassin kantaakseni ja hän tulisi kelkan kanssa. Ei käynyt missään tapauksessa. Jotenkin siitä yli päästiin. Nyt kun näin erään herran ajelevan Kontio Trike -merkkisellä kolmipyöräisellä, ajattelin, että siinä olisi ollut Enwaldille mainio menopeli. Ehkä siitäkin olisivat tuhmat pojat veistelleet värssyn - aikaisempi oli "Enwaltti - tee voltti".
VastaaPoistaSensuurista: AA-taskukirjassa "27. Mikki on suurin", etsitään alunperin sikarirasiaa mutta se koitettu piirtää konvehtirasiaksi. Ihan ei onnistu kun käydään tupakkakaupassa ja kadulle lentäneistä "karkinjämistä" (jämistä tai natsoista) nousee savukiehkurat ja punaiset pisteet hehkuu. Koitettu ylipiirtää konvehdeiksi.
VastaaPoistahttp://www.perunamaa.net/taskarit/taskari.php?numero=027
Mitä nuo lapset, mitä ne tekevät kuvassa? Ei mitään,
VastaaPoistamutta tekoälyn avulla heidät voidaan tunnistaa ja jäljittää - ties miksi.
Kun aikoinaan, 43 vuotta sitten (!) muutin tänne pikkukaupunkiin, aioin hankkia potkurin, kun monet sellaisella viilettelivät helpon näköisesti, ja lapsuudestahan se oli tuttu kulkupeli. Ei tullut hankittua, eikä nykyisin ole enää juuri luntakaan täällä etelässä, tai jos tulee, niin päälle vettä ja sitten jäätä ja hiekkaa. Eräs ystävä hankki kyllä sellaisen modernin laitteen, jonka kädensijoja voi nostaa sopivasti niin, että voi potkutella selkä suorana, mutta eipä ole sitäkään vehjettä näkynyt vähään aikaan liikenteessä.
VastaaPoistaSauvojen kanssa pysyy hyvin pystyssä, vaikka olisi jäistäkin, mutta kävelymatkat lyhenevät, ja toinen jalkaterä pani äskettäin melkein stopin. Keksin sitten käydä ulkona pari kolme kertaa päivässä, että pääsee tavoitteeseen, joka on laitettu askelmittariin. Jos pääsee. Ehdin jo säikähtää, että tässä joutuu pyörätuoliin, ja yksi poika pani ostamaan sellaisen senioriskootterin (!, ajokortin olin jättänyt silloin kun oli huimausta, vähän suotta) ja toinen esitteli asuntoa uudessa talossa talvikämpäksi "i byns absoluta centrum," josta on 10 m apteekkiin, 20 divariin, 100 kirjastoon, 200 kauppaan ja elokuviin, lounaspaikka alakerrassa jne. Mutta ei, istutin vielä 100 valkosipulia ja jalkakin tuli paremmaksi. Nyt on kyllä aika ortopedille ja Peijaksestakin ilmoittivat jotain mahdollisesta leikkausajasta. Saa nähdä. Lääkäri-veljeni sanoi aikoinaan seitsemänkymppiselle vanhimmalle veljelle, että älä mene sinne lonkkaleikkaukseen, voit saada sairaalabakteerin, ja se on pahempi juttu. Sitten veli kyllä kuoli kammiovärinään, ei tarvittu leikkauksia. Meillä savolaisilla on kaikki kansantaudit, mutta nykyisin eletään silti aika vanhaksikin, vanhin siskokin pääsi yli yhdeksäänkymmeneen.
Pikku lapset sen sijaan polkevat villisti pyörillään tuolla rantapuistossa ja omat suvun pienet Turussa, ensin pari-kolmivuotiaina potkupyörillä ja sitten kohta jo oikeilla ilman apupyöriä, kun ovat oppineet tasapainottelemaan. Kyllä suomalaislapset itsenäistyvät aikaisin ja monella tavalla. Reippaasti lähtevät elämää kohti. Sitä on ilo katsoa. Ja urheasti menevät päiväkotiin nykyisin jo yksivuotiainakin Sääntö-Suomea opiskelemaan. Heistä ehkä tuleekin entisiä järjestelmällisempi sukupolvi, kun nyt Hallitus vain antaisi tarpeeksi rahaa opettajien ja hoitajien palkkaukseen. Tärkeitä ihmisiä he kaikki.
Ovatko sukupuun herttaiset lastut kommentaattoreita?
VastaaPoistaMinä haluan olla tuo pienin sininen lastu, joka työntää kielen ulos suusta ja hilautuu kiinni isompaan kommentaattoriin mutta on muka piilossa aurinkolasien takana. Arvaan, että Kemppisiä ovat kaikki kumminkin.
Poista