Koululaisvitsit olivat muotia puoli vuosisataa sitten. Mikä on valkoinen ja istuu puussa? Ujo piimä. Mikä on kolinan huippu? Luurangot tappelevat peltikatolla.
Kommentoija kysyi kohteliaasti, että mahtoiko peltikattoja olla olemassa pari sataa vuotta sitten. Pelti oli suosittu kate jo 2 000 vuotta sitten. Roomalaiset suosivat materiaalina etenkin kuparia ja lyijyä, joiden takominen levyksi ei ole vaikeaa. Etenkin lyijyn teollinen valmistaminen oli keskiajalla iso bisness.
Theophiluksen De diversis artibus (n. 1120) on hurja käsikirja. Lasin valmistus, värjääminen ja kiinnittäminen selostetaan yksityiskohtaisesti.
Olen toistellut, että vaikka Pariisin Notre Dame ei olisi remontissa tulipalon jälkeen, siinä vieressä oleva, paljon pienempi Sainte Chapelle eli pyhä kappeli on suuren ruusuikkunansa ja monen monien lasimaalausten vuoksi se paikka, jossa kannattaa aivan välttämättömästi käydä. Boul’ Michin metroasemalta siihen kävelee alle viidessä minuutissa.
Sillalta voi vilkaista, olisiko komisario Maigret tulossa kaljalle. Hänen putiikkina oli siinä rannassa, ja Simenon kuvaili menoa ja meininkiä Seinen rannassa monissa kirjoissaan, joista suosittelen erikoisesti. “Maigret ja mies siltojen alta” kuvaa “puliukkoa” (clochard), joka on kyllästynyt elämäänsä lääkärinä ja asunut kymmenen vuotta sillan alla eläen sillä, mitä roskalaatikoista on sattunut löytymään. - Mielestäni tämä “dekkari” on eräänlainen kirjailijan omakuva, ja Simenon oli yksi vuosisadan parhaista kirjailijoista, joka hallitsi tekstin kuultavuuden, kirkkauden ja viipyilevän lämmön.
H.C. Andersenista ja S. Kierkegaardista kirjoitin kerran pienen jutun. Siinä on pieni vale. Kierkegaard oli loputtoman innostunut Mozartin oopperasta “Don Giovanni”, joka pyöri hänen nuoruusvuosinaan täysille saleille Kööpenhaminassa. Aivan oikeasti Mozartin vaimo Constanze meni miehensä kuoltua uusiin naimisiin tanskalaisen diplomaatin Nissenin kanssa ja he asuivat Tanskassa vuoteen 1820. Ehkä 1813 syntynyt Kierkegaard oli kuullut juttuja miesvainajastaan elämäkerrankin julkaisseesta, 1842 kuolleesta rouvasta. Ja Andersen kävi Helsingissä, jossa häntä oli ottamassa vastaan professori Zachris Topelius…
G.W. Sohlberg, tuo nykyinen pääomanhoito- ja sijoitusyhtiö GWS Oyj, loi pohjaansa juurikin kasvavan Helsingin peltikattojen tuottajana. Eduskuntatalonkin.
VastaaPoistaPeltikattojen yleistyminen Suomessa olisi kiva tietää. Jos katsellaan vanhoja piirroksia kaupungeista parin kolmen sadan vuoden takaa, kovasti muulta kuin pelliltä yleensä vaikuttaa. Paanuja, lautoja, turvetta, tiiltä, mitä kaikkea lie. Maaseudusta nyt puhumattakaan.
PoistaPeltikatoista ei osannut tämä poika kakruna ies huaveilla.
PoistaMinä olen asunut lapsuuteni (14 vuotiaaksi) kahdessa eri tuohi/palkokattoisessa hirsimökissä (lahoja lattiasta kattoon). Ensimmäisessä syntymävuodestani 1958 vuoteen 1968 ja toisessa vuoteen 1973 ennen kuin muutettiin korvesta ihmisten ilmoille ja ensi kertaa sai kotona napsauttaa ovenpielen katkaisijasta valot pirttiin. Eikä sisäänlämpiävän saunan savukitkujakaan tarvinnut enää sisuksiinsa imeskellä.
Turvetta ja multaa oli välipohjan eristeenä ja lattiat multiaisten piällä.
Että ei siitä sen kauempaa ole kun vielä kaikenlaisista kömmänöistä ja muakellareista ihmispoloisten mustia nuamoja mullotti mualimaa katella.
VEK
Kirkonkirjojen HisKi-tietokannassa on avioliittoon vihittyjä bläckslagareita tai mässingslagareita tai vastaavia kisällejä 1700-luvulla jonkin verran Turussa ja joissakin muissa kaupungeissa. 1800-luvulla sitten selvästi enemmän.
PoistaMutta ruotsalaisen sivuston mukaan nuo sielläkin pitkään keskittyivät lyhtyihin ja muuhun sellaiseen, ja sitten 1700-luvulla vesiränneihin, kun puiset sellaiset palovaaran takia kiellettiin. Vasta 1800-luvulla siirryttiin siellä laajemmin peltikattohommiin.
Pariisissa eläneen Valto Laitisen kokoelmalevyn nimeksi on hauskasti pantu "Säveliä Pariisin siltojen alta".
VastaaPoistaOlen hyvin samaa mieltä Simenonin kirjoittamisesta ja hänen dekkareistaan. Ne ovat omalla tavallaan elegantteja ja melko vähäeleisiä mutta siinä se juju onkin. Pitää olla tarkkaavainen ja ottaa vastaan mitä annetaan.
VastaaPoistaIhmiskunta maailmankaikkeuden jossain kohdassa on yks hailee jonka tekijä huilailee eikä tee enää mitään. Maailmankaikkeuden tuotannot ovat päättyneet. Muistona tästä jo menneestä elämästämme täällä jossain kiertää sivut auenneina kirjoja pysyen radoillaan lukijaa ikään kuin odottaen mutta täällä luetaan toisia kirjoja jo…
VastaaPoista(Blogivaeltaja)
Tänä aamuna sattuma tuo mieleeni ajatuksen siitä että maailmamme on tekoja aikajanalla mutta kirjallisuus pyörii ikuisten unten maailmassa ja säilöö vaihtoehtoja.
VastaaPoistaPeltikatolla koliseva luuranko on parempi kuin kymmenen kaapissa.
VastaaPoistaLasse Mårtenson lauloi Muistojen bulevardilla (Yle 1 aamuisin, Areenalta milloin vain) kevytkipaleen "Rikas mies jos oisin" ja tulipa mieleen Kemppisen katon luurangot koska olihan ko. laulu (sävel) oopperasta Viulunsoittajat katolla.
VastaaPoistaMikä monikertainen meteli syntyisikään jos luurangot olisivat peltikatolla viulunsoittajien kavereina. Ja varsinkin jos kaikki olisivat liukkaalla, kaltevalla alustalla pelkkien turvavaljaiden varassa.