Sivun näyttöjä yhteensä

2. huhtikuuta 2022

Lampinen


 

Kun Kalle, Valle ja Palle sekä heidän seitsemän serkkuaan ostavat, myyvät ja vaihtavat marmorikuulia, tuloksesta voi tulla riitaa, kun joukon ulkopuolelta tulee joku Aku, joka sanoo olevansa tavaran ainoa aito omistaja, ja velkoo saataviaan.

 

Joskus tehdään niin, että kukin vuorollaan selvittää välinsä oman kauppakumppaninsa kanssa eli käytetään sama tekniikkaa kuin helmiä lankaan pujoteltaessa. Joskus asiaan vaikuttaa yllättävä asianhaara, kuten petos. Joskus asianomaisella ei olekaan hallussaan sitä marmorikuulaa, jonka hän väittää hankkineensa ja nyt myyneensä.

 

Perussäännöt tällaisen ratkaisemiseen opitaan muutaman kuukauden kurssilla tiedekunnassa. Ratkaisija hankkii näin välttävät tiedot asiassa, joka lakimiehen pitää osata. Jos marmorikuulat vaihtuvatkin autoihin tai pientaloihin, voi käydä ilmi, ettei pienkurssitettu lakimies osaakaan tarpeeksi.

 

Oppimisen opettaminen on edelleen suhteellisen heikoilla. Asiaa kuvataan tosiaan myös ontoksi otsikoksi, kuten joku kommentoija nyt. Näin ei ole.

 

Esimerkissä kuvataan ahkeran mutta yksinkertaisen kouluttautujan perusvirhettä. Tuo virhe on ryhtyä paukuttamaan asiaa miettimättä, mihin tällä oikeastaan pyritään ja miten tuon päämäärän voisi saavuttaa. Seuraavaksi olisi laskettava omat resurssit. Paljonko päähän mahtuu ja mikä määrä valuu yöllä hukkaan tyynylle. Vaikka ihmisillä keittoaika olisi sama, hauduttamisajat vaihtelevat. Tiedän erään ylisuoriutujan, joka aina varasi viikon kiireiseenkin kokeeseen opitun asettumiseen.

 

Jos esimerkki on lukijalle vieraan oloinen - niin kerran juttelin muka huonoa onneaan manaavan kaverin kanssa, joka oli joutunut toteamaan ilmoitustaululta, että reisille meni, ja tenttiin olisi valmistauduttava uudestaan, kolmen kuukauden kuluttua. Kysymyksessä oli kieli – taisi olla latinan pro – ja kaveri sanoi säästäneensä aikaa ja vaivaa jättämällä partikkelit opettelematta, kun ne vaikuttivat niin ikäviltä ja todennäköisesti tarpeettomilta.

 

Kaverin nimi tuli vastaan vuosikymmeniä myöhemmin. Hän esitti kirjelmässään väitteensä ja vaatimuksensa tueksi oikeudellisen säännön ja lähdeviittauksen. Olin esittelijä ja kävin katsomassa kirjoistani. Bingo. Lähdeviittaus jatkui pisteen jälkeen ilman uutta kappaletta: ”Pääsääntö on kuitenkin, että…”

 

Joku mainitsi NN:n, joka oli kerran tunnettu tekijä tietokilpailuissa. Jäin oikein miettimään, miksi tietokilpailutieto ei enää vedä. Syy ei ole Internet, vaan tuollaisten pistemäisten tietojen riittämättömyys. 

 

Valtavilla yleistiedoilla varustettu lahjakkuus, joku valantehnyt puunhakkaaja tai vastaava, osaa ehkä luetella kuusi johtavaa bebop-muusikkoa, mutta ei oikein tiedä, mitä tämä outo musiikki on ja mikä on sen suhde muuhun musiikkiin.

 

Kouliintunut ihminen, joka on oppinut toisilta ympäriltään tai viisaasti opiskellen, löytää metsästä pois ja kertoo vielä oikeansuuntaisen kuutiomäärän ja havaittavan ympäristörasituksen. Minulle ”metsä” oli yksityisoikeus eli omaisuus, velat, sopimukset ja myös perhe ja perintö. Viisas opettaja määräsi laudatur-tenttiini muun ohella Arnholmin Yksityisoikeuden, melkein kaksi tuhatta sivua norjaa. Harvoin olen niin paljo oppinut. Nämä piti lukea yhtä lyytiä. Aloin ymmärtää, että siviilioikeutemme oli saksalaisten harrastamien ”yleisten näkökohtien” värjäämää ja että myös Suomessa kiitettiin kehnoakin kirjallisuutta. Kalle, Valle ja Palle tunnetaan nykyisin nimillä Tupu, Hupu ja Lupu. Opin sen 1938 painetusta Seura-lehdestä. Kolmosten äiti oli Akun serkku Sanelma.

35 kommenttia:

  1. Kuka noista ankkojen sukupuista nyt oliskaan tarkkaan selvillä, mutta yleisen tiedon mukaan poikien äiti olisi ollut Akun sisar, ei serkku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tarvi ihmetellä jos raamattuakin niin tositarinana tavaillaan kuten näyttää sarjiksien laidan olevan vaikka pelkän kynää pitelevän, mielikuvitukseltaan vallattoman kynänviivoja ovatkin.

      Poista
    2. Hehe, hyvä provokaatio. Kuinka ja mistä lähteistä aloittaen kykenet päättelemään saati todistamaan etteivät evankeliumit ole 'pelkän kynää pitelevän, mielikuvitukseltaan vallattomen kynänviivoja'.

      Ilmestyskirjanko avulla?

      Poista
    3. Veljenpoikinahan nuo yleensä esitellään.

      Poista
    4. Amerikan kielessä kun ei ole eroa sedän ja enon välillä, tuli joskus Lampisen aikoihin pieni käännösvirhe. Nephew on sekä veljen että sisaren poika, Sanelman tapauksessa sisaren. Roopekin kai on Akun eno.

      Poista
  2. En tullut ajatelleeksi luetun korkeampaa, ja kuten sanotaan, objektiivista "merkityssisältöä". Siitähän on aivan viime päivinäkin annettu julkisia opetuksia.

    Tosin kyllä ennalta hieman varoittelinkin:

    "Missä tarkoituksessa ja mielessä juhlapuhuja aikoinaan on sanontaa käyttänyt, on minulle tietenkin tuntematonta."

    Havulaisesta sammakkoperspektiivistä asioita tarkastelevana mielessäni lähinnä olivat tuon puheena olevan elämänlohkon toistuviksi kokemani ilmiöt: Avantgarde lähtee nykäisten tekemään irtiottoa massasta, kuin Ranskan ympäriajon vuoristo-osuudella ikään. Viimeksi, ennen kuin sorvini sammutin, olivat kuuminta hottia "ilmiöoppiminen" ja "tunneäly". Niitä ennen vannottiin ainakin pari kolme vuosikymmentä kokonaisen postmodernistisen systeemin, "konstruktivismin" nimiin. Ja kokonainen ihmisikä on vannottu ns. amerikkalaisen työkoulun johtavan iskusanan "learning by doing" nimiin. Mutta kun esimerkiksi Opetushallituksen edesmennyt pääjohtaja Jukka Sarjala eräässä puheessaan velvoitti sen läpäisyperiaatteeksi kaikessa alaa koskevassa, jäin tilaisuuteen pyhävaatetta yllä velvoitettuna miettimään, mitä se "doing" oikein aina mahtaneekaan käytännössä tarkoittaa. Dewey itse katsoi, ettei koulu ollut vain osa yhteiskuntaa vaan ennen muuta oma pienoisyhteiskuntansa. Niinpä esimerkiksi Keskilännen lammasfarmarien lasten kansoittamassa koulussa piti olla oma lampolansa. Bää. - Samainen pääjohtaja antoi myös mainion osviitan työrauhaongelmien hallintaan: opetus pitää tehdä hauskaksi ja kiinnostavaksi, ettei kenellekään jää edes aikaa häiriköintiin. Niin kyllä.

    Koulu tietenkin aina uudistuu, eikä tässä "kehittämistä" sinänsä vastusteta. Mutta ne usein vaihtuvat ja toistuvat irtiotot, jolloin kaiken piti muuttua hyväksi ja uudella tavalla, kuten Yrjö Ahmavaara sanoi radikaalikautenaan. Väsyttivät ja häiritsivät työhön keskittymistä ja aikansa kohistuaan sitten useimmiten häipyivät hiljaisuuteen.

    Oppihistoriaan jonkin verran perehtynyt Matti Klinge totesi kerran kirjassaan osapuilleen niin, ettei oppimiseen niin paljon tarvita: kirja, kynä ja oppimiselle altis mieli. Eipä tuokaan nykyään riitä yleiseksi maksiimiksi, mutta paljossa kannatan.

    VastaaPoista
  3. Oppimisen kannalta on hyvä tehdä eroa sille mihin tarkoitukseen oppii jotakin ja vasta sitten mietitään millä keinoin päämäärään voisi päästä.

    Jos haluaa oppia detaljitietoa ja nippeliviisautta, ei sillä elämässä pitkälle pötkitä vaikka voikin tehdä vaikutuksen johonkin ihmiseen. Siitä saattaa joissakin tehtävissä olla vähäistä hyötyä. Jotkut ovat opetelleet ulkoa junien aikatauluja tuhansia sivuja tai jotain muuta luettelotietoa määrättömästi. Jotkut ovat omaksuneet piin desimaaleja useita tuhansia. Sellaisten oppiminen on tuskaisen työlästä ja siihen tarvitaan assosiaatioita elementtien välille jotta muisti osaisi käsitellä niitä ja siirtää pysyvään muotoon.

    Kielten opiskelu tietenkin poikkeaa myönteisesti tässä suhteessa koska assosiaatio syntyy melko helposti sanojen ja kieliopin sääntöjen, yleisten idiomien sekä ääntämissääntöjen kautta. Kun usein kaikki tämä vielä mielletään tärkeäksi ja positiiviseksi asiaksi, muistaminen on huimasti helpompaa ja puheharjoittelun kautta tulee varmuus kielen käyttöön.

    Minusta tarvitaan laajempaa näkemystä vaativaa opiskelua. Otetaan esimerkiksi historia. Silloin syntyy assosiaatioita asioiden, henkilöiden sekä tapahtumien välille ja muistaminen on merkittävästi helpompaa. Esimerkiksi vuosilukujen opettelu eri tapahtumille ei kauaa päässä pysy eikä juuri ketään palvele. Jos henkilön on kirjoitettava essee jostain historiallisesta tapahtumasta, hän muistaa sen luultavasti lopun ikäänsä ja alkaa kytkeä tätä tapahtumaa kaikkiin muihin sen aikakauden ilmiöihin. Silloin hänen näkemysavaruutensa laajenee ilman suuria keinotekoisia ponnistuksia. Ylipäänsä se että joutuu ajattelemaan syitä ja seurauksia ja mielessään yhdistelemään asioita, johtaa syvällisempään ymmärrykseen eikä rajua päähän pänttäystä tarvita.

    Luonnontieteissä tarvitaan puolestaan toisenlaista oppimista. Esimerkkinä fysiikka ja matematiikka vaativat täysin poikkeavaa menettelyä. Ulkoa opettelu on hyödyllistä silloin jos tenttiin pitää osata sadoittain laskentakaavoja. Silloin työkalut napsahtavat esille heti kun niitä tarvitaan. Oleellisin seikka on kuitenkin asioiden syvällinen ymmärtäminen. Sitä ei tavoita pelkällä lukemisella. Siihen ei päästä ulkoa opettelulla. Ainoa tie on ratkaista ongelmia mahdollisimman runsaasti. Silloin joutuu välittömästi kohtaamaan oman osaamattomuutensa ja etsimään ulospääsyä. Se löytyy tietenkin tunnetuista ratkaisumenetelmistä ja uusien luovien väliratkaisujen keksimisestä. Joutuu myös palauttamaan perusteoriat mieleensä tarkasti oikeassa muodossaan. Pohjana ovat tietenkin voimassa olevat lainalaisuudet joita ei voi ohittaa. Itseäni viehättävätkin juuri edellä mainitut luovuuteen kannustavat seikat näissä tieteissä.

    Aikanaan koulu odotti suorituksena enimmäkseen nippelitietoa ja välitöntä detaljien luettelua. Kouluissa ei opetettu sitä kuinka opiskellaan. Se olisi mielestäni kriittisin seikka opiskelumenestyksen siirtämiseksi opiskelijan omaan hallintaan, irti satunnaisesta olosuhteiden mukaan ajelehtimisesta. Itselläni kesti jonkin aikaa ennenkuin tajusin kuinka pitää opiskella ja siitä se lähti. Alkeita siitä olin jo lukioaikana omaksunut itsenäisesti jotta pärjäisin tenteissä. Niitä menetelmiä ryhdyin kehittämään ja se oli suureksi hyödyksi.

    Eräs tärkeä seikka on myös se että opiskelun pitää tuottaa opiskelijalle myönteistä palautetta ja onnistumisen tunnetta. Siinä on käyttövoima koko opiskelun ajaksi. Opiskelu ei saa olla hammasta purren tehtyä pakkotyötä, silloin ovat asiat pahasti pielessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On yltiöoptimistista ajatella, että "jos on kirjoittanut esseen jostain historiallisesta tapahtumasta, sen muistaa luultavasti lopun ikäänsä".
      No ei muista! Tai sitten ne "historialliset tapahtumat" ovat jotenkin erikoisasemassa, mitä muistin kapasiteettiin tulee.

      Itse olen lukiosta alkaen kirjoittanut varmaan satoja esseitä, saanut hyviä arvosanoja (sitä myönteistä palautetta), enkä ollenkaan enää muista, mitä olen joskus jostakin aiheesta osannut paperille tai tietokoneen ruudulle sanallistaa. Päinvastoin, kun luen jotain vanhaa kirjoitustani, ihmettelen, että olenko MINÄ todella kirjoittanut tämän.

      Poista
    2. Fysiikkaa opiskelleena voisin todeta, että harvoin tentaattori edellyttää satojen kaavojen osaamista ulkoa. Mikään todellinen ongelma ei ole sellainen, että sen voisi ratkaista ilman numeerista vääntöä, joten yksittäistapausten ratkaisukaavojen ulkoa opettelu on harvoin tarpeen. Sen sijaan on ihan selvää, että olennaiset yhtälöt pitää tuntea, jotta voi ymmärtää niiden väliset yhteydet. Ja niiden kohdalla ei riitä oikeastaan tunteminen vaan menetelmien on oltava syvällä selkärangassa niin, että ne tulevat esiin itsestään. Tähän pääsee vain laskuharjoitusten jyystämisellä.

      Peruskurssitason esimerkkinä: ei kenenkään tarvitse osata kosinien ja sinien yhteenslasku- ja kertomisyhtälöitä. Riittää, että hallitsee kompleksipotenssien kaavan täydellisesti. Silloin voi tarpeen vaatiessa johtaa nuo kätevät yhteenlasku- ja kertomiskaavat.

      Poista
    3. Teoreettisen fysiikan lisensiaattiopintoihin kuului joidenkin monografien tentit joissa piti osata kaavat, niiden johdot sekä ratkaista sovelluksia niihin liittyen. Ja niitä oli paljon. Myös jotkin kurssit olivat melko laajoja kokonaisuuksia. Jos aikoi pärjätä oli pakko opetella työkalut ja silloin pystyi keskittymään vaikeisiin asioihin. Soveltavassa fysiikassa vaatimukset olivat kokonaan erilaiset. Matematiikan puolella ei aivan yhtä laajoja kokonaisuuksia ollut mutta kaavojen ja ratkaisumenetelmien opiskelu oli todella hyödyllistä, erityisesti differentiaaliyhtälöiden kohdalla.

      Poista
  4. Oppisopimusosapuolimatruusisunnuntaina, 03 huhtikuuta, 2022

    Opin tie on autuas aina.

    VastaaPoista
  5. Jotkut eivät pysty tuomitsemaan edes Venäjän ennennäkemättömän pahoja rikoksia Ukrainassa, koska pysyvät lojaaleina emämaalleen, kaikkien aikojen suurimmalle tuholaiselle, syyllistyipä se mihin tahansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Venäjän Ukrainan-rikokset ovat pahoja mutta eivät ennennäkemättömän pahoja. Ovat he ennekin saaneet aikaan samaa, natseista ja serbeistä puhumattakaan.

      Pahinta on että näkemäni 67 vuotta ovat kokonaisuutena olleet huikean edistyksen aikaa. Ja nyt tämä.

      Poista
    2. Eipäs nyt liioitella. On niitä tuhoja tehneet hyvin monet muutkin tahot omana elinaikanani (n50v.).

      Poista
    3. Samaa voi sanoa Amerikan palvojista.

      Poista
    4. Onkohan Venäjällä oppimiskykyisiä kenraaleja? Uskoisin että on.

      Poista
    5. Pitäisi nostaa keskustelun tasoa.

      Poista
  6. Oppimisessa tärkeintä on motivaatio ja opettajalle sen herättäminen. Vanhin poikani tosin sanoi työtäni seurattuaan, että pane pakolla vaan, niin pääset helpommalla. Saattaa sitäkin kautta tietysti päästä tuloksiin. Ensimmäinen mentorini opettajana, ylen ankara Vera sanoi, ettei oppilaiden tarvitse häntä rakastaa, kunhan oppivat. He pelkäsivät! Mutta oppivat kyllä, laudatur saksassa ja ranskassa useimmalla. Mutta Vera kuoli nuorena, 57-vuotiaana. Ei ole helppoa pakottaa koko ajan joukkoja tahtonsa alle.

    Oppijan pitäisi selvittää itselleen "miksi" ja "miten". Englantia oli helppo opettaa, mutta ruotsihan ei automaattisesti ole kuulunut suosituimpiin kouluaineisiin. Olikin hauskaa, kun Facebookissa eräs entinen oppilas, poika, kysyi, että oletko se sinä, entinen opettajani, ja jatkoi, että ruotsi oli ollut hänen suosikkiaineitaan. Ehkä harvinaisuus?

    Lukion ensimmäisen tunnin käytin aina siihen, että oppilaat keskustelivat ensin pareittain ja sitten yhdessä juuri siitä "miksi", miksi ruotsia opiskellaan meillä koulussa. Se kuuluu yleissivistykseen Suomessa, huomasivat fiksuimmat, ja olihan niitä muitakin vastauksia - mutta ne tulivat heiltä itseltään, ei minulta. Siitä päästiin alkuun.

    Kun jonkin asian kokee mielekkääksi, siinä haluaa olla mukana. Nykyisin ylioppilas- ja pääsykokeet ovat lukiolaisten motivoijia. Lasketaan, mistä aineista saadaan pisteitä ja niihin keskitytään kaikin voimin. Lukion yleissivistävyys on vähentynyt, harvat valitsevat enää esimerkiksi lyhyitä kieliä kuin korkeintaa muutaman alkeiskurssin verran. Todella sääli. Lastentarhassa pitäisi aloittaa jonkin toisenkin kielen käyttö ihan yleisesti, ei vain harvoissa valituissa. Olkoon se sitten vaikka englanti, sitähän lastentarhanopettajat pystyisivät ohjattuina opettamaan leikkien ja laulujen muodossa ainakin. Olisi hyvä oppia varhaisessa vaiheessa muitakin äänteitä ja ääntämistapoja kuin tämä suomalainen. Lapsilta se onnistuu huomaamatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavia muistoja kieltenopetuksen tunneilta, ensimmäiseksi saimme kirjoittaa vapaamuotoisen aineen, kunhan konseptipaperi tuli kokolailla täyteen. Aivan mitä hyvänsä, kuului neuvo. Kaikki saivat ysin. Pieni lahjoma, toimi toki utmärkt bra. Strålande! Kielioppi ei ollut tarpeeen, snadisti sanavarastoa säästäen vaikka kaikki vieraskieliset sanat peräperää, ja hop!

      Näyte luokkatoverilta: ..ogh så kastade vi alla gravstenar och alles tillbehör genom fönstren jipii, men vi skrattade also liten too much äfteråt när polis kom och skrattade ju inte.

      Sitaatti ei ole aivan tarkka, enkä nyt muista millä kielellä taiteiltu alkuperäinen oli.

      Poista
    2. Ei enää lisää pakkoenglantia!

      Poista
    3. Anonyymi, ei toki pakolla vaan suurella riemulla!

      Toisen kaksospojan ranskan ope sanoi peruskoulussa, että jos kaikki saatte kympin ensimmäisestä kokeesta, niin tuon teille täytekakun! Ja tulihan se kakku! Hyvin narrattu kaikki mukaan.

      Poista
    4. Ehdottomasti vaadin lisää pakkoenglantia jotta nuoret pärjäisivät maailmassa edes yhdellä helpolla kielellä. Itse nautin koulussa englannin helppoudesta. Saksa oli huomattavasti työläämpi.

      Nykynuoret, etenkin pojat, näyttävät minimoivan ponnistuksensa jottei "tarttis tehdä mitään". No, siitä seuraa ettei sitten pian tarvitsekaan tehdä mitään kun jää työtä vaille. Nuorten pitäisi ehdottomasti ryhtyä lujasti ponnistelemaan oman tulevaisuutensa hyväksi, voimia säästämättä.

      Poista
    5. I repudiate your petulant expostulations.

      Poista
    6. Niin juuri, on piiloenglannin vuoro.

      Poista
    7. Pakkoenglannista on tullut ajattelun ja pärjäämisen este.

      Poista
    8. Ei oikeastaan, yleensä. Eräille kylläkin.

      Tässä yrittänee eräs saada oman ongelmansa muiden ongelmaksi. Tuttu temppu monestakin asiayhteydestä vaan ei pure tässä blogissa.

      Tämä on pakkoblogi. Täällä on pakko osata, edes yrittää ja napanöyhtääkin näyttämällä saattaa pärjätä muutta pakko on vain toinen sana vastenmieliselle ja luotaantyöntävälle, eräiden mielestä.
      Mikäli täällä väittää paikkansapitämättömiä on oletusarvoisesti väittelytaidoton ellei kykene perustelemaan väittämiään.
      Niiden näkeminen kirjaimina tässä julkaisualustassa ei tee niistä tosia, ne enemmänkin kärsivät arvonaleneman, liian toiston vuoksi.

      Poista
    9. Näyttää se pakkoenglanti vaikuttavan sinunkin ajatteluusi hallantie, et voi edes ajatella että englannista on haittaa monella tapaa, ihan jo arjessamme.

      Poista
    10. The Internet is not meant for anglophobes.

      Poista
    11. Määrittele haitta. Kuten COVID-19? Kuten natokiima? Kuten Venäjänpelko/ryssäviha?

      Kiinan kielestä voi tulla haitta, jos emme ajoissa hoksaa että keiden edut sieltä lootasta lennähtivät.

      Täällä on mm. käytetty sanaa eturuotsi.
      Eturuotsin pakonomainen käyttö perustuu lakiin. Miten englannin kielen asema ei ole vieläkään lailla turvattu?

      On kyllä kuulkaa melko noloa että pakkotoimintahäiriöiset temput ja jankuttaminen eivät tepsi. Viitsimistä vain, pysyttehän poissa pahanteosta.

      Poista
  7. Kalle, Valle ja Palle ovat miehekkäitä nimiä. Tupu (Tuulan yleinen lempinimi), Hupu ja Lupu tyttömäisiä. Kuka ne meni muuttamaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erkko? Seurassa julkaistujen juttujen ja Aku Ankka-lehden alun välissä oli yli kymmenen vuotta.

      Poista
    2. Huey, Dewey ja Louie on sanaleikki, nimet jotka kirjoitetaan eri tavoin mutta lausutaan liki toisiaan, Hui, Dui, Lui. Ei siinä mitään miehekkyyttä ole tavoiteltu, vaan nokkeluutta. Pikkuvesselit jotka ovat yhdessä fiksumpia kuin aikuinen huoltajansa.

      Poista
    3. Tuula-etunimi yleistyi vasta samoihin aikoihin Aku Ankka -lehden aloituksen myötä. Tupu-Tuulaa tuskin silloin vielä oli keksitty.

      Poista

  8. Virkavastuulla säädätetään "lait" komentaa osaajat töihin hengen ja terveyden varjelemiseksi. Koska se "varjelu" on valtion tehtävä. Sukupolviko taaksepäin oli valtion asia mahdollistaa työnhaluisille työtä. Oliko se "työvoima" kun nautti jotakin/jonkin perustuslain suojaa? Asia on sellaista "tutkittua tietoa" ; performanssia valtana tai valtaa performanssina.

    Eilen Sanna Marin ja muu riihi pani Sotakorkean ukaasit budjettiin, eksplisiittisesti sellaisinaan kertoi "pääministeri". Ja hoiturien uutta päiväkäskyä tehdään virkavastuulla. Ja sitten hallitus toimittaa esityksen eduskuntaan ja valiokunnat panevat leimansa alle ja presidentti nimensä. Terveys itsekoettuna, absoluuttisena subjektivismina.

    Yritän pysyä etäämmällä mutta hetihän joku älypää häiritsee, haudasta. Nyt se oli Victor Hoving. Gutzeitin vaiheista hän kertoi, firman nimen vaihdoksesta ei nykyiselleen storaWallenbergiksi vaan tätä edeltäväksi.

    Aktiebolaget W. Gutzeit & Co vaihtoi 26.9.1927 Enso-Gutzeit Osakeyhtiöksi. Miksi? Kun tuo Co oli itsenäinen sisar, pirusti velkaa Aktiobolagetille (rahat jaettu comppaneille) ja Co oli nykytalenttien termein partneri parther. Eli silloiseksi ranskaksi Vallankumousgiljotiinia ja Napoleonia Sveitsin ranskaksi Anonymius ja vielä kommando ! Eli ei-wiki-leak paljastetut nimet. Tosin chateau-polttajat tiesivät missä tuomiokelpoiset sopimuspaperit puumerkkeinensä sijaitsivat. Iloisesti paloivat.

    Hovig kertoo näistä OY:stä Co:lle lainatuista että päästiin asiattomasta ulkopuolisten suunpieksennästä kun nämä silloiset hedgemiehet lunastettiin ulos valtion lainatessa OY:lle rahat maksaa talenttinokkelille. Kuten Rehn huhtikuussa 2020 keskinäisrahat. Saatiin Tanssintalo valmiiksi ja jo suunnitellaan viestintästrategiaa päästä Kaapelin peruskorjaamiseen.

    Sitten siitä Ensosta tuli joiksikin vuosikymmeniksi Tannerin ja kolmen presidentin metsäValtio -ja sinusta mallikoulukas. Vihdoin naiskiintiö, ja sitä rataa ihan koko globaaliksi koettava, hyvyyttä erittävä työyhteisö.

    No. Nyt kun otetaan se 7 mrd velkaa, niin ei sitäkään oteta vaan paljastuu rahan valmistamiseksi tähän hätään mutta kansainvälisen rahamiesyhteisön välittömäksi ja uudistuvaksi raha- ja älyvaraksi. Kiertotaloutta kuin tukinuittoa.

    Suvannot käteiskiertäville välivarastoina ja uppotukit velkoina. Onneksi nykytiedolla mätänevät kiertoon nekin. Vai??
    Herätetäänkö wanhanaikaiseen korkokauteen?

    Terveisiä BIS Baselista pääjohtaja Agustin Carstenilta luin eilisestä Guardianista. Jos vaikka Rehn kääntäisi? Kun Nordea ja muut jo soittelevat, valituille &.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  9. Ne kuusi johtavaa bebop-muusikkoa olivat varmaankin Charlie Parker, Dizzy Gillespie, Bud Powell, Thelonious Monk, Miles Davis ja Fats Navarro, mutta miten selittää heidän oudon musiikkinsa nykypäivänä? Sanopa se?

    VastaaPoista