Tuomiojalle omaishoitaja

 

 

Eki Tuomioja on lehden mukaan sanonut amerikkalaiselle radiotoimittajalle, että Suomessa on sotapsykoosi, jota media lietsoo.

 

Koska tunnen hänet, tiedän mitä hän tarkoittaa. Hän yrittää sanoa, että Suomessa ollaan aiheettomasti ja asiattomasti liittymässä Natoon, vaikka mikään sota ei uhkaa maata.

 

Kuten tavallista, hän on oikeassa. Hän on kuin omainen, joka isänsä tai äidin tuhkauksen jälkeen muistotilaisuudessa esittää algebrallisen todistuksen, koska se on kiistattoman tosi, ja kävelee sen jälkeen vyötään aukoen kuselle, kun rakkoakin kirvelee.

 

Mieleeni tulee Risto Rytin Eduskunnassa Talvisodan päätyttyä puheessaan mainitsema tosiasia eli että karjalaisilla evakoilla ei ole oikeudellisesti mitään oikeutta korvaukseen menetyksistään. Näinhän asia oli ja on. Moni tai kaikki ovat myöhemmin olleet sitä mieltä, että Rytin lausuma oli esitetty harvinaisen väärällä hetkellä ja epätavallisen huonosti muotoiltuna.

 

Sama koskee algebraa, olkoon sitten tavallista tai viivallista, ja sama koskee ruumiillista huojentautumista siihen tarkoitukseen varatussa pikku huoneessa.

 

Tuo sana sotapsykoosi on totta esimerkiksi minuun sovellettuna, vaikka tiedän, että ’psykoosi’ tarkoittaa vakavaa harhaisuutta eli aistimusta ja miellettä ilman ulkoista ärsykettä.

 

Oman harhani mukaan sota eli verenvuodatus pommein ja teräasein nimenomaan uhkaa Suomea, eikä sen uhkan toteutumista tarvitse odottaa kauan. Eurooppalaiset suursodat ovat melkein aina levinneet myös Suomeen. Heikohkolla historian tiedoilla varustettu henkilö voi tehdä väärän johtopäätöksen siitä, että ensimmäisen maailmansodan taistelut, Saksan ja Ranskan sota 1870-1871 ja Saksan sodat Tanskaa vastaan 1840-luvulla eivät levinneet. Sen sijaan esimerkiksi ”Suomen sota” 1808-1809 oli osa Napoleonin sotia ja Iso viha liittyi Espanjan perimyssotiin.

 

En jaksa uskoa, että Tuomioja kiinnittäisi huomiota sellaiseen runolliseen seikkaan, että Kiovan, Harkovan ja Mariupolin välissä on kaupunki nimeltään Pultava. Siellä suomalaisille ja ruotsalaisille sotilaille tapahtui mielenkiintoisia asioita vuonna 1709. Peter Englund kirjoitti tapahtumista erinomaisen kirjan, joka saavutti yllättäen suurta suosiota ja hyvän menekin.

 

Koska tunnen Tuomiojan 1970-luvun alusta, tiedän, ettei hänellä ole nenää. Viittaan eiliseen kirjoitukseeni. Hän on Gogolin henkilö. Ja Gogol oli, kuten Tuomiojakin, epätavallisen älykäs ja lahjakas ihminen.

 

Tosin nyt epäilen, että hän haluaa jäädä historian lehdille puheena olevalla oikealla lausunnollaan. Itse järkeilen, ettei tästä tule kuin 30-vuotinen sota, ministerien kielellä jäätynyt konflikti. Moni jäätyy. Viittaan Tolstoin novelliin ”Isäntä ja renki”, jossa kuollaan kylmään, arolla, luultavasti Ukrainassa.

 

Rukoilkaamme!

 

Kiittäkäämme Herraa, että meillä on mies, jolle ovat vieraita ja vastenmielisiä koti, uskonto ja isänmaa ja joka nimittää paniikkia psykoosiksi. Naton orsilla tavataan!