Sivun näyttöjä yhteensä

24. toukokuuta 2021

Suolet ja huolet


 

Entinen pappi Jean Meslier pani liikkeelle, ilmaistessaan syvän inhonsa uskonnon nimessä harjoitettua huijausta kohtaan, kertomuksen  yksinkertaisen kansanmiehen toivomuksesta, että "kaikki maailman mahtavat ja kaikki ylimykset hirtettäisiin pappien suoliin."

 

Ei se ollut siis Marx, joka teki yli sata vuotta myöhemmin ajatuksesta kuolemattoman ja antoi samalla sopivan esimerkin abstraktista ajattelusta.

 

Kun kirjoitin Kahnemanista, kommentoija käänsi abstraktin ajattelun heti loogiseksi ajatteluksi.

 

Meslierin esimerkkilause ei nähdäkseni ole järin matemaattinen, mutta abstraktinen se on, koska sen käsittää, vaikkei yhtään pappia tai ylimystä olisi näköpiirissä eikä suolta näkyvissä, kun makkarankuorikin on enimmäkseen kollageenia ja selluloosaa, paitsi nürnbergiläisen bratwurstin.

 

Kahnemaniin liittyen esitän ongelmani siltä varalta että asiassa pääsisi eteenpäin, vaikka vain hiukan.

 

Kerran tuli itsellenikin mieleen sopiva repliikki. Tuttavalle oli tullut tavaksi, että sekä selvänä että vähemmän selvänä hän lipsahti siihen uraan, että miten näin mukavalla ihmisellä voi olla näin paha olla.

 

Kysyin, että miksi elämän pitäisi kohdella juuri sinua oikeudenmukaisesti. Sitähän se ei tapaa tehdä, eivätkä asiaan auta keinot eivätkä konstit. Kuka ei tuntisi kunnon ihmisiä, jotka rämpivät vastoinkäymisten suossa, kunnes päättävät päivänsä hyljeksittyinä ja unohtuvat ennen kuin hautakivi on asettunut paikalleen. Ja sitten niitä toisia ihmisiä, jotka onnistuvat aivan ansiotta vähän kaikessa, ja ison Mersun puunaaminenkin onnistuu pihassa parhaassa pilvipöydässä, kun kateet ja köyhät katselevat.

 

Pappien ja porvareiden ottaminen hirtettäviksi ei kokemuksen mukaan auta mitään. Niin sanottu eliitti syntyy aina, ja useimmiten aika köyhin eväin. Esimerkiksi vanha kirkko, kaikkien aikojen onnistunein liikeyritys, tarjosi keinoksi luovia elämässä ja kuoleman jälkeen tavan huiputtaa jumalaa rukouksilla, unohtamatta maksaa penninkejä kirkolle.

 

Kaikkien aikojen ykkönen historian kirjoittajana, Edward Gibbon, todisti että Rooman valtakunnan rappio ja tuho johtui yläluokan veltostumisesta. Hän kirjoitti 1700-luvulla ja kirjoitti roskaa – mutta niin hienosti ja iskevästi, ettei kukaan ole pannut siitä paremmaksi (paitsi Burckhardt kohdittain).

 

Gibbon ei käsitellyt maahanmuuttajaongelmaa. Pohjoisesta tunkeutui jatkuvasti hyvin koulutettuja ammattimiehiä (palkkasotureita) ja etelästä js idästä etenivät saraseenit, joiden poliittinen ja tieteellinen taso oli verraton verrattuna Eurooppaan. Tuo kehitys oli pitkällä, kun keksittiin tehokkuudeltaan mainio ja väestölle vähätöinen uskonto, islam. 

 

Se väki, joka onnistui kehittämään maailmaa etenkin Venetsiasta ja Genovasta käsin, oli oleellisesti maahanmuuttajien eli erilaisten goottien ja langobardien jälkeläisiä. Lisäksi oma suosikkini, Fredrik II Hohenstaufen eli tuttavien kesken ”maailman kauhistus” oli erittäin hyvää pataa toisuskoisten taitomiesten kanssa ja puhui ja kirjoitti kuutta kieltä, arabia mukaan luettuna. Hän otti valtionsa nimeksi Pyhä Roomalainen keisarikunta, koska se ei ollut pyhä, roomalainen eikä keisarikunta. Siinä olivat paavilla (GregoriusIX) solmussa.

12 kommenttia:

  1. Tuo antiikin Rooman maahanmuuttajaongelma ei ollut varsinainen imperiumin tuhon syy. Armeija oli palkannut germaaneja ja muita barbaareja jo Augustuksen ajoista asti, ja nämä oli opittu integroimaan. Barbaareista kootut joukot eivät olleet sen epäluotettavampia kuin Ranskan muukalaislegioona, joka on kapinoinut olemassaolonsa aikana vain kerran vuonna 1961, silloinkin ranskalaisten upseeriensa johtamana.

    Paljon isompi ongelma oli Rooman armeijan epäluotettavuudesta johtunut tehottomuus. Kun keisarit pienensivät legioonan koon tuhanteen mieheen ja halkoivat provinssit mitättömän pieniksi yksiköiksi, estettiin ketään virkamiestä saamasta sisällissotaan kelpaavaa armeijaa komentoonsa. Samalla kuitenkin estettiin Rooman armeijan tehokas käyttö. Tuhannen miehen legioonalla ei kyennyt torjumaan kuin pienimmät barbaarihyökkäykset. Kaikki isommat hyökkäykset vaativat keskuslinnakkkeisiin koottujen pääjoukkojen käyttöä, jota saattoi johtaa vain keisari itse. Vaikka barbaarit saatiin yleensä torjuttua, rajaseutu oli ehtinyt jo joutua sotatantereeksi. Rajaseudut muuttuivat kovin turvattomiksi asua, mikä hiljakseen autioitti pohjoisen Gallian ja Germanian provinssit.

    Toinen iso uhka, jonka jätät kokonaan käsittelemättä, ovat arojen ratsastajakansat. Näiden liike oli aivan älyttömän nopeaa, koska yhtä miestä kohti oli puolisen tusinaa hevosta. Sotajoukko eteni samaa vauhtia kuin sanansaattaja, joka toi hälytystä. Roomalaisilta meni vuosikymmeniä järjestää sotaväkensä sellaiseksi, että tähän uhkaan voitiin tehokkaasti vastata. Sinä aikana Länsi-Rooma ehti jo romahtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Roomalaiset tuhosivat myös rahan arvon, eli pistivät hopean joukkoon niin paljon kuparia, että raha muuttui valuutaksi ja lopulta menetti arvonsa.

      Myös logistiikka muodostui yhä isommaksi ongelmaksi, se oli yksi asia mainitsemassasi armeijan heikentymisessä.

      Valtakunta oli jatkuvasti erilaisten "käymistilojen" vallassa.

      Milloin kärähti pääkaupunki, milloin kukistettiin eri tahojen kapinoita...

      Poista
  2. "Hän otti valtionsa nimeksi Pyhä Roomalainen keisarikunta, koska se ei ollut pyhä, roomalainen eikä keisarikunta."

    Ai se olikin tämä Hohenstaufen, joka tuon keksi. Ja tähän asti on "sukkeluudesta" kiitelty Voltairea. Olisi nyt edes parafraasiksi vääntänyt.

    Muuten: jäi arvoitukseksi, mitkä sillä paavilla (Gregorius IX) olivatkaan solmussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kengännauhat, sillä mainoksen mukaan paavillakin on Ballyt.

      Poista
    2. No hyvä että selvisi. On tuo mainosten seuraaminen meikäläisellä jäänyt aivan olemattomaksi.

      Asiasta toiseen, paikallisuutisiin: Ovat Turun puolessa päättäneet purkaa Pallivahan kirkon (Pekka Pitkänen, 1968). Paikallinen aseveliakseli (kok + sd) pyörii yhtä vimmatusti kuin Unto Varjosen päivinä, joista olen lukenut. Ja vaalitkin tulossa...

      (Opastusta outojen seutujen asukeille: Palli = pallo; esiintyy muistaakseni esimerkiksi Kiven Veljeksissä. Ja erilaisia vahoja, suuria, erikoisia kiviä, nyt koko Lounais-Suomi on täynnä: halkivahat, suurvahat, ryövärinvahat... Mutta nuorisoa "Pallivaha" niin kovasti panee (anteeksi!) hihityttämään. Ajatteluelimen paikka tuntuu nyttemmin valahtaneen hyvän juotilon alaspäin...

      Poista
  3. Myöhäisantiikin tutkija Maijastina Kahlos toteaa populaarin mutta laajaan tutkimuskirjallisuuteen perustuvan kirjansa Rooman viimeiset päivät (2016) (muutoin asiallisella ja alkuosiltaan jopa kuivakkaalla kirjalla on turhan dramatisoiva, "bulwer-lyttonmainen nimi; kaikkea se "myyvyys" teettää) seuraavaa:

    "Goottien, vandaalien, burgundien, frankkien ja muiden ryhmien siirtyminen Rooman valtakuntaan oli pikemminkin seuraus Rooman lopusta kuin syy siihen."

    Kahlos itse summaa "nykytutkijoiden arvioiden mukaan" Rooman tuhon perussyyksi valtakunnan verotulojen ehtymisen, mikä puolestaan jakautuu lukuisiin osasyihin.

    Muistelen joskus lukeneeni, että tutkijat ovat aikojen saatossa keksaisseet listattuna noin satakunta erilaista "perimmäistä syytä" Länsi-Rooman valtakunnan tuhoutumiselle. Turha sellaista tavoittamatonta mielestäni on ainakaan meikäläisen maallikon arvuutella. Tuhoutui kun tuhoutui. (Vai "tuhotuiko"? - puoli vuosisataa sitten erinomainen luennoitsija Matti Männikkö esitteli länsimaiden historian peruskurssilla mieleenjäävästi, miten itävaltalainen historioitsija Alfons Dopsch korosti luomassaan ns. kontinuiteettiteoriassa elämänmuotojen yhtenäisyyttä vanhasta ajasta keskiaikaan, vaikka "päällysrakenne" luhistuikin.)

    Itselleni on Rooman valtakunnan ns. tuhosta jäänyt hallitsevaksi mielikuvaksi, ("hahmodominantiksi" sanoi Antti Eskola), Pariisin Musée d’Orsayn seinällä parilla eri kerralla pitkään katselemani Thomas Couturen jättiläiskokoinen maalaus myöhäisantiikin roomalaisten "dekadenssista". Mielikuva on tietenkin aivan virheellinen ja pohjaa 1800-luvun historiafantasiointiin, joka pitkään hallitsi paitsi historiamaalausta myös koulun historian oppikirjojen kuvaa meilläkin. Mutta kuten Friedell Montaignea siteeraten kirjoitti, "kun on kyseessä vanha kertomus, on laita toisin kuin sairaalle kirjoitetun reseptin: ei ole niin vaarallista, onko jokin sen aines juuri sellainen vai toisenlainen".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Couturen teos ei oikein aukea dekadenssin kuvauksena ainakaan minulle. Teekkarina tuli oltua mukana sen verran monissa saunabileissä, että puolipukeisuus ja varsin hillitty humalaisuus ei itsessään riitä järkyttämään. Taka-alalla tapahtuva kourinta kyllä on sopimatonta. Sen sijaan ensimmäisenä tulee mieleen, että on huonot bileet, kun kaikki ovat niin alakuloisia.

      Ja itse pidän itseäni kumminkin aika tiukkapipoisena. Ehkä tämä kertoo siitä, että olemme rappeutuneet itse niin pitkälle, ettei 1800-luvulla olisi sitä kyetty kuvittelemaankaan.

      Ja olemmehan me. Meidän sukupuolimoraalimme on sellaista, että jos joku olisi kirjoittanut nykypäivästä sotien välisenä aikana tieteisromaanin, sillä olisi todennäköisesti välttänyt painokanteen kahdestakin syystä: kirja ei olisi saanut mistään kustantajaa ja jos olisi, olisi sen kirjoittaja joutunut syytteen sijasta pakkohoitoon.

      Poista
    2. Mikäs siinä vanhan äijäoletetun ja kavereittensa sukupuolimoraalissa miin tavattoman kauhistuttavaa sitten on?

      Tiettävästi ihmiset ovat osanneet naida aina, niin parisuhteessa kuin sen ulkopuolella. Nykyään ei korkeintaan hurskastella niin paljoa kuin sata vuotta sitten.

      Poista
    3. Olen lukenut kaikenlaista kirjallisuutta, myös ns. huonoa, enkä pidä sitä millään lailla pahanani. Lyseolaisena sain kahdeksi vuorokaudeksi lainaksi koulutoveriltani (joka oli aika hulttio) Agnar Myklen 'Laulu punaisesta rubiinista' (Sangen om den røde rubin), joka siveettömyytensä takia oli Suomessa sensuroitu. Tuo kirjan laina maksoi minulle á 0,75 markkaa x 2. Olin nopea lukemaan, kyllä minulle se aika olisi riittänyt, mutta kun isäni (= kansakoulunopettaja) huomasi mitä luen, hän takavarikoi kirjan. Ajattelin... ajattelin kaikenlaista. Minunhan piti seuraavana päivänä palauttaa tämä kirja takaisin Tommille... Niinpä sitten yöllä hiivin hiljaa isäni huoneeseen - hän nukkui ja kuorsasi - ja isän pöytälaatikon ylimmältä hyllyltä löysin tuon opuksen. Ja näpistin sen takaisin. - Sivun mennen vaan, jos näin saa sanoa, huomasin että isän kirjanmerkki oli jo sivulla 159... että oli hänkin nopea lukija. Täytyy myöntää. Mutta siitä, että kirja hänen lipastostaan tuolla lailla hävisi, sitä hän ei... ei koskaan ottanut puheeksi. (mikä mielestäni oli ihan asiallista meininkiä)

      Poista
  4. Würst krümelt nicht.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wurst of the worst. Ettei mene keltään hermot pikkuisiin päällikkeisiin.

      Poista

  5. Marin ojensi säärensä ja Ohisalo kompastui jo. Kenen lanka siitä nukketeatterilaisen varpaasta nosti? Ajattelin oitis toista slogania "vastakkainasettelun aika on ohi". Juuri kun se alkoi. Taru Tujunen puoluetoimistosta sen repliikiksi Sale :n mainokseen kirjoitti.

    Nyt -myytyään puoluetoimistonsa Siltasaaresta asuntokeinottelun alttarille- ajatuspajalaiset keksivät Tujusen olevan vapaana. Kuntavaalien voittajapuolueen suuhun pantiin ""totta kai kuntaveroa jos kerran kaikilla ei ole rahaa lastensa hyväksi eikä omassa elämässään auringonnousun kirkastumista."" Olkoot vaikka progressiolla. Eikä veron tarvitse edes kohota kun alennetaan rahattomampien osuutta.

    Anni Sinnemäki puhui Jytkyn ja sen jälkeen vielä pöyristyneenä koki torjua vaalivarastajia pääsemästa Tullinpuomin tälle puolelle. Tulivat vaikka Toni Halme rääkättiinkin Eduskunnan työpaikkakiusaajien ""hyväähän me tarkoitimme"" toimesta toisiin todellisuuksiin.

    Marinin valkea kuultava kesäleninki korealle kaulalle nouseva -olisiko vielä pitsivirkattu. Vaiko sittenkin bangladeshiläistä H&M. Eli Pearsonin miljardardööriPerheen pukemaa. Ruotsissa on viisi miljardööriperhettä, iso osa alkuaan niitä snilleinsinöörejä.

    Sanna Marinin tv-tentti ylevänä kunta seurakunta yhteenkuuluvuus ja perhekunta puheena. Sirosti yksinkertainen elämänlanka kehdosta hoivaan ts. vauvasta vaariin oli jytky.

    Ja siihen tuo perheenäidin kolttu. Vaalit on jo käyty ja Demarit voitti. Progressiopuhe leviää ja valloittaa pahassa maailmassa.

    Kerronpa miten kävi Mustan surman jälkeen. Tauti pantiin vähempi koulutusta saaneiden somessa hallitsijoidensa syyksi, kreivit ritarit näiden synneistä. "Ruotsi-Suomessa menetti eräs hallitsija, hyväntahtoinen, mutta heikko kuningas Maunu Eerikinpoika kruununsakin pääasiassa juuri tästä syystä." Kun tämä evankeliumitekstini (Estlander-Hietakivi) jota kopioin, on viimeisiä ennen polttouunia, niin kai muistokirjoitusta kaitselmustieteelle ja opetukselle, suopi jatkaa ?

    Että kun tauti katosi kolmen vuoden päästä, alkoivat riidat taas. Etienne Marcel pani Pariisin kumousperinteen komeasti käyntiin ja jacquerit landella …"kostivat verisesti kärsimyksensä, mutta ollen vailla kunnollista johtoa"…Senpä Lenin tiesi ja Trotski korjasi. Tosin työn hedelmät kuten WWII voitonparaatin, öljyt nikkelit fosfaatit alumiinit ja istuinpaikat Lontoon futiskatsomoista korjasivat cowboy-tilastonikkarit. Ja muut sopimus- ja investointisuojanotaarit.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista