Sivun näyttöjä yhteensä

25. toukokuuta 2021

Hopehääpäivä. Tänään.


Onnen tupa

(Martti Haavio)

 

Elipä kuninkaan kartanon sikolätissä Sika Sippurahäntä ja hän oli sangen lihava. Niin kuningas sanoi rengillensä:” Kuulepas, renkipoika Aaro Ahvenus, mene ja ota kiinni Sika Sippurahäntä ja paista hänet kuninkaan pöytään herkkuruuaksi.” ”Selvä on, herra kuningas”, sanoi renkipoika Aaro Ahvenus. Ja sitten hän otti pyssyn ja puukon ja kuumaa vettä ja meni ottamaan Sika Sippurahäntää kiinni. ”Eipäs minua niin vain kiinni oteta”, sanoi Sika Sippurahäntä, ja sitten hän lähti sikolätistä metsään ja juoksi Onnenmaan hakaan asti. ”Huh, huh”, sanoi hän siellä”, kylläpä tuli kuuma.”


Olettekos, lapset, kuulleet mokomaa asiaa: Onnenmaan haassa on tammia ja pähkinäpuita ja suuri suunnaton likainen lammikko, jossa kasvaa vehkaa, ja lammikossa on pikkuinen saari, jonka nimi on Onnensaari? Sinne saarelle ui nyt Sika Sippurahäntä, ja hän alkoi rakentaa yksinurkkaista onnentupaa onnensaarelle.  Hakkaa, hakkaa hirsiä, nikertää, nakertaa.


Tulee Pässi Päkäpää katsomaan ja sanoo: ”Veliseni, veikkoseni, mitäpä täällä nikertelet, nakertelet? ”Onnentupaa rakentelen asunnoksi itselleni, sanoo Sika Sippurahäntä. ”Eihän yksinurkkaisesta tuvasta tule mitään”, sanoo Pässi Päkäpää, ”ota minut toveriksi itsellesi, tehdään kaksinurkkainen tupa, kun meitä on kaksi miestä. ”Tule pois”, sanoo Sika Sippurahäntä, ja sitten he alkavat rakentaa kaksinurkkaista onnentupaa Onnensaarelle. Hakkaavat, hakkaavat, nikertelevät, nakertelevat.


Tulee Jänis Vemmelsääri katsomaan, sanoo: ”Veliseni, veikkoseni, mitä täällä nikertelette, nakertelette” ”Onnentupaa rakentelemme asunnoksi itsellemme”, sanovat Sika Sippurahäntä ja Pässi Päkäpää. ”Eihän kaksinurkkaisesta tuvasta tule mitään”, sanoo Jänis Vemmelsääri, ”ottakaa minut toveriksenne, tehdään kolminurkkainen tupa, kun meitä on kolme miestä. ”Tule pois”, sanoo Sika Sippurahäntä, ja sitten he alkavat rakentaa kolminurkkaista tupaa Onnensaarelle. Hakkaavat, hakkaavat, nikertelevät, nakertelevat.


Tulee Kissa Kirnauskis katsomaan ja sanoo:” Veliseni veikkoseni, mitäpä täällä nikertelette, nakertelette?” ”Onnentupaa rakentelemme asunnoksi itsellemme”, sanovat Sika Sippurahäntä ja Pässi Päkäpää ja Jänis Vemmelsääri. ”Eihän kolminurkkaisesta tuvasta tule mitään”, sanoo Kissa Kirnauskis. ”Ottakaa minut toveriksenne, tehdään nelinurkkainen tupa, kun meitä on neljä miestä.” ”Tule pois”, sanoo Sika Sippurahäntä ja sitten he alkavat rakentaa nelinurkkaista onnentupaa Onnensaarelle. Hakkaavat, hakkaavat, nikertelevät ja nakertelevat.


Tulee Kukko Kultakannus katsomaan ja sanoo:” Veliseni, veikkoseni, sikaseni, kaunoiseni, mitä nikertelet ja nakertelet?” ”Onnentupaa”, sanoo Sika Sippurahäntä. ”Hyväpä tulee nelinurkkaisesta onnentuvasta, mutta ota minut toveriksi, niin teen uunit ja ikkunat ja pöydät ja tuolit tupaasi.” ”Tule pois”, sanoo Sika Sippurahäntä, ja sitten Kukko Kultakannus tekee valkoisen uunin ja lasiset ikkunat ja honkaisen pöydän ja punaiset tuolit. Ja sitten onkin Onnentupa valmis.


Asettuvat asumaan Onnentupaa. Kukko Kultakannus lentää lekahutti uunin päälle. Kissa Kirnauskis kiipesi uuniin, Pässi Päkäpää meni peränurkkaan, Jänis Vemmelsääri sängyn taakse, mutta Sika Sippurahäntä valitsi ovensuusängyn, ja sitten he kaikki nukkuivat Onnentuvassa ja kaikilla oli lämmin ja hyvä.


Mur, mur, mutta arvaattekos, lapset, mikä siellä oven takana murisee? Siellä on Suri Hukkanen viiden poikansa kanssa, ja ne ovat kovin nälkäisiä. Susi Hukkanen aukaisi Onnentuvan oven, mutta silloin Sika Sippurahäntä iski sitä kärsällänsä vatsaan, Pässi Päkäpää puski sarvillansa otsaan, Kissa Kirnauskis kynsi sen silmät aivan sokeiksi, Jänis Vemmelsääri juoksenteli edestakaisin nurkasta nurkkaan ja Kukko Kultakannus laulaa helähytti uunilta:” Kukkokiekaa.” Kylläpä suden tuli häntä, ja se juoksi niin kauas kuin pääsi, ja kaikki penikat perässä.


Suden poikaset kyselivät Suri Hukkaselta:” Saitko ruokaa?” ”Enpä saanut, en”, sanoi Susi Hukkanen. ”Siellä seppä oli takomassa, ja se pihdeillään halkaisi vatsani, Siellä Yrjö-suutari oli kenkiä tekemässä, ja se iski lestikimpulla otsaani. Siellä kraatari oli uuninpäällä, ja se pisti neuloillaan silmiini. Siellä sotamies Pinkkahousu etsi kirvestä penkin alta, ja aikoi pääni katkaista. Ja siellä tuomari Teininpoika huuteli patsaan päästä:” Katkaiskaa pää, katkaiskaa pää”, ja minä karkasin pakoon, etteivät saaneet tapetuksi. Oioioioi.” Niin se sanoi, ja sitten se lähti kauas pois.


Mutta Onnentuvassa Sika Sippurahäntä, Pässi Päkäpää, Jänis Vemmelsääri, Kissa Kirnauskis ja Kukko Kultakannus viettivät iloisia päiviä onnen auringon paisteessa ja iloisesti leikkien ja laulaen. Eikä sinne koskaan tullut Susi Hukkanen vieraaksi, koska se pelkäsi niin kovin heitä.


 * * *


PORSAS URHEA

 

Häärivät, hyörivät vihreässä Vihtametsässä pitkän riippakoivun alla kerran Kukko Punaheltta ja Kissa Kirnauskis. No hyvä. Niillä oli pikkuiset rattaat ja rattailla oli kirves, vasara, kaira ja kaksitoista suurta naulaa. Ne olivat päättäneet tehdä itselleen oman talon koivun juurelle aivan Pöllö Pököpään pesän alle.

No hyvä. Ne kaatoivat puut kirveellä ja vedättivät ne rattailla riippakoivun alle ja kairalla me väänsivät ikkunanreiät ja vasaralla ne löivät kaikki kaksitoista naulaa eteiseen vaatenaulakoksi. Sitten ne hakivat sammalta ja tilkitsivät seinraot, että tuvassa olisi lämmin, ja lopuksi me tekivät oikein hyvän katon.

Sitten ne rupesivat syömään.

Tulee, tulee taapertaa metsäpolkua pikkuinen laiha Porsas Urhea. ”Terve vaan, terve”, se sanoo. ”Minun on kova nälkä. Minä olen Porsas Urhea, enkä minä pelkää mitään.” Se oli niin laiha, että sen kylkiluut näkyivät, ja sen kärsä oli niin ohut kuin pakettinappula. No hyvä. Kukko Punaheltta ja Kissa Kirnauskis antoivat sille kahdeksan voileipää ja litran perunoita.

”Röh, röh”, sanoo Porsas Urhea, ”nyt minun on kova uni. Mutta jos Susi Hukkanen ja Karhu Mesikämmen tulevat yöllä, niin herättäkää minut.” Ja sitten se pesi likaisen kärsänsä ja likaiset sorkkansa, puki yöpaidan päälleen ja meni uunin päälle nukkumaan.

No hyvä. Kaappikello löi kaksitoista ja kuu katseli ikkunasta sisään. Silloin huusi Pöllö Pököpää:” Huhuu.” Kukko Punaheltta aukaisi toisen silmänsä ja Kissa Kirnauskis molemmat. ”Huhuu”, huusi Pöllö Pököpää toisen kerran, ja samassa kuului kolkutusta ovelle. Kop, kop, kop. Siellä olivat Susi Hukkanen ja Karhu Mesikämmen.

Mikäs nyt neuvoksi? Kukko alkoi itkeä vaikertaa: Nyt ne tulivat syömään meidät. Kissa alkoi itkeä vaikertaa: Jo tuli kuolema eteen. Mutta sitten ne muistivat pienen Porsas Urhean ja ne herättivät sen. Porsas Urhea haukotteli, hieroi silmiään ja sanoi:” Ei hätä ole tämän näköinen.”

No hyvä. Se pikkuinen Porsas Urhea sanoi aivan hiljaa. ”Minä olen Porsas Urhea, enkä minä pelkää mitään. Mutta minun on kova nälkä.” Ja Kukko Punaheltta ja Kissa Kirnauskis toivat sille kahdeksan voileipää ja kahdeksan kananmunaa ja lautasellisen kauraryynivelliä, ja se söi kaikki. No hyvä.

Mutta ulkona Karhu Mesikämmen ja Susi Hukkanen iskivät oveen:” Kop, kop, kop, päästäkää sisään, me tulemme syömään teitä, Kukko Punaheltta ja Kissa Kirnauskis. Tulkaapa ulos, että me saamme syödä teidät. ”Ei me tulla”, sanoi Kukko Punaheltta. ”Ei me uskalleta tulla”, sanoi Kissa Kirnauskis.

Mutta nytpä oli Porsas Urhea syönyt vatsansa aivan täyteen. Nyt se oli Lihava Porsas. Se oli niin lihava, että sen vatsa oli kuin tynnyri ja sen kärsä kuin perunanuija. Kun se käveli, niin sen jalat sanoivat:” Pop, pop, pop!” Se meni ovelle ja tarttui lukkoon ja aukaisi oven ja sanoi:

                ”R Ö H.”

Kun se sanoi RÖH, se sanoi sen niin kovalla äänellä, että Susi Hukkanen ja Karhu Mesikämmen pelästyivät ja lähtivät pakoon ja juoksivat, juoksivat, juoksivat toiselle puolelle maapalloa. Ja sinne ne jäivät. Mutta Kukko Punaheltta, Kissa Kirnauskis ja Porsas Urhea nauroivat niin, että Pöllö Pököpää sanoi veljellensä:” Onkos tuo nyt laitaa.” Ja sitten Porsas Urhea söi kahdeksan voileipää ja litran perunoita. Sen pituinen se.

(Tekijän lupaa ei valitettavasti ole. Mutta ovat nämä toisaalta kansansatuja...)



10 kommenttia:

  1. "alle rakennettiin kivinen perustus sillan tasalle; perustuksen päälle rakennettiin hirsistä nelisnurkkainen salvos eli uuninjalka. Tätä sanotaan myös uuninalukseksi. Se tehtiin 3:sta hirsikerroksesta noin kuutta korttelia korkeaksi ja siinä on kivinen lattia ja ikkuna eli lunkku peräseinään päin. Uuninjalka on katettu paksuilla palkeilla, joiden päälle on rakennettu itse uuni, jonka suu on aina oveen päin. Päällimmäiset hirsikerrokset ovat tuvan ovelle päin vähän pitemmät kuin alimmaiset ja uuninjalan nurkkaa ulommaksi ylettyvä osa kannattaa pankkoa. Uunin sija on melkein aina ovensuu-nurkassa, vastapäätä sitä sivuseinää, joka on kartanopihaan päin. Uuninalus ei ole mitenkään sisustettu, sinne viskataan kaikellaista sälyä, jota ei tahdota hävittää, niinkuin kirvesvarsipuita, lestiä, tarvispuita j. m. s. Hirsistä rakennetun puukehän päällä olevien palkkien päälle asetetaan leveät paasikivet ja niiden päälle tehdään savesta ja hiekasta uunin arina eli se pohja, jonka päällä leivät paistetaan. Savi- ja hiekkaseokseen lyödään vielä juntalla rapakiveä, että arina tulee hyvin kovaksi. Harmaasta hammaskivestä, joka on pehmeäta laatuaan, rakennetaan sitte uunin sivut ja perä ja samallaisesta kivestä myös uunin laki, joka aina tehdään vaivaamalla puolipyöreäksi holviksi samoin kuin uuninsuukin. Arinan etureunassa on uunin suussa lieskivi samassa tasapinnassa arinan kanssa, mutta ylempänä liettä eli hiilusta, johon hiilet ja poro eli tuhka uunista vedetään hiilinkoukulla ja uuniluudalla lies-kiven yli. Lies-kiven kohtaa sanotaan uunin kieleksi. Hiilus on uunin suun edessä oleva syvennys pankossa. Sen pohjalla on pohjakivet ja reunoilla ympärillä hiiluskivet. Hiiluksesta keskilattialle päin oleva osa uunin jalan ulkonevasta jatkosta on pankko, ja tavallisesti on siinä uuninaluksen ylimmäisen hirren pää korkeammalla kuin muut hirret. Sitä korkeampaa paikkaa sanotaan pankon kannaksi. Oven puolella hiilusta on rikkopankko, jonka päälle nostetaan kuivamaan keittopuut, sytykkeet j. m. s. Rikkopankon ja ovensuuseinän kulmassa olevaa tilaa sanotaan sopeksi. Varsinaiselle pankolle ei panna polttopuita, vaan siihen nostetaan lapset lämmittelemään, tai on siihen nostettu keittopata t. m. s. Pankko ja hiilus on aina koholla maasta."

    https://docplayer.fi/4107879-Alle-rakennettiin-kivinen-perustus-sillan-tasalle-perustuksen-paalle-rakennettiin-hirsista-nelisnurkkainen-salvos-eli-uuninjalka-tata-sanotaan-myos.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostavaa. Luulin, että pankko on uunin päällys, jonne pääsi kiertämään takakautta uunin sivuun muurattujen portaiden kautta.

      Ehkä nimitykset vaihtelivat uunityypin mukaan.

      Poista
    2. Eero Raution oheistama teksti kuvaa savutuvan sisäänlämpiävää uunia.

      Poista
    3. Asikkalan Urajärvellä muistan nähneeni tällaisen uunin. Kartanossa on tutkimista uteliaille.

      Omenapuita kukittaa onnitteluiksi Kunnaksen Ilkka

      Poista
    4. Tätä edeltävää surullista tarinaa ei tule ottaa liiaksi todesta. Voisi kukaties käydäkin mutta enemmän kuin uunin onnistumista arastelen että jostain, joskus joku yrittää sepitä uuninsa edelläkerrotun mukaan ja se, se on hyvin huono asia sillä ilmastonmuutos ottaa jo nyt osansa kaikesta energiantuotannosta.

      Tämän kommentin vastauksen olen kirjoittanut vain koska olen kovasti omantunnonarka enkä ymmärrä höytyäkään mistään mikä vaatii järkeä tai rakennustyyppisiä juttuja joten nyt voin mennä tieheni ja jättää kaiken paitsi sähkökiukaan kellokytkimen rämppäämisen omantunnon soimaamatta.

      Miksi riivatussa blogin aiheeksi on merkitty ilmastonmuutos!?

      Poista
  2. Onnittelen Teitä sinne Vasikkahakaan!

    Jotenkin tämä selvällä tavalla liittyy ilmastonmuutokseen, kylläpä meidän täytyy tämä hyväksyä.

    Seikkaperäisesti ensimmäinen satu toi mielen pintaan Oiva Paloheimon Tinaseppä ja seitsemän eikä muisti kerro mutta kenpä tietää, olenko lukenut sitä ja kuunnellut tuota, kanske bank tallettanut sen silloin? Tähän Sika Sippurahäntään liittyy myös lampussa palavan lentopetroolin tuoksu. Kustaa Rauhansoturi joka lähti tulemaan lujaa linjoja pitkin...

    VastaaPoista
  3. Mutta onnittelut hopeahääpäivästä. Niitäkin on vain yksi elämässä. Onnittelut molemmille!

    VastaaPoista
  4. Nykyistä rakentamista kuvaa hyvin tuo Punaheltan ja Kirnauskiksen seinäneristys. Ennen kattoa se tehdään, sateessa kunnolla kostutetaan. Hyvää hopeahääpäivää!

    VastaaPoista
  5. Olin lukenut pojalleni Onnentupaa. Kerran hän sitten oli sivellyt vaseliinilla makuuhuoneen senkin. Aioin jo käyttää kovaa kieltä, kun hän ilmoitti silmät loistaen:"Nyt on tämä Onnentupa valmis!" Mitäpä siihen sanomaan?

    VastaaPoista
  6. Kultaisen Aapisen versiossa Sika Sippurahännän kärsä oli alussa kuin lyijykynän pätkä. Lopussa siitä sitten tuli Porsas Urhea.

    VastaaPoista