Sivun näyttöjä yhteensä

22. toukokuuta 2021

Kahneman


 

Kysymyksessä on kohina, ei ranskalaisen kirjallisuuden ”tekstin kohina”, vaan nobelisti David Kahnemanin, Oliver Sibonyn ja Cass R. Sunsteinin juuri ilmestynyt kirja ”Noise”.

 

Ainakin kaksi lähisuulaista ja yksi ystävä kiinnostuvat terävästä kognitiivisen puolueellisuuden (cognitive bias) ja kohinan erottelusta, ainakin kuultuaan, että perusesimerkkejä ovat rangaistukseen tuomitseminen rikoksesta, esimerkiksi opiskelijoiden valinnat ja rekrytointi työelämässä.

 

Neljäs esimerkki oin vakuutustoiminta eli vakuutusmaksun ja toisaalta vakuutuskorvauksen määrittäminen. 

 

Sivuuttaen tahallisen tai tahattoman puolueellisuuden kirjoittajat totevat ”kohinasta”, että esimerkiksi hyvämaineisten vahinkovakuutusyhtiöiden yli 3 vuotta työskennelleistä toimihenkilöistä lähes puolet määrittelee hinnaksi alle 10 000 tai yli 20 000, kun matemaattinen keskiarvo 15 000.

 

Sanan ”kohina” lainaamista toisen tieteiden puolelta perustellaan tyypillisillä tilanteilla, joissa ”oikeaa” ratkaisua ei ole. Vakioidussa noin 10 parametrin tilanteessa, jossa työntekijä on kavaltanut 10 000 dollaria lähes puolet liittovaltion tuomareista tuomitsee 30 päivää vankeutta tai yli 15 vuotta vankeutta.

 

Mhyös Suomessa on muutaman kerran yritetty todistaa, että Itä-Suomen hovioikeus on ankarampi kuin Vaasan, mutta lukemani oikeita tuomioita käyttäen tehdyt tutkimukset ovat olleet yhtä tyhjän kanssa.

 

En tiedä, onko asiaa saatavissa selvyyttä. Kun en itse Luojan kiitos ole tutkimusten tekijän iässä, sanon vain, että kutsuisin kuolleista kirvesmiehet Rautasen ja Seppäsen, joiden molempien työskentelyä seurasin. Kumpikaan ei käyttänyt mittanauhaa paneloidessaan tai laudoittaessaan lattiaa. Kun sitten on sellaisia kuin minä, joka myös mittaan ensin kolme kertaa väärin.

 

Tai muuttelisin hiukan nimiä ja laatisin CV:n Waltarin Mikael Hakimin päähenkilöstä, pituus puolitoista liuskaa, ja pyytäisin rekrytoitavia esittämään suullisen, perustellun arvion, onko tästä (muka) diplomi-insinööristä ydinvoimalan turvallisuusjohtajaksi.

 

Arvaan että muutamien mielestä erinomaisesti, joidenkin käsityksen mukaan ei missään tapauksessa, ja useimpien mielestä pois tiehensä.

 

Lukija huomaa viimeistään tässä vaiheessa, että päivän aihe on ylioppilaskirjoitukset ja pääsykokeet. Lehdestä luin, että pitkä matematiikka ja fysiikka vaikuttavat vahvemmin kuin mikään muu osa-alue muun muassa oikeustieteellisen tiedekunnan pääsykokeissa menestymiseen.

 

Kahneman ja kumppanit esittävät ensimmäisen järkevän perustelun asiaan. Tuo nyt käyttöön otettu järjestelmä on hyvä! Unohtakaa se roska, että matematiikka muka opettaisi abstraktiseen ajatteluun. Se ei idä paikkaansa. Mutta useimmat matematiikan ja fysiikan tehtävät eli siis laskut ja probleemat ovat helppoja ja nopeita arvostella.

 

Vähemmän kohinaa!

 

43 kommenttia:

  1. Niin, timpureiden erinomaisuus paljastuu parhaiten jos heitä vertaa metallimiehiin. Metallimiehet vaativat kuviinsa aina toleranssit kun he tekevät tai tarkastavat katkaistuja osia, mutta timpureilaa ei toleranssivaatimusta ole. Mitta on aina tarkka ja siis kuvissakaan plusmiinusmerkintöjä ei ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puu elää eri tavoin eri suuntaan, metalli ei. Siinä se ero on.

      Huonekalupuuseppää en ottaisi tekemään vaativia massiivipuurakenteita. Veneenveistäjä saattaa sellaisetkin osata.

      Poista
    2. Murphy, aikamoista höpötystä asian ollen muuten selvä, kylläpä se on tuo millimetri sanoi Alvar Aalto kun häneltä kysyttiin mikä se on mestarilla moduuli.

      Maailman tarkin mitta on tok' timpurin just.

      Ne on ne toleranssit aina määritetyt, ellei niitä ole piirustuksessa erikseen määrätty niin ne ovat silti olemassa.

      Eipä ole enää soviteluokkien selvennys tarpeen, inssit ne vaan niillä herkuttelee, ennen jo koneistajatkin. Mkkähän siinä on ettei meillä tuunusteta master machinist -luokkaa? Kummaa kenkkuilua.

      Poista
  2. Vähemmän kohinaa, joo. Mutta tärkeämpi paperi Tverskyltä ja Kahnemanilta on "Judgement under Uncertainty: Heuristics and Biases" (Science 1974, DOI: 10.1126/science.185.4157.1124). Helppohan se olisi päätöksiä tehdä, jos kaikki premissit olisivat tarkasti ja tyhjentävästi kuvattuja.

    VastaaPoista
  3. Kirvesmiehistä puheenollen. Kun ihmettelin Harrille että ei varmaan suurella työmaalla sokkelin valun laudoitus ole yksinkertaista puuhaa tämä sanoi "No ei siinä mitään, lyödään vaan lautaa ja nurkan kohdalla käännytään"0

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun työmaalla on osaava mittamies, muut hommat ovat helppoja. Muurarinkin, laittaa kiven siihen missä on kiven paikka ja siihen missä ei ole laittaa laastia.

      Kävin julkisivutyön mallikatselmuksessa. Hyvän näköistä jälkeä. Luonnonkivijulkisivu tehty detaljieni mukaan ja parissa kohtaa sovellettu niin kuin on työteknisesti parempi. Mestari esitteli työn ja vasta myöhemmin huomasin itse tekijän, muutaman askeleen sivummalla vaitelias kaveri poltti sätkää ja katseli kun valkokypäräiset pyöri telineillä. Virolainen, ikänsä työtä tehneen näköinen mies. Sanoin vain hänelle, että hyvä tulee.

      Ei ole silläkään työmaalla rakennusliikkeen omia miehiä mestareiden lisäksi kuin mittamies. Holvilla raudoittajilla soi virolainen radiokanava. Ja kivet tulee Kiinasta. Määrittelyinä urakka-asiakirjoissa Varpaisjärven mustaa ja Kurun harmaata, mutta kun vastaavat tuotteet löytyy, mikäpä siinä. Ja jossain tapauksissa kivi voi olla suomalaista, mutta se käytetään kiinassa työstettävänä.

      Hyvä talo siitä tulee. Olen ylpeä, täytyy sanoa.

      Poista
    2. Teetin itärajan pintaan kivilattian jonka kivi tuli louhimosta joka lähes näkyi rakennustyömaalle. Kivi oli oikeaa, mutta teki mutkan Kiinan kautta. Oikeastaan kummallista, koska pilkkominen laatoiksi ja hionta tehdään nykyään kuitenkin etupäässä automaattikoineilla. Rahtaamisen täytyy olla halpaa.
      AW

      Poista
    3. Ekompaa olisi tuoda niitä kiinalaisia ihan vaan tänne näin hier. Kiinan keskiluokka on vaurasta väkeä, kadehtii kun heitä tapaa. Tuollainen pikkuporvarillinen puolen suvun kokous joka matkustaa esi-isien työmaata Suomenlinnaan ällistelemään ei toki mitään iphoneja vilauttele, kotimaisia ja suuremmanpuoleisia älykännyjä käytellään ahkerasti. Ällistys kävi kun kauppatorin lokki läpäytti Suokki 2lla highfiven eräälle kiinattarelle joka nosti kätensä kämmenpuoli ylöspäin hitlertyyliin. Niin että miksei? Kun ovat kiven taitajia.

      Aitoa yrittäjyyttä. Ei ole siinä vikaa, en hoksannut mitään kverulanttien teeskentelyä, enkä radanvarsikoksujen pompöösiä mulkerointia, nousukkaitakin on erikseen kivoja ja onnellisen hikisiä sekä sitten salaattia naama näkkärillä rääpiviä käytökseltään teennäisiä merkkivaatemannekiineja. Ettei olisi se omatunto erona? Tämä kummeksuttaa.
      Voiko olla kyse uskosta omaan työhön, omiin ansioihin? Täälläpäässä maailmaa ollaan hyvinvoinnin - jopa ylihyvinvoinnin krapulassa. Se on selvää että pakokeino on liennytellä vaikka ekoteeskentelyllä tai kulinarsismilla, tai miksei lastenpoliitikalla. Nuotit näkyvät, partituuria laatii ahne ja innostunut väki... sitähän se ihmisenpenikka on. Kiimainen ja tahmea insestoidi klöntti jolla ei ole omaan lähiklönttiinsä näkökantaa, muihin on sitten hirmuisen monta ja pätevää senkin-senkin Te, Ne, Nuo...
      Yksilönä likipitäen nero, joukkona mielipuoli irtipäässyt vandaali.

      Miten se Kiina sen oikein tekee? Muutenkin taitais olla aika tutustua Koraaniin, kuuntelin ajattoman Dokumentti -nimisen säveltaideteoksen ja sepä virkisti. Muutakin nautitsin, Martin Scorsesen leffan, After hours. Kamera vaan kiipeää ja kiipeää. Sitten yritin olla muina miehinä ja syödä välipalaa soittaen Jaakko Tepon Jälkitautia mutta se meni saksalaisiksi marsseiksi, taas. Höh. Mikä niissä on niin sievää? Nehän ovat brutaaleja, ihannoivat voimaa, kunniaa, toveruutta ja sisältävät peiteltyjä viitteitä väkivaltaan julkisen puolen työntekijöiden yhteisestä toimesta? Kieltää ne tulisi... toksista on sellainen, mokomakin miehuus. Onneksi oli tiskuuharja josta sain terapiapuuhan kun leikkasin harjakset kyökkissaksilla lyhkäisemmiksi että se puree pannujen pohjiin, helpotti kun hinkkasin sitten tärpätillä ja rätillä kaikkea tahmeaa. Tosin soi5in J. J. Cal3n ja Eric Claptonin levyä Escondido, niin että pieleen meni sekin sitten, ei ollut sopivaa ja hyväksyttävää mutta tulipas siivottua niin että tuntuu ja näkyy. Nyt on hirmuinen mieliteko, salille rautojen kans koittamaan mitä ammoniakki saa aikaan! Pidätelkää tekin itseänne, älkää juhliko älkääkä hymyilkö julkisissa liikennevälineissä eli muussa mediassa. Tauti se on kun määrää, ja hallitus meitä, hyvästi.

      Poista
  4. ”Yli kaksi kolmasosaa rikkaan länsimaisen kulttuurin piirissä elävistä ihmisistä kuolee kroonisesta stressistä tai masennuksesta johtuviin sairauksiin. Ja tämä sairastaminen alkaa yhä varhaisemmassa vaiheessa elämänkaarta.” Kai Kaila Hesarissa tänään. Otammeko jyrkän myönteisen kannan Kailan toteamukseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tietä tartteeko tuollaiseen kommenttiin ottaa myönteistä kantaa. Omia elämänarvojaan voi itse kukin miettiä.

      Poista
    2. Joko hän puhuu itsestään monikossa?

      Poista
  5. Pajatso!

    Tja, mihnä napakymppi? Entä mikäli tulee metsäkukkia, kuinka määrittää kasa? Entä jos ampuaa naapurin tauluun, faijalle kävi sekin kommellus ja se johti paksuihin prilleihin. Entä jos ei tee mieli ampua...

    VastaaPoista
  6. Hmmmm... Saarikosken Saskan olisi siis tiedepiireissä kuhinaa herättäneessä Hesarin pääkirjoituksessaan pitänyt muotoilla sanansa näin:

    "Mitä kauemmas tieteen ytimestä edetään yhteiskunnallisille, humanistisille ja lopulta taiteellisille aloille, sitä enemmän lisääntyy kohina."

    Silloin hänen ja päätoimittajan ei ehkä olisi pitänyt pyytää anteeksi ihan koko aukeaman leveydeltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä ole varma olisiko anteeksi tarvinnut pyytää ollenkaan ellei politiikka olisi niin polarisoitunutta.

      Poista
    2. Se selitysryöppy olikin vallan ihmeellinen reaktio.

      Totta puhuen en ymmärrä sitä, sillä tähän asti Hesari on ollut niin arrogantti, ettei se typerintäkään tulkintaansa ole ikinä anteeksi pyydellyt.

      Mistä tämä paniikki?

      Miksi valtakunnan päälehti tutisee vallitsevan ideologian edessä? Onko Suomesta tullut pappisvaltio, jossa Totuutta ei saa epäillä eikä pilkata?

      PS. Muistan toki vastaavat ajat, mutta silloin Totuuden tukena oli tuhat divisioonaa itärajan takana.

      Poista
    3. Tarkkailija takavasemmaltatiistaina, 25 toukokuuta, 2021

      Eipä Hesari juuri anteeksipyytele edes suurimpia tahallisia väärinymmärryksiään, törkeyksiään, maalituksiaan ja vihapuheitaan.

      Tässä yksi hyvin dokumentoitu esimerkki:

      https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/paivi-rasanen-mustamaalauskampanjan-kohteena/

      Joten kyllä tuossa "tiede-casessa" johonkin aivan poikkeuksellisen pyhään ja vaikustusvaltaiseen tuli vahingossa koskettua.

      Surullinen juttu, että ns. valtamedia on tässä tilassa.

      Poista
    4. Klagt nicht, kämpft.

      Poista
  7. Minusta matematiikan ja fysiikan opiskelu tuottaa kehittyneempää abstraktia ajattelua ja pyrkimystä yleistyksiin ja takana olevien mallien hakuun. Se alkaa jo lukiossa vaikka onkin kovin alkeellista vielä siinä vaiheessa. Jos matematiikka ei sitä tee niin mikä sitten?

    VastaaPoista
  8. Tarkkailija takavasemmaltasunnuntaina, 23 toukokuuta, 2021

    Henrik Stenlund

    Täsmälleen samaa mieltä. Nykyään voi päästä jopa ministeriksi ilman mitään matematiikkaa.

    Ja tuo näkyy.

    VastaaPoista
  9. JK: "pitkä matematiikka ja fysiikka vaikuttavat vahvemmin kuin mikään muu osa-alue muun muassa oikeustieteellisen tiedekunnan pääsykokeissa menestymiseen."

    Osaaminen matematiikassa osoittaa kykyä loogiseen ajatteluun. Sitä kykyä kaivataan lainoppineiltakin.

    Aiemmin "humanistiset" alat ovat painottaneet opiskelijavalinnoissaan kokeita, joissa mitataan muistia, ja sitä myös todistuksen keskiarvo pääosin edustaa. Logiikkaa ei ole testattu eikä arvosanoissa painotettu. Tämän seurauksena maamme on saanut kohtuuttoman paljon sellaisia osaajia, joilla on paljon tietoa, mutta vähän järkeä sen tiedon käyttämiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt sitten saadaan sellaisia joilla on vähän tietoa ja vielä vähemmän järkeä?

      Poista
    2. "Nyt sitten saadaan sellaisia joilla on vähän tietoa ja vielä vähemmän järkeä?"

      Näköjään sellaisia on jo saatu.

      Poista
  10. Mikael Hakimin CV olisi kyllä erinomainen kansainvälisiin projektitehtäviin, mutta ydinturvallisuusjohtajaksi hänestä tuskin olisi. Miehellä on aika heikko selkäranka. Kun vastaan tulee laivan kannella sapelia heiluttava arabimerirosvo, niin mies liukauttaa suustaan: "La illahu Allah Muhammad rasul..." ja selviää hengissä. Sellaisella asenteella saadaan Tšernobyl.

    Turvallisuutta ja ympäristöasioita hoitamaan tarvitaan teollisuudessa ihmisiä, jotka lausuvat tuossa tilanteessa apostolisen uskontunnustuksen, mutta niin hyvällä supliikilla, että merirosvo vaihtaa puolta ja toteaa, että näinhän se menikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viimeisestä kappaleesta olen egyptiläisen kanssa samaa mieltä. Virkamiehenä tulee eteen tilanteita, jolloin pitää rauhallisella äänellä lausua jumalansanaa, sitä finlexistä löytyvää. Ja jos vastaan äpitetään että eikö sittenkin, niin vastata että ei. Nyt ei olla Bangladeshissa.

      Ei ne nyt ihan merirosvoja ole vaan vähän osaamattomia ja usein haluttomia. Täystolkkuisemmat tajuavat, että täällä halutaan pitää asiakkaat ja työntekijät hengissä ja terveinä ja välttää, ettei yrittäjät itse joudu oikeuteen.

      Poista
    2. Olen ollut pidempään miettivä onko E. A. sen sortin upseerismies jonka omat ampuvat oitis.

      Poista
    3. Tiedän itse olevani sitä tyyppiä eikä se juuri harmita. Oletusarvoisesti asia on sama kaikille; sota on, elämä off.

      Poista
  11. Ihmisiä koskevissa arviointimenetelmissä ongelmia tulee, kun tieto arvioinnista vaikuttaa kohteiden käytökseen. Ohjaavatko valintakriteerit oppilaat vääriin ainevalintoihin?

    En itse osaa olla kovin huolissani liiallisesta matematiikan opiskelusta. En ole Kohinaa vielä lukenut, mutta kovasti vaikuttaa siltä että jos tuollainen ajatustapa on uusi, niin ihmistieteilijöillä on ollut luvattoman heikot taidot matematiikassa. Insinöörit saattavat olla rasittavia putkiaivoja, mutta niin kyllä humanistitkin. Ajattelijan on hyvä ymmärtää ruotsia, matematiikkaa, kirkkohistoriaa, Tsehovia, Pythonia, Bachia...

    VastaaPoista
  12. Pikkusuolaista & pimeää viinaa, pittuussylykyä ja pistoolilla ammuntoo sekä pääsykokeisiin pääasiassa
    pitkää matikkaa ja penkkipunnerrusta, joilla erotellaan yli-ihmiset tavan tallaajista. Alalla kuin alalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen mieluiten epä-, ali- tai vaikka väli-ihminen jos nuo ovat premissit erottelulle. Vieläpä paljon mieluummln hapannaamainen murjottava ilkeitä laukova kommenttiraitainen juntti pussikaljalla puistossa kuin mitään tuon suuntaista. Kuivattu ja tuulessa äly- ja tunnemehunsa tärvännyt kimpale ihmishahmoista pajapölkkyä on yleensä hyödytön ja useasti haitaksi. Alalla kuin alalla mutta varsinkin rakennusalalla ja erikseen täpärissä tehtävissä.

      Hevosmiesten salainen keino saada vikuri kenkään on pätkäistä pajavasaralla ohtikkoon, jo nöyrtyy. Sopii hyvin myös henkisesti 12 vuotiaalle komeljanttarille. Kuullostaa lähinnä epäonniselta osuuspankin johtajalta jolla on vastuu kokonaisesta kukkakaupasta. Kuka siivoaa siivojille?

      Poista
    2. Ei hevosta, vikuriakaan, vasaralla tartte hakata. Iikka H veistelee taas tietämättömyyttään omiaan.

      Poista
    3. Visakoivuinen, puukkosepän erikoistyökalu. Joku saatta luulla että se on veistotalttojen lyömiseen, lieriön asema on kuitenkin varren suuntainen sellaisessa, yleensä. Tämä ei sitten vie lämpöä terästä, se on muutenkin vähäpätöinen se puukon terä. Viikatteen kallitus on liian vaikea työ, en edes joudu aprikoimaan kuinka vaikeaa se olisi. Sillä sitä saa aikaiseksi muutakin, lisäksi se kelluu eikä ruostu.

      Veistelen myös japanilaislähtöis-, takapeltokotitarve-, ja saunantakaerityispalvelukohtaisesti. Kaikki omiani.

      Tempperamentikas hepo on lujan työn väärti. Ellei se suostu rauhalliseen tapaan sille pitää tehdä ymmärrettäväksi että kengät tässä vaan naputellaan eikä kunniaan kiinni olla käymässä.

      Poista
  13. Kuviossa
    1. vasemmalta, "accuracy", on Suomessa sisäisesti ja ulkoisesti tarkka.
    Englanniksi precise and accurate.
    2. vaemmalta, "noise", on Suomessa sisäisesti epätarkka, ulkoisesti tarkka.
    Englanniksi accurate.
    Kummassakaan kuviossa kun ei näytä olevan silminnähden suurta systemaattista virhettä.
    (Pisteiden keskiarvot lähellä napakymppiä).
    https://fi.wikipedia.org/wiki/Tarkkuus

    2:sta esimerkkinä joku laseretäisyysmittauslaite joka voi mitata 200 000 kertaa kohteesta heijastuneen ajan sen verran epätarkasti että yksittäinen mittaus heittelee +-30 cm. Diskreetin virheen poistamiseksi laite peräti itse lisää kohinaa(!). Näistä huolimatta lopputulos (mittausten keskiarvon sisäinen tarkkuus eli accuracy) on suuruusluokkaa +-1 mm. Lisätyllä kohinallakin voi siis parantaa mittatarkkuutta.

    MMM...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pistepilvilaitteiden tuloksissa kohinan näkee konkreettisesti kun esimerkiksi jokin seinäpinta josta ihminen tietää sen olevan kohtuullisen suora piirtyy kuitenkin pilvenä jossa pisteet ovat syvyyssuunnassa hajallaan.

      Poista
    2. Tarkkuuteen liitetään yleensä muitakin suureita. Yksi niistä on toistettavuus joka kuvaa sitä minkä virheen sisällä mittaus voidaan toistaa samoissa olosuhteissa. Tämä on monissa tapauksissa, etenkin teollisuudessa, tärkeämpi suure kuin sisäinen tarkkuus tai ulkoinen tarkkuus. Kohinaakin on kahta lajia, mittalaitteen sisäinen ja kohteen aiheuttama. Tähän pitäisi oikeastaan lisätä vielä ihmisen aiheuttama kohina joka on siis peräisin ihmisen tekemistä virheistä ja vääristä tulkinnoista.

      Mittalaitteiden tarkkuus voi teoriassa kasvaa melko tavalla. Lopullinen mittaustulos kuitenkin epämääräistyy eri tekijöistä johtuen. Itse mittalaitteen oma epätarkkuus peittää alleen kenties absoluuttisen tarkan mittalaitteen estäen suuremman tarkkuuden saavuttamisen. Toinen epätarkkuutta aiheuttava seikka on mitattavan kohteen epätarkkuus joka usein unohdetaan. Kohteen mitattava suure saattaa olla absoluuttisen tarkasti mittaukseen sopiva mutta muut ympäröivät tekijät estävät sen. Ne voivat koostua kohteen liikkumisesta, mittojen muuttumisesta lämpötilan tms vaikutuksesta, ympäröivän ilman taitekertoimen vaihteluista jne. Erityisen suuret vaikutukset ovat astronomisissa mittauksissa syntyvät virheet joiden kaikkia aiheuttajia ei edes tiedetä. Emme tiedä mitä avaruudessa on miljoonien valovuosien matkan päässä. Matkan varrella voi olla mustia aukkoja ja ohuita ainesumuja jotka voivat pahasti vääristää mittauksia ja niiden tulkintaa.

      Eräs esimerkki vaikeasta mittauksesta on koskettamaton lämpötilan mittaus infrapunasäteilyn avulla aivan ihmisen mittakaavaisessa tilanteessa. Itse kohteessa voi olla lämpötilan jakauma ja yleensä näin onkin ja lisäksi sen emissiokerroin saattaa olla epätarkasti tunnettu. Vastaavasti matkan varrella mittariin voi olla erilaisia kaasuja jotka absorboivat jonkin verran kulkevaa säteilyä muuttaen sen spektriä eli lämpötilaa. Itse sensorissa on aina omat epätarkkuutensa joita on vaikea voittaa. Itse asiassa, niiden algoritmit yleensä ovat aika karkeita eikä koko spektriä suinkaan analysoida vaan kenties pari pistettä siitä. Lopputulema on kaikkea muuta kuin tarkka mutta edes koko spektrin analysointi ei anna oikeata tulosta.

      Kuten joskus aiemmin olen maininnut, luonnossakin esiintyy prosesseja jotka estävät tarkan mittauksen vaikka toisin voisi luulla. Esimerkiksi atomien spektriviivoilla on oma luonnollinen leveytensä joka siis tekee emittoidun valon absoluuttisen tarkan aallonpituuden mittauksen mahdottomaksi.

      Poista
    3. Diskreetistä virheestä valokuvissa: Joskus taivaansinisessä, joka vaalenee taivaanranta kohti, erottuu ikävästi silmään vyöhykkeitä koska värejä on rajallinen digitaalinen määrä (255*255*255). Tosin vyöhykkeisyys voi johtua kuvaa näyttävästä ohjelmasta ja sen rajoituksista.
      Olen poistanut vyöhykkeisyyttä lisäämällä kohinaa kuvankäsittelyssä. Normaalistihan kohinaa pyritään poistamaan valokuvista.

      Poista
    4. Kohinan lisääminen ainoastaan rikkoo kvantisointivirheen pois mutta ei paranna tarkkuutta. Tarkkuus on se mikä se on eikä se jälkipolttimia lisäämällä parane. Ainoastaan kohinasuodatus kykenee parantamaan tarkkuutta poistamalla satunnaiset heilahtelut ja sillä rintamalla voidaan saada merkittäviä asioita aikaan.

      Ilmiön havaitsee tarkoissa mittauksissa selkeästi siten, että tuon kvantisointi-ikkunan sisällä signaaliarvo vaeltelee omia teitään ollen vastaamatta todelliseen arvoon. Kyse on enemmän kosmetiikasta. Joskus aiemmin tuli laadittua asiakkaille sovelluksia samankaltaisella tavalla. Hitaasti muuttuvaa signaalia mitattiin 10-bittisellä analogiamuuntimella mutta kvantisointivirhe oli suuri ja näkyi selvästi. Sitten tehtiin signaalin nopea mittaus samalla muuntimella ja kerättiin 4096 pistettä eli saatiin 12 bittiä lisää resoluutiota eli 22 bittiä. Lopputulos näytti paremmalta eikä kvantisointivirhettä näkynyt. Signaalin tarkkuus ei tietenkään parantunut pätkääkään vaan signaali seilasi hiljalleen sanotun ikkunan sisällä. Siitä viis, asiakas oli tyytyväinen lopputulokseen. Olimme siis lisänneet kohinaa mittaustulokseen sillä kyse oli tietenkin arvonnasta eikä tarkasta mittauksesta.

      Värien vyöhykkeisyys johtuu todella rajallisesta resoluutiosta värikuvassa. Yleensä on kyse kahdeksanbittisestä väriarvosta RGB-väreille kameroissa ja monitoreissa sekä väritulostimissa. Enemmän bittejä on tarjolla kameroissa kuvan tallentamiseen ja silloin tilanne paranee mutta tulostusvaihe ja monitorit ovat mitä ovat. Otettua kuvaa voi "parannella" sanomallasi tavalla. Ihmisen silmä on optisena laitteena tavattoman hyvä. Se kykenee havaitsemaan huimasti laajemman skaalan värejä kuin mihin nykyiset kamerat kykenevät. Monitorien ja tulostimien värintoistoalueet ovat todella suppeita. Valmistajat esittävät käyttökelpoiset alueensa NTSC-määrittelyn kolmioon sovitettuina tai ylipäänsä jonkinlaisena kolmiona CIE xy-väriesityksessä (chromaticity). Tämä koskee sekä kameroita, monitoreita että tulostimia.

      Jokainen näkee niistä heti että ihmissilmä näkee tavattomasti enemmän värejä sillä CIE-standardin mukainen esitys on nimenomaan suuren testihenkilöjoukon perusteella laadittu. Ensimmäisen kerran se tehtiin lähes 100 vuotta sitten (1931-vuoden standardi) ja uudestaan 1960-luvun alussa (CIE 1964-standardi). Testaukseen käytetyt laiteet olivat nerokkaita ja poistivat ison joukon virhemahdollisuuksia.

      Poista
    5. Ampumatuloksena asia on aivan helppo. Oletko harrastanut?

      Vasemmalta lukien 1. taulu: tarkka ja osuva.
      2. taulu: epätarkka mutta osuva sillä osumakuvion keskipiste on taulun keskipisteen kohdalla.
      3. taulu: tarkka mutta osumakeskipiste sijaitsee sivussa.
      4. taulu: epätarkka ja osumakeskipiste sijaitsee sivussa.

      Poista
    6. Hyvä havainto, IH!

      Vanhan ampujan mielestä paras on C, kaunis kuvio ja tähtäintä siirtämällä kaikki keskelle. Toki A on myös mainio.

      Huonoin on B, liikaa hajontaa. D:llä on kohtuullinen nippu, joka tähtäimen siirrolla siirtyy keskelle.

      PS. Ammunnassa perussääntö on se, että älä muuttele tähtäyspistettä. Yritä ampua kaikki nippuun ja ruuvaa sitten tähtäintä.

      Poista
    7. Jeh, kohdistus. Haulikon kohdistus tehdään perää muuttamalla. Jos osumat vieläkin vaeltavat on jossain ruuvit löysällä, liipaisukammo l. paukkuarkuus, kuulosuojaimet väärää mallia, hammas kipiä, tuulee liikaa, rata on huono, aurinko käy silmiin, sponsori vaihdettava, aamiainen väärin nautittu, iltalukeminen liian hyvää, hyttyset kiusaa, kilpailutoverit liian hyviä/ huonoja, papiljotit painavat päätä ja niin edelleen ad infinitum.

      Poista
  14. Mitä lämpömittari näyttää? Se näyttää lämpömittarin lämpötilan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen hauskasti arvioinut että halvan 1€ sisälämpömittarini ei tarvitse olla ulkoisesti tarkka (ts. en tiedä näyttääkö oikein edes +-1 astetta todelliseen nähden) mutta silti pystyn silmin lukemaan kun huone on lämmennyt jo +0.2 astetta.

      Maapallon (lämpomittarien) keskilämpötila, ja varsinkin muutos, voidaan määrittää sadasosien tarkkuudella vaikka yksittäisten mittarien ulkoinen ja sisäinen tarkkuus heittelisi kymmenesosia. Maallikolle tämä näyttäytyy paradoksina jolla kieltää ilmastonmuutos.

      MMM...

      Poista
    2. Lämpömittarit voidaan yksinkertaisesti kalibroida mittaamalla lukemat juuri jäätyvästä vedestä ja juuri kiehumaan alkavasta vedestä. Sillä jo pääsee aika hyvään tarkkuuteen.

      Poista
    3. Veden kolmoispiste?

      Poista