Sivun näyttöjä yhteensä

14. tammikuuta 2019

Tarina




Se on hyvä äänestystulos, että ”Komisario Palmun erehdys” on parhaita ellei paras kotimainen elokuva, kiitos Matti Kassilan ja Mika Waltarin.

Se on erikoisempaa, että jopa Palmun jatko-osat huomioon ottaen se oli ensimmäinen ja viimeinen elokuva lajiaan.

Hakuteosten mukaan kysymyksessä olisi ”murhamysteeri” englantilaiseen tapaan. Onhan se niinkin, mutta pikemmin se on bulevardikomedia wieniläis-berliiniläiseen tapaan.

Waltari osasi tuonkin asian. ”Omena putoaa” – se elokuva, jossa Tauno Palo esittää etevästi hampuusia, oli sekin omalla tavallaan tilannekomedia (samalla tavalla kuin Kiven ”Nummisuutarit”).

Kassila sai tässä hienoista näyttelijöistä irti sellaisen iloisuuden ja nopeuden, joka ei häpeä edes Lubitschin ja Billy Wilderin rinnalla.

Tapaus on erikoinen, koska suomalaisen näyttämöhuumorin perikuva on tietenkin tapaus, jossa pappi ja poliisi juovat viinaa ja hukkaavat housunsa tai sitten isänän haitari halkeaa kesken soiton.

Itse asiassa humoreski (tyyppiä ”Hilman päivät”) saattaa olla tyylilajina kateissa. Sietää panna merkille, että sellaiset tekijät kuin Tervo, Hotakainen ja Arto Paasilinna ovat tuottaneet jotain, jonka luonnontieteellinen keskusmuseo luokittelisi mielellään esimerkiksi ryhmään ”veijariromaanit”. Sen ryhmän korkeita perustajaisiä olivat Maiju Lassila ja Pentti Haanpää.

Kassilan filmografiaa katsellessa huomaa, että hän liikkui jokseenkin kaikilla elokuvan alueilla sotilasfarssista itkunsekaiseen itkeskelyyn. Joltain osin se voi johtua ajasta eli tuotanto-olosuhteista. Joltain osin taustalla häilähtelee suomalaisen elokuvan suuri (venäläissyntyinen) nimi Valentin Vaala, joka kävi Helsingissä Katajanokalla syntyneenä samaa venäjänkielistä oppilaitosta kuin kauan myöhemmin esimerkiksi Babitsinin sisarukset.

Ja siitä tulee mieleen, että komedia menestyi ja kukoisti suuresti Venäjän keisarikunnassa.

Komedia Kassilan tavoin esitettynä on taitoa vaativa keino kertoa tarinoita maailmasta. ”Mysteeri” on aika kiinnostamaton sellaisenaan. Sanon tämän kaikella kunnioituksella niitä kohtaan, jotka pitävät esimerkiksi sanaristikoista. Sellaisen tekeminen voi olla rentouttavaa ja rauhoittavaa.

Mutta kaikki kirjat ovat dekkareita, eikä sellaista asiaa kuin ”juonivetoisuus” oikein ole olemassa Tarinoissa on vähintään yksi tyyppi eli henkilö, kirjoittaja. Tämä koskee siis myös Tristram Shandya ja Joycen ”Odysseusta”. Kassilan – Waltarin tyypit ovat Suomessa ja Helsingissä jokseenkin uskomattomia, mutta mieleenpainuvia, myös Leevi Kuuranteen hovimestari, vaikka luultavasti tässä maassa ainakaan suomea puhuvalla puolella ei ole koskaan nähty livreepukuista miespalvelijaa.

Tarinan pohjalla on kuitenkin aika hieno kuvaus raha-aatelista ja virkamiehistä ja aina ajankohtainen kysymys, saako poliisi ”herrat” kuriin. Kun satun tuntemaan asian ja voin katsoa peiliin, todistan että jopa Matti Raninin maalaispöljäke, joka suoritettuaan oikeustutkinnon nousee päälliköksi (jatkossa), osuu ja uppoaa. No. Waltari olihelsinkilöinen, Kassila alkujaan ei. Hyvä pari.

10 kommenttia:

  1. Tulin kerran lukeneeksi Maiju Lassilan näytelmän "Tulitikkuja lainaamassa" ja hämmästyin, mikä Molière hän oikein olikaan. Tosi hauska farssi luettuna, elokuvaa en sen sijaan ollut jaksanut katsoa TV:ssä. "Komissario Palmun erehdys" on kuin vanha tuttu, jonka tapaa mielellään silloin tällöin. Osakin riittää.

    Sternen "Tristram Shandyn" karnevalistista huumoria voi nauttia osissa, pätkän kerrallaan. Ei sitä yhteen perään oikein jaksaisikaan, paksu kirja. Eija G

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tristram Shandy oli Karl Marxin suosikkiromaani. Monikin on väittänyt, että Pääoma sai siitä vaikutteita.

      Poista

  2. Nyt voisi jo helpottaa. Frankfurt swap, jossa valtioiden velkapapereita -rahasaaminen omistajalleen- tungetaan takaisin kuhunkin jäsenmaahan mittansa mukaan, päättyi vuodenvaihteessa. Suomeen tuli vaihtarina kaksi numeroinen määrä miljardeja. Suomen velka oli pienimpiä takavuosien Neste Valmet Kemira Postisäästöpankki ja mitä vielä yksityistämisten jäljiltä. Niin, meiltä Suomen Pankki osti yksityistenkin firmojen velkoja myös Uruguayn eukalyptus jms investoinneista saadakseen numerot kohdalleen. Rahaa on roiskittu pitkin katuja rakennuksia sairaaloita homesotia ja jos mitä. Kiltti törsäsi kun Mikkelistä käskettiin elvytysrahaa ja sakoksi olisi mennyt tallettaa reserviksi takaisin EKP:hen miinus 0,4 prosentilla.

    Kuoppaa kuopan vieressä aitaa aidan jatkona ja nosturia jos millaista on köyhän ihmeteltävänä. Kuka hyötyy ? No se alihankintaviidakko joka kenenkään vastaamatta helahoidosta tätä rahaa omistajan ottein taskuttaa ja porskuttaa. Irstasta.

    Mika Ripatin Vakavuusongelma näitä näyttää aluerakennustyömaalla. Lapiomiehiä ja pomoja ja kuntakihoja duunissa ja yhtiöittämässä mukaniukan euron logiikalla riehutaan ja välinpitämättömyydellä montun pohjalta vastataan. Mestarien kopista sentään venkuillaan sananväännöllä edes omaanhihaan kun terävät hoksottimet eivät ihan naulassakaan pysy.

    Meikän tosikkopulma panee sanomaan. Että tällainen miljardisinko sieltä EU:sta meittiä tulittaa. Asiantuntijat puhuvat asiastaan ja naureskelevat asianosattomille asiaankuulumattomille. Ne liikemiesliigat jotka -kai ainoina- jotain hyötyvätkin, ovat hiljaa mutta näyttävinä. Uskomatonta kerskakulutusta ja älytontä menoa derivoitu vanhasta aatelispyssyläis komennosta ja erotiikasta.

    Latteuksia latova näytelmä jonka henkevyys juuri onkin porukan mitättömyys oman elämänsä edessä ja monttunsa pohjatasalla, vaikka sitten oliko 750 € pikkukengissä.

    Vähällä pääsee kun synnintunto ja Camuksen angst, sielu, on repäisty pois. Kumma näytelmä kuin rubikonin kuutio. Pinnalta väsyttävä, sisältä herätyshuuto.

    Tästä maakohtaisesta EKP elvytyksestä jolla kaupungit rakentavat kuin henkensä edestä ei juuri kuule vaikka ovathan BKT ennusteet kaiken aikaa kertoneet numeroiden pienevän heti tänä ja ensi vuonna. Kai ohjastettu vihjata varoittamaan että rahanroiskinta on käynnissä, päättyy ja entä sitten? Vuoden 2018 BKT numeroiksi tulee viisi tähteä ellei vielä isompi 6 %. Vaalien alla. Mutta mikään ei enää hetkauta Njet voittaa. Sitä roiskitaan oikealle ja vasemmalle ja keskelle eli entiset puolueet ja tyhmistystrendi.

    Oli jännä lukea Eino Säisän kylän noususta pikkuriikkisin oman valtiomme raharuiskein ja oman väen lihasvoimalla kotona ja savotoilla ja työttömyyslapio hevoskärry työmailla. Oltiin tosissaan elämänsä suhteen tai hirteen, komeasti valjasnaulaan, polvet koukussa. Koivukoukku. Peritty, ovenpielessä. Tiilitalo kaatuu päälle.

    Mitähän Tuntemattoman kolmannesta tunnista ? Olisiko ajankohtaisinta alkukuva Äänislinnasta ? Lotta, virkalakki keimailevasti vinossa, astumassa esimiehensä virkapirssiin.

    Brexit tänään. Kuningaskunta jää EU:hun. London Cityn valtaa ei politiikka vie, mutta Aasiaan se siirtyy, silinterihattuineen. Sieltä sinunkin eläkkeesi maksetaan jahka ne swapataan kuopan pohjalta ja kansallismuseon alkavasta tuomioremontista ja Hakaniemen hallin ällöttävästä tuhlaamosta taas uuteen kiertoon järkyttävästi kaiken nautintakykymme yli pursuttavasta taikalelusta seuraavaan. Suuruskin tulee kaupanpäälle, faustkaupan.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jukka se aina vaan kommentoi niin nasevasti, aiheesta ollenkaan harhautumatta.

      Poista
    2. Hakaniemittelykilpailukyky.

      Poista
  3. Thank you for the auspicious writeup. It in fact was
    a amusement account it. Look advanced to more added agreeable from you!
    However, how can we communicate?

    VastaaPoista
  4. Erehdys on kyllä hyvä, mutta sitä vaan ihmettelen, eikö Pentti Siimeksen ylinäytteleminen häiritse ketään muuta.

    Mies joka ei osannut sanoa ei on toinen hyvä suomalaiselokuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa, Siimes ylinäyttelee? Minusta hän on loistava tuossakin roolissaan. Komedioissa monesti tehdään karikatyyrejä hahmoista, siitähän se osahauskuus tuleekin.

      Poista
  5. Isä näytti minulle joskus Krunikassa sen pyöreän porrashuoneen jota elokuvassa kiivettiin, mutta olen unohtanut paikan. Se ei ollut Valon talossa mutta jossain siinä lähellä.
    AW

    VastaaPoista
  6. Kassila sanoi muistelmissaan kasvuympäristönsä Haapamäen vilkkaan risteysaseman
    vaikuttaneen merkittävästi elokuvanohjaajan uraansa. Junien ja asemalla kävelevien ihmisten liikkeillä on paljon yhteistä elokuvan kanssa.
    Isäni lapsuudenkoti oli Haapamäellä nykyisen Matti Kassilan polun varrella. Kummatkin kävivät samaan aikaan Haapamäen Yhteiskoulua ja olivat mukana partiossa, eivät sen parempia tuttuja.

    VastaaPoista