Sivun näyttöjä yhteensä

26. tammikuuta 2019

Kehut




Päivä oli rauhaisa. Tietokone toimi riittävän hyvin; verkkoyhteys on meillä aina kehno. Käsi alkoi parantua. Olin napauttanut sen johonkin, ja verenpurkauma teki kirjoittamisen vaikeaksi ja jopa hansikkaan vetämisen käteen työlääksi.

En ollut uskoa silmiäni uudessa keskuskirjastossa. Näin paljoon rahaa ja hyvää suunnittelua, ja niinpä Helsingin keskustassa on nyt alue, jossa ei ole häpeämistä. Joka toinen vastaantulija puhui venäjää.

Kirjaston katto oli mielenkiintoinen, Pullistumista tuli mieleen, että teltan katolla on vettä, mutta luultavasti ne myös pidättivät ääntä, koska rakennuksessa äänten kohu oli miellyttävä ja ilma hyvä. Kahviossa oli läpileikkaus suomalaista lukijoista: viehättäviä äitejä ja vielä viehättävämpiä muksuja.

Nyt ymmärsin, että entinen pääkirjasto Itä-Pasilassa oli ollut sosialidemokratian romahduksen muistomerkki, tökerö rakennus tökerössä kaupunginosassa ikävän yhteyden päässä. Eikä vanha Rikhardinkadun pääkirjasto eronnut edukseen Venäjän vallan aikaisista kasarmeista, lyseoista ja muista tarkkailun ja rankaisemisen linnakkeista. 

Kulissirakentaminen on perinne. Tämä ei ole sitä. Uusi rakennus sopii ympäristöönsä ja ihmisiinsä. Tosin alaovella katselimme hetken, missä täällä myydään pääsylippuja. Ei myyty. Sinne saa mennä kuka tahansa. Poliiseja ei näkynyt, eikä yhtään rynnäkkökivääriä. 

Nyt meillä on kirjojen ympärillä kaksi kehuttavaa rakennusta. Se toinen on huolella kunnostettu Kansalliskirjasto. 

Olette lukeneet, miten huonosti kirjat menevät kaupaksi. Kaunokirjallisuus laskee jatkuvasti. Äänikirjat nousevat.

Takana ovat tietysti ”ajan ilmiöt” mutta myös kustannuslikkeiden huono johto. Kaksi suomalaista kustantajaa on sanonut minulle suoraan, etteivät he ole kiinnostuneita tietystä, puheena olleesta käännöskirjasta, ”koska se on liian hyvä”.

En pidä siitä, että toistetaan hammasta purren eilispäivän virheitä. Pitäisi pyrkiä tekemään huomisen virheitä.

Olen läkähtyä ihailuun Kari Hotakaisen vedosta. Eilen ilmoitettiin, että perustamansa yhtiön kautta yhteistyössä Siltalan kustannusliikkeen kanssa he julkaisevat David Foster Wallacen romaanin ”Infinite Jest”. Mesenaatti! Onko hienompaa nähty.

Tuota kirjaa en ole lukenut mutta sitä vastoi Walllacen ”Brief Interviews with Hideous Men” eli kaameiden ihmisten lyhyitä haastatteluja. Itsemurhansa jo tehnyt Wallace oli oikeasti erittäin merkittävä kirjailija. Oikeastaan se ei ole asian ydin, mitä suomennetaan, koska pahoja aukkoja on niin paljon. Arvaan ettei tämä kirja hurmaa kovin suurta yleisöä, mutta ei silläkään ole väliä.

Sillä on väliä, että suuren kyvykkyytensä jo kauan sitten osoittanut Hotakainen osoittaa näin kouriintuntuvasta arvostavansa kirjallisuutta ja olevansa valmis maksamaan siitä (Räikkös-kirjan tuloilla, arvaan). Hienoa, todella hienoa!

30 kommenttia:

  1. Minulle opetettiin Kyösti Ålanderin kirjassa ja jossain määrin arkkitehdin koulussakin että Engeliä lukuun ottamatta 1800-luvun arkkitehtuuri on huonoa. Jotenkin kuitenkin Rikhardinkadun kirjastot, Arppeanumit ja Säätytalot koskettavat lempeästi. Ne ovat silloisissa oloissa olleet myös suursaavutuksia.

    Oodi näyttää varsinkin sen miten rikkaaksi Suomi on tullut, varsinkin kun vertaamme sitä lähimpään toiseen moderniin kirjastomestariteokseen eli Töölön kirjastoon. Siinäkin on jo paljon samoja aineksia, ja aikanaan sitäkin moitittiin tuhlauksesta. Sanomaltaan, että tänne saavat tulla kaikki, se ei poikkea hirveästi kollegoistaan jotka kaikki herättävät minussa lämpimiä tunteita. Tässä mielessä Rikhardinkadun ja Kallion kirjastot ovat suurempia ihmeitä, kun muistetaan millaiseen yhteiskuntaan ne on rakennettu.

    AW

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iikka Hallantie (Malmintori - ylä-)sunnuntaina, 27 tammikuuta, 2019

      Pidän suuresti idyllisestä tunnelmasta joka Rikhardinkadun sarjakuvahyllyjen luona vallitsee.

      Toki nuo pikkuiset diginoitamme osaavat. Lukio on.

      Poista
  2. Innostava kirjoitus kustannustoiminnasta ja kirjoista.

    Olemassaolevat isot kustantajat eivät seuraa aikaansa kuten pitäisi vaan koettavat miellyttää jotain oletettua lukijakuntaa menettäen pelin. Valtava määrä hyviä teoksia on jäänyt kääntämättä. Millä se aukko korvataan?

    Koulupojat ja nuoret miehet pitäisi saada innostumaan kirjoista. Vaikutukset ovat paljon laajemmat kuin se että aika kuluisi viihtyisästi. Lukeminen rakentaa mielikuvitusta ja luovuutta koska aivot joutuvat koko ajan askartelemaan lukiessa mielikuvia rakentaen ja yhdistellen asioita, ihmisiä ja tapahtumia sekä syyseuraussuhteita. Lapsille ja nuorille juuri nuo seikat ovat keskeisiä ihmiskunnan ja elämän ymmärtämisen perusvälineitä. Myös jonkinasteinen empatian kehittyminen voi tapahtua joillakin.

    VastaaPoista
  3. En ole vielä päässyt keskustakirjastossa asioimaan, mutta kyllä se minuakin näin maakunnan asukkaana viehättää. Nyt on järkevä paikka, missä odottaa junaa työmatkalla kotiin päin lähtiessä. Aiemmin ei koko kaupungissa ole ollut vieraspaikkakuntalaiselle muuta paikkaa tehdä ilmaiseksi jotain järkevää kuin Sanoma-talon veripalvelupiste.

    Vakavammin puhuen voisi juhlia sitä, että Helsingin kolmas monumentaali-aukio on nyt valmis. 1800-luvun monumentaaliaukio oli Senaatintori, 1900-luvun alun aukio Rautatientori ja nyt 2000-luvun alun aukiona Kansalaistori. Kukin kuvaa aikaansa. Senaatintorilla kohtaavat valtiovalta, kirkko, yliopisto ja yksityisporvarit, sittemmin poliisilaitos ja nyt turismi. Rautatientorilla valtiota edusti Rautatiehallitus, sivistystä Ateneum ja Kansallisteatteri ja talouselämää hotelli Fennia sekä muiden kauppaliikkeiden rivi. Rautatientori edusti mainiosti teollistuvan, kaupallisliberaalin yhteiskunnan arvoja.

    Kansalaistorilla on viimein kansanvalta kukassaan: maisemaa hallitsee eduskuntatalo, jota vastapäätä ovat kirjasto ja Sanomatalo, julkisen ja kaupallisen median linnakkeet. Musiikkitalo (RSO:n, Ylen musiikillisen lippulaivan koti) ja Kiasma tuovat sivistyselämän aukion laidalle. Symboliikka on pysynyt kahdensadan vuoden ajan perustaltaan samana, mutta Kansalaistori on kyllä istuskeluportaineen paljon ihmisläheisempi paikka kuin paraatikentäksi sopiva Senaatintori tai sekavanrähjäinen Rautatientori.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erityinen ilonaihe elinkeinoelämän kansainvälistymisestä: Sanomatalon omistaa tätänykyä saksalainen Deka Immobilien. Suljetun talouden aika ehtikin kestää aivan liian kauan. Ei se toki ole vieläkään tyystin ohi.

      Poista
  4. "Nyt ymmärsin, että entinen pääkirjasto Itä-Pasilassa oli ollut sosialidemokratian romahduksen muistomerkki"

    Näinhän se tietenkin on,kun itse Professori niin sanoo. Mutta tämä Oodi: sehän nyt on todellinen oodi Ilolle, Toivolle ja - Kokoomukselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oodi, engl.ode, on nimetty valtioviisas Ode-Osmo Soininvaaran mukaan hänen vaimonsa toimiessa Oodin johtajana.

      Poista
    2. Lastenkotien lisäksihän kirjastojenkin rakennussääntelyä on purettu, esimerkiksi kattoa ei tarvitse rakentaa suoraan. Romahtaako niskaan vielä, kuten.

      Poista
  5. "Infinite Jestin" suomennosta monet kirjallisuuden harrastajat ovat odottaneet. Hieno uutinen, toivottavasti Juhani Lindholm on se suomentaja, ja miksei olisi, hänhän ne kolme edellistäkin on ansiokkaasti kääntänyt. Terävää, osittain loistokasta satiiria ja parodiaa nykyelämästä, välillä kyllästyttävääkin, mutta tuo Jest lienee sitten se huipennus, kielellisesti ja muutenkin. Yli tuhatsivuinen järkäle siitä tulee suomeksi, joten pakko se on ostaa itselle, kirjaston kahden viikon laina-aikana ei pääse kuin alkuun. Sellaista "Don Quijoten" luokkaa siis pituudeltaan mutta vaikeampi hahmottaa kaikenlaisen kokeellisuuden vuoksi. Alaviitteet voivat olla vähän puuduttavia.

    Se Hotakaisen "Kimi" oli ihan viihdyttävä lukaista, sen verran mukana pilkahteli hotakaismaista kuivaa huumoria. Oikea kirjailija tekemään sitä henkilökuvaa. Ja upea käyttökohde "ylimääräisille rahoille"! Toivottavasti ulkomaillakin lukevat ja ostavat ahkerasti! Kimi kyllä pitää huolta PR:stä. Eija G

    VastaaPoista
  6. Täytyy täältä Itä-Pasilasta lähteä katsomaan uutta Oodia. Jospa vaihteeksi junalla. Julkisia liikenneyhteyksiä on lampaiden syötäväksi. Kun juna lipuu päärautatieaseman laituriin on ohitettu pienoismallin näköinen Finlandia-talo, Prisman näköinen musiikkitalo ja rivi runottomia talonraakileita. Oodin on siis hyvä olla muutakin kuin wau. Kun asuu Mäkelänrinteen uimahallin ja Pasilan hienon pääkirjaston välissä, ei elämältä muuta kaipaa. Pasilan asemalta pääsee Kanarialle ja Lappiin. Kapakasta palaavat humalaiset eivät Pasilassa huutele. Autoja ei näy eikä kuulu. Lumi on valkoista. Kuumailmapallot suhisevat kesäisin vaahteroiden välissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Helsingin pääkirjasto sijaitsee siis yhä edelleen Pasilassa; Oodi on KESKUSTAkirjasto, ei keskuskirjasto.
      Helmetistä voi tarkistaa, ken ei muuten usko.

      Poista
  7. I always spent my half an hour to read this web site's posts daily along with a cup of coffee.

    VastaaPoista
  8. Kansalliskirjaston ja Oodin väliin jäävälle ykköspaikalle lisään Yliopiston kirjaston, joka on minusta arkkitehtiensa mestariteos, Oodia paljon elegantimpi ja enemmän kirjasto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Kansalliskirjasto on hieno, mutta pitää erottaa kaksi eri laitosta toisistaan. Kansalliskirjasto on tieteellinen kirjasto. Sen tarkoitus on varastoida tutkijoita varten kaikki mahdollinen suomalainen kirjallisuus ja edustava osa maailmalla julkaistusta tieteellisestä kirjallisuudesta. Se ei ole varsinaisesti edes opiskelijoita varten. Heidän kurssikirjansa ovat muualla.

      Oodi on yleinen kirjasto. Sen tarkoitus on valistaa kansaa: tarjota lukemista hyviksi ja hyödyksi. Ja tässä se mitä ilmeisimmin onnistuu. Tyhjät hyllyt ovat tyhjiä, koska kirjastosta lainataan niin paljon kirjoja.

      Ero on suunnilleen sama kuin terveyskeskuksella ja yliopistosairaalalla. Jälkimmäinen voi olla hienompi ja edustaa suurempaa oppia, mutta terveellä maallikolla ei ole sinne mitään asiaa.

      Poista
  9. Oodista vielä sananen. Tyylikäs rakennus ulkoa ja sisältä, ihan "wau" niin kuin Amos Rexkin, joka on tietysti näkymättömämpi kaupunkikuvassa. Kävin siellä niinä ensimmäisinä päivinä, lauantaina, ja vaikutelma oli kaoottinen, niin paljon oli väkeä ja ääntä. Kysyin sellaiselta vihreäliiviseltä, missä olisi lukusali, ja hän viittasi, vähän kummastuneena salin toiseen päähän, josta löytyisi viikkolehtiä ja toiseen, päivälehtinurkkaukseen. Oli siellä pari nuhjaantunutta iltapäivälehteä ja muutama päivälehti. Istahdin sitten hetkeksi silmäilemään "Kalevaa", jota en ennen ollut pitänyt kädessäni. Kirjahyllyt olivat apean puolityhjiä. Onneksi juna lähti pian.

    Kotimatkalla ajattelin kotipaikkakuntani ensimmäisellä kotimaisella: "Tacka vet jag Raseborgs bibliotek," elikkä oma kirjasto paras. Sieltä saan tilaamani kirjat kasana suoraan tiskille, etsimättä, kahdentoista kunnan kirjastojen alueelta. Systeemiin kuuluu myös Viddla, e-elokuvat, joita voi katsoa neljä kuukaudessa. Sitä en ole ehtinyt kokeilla.

    Oodissa pitää käydä sopivampaan aikaan, tavallisena arkipäivänä keskellä päivää, silloin niitä kauniita muotoja pystyy ihailemaan rauhassa. Istuimet olivat oikein mukavia. Ehkä uskaltaudun kahvilaankin. Lukemista otan mukaan. Tai ehkä sittenkin selailen taas Kalevaa. Eija G

    VastaaPoista
  10. Millä tavalla Oodi lisää lukemista? Yhtään loogista perustelua en ole kuullut.

    Samat arkkitehdit ovat kai suunnitelleen uuden lentoasemarakennuksen Vantaalle. Toivottavasti se lisää lentämistä - niin kuin tekeekin.

    Itä-Pasilan moittiminen kuuluu eliitin aamiaismuroihin - siinä varsinkin Helsingin Sanomat kunnostautuu yhä uudestaan, lasipalatsissaan täydellisesti pilaton aukion reunalla. Usein eliitti on hävyttömän "rasistinen", ja vieläpä ylpeä suvaitsemattomuudestaan. Rahvaalle moista ei sallita, koska rahavas pitää ottaa tosissaan, toisin kuin eliitti.

    Tämän hengästyttävän, tulevan suomennoksen, kerrotaan sisältävän sivun mittaisi virkkeitä. Jos mies ei osaa kirjoittaa, kannattaako suomentaa?

    Ehkä Hotakainen tukee sitä piruuttaan. Kun paljastuu ettei kukaan sitä lue, voi sitten lukea Hotakaisen helppoja lauseita.

    VastaaPoista
  11. On ilo asioida uudessa keskuskirjastossa. Upeeta on. Potemkin kulisser.

    VastaaPoista
  12. Iikka Hallantie (Malmintori - ylä-)sunnuntaina, 27 tammikuuta, 2019

    Setämiehiä on nähty kaupungilla, eli - voi olla noin helppoa.

    VastaaPoista
  13. Venäläiset ainakin kiertävät tuon bunkkerin kaukaa. Muistuu ensimmäisenä mieleen yksi ja toinenkin suuren isänmaallisen sodan muistomerkki. Aito 70-luvun kosmodromi ja neuvostokansojen halli meiltä onkin puuttunut.

    Odotan ensimmäistä pöyristymistä hetikohta keväällä, kun pallohukkanen australiainen reportteri kuvaa rakennusta "Neuvostomiehittäjät vähät välittivät ympäröivän empire-kaupungin tunnelmasta ja tunkivat keskustaan brutaalin betonibunkkerin osoituksena musertavasta ylivoimastaan".

    Itä-Pasilan pääkirjaston kävijämäärään tuolla ei muuten ole ollut mitään vaikutusta, koskei siellä ole ollut asiakkaita ennekään. Henkilökuntaa on aina 10 kertaa enemmän kuin asiakkaita.

    VastaaPoista
  14. Minä sain lääkkeeksi kipuun ohjeen kirjoittaa.
    Nyt olen kirjoittanut jonkin aikaa 1000 sanaa päivässä, yleensä enemmän.
    Ja todellakin, se vie huomion kivusta.

    VastaaPoista
  15. Ihan hyvä kaupunginosa Itä-Pasila on. Olen asunut reilu 13 vuotta. Muistan toki tuon Mäkelän teollisuusalueeksi kutsutun alueen ennen kuin siellä oli asutusta lainkaan. Erittäin hyvät liikenneyhteydet ja mm. Kirkkonummelta pääsee junalla nopeasti.

    Kirjasto on ainakin minulle riittävä ja tuskin ehdin lukemaan puoltakaan kaikista kirjoista.

    Sosialidemokratiasta en tiedä - mitä se on?

    Kari Hotakaisen kirjoittamaa kirjaa Kimi Räikkösestä en ole lukenut enkä lue. Mutta Kimi Räikkösen kirjoittaman kirjan Kari Hotakaisesta voisin lukea heti.

    VastaaPoista
  16. Opportunity: Payday loans move into these communities to capitalize on the financial hardships
    in low revenue communities when these rainy days happen.

    VastaaPoista
  17. vai on Infinite Jestiä mahdoton kääntää, voi olla pahempiakin. siinä tulee sitten se, kuten Saarikoskesta sanottiin, kun kääntää, ettei tunnistas teosta enää samaksi.
    Heh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tristram Shandykin on käännetty, ja Joycen Odysseus, moneenkin kertaan. Nekin ovat "mahdottomia". Finnegan's Wakea ilmeisesti useampikin on yrittänyt ja luopunut.

      Poista
  18. Oliver M. I. Hollændermaanantaina, 28 tammikuuta, 2019

    Tulisi pyrkiä - sillä selvä. Tätä Suomi nousuun -hötäköintiä en osta.

    Sivistymisen tultua www:n rosolliksi hälinän ja hopetuksen* myötä on luokkayhteiskunnan arvostus saanut päälleen katkokierteet jotka loksahtavat pikkuihmistainten nilkkaan kuin panta suden kaulaan.

    Kauneinta kiukkua tuntien häpeän etten näe NLP:n arvoa - sillä ei ole mitattavaa moraalis-eettistä runkoa - (tai mikäli olen erehtynyt on se kolaroitu eikä ole edes lunastuskelpoinen.) jota pyydän pahoitellen anteeksi ainoastaan parhailta ystäviltäni joka kyllä osaa ottaa 13-14 olusta ensihoidoksi; hyvänen aika - eihän hän osaa edes lentää.

    *Hopetus on opetustapa josta puuttuu perehdyttäminen ja saa hoksata mitä hyvänsä kunhan saa oman osansa pian aikaiseksi ja näyttää muille nättiä naamanilmettään. Palkinnoksi on yleensä tarjolla sama ilme hoputusopetuslaitoksessa jyrsittyihin aivoihin iskostettuine lisineen sekä kauniin sanan Hieno (67%) antaumuksellinen kaakahtaminen. Tämän osaa myös pätevä papukaija (piruilijan huom. )

    Manttaalitalo. Jylhä ajatus.

    Kaipa sellaisia puupölyä kestäviä päätepömpeleitä voisi olla tarpeen saada joitain tusinoita ettei koko toimi mene lauluksi ja leikiksi. Nakit muusilla, kiitos, en kaipaa sillisalaamisalgoritmien avulla kouluttautuneiden tyhjäpäiden näpelöimiä gourmet -elämyksiä.

    Kaupungeiksi kaikki ja keravalaiset pois Tuusulasta... voi täytisen tähden mikä flunssavirus. Hyvä ettei tämä ole valekuume.

    Kehumatta paras, hyvä on - Helsingissä on kaakkoinen tuulensuunta jonka myötä talvisin tulee aina pyryä vaakasuorissa suunnissa, tänään ei sovi käydä muualla, kuten peltikattotyömaalla. Siispä Oodin uhriksi.

    Viistoa piisaa, joo-oh... Positiivisella kieroilulla on arvo, eipäs liukastutakkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Manttaalitalosta on liikaa vaivaa. Pitää pystyttää ne 200 humalasalkoa tai muuten tulee nimismies ja sakottaa.

      Poista
    2. Miltä vuodelta tämä laki onkaan?

      Poista
  19. Tekohengitettyjen historian suurmiesten ohella tarinat elävistä omatekoisista sankareista herättävät kiinnostusta, voitaneen todeta Tuntematon Kimi Räikkönen kirjan menestyksestä. Teosta on myyty enemmän kuin mitään muuta teosta Suomessa kautta aikain sen ilmestymisvuonna. Lisäksi se on jo nyt Suomen kaikkien aikojen myydyin urheilukirja ja lisäksi Siltala-kustantamon kautta aikain myydyin teos.

    Radiosta kuulemani mukaan Suomesta on löytynyt uusi kirjojen lukijakunta: nuoret miehet, monet heistä kuuntelevat autossa Kimiä äänikirjana.

    VastaaPoista
  20. Toivon olevani oikeassa, kun kuvittelen, että keskustakirjasto oli itsenäisyyden juhlavuoden suurprojekti, joka on tarkoitettu koko kansalle ja jonka takana oltiin yli puoluerajojen. Kenties idean isä oli Claes Andersson, mutta toteutuksen vaiheisiin on moni osallistunut.

    Koskaan ei ole kirjojen palautus käynyt niin nopeasti kuin sunnuntaina kun ennen Buster Keaton -näytöstämme sujautin joululoman noin 25 lainakirjaa Oodin palautushihnalle. Sekä lainatilaaminen että palauttaminen käy nykyään lähes ajatuksen nopeudella. Kaipaan kyllä kunnon kirjahyllyjä, joiden äärellä voi selata suuren määrän kirjoja ja löytää sellaista mitä ei tiennyt edes etsiä.

    VastaaPoista
  21. Itä-Pasilasta tulis ihan hyvä, kunhan sinne rakennettaisiin n. kolmasosa lisää. Asuntoja ja niiden tarvitsemia lähipalveluita. Nyt se on autio nukkumalähiö, kun kaikki aktiviteetit puuttuvat. Brutaalimodernismia ankeimmillaan, ihmiset puutuvat.

    VastaaPoista