Vihjeet

-->

Vieressä näkyvistä kirjoista Taivas on taikurin viitta on pieni ja ohut. Maailman loppu on jokapäiväinen asia on iso ja hieno. Tahdoin tehdä niin vanhanaikaisen kirjan kuin osaan. Tarkoitan esinettä, joka antaa aitoa mielihyvää ennen lukemista, lukiessa ja sen jälkeen. Arvoesine on minulle pysyvä ilon aihe. Näen tästä kymmeniä sellaisia. Jos joku haluaisi ostaa yhden ja tarjoaisi siitä esimerkiksi vanhan kultadollarin, jonka metalliarvo on yli tuhat dollaria, en tekisi kauppoja.  Millaisia kirjoja? Esimerkiksi K. Wirilander, Herrasväkeä. Suomen säätyläistö 1721-1870.  

Pekka Vuoren osuus on ollut korvaamaton. Taittaja teki hänkin hienon työn. Toimittamisessa oli iso urakka, varsinkin kun ymmärsin liian myöhään, ettei runotekstin skannaaminen ole järkevää. Liian monta erilaista fonttia ja niin tarkat sisennykset ja katkot. Jos kustannusliike julkaisee valikoiman vaikka Eino Leinon runoja, niitä ei skannata, vaan kirjoitetaan koneella. Yllättäen kirjoittajia löytyy, ja joukossa on erittäin hyviä.

Näillä näkymin kirjoitan siis kaikkiin verkkokaupastamme lähetettyihin kirjoihin omistuksen. Kun runokirjat ilmestyivät, suurin osa 1980-luvulla, niitä kehuttiin ja palkittiin. Ne ovat ”oikeita” runokokoelmia eivätkä kirjoittajan turhamaisuuden ajelemia omakustanteita.

Siinä on jotain vastenmielistä ja sairasta, että yksi veistää itse itselleen hautakiven. Ajatus on kuitenkin: jotain kouriintuntuvaa elämästä. Eikä hautakivi ole mikään harvinaisuus.

Mediassa on käsketty hermostua joulusta ja käyttää aivan liikaa rahaa, mielellään pikavippejä, tarpeettomien joululahjojen hankkimiseen. En ole ajatellut kallistaa korvaani sellaiselle.

Mutta hyvistä lahjavihjeistä ei moitittane.  Kulttuurikodiksi voi tuskin sanoa huushollia, jossa ei ole sitä aikojen alussa ilmestynyttä ylikokoista ”Aku Ankka” -kirjaa, jossa on kaikkein parhaat Barksin pitkät Akut. Ainakin eilen kirja maksoi marketissa 24 euroa. Barksin Akuja on normaalikokoisina myynnissä noin kymmenen, tuo 24 euroa kukin.

Nyt tiedämme, että tarina ja etenkin satu ovat ihmisen kehitykselle ja hyvinvoinnille välttämättömiä. Juuri sitä nämä vanhat ovat. Olen antanut periksi. Jotkut satuklassikot (Grimm) ovat sietämättömän julmia, toiset ikävän opettavaisia (La Fontaine), useimmat vetisteleviä (Andersen, Topelius) ja osa muuttunut monille hyvin vaikeasti käsitettäviksi (Suomalaiset kansansadut) tai muuten merkillisen makuisiksi (Tuhat ja yksi yötä).

Jouluyön ykköskirja on Caleb Scharfin Zoomataan universumiin (Ursa, 2018). Kirjan nimi  on mielestäni hitusen helppohintainen, koska itse teos on pelkkää asiaa hauskasta ja helposti luettavassa muodossa. Oivaltava idea on ollut kytkeä yhteen aivan kaikki suurimmista (kosmologia) pienimpiin (kvanttivaahto). Lukija saa sekä ajattelemista että hyviä esimerkkiväitteitä, joita ei usko kahvipöydässä kukaan.

Kun yhdessä solussa on DNA-rihmaa noin 2 metriä, paljonko sitä on yhdessä ihmisessä=
? - 74 miljardia kilometriä.

Valoisaa jatkoa!