Joku kirjoitti ikään kuin ratkaisuna, että nytkin ihmisiä voi lajitella sen mukaan, ovatko he Euroopasta, Afrikasta vai Aasiasta.
Jos hän tarkoitti matkustajien asuin- tai syntymäpaikkoja, ajatus on selvä. Jos hän tavoitteli laajempaa näkemystä, ajatus on epäselvä.
Ketkä ovat peräisin Euroopasta?
Juuri nyt (Nature, 7/2018) luulöytöjen DNA viittaa siihen, että lajimme ensmmäiset tulokkaat n. 48 000 vuotta sitten tulivat Afrikasta, kukaties nykyisen Etiopian vaiheilta, ja vaelsivat Välimeren itärantaa, jota pidetään nykyisin Aasiana. Toinen mahdollinen reitti on nykyiselle Venäjälle ja siitä länteen.
Euroopassa oli jääkausi ja lajiamme vastassa oli Neanderthalin ihmisiä.
Nykyisestä Kiinasta löytyy yhä vanhempia ihmisen jäänteitä. ”Alkukoti” eli kymenien tai satojen tuhansien vuosien jakso, jolloin ainakin luustomme kehittyi periaatteessa nykyiselleen, on selvästi Afrikassa, vaikka Olduvain laakso on sivuutettu moneen kertaan.
Viimeksi kuluneet viisi tai kymmenen vuotta ovat mullistaneet ajoituksia perinpohjaisesti. Luonnontieteellisesti parhaan tiedon mukaan oikeat ajoitusmenetelmät ovat osoittaneet kovin monia varmaksi luultuja ”tosiasioita” virheellisiksi.
Valitettavasti pahoja heittoja ilmenee pronssikaudelle tai jopa rautakauden alkuun eli runsaan kolmen tuhannen vuoden päähän.
Kirjoitin itse äskettäin, ettei puukko eli yksiteräinen veitsi ole suomalainen keksintö. Sen historia on vanhempi kuin kansallismuseossa luulisi. Juuri nyt tiedän, että ainakin nahan ja turkisten käsittelyyn on tarvittu sellainen kapine. Vanhimmat löydetyt ovat 60 000 vuoden ikäisiä, ja niissä on ollut varrellisiakin. Jollain tavoilla sorruin esimerkiksi kirjassani puukoista ajattelemaan liiaksi puun käsittelemistä eli veistämistä. Ennen metalleja kivi oli hyvä materiaali, terävät sirpaleet, ja etenkin hyvin terävä obsidiaani.
Vanhimmat esimerkit kirjoittamisesta ovat ehkä Euroopasta, ehkä Lähi-Idästä, ehkä Kiinasta. Kirjoittamista paljon vanhempi luolamaalausten tekemisen taito tunnetaan Euroopasta, mutta myös eteläisimmästä Afrikasta.
Tämä kivistä kirjoittaminen tuntuu vähän puisevalta. Opetus muinaistieteeseen tukeutumisesta on silti selvä: joka reippaimmin tukeutuu, saattaa olla pahoin tietämätön.
Ystäväni Harald Haarmann on selvitellyt etenkin kirjoitusta ikänsä, nimenmaan tutkijana. Niinpä kirjoitan tähän – nyt maallikkona – oman päähänpistoni. Kun se ei ainakaan ole totta, että foinikialaiset tai kuningas Kroisos olisivat keksineet rahan – entä jos sata vuotta ihmetellyt pienet, lähes aina alastonta naista esittävät veistokset ja riipukset ””Venukset”) olivatkin varhaisin rahan muoto eivätkä kulttiesineitä? Viesti oli selvä ja ajatus vaihdon välineestä ja arvon mitasta tuntuu sopivat. Luotan siihen, että Harald on toista mieltä.
Homo-suku, Australopithecuksesta erillisenä, on ehkä 2,5 miljoonan vuoden ikäinen. Afrikasta kotoisin, ilman muuta, mutta Itä-Aasiassakin jo yli 2 miljoonaa vuotta sitten.
VastaaPoistaNykyään sukuun lasketaan hirveästi lajinnimiä, mutta luulen, että loppujen lopuksi pari kolme riittää. Noin miljoonan vuoden jakso pärjätään ihan kokonaan sillä, mitä voisi kutsua joko Homo erectukseksi tai Homo ergasteriksi.
Varsinkaan viimeiseen 300 000 vuoteen ei mielestäni kovin monta lajinnimeä tarvita, ennen pitkää useimmat niistä katsotaan alalajeiksi.
Kun Homo sapiens sapiens lähti hiippailemaan Adenista itään, sille tuli vastaan lajitovereita aiemmista muuttoaalloista: Homo sapiens neanderthalensis esimerkiksi.
Symboliikkaa ei koskaan voi olla liikkaa. Ei liene sattumaa että rahaan lyötiin jonkun magnaatin, vaikkapa Hadrianuksen kuva, sillä takuumieshän asiaan aina tarvittiin.
VastaaPoistaMutta tämän ei tarvinnut olla rahamies. Imaginäärisen arvon tukija kelpasi kyllä. Meillähän kuviona on Euroopan Unionin tunnukset.
Joten arvaus magna materista alkuperäisen arvon mittana voi olla ihan oikea. Kyllä pillu on aina hintansa arvoinen.
Jokin aika sitten luin mielenkiintoisen kirjan, ruotsalaisen toimittaja-kirjailija Karin Bojsin "Min europeiska familj, de senaste 54.000 åren", ja sen innoittamana tulin tilanneeksi itsekin sellaisen DNA-tutkimuksen, jotta olisi jotain uutta ajateltavaa. Ja tulihan sitä, aineistoa on vain niin paljon, että siihen kaikkeen ei jaksa ihan heti paneutua. Sen mukaan olen 99,9-prosenttisesti suomalainen _ siis ihan "perussuomalainen"? - mutta äitilinjan ns. haploryhmää H1f on Iberian niemimaalla 25% väestöstä ja Libyan tuaregeista kokonaista 60%. Selityksen mukaan osa siitä joukosta lähti jääkauden jälkeen Välimeren rannikon suojautumispaikoista pohjoiseen, toiset itään tai Gibraltarin yli Afrikkaan, jossa sekoittuivat berbereihin ja siirtyivät itään päin. Alun perin se äitilinja olisi alkanut Itä-Afrikasta noin 150.000 vuotta sitten.
VastaaPoistaSitten on terveydellisiä asioita, kaksi periytyvää geeniä, jotka ovat jo näyttäytyneetkin - pitäisiköhän muutamaan millilitraan sylkeä perustuvaan tutkimukseen siis alkaa uskoa? Alzheimer- ja Parkinson-geenejä ei olisi, "mutta voi ne saada muutenkin". Entä ne kaikki "sukulaiset"? Valtava määrä erilaisia nimiä, suurin osa suomalaisia, mutta on oli siellä muutamia englantilaisia ja pohjoismaisia, pari venäläistäkin; joukossa näytti olevan ainakin yksi Kemppinenkin. Alun vasta kahlasin läpi.
Halpaa huvia joka tapauksessa, maksoi 169 euroa. EG
Minäkin teetin DNA-tuttkimuksen ja eihän sen tulos muuten mikään yllätys ollut, mutta vajaa prosentti DNA:sta oli peräisin Pohjois-Amerikan intiaaneilta. Loppu oli suomalaista laatua. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että tämä inkkariperimä on sitä perua kun noin 9000 vuotta sitten oli porukkkaa menossa Beringin salmen(kuiva) kautta sinne Amerikkaan, mutta osa porukasta lähti kohti Eurooppaa. Milenkiintoisia kirjoja kirjoittaa tämä Karin Bojs.
VastaaPoista".. vajaa prosentti DNA:sta oli peräisin Pohjois-Amerikan intiaaneilta."
PoistaEi, vaan kyseinen prosentti on yhteistä Pohjois-Amerikan intiaanien kanssa. Ylläoleva selitys on oikea. Samasta syystä P-A: n intiaaneilla on hiukan samaa perimää kuin eurooppalaisilla.