Erityiskohtelu

HS:n artikkeli Stephen Koskinin Suomen käynnistä ja puheesta sisältää muutaman keskeisen omituisuuden. Miksi Stalin varasi Suomelle erityiskohtelun 1939 verrattuna Baltian maihin, joihin marssitettiin neuvostojoukkoja heti, ja Puolaan, jonka strateginen asema oli väitteen mukaan samankaltainen kuin Suomen?

Olen lukenut tuon Stalin-elämäkerran II osan ja kirjoittanut erittäin kiittävästi siitä tässä. Siinä on puhe Suomesta, mutta ei erikoiskohtelusta eikä etenkään Suomen lipumisesta erilleen Venäjästä jo ennen I maailmansotaa.

Suomen kohtalo oli toinen kuin Baltian, koska Suomi kieltäytyi Neuvostoliiton vaatimuksista, ja siksi, että Suomen armeija oli mobilisoitu. Armeija aseineen oli rajoilla jo 10.10.1939. Viimeinen neuvottelukerta Moskovassa oli 9.11.

Suomessa puhutaan edelleen joskus rajanoikaisuista Karjalan kannaksella, vaikka iso asia, johon neuvottelut kaatuivat, oli Neuvostoliiton – Stalinin – vaatimus saada Hanko tukikohdaksi.

Suostuminen siihen olisi tehnyt Helsingin seudun ja ehkä koko Suomen mahdottomaksi puolustaa. Tiedämme tämän kokemuksista vuodelta 1944, jolloin Porkkala luovutettiin tukikohdaksi ”vuokralle”.

Nämä ovat faktoja. Se on johtopäätös, että Venäjä oli suunnitellut hyökkäystä ja luultavasti Suomen valloitusta hyvissä ajoin. Kun sota alkoi 1.12., Terijoen hallitus perustettiin samana päivänä. Helsingissä istuvan hallituksen ei katsottu edustavan todellista Suomea. Tuollainen järjestely ei synny päivässä tai kahdessa, vaikka Terijoen hallitus ei koskaan kokoontunutkaan.

Edelleen johtopäätös: Terijoen hallitus ja Neuvostoliiton sen kanssa tekemät sopimukset todistavat, että tarkoitus oli vallata Suomi poliittisesti ja kuten 1.12. kävi ilmi, sotilaallisesti. Runsas arkistoaineisto osoittaa, että puna-armeijan oli tarkoitus viettää joulua Helsingissä. Pohjoisesta hyökkääviä kehotettiin varomaan Ruotsin rajaa, siis Tornion seudulla. Puna-armeija eteni Kemijärvelle ja Savukoskelle joulukuussa. Noista seuduista ei ollut puhuttu Moskovan neuvotteluissa.

Tämä oli Stalinin erityiskohtelu Suomelle.

Jartsev ja Stein olivat puhuneet 1938 ja 1939 salaisissa neuvotteluissa Suomessa Saksan aiheuttamasta uhasta. Moskovan neuvotteluissa sanottiin, että järjestelyt olivat tarpeen länsivaltojen aiheuttaman sotilaallisen uhan takia. Siinä välissä oli tehty sopimus Saksan kanssa, ja Suomi oli siirretty Neuvostoliiton etupiiriin – vaikka Stalin otti kyllä riskin hyökkäämällä Hitlerille ilmoittamatta. Saksan armeija oli Puolan murskattuaan kiinni lännessä, jossa sotatila vallitsi vaikkei sitten Ranskan valloittamiseen johtaneita taisteluita aloitettu ennen kuin keväällä 1940. 

Helsingin Sanomat (Jukka Petäjä) saisi tarkistaa tosiasioiden vastaisia kantojaan. Toivon että Kotkin saa tietää, missä merkeissä hän esiintyy päälehdessämme. Elämäkertateoksessaan hän korostaa epätavallisen vahvasti ja useita kertoja Stalinin talvisotaa fiaskona ja Stalinin omaa arvioita, että tilanne oli siis myös sotilaallisesti arvioitu kovin väärin. Siitä ei ole neuvostolähdettä, että Stalin tulkitsi myös Suomen poliittisen tilanteen väärin. Saksalla muuten ei ollut talvisotamme aikana sellaisia suunnitelmia, jotka johtivat sitten kesäkuussa 1941 hyökkäykseen Venäjälle (Barbarossa-suunnitelma). Suomesta teki Saksan ”liittolaisen” Stalin. Hitlerin Saksan kannatus ei ollut meillä suurta. Stalin työnsi Suomen Hitlerin syliin (Kotkin).