Sivun näyttöjä yhteensä

25. kesäkuuta 2016

Erokirja




Teidän on turha mellastaa poliittista eliittiä vastaan. Jokainen, joka lukee tätä blogia, kuuluu itse poliittiseen eliittiin.

Sama koskee tätä kommentoivia, trollit mukaan luettuna.

Poliittinen eliitti tarkoittaa joukkoa, jolla on muita enemmän poliittista valtaa. Siihen kuuluu paljon poliitikkoja. Ollakseen poliitikko on osattava vaikuttaa äänestäjiin eli tulla valituksi. Siihen auttavat hyvä julkiskuva, isot tissit ja joskus mielipiteet ja lupaukset.

Tällainen kirjoittelu ja tämän lukeminen on poliittista vaikuttamista, tai siis yritystä vaikuttaa.

Ennen puhuttiin sanomalehden lukijoista. Heitä muuten oli pieni osa äänestäjistä, ainakin ellei mukaan laskettu niitä, jotka lukivat vain Jopi Jalkapuolen tai Vihtorin ja Klaaran.

Jos äänestäjä on huora, media on parittaja.

Huora vaatii rahaa eli etua itselleen sellaisesta, jota muut (enemmistö?) pitävät ehdottomasti ilmaisena. Media toimii välittäjänä ja nostaa provision eli vie osuuden huoraparan tuloista.

Väitteessä on se oletus, että äänestäjä edistää äänestämällä omia etujaan, esimerkiksi oikeina pitämiään tavoitteita.

Kansa voi äänestää väärin.

Tämä on yksi tyhmistä lauseista, joiden toisteleminen ei edistä mitään asiaa.

Siinä on kaksi itsestään selvää väitettä. Äänestyksen tulos voi myöhemmin osoittautua epäonnistuneeksi. Äänestyksen tulos voi myöhemmin osoittautua virheelliseksi.

Sama koskee kaikkia päätöksiä. Kusella käyminen voi olla virhe, jos tekee tarpeensa poliisin taskuun.

Kansa – oikein – väärin peittää kaksi myyttistä ongelmaa. ”Kansa” tarkoittaa varmaan äänioikeutettuja, mutta entä nukkuvat. Äänestääkö ”kansa” oikein, jos alle puolet käyttää äänioikeuttaan? Toinen on kohde. Niinistö presidentiksi on ongelmaton; presidentinvaali on oikeudellinen järjestely. Typen atomipaino on aihe, jossa äänestystulos olisi yhdentekevä; kysymyksessä on ns. tosiasia, joka ei muutu äänestämällä.

Taustalla on paljo pahempia ajattelun hautoja. Enemmistön vaaleissa ilmaisema mielipide ja demokratia eivät liity toisiinsa millään tavalla. Ennen tuon ajatuksen nielemistä on ratkaistava, ketkä saavat äänestää ja onko kaikilla sama määrä ääniä. Runsaat sata vuotta sitten vaaleissa saivat äänestää vain rikkaat ja vain miehet. Kunnallisvaaleissa äänimäärät vaihtelivat. Sitten on otettava huomioon vaalipiirit. Brexitissä niillä ei ollut merkitystä mutta parlamenttivaaleissa on. Suomessa enemmistöjen muodostuminen on suhteellisen mutkikasta suhteellisen vaalitavan vuoksi. Meillä ei noudateta enemmistöperiaatetta eduskuntavaaleissa.

Sitten ovat perusoikeudet. Onko äänestäminen vapaa ehtoista ja onko se alaista ja onko vaalivilppi estetty tehokkaasti? Sellainen enemmistö ei ole paljon arvoinen, jossa äänestyslippu on ensin näytettävä konepistoolimiehille.

”Kansa ei voi äänestää väärin. Pulinat pois”- Tämäkin kuulostaa hienolta, koska myös tämä peittää ongelmia.

Kannatan kiihkeästi sitä edustuksellista järjestelmää, joka on käytössä Suomessa ja mm. Isossa Britanniassa. Hyväksyn sen, että vaalipiirijako on ongelmallinen ja että brittien enemmistö vaalipiirissä on vaikea perinne. Jossain pääsee parlamenttiin. Katso verkosta esim. hakusanalla ”gerrymandering” eli vaalipiirien manipulointi. Mieti vaaliliittoja. Muistele vihreiden valintoja takavuosina. Palauta mieleesi että Suomessa jossain pääsee läpi esim. 2 000 äänellä, jossain vaalipiirissä ei.

Kannatan kiihkeästi yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta. En kannattanut erästä esimiestäni, jonka mielestä järjestelmä oli väärä, kun puiston puliukko sai äänestää samalla painolla kuin hän, lakitieteen lisensiaatti.

Mutta vaikka britit ovat kiistattomasti ja selvästi äänestäneet eroavansa EU:sta, esitän uudelleen vastaväitteen tulevaisuuden varalle.

Kansanäänestys on yksi EU:n huonoista ratkaisuista.

Unioniin liittyminen ja siitä eroaminen olisi hoidettava eduskunnassa. Suomen pitäisi liittyä Natoon. Päätös olisi tehtävä eduskunnassa, ilman kansanäänestystä.

Perustelu on eilen esittämäni. Kansanäänestys on lottoamista – vastuuta ei ole (tai se on lottorivin hinta). Mielialat ja satunnaiset tekijät vaikuttavat liikaa. EU:n ja Naton hyötyjen ja haittojen punnitseminen vaatii enemmän vaivaa kuin mihin äänestäjät ovat keskimäärin valmiita. Nato – itse luulen, että Ruotsilla on ollut kauan turvatakuut, koska Ruotsi hoitaa niin hyvin niin keskeistä osaa vakoilusta Naton hyväksi; tarkoitan radiotiedustelua (signalspaning). Arvaan että on muitakin sotilaallisia tekijöitä, joita yleisö ei tiedä.

Suomi liittyi EU:hun ilman kansanäänestystä. Oikein. Suomi voisi erota EU:sta eduskunnan päätöksellä. Oikein. Ehkä tarvittaisiin määräenemmistö.

Siis: jos meillä on siirtolapuutarha tai rivi rantamökkejä, omistajien enemmistö ei voi päättää ottaa omakseen jonkun asukkaan maata ja mökkiä. Kunta voi lunastaa mökin tietyin mutkikkain menettelyin yleiseen tarpeeseen ja valtio samoin, mutta enemmistö ei.

Asunto-osakeyhtiömme ei voi erota Kirkkonummen kunnasta. Vaikka enemmistö täkäläisistä asunto-osakeyhtiöistä haluaisi esimerkiksi kaavoitussyistä liittyä Espoon kaupunkiin, se ei onnistuisi.

Ihmiskunnan historia on erehdysten historiaa. Jos jokin ratkaisu on osoittautunut oikeaksi, oikea päätös on yleensä tehty erehdyksessä. Brexit lienee ollut tunnepohjainen ratkaisu. Hyvä. Niin olivat myös Suomen itsenäistyminen ja Talvisota, sekä minun tulkintani mukaan Jatkosota. Lukija voi tietenkin olla eri mieltä, mutta äänestäminen ei auta.

Kuvassa väline veden kantamiseksi kaivoon. (Paras sanko muuten mitä rahalla saa, Etola, hinta muutama euro.)

34 kommenttia:

  1. Metatason päätöksenteko (päätöksenteko joka koskee sitä miten päätöksiä tehdään) on eri asia kuin normaali päätöksenteko. Toisen metatason päätöksenteko (millaisella prosessilla voidaan muuttaa päätöksentekoa koskien sitä miten päätöksiä tehdään) on vielä enemmän eri asia kuin normaali päätöksenteko.

    Edustuksellisessa demokratiassa edustajilla ei ole lähtökohtaisesti lupaa luovuttaa pois edustuksellista valtaansa (ja samalla sen tahon valtaa jota edustavat). Kun näin tehdään, kyseessä on toisen metatason päätöksenteko, jonka pitäisi lähtökohtaisesti olla paljon vaikeampi prosessi kuin normaali perustuslain muutos, joka on ensimmäisen metatason päätöksentekoa. Nythän EU-jäsenyyttä ei päätetty edes normaalissa vaan supistetussa perustuslain käsittelyssä.

    Nähdäkseni toisen metatason päätöksenteon muutoksiin kansanäänestys on ainoa järkevä ratkaisu. On totta että asiat ovat todella monimutkaisia, mutta ne ovat niin monimutkaisia että edes asiantuntijat eivät ymmärrä seurauksia. Siksi edustuksellisen demokratian edustajat ja muut asiantuntijatkin ovat tällaisissa tilanteissa vietävissä kuin pässi narussa.

    Tällä hetkellä asiantuntijat eivät esimerkiksi voi oikeasti tietää mitä Brexitistä oikeasti seuraa. Jos UK jää ETA:n jäseneksi, kuten esimerkiksi Björn Wahlroos epäilee, taloudellinen vaikutus ei välttämättä ole niin merkittävä. Silti asiantuntijat parhaillaan toitottavat että helvetti on irti.

    Monimutkaisissa prosesseissa asiat väistämättä mutkistuvat enemmän kuin asiantuntijat etukäteen arvasivat ja väittivät prosessin käynnistyessä. Jos kansan mandaattia toisen metatason päätöksille ei ole, prosessin mutkistuessa kansa äänestää helposti populisteja valtaan. Kuten on käynyt.

    VastaaPoista
  2. [...jatkuu ...]

    EU on huijannut liittovaltiokehitykseen sekä valtioiden valtioiden johdon että valtioiden kansalaiset. Ensimmäinen on kiistatonta. Juncker sanoi suoraan että he tietoisesti otettivat askelia kohti liittovaltiota, ja kun kukaan ei älähtänyt koska ei ymmärtänyt mitä asiasta seuraa, otettiin lisää askelia, kunnes takaisin päin kääntyminen oli liian myöhäistä.

    Jälkimmäisestä taas esimerkkejä ovat, että EU:hun liittymisen kansanäänestyksen aikaan yleinen käsitys oli esimerkiksi se että markka säilyy tai yllä mainitsemani perustuslain säätämisjärjestelyn ohittaminen. Subjektiivinen käsitykseni on myös se, että ihmiset eivät tajunneet siinä äänestyksessä äänestävänsä liittovaltiokehityksestä tai edes eurosta. On viitteitä siitä, että eurosta oli tässä vaiheessa jo päätetty Helsingin Bilderberg-kokouksessa.

    Todellisuudessa tämän blogin lukijat eivät ole poliittista eliittiä. Tunnetun sarjakuvan mukaan jokaisen organisaation huipulla ovat sosiopaatit, välissä on vihjeettömät ja alimpana ovat luuserit. Luuserit ja sosiopaatit ymmärtävät faktat, mutta luuseri on syystä tai toisesta joutunut hyväksymään epäedullisen diilin itselleen. Vihjeettömät eristävät sosiopaatit luusereista. Vihjeettömiä huijataan sosiaalisesti konstruoidulla "todellisuudella", kun taas luuserit ja sosiopaatit kyllä ymmärtävät miten asiat oikeasti ovat. Jos sosiaalisesti konstruoitu todellisuus on liian kaukana oikeasta todellisuudesta, jossain vaiheessa syntyy vastavoima joka romahduttaa sosiaalisesti konstruoidun todellisuuden.

    Tämän blogin lukijoista monet kuuluvat vihjeettömien ryhmään. Se ei tee heistä eliittiä, vaan eliitin pelinappuloita. Vaikka he kuvittelevat ymmärtävänsä miten asiat menevät ja olevansa osa päätöksentekoa, homma on oikeasti päinvastoin. He ovat nielaisseet eliitin sosiaalisesti konstruoidun todellisuuden koukkuineen.

    Koska eliitti on opportunistista, eikä sitä viime kädessä kiinnosta sosiaalisesti konstruoitu todellisuus vaan valta, propaganda tulee muuttumaan sellaiseksi että se edistää eliitin valtaa. Vaikka erityisesti tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa, vaikuttaa siltä, että EU:n poliittisen eliitin puhe tulee pian muuttumaan siitä mitä se on nyt.

    On totta, että lyhyellä tähtäimellä kansa toimii tunteenomaisesti. Kuten tietysti myös sosiaalisesti konstruoitua todellisuutta ylläpitävät asiantuntijat. Erilaisia lynkkausmielialoja on olemassa. Mutta viime kädessä kansanäänestys tarkoittaa sitä että pieleen mennyttä irti karannutta prosessia (kuten tässä liittovaltiokehitys) ei tarvitse pysäyttää vallankumouksella, vaan se voidaan tehdä verettömästi. Kuten nyt tapahtui.

    VastaaPoista
  3. Kansanäänestys pitää järjestää vain silloin, kun ihan varmasti tietää saavansa halutun tuloksen. Kun 70-luvulle neuvoteltiin EEC-vapaakauppasopimuksesta, joku ehdotti asiasta kansanäänestystä. Ydin-lehti heti pillastui ja julisti, että kansaa ei voi päästää äänestämään, koska se ei tiedä mitään. Arvasivat varmaan, että sopimusta olisi kannatettu. Jos tilanne muuttuu niin, että NATO-jäsenyys todennäköisesti hyväksyttäisiin, kansanäänestyspuheet loppuvat kyllä kuin seinään.

    VastaaPoista
  4. "Suomi liittyi EU:hun ilman kansanäänestystä. Oikein."

    Väärin.

    VastaaPoista
  5. "Suomi liittyi EU:hun ilman kansanäänestystä."

    Nyt kyllä blogistin nmuisti inhimillisesti pettää. Ei se mitään. Kansanäänestys järjestettiin 1994, 56 prosenttia kannatti liittymistä.
    Muistatte varmaan kuinka näyttävästi ja silloisella koko voimallaan mm. Hesari meni liittymisen taakse.
    Lehdistön objektiivisuudesta oli turha puhua, silloinkaan. Toimittajathan ovat poliittisesta kannastaan huolimatta aina kuitenkin porvaristoa, herrasväkeä. Se väki tunnistaa kyllä aina toisensa ja pitää luontevasti "yleistä etua" omanaan. Ymmärrän kyllä. Köyhät teillä on aina keskuudessanne.

    Mutta se olikin ihan hyvä EU mihin silloin liityttiin. Kunnollinen talousliitto!

    Mutta sitten homma alkoi muuttua.
    Alkoi raju laajentuminen itään, kaakkoon. Tuli yhteisvaluuttaa ja tuli korkeimpien EU-ideologistien piilouni, littovaltio, federaatio, yhteinen ulkopolitiikka, yhteinen puolustusidea, Schengen, fetissinomaisesti alettiin haaveilla jopa yhteisestä presidentistä.
    Omaa kritiikkiäni ja vastahakoisuuttani perustelen sillä että tämä ei ole enää se vanha kunnon EU ( EEC) mihin Suomenkin oli järkevä littyä, tämä uudeksi uljaaksi Federaatioksi tähtäävä liittokunta on minusta kooltaan, ideologialtaan, järjestelmältään pelottava rakennelma, jotenkin ideologisen insinöörin unelma. Ei enää ihmisen eikä talouden kokoinen ja oloinen. Pienten yksiköiden kammo on nykyään läpi kaikessa. Muistaako kukaan kun puhuttiin ruohonjuuritasosta? Valtiokin on nykyään liian pieni, pitää olla monta kymmentä valtiota että tuntuisi joltakin. Heti-kaikki-tänne-meille-nyt.

    Brittien puolesta, heidän omasta asiastaan, en sano nyt mitään niin kuin niin moni nyt sanoo.
    Hesarin nettietusivulta laskin kuitenkin eilen 12 eroa käsittelevää juttua, niissä kymmenessä tuotiin esiin erosta koituva suuri traaginen ongelma. Tietävätköhän ne itse miten ilmeiseltä tuo kaikki näyttää? Sama toistui tänään hieman eri luvuin. Media, EU:n hartaimmin rakastava partiopoika, jos rumasti sanoo.

    jk

    VastaaPoista
  6. "Unioniin liittyminen ja siitä eroaminen olisi hoidettava eduskunnassa. Suomen pitäisi liittyä Natoon. Päätös olisi tehtävä eduskunnassa, ilman kansanäänestystä."

    Eikö olisikin vielä järkevämpää, jos se yksi alinomaa "tahtotilaansa" hokeva puolue toisella kotimaisella heiluvine häntineen saisi oman mielensä mukaan päättää tällaisista asioista ymmärtämättömän kansan hyväksi uhrautuen? Maior et sanior pars taas kunniaan!

    VastaaPoista
  7. "Kansanäänestys on lottoamista – vastuuta ei ole (tai se on lottorivin hinta)."

    Mitä tämä nyt on? Eliittkö kantaa vastuun vääristä päätöksistä kansan puolesta ja säästää siten kansat kärsimyksiltä? No ei kanna. Korkeintaan siirtyy korkeasti palkattuihin palkkiovirkoihin. Mitään vastuunkantoa ei ole - poislukien Nürnberg-tyyppien taannehtiva voittajien oikeus. Kansan kaiken maksaa - aina.

    Joten kansa on ainut oikea päättämään omista asioistaan. Ja hämmästyttävän usein kansa osuu oikeampaan kuin kapeiden, teoreettisten,ideologistan ja utopististen oppien sokaisema eliitti. "Wisdom of the crowds".

    Olisiko blogisti muuten kirjoittanut nämä samat pohdiskelut siitä, että kansan ei sovi omista asioistaan päättää, myös siinä tapauksessa, että briteissä olisi voittanut remain-kanta?

    Yleisen elämänkokemuksen perusteella arvelen, että silloin näitä juttuja ei olisi tarvittu, koska kansa äänesti "oikein". Siinä tapauksessa me kaikki olemme taas suuria demokraateja ja "pulinat pois". Mitään selittelyn tarvetta ei olisi ollut. Eikä mitään problematiikkaa kansanäänestyksissä. Mistä tämä lopulta kertoo?

    VastaaPoista
  8. Kommenttisi siitä, että lukijasi ja kommentoijasi ovat poliittista eliittiä, vaikuttaa suuruudenhullulta. Itseäni tämä havainto on alkanut jo hirvittää.

    Reilu vuosi sitten, helmikuussa 2015, esitin Ulkopolitistin kommentissa, että pitäisi kehittää uusi pikakertausharjoitusten kategoria, johon ei sovellettaisi kolmen kuukauden aikarajaa. Minulle vastasi "Syltty", joka huomautti, että tällaista päätöstä tekemässä pitäisi olla tasavallan presidentin.

    Nyt eduskunta on hyväksynyt ehdottamani lainmuutoksen (HE 44/2016 vp) ja se astunee voimaan heinäkuun alusta. Lopputulos vastasi Syltyn ehdotusta: Presidentti päättää valmiuskertausharjoituksesta.

    Onhan tätä asiaa pohtinut moni ammatikseenkin, mutta toisaalta Ulkopolitistia lukee moni näistä ammattilaisista. Kyllä hiukan kauhistuttaa, kun näkee omien ajatustensa saavan yleisen lain muodon. Kategoriselle imperatiiville tulee aivan uusi sisältö. ">

    VastaaPoista
  9. Poliittisen eliitin vastuu on mun lempiteema poliitikasta puhuessa ja aina virinistelen, kun kuulen niitä sanoja yhdessä. Missä se yökuningatar tänä vuonna kukkii? Ei ainakaan Virossa prseidentti-"vaaleissa". Eliitin vastuu (jos käsitellaan sitä teoreettisesti jokapäiväisenä ilmiönä, eikä oikeasti kuin Selenicereus grandiflorusta) on sellainen epävastuu - koskee muita, eikä itseään; jos päättää tosi väärin, niin voi aina muuttaa costa del solille kukkimaan ja jos on ystäviä mediassa, niin voi aina muokata sitä kansalle annettavaa kuvaa päätöksestä ja sen tekijöistä sellaiseksi, ettei mitään hätää (lue: vastuuta) pliitikolle synny . Eli siis "vastuu my ass" jos sanoo sen ranskaksi. Virossa ei ole edes pientä poliittista vastuuta. Eli pitää ilmeisesti suorittaa ei vähemmän kuin murhan, että poliittinen ura loppuisi. Kansanäänestyksen vastuu on muuten siinä, että päätösen takana ovat miljoonat ihmiset. Eikä miljoonilla ole varaa kukkia costa del solilla vaan ainoastaan oman päätöksen vaikutusvallassa.

    VastaaPoista
  10. Kunnanosaliitosta voi ainakin yrittää.

    Eliitti ei pystynyt argumentoimaan pysymisen puolesta britanniassa- eikä meillä. Voihan olla että tuossa on mahdollisuus myös hienoimpaan hetkeen. Oma kokemus on että Lontoo on omana aikanani jotenkin vähentänyt omaleimaisuuttaan. Maaseutu on sen säilyttänyt ja jotkut isot kaupungit kuten Manchester, ovat saaneet ylpeyttään takaisin. Manchesterista on aika vähän älyllistä kirjoitettu viime vuosina Suomessa, mutta se on poliittisesti mieleinkiintoinen paikka, joka elää nykypäivää menneisyytensä kanssa. Oma suhtautumiseni Englantiin on häpeämättömän sentimentaalinen, rakastan sitä oli se EUssa tai sen ulkopuolella. Ihan muiden juttujen vuoksi. Mutta munuaispiirakoista en pidä, tässä suhteessa olen tyypillinen nykyihminen, "shoppailija". Enkä kannata mitään Manchesterin jalkapallojoukkuettakaan.

    VastaaPoista
  11. Tietenkin Brexit ratkaistiin tunteella. Arvovalinta on aina tunnekysymys. Brexitissä voittivat sellaiset tunteet kuin vapaudenrakkaus, isänmaallisuus, kansallisylpeys, itsenäisyys ja epäluottamus ylikansallista, epädemokraattista pienen eliitin mielivaltaisesti hallistemaa imperiumia kohtaan. Ne ovat samalla arvoja.

    Brexitiä ei ratkaistu järjellä vaan tunteilla, ja tunteet ovat aina oikeassa. On hienoa huomata, että Britanniassa on vielä ihmisiä, joille vapaus, itsenäisyys ja oma määräys- ja päätäntävalta merkitsevät jotain ja jotka eivät lammasmaisesti alistu eliitin komenneltaviksi.

    Jos meillä ei olisi ollut aktivisteja 1918, jotka uskoivat arvoihinsa ja tunteisiinsa pelkän järjen ja lammasmaisen alistumisen sijaan, Suomi ei ikinä olisi itsenäistynyt. Myöntyväisyysmiesten linjalla olisimme menneet Neuvostoliittoon ja olisimme yhä osa Venäjää.

    Kansa voi äänestää väärin eliitin mielestä. Mutta eliitti voi aivan yhtä lailla päättää väärin, ja yleensä jos kansa äänestää väärin, se korjautuu seuraavissa vaaleissa. Mutta eliitin virhepäätökset voivat maksaa kansakunnalle sen tulevaisuuden ja olemassaolon.

    EU on pakkovaltaan perustuva ylikansallinen tyrannia, aivan kuten Neuvostoliittokin oli, ja molempien on ollut pakko hajota.

    Brexit merkitsee toki aluksi taloudellisia vaikeuksia Britannialle, mutta ennemmin tai myöhemmin se merkitsee mahdollisuuksia ja uutta nousua, ja tällä kerralla oman väestön pohjalta. Vapaakauppa ja globalisaatio ovat johtaneet Britannian yhteiskunnan polarisoitumiseen upporikkaisiin ja rutiköyhiin ja siellä on hiilikaivosten sulkemisesta lähtien ollut monessa sukupolvessa periytyvää työttömyyttä. Nyt kun Britannia panee rajat kiinni, tulee samalla loppu työläisten oikeuksien polkemiselle, ulkoistamisille ja halpatyövoiman maahantulolle. Sen on pakko rakentaa itse jälleen oma tuotantoteollisuutensa ja palkata työntekijät omasta väestöstään maahanmuuttajien sijaan. Saman soisi tapahtuvan Suomellekin.

    Itse kannatan Suomen EU-eroa, rajojen sulkemista haittamaahanmuutolta, globalisaatiosta pois hyppäämistä ja oman ydinaseen hankkimista niin, ettei Suomelle uhittele enää kukaan. Samoin markka takaisin. Oma raha on signaali kansallisylpeydestä, kansallistunnosta ja itsemääräämisoikeudesta. Jatkakaamme Norjan ja Islannin tiellä, älkäämme Neuvostoliiton.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "EU on pakkovaltaan perustuva ylikansallinen tyrannia, aivan kuten Neuvostoliittokin oli, ja molempien on ollut pakko hajota." Tämänkaltainen rinnastus on hyvin tuttu meikäläisen mielikuvapopulismin sloganvarastosta." Olisi erinomaisen hyvä kuulla jonkun hokijan yritys perustella tätä rationaalisesti, tai edes yrittää sitä. Jos pakkovallalla tarkoitetaan juridista rakennelmaa, kaikki nykyvaltiot osineen ovat sellaisia. En ainakaan itse tunne kokevani EU:n suunnalta niin minkäänsorttista tyranniaa. Muinaisen Neuvostovaltion herättämä tyrannian tunne sen sijaan oli totisesti aito.

      Poista
  12. Ehkä pitäisi viimeinkin kuunnella Paavo Väyrystä. Oltakoon miehestä mitä tahansa mieltä, niin näin jälkikäteen katsottuna hän on ollut aina hämmästyttävän oikeassa. Vähän samaan tapaan kuin Erno Paasilinna aikanaan. Ernohan ennusti jo 30v sitten, ettei Britit ja EU sovi yhteen. Ja kuinkas kävikään. Nyt kun Pave ennustaa että seuraavana on vuorossa Tanska ja Hollanti, niin näin tulee varmaankin käymään. Tässä(kin) asiassa uskon ennemmin Väyrystä kuin ns. "asiantuntijoita", jotka yrittävät uskotella ettei mitään joukkopakoa EU:sta ole näköpiirissä. Ehkäpä kannattaisi ottaa ne EU-lasit pois silmiltä, niin voisi nähdä vähän pidemmällekin.

    VastaaPoista
  13. Kansanäänestyksestä tulee helposti äänestys hallituksen ja poliittisen eliitin nauttimasta luottamuksesta. Tämä mitataan joka tapauksessa neljän vuodenvälein vaaleissa, minkä vuoksi on järjetöntä mitata samaa asiaa jonkin tärkeän asiakysymyksen kustannuksella.

    Nato on malliesimerkki asiasta, jota ei voi mitenkään ratkaista kansanäänestyksellä. On selvää, että Venäjä pistäisi lusikkansa soppaan eikä äänestystä voisi tehdä vapaissa oloissa. Vaatimus Nato-kansanäänestyksestä on olennaisesti vaatimus viedä Suomi sotilaalliseen kriisiin.

    Olen muuten eri mieltä eroamisesta. Jos Suomen olisi tarpeen erota EU:sta, tämä olisi tehtävä hallituksen ja presidentin yllättävällä, kaappauksenomaisella päätöksellä kuten YYA-sopimuksen ja Pariisin rauhansopimuksen sotilasartiklojen purku. Kun historian pyörät pyörivät, ei eduskuntakäsittelyihin ole aikaa, eikä Suomi eroa EU:sta, jollei kyseessä ole eurooppalainen suuren luokan kriisi.

    VastaaPoista
  14. Aika hyvä analyysi, vaikka ei sitä nyt ihan poliittiseen eliittiin voi ainakaan meikäläinen itseään laskea.

    Tekisi mieli kyllä vaikuttaa poliittisesti siihen että pysyttäisiin Naton ulkopuolella. Kivahan seuraavassa sodassa olisi tietysti olla voittajan puolella, mutta en kyllä haluaisi uhrata ainuttakaan suomalaista voiton saavuttamiseen.

    Kyllä tässä tuon kovin laajan määritelmän mielessä siis kuulun poliittiseen eliittiin. Onpa tässä nielemistä.

    Äänestettäisiinkö vielä siitä, onko tuo sanko paras mitä rahalla saa? :)

    VastaaPoista
  15. Perinteiseen EU-kansanäänestysten tapaan Britanniassa yritetään jo saada aikaan uusi äänestys. Eikös se niin mene, että äänestytetään niin moneen kertaan, että saadaan toivottu lopputulos.

    Uhkapeliin taipuvainen David Cameron löi todella suuren vedon, mutta hävisi. Kuinka suuren, sen näemme muutaman vuoden sisällä; onko Iso-Britannia enää ”Iso”-Britannia jne.
    /Y

    VastaaPoista
  16. Hesari, brittieron päämoralisti, jatkaa vyörytystään. Iso otsikko tänään, jossa tieto että Brexitin "hintalappu" on nyt välittömästi 2000 miljardia (!) dollaria.
    Onko tällä spekulatiivisella luvulla jolla spekuloidaan osakearvoissa ilmenneellä spekulatiivisella ja kuvitteellisella "rahalla" tarkoitus nyt syyllistää EU:ta vähemmän rakastavia ihmisiä? Tai ehkä jopa brittejä jotka käyttivät kansalaisoikeuksiaan? Tämän kuvitteellisen "rahan" haihtumista tyhjäänkö meidän tulisi nyt surra? Ja kokea että se on meidän taskusta pois?

    Nyt jo esitetty uutta äänestystä. Äänestetään niin kauan kunnes tulee oikea tulos. Nykydemokratia on tosiaan ihmeellinen hybridi. Kysytyt vastaukset eivät kelpaa. Vastataan kysymykseen niin monta kertaa, että kysymys on oikea.
    Ehkä on parasta vain antaa koko jutun olla ja keskittyä kesään.
    Suuren rahan ja korkeimman virkamieskunnan yhteinen resurssi on niin iso ettei sille mitään voi, ei parlamentarismi, ei edes eikä varsinkaaan kansanvalta. Tehkää se orwellinne, federaationne kaiken jyräävillä valtaoikeuksillanne, jos sen nyt on ihan välttämätöntä.

    Kun yleinen kansalaisten ja juppien argumentti tämän EU:n puolesta on mielihyvään, helppouteen ja kulutukseen perustuva, että "on se sitten kivaa kun maasta toiseen voi matkustella eikä rahaakaan tarvi vaihdella" niin meitsi antaa nyt asian olla.
    Ei se matkustelu kovin vaikeaa ollut ennen schengeneitäkään, vai oliko? Vilautti passia, vaihtoi vähät rahat toiseen valuuttaan. Keskustelu nyt siinä sitten.

    EU on varma voittaja. Herrat isoherrat on sen tae. Toivottavasti he nyt edes tietävät mitä tekevät. Minun elämä ei tähän kaadu. Antakaa briteille nyt kuitenkin edes se vapaus, mitä juuri heiltä rautaesiripun välimaassa kadehditte. Ja minä. 70-luvulla, YYA-Suomessa pikkupoikana ihailin juuri Britanniaa. He olivat yhtä kuin läntinen vapaus. Nyt EU ajattelee toisin. Vapaus ei ole oikein muodissa. Yleinen etu on. Tai siis se etu mikä sellaiseksi meille ilmoitetaan.

    jk

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen verran vielä jälkikirjoitusta, että kun jollakin aikaviiveellä tuo vapauden "synnin vuoksi kadotettu" imaginäärinen raha, 2000 miljardia dollaria (jota nyt pitää kollektiivisesti surra kuin maanjäristyksen ihmisuhreja) palaa kurssien taas noustessa takaisin imaginääriseksi rahaksi kurssiarvoihin, silloin jotkut tekevät tällä erolla saman verran rahaa kuin mitä nyt "menetettiin."
      Jään odottamaan uutisointia myös siitä, media.
      Ja yhtä suurta iloa siitä kuin surua nyt. Pian saamme kuulla että rikkaiden ja superrikkaiden osakevarallisuus on taas hyvässä vakaassa turvassa. Sitten saamme varmaan synninpäästönkin.

      Itse yritän lupaukseni mukaan olla miettimättä millainen on maa(mme), jossa vallan vahtikoira haluaa syyllistää luvilla ja numeroilla ja osakkeilla kansalaiset kurssinotkahduksen aikaansaajiksi heidän vastattuaan heille esitettyyn kysymykseen.
      Suomessa tälläistä, eikä tuskin missään muussakaan EU-maassa enää, kysymystä tulla esittämään, voimme olla huoletta. Nyt on täysin selvää, että kansalta ei kannata mennä kysymään. Se on vaarallista. Se on tullut ja tehty nyt kaikille selviksi. Kansalainen lienee terroristia pahempi uhka. Terroristi ei voi kaataa EU:ta, mutta vapaa kansalainen voi. Missä kaksi tai kolme kokoontuu.... Ei siis mitään kansanäänestyksiä, neuvoa-antavia tai muitakaan enää koskaan. Mennään virkamieskunnalla, EU-aatelilla, vai mitä?

      jk

      Poista
    2. Kyllä toisen valtion kansanäänestyksen tuloksen järkiperäinen arviointi on erinomaisen tarpeellista ja vastuullista, etenkin jos tuloksella on suoranaisia vaikutuksia omiin etuihimme. Tuo edellinen saa siitä riippumatta olla missä tunnetilassa tahtoo.

      Poista
  17. Juuri tällä hetkellä, eli juhannuspyhinä, on muodostunut aika mehevä tilanne kun Brexit-johtohahmot viestittävät, että Artikla 50. vetoamiseen ei ole mitään suurempaa kiirettä mutta toisaalla EU:n napamaat haistavat verta ja vaativat kovaan ääneen ripeää erokäsittelyä.

    EU:n puolella luonnollisestikin haetaan uhkailemalla hyviä neuvotteluasemia ja siihen onkin kaikki edellytykset olemassa. Brexitistien neuvottelukortit ovat jo lähtökohtaisesti huonot mutta kyllä ne vielä huonommaksi saadaan. UK:sta halutaan tehdä malliesimerkki maasta, joka haluaa erota EU:sta mutta samalla tuhoaa taloutensa ja hallintonsa selkärangan ja lopulta vajoaa surkeaan mitättömyyteen.

    On aivan mahdollista, että Artikla 50. kirjettä ei koskaan lähetetä. Siinäkin tapauksessa UK:sta tulee 'lame duck' jota saa potkia mennen tullen. UK:n kannalta keskeisen tärkeä rahoituspalvelusektori siirtyy EU:n sisäpuolelle ja muu teollisuus seuraa perässä. Sitten lähtee Skotlanti, Pohjois-Irlanti ja Espanja vielä nappaa Gibraltarin.

    VastaaPoista
  18. Ymmärsin nämä kaksi viimeistä kirjoitusta osoittavan kansanedustajien olevan täysin turhia, koska he ennen vaaleja kertovat oman mielipiteensä äänestäjille, mutta eivät voi eivätkä saa oman mielipiteensä mukaisesti eduskunnassa äänestää valintansa jälkeen. Kuka on poistanut heidän tunnepohjaiset mielipiteensä?

    Kuinkas sitten Sveitsissä? Tunnepohja ratkaisee.

    VastaaPoista
  19. Tässä hyvä yhteenveto siitä, mitä EU:n pitää tehdä Brexitin jälkeen. Kuunnelkaa ja toivottavasti ymmärrätte, mitä Spiegel Onlinen päätoimittaja Florian Harms videokommentissaan (www.spiegel.de) sanoo (selkeällä ja kauniilla saksan kielellä).
    Huonokuuloisen kääntämänä hän sanoi suunnilleen näin:
    Tämä perjantai on musta päivä Euroopalle. Britit ovat päättäneet jättää EU:n. Se oli dramaattisen kampanjan päätös mutta nyt pätee: Enemmistö on enemmistö ja britit ovat päätöksellään aiheuttaneet itselleen ja koko Euroopalle suuren vahingon. Kyllä -EU ei ole täydellinen, se on usein byrokraattinen, se väistää liian usein aikamme suuria vaatimuksia, pakolaiskriisiä, työmarkkinaongelmia, terroritekojen tuomia turvallisuusongelmia. Näistä huolimatta Euroopan Unioni on kullanarvoinen. Unioni perustettiin talousyhteisöksi mutta nykyään se on paljo, paljon enemmän. Se on identiteetin luoja, perustuslakien luoja, maailmanpoliittinen puhetorvi. Kun EU valtioiden päämiehet kokoontuvat Brysseliin, on kyse paljon enemmästä kuin pienistä talouden yksityiskohdista. Silloin tehdään maailmanpolitiikkaa. Silloin keskustellaan siitä, miten vaikeiden asioiden yksityiskohdissa toimitaan. On kyse Ukrainan kriisistä, Venäjästä. On kysymys siitä, miten mahdollisesti tulevan Amerikan presidentin kanssa toimitaan, presidentin, joka julkisesti pilkkaa eurooppalaisia perusarvoja. Näistä kaikista kokouksista haluavat britit jäädä pois. He jäävät eurooppalaisten keskustelupiirien ulkopuolelle ja tämä näytelmä on eurooppalainen tragedia. Jatkuvien kriisien aikana eurooppalaiset tarvitsevat brittejä -kyllä- toimintakykyisenä jäsenenä, joka ajaa omat erityistoiveensa läpi- mutta myös uskottavana yhteistyökumppanina kohtaamaan aikamme suuria haasteita ja sen vuoksi tarvitsevat myös britit EU:ta. Löytääksemme oikeat vastaukset laajalle levinneeseen velkaongelmaan, maahanmuuttajakysymyksiin, työmarkkinaongelmiin, terroriuhkaan.

    Ammuttuaan toisiaan vuosikausia, solmivat isoisämme rauhan. He rakensivat talon eurooppalaisten rauhantoiveille. Isämme ovat laajentaneet tätä taloa, Euroopan Unionia. Meidän sukupolvemme historiallisena vastuuna on rakentaa tämä talo yhä vakaammaksi. Tehdä talouslinnake, joka ei ole vaarassa sortua aikamme suuriin ongelmiin, pakolaiskysymykseen, ilmastonmuutokseen, terrorismin vaaroihin tai työelämän rakennemuutoksiin.

    Jotta Eurooppa voisi pysyä vahvana, pitää meidän brittien jäätyä pois, kasvaa yhteen yhä vahvemmin. Ei pidä tehdä sitä virhettä, että sanotaan hyvä, hyvä, hyvä myös mekin haluamme lähteä, vaan meidän jäljelle jääneiden Euroopan valtioiden tulee yhä tiiviimmin liittyä yhteen ja integroitua vahvemmin. Ei lisää jäseniä ottamalla vaan yhteistyötä syventämällä ennen kaikkea kolmella alalla, turvallisuuspolitiikassa, siirtolaisuuspolitiikassa ja työmarkkinapolitiikassa, ennen kaikkea nuorisotyöttömyyden hoidossa.

    Kun tämä onnistuu tulee ehkä tästäkin mustasta perjantaista vielä kirkas päivä.
    Pekka Tammi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoi saksalainen. hh

      Poista
    2. Suomalainen, nykyään eurooppalainen.
      (kääntäjä) PT

      Poista
  20. Olen pitkään ollut niin sanotusti Nato-myönteinen. Pidän kyseisen allianssin olemassaoloa yksinomaan positiivisena seikkana.

    Suomen jäsenyyden tarpeellisuus ei ole itsestään selvä. Ymmärrettävästi on haluttu näyttää maailmalle, että kuuluimme, muka, myös vuosina 1955–94 samaan porukkaan kuin Ruotsi ja Itävalta, eikä esimerkiksi samaan kuin Puola ja Unkari.

    Britannian EU-eron toivoisi muuttavan tilanteen samanaikaisesti Ruotsissa ja Suomessa. Natoon pitäisi liittyä. Neuvotteluasema ei olisi huono, koska jonkun pitäisi puolustaa Baltiaa ja ostaa lentokoneita.

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
  21. Erastotanes: "Kansanäänestyksestä tulee helposti äänestys hallituksen ja poliittisen eliitin nauttimasta luottamuksesta. Tämä mitataan joka tapauksessa neljän vuodenvälein vaaleissa, minkä vuoksi on järjetöntä mitata samaa asiaa jonkin tärkeän asiakysymyksen kustannuksella."

    Kansanäänestys on varaventtiili tilanteessa jossa tarpeeksi iso määrä ihmisiä on tyytymättömiä, mutta ei voi vaikuttaa mihinkään vaikka tavallinen äänestyssignaali olisi kuinka vahva. Kuten Suomen "jytky". Suomen "jytky" oli todella iso shokki, mutta juuri mikään ei ole käytännössä muuttunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, jytkyssä ei ollut asiasisältöä. Mitäpä silloin voisi muutakaan odottaa.

      Poista
  22. ETA+Nato koko Euroopalle muutamaksi vuosikymmeneksi olisi ollut kelpo kehitysskenaario. Josko olisi kehittynyt federaatioksi.

    VastaaPoista
  23. EU:ta vastaan äänestivät toisaalta ne, jotka siinä joutuvat maksajiksi eli keskiluokka ja työväestö, ja toisaalta ne, joilla on omakohtaista kokemusta siitä, millainen epädemokraattinen hirviö EU:sta on tullut, eli vanhat ihmiset. Sen puolesta äänesti toisaalta ylikansallinen raha- ja virkaeliitti ja toisaalta ne, jotka olivat tavalla tai toisella saamapuolella, eli tulonsiirroilla elävät opiskelijat, maahanmuuttajat ja tukiaissyöttiläät. Köyhät alueet, kuten Skotlanti ja Cornwall, äänestivät EU:n puolesta ja vauraat alueet sitä vastaan.

    Mutta kaikki imperiumit luhistuvat ennemmin tai myöhemmin. Neuvostoliitto luhistui omaan mahdottomuuteensa, ja se luhistui siksi, että kansalaiset saivat kertakaikkiaan tarpeekseen sosialismista ja totalitarismista. Putinin Venäjä luhistuu muutaman vuoden sisään. Ja nyt alkoi Euvostoliiton lähtölaskenta.

    Mitä nopeammin EU hajoaa, sitä parempi se on sekä keskiluokalle että työväenluokalle. Koko EU on ollut projekti, jossa on yritetty sekoittaa vettä ja öljyä ja jossa sokea on taluttanut toista sokeaa, ja jossa päämääränä on ollut luoda ylikansallinen ja valtion rajoista piittaamaton raha- ja valtaeliitti sekä köyhdyttää keskiluokka ja alistaa tavalliset ihmiset käytännössä maaorjan asemaan. Siinä se ei ole eronnut mitenkään Neuvostoliitossa. Neuvostoliitto pyrki tavoitteisiinsa väkivaltaisesti, Euvostoliitto pikku hiljaa hivuttamalla.

    Meille on valehdeltu koko ajan ja meitä on petetty koko ajan. Meille on valehdeltu ummet ja lammet globalisaation ja EU:n siunauksellisuudesta ja tulevista työpaikoista ja vapaan liikkuvuuden ihanuudesta. Olemme saaneet massatyöttömyyden, työpaikkojen ulkoistamisen kehitysmaihin, ulkomaalaisen halpatyövoiman maahanvyöryn ja haittamaahanmuuton sekä sen aiheuttamat sosiaaliset ongelmat muine lieveilmiöineen, joista islamisaatio ja kerjäläisongelma sekä omaisuusrikollisuus eivät ole vähäisimmät. Vastineeksi me olemme saaneet koko ajan upporikkaisiin ja rutiköyhiin jakautuvan kansan, koko ajan suomalaisista etääntyvän ja muihin EU-eliitteihin identifioituvan yläluokan sekä sukupolvesta toiseen periytyvän syrjäytyneisyyden.

    Suvereeni valtio tekee mitä se haluaa, oikeuksista, sopimuksista ja tuomioistuimista piittaamatta. Juuri siksi se on suvereeni. Britannia osoitti nyt suvereniteettinsa samalla tavoin kuin Baltian maat 1991 erotessaan Neuvostoliitosta. Kyse on samasta asiasta.

    Kyse on myös tunneasioista. Ylpeydestä, kunniasta ja itsetietoisuudesta. Niitä ei voi mitenkään perustella järjellä, mutta ne ovat itsenäisyyden ja suvereniteetin peruskiviä. Vain järjellä päätöksiä tekevä mies on niljakas, selkärangaton liero, johon ei voi luottaa. Mies, joka ei välitä kunniastaan, ei ole mies vaan mato.

    VastaaPoista
  24. "Britannia osoitti nyt suvereniteettinsa samalla tavoin kuin Baltian maat 1991 erotessaan Neuvostoliitosta. Kyse on samasta asiasta."

    Pohjattoman absurdi valhe. Baltian asukkaat halusivat liikkumisen vapauden, Brexitin kannattajat haluavat poistaa liikkumisen vapauden.

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Svetsi ja Norja eivät kuulu EU:hun. Enkö siis voi matkustaa niihin? Huomaamattani olen nimittäin noissa maissa matkustanut ilman mitään ongelmaa tai vaivaa. Kuinka se on ollut mahdollista?

      Jotakin pientä rajaa näihin juttuihin, jos saa pyytää.

      Ja samalla pyytäsin pöytään myös ne todelliset konkreettset EU:n edut. Kannattaako niitä nyt enää tässä tilanteessa piilotella? Vai eikö niitä... ?

      Poista
    2. Tällaista asioiden totaalista sekoittamistahan nykyinen populistinen sosiaalinen media valitettavasti vilisee.

      Poista
  25. NATO on yks hailee - tämänhetkinen mielipiteeni. Kädenvääntö käydään USAn ja Venäjän välillä. Meillä ei ole merkitystä - ehkä hyödyllisenä idioottina voi olla. NATOmaa Turkin nöyrä ja kattava anteeksipyyntö "aggressiiviselta" Venäjältä koneen alasampumisen johdosta verrattuna Turkin häikäilemättömään liittolaismaiden kiristykseen pakolaiskysymyksessä kertoo omaa kieltään NATOn tilasta. En koskisi pitkällä tikullakaan.

    VastaaPoista