Sivun näyttöjä yhteensä

14. kesäkuuta 2016

Mennyttä aikaa hautaamassa




Eivät ne aivan ymmärtäneet, vaan hymähtivät, kun ehdotin eilen, että veisaamme säkeistön sopivasta virrestä heidän haudatessaan putkielementtiä maan poveen kaivinkoneella.

Olisin ehdottanut ”ma koska täältä erkanen, sen katson voitokseni”.

Ratkaisumme on siis jättää vialliset putket maan poveen ja vetää uudet viereen ja päälle.

Aivan kuten elämässä yleensä.

Uutisten ja päiväntapahtumien selostaminen heikko taso johtuu luonnonlaista. Tarkemmin sanoan kognitiivinen vinouma on terminä kovin toiveikas. Mahtaako muunlaista kuin vinoa kognitiota ollakaan?

Verkon (Wikipedia) monen sivun mittaiset luettelot järjen ja tunteen oikosuluista ovat surullista luettavaa. Jos lehti on kyynärpään alla ja televisio auki, juuri muuta ei ole tarjolla. Kummasta presidenttiehdokkaiden ja presidentin lausumat Floridan ampujasta kertovat, Floridan ampujasta vai kannanoton esittäjistä?

Joku kysäisi, miksi epäilyttäviä tapauksia ei panna lukkojen taakse. Esitin sen tavallisen vastauksen: epäilyttävät tapaukset eivät ole epäilyttäviä.

Siirtäen esimerkin Suomeen kouluampuja tunnistaminen on hyvin vaikeaa. Oireita osoittavat piirteet, esimerkiksi vihan ilmaukset tai mielenkiinto aseisiin ja räjähteisiin tai halu esittää äärimielipiteitä, tarkoittavat käytännössä, että asianomainen ei ole vaarallinen itselleen eikä ympäristölleen.

Paljon julkisuudessa olevat joukot, jotka harrastavat näkyvien tunnusten kantamista, ovat käytännössä aika vaarattomia.

Huolelliset ja laajat tutkimukset Saksan tuhoamisleirien henkilökunnasta, etenkin SS-miehistä, osoittavat samaan suuntaan. Kysymyksessä ovat tavalliset ihmiset, joiden taustassa ei ollut mitään erikoista.

Suuriin, kunnianosoituksia tuottaneisiin sankaritekoihin yltäneet ihmiset sitten olivat keskimäärin aika erikoisia.

Ehkä on sellainen ”viidakon kosto”, että jos joku on saanut ihmeelliset perintötekijät ja kyvyn kehittää niitä niin että hänestä kasvaa esimerkiksi maailman paras mäenlaskija, se on sitten jostain muusta kohdasta pois.

Tuon viidakon koston takia taipuisin ajattelemaan, että on hyödyllistä tietää ja yrittää muistaa, missä kaikissa asioissa sitä on erikoisen huono.

Minulla on hiukan karvaita muistoja armeijasta. Olin sinne mennessäni oikeasti hyväkuntoinen ja tottunut etenkin retkeilystä kulkemaan, liikkumaan ja tekemään. Yksikön ja saapumiserän kilpailuissa kävi sitten ilmi, että parhaani ponnistaen ulotuin lyhyen ja pitkän matkan juoksuissa, heittelyissä ja hyppelehtimisissä kouluarvosanoin mitaten tasolle 7 – tai joskus sattumalta 7 +.

Tuo oli lohdullinen tieto. Se merkitsi luottamista siihen, että pysyy porukassa. Panisin tämän hiukan omalaatuisen järkeilyn sen piikkiin, että kasvoi varuskuntapaikkakunnalla ja ole tyhmä. Olin toisin sanoen tiennyt varhaisimmasta lapsuudestani alkaen, että on olemassa eri miehiä (lentäjät) ja tavallisia ihmisiä.

Paikkakunnalla muuten ei ollut tapana leuhkia ilmailualan ansioilla. Noissa asioissa ansioituneita oli niin paljon.

Luultavasti vasta opiskeluvaiheessa aloin ymmärtää, että on olemassa paljon ihmisiä, joilla on valkohehkuinen himo olla parhaita, eikä sillä ole väliä, minkä porukan parhaita, eikä missä lajissa. Olin ehkä ajatellut lapsekkaasti, että jos tulos jostain hommasta on ”kiitettävä”, on kaikki syy mielihyvään, ja jos se on ”tyydyttävä” on aihetta tyytyväisyyteen.

Jouduin paljon tekemisiin ns. uskovaisten kanssa. Jotkut heistä olivat mukana uskonnollisissa herätysliikkeissä, jotkut poliittisissa.

Monta kymmentä vuotta myöhemmin ymmärsin, että he käsittivät saaneensa joltain taholta tehtävän. He olivat mielestään poikkeustapauksia. Tunsin myös ihmisiä, jotka olivat mielestään aivan poikkeuksellisen epäonnistuneita. Ehkä yritin sanoa, että tuollainen mieliala on vastenmielinen itsetehostuksen muoto.

Kirjoitin kerran pätkän hyvin älykkäästä ihmisestä, joka osasi tehdä johtopäätöksiä ja petyttyään sekä naisiin että heikkoihin ansaintamahdollisuuksiin analysoi lähitulevaisuuden ja omat mahdollisuutensa. Ja niinpä hän hirttäytyi hiekkarannan lähellä eräänä elokuun yönä 1939 Terijoen salavaan 20-vuotiaana, kaiken nähneenä ja kaikkeen pettyneenä.

Vähempään tyytyvät ihmiset kärsivät stressioireista ja usein myös valittavat niitä. Jotkut vetoavat stressiin ja kiukuttelevat.

Stressiksi on puoli vuosisataa nimitetty myös kognitiivisen vinoutuman aiheuttamaa tilaa. Ihminen väittää tietävänsä, miten jokin asia on, ja puolitajuisesti aavistaa, että on muitakin tulkintoja. Tuloksena hän alkaa revetä henkisesti kahteen suuntaan.

Kognitiivisen vinouman teorian esitti David Kahneman aika kauan sitten. Kaikeksi onneksi hänen myöhäisvuosien kansantajuinen kirjansa on suomennettu (Ajttelu, nopeasti ja hitaasti).

Kuten Taaleb hän on sellainen harhamielisyyden osoittaja, että hänen lukemisensa voi aidosti keventää oloa. ”Apina olkapäällä” on satuolento. Toisin sanoen se ei paina mitään.

Eikä se aiheuta stressiä.


13 kommenttia:

  1. "Minulla on hiukan karvaita muistoja armeijasta. Olin sinne mennessäni oikeasti hyväkuntoinen ja tottunut etenkin retkeilystä kulkemaan, liikkumaan ja tekemään."

    Varusmiespalveluksessa monia asia oli/on niin lukemattomista sattumuksista kiinni, että kokemuksia on myös lukemattomia.

    Osin partiossa opittujen taitojen selvisin itse Sodankylän paukkupakkasissa ilman erityisvarusteita. Niitä tuli vasta seuraaville ikäluokille.
    Hyvin paljon on kiinni minkälaiset esimiehet kohdalle sattuvat. Komppanianpäälliköstäni ja pataljoonan komentajasta, hänen esimiehestään, molemmista tuli myöhe3mmin kenraaleita. Toisella heistä oli vieläpä sotakokemusta. Eli tosi fiksut sattuivat kohdalleni. Kokemustani armeijasta eivät pystyneet alaisensa pilaamaan vaikka yritystäkin siihen suuntaan oli.

    Omien poikieni kokemusten perusteella kehitys ei ole kaikilta osin välttämättä kulkenut positiiviseen suuntaan.

    VastaaPoista
  2. Oikein se menee näin; Kun jeesus täältä erkanen sen katson voitokseni.
    Kun aikoinani luin E. Valtaojan Kotona maailmankaikkeudessa, niin silloin katsoi vähäisetkin ressin ja ahistuksen tunteet, kun sain lukien todistaa ihanaa vappautuksen epistolaa - universumin palkiset ovat pirun laajat.
    Kahnemania suosittelen vilpittömästi kaikille lajitovereille. E. Leinoa lainaten; ei kenkään ole paha ihminen, vaan toinen on tyhmempi toista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi peruskoulun ala-asteilta lähtien opettaa maailman kaikissa kouluissa YK:n päätöksellä koululaisille Maailman Kaikkeuden Suunnatonta Laajuutta ja ihmiselon epävarmuutta siellä kotiplaneettansa ainutlaatuisen elonkehän heiveröisessä suojassa.
      Jotenkin saatais jokaiseen pollaan edes jonkinlainen ajatuksen itu ja ymmärryksen alku ainutlaatuisesta elämästämme täällä jossain ja kaikenlaisen sotimisen turhuus ja uskontojen luoma ahtaus päissä.
      (Blogivaeltaja)
      Ehkäpä opetetaankin jo, siitä on ikuisuus kun itse koulussa istuin oppimatta mitään.

      Poista
    2. "uskontojen luoma ahtaus"
      Näin luulevat vain ne, joilla on ahdas maailmankuva ja jotka tuntevat vain ahtaan uskonnollisuuden, jossa Jumala on pieni.

      Poista
  3. DANIEL Kahneman

    Taaleb tarkoittanee Nassim Nicholas Talebia. Musta joutsen oli kiinnostava, mutta olisi voitu tiivistää kymmeneen sivuun tai peräti yhteen virkkeeseen: Sosiaaliset systeemot eivät noudata Gaussin jakaumaa, vaan selvät poikkeamat ovat paljon yleisempiä. Muita ei ole tullut luettua, vaikka niissäkin varmaan olisi kiinnostavia ajatuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiivistyksessäsi viskaat tärkäen Talebin lapasen pois pesuveden mukana.

      Talebilla kun oli minusta toinenkin tärkeä viesti(rypäs).
      -Suurin osa tapahtumista on sattumaa
      -Ihminen lankeaa kausaalisiin satuselityksiin, narratiiveihin, keksii selityksiä jälkikäteen niinkuin ne muka olisi voitu ennakoida
      -Tätä harhaa käyttävät ammattiselittelijät ja poliitikot hyväksensä (tosin elänevät itsekin paljolti siinä harhassansa)

      M

      Poista
    2. Oikeassa toki olet, tosin narratiivi vs. sattuma vastasi paljon omia ajatuksia eikä siksi tuntunut niin oivaltavalta.

      Tietenkin tuo yksi virke oli provo, mutta minua on usein häirinnyt varsinkin amerikkalaisten tietokirjojen monisanaisuus, opinnoista lähtien. Mielellään luen Tolstoin tai näitä Kemppisen jaaritteluja, romaanien haluankin rönsyilevän, mutta tietokirjani nautin mieluiten tiiviinä.

      Poista
  4. Oi jos mä kurja putkimies maan..?

    VastaaPoista
  5. En ole ikävä kyllä ollut armeijassa, mutta veljeni oli. Hänellä oli hienoja sotatapahtumia kerrottavanaan kun kävi kotona lomilla. Ja hän kirjoitti oikein hauskoja kirjeitä kuvaten sotilaselämää, aivan kuin olisi ollut rintamalla. Kaikki oli oikein hyvin, mutta oikea sota puuttui. Sitä vaan harjoiteltiin.

    Uskovaisten kanssa on minulla myös ollut hauskoja kokemuksia. He kertovat mehukkaita tarinoita, joita on mukava kuunnella. Sitä paitsi he käyvät myös taidokkaita uskonsotia keskenään. Siinä salamat välähtelevät ja ukkonen jyrisee kun he pääsevät vauhtiiin. "Te Saatanan paholaiset, kuka on vimmannut teidät uskomaan kaiken mitä teille syötetään!"

    VastaaPoista
  6. Pari telamiinaa tetsarissa roikkumassa tiputtaa umpihankihiihtoennätystä kummasti. Tämäkään päivä ei ollut turha, valmistin D-vitamiinia rantakalliolla.

    Isokoskeloemo, kuuden poikasen saattamana ohitti varpaani parin metrin etäisyydeltä, liioittelen vain hieman. Emo ei sanonut kertaakaan KROOK KROOK,olin otettu. Mitä sitten koukulla on tämän tapauken kanssa, ehkä nokka.

    Mistä muusta täällä puhuttiin ? Mietin läppärini lähes parinvuoden matkaa Kiinalaisesta tehtaasta suomalaisen marketin varastoon, ja sen edellisten omistajien tekemisiä, uutena ostin. Hyvässä seurassa tunnen olevani, eikö Mannerheimin Amerikan arkkukin seilannut pitkin poikin suurta Venäjänmaata, kunnes saapui aiottuun ositteeseen.

    VastaaPoista
  7. Jàlleen kerran, en pidà kilpailusta, paitsi itseni kanssa. On aivan liian helppoa olla paras osoittaen toisten huonommuuden. Paras ei vàlttàmàttà ole edes tyydyttàvà.

    VastaaPoista
  8. Minulla ei ole ainuttakaan ennakko- tai harhaluuloa. Paitsi tämä. Kaikki yleistykset ovat vääriä. Myös tämä. Onko kohtalosinfonia todella kohtalokas?

    VastaaPoista
  9. Eiköhän se virsi alkanut näin: Ma/mä että täältä erkanen, sen katson voitokseni. — Me yli seitsemänkymppiset usein osaamme nuo virret jopa ulkoa ja laulamme kukin nuotillamme (vrt. Santeri Alkio: Oja-Pappalan joulu). Sitten on se veroilmoitusvirsi: Mä tuhlailin kuin mieletön, kuin oisi aarre ollut / Nyt olen paljas, alaston, on maksupäivä tullut... Ja lopuksi lisää virttä: Oon aivan avuton!

    Aiheeseen "Kaikki yleistykset ovat vääriä". Olisikos yhtä hyvä: "Aina sinä liioittelet"?

    Anteeksi että wanhalta menee joskus hömpän puolelle. Mutta enpä ole ainoa.

    kaksteetupla

    VastaaPoista