Sivun näyttöjä yhteensä

18. syyskuuta 2006

Elämän tarkoitus nro 67a

Oli ajatus kirjoittaa muuta mutta menee nyt replikoinniksi.

Syy on jälleen Rasasen, jonka eilinen kommentti on pitkä ja hieno.

Lisään tässä blogissa esiin ottamaani uskontojen pohdintaan käsitteen hegemonia.

Ei taida moni olla sitä mieltä, että Saddam Hussein on vanhurskas henkilö tai että Ajatolla Khomeini olisi toiminnallaan edistänyt rauhaa tai että (itsemurhan tehneen) papin poika ja juristi Milosevic olisi hyvä kristitty.

Balkanilla 1990-luvulla sattunut vie oikeuden ja halun olla kovin viisas uskontojen ja kansanryhmien kohtaamisia koskevissa asioissa. Poliittisesti sieltä kyllä oppii. YK:n syrjiminen ja rahallinen kurjistaminen ei ole hyvä ajatus - siitä huolimatta, että YK on yhtä kaamea organisaatio kuin EU tehokkuutta ajatellen.

Aina kun isoja organisaatioita parjataan paljosta puheesta ja vähistä teoista, muistan 1930-luvunalun oikeistomiesten raivon eduskuntaa kohtaan. He sanoivat sitä kettufarmiksi, nuo oman aikansa kettupojat, eivätkä he tyytyneet vapauttamaan otuksia vaan tarjosivat jopa kyydin mustalla henkilöautolla kauas pitkin luonnontilaisia maanteitä.

Hegemonialla tarkoitan sitä kysymystä, kuka määrää korrektit puheenaiheet ja sen, mitä saa tutkia. Muistan kun joskus 1995 tai 1996 näin USA:ssa rotu- ja sukupuolitutkimuksen laajuuden (race and gender studies). Olin keksinyt, että suhteellisen nopeasti saa käsityksen ajan virtauksista menemällä yliopistoalueella opiskelijoiden kirjakauppaan ja katselemalla tenttikirjapinkkoja. Mitä isompi pino, sitä tärkeämpi asia. Ja näitä siis oli.

USA on siitä oivallinen maa, että yliopistoissakaan ei anneta opetusta tunnustukselliseen uskontoon liittyvissä asioissa, ei kristinuskosta, ei islamista. Ja amerikkalainen tuomioistuin perusteli vastikää hyvin kiukkuisesti, että kehitysoppi on normaalia opetusaineistoa mutta sitä vastoin "Intelligent Desgin" eli jonkin jumalan mahdollinen sormi kehityksen takana ei ole tiedetä vaan jotain muuta. Sitä sopii siis opettaa uskonnollisissa yhteisöissä mutta ei yleisissä oppilaitoksissa.

Vaikka Kiina on se maa, jossa oikeudelliset periaatteet ovat pahiten hukassa, sharia eli uskonnollinen lainkäyttö rikosasioissakin on pelottavaa.

Tahdon jankuttaa, että täällä meillä se käsitys, ettei ihmisiä pidä tieten tahtoen vahingoittaa, ei mukiloida, ei häpäistä eikä varsinkaan tapaa, ei perustu tieteeseen eikä uskontoon.

Se on postulaatti tai aksiooma, jota ei voi johtaa mistään havainnosta eikä mistään vielä yleisemmästä toteudesta. Se on viime kädessä tuulesta temmattu idea, johon on sitouduttu.

Tiedän itsekin joukon henkilöitä, joiden työntäminen pää edellä pärehöylään on houkutteleva ajatus, mutta en kuitenkaan kannata sitä. Se nyt on kerta kaikkiaan uskottava, ettei tätä maailmaa ole suunniteltu paikaksi, jossa juuri minä viihtyisin.

- - -

Täsmennän mainintaani Dawkinsin kanssa väittelemisen hyödyttömyydestä - tietyisti hänen pointtejaan vastaan pulistaan. Yritin vain sanoa, ettei kirjoillaan oivallisesti ansaitseva Dawkins ole mikään blogisti, jonka voisi odottaa vastaavan kommentteihin tai edes lukevan niitä. Vaikka joku jyräisi hänen aatemaailmansa syrjäisessä pohjoisessa maassa, häntä se tuskin kiinnostaisi.

Ja vastaan kysyjälle, joka huomautti, että eivätkö kaikki uskonnot ole suvaitsemattomia.

Eivät ole.

Uskonnot ovat omahyväisiä. Jos omaa uskoa pitäisi samanveroisena kuin jonkun toisen toisenlaista uskoa, uskontokunnan vaihtaminen olisi nopea ja jokapäiväinen asia. Näkisin tämän filosofisen kysymyksen samanlaisena kuin politiikan - useimmiten ei tule äänestettyä vaaleissa, mutta aatteen palo on joka tapauksessa niin niukkaa, että voisin hyvin vakuuttua melkein vaikka minkä suomalaisen puolueen ehdokkaan teoista ja puheista. Olen siis tietyllä osittain irrationaalisella kannalla mutta valmis kuuntelemaan muita mielipiteitä ja jopa vaihtamaan vakaumusta.

Mielestäni takinkääntäminen on moraalisesti esimerkillistä ja takinkääntäjien parjaaminen on tarkoitushakuista.

Siten esimerkiksi siirtyminen ortodoksiksi tai katolisen kirkon tunnustajaksi on mielestäni erittäin ymmärrettävää, vaikka en itse tunne lainkaan vetoa sellaiseen.

Niin että on siinä ero.

12 kommenttia:

  1. "Se mikä on minun, on minun; mutta se mikä on muidenkin, sitä jaetaan yhdessä"

    Siitä hegemoniasta maalaisisä varoitteli poikaansa kutsuen sitä kommunismiksi.

    Voisiko samantapainen kulttuurihegemonistinen ajattelu perustua johonkin muuhun ominaisuuteen kuin ideologiaan, poliittiseen tai uskonnolliseen?

    Jotkut sanovat elämän tarkoituksen olevan turvata omalle jälkikasvulle, esim. perintöverotusta moittimalla, vähintään yhtä hyvät lähtökohdat kuin mihin on itse yltänyt.

    VastaaPoista
  2. No, muinaisen tarinan mukaan Mooses välitti kansalle tämän vielä tuolloin heimojumalan asemassa olleen Jahven käskyn, joka oli taidettu referoida jostain muualta. Ennen sitä Mooses tuli tappaneeksikin.

    VastaaPoista
  3. Ad Toipila:

    "Älä tapa" sisältää postulaatin "tappaminen on väärin". Kysymys ei ole siitä, esiintyikö se ensin kymmenessä käskyssä vai Egyptin Akhantonin Aton-uskonnossa, vaan siitä, että tätä käskyä / kieltää ei voi johtaa mistään ja että sitä ei tarvitse johtaa mistään.

    VastaaPoista
  4. Ad Rönkkö -
    sanoo mm. Dawkins (The Selfish Gene).

    Perustelut biologisesta tai geneettisestä itsekkyydestä eivät vakuuta, vaikka atraktio / torjunta on tietenkin tosiasia proteiinitasolla

    VastaaPoista
  5. Ad Viti:

    Hyvä että muistutit. Pitää kirjoittaa joku kerta Karl Krausin syvävittumainen kuvaus ylösnousemuksesta, jonka tapahduttua käy ilmi, että pieleen meni, Jumalaa ei ole olemassa, ja nyt joudutaan haljuilemaan avoimilla haudoilla ikuisuus.

    VastaaPoista
  6. Mainio kuva alateksteineen. Sopii meikäläisen huoneentauluksi.

    VastaaPoista
  7. Viti ja Kemppinen

    Jokaisen on siis syytä lukea Dantensa uusiksi - vaikka menisikin pieleen - tai juuri sen vuoksi...

    Mitä Karl Krausiin tulee - joku antoi hänelle epiteetin "kielen riivaama".

    VastaaPoista
  8. "Vaikka aineen/atomin rakenteen viimeinenkin salaisuus voitaisiin tieteessä ratkaista ja todistaa. Itse ihminen ja hänen olemuksensa jää aina salaisuudeksi."

    Jotenkin tähän malliin piispa heitti ateisti agnostikolle (?) Valtaojalle hengen ja materian välisessä keskustelukirjassa pari vuotta sitten. Vai oliko tämä myös Albertin ajatus ? KUitenkin piispan idea oli sama.

    Rasasen argumentoiti luotaa syvältä ja mieshän on, perkeles, älykäs ja oppinut.

    Rasasta lukiessa tulee mieleen Schopenhauer, mitä tyhmempi ihminen on, sitä onnellisempi. Oliskohan se näin ? Rasanen ajattelee liikaa ja on onneton. Jossain määrin sukulaissielu, mutta viisaampi...


    Rasasen pitäisi ottaa se viimeinen hyppy kohti Kierkegaardin kolmannetta tasoa. Ja unohtaa järki ja pelko, vaikka alla ammottaa tuhannen sylen syvyinen rotko.

    Koomista on, että Indiana Jonesin kolmatta osaa katsellessa kohtaan aina Kierkegaardin.

    Sankarin on astuttava tielle, jota ei näy. "Hyppy jalopeuran päästä todistaa miehen arvon." Näin se taisi mennä.

    Itselläni on sama tunne, kun pitäisi mennä ehtoollisella. En kerta kaikkiaan voi mennä, vaikka haluaisin. Epäuskoni on aina niin suuri, että pelkään nauttivani aterian(Jeesuksen ruumiin ja veren ) turmiokseni.

    Mieleeni Rasasen jutusta tuli vanhan valmentajan ja opettajan T. Sorvojan eräs runo. (Muistan niitä + muita klassikoita ulkoa kymmenittäin, mutta mitähän hyötyä niistäkin on ?)

    JOtenkin näin se meni:

    "Mietin joka päivä
    kaljaa juoden
    naamallani globaalinen murhe.
    Miten kertoisin
    sen kaikkein yksinkertaisimman
    ettei kukaan ymmärtäisi
    vähiten minä itse."

    Tässä on kait suora kehotus KASVAA uudelleen lapseksi. LÖytää aito usko, ilo ja toivo jokaisesta päivästä.

    Naivisti sanottu, mutta ehkä totta.


    J.K.

    Tässä muuten jäi tärkein elämän tarkoitus sanomatta; rakkaus. Kuinka helvetillisesti me sitä kaipaammekaan......

    VastaaPoista
  9. Ad omnia:

    Katsokaa kuvasta url-osoite - nuo kuvat ovat maksullisia ja niitä myydään julisteina. Suunnilleen joka toinen on todella sykähdyttävä.

    VastaaPoista
  10. catulux

    "Mietin joka päivä
    kaljaa juoden
    naamallani globaalinen murhe.
    Miten kertoisin
    sen kaikkein yksinkertaisimman
    ettei kukaan ymmärtäisi
    vähiten minä itse."

    Kiitos näistä sanoista ja ajatuksista.

    "Tässä muuten jäi tärkein elämän tarkoitus sanomatta; rakkaus. Kuinka helvetillisesti me sitä kaipaammekaan..."

    Sillä me pelkäämme kosketusta, koska jo pelkästään kosketus sitoo meidät toiseen.
    Ja kun rakkaus tulee - olemme loukussa kuin perhoset.

    *
    Tähän blogiin ei kukaan nainen näytä kommentoivan. Kommentoikaa nyt edes hiukan.
    Kyllä te tätä joka tapauksessa luettekin.

    VastaaPoista
  11. Kun nyt kerran tullaan kumartamaan, niin miksipä tässä ei pyörähtäisi pari valssia herrojen kanssa.

    1. Genetiikka on hyvin kiinnostavaa ja jopa kiehtovaa.

    Genetiikasta on muutakin, paljon miellyttävämpää luettavavaa kuin Dawkins.

    Yleistajuisia, asiallisia ja silti hauskoja kirjoja esim:

    Matt Ridley "Perimä" (Genome)
    Hamer & Copeland "Living with our Genes"
    Appleyard "Brave New Worlds"
    Susan Aldrigde "Elämänlanka. Geenitekniikan tarina."

    Susan Aldridge Dawkinsista:
    "On mielenkiintoista, että Dawkinsin ajatukset ovat kuitenkin tietyssä mielessä melkein uskonnollisia, kuten jotkut arvostelijat ovat huomauttaneet. Hän painottaa DNA:ta niin paljon, että molekyyli saa melkein jonkinlaisen 'elämänvoiman' aseman. Muissa koulukunnissa, kuten joogassa ja akupunktiossa, elämänvoimaa voidaan kutsua joksikin muuksi, vaikkapa 'pranaksi' tai 'kiksi'. Käsityksellä, että biologisen aineen kautta virtaa jonkinlainen elämänvoima, on hyvin pitkä historia, vaikka useimmat tutkijat hylkäävät nykyään käsityksen."
    (s. 260)

    2. Jatkuva kostonkierre Lähi-Idässä ei johdu välttämättä ollenkaan uskonnosta tai nykyajan poliittisesta tilanteesta. Se vaikuttaisi enemmänkin olevan vanha, primitiivinen kansanperinne aivan samalla tavalla kuin vaikkapa tyttöjen "ympärileikkaukseksi" sanottu silpominen.

    Sukupolvesta toiseen jatkuva verikosto on meille tuttua yhtä hyvin Shakespearen näytelmistä kuin mafiaelokuvista.

    VastaaPoista
  12. Ad Anna Amnell:

    Mainitsemasi Matt Ridley on minunkin suuri suosikkini.

    Hän taitaa olla tavallinen filosofian tohtori, joka kyselee ja haastattelee, kunnes ymmärtää, ja kirjoittaa sitten hyvin ja ymmärrettävästi.

    Nature v. Nurture on hieno, ja se kai on suomennettu.

    VastaaPoista