
Kirjoitus oli pintapuolinen raapaisu.
Antti Herlin ei ole polttanut kirkkoa. Pikemminkin päin vastoin.
Keskustelimme hetki sitten asiasta, jossa olin ollut mukana paljonkin.
Taannoi Helsingin Sanomat julkaisi Herlinistä varsin näyttävän kuvan ja uutisen. Puhe oli epäillystä törkeästä sisäpiiririkoksesta. Sellainen on hyvin vakava rikos.
Toistaiseksi on tietymätöntä, miten Rahoitustarkastuksen ja Keskusrikospoliisin tiedot olivat päätyneet Helsingin Sanomiin. Myös sitä voisi kysyä lähinnä Janne Virkkuselta, millaiseen harkintaan noiden tietojen julkaiseminen perustui.
Rikosepäily oli jokseenkin mieletön. Lopputulos tutkinnasta oli, että syyttäjän mielestä asiassa ei ollut ilmennyt sellaista, joka antaisi aiheen syytteen nostamiseen.
Yksinkertaistettu selitys: Antti H:n, joka omistaa erittäin suuren enemmistön Kone Oyj:n osakkeista, epäiltiin aiheuttaneen Kone Oyj:lle vahinkoa.
Ajatus on erikoinen.
Nyt odotetaan, saadaanko rahoitustarkastuksen toimintatapoihin järkeä ja järjestystä. Ongelmallisia virastoja ovat myös vakuutustarkastus ja asuntorahoitus.
Taustalla on poliisi eli sisäasiainministeriö ja muun muassa Liikkuvan poliisin yhteydessä esillä olleet resurssiongelmat. Joku sivullinen nimittäin voisi saada käsityksen, että resursseja ei jaeta järkevästi.
Tällainen ajatus voisi juolahtaa mieleen kaikkien mainittujen organisaatioiden kohdalla.
Mutta iso kysymys on julkisuus tuomiona. En tietenkään epäile, että kukaan kantaisi huolta rikkaan miehen maineesta tai edes yhtiöstä, joka elää myös maineellaan ja on Suomen todella suuria työnantajia.
Tuossa tapauksessa ei näet ole kysymys julkisuudesta tuomiona rikosasian yhteydessä, vaan julkisuudesta tuomiona keskeneräisen rikostutkinnan yhteydessä.
Ellei media ota asiaa miettiäkseen, saamme lisää tällaisia juttuja. Herlin pystyy pitämään puoliaan, joku toinen ei.
Mieleni on jäänyt kirvelemään mm. verohallituksen vuosien takaisten juttujen takia - ihminen ja virasto sidottiin paaluun syljettäväksi syistä, jotka osoittautuivat perusteettomiksi.
Kun nyt tässä tänään puheena olevassa tapauksessa kysymyksessä on sisäpiirintieto eli sellainen rikosoikeudellisesti säännelty tieto, joka voi vaikuttaa esimerkiksi yhtiön pörssikursseihin, media on vakavuudeltaan aivan uudenlaisessa tilanteessa.
Tilanne ei vaikuta valoisalta. Se tieto uppoaa lukijoihin, että kuvan esittämä tyyppi on nyt epäiltynä... jostain. Se tieto ei saavuta lukijoita, että ei vainkaan, ei niihin epäilyihin ollutkaan aihetta.
Tämä kirjoitus perustuu keskusteluun ja päätökseen, jonka tein Antti Herlinin kanssa puhelimessa tänään aamun kahdeksan uutisten aikaan.
Kiinnitän lukijoiden huomion viestinnän maailman muuttumiseen. Olimme nopeasti yhtä mieltä siitä, että tiedote STT:lle, kirjoitus Helsingin Sanomiin tai haastattelu sopivaan talouslehteen ovat tässä tilanteessa kaikki huonompia vaihtoehtoja kuin tämä - edelleenkin Kemppisen eikä esimerkiksi Koneen blogi.
Kuvan kartano on ainoa näkemäni käytännössä kaksikerroksinen talo, jossa on hissi...
En muista mitään HS:n jutusta Antti Herlinistä. Sen muistan, että eri tiedotusvälineissä oli puhetta epäilystä sisäpiiritiedon väärinkäyttämisestä. Ainakin minulle jäi epäselväksi, mistä tarkalleen ottaen on ollut kysymys. Mieleeni oli jäänyt vain sellainen mielikuva, että aihetta oli epäillä. Hain äsken Googlesta asiaan valaistusta. Tietoviikon toimittajan Hanna Rajalahden artikkelista (23.5.2005)taas sain sellaisen käsityksen, että jopa epäillytkin ovat olleet täysin aiheettomia.
VastaaPoistaTällaista se nyt vain on, että kun lehtijutut ovat puutteellisilla tiedoilla kirjoitetut, niin ihmisten päässä alkaa muhia vaikka mitä mielikuvituksen täydentämää luuloa, uskomusta ja epäilyä.
Kemppisen blogin kuva on otettu sellaisesta kuvakulmasta, etten tuntenut taloa. Talossa on käyty monta kertaa ja hissilläkin koemielessä ajettu edellisten asukkaiden aikana.
Lähdenviittaus:
VastaaPoistaHS 27.8.2005 "Koneen pääjohtajaa epäillään törkeästä pörssirikoksesta."
Uutinen syyttämättäjättämiestä HS 3.2.2006
Ensimmäinen juttu oli 23.5.2005
VastaaPoistaKuinka Helsingin Sanomien olisi sitten pitänyt toimia Antti Herlinin suhteen?
VastaaPoistaKyseessä oli kuitenkin tapaus, jossa poliisi suoritti kotietsinnän kauppa- ja teollisuusministeriöön.
Kuinka tästä poikkeuksellisesta ja mielestäni tiedotusvälineiden perimmäisiin tehtäviin kuuluvasta jutusta olisi sitten pitänyt uutisoida?
Minä en keksi mitään parempaa vaihtoehtoa kuin kertoa julkisuudessa totuus: Antti Herliniä epäillään siitä ja siitä.
Osittainen salaaminen olisi aiheuttanut huhuineen varmasti pahempaa vahinkoa, kunnes totuus Herlinin epäilyistä olisi kuitenkin paljastunut. Täydellinen salaaminen (vaikka syyttäjän päätökseen asti) ei kertoisi hirvittävän hyvää yhteiskuntamme toiminnasta.
On toinen ja mielestäni yleisesti toissijainen asia, mitkä olivat vuotajan motiivit. HS sai vinkin poikkeuksellisesta yhteiskunnallisesti merkittävästä rikosepäilystä, sai varmennettua sen ja julkaisi uutisen.
Hesarin tilaajana ja lukijana muistan ko. tapauksen hämärästi. Luulenpa, että kansan suuri enemmistö ei kuitenkaan asiaa paljommalti muista. Herlinin rangaistus oli kuitenkin lyhytaikainen. Vaikka toisaalta koko valtakunnan lävistämä kielteinen julkisuus on vähän Kainin merkin tapainen; sitä merkkiä ei helpolla poisteta.
VastaaPoistaSivu mennen sanottuna suurin osa journalisteista potee jonkinlaista kaikkivoipaisuus-syndroomaa. Mistään et löydä niin herkkähipiäistä ja asialliseen kritiikkiin aggressiivisesti suhtautuvaa ammattikuntaa niinkuin toimittajat ovat. Toimittajien arvostelu onkin kuin työntäisi päänsä vapaaehtoisesti ampiaispesään, pistoja tulee joka puolelta ja mikäs journalistiampiaisten on pistellessä, koska heillä on työnsä kautta veto-oikeus ihmisten mieliin.
Herlingin kärsimykset ovat kuitenkin pientä sen rinnalla, mitä Alpo Rusi on saanut kestää. Korkeimpana inkvisitioistuimena toimi tässä tapauksessa SuPo median myötävaikutuksella.
Milloin muuten Tiitisen lista julkaistaan ? (Vai onko vihainen Lipponen enemmän oikeassa? )
Ad Akseli Korhonen:
VastaaPoistaAjankohta.
En voi tässä hakea esiin päivämääriä, mutta rikosepäilyn näyttävästä julkaisemisesta KTM:n ratsiaan meni kuukausia.
Jälkimmäinen kieltämättä on asia, johon liittyy tiedottamisen tarvetta.
Edellinen, siis tutkinta epäilyn johdosta on etenkin sivullisten eli ei siis yksinomaan Antti H:n edun vuoksi syytä pitää vuotamattomissa. Tarkoitan epäilyä koskevan uutisen vaikutusta yrityskauppoihin ja muin liiketoimiin sekä osakekursseihin.
Esimerkki: paperiteollisuuden ja muidenkin alojen kartellitutkimukset.
Ad Akseli, Catulux & Jukka:
VastaaPoistaAkseli: "HS sai vinkin poikkeuksellisesta yhteiskunnallisesti merkittävästä rikosepäilystä, sai varmennettua sen ja julkaisi uutisen."
Catulux: "Sivu mennen sanottuna suurin osa journalisteista potee jonkinlaista kaikkivoipaisuus-syndroomaa."
Hyvä leffa tästä aiheesta on
Absence of Malice (1981)
Ad AR:
VastaaPoistaMinulle merkitsi paljon myös elokuva The Insider - se tupakkateollisuusjuttu / television ajankohtaisohjelmat.