Tsaarin kuriiri

 

Luin kirjastani “Elämän varjo”, että lopetan kirjoittamisen, tai ainakin julkaisemisen. Tämä oli luultavasti pitävä lupaus, vuodelta 1995.

https://sites.google.com/site/jktekstejkuvia/

Tuon osoitteen alla on käsittämätön määrä kirjoitustani. Sen lisäksi on olemassa leikkeitä, kuten elokuva-arvosteluja, ja Parnassoon 70-luvulla kirjoittamani, Vaasa ja Kauhava-lehti ja kolumnit ainakin kolmeen hyvin muistamaani julkaisuun. Määrä on oikeastaan anteeksiantamaton. Ei kenelläkään ole niin paljon asiaa.

Kommentoija kysyy epäluuloisen oloisesti tämän blogin lukijamäärää. Se näkyy aina vasemmalla otsikon vieressä. Tänään laskuri osoittaa yli 14 miljoonaa. Se laskee kuitenkin yhteissummaa vain vuodesta 2011, ja sitä ennen vuodesta 2005 katseluja ja käyntejä ja kommentteja oli paljon.

Käytettävissäni olevin välinein näen, että luultavasti suunnilleen samat noin 2 000 ihmistä vilkaisevat jokaisen blogini. Päivittäinen vaihtelu osoittaa, että “lukijoita” on enemmän. Tarkoitus onkin, että spektri olisi laaja.

Tämä kirjoitustyyppi on itse kehitelty. Kyllästyin kirjoittamaan ja lukemaankin kolumneja. Niissä on yleensä vain yksi asia tai kaksi toisiinsa liittyvää per teksti. Itse pyrin siihen, että kirjoituksessa on näennäisesti kaksi tai kolme täysin erilaista aihetta.

Siis: kilpailuoikeus on suurissa vaikeuksissa. Putinin eilinen asetus Fortumin ja Uniperin omaisuuden viemisestä toi heti mieleeni, että meillä oli lapsuuteni kirjahyllyssä Kariston nide Jules Vernen kirjasta, ‘Michel Strogoff’ kahtena osana nimillä ‘Tsaarin kuriiri’ ja ‘Kavaltajan loppu’.

Katselin niitä, ihastuneena kuten aina Vernestä. Oli siinä aikamoinen tekijä, ja merkittävä osa hänen kirjoistaan kestää lukemisen mainiosti edelleen.

Toisen maailmansodan jälkeen ranskalainen Schuman ja nerokas Monnet loivat Euroopan hiili- ja teräsyhteisön, josta tuli EEC ja sitten EU. Saksan talousihme perustui laajasti tähän järjestelyyn, ja samalla katosi Saksan ja Ranskan (ja Englannin) tuhat vuotta kestänyt sodankäynti.

Hyvin nopeasti havaittiin, että “anti-trusti” on yksi keskeinen tehtävä. On estettävä haitalliset monopolit ja pidettävä yllä vapaakauppa-aluetta. Juuri haitallisia rajoituksia, puheessa “kartelleja” koetetaan edelleen estää. Myös suomalaiset ovat saaneet maistaa näitä rajoituksia.

Ukrainan sota on jo rikkonut tämänkin rakenteen. EU-tuomioistuin joutuu miettimään toimintaansa ja periaatteitaan.

Jo nyt valtiot rahoittavat valtiontaloutta ajatellen ongelmallisia yhteenliittymiä, ja erikoisia vaikeuksia aiheuttaa Yhdysvallat.

Vihreä siirtymä ja AI eli tekoäly edellyttävät investointeja, joihin suuryhtiöilläkään ei ole oikein varaa. Inflaatio hillitsemisessä on kova työ. Ukrainan sodan päätyttyä joskus vaikeudet ovat kahta kauheampia. 

Kartellien valvonta ei riitä enää eikä se ole enää edes oikea toimenpide. Tekijänoikeus ja patenttioikeus ovat olleet luvallisia kartelleja taatessaan sallitun yksinoikeuden.

Se ei ole tyhjää puhetta, että yhdistettyä nämä kaksi voivat muuttaa koko maailman taloutta todella paljon. Etenkin uudenlainen energian tuotanto tuulipuistoista modulaaarisiin ydinvoimaloihin on kuin ota ja anna AI:lla ohjattavaksi. Mutta kun AI ei ole mikään Internet. Oikeastaan edes Googlella tai Microsoftilla ei ole riittävää aineistoa ja osaamista siihen. Valtioille AI:n opettamisen edellyttämään valtavaa datamäärää ei parane luovuttaa.

Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä.