Masennus ja musiikki

Poliitikoille ja muille pääministereille muistutan, mitä tyhmänä pidetty poika vastasi kuninkaalle niin että palkinnoksi rojahti prinsessa ja puoli valtakuntaa.

• Mitkä kolme ovat tärkeimmät maailmassa?

• Ruoka nälkäiselle, uni väsyneelle ja eukko eukottomalle.

Tämän jälkeen hyökkään sanomaan, että erinomainen keino mielenterveysongelmiin ja syrjäytymiseen on musiikki. Minulle tehokkaimpia ovat jousikvartetot mutta ihan perässä tulevat passiot, kantaatit ja oopperat.

Kerran kuuntelin Parsifalin kaksi kertaa viikon kuluessa oopperassa - enkä edes pidä siitä. Jos Wagneria pitää olla, kyllä varhainen Lentävä Hollantilainen on kova juttu, ja jos keksitty mystiikka miellyttää, Reininkultaa tuskin voittaa mikään. Voi sitä rytinää ja pauketta!

Kotona kuuntelen totta puhuen mielelläni Monteverdin tai Vivaldin oopperoita, joita yleensä ei esitetä. Mozartin oopperat tunnen liian hyvin, ja etenkin Don Giovannin vaikutus arkipäivään on liian valtava. Ennen kuin koko striimattu aineisto oli tullut käsille, olin ehtinyt hankkia 22 kokonaislevytystä teoksesta. Yllättävää muuten, että se vanha Prahassa äänitetty vinyyli (Archiv Produktion), jossa sekä Fischer-Dieskau että Talvela ovat solisteina, ei ole hyvä. Kumpikaan ei onnistu välittämään sitä selvää tietoa, että Giovanni oli roisto. Kuten Mozart itsekin.

ADHD-tyyppiseen häiriöön auttaa hyvin, että opettelee ooppera-aarioita ulkoa. Kieli saa kernaasti olla sellaista, jota ei ymmärrä lainkaan. Isänäitini, siivooja, lauleli pitkiä pätkiä Cosi fan tuttea ulkomuistista. Hänellä oli absoluuttinen kirja ja joku nuoruuden tuttava Bulevardilla siivoamassa niin että hän sai vapaalippuja oopperaan.

Maksani letkahti, kun luin Richard Cohenin aivan mainiosta kirjasta “Making History - the Storytellers of the Past”, että useampikin antiikin filosofi ja näyttelijä oli opetellut koko Iliaan ja Odysseian ulkoa. Se se luteet rassaa.

Olin ajatellut vähän samaa luettuani vuosikymmeniä sitten, että eräs naishenkilö, Cambridgen kuuluisia historiantutkijoita, oli takavuosina opetellut Iliaan, kun kollegat inttivät, ettei ole mahdollista oppia niin pitkää teosta.

Toinen vaihtoehto olisi hankkia porakone, porata tirskauttaa ohuella terällä kirjaan reikä ja sen jälkeen luetella ulkomuistista sivu sivulta, minkä kirjaimen pora oli vienyt. Kreikassa oli ihmisiä, joilta onnistui tuokin, vaikka materiaali oli siis papyrusta ja poran asian ajoi pitkä piikki.

Jos toimii esimerkiksi palkkamurhaajana ja joutuu vaaniessaan tukahduttamaan ADHD:t tunnista toiseen, ulkoa osatun toistaminen mielessä tehoaa.

Valitettavasti en ole masentunut. Kun taad tulee pääsiäinen, minulla olisi kova houkutus yrittää kuunnella Matteus-passio ulkomuistista, ilman nuotteja ja äänitteitä. En tee sitä, koska tuollainen näkömuistin käyttäminen ajaa pääni täyteen herhiläisiä (hornet).

Annan paremman vihjeen. Se sopii nuorille. Kannattaa opetella hankalampaakin musiikkia ja sitten panna soimaan. Sitten yritetään olla kuuntelematta musiikkia lainkaan ja keskitytään päivän huoliin ja murheisiin ja turhiin toiveisiin.

Viidentoista minuutin tai puolen tunnin kuluttua tarkkaavaisuutesi on ihan kiinni musiikissa ja murheesi ovat kuin tupakansavu ministeriön laboratorion koeputkessa.

Tarkkaavaiseksi tarkkaamattomuudella. Siinä se! Kuuntelin taannoin sen suurenmoisen h-molli-messun levytyksen niin että kädessäni oli sukka. Olin ollut panemassa sitä jalkaan, kun puolitoista tuntia aikaisemmin aloitin.