Erehdy ajoissa

Emme muka opi mitään historiasta. Emme muka edes ettemme opi.

Tuo läppä on sekä huono että väärä.

Sanonnassa sekoitetaan tahallaan historia ja historiaa käsittelevät kirjat.

Kaikki oppiminen on historian oppimista,  myös yksilöä ajatellen. 

Se ei ehkä ole mietittyä, että vauva oppii syömään kiinteään ravintoa, mutta puhumaan oppiminen on järisyttävässä määrin historiaa, saati lukeminen.

Kokeellinen menetelmä on historian tutkimusta. Paras keino välttää tartuntoja päivittäisessä elämässä? Käsien peseminen. Mikä määrä lukemattomin kokein varmistettua eli siis lähimenneisyyden tietoa mikrobeista ja viruksista eli historiaa!

Historian tahallinen väärentäminen oli kirjoituksen ensimmäisiä tehtäviä. Museoissa on runsaasti tekstejä esimerkiksi faaraoiden ennen kuulumattomista saavutuksista. Teksti on tässä huono sana. Ennen kerrottiin kuvilla eli esimerkiksi korkokuvilla ja veistoksilla. “Luolaihmiset” luultavasti muokkasivat sekä menneisyyttä että tulevaisuutta maalauksillaan.

Kun ajattelemme, mielestäni oikein, että dokumentti eli lähde on muutakin kuin kirjoitus, rivi nyljettyjä päänahkoja lanteella on tarkoitettu kertomukseksi, josta kuka tahansa voi tehdä johtopäätöksiä.

Olen halleluja siitä, että pitkäjänteisyyttä ja tarkkaavaisuutta vaativien kirjojen aika on ohi. Kiinnostusta sellaiseen esiintyy tämän blogin lukijoissa, mutta painotuksista päätellen ei mainittavasti Helsingin Sanomien lukijoissa tai Ylen kuuntelijoissa.

Tyrkytin muutamille kustantajille muun muassa Ian Kershawn viimeksi kuluneiden sadan vuoden historiaa. Ei kelvannut kenellekään, kuten ei kelvannut aikoinaan F. Braudel. Osasin tulkita suomalaisten kustantajien tekniikan. Tässä ei ole kuvia. Ei mene kaupaksi.

Luulen että he olivat oikeassa.

Niinpä esitän teille lukuvihjeen. Tiedätte hyvin, että Carl Grimbergin “Kansojen historia” (12 tai 24 osaa) oli epätieteellistä roskaa, joka ei kelpaa edes paperinkeräykseen.

Olin muuten itse dosenttina opettamassa, että kertova historia on hulluutta, jollaiseen ei pidä hukata aikaansa.

Olen lukenut Grimbergin kannesta kanteen ainakin kaksi kertaa, mutta nyt huomasin puoli vahingossa, että 1980-luvun laitos on merkittävästi laajennettu ja kauttaaltaan parannettu.

Nyt luen Kuuban ohjuskriisistä, Maosta ja Gorbachovista eli oman aikani asioista. Huomaan unohtaneeni täysin, miten nerokas ja tehokas valtio DDR eli Itä-Saksa oli. Siellähän keksittiin sekä hengenvaarallinen doping että sosialismin markkinointi kilpaurheilulla. Luultavasti DDR eli Stasi oli läntisiin poliitikkoihin vaikuttamisen ja urkkimisen todellinen mestari. Neuvostoliiton kohtalo on ollut aina sama kuin nyt: huolto ja logistiikka eivät pelaa ja kaikki tahtoo jäädä kesken. Siihen Putinkin kaatuu tai on jo kaatunut.

Kustantaja WSOY kirjoitutti norjalaisella tyypillä 1941 kuollen Grimbergin henkeen maailmanhistorian kiinni suunnilleen vuoteen 1980, ja kirja on erittäin hyvin toimitettu. Siellä on siis kaikenlaista asiatonta, mutta faktat ovat kohdallaan. Ja kertojana Grimberg antoi esimerkin Herman Lindqvistille, jota oikeat historiantutkijat vihaavat, koska hän on vain lehtimies.

Grimbergiä myytiin Ruotsissa 500 000 sarjaa ja Suomessa 100 000. En ihmettele. Ei mitään kansantuloja eikä kaloritaulukoita, vaan ennen kaikkea jännittäviä ja kiinnostavia henkilökuvia. Ja hyviä herjoja. “Karl Marx oli kiinnostuneempi työväenaatteesta kuin työväestä.” Ja tiesitytehän, että leskeksi jäätyään Hilertinkin esikuva, kansleri Otto von Biscmark, salkoi saada itkuisuus- ja vapinakohtauksia.