Sivun näyttöjä yhteensä

15. syyskuuta 2020

Keskinkertaisuuden häpeä

Se eilenkin käsitelty Matti Kurjensaari sai kerrankin kimppuunsa Helsingin Sanomien toimittajan. Äänessä saattoi olla Maija-Liisa Heini, ensimmäisen sukupolven maineikkaita Erkon naisia eli ministeri Eljas Erkon aikaan urallaan edenneitä alansa ensimmäisiä.

Toimittaja oli paikalla, kun esiteltiin jälleen uutta Kurjensaaren kirjaa, ja ilmoitti, että kirja on keskinkertainen.

Kurjensaari vastasi:" Keskinkertaisuuttani minä häpeän, toisin kuin luonnehdinnan esittänyt Helsingin Sanomien toimittaja."

Heini oli pakinoitsijana (Ksantippa) palstantäyttäjä, joka osoitti varhaista journalistista vaistoa ryydittämällä juttujaan ilkeyksillä, jotka tuntuivat tarpeettomilta silloin ja nyt.

En pidä mahdottomana, että toimittajan asenteeseen vaikutti entinen kollega, Helsingin Sanomien toimittaja Sirkka-Liisa Virtamo, jonka siis tunsin henkilökohtaisesti. Hän oli mennyt jostain syystä naimisiin Olavi Paavolaisen kanssa ja suhtautui täysin kielteisesti Kurjensaaren yritykseen ratsastaa Paavolaisen maineella.

Olen päinvastaista mieltä kuin Panu Rajala, joka on esitellyt Paavolaisen vapaan rakkauden ja aviollisen uskottomuuden apostolina.

Eroottiset asenteet ja puheet jos mitkä ovat muoti-ilmiöitä. Jos niin käy, että joku kirjoittaa vakavissani meistä eli suurista ikäluokista, kirjoittajan tulisi muistaa, että esiteltyjä aatteita ja oppeja ja jopa jossain määrin yhteiskunnallista asemaa isompi vaikuttaja oli ehkäisyvälineiden vallankumous ja historiallisesti odottamaton ja lähes ainutlaatuinen tauditon välivaihe. Sangen moni hämmästyi, että viattomaksi väitetty viihteellinen paneskelu johtikin avioeroon ja aiheutti etenkin lapsille suurta murhetta.

Sotasukupolven keskuudessa henkeäsalpaava tietämättömyys puolestaan oli hallitseva piirre. Sitä edellinen polvi, tyyppiä Juhani Aho ja Eino Leino, kuvitteli tosissaan, että totuus löytyy bordellista, jotka olivat lähes poikkeuksetta kammottavia laitoksia.

Herrasväen nopeat avioerot sodan jälkeen tulkitsen seksuaaliseksi eli siis tunne-elämän heikkoudeksi. Koska homoseksualismia ei ollut vielä keksitty eli sen alan miehiä pidettiin lähinnä huvittavina luonnonoikkuina, jotkut nuoret rouvat joutuivat vain toteamaan oman lihansa todistuksen, eli aviomies osoittautuikin kovin haluttomaksi toteuttamaan ”aviollisia velvollisuuksiaan”. 

Hyvät tavat eivät liioin sallineet miehille hellyyden tai edes huomaavaisuuden osoituksia omalle rouvalle.

Olavi Paavolaisen viimeisiä lohtuja olivat kansanedustaja Hertta Kuusinen ja alkoholi, mielellään gini (Beefeaters).

Mielestäni näin ympärilläni paljonkin sovinnaisavioliittoja. Toisaalta koko kansan keskuudessa tohvelisankarin tai puupään farssihahmo tarkoitti Aleksis Kivestä (Nummisuutarit, Kihlaus) alkaen miehenä aikaansaamatonta henkilöä, jollainen Kivi itsekin ilmeisesti oli. Enempää en kerro enkä tule kertomaan, mutta naisilta olen kuullut kaikenlaista masentavan uskottavaa monista yhteiskuntamme huipulle myös naissankareina kavunneista miehistä. Ja olen itse nähnyt neulan, jollaisella jotkut naiset kiinnittivät miehen kokoelmaansa maininnoin siitä, miten pitkälle asian omaisen kanssa oli menty.

22 kommenttia:

  1. En viitsi mainostaa suoraan. Kuvan Irene Partasen kalakukkoja saa välillä eräiden Espoon markettien eddestä tai aulasta. Mielestäni parempaa ei ole - juuri uunista otettu on tietenkin asia erikseen, eikä sellaisia varmaan myydä, paitsi ehkä leipomon pihasta.

    VastaaPoista
  2. En usko että Hellaksen tauti oli kuppa. Mutta kaikkihan maailmassa on vertauskuvaa.

    VastaaPoista
  3. Savonlinnassa kerran halusin maistaa heidän perinneherkkuaan. Leipomon myymälän ovi oli harmikseni kiinni, niinpä menin takaoven kautta paakarin puolelle. Eräs rouva siellä juuri puuhaili, selin minuun, ja kun kääntyi, pomppasi ainakin puoli metriä ilmaan kun minut näki. Säikähti. - No, loppu hyvin kaikki hyvin, hän antoi minun maistaa uunituoretta pehmeää lörtsyä.

    Ps. Kertomus ei sisällä symboliikkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lörtsy ei nyt taida vielä varsinainen perinneruoka olla - siitäkään huolimatta, että nykyään perinteet syntyvät kovin nopeasti, parissa kolmessa vuodessa jopa.

      Suuri litteä lihapiirakka on ihan tietyn eineskeittiön innovaatio 1950-luvulta. Eineskeittiön pitäjät Sulo ja Fanny Strömberg olivat kotoisin Kuopiosta ja harjoittavat toimintaansa Säämingissä, joka lakkasi olemasta itsenäinen kunta vuonna 1973. Suurin osa rikotusta kunnasta liitettiin Savonlinnaan.

      Strömbergin pariskunta vei suositun piirakkansa reseptin mukanaan hautaan, mutta muut paikalliset leipomoyrittäjät alkoivat nopeasti kopioida tuotteen muotoa. Nykyään saman mallisia piirakoita, niin suolaisia kuin makeitakin, tehdään jo kymmenissä eri leipomoissa - ja eri puolilla Suomeakin.

      Siitä, missä vaiheessa piirakoista on alettu puhua "lörtsyinä" on ristiriitaista tietoa. Joka tapauksessa savonlinnalainen Jaskion leipomo nimesi omat piirakkansa siten joskus 1980-luvulla. Alun perin Jaskion lörtsyt oli täytetty omenahillolla. Niitä minäkin muistan lapsena syöneeni.

      Poista
    2. Synnyinpitäjässäni oli Lörtsyn baari omistajansa korkonimen mukaan kävijöiden suussa muotoutunut.

      Karjalaisista "lörtsyistä" ei silloin tiedetty vielä mittään.

      Poista
  4. Kuvassa ei siis ole savolaisen aivojen poikkileikkaus.





    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruotsalaisen aivoja kuva kuvaisi, jos sisällä olisi paskaa. Homoillessa työntynyt tyhjään päähän.

      Poista
  5. Gösta Sundqvist kuvasi panomiehen(naisen) elämää kappaleessaan Unelmia ja toimistohommia:

    Maanantaiaamuna krapula ja vapina
    Tuijotan vessan seinään
    Olen työpaikan sonni, porsas sekä apina
    Suu täynnä kuivaa heinää
    Silti toimiston tyttöjen salaisissa unissa
    Kaikkien kanssa vehtaan
    Tunnen hankaussähköä, kipinöitä munissa
    Minä se vasta kehtaan...
    Olla mies (nainen)

    ...

    VastaaPoista
  6. Teemaan liittyen: ahvenkukko on hyvempi kuin mulkkukukko

    VastaaPoista
  7. Veikko Huovisella oli jossain lyhyessä makaaberissa tarinassaan, nimeltään Vanhan juopon kuolema (tai jotain sinnepäin), kuvaus jossa päähenkilö muotoili ruistaikinasta päähänsä sopivaa mallia. Naapurin rouva nähdessään leipomuksen arvasi sen olevan kalakukon kuori, johon asianosainen, elämäänsä tarpeeksi nähnyt, myönteli.

    Liekö Kemppiselläkin ollut mielessään ajatus, että ajukopan muotoa tuo kukko muistuttaa.

    VastaaPoista
  8. Asia ei tietenkään minulle kuulu, mutta muikkukukot ovat pelkästään kalakukon korvikkeita. Sori siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maku- ja tunnekysymys mitä syvemmässä merkityksessä. Myös lapsuudesta kumpuavat muistot ko. aterian (Äetin leipoman) äärellä voetaopottua-höysteineen vaikuttavat.

      Ahvenkukosta itsekin pidän, mutta myös lohi- ja lanttukukko käy. Eikä vierasta ole pottukukkokaan silavasiivuineen. Silkkaa lihakukkoakin sian kylkiluineen on tullut nautittua.

      Kissakukko on kulkurin evästä. Siinä jätetään häntå ulkopuolelle kantamista varten. Malli on otettu ns. ripakukosta.

      Itse olen leiponut kalakukkoja aina myyntiinkin saakka, että pikkuisella kokemuksen rintaäänellä nämä.

      Perusopetteluun kuuluu vuotamattoman kalakukon tekeminen kotikonstein. Luultavasti se ei aloittelijalta eka kerralla onnistu. Ehkä, jos on kokenut neuvoja opastamassa kuten oma äitini oli. Silti ekat kukot vuotivat kuin ravistunut savolaismallinen.

      Poista
  9. Älkääs nyt, on se muikkukukkokin ihan oikeaa asiaa.

    Jo edesmenneen isäni pettämätön resepti kunnon kukkoon oli:

    "Läskiä laeta neljännes siitä kun kalloo, ja suoloo senverta jotta tuntuu että nyt män vähä liikoo."

    Ja kyllä se paras kukko syntyy pienistä onkiahvenista.

    VastaaPoista
  10. Kyllähän seksuaalinen vapautuminen oli suurten ikäluokkien tekemä läpimurto. Kaikissa länsimaissa, eihän sitä täällä keksitty. Tosin taisipa olla vapautuneisuuden innostus hiukan suurempaa nuorten miesten puolella. Mikä irtiotto sotasukupolven ankarasta komennosta! Helppo ja varma ehkäisy, eli viimein naisille vapaus harrastaa seksiä ilman pelkoa, ja taudit kaikilla helposti pois hoidettavissa, jos nyt sattui jotain tarttumaan. Eikä AIDSista vielä tietoakaan. Itse paremminkin suurten ikäluokkien jälkijoukossa nautin suuresti itseäni 5-6 vuotta vanhempien ja vapautuneiden naisten sulostuttavasta vaikutuksesta. Näitä vieläkin, kymmeniä vuosia myöhemmin, miltei päivittäin lämmöllä muistelen.

    VastaaPoista
  11. Claes Andersson sanoo uuden elämäkertansa haastattelussa, että vapaata rakkautta ei paljon ajateltu niinä vähän yli kymmenenä vuotena, tilanne nyt vain oli sellainen, mutta että jälkeenpäin ajatellen se ei voinut olla mitään onnellista aikaa, sillä seurauksena oli paljon häpeää - ja eroja. Lasten osaa ei ajateltu ja mustasukkaisuutta oli vaikea kestää. Se kaikki loppuikin hänen mukaansa kuin seinään 80-luvun alussa ensimmäisten AIDS-tapausten ilmaannuttua. Sitä ennen DNA-isyystestit olivat jo vähän hillinneet menoa.

    Ahvenkukko on kyllä paras! Ja tietysti isossa leivinuunissa kypsennetty, sähköuunissa ei voi päästä samaan tulokseen.

    VastaaPoista
  12. Pappalla oli paatissa tyttöjä kolme (+Mummo). Pientä ahventa ja särkeä ongilla otettiin. Joka tirrin Pappa perkasi, Mummi teki rukiista taikinan ja hankki silawat Siwasta (Turussa!)Ja jumal`avita gon tuli juhlava kalakukko! Juuri kuin Kemppisen kuvassa, nam!
    P.S. Tämän tason postaukset minäkin ymmärrän... tai siis kuvat ainakin, heh!

    VastaaPoista
  13. Kalakukko ranskalaisten keksimänä luettaisiin maailman suurimpien herkkujen joukkoon.

    VastaaPoista
  14. http://kivaniemi07.blogspot.com/2010/10/mystinen-kalakukko.html

    Edellä olevasta linkistä pääset opettelemaan kalakukon tekoa.

    VastaaPoista
  15. Nytpä muistankin, poika teki lahnoista kalakukon, kun Tuusulanjärveä oli siivottu ja sieltä sai hakea kaloja ämpärikaupalla. Oikealta näytti ja maistui, ihan vain netin ohjeilla ja sähköuunilla.

    VastaaPoista
  16. Ootteko päässy testaamaan kalakukkoa ranskalaisvieraiden suussa. Mämmi ainakin heille maistui. Viimeisenä vierailupäivänä käytiin vielä ostamassa kaupasta lisää kotievääksi.
    Satakuntalainen PT

    VastaaPoista
  17. Ksantipasta: Nainen pääsee helposti seurapiireihin, mutta siihen aikaan vain toimittajanainen pääsi yksin. Erkko tarvitsi tämänlaatuisen toimittajan. Veljeysvalat eivät sido naista. Sitä paitsi eiköhän jounalistisen ilkeilyn tyyssija ollut niihin aikoihin puoluelehdistö.
    Kurjensaaresta: Nimen muuttaminen runollisemmaksi ehkä osaltaan auttoi.
    Blogin teemoista: Suuret ikäluokat näyttävät päässeen vihdoin lepoon. Kalakukko kiinnostaa enemmän kuin seksi.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska huomio tuo viimeinen ja hienosti muotoiltu. Jussi H.

      Poista