Sivun näyttöjä yhteensä

10. helmikuuta 2016

Unen kaivo




Näin unta porakaivostamme, jolle pian jätämme jäähyväiset. Tulee kunnan vesi. En tiedä vielä, tuleeko meistä kaikista sosialisteja vai vaihtuuko äidinkielemme nukkuessamme ruotsiksi. Vesi, jonka nostat kaivosta, voi vaikuttaa arvaamattomia. Ei se sattuma ole, että uskonnolliset seremoniat, kasteesta alkaen, liittyvät enemmän tai vähemmän pyhään veteen.

Jos joku ehtii ihmetellä ratkaisua, kuittaan että porakaivon pumput ja säiliöt ovat yli neljänkymmenen vuoden käytön aikana reistailleet yhä useammin ja odottavat nyt vain lopullista leviämistä. Eikä uusia samanlaisia enää valmisteta.

Otsikko on Kaarlo Sarkian runo. Kun olin saanut silmäni unesta vapaaksi ja muistin ja tarkastin, että Sarkia on nyt tekijänoikeudesta vapaa. Kukan ei ole reagoinut. Sarkian suosijat taitavat olla vähissä.

Ehkä liitän kuitenkin tämän Kirkkonummen kunnan vesilaitokselle tehtävään ilmoitukseen – vesi-insinööri jos kuka saattaa ymmärtää Sarkiaa:



Elämäni kaiken yllä

päilyt, unen kaivo syvä,

pohjastas en ylös yllä.

Sielulleni tuutu hyvä

onkin kultahiekkas kyllä.

Päily raunioni yllä.



Sarkia oli Kiikan poikia, kuten graafikko Pekka Vuori, jonka kanssa olemme sopineet tapaamisen tälle viikolle, ja äitini äiti oli samasta pitäjästä kotoisin. Elli-mummu, jonka kyllä muistan, vaikka hän kuoli yli 60 vuotta sitten, sivuutti kansalaissodankin hoitaen halvaantunutta äitiään. Kiikan punakaartin naisosastossa oli hyvin luultavasti hänen tuttujaan; siitä joukosta, joka lopulta linnoittautui kirkon tapuliin kuularuiskun kanssa, ei tainnut jäädä ketään henkiin.

Sarkia oli luonteeltaan ja tavoiltaan niin runoilija kuin vain voi olla, ja Turussa opintoja harjoittaneena V.A. Koskenniemen kasvatti.

Luulisin että runomitan mestareista ainakin Juha Watt Vainio ja Juice Leskinen olivat tutkineet hyvin tarkasti hänen tuotantonsa, koska se on ehkä paras kokoelma kikkoja ja konsteja mitalliseen tekstiin, kuten laulujen sanoihin.

Aina on sekin vaara, että joku pitää Sarkia runoista. Itse en valitettavasti ihmeemmin pidä. Kerron syynkin. Kun on lukenut tarpeeksi vaikkapa Sarkian suomentamaa Rimbaudia ja vastaavia, huomaa että suomen kieli taipuu hyvin huonosti jambisiin mittoihin ja on loppusoinnuista köyhää. Turmiokseen Otto Manninenkaan ei suostunut uskomaan tätä. Virheetön distikon ja muut antiikin mitat eivät toimi pääpainollisessa kielessämme.

Toimikoot alan naiset ja miehet kansanrunouden ja Aleksis Kiven mallin mukaan kirjoittamalla virheellistä mittaa, kunhan suomi soi.

Runomitan ajatus on yksi 1800-luvun erehdyksistä. Olisi olemassa muka jokin yleispätevä kaava – antiikin meno ja meininki Ateenan auringonpaisteessa – jonka jokainen koulumestari välittäisi tuleville polville.

Tämä on tyypillistä saksalaista ajattelua noin vuodelta 1810 eli samaa pohjaa kuin kovin monet totuuksina pitämämme seikat

Jos haluat lukea antiikin runoutta, opiskele kreikkaa. Ei se niin vaikeaa ole. Jos haluat lukea (ja kääntää) vanhaa Kiinan runoutta, opiskele kiinaa. Se on vaikeaa. Opiskelen itse pikku hiljaa. Ni hai.

Olen kai ennenkin kauan sitten liittänyt tähän sen Sarkian runon, joka on mitallisena ehkä erinomaisin suomen kielellä kirjoitetuista.



Erottua



Veet syvät päilyvät

ikävää.

Puut yllä häilyvät

syväin vetten.

Ma tiedän, etten

sua enää nää.

Tie luotas lähtien

hämärtää.

Vain kuvat tähtien

syöpyy veteen:

Niin silmäin eteen

sun silmäs jää.



Jutun kuva on hyvin sarkialainen. Tuon jalon lehtipuun olin istuttanut itse ja varastanut Raaseporin linnanraunioilta. Oli valittava puu tai kunnan vesi. Valinta oli yksinkertainen.

Pyysin miehiä pätkimään tammen. Jo on komeaa puuta. Kantokin loistaa sisäistä valoa.

21 kommenttia:

  1. Kaunista. Erityisesti ihailen sitä, että teet velvollisuudesta hyveen. On nimittäin todella surku katsoa, miten vanha, henkilökohtaisesti merkityksellinen puu kaatuu. Tuokin tammi olisi saattanut elää ja menestyä vielä vuosisatoja. Toisaalta ei sinulla totta puhuen tainnut olla edes vaihtoehtoja, jos kunta olisi käynyt hankalaksi.

    Vesihuoltolain mukaan kaava-alueella, jollaiseksi kotisi kohta ilmeisesti muuttuu, jollei ole jo, on kaikkien liityttävä kunnan veteen. Sama on laki haja-asutusalueella, jos kunta on vahvistanut vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen, joka sisältää talonpaikan. Eli jos et omasta tahdostasi ottaisi kunnan vettä, voitaisiin käyttää hallintopakkoa.

    Siksi on lohdullista nähdä, kuinka esität ratkaisun omanasi, katkeruutta tuntematta. Kyynisempi yksilö raivoaisi asiasta vuosikymmenen verran joka toisessa postauksessaan ja pilaisi oman elämänsä lisäksi lukijoidensa hyvän tuulen. Sen sijaan me saamme tuijotella kaivosta ylös taivaalle sinunja Sarkian kanssa. Itse en kyllä näe siellä tähtiä vaan syvän päivän sinen. Semmoisen, josta Konstan Pylkkerö laskee, kuinka kauas sitä ihminen voikaan katsoa.

    VastaaPoista
  2. Äitini, opiskelijalikkana, oli Paimion sairaalassa samaan aikaan kun siellä tuberkuloosiaan poti Kaarlo Sarkia. Hän ihastui häneen. Äiti kertoi mulle, kun isä ei ollut lähettyvillä, että "kerrankin kun koputtamatta tulin hänen huoneeseen, hänellä oli käsipeili kädessä josta hän katseli itseään". Sitten äiti lisäsi, "niin, kaunis ihminenhän hän oli". (Ja hymyili haaveilevasti. Äitini.) - Hautajaisvärssyynsä äiti toivoi Sarkiaa. Mikäs siinä, toteutin hänen toiveensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sarkia on kauniimpaa Lord Peter Wimsey -tyyppiä ulkonäöltään.

      Poista
  3. Teknologia aina voittaa runouden. Kerran ajoin - vaikka en mikään runoilija olekaan - kilpaa fillarilla traktorin kanssa. Oltiin Jokioisen Pellinkin kylässä. Aluksi - kun oli alamäkiä ja tasaista - pärjäsin. Mutta kun tuli ylämäki, jäin ratkaisevia jaardeja. Ja ukko traktorin pukilla kääntyi toisinpäin - hyvä ettei ajanut ojaan - ja näytti mulle keskisormea ja nauroi HEH HEH, HEH HEHH!

    VastaaPoista
  4. Sanoittajista varsinainen mittamestari oli mielestäni vastikään edesmennyt Sauvo Puhtila, usein varmaankin vähän kieli poskessa ("Argentiinan pusta...")

    AW

    VastaaPoista
  5. Porakaivosta kurkotetaan runouteen, hienoa!

    Koulutyttönä kyllä luin Sarkiaa mutta enpä juuri sen jälkeen, ja ihan piti vetää "Runot" hyllystä katsottavaksi. Alkulehdellä oli äidin kauniilla käsialallaan kirjoittama Muistoksi E:lle... Tervehdys vuosikymmenten takaa, olipa todella aika verestää sitä muistoa.

    Sarkian jälkeen tuli monia muita, Mustapäätä, Meriluotoa, Tynniä, Valaa, Juvosta ym. , ja sitten opiskelemaan lähdettyä oli pitkä tauko runojen osalta, mitä nyt jotain Goethen säväyttäviä rakkausrunoja tuli eteen, Schilleriä, Dickinsonia, Miltonia ja sellaisia. John Donneakin, mutta en hänestä silloin paljoa saanut irti. Suomalaiselle kirjallisuudelle ei ollut aikaa.

    Sarkialla ulkoinen muoto on jotenkin liian näkyvää, riimeille tulee liian suuri paino, mutta tuo "Erottua" on todella harmoninen. EG

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassua: Olen tähän saakka kuvitellut, että EG on miespuolinen henkilö.

      Poista
    2. Ilmankos minusta on alkanut tuntua viime aikoina, että olen muuttumassa pojaksi. Lyhyt tukka ja kaikkea. Lavertelen kyllä liikaa siihen muottiin. Ehkä olen lukenut liikaa "mieskirjallisuutta". EG

      Poista
  6. Saukki Puhtila piti esikuvinansa ainakin Yrjö Jylhää, Aaro Hellaakoskea ja Aale Tynniä, mutta Sarkiaa hän ei tainnut tässä yhteydessä mainita. Hän mainitsi parissakin haastattelussaan tekstiensä "täyttävän runousopin mitat". En tiedä, oliko hän lukenut Unto Kupiaisen vai V. Artin eli K. V. Valveen runousoppia.
    Mitä kreikan vaikeuteen tulee, niin ei se kyllä helpoimpia kieliä ole. Aikamuotoja (tai kenties oikeammin aspekteja) on seitsemän, lukuja kolme (duaali tosin harvinainen), kolme pääluokkaa ja neljä tapaluokkaa eli indikatiivi, konjunktiivi (engl. subjunctive), optatiivi ja imperatiivi. Vaan turhaapa lienee kiistellä siitä, mikä kieli kenestäkin on vaikeata, sillä μακάριοι οἱ εἰρηνοποιοί, ὅτι [αὐτοὶ] υἱοὶ Θεοῦ κληθήσονται.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Mitä kreikan vaikeuteen tulee, niin ei se kyllä helpoimpia kieliä ole. Aikamuotoja ..."

      Ei kai tarkoitus olekkaan oppia kielioppia. Kreikkalainen lapsi ei tiedä kieliopista mitään, mutta ymmärtää ja osaa ilmaista asiansa kreikaksi.

      Poista
    2. En tiennytkään kreikkalaisen lapsen oppivan (ainakaan yleensä) klassillista kreikkaa.

      Poista
  7. Kirjastojen ns. Kuolleesta varastossa tulee surullinen olo kun tajuaa, miten hienoja teoksia on siirretty pois ihmisten silmistä ja siten mielestä. Netti leviää ja kansa senkin tyhmistyy.

    VastaaPoista
  8. Joku kutsuisi tuota puunmurhaksi, mutta ei heittäydytä ilkeäksi.

    "...puut. Kauan ne kasvavat ja äkkiä kaatuvat, ja elleivät ne kanna hedelmiä maksuksi, vähän niiden menoa kukaan suree."

    VastaaPoista
  9. Joki takaisin virtaa
    äitinsä meren syliin.
    Tomu, mullasta noussut,
    on mullassa autuain.
    Jyvä pellossa nukkuu,
    oraan osa vain on viheriöidä
    kun pääskyset palaavat kyliin.

    Jotenkin noin, isän haudalla kesällä -91.

    Myös "Vaeltaja" on kovin hieno.

    VastaaPoista
  10. Shakespearen ja blueskaavan jambinen pentametri on ihmiskunnan kieli. Suomen kielestä se tekee ironiaa. Arvostan niitä, jotka suomen jambisen ironian osaavat.

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
  11. Luin nuorena Sarkiaa ja vaikutuin. Hän on vakavasti otettava runoilija, kirjaimellisesti. Hänen runoissaan ei huumori pilkahtele, elämän autuus sentään välillä.

    Olen samaa mieltä professorin kanssa: Sarkia vie suomalaisen riimityksen tappiinsa. Se on hienoa, ihailtavaa, mutta kalevalaisen säkeen täydellisyyttä ja elinvoimaa siinä ei ole. Suomen kieleen sopivin riimi on toisto.

    VastaaPoista
  12. Uskomatonta, mutta totta Jumala on aina suuri. Muutaman hylkäysten hakemuskopio pankin, sain lainan erittäin ystävällinen nainen.

    Lisätietoja antavat hänelle sähköpostilla osoitteeseen: marilinetricha@mail.ru se tarjoaa lainat 3000 €

    € 3.000.000 kenellekään pystynyt maksamaan takaisin korkoineen alhaisella nopeudella 2% ei ole epäilystäkään siitä, että viesti. Tämä on täydellinen todellisuutta. tehdä

    viestin rakkaansa jotka ovat avun tarpeessa.
    takaisinmaksu alkaa viiden kuukauden kuluttua vastaanottamisesta luotto
    Jumala siunatkoon teitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos minä saisin pankilta tuommoisen viestin, niin aivan varmaan sekä toivoisin että kaipaisin että Jumala siunaisi minua.

      Ei kielioppiryteikössä pärjää vaikka osaisi kuinka monta kieltä tahansa, vaikka ulkoa. Ei. "Mitta se on miunkin muistillani", sanoi Juhani... vai oliko se Eero, kun kävi katsomassa Vittorio De Sican ohjaamaa "Tuntematonta sotilasta". Vai oliko se joku toinen Raina mitä Edvin Laine -vainaa kävi katsomassa? Ei näitä aina niin muista. (Ja monesti on parempikin kun ei muista.) Mutta jos puhutaan musikaaleista (miks helvetissä meidän nyt täytyy alkaa puhua musikaaleista, et viittisi!) niin "Kiulunheittäjä Katolla" on aika Jees. Oikeastaan se on Jees Jees. Näin BolliWodiassa siitä ensiesityksen. Tauno Palo siellä silloin putosi siltä katolta alas kovalla ryminällä ja katkaisi häntäluunsa ja lauloi kuin salvattu mehtosopraano että "UI UI UI". Aploodeista ei millään meinannut tulla loppua. Koska yleisö oli niin intensiivisesti siinä mukana ja muutenkin asiantuntevaa. (Mutta nyt mun täytyy lopettaa tää kritikointi ja syöksyä salamannopeasti vessaan. Iski kakkahätä.)



      Ps. Kemppinen. Voisitko harkita että et julkaisisi tätä? En välttämättä huomenna, kun mulla on krapula, välttämättä tahtoisi lukea tätä. - Tuus.

      Poista
  13. Arvoisa professori ja blogisti

    Luin mielenkiinnolla maininnan kiikkalaisesta Elli-mummusta. Olen seurannut blogia kyllä jo vuosia ja ajatellut ottaa yhteyttä monta kertaa.
    Olen Elli-mummnun Alma-sisaren tyttären tytär. Äitini on kertonut Kauhavan ajoista, sillä hän oli lyhyen aikaa hoitamassa Nurmin vanhempia lapsia 1920-luvun lopussa. Minulla on joitain hänen saamiaan valokuviakin itselläni.

    Mikäli tämä tulee julkiseen tekstiin, en nyt kirjoita tällä kertaa enempää.
    Saisinko muun sähköpostiosoitteen.

    terveisin
    pikkuserkku Riitta

    VastaaPoista