Sivun näyttöjä yhteensä

2. helmikuuta 2016

Auton haju






Muuankin lainaus autolehdestä:” Keski-ikäinen autoilija ei välttämättä joka kerta halua polkaista kaasua pohjaan liikennevaloista lähtiessään.”

Asiayhteys osoittaa, ettei tämä ole vitsi. Esiteltävänä on hyvin kallis Mercedes, ja raivokasta lähtöä valoista on jo korostettu ja samalla ihasteltu moottorin ärjäisyä, joka on muhkea, vaikkei sylintereitä valitettavasti olekaan kuin neljä.

En yhtään vihjaa, ettei tuollaisia tunteita saisi tuntea. Ei tulisi mieleenkään kovistella formulakilpiluissa kävijöitä. Saakoon kukin huvituksensa mistä haluaa.

Välillä vain ihmettelen metafyysistä ongelmaa – miten muutoin niin siivot saksalaiset ovat edelleen ainoa paikka Lännessä, missä eräin kohdin ei ole kattonopeutta ja minun henkilökohtaisen ja valistumattoman käsitykseni mukaan monessa suhteessa epäkäytännölliset hirmuautot herättävät ihailua?

Amerikkaan mennessäni päätin ymmärtää, miten siellä villissä Lännessä voi olla maanlaajuinen kattonopeus. Ymmärsin sitten. Ainakin Kaliforniassa auto on olohuoneen ja oman mielen jatke. Autoilija kaipaa ylellisyyttä ja mukavuutta ja haluaa osoittaa sitä muillekin.

Länsirannikolla ei silmääni sattunut koskaan hurjia nopeuksia eikä suurta holtittomuutta liikenteessä. Eihän niilläkään moottoriteillä ole tilaa sellaiseen.

Kirjoitan tämän sanoakseni, että mielestäni Suomessakin on tapahtunut muutos, tai sitten olen liian harvoin ja väärään aikaan liikkeellä tien päällä. Vielä joitakin vuosia sitten näki moottoriteillä ainakin muutaman kerran kuukaudessa pelottavia temppuja. Nyt yleiskokemus on suuri säntillisyys.

Kerran maailmassa pikkupojat panivat pyykkipojalla polkupyöränsä renkaan pinnoja vasten pärisemään Klubi-askin kannen. Se kuulosti ihan melkein moottoripyörältä. Muutamia vuosia myöhemmin jotkut saivat sitten huonokuntoisia moottoripyöriä ja ajoivat viidenkympin alueella sataa suoraan meijeriauton kylkeen.

Vanhoja asiakirjoja ja lauluja miettiessä näkee, että kova vauhti ja huikea hihkuminen oli nuorten miesten tapa ennen kun autoja oli.

Jos tähän kuvaan lisää onnettomuuksissa loukkautuneiden ikätiedot, tekee mieli sanoa, ettei mikään ole suuresti muuttunut.

Se kuitenkin on muutos, että keski-ikäiset miehet ovat yhä avoimemmin viehtyneet keskenkasvuisten tapoihin.

Se ei ole muuttunut, että kireän ritsan ratissa ei edelleenkään juuri koskaan näe naisia, yhtä vähän kuin heitä oli ennen seisomassa rattailla ja huimimassa hevosta ohjasperillä.

Ei ole tullut tietoa vastaan – mahtaako musiikkitiede tai jokin muu oppiala tutkia hälyääniä ja minkä verran on mietitty niiden vaikutusta ihmisen mielentilaan ja oloon?

Lukijoista sitkeimmät voivat muistaa, että kerran kirjoitin erään Hallikaisen luontolevyistä. (Lauri Hallikainen, Luonto soi.) Termi on ”äänimaisema”. Metsäpuro oli erikoisen mieluisa. Taustalla on joidenkin lintujen ääni. Ei muuta.

Tällä hetkellä kuulen kaivinkoneen äänet seinän takaa pihasta. Miellyttävää. Vuotokohta on löydetty ja tulpattu ja tänään hitsataan. Muistan vuosikymmenien ajalta asetyleeniliekin poksahduksen, kun hitsaamaan ruvetaan.

Muistelen usein menneisyyden ääniä ja hajuja. Hajuista on kirjoitettu paljon, mutta ei tarpeeksi. Mikä voittaisi hyvässä kunnossa olevan hirsirakennuksen (Savossa) tuoksun keväällä sisään astuessa?

Kotona tunnen naapurit kävelystä eli äänistä. Viime pakkasten aikana kävin pari ylimääräistä kertaa asioilla, koska lumen narskahtelu jalkojen alla kuulosti taas niin hyvältä. Siitä tuli heti mieleen hiihtäminen kovalla pakkasella. Ei se suksi suihki vaan ikään kuin narisee.

Yleinen suosikki on mäntypuun rätinä takassa tai piisissä, ja jos on keloa, se tuoksu. Kuusen paukahtelu herättää levottomuutta. Poukkuja saattaa sinkoutua matolle.

Vuolemisen ääni on hieno. Kiehisen vuolemiseen saattaa paneutua viivytellen sen äänen takia.

Katontekijät eivät välttämättä muista, että asukas voi olla tunteellinen sielu. Kun oikean sorttinen sade rapisee peltikatolla ja jonkin puun ohut oksa hankaa kattoa, onnellisuus on.

Waltari keksi odottamattoman äänikuvan. Kirjassa ”Neljä päivänlaskua” paha enne, etenkin nukahtavassa kauhua herättävä ääni on ”veitsenteroittajan askeleet porttikäytävässä”.

Ennen oli kierteleviä veitsenteroittajia, jotka kantoivat mukanaan eräänlaista tahkoa. He pystyttivät työmaansa kerrostalon pihamaalle.

Tuo joukko katosi samaan aikaan kuin pihalaulajat, 60-luvun lopulla.

Ehkä Waltarin mielikuvaan liittyisi järkevä tausta. Historioiden mukaan Ruotsissa kierteli ennen ensimmäistä maailmansotaa ja sen aikana veitsen- ja sahanteroittajia. Jokseenkin varmasti he olivat alhaisen tason venäläisiä vakoilijoita. Suomessa lapsia varotettiin laukkukauppiaista ehkä samasta syystä. Kiertolaisten väitettiin kiertelevän satamia ja puolustuslaitteita ja raportoivan korkeille esimiehilleen. Lieneekö tottakaan. Veitsen teroittamisen ääni…




23 kommenttia:

  1. Karmein kuulemani ääni on hammaslääkärin poran vihlova ulina, kun sitä kuuntelee odotushuoneessa. Siellä ei näy joutilaita lehdenluvussa tai kahvilla, eikä sukulaisia odottamassa.
    Sairaalassa on se ilmiö, että koko suku on tehnyt pesän johonkin kahvioon tai odotustilaan. Uustulokkaamme näyttävät ottaneen mallia.
    Suursairaala on nykyajan Baabelin torni: kielten ja kulttuurien monimuotoisuus on tavaton, lääkäreiden, hoitohenkilökunnan, potilaiden ja suvun keskuudessa.

    Kiintoisa esimerkki kulttuurierosta, jonka koin jokin vuosi sitten. Suomea taitava itänaapurista tullut mieshoitaja oli menossa kysymään töitä sairaalasta. Hän kyseli kuukausipalkkaa. Googlasin ja vastasin osapuisen arvion.
    - Onko se likaista rahaa?
    Ensin tuli mieleen rahanpesu, mafia, rikos.
    Kului tovi, ennen kuin raksutti. Hän tarkoitti likaisella brutaalia, virtuaalista rahasummaa, josta valtio vie omansa, ennen kuin raha puhdistuu. Loppusumman saa puhtaana, käteen tai pankkitilille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, sanojen brutto ja netto alkuperäiset merkitykset.

      Poista
  2. "miten muutoin niin siivot saksalaiset ovat edelleen ainoa paikka Lännessä, missä eräin kohdin ei ole kattonopeutta ja minun henkilökohtaisen ja valistumattoman käsitykseni mukaan monessa suhteessa epäkäytännölliset hirmuautot herättävät ihailua"

    Siksi, että jokaisella kansalla on oma sokea pisteeseensä ts varaventiilinsä:

    - saksalaisilla, kuten todettu, se on kattonopeuden puute

    - amerikkalaisilla se on aseet

    - suomalaisilla - ja venäläisillä - se on alkoholi.

    Jos kattonopeus pitää saksalaiset säyseinä, siitä vaan. Päinvastaisesta on ikäviä esimerkkejä, joita nyt en lähde toistamaan.

    VastaaPoista
  3. "keski-ikäiset miehet ovat yhä avoimemmin viehtyneet keskenkasvuisten tapoihin."

    Tämä on yleensäkin nykykultuurin ongelma yhdessä nuoruuden ihailun ja kuoleman kieltämisen kanssa. Samaan lukisin myös aikuisten värityskirjat.

    Lääke: panna ne lukemaan Ciceron Vanhuudesta, jos ne jotenkin saisi lukemaan - muuta kuin Jerry Cottonia ja sarjakuvia.

    VastaaPoista
  4. Kalifornia on herrasmiesautoilijan kultamaa paitsi Los Angeles, jossa ajavat kaikki nekin, joiden ei pitäisi. Jännityksen etsijälle suositus: Downtown L.A., missä kolme moottoritietä risteytyy. Taksikuskit välttävät sitä ja ajavat mieluummin sivutietä lentokentälle.

    VastaaPoista
  5. Klubiaskin kansi oli vähän liian pieni kiinnitettäväksi pyykkipojilla pyörän etuhaarukkaan, varsinkin jos käytössä oli narulla säädettävä volyymi. Aaltopahvin pala tai toisesta päästään jo valmiiksi käpertynyt tuohi oli käytössä.

    Tekniikan Maailman itäautotestit eivät menneet juurikaan kohdalleen lukijoiden mielestä. Toiset tykkäsivät ettei saanut kehua, toiset suuttuivat moittimisesta.

    Otsikossa mainittu auton haju poistui poistui ainakin Mossesta, kun sen penkit pyyhkäisi suojeluskunnan manttelilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei, ei aaltopahvia! Se taittuu ja vaimenee hetkessä. Muropaketin kyljestä sai parhaan. Tunnettiin nimellä "räpätti" (Tapiola, 60-l. alku).

      Poista
  6. Luonnon äänistä lumihiutalaiden laskeutuminen hangelle keskellä hiljaista metsää. Ihmisäänistä puolestaan Radio Yle 1:n rauhoittavalla äänellään puhuvat kuuluttajat luovat levollisuutta muuten rauhattomassa mediamaailmassa. Tuoksuista kevyt savuntuoksu kevättalven hämärtyvässä illassa, kun jossain naapurustossa lämmitetään saunaa.

    VastaaPoista
  7. Joskus olen mielessäni pohtinut, voiko muualla pohtiakaan ? Niin, näitä ihmisen sisällä olevaa agressioita. Englantilaisilla on jalkapallonsa, Espanjalaisilla on (oli) härkätaistelunsa, Amerikkalaiset koittavat löytää ratkaisua loputtomasta tv-väkivalta viihteestä. Kai näitäkin on jossain tutkittu .

    VastaaPoista
  8. Minulla on armottoman huono kasvomuisti mutta ihmisen ääntä en ilmeisesti unohda koskaan. Kerran jonotin eräässä liikkeessä kassalle ja edessäni jonossa oli täysin tuntematon mies. Mutta kun hän sanoi jotakin kassahenkilölle aivoissani naksahti ja tunnistin äänestä armeijatoverini kymmenien vuosien takaa. Vastaavanlaisia tapauksia olen kokenut paljon.

    Tuoksut muuttuvat vuosien mukana. Silti kotona tehdyn mustaviinimarjamehun tuoksu on aina sama ja saa hyvälle tuulelle.

    Aivan nuorena pojankoltiaisena muistan kuinka isot pojat puhuivat puolalaisista taulukauppiaista. Siitä kuinka he erehtymättömästi eksyivät kauppaamaan taulujaan tärkeiden ihmisten ovien taakse. Sitä joskus mietin mitä tämän päivän taulukauppiaat tekevät. Lontoon polonium-murhaajat taisivat olla ennen teetarjoilua joko tarjoilijoita tai kokkeja Saksassa.

    VastaaPoista
  9. Veitsenteroittajat ovat muuttaneet Milanoon.
    Täällä kun pyörii tuhottomasti tuhoisia moottoripyöriä, Harrikoista, joita ohjastavat äijänuoret eläkeläiset, muihin tuholaisten vehkeisiin, niin tuli tuossa mieleeni ajatus sähkökulkuvälineiden houkuttelevuus. Niissä kun tuo äänimaailma ei taida juuri prätkäpoikien mieltä kiehtoa, saatika sitten Ferrarista tai Lamborginista haaveilijoiden märkiin uniin sopia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tahkolla saa puukon, kirveen ja viikatteen sellaiseen terään, että kovasinta näyttämällä selviää taas pitkälle.
      Lähetin eilen entiselle työtoverille, eläkeläiselle, onnittelut:"Vuosia karttuu kuin kannatusta demareille! Tekemättä mitään." Konkari tiedusteli puhelimitse, olinko keksinyt säkeen ihan itse. Kerroin, että näitä tulee ainakin yksi viikossa. Hän oli juuri siirtynyt hybridiautosta täyteen sähköön ja osasi olla pollea valinnastaan. Hiljaisuus on kiehtovaa! Onnittelin avantgardemiestä. Eläkeläinen kehityksen kärjessä!

      Katulaulajan kaikuvaa ääntä olen viimeksi kuullut Mannalan leipomon pihassa yli 50 vuotta sitten. Leipomon ikkunasta saattoi lämpimäisleipä lennähtää sitä tarvitsevalle trubaduurille.

      Fasaaneja iltapuhteella seuraa Kunnaksen Ilkka

      Poista
    2. Viikate tarvitsee sepän ahjoa, alasinta ja pajavasaraa ja sitten heinää kaataessa säännöllisen liipalla liippaamisen. Tahkossa en ole nähnyt sitä koskaan teroitettavan. Nimim. Osaan vieläkin viikatteen oikeaoppisesti liipata

      Poista
  10. "Historioiden mukaan Ruotsissa kierteli ennen ensimmäistä maailmansotaa ja sen aikana veitsen- ja sahanteroittajia. Jokseenkin varmasti he olivat alhaisen tason venäläisiä vakoilijoita."

    Elleivät he sitten kuitenkin olleet tavanomaisia "tattereita" (business as usual: "slipa veitsi, slipa sax, slipa partaveitsi strax"). Maailmansodan järkyttämässä henkisessä ilmapiirissä myös pelko "rodun rappautumisesta" yms. lienee ollut vahvassa nousutuulessa (ja Herman Lundborgin "Rasbiologiska" jo suunnitteilla).

    Lähde: Johannes Bilmark, De credulitate, in studio historico vitanda (Aboa 1794).

    VastaaPoista
  11. Voisit kai ajatella ja selventää mitä ajo- eli autokulttuuri on. Joissakin maissa autolla ajettiin jo silloin kun
    meillä hurjasteltiin hevosilla ja rattailla. Mistä ja miten se ajokulttuuri saataisiin meillekin vähän nopeammin. Odotan esitystäni.

    VastaaPoista
  12. Ei siipiä voi räpyttää
    se, jolta katkaistu on pää...

    Päivänlaskut ovat minulle Waltarin paras kirja.

    Suurimmalla osalla "veitsenteroittajista" taisi olla lähinnä kovasin taskussa.

    AW

    VastaaPoista
  13. Unohtumaton äänimuisto lapsuudesta on sateen ropina aitan kattoon, kun nukuin siellä yläkerrassa isonsiskon kanssa. Parhaat tuoksut tulivat keittiöstä, piparkakkujen ja Boston-kakun paistosta. Tunkkaisen epämiellyttävää oli takavuosina liika hajuvesien käyttö teattereissa. Enää sitä ei onneksi tapaa, niin monet ovat allergisia.

    Meren raikas tuoksu on ihan parhaita, varsinkin maalla heti tultua rannassa. Metsän tuoksu aamulla varhain. EG

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä on "meren tuoksu". Kuulemma se on tosiasiassa mudan ja mädäntyvien kaislojen hajua. Mutta hyvää silti.

      Poista
    2. On järvissäkin mutaa ja kaisloja, mutta eivät ne silti samalta tuoksu. Tarvitaan myös tuulta ja isoja ulapoita, - merituulta keuhkot täyteen!EG

      Poista
  14. Julminta väkivaltaviihdettä harrastetaan Japanissa, jossa väkivaltarikollisuus lienee erittäin vähäistä.

    VastaaPoista
  15. Automuisto Saksasta. Oltiin kahden viikon bussimatkalla keskiaikaisten kaupunkien läpi, saksalainen tohtori esitelmöi bussissa maan kulttuurin eri puolista. Tultiin lopuksi Müncheniin. Seurueen miehet alkoivat huudella: Kato Lotus! Tuolla Lamborghini! Minun silmäni ei olisi erottanut mitään. Sitten sunnuntaikävelyllä autokaupan ikkunassa iso valkoinen Mersu, istuimet punaista nahkaa. Kauppa oli auki, piti päästä koeistumaan! No, turha ironisoida, kaunis se oli. Soisin kyllä, että halukkaat täälläkin pystyisivät sellaisia ostamaan - mutta turhaa näillä jäisillä ja loskaisilla teillä. Oli muuten kesä -89 ja kysyttiin herra tohtorilta, milloin Saksat yhdistyvät. Ei koskaan, oli vastaus. Kansa ei tiennyt, ainakaan muurin "tällä puolen".

    Amerikassa ajettiin Washington statessä, Montanassa, Oregonissa ja Kanadan puolellakin ihan tyhjillä teillä, hirviä vain nähtiin, ja kattonopeus tuntui vähän turhauttavalta. Mutta kieltämättä, sängyt, tiet ja autot ovat siinä maassa huippua, autolla liikkuminen rauhallista ja miellyttävää, enimmäkseen. EG

    VastaaPoista
  16. Kruununhaassa asuessani kävi pihalla säännöllisesti veitsenteroittaja tahkoineen ja kajautti, että veitsiä ja saksia teroitetaan. Musikantti viuluineen kävi myös, samoin perunanmyyjä. Kotkan Tiutisissa ollessani kierteli vanhempi täti kärrynsä kanssa myymässä silakoita ja vaspuukeja.

    VastaaPoista
  17. Muistelen että viisi vuotta sitten Santiago de Chilen esikaupungissa La Floridassa vielä kierteli veitsenterottaja. Hänellä oli näppärä polkupyörästä rakennettu tahko jonka voi kääntää rattaiksi kun matka taas jatkui.

    Veitsenteroittajan saapuminen oli samalla mukava seurallinen tapahtuma.

    VastaaPoista