Sivun näyttöjä yhteensä

25. lokakuuta 2006

Valtioviisas kannunvalaja

"Valtioviisas kannunvalaja" ei oikeastaan sovi minuun, koska se tarkoittaa pikkuporvaria tai käsityöläistä, joka lausuu omasta mielestään painavia käsityksiä yleisistä asioista niistä todellisuudessa mitään ymmärtämättä.

Tanskalaisen Holbergin Den Politiske Kandestøber on antanut nimen jopa opiskelijajärjestöille.

Totuus on, etten minä näistä asioista paljon ymmärrä. Se on hiukan kiusallista, koska minulla on paperit juridiikasta ja historiasta ja paljon työkokemusta muutamista muista asioista.

Holbergin näytelmässä tämä luullakseen viisas ja pystyvä mies pannaan hoitamaan mahdottomia valtiollisia eli siis hallinnollisia ja hallinto-oikeudellisia asioita niin että hän palaa kiljuen vanhaan ammattiinsa.

Kannunvalaja viitannee tinaan eli käsityöhön. Osaaminen ei ole vähäpätöistä, joten olisikohan putkimies sopiva vastine - siis politikoiva putkimies.

Ajattelin vastata kommentilla eiliselle kommentoijalle, johon oli iskenyt se kaamea epäily, ettei meille ole kansa- tai peruskoulussa opetettu oman maan historiaa oikein.

Helsingin Vanhankirkon puistossa on 1918 maassa kaatuneiden saksalaisten muistokivi. Vähän tunnettu muistipatsas on myös Etelä-Haagassa Pohjolan pääkonttorin ohi Mannerheimintien suuntaan ajettaessa ennen Vihdintietä.

Tämä "vapaaehtoisjoukko", joka tuli "auttamaan" Suomea on muuan esimerkki sangen tyylitellystä historiantulkinnasta. Se ajatus, että kovassa maailmansodassa oleva suurvalta lähettäisi hyvän hyvyyttään kokeneita krenatöörejä ja ulaaneja auttamaan pyyteettömästi jotain lähes tuntematonta porukkaa, kuulostaa hyvin oudolta. George W. Bushia ei ollut vielä keksitty.

Tämä tuli mieleen, kun tutkin Masalan (Kirkkonummi) kyläkirjaa, jossa ovat ne tutut kuvat saksalaisesta sotaväestä etenemässä kohti Helsinkiä rautatien suunnassa. Seuraava kuva - joka ei ole kovin tunnettu mutta löytyy kyllä kirjoista - on aika korkea ruumiskasa Pasilan asemalla. Kyltissä lukee Fredriksberg. Se oli Pasila, se. Kallion Neljännen linjan koulun pihassa olleesta röykkiöstä en ole nähnyt kuvaa. Naiset kävivät etsimässä sieltä miehiään ja poikiaan.

Yllättävä ja erikoislaatuinen näkökulma näihinkin asioihin aukeaa Wolf Halstin kolmiosaisesta muistelmateoksesta, jotka ovat muutenkin mieltäkiinnittävät, kunhan ei usko aivan kaikkea. - Halsti oli perheensä vuoksi saksantaitoinen ja toimi jonkinlaisena lähettinä ja tulkkina 13 vuoden korkeassa iässä.

Halstin sotilaallinen ajattelu oli perin pohjin virheellistä, koska se perustuu oletukseen järjellisestä käyttäytymisestä ja valtiollisista syistä. Ehkä hän juuri siksi arvasi usein oikein, ensin Talvisodan ja sitten kylmän sodan päättymisen.

Neuvostoliitto ottaisi Halstin mukaan aina huomioon Ruotsin, jonka puoluettomuus oli sille eduksi. Siksi se asetti sotilaalliset tavoitteet Talvisodassa ja Jatkosodassa rajallisiksi - mikä ei vastaa tosiasioita. Siksi YYA-sopimus riitti, eikä Suomesta tarvinnut tehdä satelliittia.

Ruotsalaiset ovat maailman parhaita johdattamaan yleisen huomion sivuseikkoihin. Heidän erikoisuutensa on antaa asioille hyvin harhaanjohtavia nimiä. Esimerkiksi hyvinkin armoton luokkayhteiskunta on "kansankoti", ja Euroopan mittakaavassa sangen suuret ja itsevaltaisesti käytetyt pääomakeskittymät naamioidaan nimellä "hyvinvointivaltio".

Ruotsin tosiasiallinen liittolaisuus Yhdysvaltain ja Naton kanssa toisen maailmansodan jälkeen on aika vähän tunnettu asia. Tiedusteluyhteistyö eli sotilasvakoilu on kuitenkin dokumentoitu ja todistettu. Minun tietääkseni ne neuvostoliittolaiset sukellusveneet, joita 1980-luvulla jatkuvasti etsittiin Tukholman saaristosta, olivat amerikkalaisia. Nolosti kivelle ajanut punatähtinen alus lienee ollut seuraamassa tavanomaisia, salaisia sotaharjoituksia.

Missä määrin sitten Suomi onnistui olemaan vaivihkaa yhteydessä Natoon 1950-luvulta alkaen, siitä en tiedä mitään. Mutta Natoon me olemme menossa, koska merkittävä osa poliitikkoja ja merkittävä osa äänestäjiä haluaa sitä.

Halstiin poliittinen realismi saattoi olla epärealistista, sillä jokseenkin varmasti Neuvostoliitto tiesi yksityiskohtaisesti Ruotsin sitoutumisen ja valmiuden. Ja sen voi jälkiviisauden karvaassa valossa sanoa, että kuumaa sotaa Yhdysvaltojen kanssa Neuvostoliitto väitti.

Eli paljoin on kirjoittamattomia lehtiä ja vielä enemmän salakirjoitettuja.

Luultavasti sattumalta eilen uusittiin Olavi Paavolainen -ohjelma, jossa akateemikko Jutikkala kertoi Suur-Suomi kirjan taustaa - se kiellettiin Suomessa mutta tarjoiltiin saksalaisille. Sitä Jutikkala ei tässä yhteydessä sanonut, että hän oli tietoisesti mukana bluffaamassa; käsityksensä Saksan sotamahdollisuuksista hän on kertonut muussa yhteydessä. Porukassa oli toisia, jotka olivat tosissaan, kuten maantieteilijä Väinö Auer. Hän ei oikein saanut koskaan anteeksi saksalaismielisyyttään niin että hänen asemansa yhtenä Suomen kansainvälisesti merkittävimmistä tiedemiehistä on aika johdonmukaisesti unohdettu. Palaan siihen - Auerista on juuri ilmestynyt elämäkerta, samoin kuin Jutikkalasta.

Päivän viimeinen Valtioviisaan kannunvalajan miete koskee päiväntapahtumaa eli Espoon pakkolunastusta ja häädettyjä vanhuksia. MOT-ohjelma keräsi suuren määrän pisteitä ja sekä rakennusliike että Espoon kaupunginvaltuutetut pehmentelevät tänään kiireesti toimiaan ja peittelevät kovakorvaisuuttaan.

Katsoin sen lähetyksen ja suhtauduin siihen virkajuristin tavoin - täysin selvä asia, määräajat ummessa ja ihmiset itse valmiina haastamaan korkeimman oikeuden oikeuteen (oikeastaan korkeimman hallinto-oikeuden) salaliitosta ja petoksesta yhdessä Espoon pahan kaupungin kanssa.

Tämä on vanha suomalainen perinne - valitetaan Senaatin peräseinään asti ja kun siellä on hävitty, ei vieläkään uskota, vaan mennään hautaan asti hammasta purren.

Luulen suhtautuneeni virheellisesti.

Maailma on muuttumassa. Lunastuslaki on aika selvä eikä tuossa Espoon asiassa ainakaan minun korvaani erottunut laittomuutta.

Mutta täytäntöönpano eli itse häätö toi ikävästi mieleen Laukon häädöt sata vuotta sitten tai kuvitteellisen Linnan Pohjantähden Laurilan häädön.

Oikeusvaltio on sellainen valtio, jossa oikeutta ei aina toteuteta.

Oikeuden ja oikeudenmukaisuuden toteuttaminen "viimeistä piirtoa myöten" on fasismia tai fasismin esiaste.

6 kommenttia:

  1. Minä kysyn.

    Kuinka paljon lain tehtävänä on estää oikeuden tapahtuminen?

    Minä en pidä sitä välttämättä pahana, sillä kuten olen usein sanonut, raaka oikeus polttaa nauttijansa sisuskalut, mutta lain tulisi kuitenkin seurata oikeutta sen verran, että ihmiset voivat kuvitella niitten olevan samalla puolella.

    Kun laki lähtee omille teilleen, se saa sitten mennä sinne, ihmiset jatkavat omaa tietään, lähinnä ihan minne sattvat, ja oliko se niin että se tie on päällystetty hyvillä kiveksillä?

    VastaaPoista
  2. On sanonta: antaa armon käydä oikeudesta. Mielestäni sivistysvaltion tuntee siitä, että se osaa käyttää myös armoa.

    VastaaPoista
  3. Tuhansia vuosia pohdittu ongelma, jonka Olaus Petri kirjasi aikoinaan tuomarinohjeisiinsa: Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan. Eli virkajuristin käsienpesu muodon täyttämiseen viitaten ei kelpaa. Tarvitaan kuitenkin hieman enemmän. Tälle "hieman enemmälle" on sitten keksitty monenlaista käsitettä. Puhutaan "kansan oikeustajusta", joka voi olla milloin mitäkin. Joskus se vaatii aatelisten tai sellaisista käyvien vetämistä hirteen katulyhtyyn, kuten Tom Paine sai kokea kävellessään Pariisissa varomattomasti keskelle hulinoivaa väkijoukkoa, toisinaan rikollisen täydellistä armahtamista. Toisille se merkitsee "jumalallista johdatusta". Toisille "oppinutta intuitiota"(Martti Koskenniemen tulkinta tuomarin toiminnasta) . Toiset välttävät tunnonvaivat argumentoinnin "rationaalisella hyväksyttävyydellä" ideaaliauditoriossa, ja koska sellaista ei ole, palaudutaan demokraattiseen hyväksyttävyyteen, eli enemmistö päättää. Joku väittää omaavansa kyvyn hakea oikeus moraalista jne. jne. Toisin sanoen ongelmaa ei ole kyetty ratkaisemaan, joten tuomarilla enemmän ja täytäntöönpanijalla ehkä hieman vähemmän on huono omatunto, joka vaatii lepyttämistä. Vaikeaa on tunnustaa olevansa maksettu vallankäyttäjä näytelmässä, jonka käsikirjoitusta ei kukaan tunnusta laatineensa

    VastaaPoista
  4. Todennäköisesti MOT:n ohjelmassa jätettiin paljon taustoja kertomatta. Itseäni ihmetytti se, ettei vanhuksilla ollut oikeusavustajaa apunaan ainakaan siinä välähdyksessä, joka ruudussa näytettiin.

    En usko, että Suomi ikinä liittyy Niinistön NATOon. Sen sijaan uskon, että Lipposen, Ahtisaaren ja Jaakonsaaren NATOon liitytään loppujen lopuksi ilomielin.

    VastaaPoista
  5. Ad Äkäslompolo:

    Aulis Aarnio vastaa uudessakin kirjassaan kysymykseesi. Oikeus löytyy mm. periaattteista ja säännöistä eli oikeuslähteistä. "Kohtuus" on dynaaminen elementti, jotain samanalaista kuin "politiikka" tai jopa "moraali" - oikeuden toteuttamista eli tekemistä eli muutos.

    Omaan lukuuni esitän vertauksen, että muutos on jotain samanlaista kuin derivointi - voimme sanoa jotain rationaalista muutoksen suuruudesta ja suunnasta mutta emme tietenkään mitään sen sisällöstä ennen kuin funktiomme parametrien sisältö on selvitetty.

    Kohtuus ja oikeus jossain annetussa tilanteessa on yhdenmukainen kuin toisessa tilanteissa vain jos parametrit ovat olennaisesti samanlaiset.

    Oikeus ja kohtuus häätöasiassa ei ole sama kuin murha-asiassa.

    Nähdäkseni tässä ei ole kysymys sanojen pyörittelystä. Staattisen ja dynaamisen ero on selvä - poikkileikkauksen ja halkileikkauksen ero.

    VastaaPoista
  6. Miten tähän kuvioon sopii konfutselainen ajatus siitä että laki on oikeuden vihollinen?

    Jos on olemassa laki, ihmiset alkavat vedota siihen, eivätkä enää piittaa siitä mikä on oikeus.

    Kuinka hyvin on toiminut englantilainen valamies- ja ennakkotapausoikeus?

    VastaaPoista