Sivun näyttöjä yhteensä

26. lokakuuta 2006

Puhuin puukoille


Kansallismuseon puukkonäyttelystä kerrotaan museon verkosivulla. Sinne on on tulossa pian lisää kuvia, ehkä paljon lisää. Näyttelyn juliste vähän hymyilytti. Jotenkin minulla on itselläni noin puolet julisteen puukoista, tuossa seinällä, vanhaa perua.

Näyttely on paljon parempi kuin odotin, ja odotin aika paljon.

Olin puhumassa näyttelyyn liittyvällä luennolla. Kuulijoiden joukossa oli yksi duunikaveri ja yksi armeijakaveri. Hauskaa.

Kävellessäni mustassa yössä ajattelin ettei Puukko-kirjastani (Otava, 1976) saisi uutta laitosta, vaikka mitä tekisi. Kuvat ottanut veljeni Mikko on kuollut. Itse olen pudonnut kärryiltä - en tunne uusinta kehitystä enkä tiedä uusia asioita. Lisäksi alalla on tutkijoita ja kirjoittajia, jotka ovat aivan eri tasoa.

Näyttelyn nurkassa pyörii tietokoneohjelma, joka vaikuttaa viimeisen päälle tehdyltä. Dokumentointi on täsmällistä ja kattavaa, nähdäkseni lukuun ottamatta metalleja, joista Suomessa ei taida olla lähempää tietoa kauppalaatuja enempää. Itse sain aikonani sellaisen käsityksen, että metalli oli Ruotsista (Sanvik) tai Saksasta (Solingen) ja sellaista, mitä puukonvalmistaja oli sattunut saamaan käsiinsä. Rovaniemen kauhavalaislähtöisellä Laurilla oli suuri määrä poikkeuksellisen hyvää terästä.

Se on iso asia, että käsityöperinne on elpynyt ja jatkuu. Hienoja puukkoja valmistetaan jatkuvasti. Keräilijöitä on; hienoimpia puukkoja saa etsiä ja joissakin tapauksissa puukkomestareita joutuu taivuttelemaan luopumaan aarteistaan.

Professori Eino Kaupin (Kauppinen) kokoelma on perikunnalla. Sen kokoelman tunnen ja se on ehkä hienoin. Kunpa se saataisiin tavalla tai toisella museoon ja näytteille. - Kauhavalla on erityinen puukkomuseo. Vahinko että sen kotisivu on vaatimaton - mutta olihan siellä Vistin Mikon ja Altti Kankaanpään kuva. Altti oli kova juoksemaan. Kauhavan Vesa (TUL).

Pidänpä silmät auki. Liikenteessä on erilaisia sponsoreita. Jos saman asian sanoo toisinpäin joillakin liikeyrityksillä menee hyvin ja niillä on lieviä vaikeuksia löytää kunniallisia ja täysin laillisia lahjoituskohtia. Topeliuksen "Armelias on rikas" ja ruotsalainen "Ole hyvä köyhille" ovat kohta kohdin palanneet kunniaan.

Kun puhuin eilen puukoista, heiluttelin lopuksi Kyoceran kokkiveistä, jonka olin ottanut mukaan keittiön laatikosta. Tähdensin aikakausien vaihtumista. Zirkonioksidista valmistettu eli keraaminen veitsi on vastoin epäilyjä paljon, paljon parempi keittiössä kuin kalleinkaan metallinen veitsi - kunhan osaa olla paiskomatta sitä. Aine on niin kovaa, että se lohkeaa ja saattaa hajota, jos se putoaa pahasti lattialle. Olen demonstroinut joillekin kävijöille keraamista veistä leikkaamalla maapähkinän kymmeneksi siivuksi. Herne menee viideksi viipaleeksi vaivatta. Sormia on varottava.

Varsinainen esityksen sisältö oli vanha tuttu - puukossa ei ole mitään erikoisen suomalaista, vaikka tutkijat kirjoittajat eli etenkin Sakari Pälsi ja Kustaa Vilkuna yrittivät perustella tällaista tulkintaa. Maailma on ollut kautta aikojen täynnä veitsiä ja suomalaisen veitsen kiteytyminen muutamiksi vuosikymmeniksi esimerkiksi pohjalaispuukon asuun kertoo enemmän takapajuisuudesta kuin omaperäisyydestä.

Puukko on veitsi, joka kelpaa mihin tahansa mutta ei ole hyvä mihinkään. Puukolla voi avata väkisin säilyketölkkejä ja katkoa pienempi pensaita, jos saha on unohtunut matkasta ja lapet ovat hukanneet kirveen. Puusepän töissä puukon osuus on tietääkseni aika pieni. Veistämiseen, lastuamiseen, koloamiseen ja ylimalkaan kaikkiin töihin käytetään kunnon työkaluja, kuten höylää, taltaa, kovertimia ja muita.

Kansallisissa virtauksissa puukkoa käytettiin merkkinä eli symbolina. Isänmaallinen Kansanliike ja Akateeminen Karjala-Seura ottivat kiireesti käyttöön omat puukkonsa, ja Lapuan liikkeen aikana kaupunkilaiset pukeutuivat kansanmiehiksi ja valokuvauttivat itsensä saappaissa, pussihousuissa, Jussi-paidassa ja jumalaton tuppipuukko lonkalla. Presidentti Svinhufvud - aatelismies - alleviivasi "kansanmiehen" rooliaan käyttämällä tuppipuukkoa puvun takin alla. Kai siinä diplomaattien silmät revähtivät, kun tasavalla herra presidentti veteli akreditointikirjeiden kuoret auki kauhavalaisella.

Sota sitten tietenkin vaikutti asiaan. Asemasotavaiheen puhdetyöpuukot ovat lähes johdonmukaisen kauheita - käsityöperinteeseen verrattuna yhtä mauttomuuden ja silmää loukkaavien mittasuhteiden juhlaa. Rovaniemeläinen Marttiinin tehdas on pitänyt yllä tuppien ja puukonterien koristelua, joka on sopeutettu turistien makuun, eikä kauhavalainen Iisakki Järvenpää jää tässä huonommaksi. Mutta teollisilla valmistajilla on aivan sieviä ja jopa hienoja tuotteita, joita myydään tavarataloissa ja jopa rautakaupoissa.

Metsästysveitsiä ja erikoisempia tuotteita - kuten Gerberiä ja korkeatasoista 14 K summit -veistä, jonka olen nähnytkin, myy Pohjoisrannassa Finn-Enterprise

http://www.finnenterprise.fi/shop/index.php?sivu=kategoriat

Verkkosivuilla on aika erikoisiakin kapineita. Valikoima heijastelee lähinnä amerikkalaista makua, lain sallimissa puitteissa. Tietyt stiletit ovat maassa täyskiellossa, aiheellisesti.

Tietenkin luennoin puukkojunkkareista ja kerroin, miten Pohjanmaan rata lopetti puukkorikollisuuden kuin seinään. Olivat päässeet pahoiksi, kun esivalta, tässä tapauksessa kuvernööri ja kasakat, olivat Vaasassa ja Tampereella eli tavoittamattomissa.

Etenkin tähdensin, että lonkalla killuva tuppipuukko oli tyypillisesti hevosmiehen tavara ja sitä kautta mustalaisten, kuten ennen sanottiin, ja humalaisten markkinamiesten erikoisessa suosiossa. Pidempiä matkoja hevosella kulkiessa oli itsestään selvästi varauduttava valjaiden, suitsien, aisojen, rahkeiden ja jopa ajopelien pienempiin kunnostuksiin.

Sama koski kalamiehiä.

Hevosmiehiä ei ole enää olemassa. Kalamiehelle jokin Leatherman on hirmuisen paljon parempi kalu kuin tuppipuukko.

Kun ennen sanottiin ahkerasta työntekijästä tai sellaista näyttelevästä, että siinä tuppi heiluu, niin saattoi se tarkoittaa oikeasti tuppeakin. Yleensä ei tarkoittanut, vaan jotain muuta.

Hei sun heiluvilles!

(Sanoivat ryyppymiehet)

7 kommenttia:

  1. Minusta teräaselaki on vandalismia.

    Kyllä minä ymmärrän, että maarahvas, koskenkorva ja kuusi tuumaa terästä, saattavat olla vaarallinen yhdistelmä jos ei olla kaikesta yksituumaisia, mutta siltikin, minusta ajatus siitä, ettei ihminen saisi kantaa terää mukanaa on törkeä.

    Laissa on onneksi kaneetti, joka tarkoittaa sitä, että teräasetta ei saa kantaa, jos on huonosti pukeutunut.
    “3 § Vaarallista teräasetta ei saa pitää hallussa yleisellä paikalla tai yleisessä kokouksessa taikka muussa julkisessa tilaisuudessa, ellei hallussa pitämiseen ole hyväksyttävää perustetta.”

    Eli hyvin pukeutuneella miehellä on mukanaan teräase, joten silloin kun mies on hyvin pukuetunut, hänellä pitääkin olla se. Tästä on minusta johdettavissa, että jos on muutoinkin huonosti pukeutunut, ei voi sitten pitää teräasettakaan.

    Itselläni on muutama sellainen pikkuisen parempi puukko, muutama työpuukko, mutta yleensä minulla on mukanani joko "Kultakulli", vaimoltani saama pieni kiinalainen taskuveitsi tai sitten sardialaisen perinne aseen, pattadan hieman modernisoitu versio, jossa on yleis- ja partaterä.

    Kuva pattadasta löytyy sivuiltani alla olevasta osoitteesta.
    http://www.ihmiskunta.org/wp/?p=208

    VastaaPoista
  2. Ad Jäppinen:

    Minusta taas teräaselaki onnistui hyvin. Ei se kiellä kantamasta Leathermania tai Swiss Armya kassissa eikä nähdäkseni edes tuppipuukkoa. Liioin se ei kiellä timpuria tulemasta puukko lonkalla kahvilaan.

    Hyvin tuntemallani Etelä-Pohjanmaan maakuntakuorolla, joka esiintyi kansallispuvussa, oli helavyössä tupessa pelkät puukon päät, joka on tanhuväkeä ajatellen mielestäni hyvä ratkaisu.

    Eihän tämä pikku laki ongelmia ratkaise. Kyllä Mora eli Andersonin äänenvaimentaja on edelleen juoppoporukoissa keskeinen keino tähdentää sanottavaansa.

    VastaaPoista
  3. Aina täällä oppii uutta: "Andersonin äänenvaimentaja". Aivan huippu.

    VastaaPoista
  4. Jos on tarve leikata tosi terävällä veitsellä löytyy jokaisesta rautakaupasta ja monesta sekatavaramyymälästä puukkoa satakertaa kätevämpi nykyajan monityökalu: katkoteräveitsi.

    Sekin tylsyy, mutta siitä kun napsauttaa päästä palan pois niin taas tulee "pyhäjälkeä vaikka arkinenkin riittäisi".

    VastaaPoista
  5. Minulle tuli mieleeni tuosta "Anderssonin äänenvaimentimesta" oma tekstini blogiltani...

    "Lauluttomat laulumiehet puhuivat painavia sanoja, kertoivat petolintujen anatomiasta ja laskivat tarkasti tauon paikat, “tosta poikki ja tohon jengat”, ja lauloivat tammen tantereelle, tammelle oudot hedelmät.

    Jokunen vuosi meni, ja ns. miehen ns. isä mursi kuppinsa ja päästi kylmän pierun, nyt arkkua kantoivat kuppikunnan vävypojat, eikä pihalla ollut yhtään kivestä koottua paskahuussia musta skraga leuan alla.

    ns. mies oli ns. elämänsä muutaman viimeisen vuoden hanuristina Tukholmassa, kunnes joku moralisti päästi ilmat palkeista. "

    VastaaPoista
  6. mainitset puukon huonoksi kaikkeen, tai jotain sinnepäin.

    muistan jostain lukeeni, että suomalaisen puukon ainutlaatuisuus on juuri sen sopivuus kaikkeen,
    vaikkei olekaan erinomainen mihinkään. erikoisveitsiä on maailma täynnä, vaan yleisveitsiä yhtä hyviä ei kuulemma ole muilla mailla.

    VastaaPoista
  7. Tiedoksi kiinnostuneille: Kauhavalla on edelleenkin useita itseään puukkosepiksi tituleeraavia taitajia. Työn jälki on ollut silminähden hyvää; hyvää on myös uskallus uuden luomiseen, ettei aina vain sitä samaa hevospäätä viilata. Onpahan ainakin yksi naispuolinenkin tekijä kehittämässä kapineen estetiikkaa.

    Todella kiinnostuneet voivat vaivautua kaupunkiin viikkoa ennen juhannusta, jolloin Yrittäjänaiset järjestävät siellä Puukkofestivaalin. Tukenaan heillä on Kauhavan kaupunki ja Suomen Puukkoseura. Linkki juhlaan löytyy Kauhavan nettisivulta.

    Altti on aktiivinen äijä, ja kuuluu Vistin Mikon kanssa porukkaan, joka tekee Suomen suurinta kauhavalaista, 11-kertaiseksi suurennettua perinteistä teräasetta. Sekin tulee näytille sinne festivaalille.

    VastaaPoista