Sivun näyttöjä yhteensä

23. lokakuuta 2006

Paikan henki

Genius loci, paikan henki, on täysin epäselvä ja outo asia, joka on ihmisen yksin.

Tunsin ihmisen, jota talot vainosivat - jotkut talot. Oli hän kai hiukan hupsu mutta tosissaan.

On hyviä huoneita ja kamareita, joissa on paha nukkua.

On täysin tuntemattomia paikkoja, jotka ovatkin tuttuja.

Olen joskus, hyvin harvoin, kävellyt johonkin paikkaan, ja ajatellut, että tässä se nyt on.

Roomalaisilla oli sama ajatus. Jopa kaupungilla oli genius - siivekäs suojelija.

Meillä oli ja on haltioita. Ehkä niitä on todella paljon, sillä kun joutuu epäsuosioon ja pahojen voimien valtaan, silloin on "metsän peitossa".

Ehkä seutu on ihan tuttua tai kenties kartan pitäisi osoittaa, missä ollaan. Mutta metsän peitossa olijan silmät ovat kääntyneet, eikä hän tunne edes kotitanhuviaan, etäämpää eri vaaran laelta nähtynä.

Silloin ei voi muuta kuin istua maahan ja itkeä ja koetella peukalolla puukon terää, jos on puukko.

Sana on muuttunut niin että "genius" on "nero", eräänlainen ihminen tai oikeastaan ei enää ihminenkään.

Sen jälkeen kun Lenin, Stalin, Hitler ja Mao todettiin neroiksi ja heidän lisäkseen Ceausescu, joka oli myös Ajatusten Tonava, sana on lakannut miellyttämästä.

Mutta jos se on salaperäinen paikka, jolla on merkillisiä ominaisuuksia, niin sääli niitä, joilla ei ole kykyä tunnistaa.

Vastikään syntyneiden ja pienten lasten silmissä ja monien muiden, silloin kun he eivät tiedä ajattelevansa, näkyy tuo kymmenen tuhannen sylen syvyys. Nerokkuus.

Avaa uskaliaasti silmäsi. Puiden tukkoisuus on omien silmänpohjiesi verisuonitus, jota moniaalle yhdistyvä hermosto ravitsee.

5 kommenttia:

  1. Katsoin taas parhaaksi vastata omlla puolellani.

    VastaaPoista
  2. Nyt IE ei kykene avaamaan komentti-ikkunaa. Mozilla avaa.

    Olen nyt lukenut Mauno Saaren kirjaa reilusti yli puolet. Sekavaa juttua. Kirjan "paikan henki" haisee pahalle. Lähteinä on toiminut ilmeisesti lähinnä Viinasen ja Voutilaisen päiväkirjamerkinnät ja jutustelut. Vähän on analyysiä ja perusteluja isoille ratkaisuille. Lukijalle tulee sellainen mielikuva, että Voutilainen ja Viinanen toimivat tahoillaan lähinnä ypöyksin ilman läheisiä avustajia ja neuvonantajia. Tämä on tietysti roskaa. Entä mitkä olivat Viinasen kansantaloustieteelliset perusteet ratkaisuilleen? Nämä jäävät täysin auki. Vihasia oltiin, vähän nukuttiin, metsän riistaa ammuttiin ja kampittajia oli joka puolella.

    Kirja on täysin keskeneräinen ja jotenkin ulkokohtainen. Siinä ei ole oikeata tunnelmaa laman kauheuksista. Täysin järjetön hanke ns. sisäisestä devalvaatiosta jää paremmin selvittämättä, että mitä sillä tavoiteltiin ja miksi Viinanen sitä ajoi. Siis missä perusteet tällekin hölmöilylle. Ennen kaikkea jää pitävästi selvittämättä, miksi lamaan jouduttiin. Sitä ei varmaan Viinanen ymmärrä tänäkään päivänä. Selitykseksi ei riitä, että elettiin yli varojen. Mikä mahdollisti yli varojen elämisen? Pääsyy ei ole Lassilassa eikä Tiivolassa. Eikä niissä onnettomissa, jotka sattuivat olemaan laina-asiakkaina pankeissa, kun lama iski.

    Miksi valittiin lamasta selviämisen keinoksi ulkomainen lainanotto? Miksei valtio hankkinut pääosaa setelirahoituksesta Suomen Pankista? Ei ole Saari osannut kysyä oikeita asioita. Miksei ole?

    VastaaPoista
  3. Ad Toipila:

    IE:n uusi version tullut. Jospa siitä olisi apua.

    Et mainitse, mikä oli syy lamaan. Kun sitä ei kukaan muu tiedä, ehkä kertoisit syyn.

    Minä kuvittelisin, että idänkaupan romahtaminen, Itä-Blokin kaatuminen alkaen 1i989 ja Neuvostoliiton 1991 olisivat olleet keskeisiä syitä.

    Setelirahoitus on yllätävä ajatus. Tietoista inflaation kiihdyttämistä rahaa painamalla eli menettelyä, joka söi säästöt ja palkat, käytettiin 1940-luvulta 1970-luvun alkuun.

    Setelirahoituksen välttäminen eli Argentiinan tai vuoden 1922 Saksan valinta oli juuri se, mikä yritettiin välttää.

    Tiedän jo, että Sinulla on näistä asioista tiukat mielipiteet. Kirjaa voi kuitenkin lukea toisinkin. Pankkien toimintaa Saari kuvasi Wegelius-kirjassaan 1992. Sen kirjan luettuaan ei luulisi heti ajattelevan ulkokohtaisuutta. Sekä Wegeliuksen että Viinasen päiväkirjat ovat merkillisen uskottavia ja yksityiskohtaisia.

    Toimijan päiväkirjan pitäminen totuutena on ajatus, joka minulle ei ole juolahtanut mieleenkään. Päiväkirja jos mikä on yhden ihmisen merkintöjä, puolusteluja, syyttelyjä.

    VastaaPoista
  4. Paikan henkeä etsivät muutamat rohkeat sielut -Arendt, Camus- hakiessaan Euroopalle uutta nousun mahdollisuutta II WW:n raunioista.

    Löydettiin kieli, ihmisten paikallisesti puhuma kansankieli, uudeksi yhteiselon perustaksi.

    Kirjoitettiin myös isonomiasta, antiikin hallintotavasta ja käytettiin Sveitsiä meidän ajassa esikuvana siitä kuinka demokratiaa voidaan rakentaa paikallisesti eri kielisten kanttoonien mukaan ilman kaikille yhteisiä "natsionalistisia" kansalliskieliä.

    Ajateltiin, että 2000 vuoden harharetken jälkeen palattaisiin takaisin alkukristillisyyteen: mitä kevyemmät hallintorakenteet ihmisillä on yläpuolellaan sitä tyytyväisempiä he ovat elämäänsä.

    Nouskaamme ylös sodan poteroista katsomaan uutta Eurooppaa! Mitä muuta se onkaan, kuin iloista kansankielten sekamelskaa Uralille saakka?

    VastaaPoista
  5. Onko EU Baabelin torni?

    Kemppiselle lyhyesti, että setelirahoitus deflaatiokierteessä ja laman pohjalla oli jonkinlainen pelastus, mutta nyt setelirahoitus tehtiin lainaamalla kansainvälisiltä rahamarkkinoilta seteleitä monta sataa miljardia markkaa. Miksei pääosaa selirahoituksesta olisi voitu hoitaa Suomen Pankin kautta ja kerrankin hallitusti?

    Risto Ranki on väitöskirjassaan siteerannut mm Sixten Korkmannia, joka on todennut,ettemme silloin tienneet, että rahamarkkinoita vapautettaessa kiinteä valuttakurssi ei sovi samaan yhteyteen.

    VastaaPoista