Sivun näyttöjä yhteensä

21. lokakuuta 2006

Koskelan Akselin synti

Lukija kysyi eilen, mikä oli Koskelan Akselin Synti "Täällä Pohjantähden alla"-romaanisarjassa, kun kirjoitin, että Akseli tapatti kaksi veljeään ja kolme poikaansa.

Se oli kuolemansynti - viha. Kuvassa on yksi Akseli, "jäämies".

Akselin synti on tragedian perinteinen - hybris eli uhma. Sankari haastaa itseään korkeammat voimat ja tuhoutuu vetäen onnettomuuden myös omaistensa ja sukunsa ylle.

Akselilta ja useimmilta muilta Koskelan miehiltä puuttui kieli, ei-väkivaltainen keino ilmaista tunteet.

Aleksi ja Akusti teloitetaan siksi, että Akselia ei tavoiteta, koska hän on vetämässä pakolaisjoukkoa itään ja jää kiinni Lahdessa. Akselia vihataan. Hänet halutaan ampua, mutta hän sattuu selviytymään hengissä. Aleksin ja Akustin kohtalo on juuri sitä, mistä nykyinen tutkimus mainitsee - taistelujen päätyttyä annettu "kenttäoikeuden" tuomio, jota tuomarit itsekin alkoivat pian hävetä. Räätäli Halme on samanlainen varsin viaton uhri.

Poikiinsa Viljoon, Voittoo ja Eeroon Akseli istuttaa yli-ihmisen velvollisuudentunnon - on jaksettava, on näytettävä, on todistettava.

Viljo ja Voitto kuolevat oikeastaan uupumukseen eli inhmillisten rajojen ylittämiseen ja liialliseen ja lopulliseen itsensä kieltämiseen. Eero kuolee sankarilisesti Vuoksen pieneen saareen, luultavasti Äyräpään Vasikkasaareen, hirvittävästi taistellen, pienen koivun juurelle.

Viljo Koskela, joka on "Tuntemattoman sotilaan" päähenkilö (eikä Rokka), tekee suovaelluksella viimeisen urotyönsä ja kaatuu hiukan itsemurhaa muistuttavassa tilanteessa. Todellisuudessa JR 8:n osastot, joista puhe on, taistelivat rajusti U-asemassa eikä hävinneelle saatu "luuta kurkkuun", kuten Viljo ennakoi.

Koskelan miesten kaltaiset henkilöt osoitetaan romaaneissa kuolemaan. Yksi suoriutuja on eleetön Määttä, joka ei pyydä Jumalalta mitään. Toinen suoritutuja on Vanhala. Kolmas on kelmi - Rahikainen.

Suomen kirjallisuudessa on herroja vihattu. Todellinen Luukas Muhonen - Lehtosen Käkriäisten mallina olleen perheen vesa, kukaties sama pienokainen, joka "Putkinotkossa" on kehtolapsi, taisteli seudulla kuulemani mukaan julmettuna konepistoolimiehenä JR 7:ssä Siiranmäellä ja Äyräpäässä ja eli korkeaan ikään ja näki jälkeläistensä menestyvän. Saimaan kalastaja hän oli ammatiltaan.

Lukija käsittää, että istun oikeutta romaanihenkilöille sangen vertauskuvallisesti. Linnan romaanisarjan voittaja on Kivivuoren suku, johon Elina kuuluu - maltillisen itsensä kuuntelemisen, itsensä hillitsemisen oppi. Kivivuoret ovat oppineet Oskun kuolemasta jonkin talon perunamaalle saksalaisen konekiväärin tuleen; Akseli repii ulaanit kappaleiksi, mutta se ei auta enää. Vankileirissä häntä pitää hengissä samainen Late.

Avainrepliikki on isä-Jussin havainto nuoresta Akselista: tuo poika rikkoo eläessään vielä monet ajopelit. Akseli tekee töitä reuhtomalla ja onnistuu, tietysti onnistuu. Mutta maailma kostaa. Ajopelien lisäksi sortuu paljon ihmisiä.

Kuin pilkalla velmu ja epäluotettava Kiviojan Late menestyy elämässä, kunnes kuolee nopeasti syöpään. Viimeisinä romaanin henkilöistä tallustelevat Pentikulman teillä Leppäsen Preeti ("ei tällaisten miesten parane...) ja Kiviojan Vikki, todellinen hevoskauppias.

Akselin karikatyyri, Laurilan Anttoo viedään mäkeen, vaikkei hän ole ollut kapinassakaan. Hänen ainoa asenteensa ihmisiin on uho ja uhma vaikka hän osoittaa suhtautumisellaan läheisiinsä, etenkin sairaaseen poikaan, syvää inhimillisyyttä.

Akseli ei taivu vielä kahden pojan kaatumiseen talvisodassa. Siihenkin hän vastaa reuhtomalla - nyt maitopystöjä sammuneen ja nöyrän rovastin kanssa puhuessaan. Vasta Viljon kaatuminen murtaa hänet. Hän itsee tallissa ja esittää rukouksensa - hevoselle "Per-ke-le".

Akselin vastinpari romaanissa on ikätoveri Ilmari Salpakari, Pappilan Ilmari. Myös hänen elämänsä on vihan evankeliumia - hullun äidin provosoimaa. Hänen ja Koskeloiden tiet risteävät muutaman kerran, ja sekä Akseli että Ilmari käväisevät Leppäsen Aunella.

Ilmari tekee pahaa koko elämänsä ja kuolee rohkeana mutta mielettömästi, "papin poika ja pakana". - Miksi "pakana". Ilmarin sanonta itsestään ei ole tavallinen, joskaan ei järin tavatonkaan. Pakana siksi, että häneltä puuttuu rakkaus ja sen mukana kaikki.

Akselille jää Juhani ja tietyisti Elina, jonka elämä on hiljaista rakkautta, eikä se ole kotoa opittua, koska Elinan äiti on kiivaan Jumalan ihminen. Elinan pari on anoppi, Jussin vaimo Alma, jonka pitkä elämä on hyvyyttä ja kestämistä.

Koskelan miesten synti on myös ahneus - suota kuokitaan hullun tavoin ja pirtistä ja sitten navetasta tehdään niin komea, että vähemmästäkin joutuu yhteisön silmiin.

Luonnollisesti Akseli on sankari, ihailtava henkilö uskollisuudessaan. Silti hän on nyt ja oli romaanin ilmestymisen aikaan häviäjä - katoavan elämänmuodon edustaja ja mies, joka uskoi siihen eksyttävään oppiin, että ihminen olisi oman onnensa seppä.

Tämä "suomalaiseksi viisaudeksi" usein mainittu ajatus, homo faber sui ipsius, esiintyy muun muassa vanhan ystävämme Pico della Mirandolan kirjoituksissa keskiajalla ja on epäilemättä osa turmiollista amerikkalaista "self-made man" -ideologiaa, jonka kääntöpuoli on heikkojen jättäminen heitteille, eli kalvinistiseksi arveltu ajatus, että kohtalon satuttama on jollain salaperäisellä tavalla itse aiheuttanut onnettomuutensa.

Linnan romaanisarja on eksistentiaalinen ja jatkaa Camus'n ajatusta kapinoivasta ihmisestä. Kun maailma on mieletön, ihminen voi vain kapinoida. Linna näyttä kapinoinnin seuraukset.

Myös Camus näytti, että ainoa moraalinen tapa kapinoida on kieltäytyä. Aseisiin nouseminen on mielettömyyden myöntämistä ja sen tuloksena on lisää mielettömyyttä.

Jotenkin näin se menee, se ajatus.

Voi olla että ihminen on jossain määrin oman onnensa seppä, mutta sitä onnea takoessa tahtovat omat munat joutua alasimelle.

16 kommenttia:

  1. Hieno kuvaus Kemppiseltä. Tästä tuli mieleeni kertomus Suomi-Neuvostoliitto painimaaottelusta Messuhallissa kauan siten. Tilanne oli tasan ennen ratkaisevaa raskaansarjan painiottelua. Maton kulmalle astui lihaksikas venäläinen ”kaappi”. Suomen edustaja oli hontelo nuori lällykkä. Suomalaisen valmentaja pelkäsi suojattinsa puolesta niin, että painui pukuhuoneeseen jännittämään. Matolta kuului ähinää ja puhinaa. Yhtäkkiä kuului mieletön karjaisu ja mäiskäys. Yleisö kohahti. Kohta tuli ambulanssi. Venäläistä vietiin paareilla. Valmentaja syöksyi matolle. Sä voitit, miten sä voitit sen venäläisen?

    No kato kun matsi alko, niin se venäläinen väänsi mut aivan solmuun. Silloin mä näin silmieni edessä housunpuntista kurkistavan pienen pussin. Mä purin sitä pussia niin paljon kuin jaksoin. Kuule, kun puree omaa kivestä, niin siitä saa aivan mielettömät voimat.

    VastaaPoista
  2. Minä itkin lukiessani "Täällä Pohjantähden alla", siinä oli kait paljon minunkin kokemaani. Akselia ihailen, hän uskalsi, oikeastaan Akseli on kuin Anna Politkovaskaja, paitsi, että Akselia ei tapettu? Köyhät ovat muuten aina opettanneet lapsensa olemaan hiljaa... Varmaan viisasta hengissä pysymisen kannalta... mutta joskus köyhilläkin tulee raja vastaan ja silloin vallasväen on syytä miettiä.

    VastaaPoista
  3. Olen mykistynyt.

    Tämä päre osoittaa, että olet kerta kaikkiaan asiantuntija Linnan ja Suomen historian suhteen.

    Ehkä myös joidenkin "muiden tapahtumien" suhteen...

    VastaaPoista
  4. Sehän tässä suomalaisuudessa kamalaa onkin että noita Akselin tuomioita yhä jaellaan "ajattelijoiden" lähipiirille, joskaan ei ihan henkeä vieden.

    Ikäänkuin ei mitään olisi 1900luvun kauheuksista opittu.

    Klikkasin Kemppisen raamattulinkistä roomalaiskirjeen, siis sen osan isosta kirjasta jonka omaksumista Luther piti kiireiselle ihmiselle riittävänä:

    http://www.evl.fi/raamattu/1992/Room.13.html#o28

    Melkein kuin kuuntelisi MAtti Vanhasta virkavallan kunnioittamisen ehdottomuudesta.

    Mutta ihminen voi muuttaa asenteitaan. Siitä juuri integraatiossa on kysymys: ihmiset ovat alkaneet ajatella omilla aivoillaan. Valloitusten kausi on Euroopan historiassa ohi.

    Myös Venäjällä. Itseasiassa tätä kanssakäymistä venäläisten kanssa Vanhanen tänään Lauantaiseurassa ihan oikein painotti.

    VastaaPoista
  5. Ad heikki Rönkkö:

    "Nyt ilmoitan teille salaisuuden:

    Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme. Tämän katoavan on näet pukeuduttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen. Mutta kun katoava pukeutuu katoamattomuuteen ja kuolevainen kuolemattomuuteen, silloin toteutuu kirjoitusten sana:

    -- Kuolema on nielty ja voitto saatu.
    Missä on voittosi, kuolema? Missä on pistimesi, kuolema?

    Kuoleman pistin on synti, ja synnin voimana on laki."
    (1. Kor. 15)

    VastaaPoista
  6. Partaveitsen terävä analyysi hienosta kirjasta.Kiitos. Sananen vielä tai aluksi runonen:

    "Luulin olevani oman onneni seppä.
    Kunnes vietiin vasara ja alasin
    tuskan tulessa makasin.
    Sydän mustaksi hiiltyneenä."

    T.Sorvoja

    Elämämme on toki jatkuvaa nuoralla kävelyä; emme itse vain huomaa narua jolla eteenpäin kuljemme. Jokainen henkäys voi olla viimeinen; sinun viimeinen tai jonkun rakkaasi. Elämänhallinta jutut seisovat useinkin savijaloilla.

    "Viha on kuollutta. Kuka teistä haluaisi olla hauta." Kemppisen analyysi Akselin tunne-elämästä oli mielenkiintoinen ja omaa näkökulmaa avartava.

    Ja koska Aleksi ei pysty sanoilla aukaisemaan sisällä jäytävää tunetta ja umpisolmua ("Akselilta ja useimmilta muilta Koskelan miehiltä puuttui kieli, ei-väkivaltainen keino ilmaista tunteet") hän tuhoutuu. Ok. Hyväksyn.

    Kirjaa lukiessa itseäni suorastaan suututti Jussi K:n murina ja mutinat. Harmitti, että järkevä mies tekee itsestään idiootin. Koskelan miesten angsti tulvi kirjan sivuilta suorastaan sydämeen..

    Tämä oli mielenkiintoinen pala:

    "Akselin synti on tragedian perinteinen - hybris eli uhma. Sankari haastaa itseään korkeammat voimat ja tuhoutuu vetäen onnettomuuden myös omaistensa ja sukunsa ylle."

    Kansalaissodasta ei olekaan pitkä matka antiikin Kreikkaan; Akseli-poika kävelyllä Oidipuksen, Nioben ja muiden sankarien kera. Traagista.

    Ahneus näkökulmassa Kemppisen kynä hieman tökkää. En missään nimessä liputa amerikkalaisen materialismin puolesta ja allekirjoitan Kemppisen kirjoituksen: "

    "ja on epäilemättä osa turmiollista amerikkalaista "self-made man" -ideologiaa, jonka kääntöpuoli on heikkojen jättäminen heitteille eli kalvinistiseksi arveltu ajatus, että kohtalon satuttama on jollain salaperäisellä tavalla itse aiheuttanut onnettomuutensa."

    Olen samaa mieltä.

    Mutta tämä kappale hieman hiertää kengässä:

    "Koskelan miesten synti on myös ahneus - suota kuokitaan hullun tavoin ja pirtistä ja sitten navetasta tehdään niin komea, että vähemmästäkin joutuu yhteisön silmiin."

    Tässähän Kemppinen nyökkää hyväksyvästi suomalaisten perisynnille eli kateudelle. Suomessahan ei tunnetusti saa liikaa menestyä, ei silloin 1930-luvulla eikä myöskään 2000-luvulla. Tämä perisuomalainen kuolemansynti on aina ollut raskas taakka ja vielä painavammaksi se on käynyt globalisaation pienentämässä maailmassa.

    Hyvinvointiyhteiskunta on hieno asia, mutta eräät sen piirteet ovat valitettavasti oireita ja rasitteita koko kansalle.

    Onkohan näin, että kirjan lukija samaistuu parhaiten itsensä kaltaiseen henkilöön ja näkee lukiessaan vain tämän fiktiisen henkilön parhaat puolet?

    Itse olen samanlainen reuhtoja, uhmaaja ja yhtä nopeasti suuttuva kuin Akseli Koskela. Minä olen tuli. Kemppinen on selvästikin vesi; rauhallinen pohtija ja viileä ajattelija, joka nostaa kirjan sankarikseen itsensä näköisen miehen, Kivivuoren Jannen....

    Per-ke-le!
    Lähen tästä nyt saunaan! :)

    VastaaPoista
  7. Muilla asioilla Tampereella viikonloppua viettäessäni ajelehdin kymmensien vuotta sitten Työväen keskusmuseoon Finlaysonin tiloissa.

    Kehruujennyjä oli seinillä kuvina kertomassa ajasta jolloin rahan hajun nokkaansa saaneet ryntäsivät muultakin kuin Skotlannista halvan työvoiman perässä takakylille kutomaan Uzbekistanin raakapuuvillasta kangasta Pietarin kyltymättömille markkinoille.

    Mutta vain yhden taulun edessä pysähdyin. Väinö Linnaa siteeraten jonkun Koskelan äiti (en tunne Linnan tuotantoa muuten kuin Tuntemattoman) pyysi kirkkoherralta anteeksi ja rukoili että poika saataisiin siunata pyhään seurakunnan maahan.

    Eilen MTV3 uutisoi että Linna olisi saanut Nobelin elleivät surkeat käännökset englannille olisi munineet koko hommaa.

    luulenpa että jos Linnalla olisi jotakin yleisinhimillistä sanottavaa ihmisen taistelusta vapautensa puolesta, hänet kyllä tunnettaisiin tämän tuppukylän ulkopuolella. Totuutta etsivät kääntäjät olisivat siitä pitäneet huolen ilman täkäläisen kulttuurihallinnnon käännösmäärärahojakin.

    VastaaPoista
  8. Ad Heikki Rönkkö:

    Toisaalta taas esimerkiksi V. Moberg sai Nobelin ja mainetta. Hän on paljossa aika samanlainen kirjailija kuin Linna, vaikka ei yhtä hyvä.

    Linna eli pienessä kielessä ja oudon soisessa maisemassa tavalla joka tuli kaiken maailman kirjallisuuteen Isaac Bashevis Singerin kautta ja jota aika hienosti kuvastelee Orhan Pamuk - mainio kirjailija.

    Nobel-puheiden kannalta englanti on tietysti sivuseikka. Erikoista ja poikkeuksellista on loistava ruotsinnosta Tuntemattomasta - Jens Hildénin.

    Luin sen kerran. Silmänkääntötemppu! Henkilöt on pantu puhumaan luontevasti Suomen eri ruotsalaismurtieta.

    Aliken sitter i poteron därför att han är skraj... alikessu kyyhöttää poterossa pelkäämässä.

    VastaaPoista
  9. Kivivuoren Janne antoi minulle kimmokkeen, joka sai osallistumaan yhteiskunnalliseen toimintaan.

    VastaaPoista
  10. Eikö Akselilla mielestäsi ollut minkäänlaista suhdetta tyttäreensä Kaarinaan, kun et häntä mainitse lainkaan?

    Ja muuten, Akelin vanhimman pojan etunimi oli Vilho, ei Viljo.

    VastaaPoista
  11. Mitä vihaan tulee, niin sallittakoon sanoa, että halveksin herkästi ihmisiä jotka eivät vihaa. Olen sanonut, tästä että vihaamattomassa ihmisessä ei ole mitään rakastettavaa.

    Ihminen ilman vihaa on puolikas, mutta samalla tavalla kuin meidän on opeteltava kävelemään, meidän tulisi opetella vihaamaan, tasapainomme säilyttäen, eteen päin mennen ja tietäen minne olemme menossa.

    Kaikki ihmisen tunteet ovat hyväksi, mutta vain jos ne tuntee ja tietää.
    Tuntemattomat tunteet myrkyttävät ihmisen, se ettei tiedä mitä tuntee eikä osaa käyttää sitä tunnettaan ravinnokseen.
    Silloin se ottaa ihmisessä vallan ja vie ihmistä.

    VastaaPoista
  12. V. Moberg mitään Nobelia saanut...

    VastaaPoista
  13. Ad Larko:

    Kaarinasta - kyllähän Akseli kielteli menemästä tansseihin ja sitten naimisiin hunsvotin kanssa. Silti minun mielikuvakseni jää puuha poikien ja heidän tulevaisuutensa parissa niin että miehet ja naiset olivat kovin erikseen.

    Vilho v. Viljo - anteeksi virhe. Sen muistaa siitäkin, että Tuntemattomassa esiintyy silloin tällöin "Ville", joka ei taida olla koskaan Viljon lyhenne.

    Näitä muiten rupeaa tulemaan ikääntyessä yhä enemmän. Sitä kysyy vaimoltaan tai lapsiltaan että hei sinä - mikä sinun nimesi nyt oli.

    VastaaPoista
  14. Ad Anonymous:

    Anteeksi tämäkin virhe - tarkoitin Eyvind Johnsonia (Nobel 1974 Martinsonin kanssa). Meneillään oli rinnastus Linnaan.

    VastaaPoista
  15. Linnan teoksien mainio ruotsintaja on nimeltään Nils-Börje Stormbom. Mutta Jens Hildén oli hänkin hyvä kääntäjä, ruotsinsi mm. Hannu Salamaa, Lassi Sinkkosta, Eeva Joenpeltoa ja Veikko Huovista.

    VastaaPoista
  16. Kyse oli tasa-arvosta. Kemppinen unohti vain yhtä ja toista hienossa sana kylläisessä analyysissään mm. sen mistä "viha" alkoi? Viha ja katkeruus syntyvät yleensä jostain? Akselin viha alkoi siitä kun pappi vei vääryydellä Koskelan pellon. On joitain epätarkkuuksia esim. Anna Kivivuori oli uskovainen mutta ei fanaatikko. Halme ei ollut tyypillinen vaatturi. Aunen osa selviytyjänä unohtui. Kirjan mukaan Ellen Salpakari oli aatelissuvun jäsen...sairasti myrkkystruumaa.

    VastaaPoista