Sivun näyttöjä yhteensä

10. lokakuuta 2006

Kuin Tolstoi

Istuin Lappeenrannan rautatieasemalla ja muistelin Tolstoita, joka karkasi kotoa rouvan silmälläpidosta ilman rahoja ja tavaroita ja kuoli etäiselle Siperian rautatieasemalle.

En väitä, että Lappeenranta muistuttaisi Siperiaa. Se ei muistuta. Minä muistutann hiukan Tolstoita, mutta partani on lyhyempi ja nenä hiukan maltillisempi.

Köyhästely on jotenkin halveksittavaa - köyhien halveksimista.

Luostariin voisi mennä, mutta eivät ne kyllä huoli. Uskontokin on väärä.

Mietteet aiheutuuivat hikisyydestä ja lihaspistoksesta. Olin kanniskellut tavanomaisia matkatavaroitani, joihin kuuluu tämä muhkea tietokone verkkolaitteineen, ympäri kaupunkia tähyillessäni Lappeen kaunista kirkkoa ja aseman seudun yltiöromanttista vanhaa hautausmaata.

Tiedän näet mainiosti, että päivän Lappeenrannan matkalla en tarvitsisi mitään, paitsi avaimen, matkalipun, lompakon ja tupakointivehkeet.

Silti minulla on yleensä mukana luettavaa kuukaudeksi, kahden viikon kuiva muona ja läppäri sekä kaksi kännykkää. Toinen kännykkä on vanhempiani varten; äiti soitta välillä, ja minä säikähdän. Hän pyytää, että poikkaisin ottamassa lasikulhon yläkaapista, kun on olut sellainen puhe, ettei hän harrasta alppikiipeilyä keittiön tikkailla.

Tolstoilla ei ollut matkatavaroita.

Kun olin nuori toimittaja Otavassa 1960-luvulla, tohtori Eino Kauppinen, sittemmin Kauppi, kertoi että Pentti Haanpää käveli hänen huoneeseessaan ollessaan lähdössä sen kuuluisan delegaation mukana Kiinaan. Hänellä ei ollut matkalaukkua eikä muita matkatavaroita kuin kalossit ja kaksi pulloa pöytäviinaa. Riisipellolla saattoi kuulemma kastella jalkansa niin että tulisi nuha.

Amerikassa sanotaan - miljoonamiehen hautajaisissa - että kun hän tuli kaupunkiin, hänellä ei ollut kuin kaksi vahvaa kättä ja kasvoillaan hymy. Suomessa sanottiin, että on sen verran köyhä että kun puuhun nousee, ei maahan jää mitään omaa.

Kuuluisat köyhäläisyyden harjoittajat ovat joissakin tapauksissa hiukan ongelmallisia. Gandhi kieltäytyi mukavuuksista, vaatteista ja useimmista ruuista, mutta kun hän matkusti, seurueeseen tarvittiin vähintään 50 henkilöä, väittävät.

Siellä Lappeenrannassa junan jo tullessa pohdin, miksi en komenna assistenttia miespalvelijana kantamaan epäilemättä tarpeellisia tavaroitani. Syy voi olla se, että avustajani ovat terveesti ajattelevaa väkeä ja luultavasti vain haistattelisivat.

Yksi vaihtoehto olisi ostaa riittävän rankka reppu. Isäni Kullervo jossain määrin keksi rinkan ja hänen varhaisia viritelmiään on näytteillä museossa Tankavaaralla. Rinkan kanssa ei mahdu junaan. Lentoasemalla rinkka voisi olla yhdessä tweed-takin ja kravatin kanssa passi putkaan.

Entä NothFace tai vastaava reppu. Tai kuntoharjoittelu?

Itse asiassa mietin vanhuksia - tässä on purettu kahtakin huushollia ja surtu, miten paljon ihmisestä jää jäljelle, nimittäin tavaraa, joka on kerran ollut merkityksellistä mutta menettänyt sen. Kuusikymmentäluvun "aivan hyvä" parempi palttoo esimerkiksi ei kelpaa mihinkään keräykseen eivätkä myöskään mainiot monot katkenneine remmeineen eivätkä kopertuneet hokkarit (luistimet).

En näet ollut tiennyt ennen kuin Lappeenrannan palvelukeskussäätiön ihmiset selittivät Stakesin väelle ja minulle, miten he voimisteluttavat monet 80 tai 90 täyttäneet ihmiset ylös pyörätuolista rollaattorin satunnaiskäyttäjiksi. En ollut ennen nähnyt tasapainoharjoittelurataa. En myöskään 92-vuotiaista leidiä hankkimassa käsivoimia takomalla hiekkasäkkiä nyrkkeilyhansikkaat kädessä.

Eli tavarat eivät ole tärkeitä eikä päämäärä liioin, vaan liike.

10 kommenttia:

  1. Kun minä menen kultasepän liikkeeseen, ne avaavat holvin, antiikkikauppias avaa pöytälaatikon ja esittelee paremmat lusikkansa ja aseseppä valittaa ettei hänellä nyt ole, kuin aivan standarttitavaraa, vaikka perin vähän tunnen miehiä, jotka vähemmän omaisivat tuloja kuin minä.

    Minä en köyhäile, vaan rikkailen.

    Vaikka minulla olisi päällä vanhat remonttikengät, vanhin pukuni ja liki harsunut slipoveri, niin minua kohdellaan kuin kohdellaan miestä jolla sen on tahdon asia.

    Puhuttelen kunnioittavasti, seison selkäsuorana, huoletta, hatutta päin, kuuntelen, kommentoin ja osoitan arvostusta. Eivät he sano, "teidän armonne", mutta tarkoittavat sitä.

    Käteni valittaa. Laukkuni painoi kotiin tullen 22 kiloa, enkä käynyt kuin kahdessa kirjakaupassa, kahdessa kangaskaupassa, Votkinilla ja kenkäkaupassa.

    Poliisilla on asiakas aina oikeassa ja pamppu vasemmassa. Minulla on aina, kun menen ovesta, oikeassa keppi. Voisin syyttää siitä Ranskan kuningasta, mutta piruuttani en syytä.

    Ja sitten vasemmassa on laukku.

    Vaimollani on nahkaisessa työlaukussa pyörät. Ei paha ajatus.

    Largo...
    Sanoi kännykkä kauppias minulle että puhelin on tehty kestämään kaksi vuotta.... Minulla oli takki, enoni virkapuvusta, joka tuli uudistuksen myötä vanhanaikaiseksi, ja uusilla napeilla ja parilla nauhalla modifioituna minulle, sitten se jäi minulle pieneksi, ja meni omaiselle, ja sitten se tuli takaisin minun kauttani Tampereelle, opiskelija tytölle, saattaa olla että palttoo täyttää näin päivinä 45 vuotta.
    Minä näen unta ajasta...Ja kännykkäkauppias sanoi, että puhelimet tehdään kestämään kaksi vuotta...

    "Amerikassa sanotaan - miljoonamiehen hautajaisissa - että kun hän tuli kaupunkiin, hänellä ei ollut kuin kaksi vahvaa kättä ja kasvoillaan hymy."

    Ja kuulin kerrottavan, että 90-vuotta täyttävä kaupungin mahtimies kertoi haastattelussa- "Kun minä tulin tähän kaupunkiin, ei minulle ollut kuin yksi vanha puku ja kaksi vanhaa pahvista matkalaukkua"
    -"Ja mitä niissä matkalaukuissa oli"
    -"Union Mining Corporationin palkkarahat"

    Vaimoni uskko, että ihmisen tarkoitus on materian siirtäminen.

    VastaaPoista
  2. ..., kuten presidentti Koivisto Bersteiniin viitaten sanoi.

    Berstein ei ajatellut hullummin todetessaan, että työväenliike tarvitsee lujat eettiset periaatteet, ei mitään utopistista kuvaa tulevaisuuden paratiisista, mistä syystä oikeiden periaatteiden ohjaama liike on tärkeämpi kuin jokin kuviteltu päämäärä.

    VastaaPoista
  3. Hyvä petja! "Vapaata pudotusta" tyylikkäästi...

    VastaaPoista
  4. a-k.h

    Liike ilman päämäärää on ainakin suunnistajalle tuskallinen paikka. Mitä hyötyä hänelle on oikeista periaatteista, jos mitään rasteja tai maalia ei ole olemassakaan?

    Kun ei ole mihinkään menossa, lienee aivan sama, millä periaatteilla sinne päätyy...vai mitä?

    Kysyy epätietoinen.

    VastaaPoista
  5. Gandhin upporikkaat tukijat tiettävästi valittelivat, että hänen ylläpitämisensä absoluuttisessa köyhyydessä kävi kovasti kukkaron päälle.

    VastaaPoista
  6. Ad Omnia:

    En nyt ilennyt ihan sanoa, minkä Martti Mäntylä mainitsi. - Lisäksi Gandhin kerrotaan olleen niin siveellinen, että ylläpitoharjoitukset vaativat kymmenenkin sileäihoista neitsyttä samaan vuoteeseen. Ei sillä, tiedossani ei ole, etteikö harjoittelu olisi tuottanut tulosta.

    VastaaPoista
  7. "isäksi Gandhin kerrotaan olleen niin siveellinen, että ylläpitoharjoitukset vaativat kymmenenkin sileäihoista neitsyttä samaan vuoteeseen."

    Juuri tätä tämä on. Oscar Wilde taisi sanoa jotakin sinne päin, ettei ole mikään temppu olla hyveellinen maalla.

    Tämä fantasia neitsyistä on ihmetyttänyt minua aina. Jos minä haluan kuulla Carmenin, niin en todellakaan halua orkesterin näkevän partituuria ensi kertaa.

    Ja kaikkein eniten olen nauttinut laulamisesta, kun yleisönä on ollut ammattilaisia, joilla on ollut ymmärrys siitä mitä minä osaan.

    VastaaPoista
  8. Siinä meni se Gandhinkin pyhyys. Voi voi...

    Tuhkaa päälleni sirottelen...

    VastaaPoista
  9. "Amerikassa sanotaan - miljoonamiehen hautajaisissa - että kun hän tuli kaupunkiin, hänellä ei ollut kuin kaksi vahvaa kättä ja kasvoillaan hymy. Suomessa sanottiin, että on sen verran köyhä että kun puuhun nousee, ei maahan jää mitään omaa."

    Kun nyt sain kommentoinnin (välillä) toimimaan, palaan tähän vanhaan viestiin huomautuksella, että sillä Kemppisen mainitsemalla asemanseudun "yltiöromanttisella hautausmaalla" on Viipurista siirretty punagraniittinen muistomerkki, joka liittyy erääseen Suomessa toteutuneeseen amerikkalaiseen unelmaan: kauppaneuvos Lallukka oli iloinen poika Karjalasta, jolla oli hymyä, käsivoimia tuskin niinkään, mutta joka liikemiehenä loi huomattavan omaisuuden, jota sitten käytti sekä henkilökohtaisten unelmiensa (kotiseudun kartano omaksi) että yleisen hyvän (taiteilijoiden asuntola ym. ym.) edistämiseen. Eli ei köyhäillyt vaan oli Amerikan nykyistenkin gatesien ja buffetien linjoilla.

    VastaaPoista
  10. Ad Dr. Blind

    Ja miten outoa on, ettei Lallukasta ole kuin taiteilijakotiin liittyvä Okkerin kirja ja Inkeri Kilpisen pikku kirjanen. - Paavo Liski -vainaan juontamassa Karjala-pikku dokumenttien sarjassa pidettiin sadetta Räisälän hovi kuistilla. Ei pitänyt sadetta.

    Lallukka, J u h o, liikemies, lahjoittaja. - * Räisälä 3. II. 1852 + 13.XII 1913; vanhemmat tilallinen Juho L. ja Miina Haikonen. Puol. Maria Jääskeläinen 78 + 23. - Kauppa-apul. M. Karamsinin ja K. Kanninin liikk. Käkisalmessa 69-78, maakaupp. Räisälässä 78-79, kaupp. Käkisalmessa 79-90, tukkuliikkeen Häkli, Lallukka ja kumpp. perust. ja osakas Viipurissa 91-12, siitä muodost. oy:n joht. 12-13. - Käkisalmen kaup. valt. j. 80-81, 85-90, puheenj. 87-90, Viipurin kaup. valt. j. 96-13, edusk. j. (suom. p.) 11-13, erinäisten valtion komit. ja toimik. j. Lahjoittaja. - Kauppaneuvos 08.

    VastaaPoista