Sivun näyttöjä yhteensä

22. lokakuuta 2006

BWV 5, Wo soll ich fliehen hin

Kantaatteja kuulee harvoin esityksinä luonnossa. Joskus kuitenkin. Ja on myös kotimaisia levytyksiä - Elja Puukko on levyttänyt, ja levy on hyvä.

Kysymys on jumalanpalvelusmusiikista. Kesto on konserttia ajatellen hankala - alle puoli tuntia. Useimmiten tarvitaan soittajia ja obligato eli säestys. Varsinainen ongelma on vaikeus. Monet Bachin kantaateista ovat sekä laulajille, kuorolle että soittajille raivokkaan vaikeita, ja jos tuloksen olisi oltava hyvä tai peräti nautittava, voi huoletta sanoa, että sitten tarvitaan maailmanluokan ammattilaisia.

Suurlaulajista Hans Hotter muinoin ja sitten sotien jälkeen Dietrich Fischer-Dieskau urakoivat näitä teoksia, viimeksi mainittu useimmiten Karl Richterin levytyksissä (Archiv Produktion), jotka eivät näytä olevan juuri tällä hetkellä saatavissa.

Paljon muuttui noin vuonna 1969, kun Harnoncourt ja Leonhardt ryhtyivät levyttämään "autenttista" kantaattisarjaa ja pääsivät siinä loppuun - kaikki kaksisataa, versioineen, ja maallisia kantaatteja päälle.

Teldec -levysarja herätti ristiriitaisia tunteita. Minulla oli niitä kaksi-kolmekymmentä. Rakastuin levykoteloissa oleviin partituureihin ja teksteihin sekä huolellisiin kommentteihin.

Minulla oli se onni, että pojat mieltyivät mustiin levyihin. Coltrane ja Miles Davis katosivat nuoremman pojan kainalossa ja Bach vanhemman pojan. Ainutlaatuista aineistoa on ripattu ja digitoitu - muun muassa se versio "Christ lag in Todesbanden" -kantaatista, jossa baritoni Fischer-Dieskau vetäisee alaspäin alennetun duodesiimin h - Eis ("ins Grab" - hautaan): pois tästä maailmasta eli kahdentoista sävelen Jumalan luoman järjestelmän ulkopuolelle, ja se soi!

Kontra-F on jo bassojen näytösjymäys, vaikka kieltämättä jopa mieskuorolauluissa (Sibelius) mennään joskus harvoin D:hen. Mutta se johtui Tawaststjernan mukaan siitä, että Klemetin kuorossa oli kaksi kellaribassoa, joita säveltäjää kehotettiin muistamaan...

"Wo soll ich fliehen hin" on tämän sunnuntain esimerkkikantataatti, koska se on lohdullisempi kuin kaksitoista psykoterapeuttia. Ei tulta eikä edes tulikiveä - virtaava, vilvoittava lähde ja ilo.

Ehdimme vielä kuuluisimpii kantaatteihin (Jumala ompi linnamme - Kristus, valo valkeuden - Ich habe genug - Wachet auf, rufft uns die Stimme jne.) Aion esittää sivistysvaliokunnan hengessä kantaattien Top 10 -listan ja parikin omaa versiota "kaanonista".

John Eliot Garinerin ja Monteverdi-kuoron ja orkesterin levytys vuodelta 2000 on osa Bach-pyhiinvaellusta. Koko sarja on niin hyvä, että kun panee levyn soimaan, korvat lentävät oksalle kuuntelemaan.

Erityisen järkyttävän hyvä on sopraano Joanne Lunn. Hän on jo levyttänyt Gardinerin lisäksi Norringtonin ja Herreweghen johtamissa esityksissä ja vieraillut barokkimusiikin lisäksi jopa Verdin oopperassa (Falstaff). Ehkä siksi vanha ongelma - kirkas, usein metallinen pää-ääni tai resonoiva rintaääni - on kadonnut. Lunn osaa molemmat ja parista tiukasta sisääntulosta kuulee, että puhtaus on järkyttävä. Tämä Gardinerin levysarja on viritetty matalalle. A on 415, kun meille tuttu on 440, josta etenkin amerikkalaiset sinforniaorkesterit ovat kiristäneet säveltasoa vieläkin korkeammaksi lisätäkseen keinotekoista kiillettä viuluihin.

Lisäksi koraalit ratkaisevat vanhan ongelman. Bachin ajan musiikki oli enimmäkseen polyfonista, ja sitä nykyi-ihmisen on opeteltava kuuntelemaan. Mikään ääni ei ole säestys, ei varsinkaan basso. Äänet ovat itsenäisiä ja vain jotenkin ihmeellisesti soivat yhteen. Koraali on harmoninen. Siinä on melodia, melkein aina ylin ääni, ja tavallisesti kolme säestävää ääntä.

Gardinerin porukassa soinnun tasapaino säilyy koko ajan.

Neuvoisin niitä lukijoita, joilla on tietty käsitys virrenveisuusta, kuuntelemaan näitä. Jo vuosikymmeniä sitten Gardinerin Johannes-passion lapsikuoron loppukoraali "Ach Herre lass dein' Engelein im letzten Tag mir nahe sein" - Oi herra tuo enkelisi tykö viimeisenä päivänäni - oli runsaan minuutin musiikki, jota voisi suositella kaikille itsemurhaa miettiville. Se kertoo tuossa lyhyessä ajassa, että on ilo elää.

Tämä kovasti kiittämäni levysarja, jonka kansikuvissa (blogin kuva) korostetaan spiritualiteettia eli hengellisyyttä opillisuuden kustannuksella ottamalla kuvan aiheeksi muslimityttö, juutalainen rasbbiini, buddhalainen poika ja vastaavaa, on syntynyt Bach-pyhiinvaelluksella Saksan kirkoissa. Se jatkuu edelleen.

www.monteverdi.co.uk/recordings/new_releases.cfm

Kirkoissa kuljetaan hakemassa muun muassa sopivaa akustiikkaa, ja tällä äänityksellä se on totisesti löytynyt!

Mistä levyt? Fugassa näkyi olevan koko satsi, ja levyn ostaminen on suositettavaa, koska esine on niin kaunis ja tekstit ovat mukana saksaksi ja englanniksi. Gardinerin levykotelossa julkaistu "päiväkirja" pyhiinvaellusmatkasta on holtitonta tekstiä - siinä ei kyllä frakki kahise. Nyt puheena olevaa kantaattia kuvaillessaan Sir John sanoo, että hänelle tulee mieleen luomuviljely, jossa pieni määrä puhdistavaa nestettä voi hedelmöittää hehtaarin. "Tätä hengellistä alkemiaa kuvaa tenorin ja oboen keskustelu..."

Toinen suosittamani paikka ostaa levyt on emusic.

www.emusic.com

Heillä on koko Naxos, jossa tunnetusti on erittäin tavattoman hyviä levyjen huokeaan hintaan ja sitten tietysti musiikillisia pellehyppyjä, mikä tekee ostamisesta mielenkiintoista. Siellä on BISin ja Ondinen tuotanto ja vaikka mitä. Hinnat ovat huokeita.

Itse siirrän kylmän rauhallisesti emusicin mp3-failit iTunesiin, josta ne tietenkin voi polttaa audio-CD-muodossa levylle, jos haluaa muistaa köyhiä ystäviä.

Kantaateissa teksti on tärkeä. On tiedettävä, mistä noin periaatteessa on kysymys.

Usein värssymuotoinen teksti on tavattoman heikkotasoista. Bach oli tässäkin ammattimies eli muusikko. Hän ei pahemmin perustanut, vaikka esimerkiksi Johannes-passion tekstin oli kirjoittanut paikallinen postinkentaja, ja sen huomaa. Luultavasti osan kantaattien aariateksteistä oli laatinut kotiapulainen aamupuuroa hämmentäessään tai sitten paikallinen lihakauppias, koska silloin tällöin veri roiskuu ja luut rutisevat. Barokki oli kuolemanhaaveilun aikakautta - Todesschwärmerei.

Lutherus-vainaa kyllä varoitti hurma- ja räyhähengistä. Se ei mennyt kaikin ajoin jakeluun. Varoittajassa oli itsessään hitunen samaa vikaa.

22 kommenttia:

  1. "Neuvoisin niitä lukijoita, joilla on tietty käsitys virrenveisuusta, kuuntelemaan näitä."

    Tästä tuli mieleeni.
    Perheissä on erilaisia mikrokulttuureja, joista johtuu sitten erilaisia painotuksia asioissa.

    Eräs perheemme perinne, jota on vaalittu sukupolvia, on vihata synkästi sitä tapaa, jolla maarahvas raiskaa muutamaa hengellistä laulua, erityisesti Hoosiannaan ja Suvivirteen kohdistuneet väkivallanteot ovat vahvistaneet perheessämme käsitystä, että jos jumala olisikin, niin hän ei taatusti ole hyvä.

    VastaaPoista
  2. AD Petja Jäppinen:

    Amen.

    Toisaalta et ehkä ole käynyt Lapuan tai Kuortaneen kirkossa. En ole kyllä minäkään muutamaan vuosikymmeneen.

    Maarahvaan lisäksi nimeäisi mäkeen talutettaviksi osan urkureista, joiden käsitys temposta ja rytmistä on lievästi sanoen merkillinen.

    Haluaisin myös saada käsiini sen kiekuvaäänisen alton, joka luultavasti matkustelee maassa ja hivuttautuu aina siihen kirkkokuoroon, joka esiintyy radion jumalanpalveluksessa.

    Taitaa muuten olla vaikea urheilulaji tämä virrenveisuu.

    En lainkaan mieltynyt edes Lahden + Vänskän "Suomalaisia virsiä" -sovitukseen, josta puuttuu kaikki korttomuus.

    YLEn virsiäänitesarjassa Soile Isokoski on hyvä. Pappilan tyttäriä.

    VastaaPoista
  3. Pukinsorkkaa virrenveisuuseen...

    Jos sinä Kemppinen itse laulaisit (hyvin), niin tuskinpa suhtautuisit niin "esineellisesti" korkeakulttuuriseen lauluperinteeseen.

    Vai kerääkö Jorma Hynninen baritonien levyjä kuin friikki? Ehkä kerää, mutta hän teke sen ammatillisuuteen - ei "huumaukseen" vedoten kuten sinä - I suppose.

    Esineet (mm. cd:t) ovat kiinnostavia, mutta niiden palvojaa voi pitää hieman tärähtäneenä.

    VastaaPoista
  4. Tämä lienee oiva paikka viitata sivuillani olevaan kirjoituksen Salem seurakunnan kuorosta.

    Lapuan kirkossa en ole, kumma kyllä, käynyt, ottaen huomioon, kuinka likellä sekin sukuni perintömaita on.

    Kuortaneen kirkolle taas en sattunut palveluksen aikaan, mutta tyhjä kirkko antoi mahdollisuuden testata akustiikkaa.

    VastaaPoista
  5. Gardinerin projektista vielä suositukseksi hankkia tai lainata (jälkimmäinen ainakin löytyy pk-seudun yleisistä kirjastoista) siitä kertovat ja dokumentoivat DVD:t

    * Bach Cantata Pilgrimage (BBC Opus Arte).
    * Christmas Oratorio. Bach revisited : J. E. Gardiner in Saxony and Thuringia (TDK)

    Kemppinen: "Toisaalta et ehkä ole käynyt Lapuan tai Kuortaneen kirkossa."

    Taikka Lemin kirkossa. Siellähän on jo kai vuosisataiseksi kutsuttavissa oleva perinne neliäänisestä seurakuntaveisuusta.

    VastaaPoista
  6. Omituisia tempomerkintöjä taisi olla uudessa koraalikirjassa. Kanttorit taisivat oikein naattia, kun kirkkokansa joutui laulamaan koneen kanssa kilpaa ja tuli aina loppusuoralle säkeen verran myöhässä. Panna nyt körtikansa täällä Phjois-Savossakin laulamaan nopeasti ja eloisasti: "Minä vaivainen oon mato matkamies maan." Täällä veisataan, ainakin Aholansaaressa.

    VastaaPoista
  7. Ad Rauno Rasanen:

    Tunnustan.

    Entä kirjat?

    VastaaPoista
  8. Ad Dr.Blind:

    Kerran munasin itseni, kun näytettiin Jaakkko Ryhäsen kanssa Los Angelesissa ihmisille, miten körttivirsi menee. Siinä on se nitkahdus - tauko säkeen lopussa. Tahtilajiksi kirjoitetaan joskus 9/8.

    Valitettavasti en millään muista, miten ja missä olen altistunut veisuulle seuratuvassa, mutta juuri körtivirret saavat minut fundamentalistisen kiihkon valtaan - myös Talvelan virsilevy (Herättäjä-yhdistys), vaikka siinä on Talvelallekin suuri määrä huteja. Äänitetty Lapuan kirkossa.

    VastaaPoista
  9. Ad A.-K-H:

    Hankipa joskus pari kaveria avuksi ja laulakaa "Nyt ylös sieluni" tempolla = 120, jos tavanomainen olisi jotain = 60 naksausta minuutissa.

    Verkossa on huvittava java-appletti
    http://www.webmetronome.com/

    VastaaPoista
  10. Levytyksiin liittyy tämä autenttisuus.

    Minulla oli tuttava, joka ei missään tapauksessa ostanut levytystä, joka oli äänitetty elävässä tilanteessa, koska siellä sitten kuului yleisön ääniä, askelia, vaatteen kahinaa... Hän katsoi maksavansa taitelijan esityksestä, ei hälystä.

    Minä ymmärrän kyllä häntä, mutta jotenkin toisaalta taas nämä elävän yleisön edessä tehdyt äänitykset, joitten hienoiset hälyäänet luovat taustamaisemaa koskettavat toista puolta minussa, kun saatan asettua siinä syvemmälle laulajan asemaan ja olen näissä kuulevinani enemmän, aidon tilanteen, vuorovaikutuksen.

    Sama sitten pätee myös vinyylin ja CD:n välisessä suhteessa. Jos äänite on aikanaan tehty vinyylille, se saa minusta kuulostaa siltä, vaikka olisikin sitten siirretty CD:lle.

    VastaaPoista
  11. Ad Petja Jäppinen:

    Sir John kertoo hihassa (jostain syystä levykansi on englanniksi Sleeve), että vaikka otettiin livenä, edellisiltana otettiin etukäteen backup-nauhat. Äkilliset iskuäänet eivät ole aina höylättävissä nauhalta. Jos esimerkiksi pappi putoaa juovuksissa saarnastuolista tai kynttiläkruunu laattiaan.

    Ystäväni J. Isopuro oli tekemässä Hynnisen kanssa sitä levyä, jossa mainitsemasi asenne viedään raivopäisyyteen asti - siinä koko satsi joka taisi olla Dichterliebe, julkaistiin levyllä sellaisenaan.

    Useimmat laulajat eivät jaksa edes laulaa koko sarjaa läpi.

    Suhteeni äänitteisiin on jokseenkin sama kuin pornografiaan - mainio asia mutta ei kuitenkaan sama kuin aito.

    VastaaPoista
  12. Joskus virrenveisuuta, semminkin sen alton ja hänen ystävättäriensä,on sietämätöntä kuulla. Veisuussa on kuitenkin olennaista se, että osallistuu siihen. Näin ko. alttokin voi olla hyvä veisaaja. Asia on vähän samanlainen kuin juoppokööri laulamassa, voi olla ihan kaameata, mutta voi se muuntua hyväksikin. Körttivirsissä on poikkeavuutena se, että niistä useat sopivat miesten huudettaviksi, esimerkiksi Siionin virsi 61, johon uudistus ei koskenut pahasti:"Kansat pakanuudestansa Saavat nousta katsomaan, Kuinka saapuu kristikansa, Tuomiolle päältä maan. Häpeään se suureen jää, Monen silloin painuu pää, Elettyään loppuun asti Pakanaakin pahemmasti." Bach-selityssarja, arvoisa J.K., on mannaa sielulle. Voisiko joskus katsoa sunnuntain tekstin, nehän näkee googlesta kun hakee kirkkovuosi-haulla. Näin Bäts soisi pirtissä pienoisessa sunnuntaisen raamatunluvun kanssa.

    VastaaPoista
  13. "Suhteeni äänitteisiin on jokseenkin sama kuin pornografiaan - mainio asia mutta ei kuitenkaan sama kuin aito."

    No tulihan se sieltä. Selväjärkisyyden puuska.

    *
    "Tunnustan.

    Entä kirjat?"

    Kylmät väreet selkäpiitä pitkin kulkien ja lievä rytmihäiriö sydämessä naputtaen väitän yhä silti, että kyllä se sama friikkimäinen huumauksen etsintä pätee myös kirjoihin.

    On toki hitto soikoon vaikea tavallaan hylätä se, mitä on rakastanut koko elämänsä.

    En minäkään pysty luopumaan Nietzschestä, Dostojevskista, Camus`ta tai eräistä runoista, en vaikka pakotettaisiin!

    Silti koen friikkiyteni hieman omituiseksi ja teennäiseksi.

    Minunhan tässä pitäisi todistaa jotain itselleni ja muille.
    Ei niiden kirjojen ja kirjailijoiden tai muusikoiden, joita rakastan.

    En haluaisi paeta auktoriteettien selän taakse tai elää "heidän elämäänsä", koska sellainen suhde on tosiaan aina jotenkin pornografinen - palvojan, himoitsijan suhde esineellistyneeseen/esineellistettyyn rakastettuun.

    Mutta on minulla valinnanvaraa? Tuskin?

    VastaaPoista
  14. Ad Järveläinen:

    Matt 9:

    1. Ja hän astui haahteen, meni jälleen ylitse ja tuli omaan kaupunkiinsa.
    2. Ja katso, he toivat hänen eteensä halvatun, joka makasi vuoteella. Ja kuin Jesus näki heidän uskonsa, sanoi hän halvatulle: poikani, ole hyvässä turvassa, syntis annetaan anteeksi sinulle.
    3. Ja katso, muutamat kirjanoppineista sanoivat keskenänsä: tämä pilkkaa (Jumalaa).
    4. Ja kuin Jesus näki heidän ajatuksensa, sanoi hän: miksi ajattelette pahaa sydämessänne?
    5. Sillä kumpi on keviämpi sanoa: synnit annetaan anteeksi sinulle, taikka sanoa: nouse ja käy?
    6. Mutta että teidän pitää tietämän Ihmisen Pojalla olevan vallan maan päällä synnit anteeksi antaa, (niin sanoi hän halvatulle:) nouse ja ota vuotees, ja mene kotias.
    7. Ja hän nousi ja meni kotiansa.
    8. Ja kuin kansa sen näki, ihmettelivät he ja kunnioittivat Jumalaa, joka oli ihmisille antanut senkaltaisen vallan.

    VastaaPoista
  15. Et ascendens in naviculam transfretavit et venit in civitatem suam. Et ecce offerebant ei paralyticum iacentem in lecto. Et videns Iesus fidem illorum, dixit paralytico: "Confide, fili; remittuntur peccata tua."...

    VastaaPoista
  16. Ad Järvelainen:

    ...kai idoon ho iesuus teen pistin autoon eipen tee paralytikoo tharsei teknon afientai suu hai hamartiai.

    (Piti kokeilla. Jotat menevät. Menkööt.)

    Blogini sidebarissa oleva Raamattu-linkki johtaa hauskoihin lähteisiin.

    VastaaPoista
  17. Olin juuri katsomassa tuota samaa. Hyvä, ettei tarvinnut translitteroida itseään päin honkia. Kai egertheis apeelthen eis ton oikon autou!

    VastaaPoista
  18. Se joka veisaa ja rukoilee, ei ajattele
    -Camus

    Kristillinen sosialidemokratia on luopunut tavoittelemasta maanpäällistä paratiisia
    -em.

    VastaaPoista
  19. Jarvelainen ja Kemppinen ovat alkaneet puhua kielillä.

    Tarkkailkaa heitä! Ennenkuin on liian myöhäistä.

    VastaaPoista
  20. Blogimerkintään viitaten, eikö Fisher-Dieskau neljännessä kantaatissa laula sen kuolemanloikkansa sanan "Tode" kohdalla eikä "Grab"issa? Jonkun Kyllikki Solanterän tyyppisen suomennoksessa seisoo muistaakseni, että "veres merkki ovessaan, sen usko kestää kuolemaan". Vanhahtavan kömpelöstä käännöksestä (ja mahdollisista omista muistamattomuuksistani) huolimatta tuo kuolema on saatu osumaan kohdalleen.

    VastaaPoista
  21. Ad Samuli V:

    Oikea huomautus. Kuuntelin uudenuutta Gardinerin levyä, josta havaitaan, että myös Stephen Varcoe onnistuu tuossa hypyssä.

    Siis (6.)
    (...das Blut zeichnet unser Tür,
    das hält der Glaub dem Tode für,
    der Würger kann uns nicht mehr schaden.
    Halleluja!

    VastaaPoista
  22. Sen verran korjaan, että basso-laulajan koetinkivi ei ole suinkaan kontra-F vaan oktaavia korkeampi suuri-F.

    Kontra-F:ää ei laula muuta kuin venäläinen basso profondo, jonka pitää kaiken lisäksi olla hieman vilustunutkin. Kim Borg määrittelee basso profondon äänialaksi Kontra G - d' (eli yksiviivainen d, joka löytyy pianosta keskiseen vierestä).

    VastaaPoista