Sivun näyttöjä yhteensä

16. tammikuuta 2006

Virtuaalisesti virtuaalinen

Kuvassa roomalainen kolikko ja jumalolento VIRTUS, johon personoituu miehen urhokuus. Hahmoa edustaa nainen, toinen rinta paljaana, kypärä päässä. Juovuksissa hän ei ole, kun ei nojaa keihääseen. (Soturi Arkhilokhos, runoilijoista ensimmäisiä ja suurimpia, kiitteli keihästä ammattiinsa sopivana työkaluna, koska siihen tukeutumalla pysyy jaloillaan useammankin ruukullisen nautittuaan.)

Miehen hyve oli naisen hyve viimeistään 1700-luvun roskakirjallisuudessa (Richardson ym.) "Woman's virtue" oli kyky pitää vaikka hammasta purren housut jalassa. Suomeksi se on "naisen kunnia".

Samalla vuosisadalla kirjallisiin lähteisiin ilmaantuu "virtuoosi", joka tarkoitti aluksi nimenomaan muusikkoa.

Teologia ja filosofia olivat puhuneet vuosisatojen kuluessa puhki "essentialismin", ja keskustelu olemuksesta oli siirtynyt juristien hiekkalaatikolle, jolla se edelleen jatkuu pitkäpiimäisinä jaaritteluina aiheesta "mitä oikeus on" tai "mikä on omistusoikeuden luonne".

Niinpä "virtually" alkoi tarkoittaa englannissa ja ennen pitkää monissa muissakin kielissä "olennaisin osin":

"Virtually comes to be equivalent to essentially: that is, for all intents and purposes, as far as anything important is concerned, for all practical purposes." (Sitaatti Internetistä - lähteestä ei tullut tolkkua, mutta hyvin sanottu.)

Pelkään, että virtuaalinen on IT-kielessä osittain hypetystä eli kusetusta. Vaikka sillä väitetään tarkoitettavan laskennallisesti luotua ja kenties mallinnettua ilmiötä, joka luo illuusion eli harhakuvan fyysisesti todesta, samalla joskus vihjataan, että kysymyksessä onkin parannettu todellisuus.

Toisaalta taas "augmented reality" on tuttu menettelytapa, jossa tietokonetta käytetään tosiaikaisesti hyväksi esimerkiksi kirurgisessa operaatiossa. Tietokone syöttää ja päivittää kuvaa siitä, mitä juuri nyt tapahtuu, vaikka sitä ei nähdä.

Kerran asiaa selitettiin minulle USC:ssä (University of Southern California - vitsikkäästi University of Southern China). Heillä on se George Lucacs -filmikoulu ja ties mitä. Tämä kertoja oli speksannut Apollo 11:n tietoliikenneyhteydet ja halusi syystä tai toisesta puhuessaan kanssani vaihtaa aina välillä kieltä niin että puhuimme siinä välillä tanskaa, ranskaa, saksaa, italiaa ja murteellista espanjaa. Ja tietysti latinaa. Onneksi hän ei ollut kielissä minua etevämpi, luuli vain. Kun petkutusmielessä rupesin pudottelemaan muistamiani sekavia lauseen osia klassisen kreikan kirjallisuudseta ja hätäpäissäni, herra paratkoon, Uudesta testamentista, hän luovutti pahoitellen, että sattuijäämään tuo kreikka aikoinaan heikoille. Jota tietenkin suuresti paheksuin.

Mutta tämä etevä mies kertoi, että muun muassa Douglasin tehtailla Seattlessa on ihan normaalia, että lentokoneessa reikiä porattaessa porakoneen kärki lukee sekä fyysistä kohdetta että piirustuksia ja teknisiä tietoja. Ne kun eivät koskaan vastaa toisiaan aivan tarkasti. Ja on kuulemma huono ajatus, että huoltomies tirskauttaa Black and Deckerillän jonkin hydrauliikkaputken halki. Se on "laajennettua todellisuutta".

Tietotekniikan suuret gurut ovat lahjakkaita henkilöitä ja usein laajasti lukeneita. He eivät ole yhtään edeltäjiään huonompia nappaamaan sopivan tuntuisia, kivasti kalskahtavia sanoja uuteen uljaaseen käyttöön. Onneksi he eivät ole myöskään sopimattoman leikinlaskun yläpuolella. Väitetäänhän että hiukkasfysiikassa virtuaalisten hiukkasten tuolla puolen on kvarkkeja, joilla on "lumo" - ja että "kvarkki" olisi Joycen Finnegans Wakestä siepattu sana.

Niin aina, sanoi hämäläinen kun ihmeitä näki.

5 kommenttia:

  1. “Three quarks for Muster Mark!/ Sure he hasn't got much of a bark/ And sure any he has it's all beside the mark.”

    Murray Gell-Mann, the physicist who proposed this name for these particles, said in a private letter of June 27, 1978, to the editor of the Oxford English Dictionary that he had been influenced by Joyce's words: “The allusion to three quarks seemed perfect” (originally there were only three subatomic quarks). Gell-Mann, however, wanted to pronounce the word with (ô) not (ä), as Joyce seemed to indicate by rhyming words in the vicinity such as Mark. Gell-Mann got around that “by supposing that one ingredient of the line ‘Three quarks for Muster Mark’ was a cry of ‘Three quarts for Mister . . . ’ heard in H.C. Earwicker's pub,” a plausible suggestion given the complex punning in Joyce's novel. It seems appropriate that this perplexing and humorous novel should have supplied the term for particles that come in six “flavors” and three “colors.”

    En halua kääntää enkä edes laillisesti suomentaa. Mutta kyllä se Joycelta siis on.

    VastaaPoista
  2. Ad Timo: Taisin ajatella juuri9 Gell-Mannia. Hän taisi käyttää fysiikan Nobelista saamiaan rahoja Santa Fe -instituutin perustamiseen, ja se instituutti puolestaan on todella innostava.

    Käsitys Feynmanista muuten tuntuu muuttuvan hänen nyt julkaistujen kirjeittensä takia.

    VastaaPoista
  3. Jukka, Sinut on haastettu, valitettavasti...

    VastaaPoista
  4. "The virtualization of the corporation consists primarily in transforming the spatiotemporal coordinates of work into a continuously renewed problem rather than a stable solution."

    Puhutaan nyt sitten sitaateilla. Pierre Lévyllä on mielenkiintoinen ajatus virtualisaatiosta ja tavallaan sen vastakohdasta aktualisaatiosta. Hänen mukaansa virtuaali ei ole ankkuroitu aikaan tai paikkaan. Aktualisaatio on siirtymistä ajattomasta ja paikattomasta tilasta olemassaoloon, joka on juurtunut tähän ja nyt. Siinä tapahtuu kontekstualisaatiota; virtuaalin asettamista kontekstiin, johonkin yhteyteen, viitekehykseen.

    Toisin sanoen siirtyminen virtuaalista todelliseen pitää sisällään muuntumista, muodonmuutosta, eikä sitä siksi voi peruuttaa.
    Lévy: "Aktualisaatio on kokemus (event: tapahtuma, seikkailu, elämys, tapaus), termin vahvassa merkityksessä."

    Todellinen (the real) muistuttaa mahdollista (the possible). Aktuaali ei kuitenkaan muistuta millään tavoin virtuaalia. Se antaa virtuaalille vastauksen, reagoi siihen.

    Ja tää on musta hieno: "Virtualisaatio ei ole todellisen muuntamista mahdollisuuksien kokoelmaksi (derealization), vaan identiteetin vaihtoa, kyseessä olevan objektin ontologisen painovoiman keskuksen siirtämistä pois aikaisemmalta paikaltaan."

    Lähde:
    Lévy, Pierre 1998. Qu'est ce que le virtuel ? Paris, La Découverte /Poche.

    sekä Pandora

    VastaaPoista
  5. Ad Sanna
    - kiitos.

    Vaihtari: sekä Bruno Latour että Alain Minc ovat kirjoittaneet huomioon otettavia asioita. Latourista sitä ei ensi katsomalla uskoisi. Peyrefitten viimeiseksi jäänyt kirja La Société de Confiance on mainio.

    Lévyllä on komea juttu tekijänoikeudesta ja kollektiivisesta tiedosta.

    VastaaPoista