Oikealla kuvasitaatti verkkopaikasta www.despair.comHe myyvät rahalla toinen toistaan hauskempia kuvia verkon kautta, julisteina tai kehystettyinä julisteina. Nämä pikku kuvat on tarkoitettu ostajan informaatioksi ja markkinointiin. Tulen tässä markkinoineeksi. Kuva on kopioitu verkosta ja edustaa tässä lain hyväksymää sitaattia.
Verkko on täynnä kuvia, jotka on tarkoitettukin koipioitavaksi ja käytettäväksi esimerkiksi blogeissa, sähköpostissa, kotisivuilla.
Jopa suuri ja mahtava Microsoft jakaa näitä kuvia. Googlessa "Clipart" antaa kymmenen miljoonaa hittiä.
Tavallisesti linkit johtavat paikkoihin, joissa valokuvia ja piirroksia kaupitellaan halvalla, ja siellä seassa on ilmaisia kuvia.
Ikoneita löytyy tonneittain, kun vähän katselee.
Microsoftin lähde on
http://office.microsoft.com/en-us/assistance/HP030900871033.aspx
Tämä ei ole tosiasia vaan tulkintani: kaupallisten yritysten tuotekuvat ovat vapaasti kopioitavissa ja käytettävissä. Jos kirjoitan esimerkiksi oivallisesta Lumix-merkkisestä kamerasta, haen sen kuvan Panasonicin sivuilta.
Jos kirjoitan kirjasta, haen sen kuvan tai skannaan kannen.
Kiitos muuten lukijoille. Opin koko ajan uutta tekijänoikeudesta.
Opetan tätä nykyä kauppatieteilijöille informaatio-oikeutta ja toisaalta ohjaan väitöskirjatöitä tekijänoikeudesta ja sitä lähellä olevista aiheista. Kumpikaan ei oikein opasta tavallisen järkevän ihmisen tavoittamiseen tekstillä. Opiskelijatkin ovat menneet aivan mahdottomiksi. Ovat niin ahkeria ja kovia lukemaan, että välillä pitää kovistella:"Nyt keppana kouraa ja kulmille notkumaan, niin kuin olisi jo." Uskovatkos nämä. Eivät. Tuputtavat oivallisia artikkeleita. Ja vielä harrastavat jumalanpelkoa ja hyviä tapoja!
Kansleri O.Hj. Granfelt sanoi KKO:n presidentti C. Olssonille, joka sanoi minulle:" Kun tekee opiskelijoilla ovelia kysymyksiä tentissä, siinä oppii itsekin vähä vähältä kurssin."
o o o
Tekijänoikeuslain 2. luku sisältää tekijänoikeuden rajoituksia, joita sanoisin mieluummin tekijänoikeuden rajoiksi. Mikään oikeus ei ole nykymaailmassa periaatteessa rajaton, ei myöskään omistusoikeus.
Tekijänoikeus antaa haltijalleen kuusi oikeutta, yksinoikeuden:
- julkistaa teoksen,
- valmistaa teoksesta kappaleita,
- saattaa näitä teoskappaleita yleisön saataviin,
- näyttää teosta (esim. näyttelyssä),
- esittää teos (esim. konsertissa).
Sitten on uusi välittämisoikeuden, jonka voitte unohtaa saman tien.
Kun teos on julkaistu luvallisesti ja laillisesti, näitä julkaistuja teoskappaleita eli eksemplaareja saa levittää edelleen tekijältä mitään kysymättä ja korvausta maksamatta - ellei sellaisesta ole sovittu. Sovellusesimerkki: ostat kirjan eli teoskappaleen kirjakaupasta ja myyt sen antikvariaattiin. Kirjailija saa rojaltia kirjakauppamyynnistä kustantajalta mutta ei jälkimarkkinoilta antikvariaatista, kirpputorista tai muualta. (Poikkeussääntö eksoottinen taideteoksen jälleenmyyntikorvaus TekijäL 261 §).
Siteeraamisoikeus on tekijänoikeuden rajoitus ja siihen ei tarvita lupaa. Lähde on mainittava. Blogi ei ole perustelu jättää lähdettä mainitsematta. Ei pidä liioitella. Sananparret, sanonnat ja vastaavat eivät ole teoksia. "Havuja, perkele!" on OK. Ei tarvitse lisätä (lähde: Marjo Matikainen-Källström). Vapaiden teosten lähdettä ei yleistekstissä mainita eikä aina panna edes lainausmerkkeihin. Sanat muut jos vaihteleekin, loppu aina kuuluu näin. Se on Runebergin Vänrikin markkinamuistosta, mutta ei sitä tarvitse sanoa.
Englannissa ja Yhdysvalloissa laki poikkeaa jossain määrin omastamme, joka on manner-Euroopan mallin mukainen. Jos englantilaiset tiukkaavat jälkeenpäin, että lupaa ei ollut pyydetty, heille on vastattava, että Suomen laki ei sitä vaadi ja että Suomessa toimitaan Suomen lain mukaan.
Neuvoin jo välttämään toisten elinkeinona olevien päivän uutiskuvien käyttämistä.
Kappaleen valmistaminen yksityiseen käyttöön on hyvin lähellä siteeraamista.
Laki, pykälä 12:
"Julkistetusta teoksesta saa jokainen valmistaa muutaman kappaleen yksityistä käyttöään varten. Siten valmistettua kappaletta ei ole lupa käyttää muuhun tarkoitukseen.
Kappaleen valmistamisen valmistuttajan yksityistä käyttöä varten saa myös antaa ulkopuolisen suoritettavaksi.
Mitä 2 momentissa säädetään, ei koske sävellysteoksen, elokuvateoksen, käyttöesineen tai kuvanveistoksen kappaleen valmistamista eikä muun taideteoksen jäljentämistä taiteellisin menetelmin.
Tämän pykälän säännökset eivät koske tietokoneella luettavassa muodossa ole-vaa tietokoneohjelmaa, tietokoneella luettavassa muodossa olevan kappaleen valmistamista tällaisessa muodossa olevasta tietokannasta eivätkä rakennusteok-sen valmistamista. (3.4.1998/250)"
Tämä pykälä tarkoitti alkujaan esimerkiksi runon kopioimista käsin värssyvihkoon. Sitten se alkoi tarkoittaa valokopiointia ja levyjen ja radio-ohjelmien äänittämistä mankalla ja televisio-ohjelmien tallentamista videolla. Joka välissä tekijänoikeusteollisuus huusi kuin sika syyskuussa, että nyt meni elinkeino ja että hermot menivät jo eilen.
Tiedämme kaikki, mitä todellisuudessa tapahtui. Informaatiotuotteiden - anteeksi ruma sana - markkinat ovat laajentuneet suunnattomasti. Mielestäni valtion ei tarvitse antaa suusta suuhun tekohengitystä märkäkopiokoneiden tai Rex Rotary monistuskoneiden valmistajille eikä käyttäjille, vaikka heiltä on mennyt elinkeino.
Informaatiotuotteen idean oivalsi 1950-luvulla ensimmäisenä mafia: huokein kustannuksin voidaan valmistaa filmi, jonka kopioita voi myydä yhä uudelleen ja uudelleen. Verrattuna esimerkiksi heroiiniin tuote on parempi ja kysyntä vakaa. Estrogeeniä riittää maailmassa.
Olin kehissä jo 1970-luvun alussa, kun näitä asioita mietittiin Suomessa, silloin tuloksettomasti. Tanska taisi onnistua aika hyvin vapauttamalla pornon ja osoittamalla sen kaupalle rajatut nuhruiset nurkkaukset. Tuomiopäivän ja maailmanlopun julistajat olivat väärässä. Informaatiobisnes tuntuu nyt viattomalta verrattuna oikean seksin aiheuttamiin hirvittäviin ongelmiin.
Musiikin kopioinnista on rakennettu iso asia. Itse en osaa olla ihmettelemättä, miten ongelmattomasti vaaditaan monopoleja, rangaistuksia ja rajoituksia samalla suulla, joka toisin ajoin laulaa markkinatalouden ihanuudesta. Tekijänoikeus on näet monopoli ja tekijänoikeuden edunvalvontajärjestöt ovat hyvin huolestuttavalla tavalla liukuneet sellaiseen suuntaan, että joku voisi väittää niitä haitallisiksi monopoleiksi.
Siteeraaminen ja yksityinen kopiointi ovat siis mielestäni täysin normaalia, hyväksyttävää ja kannatettavaa toimintaa.
Juuri kun te olitte luulleet, että Kemppinen eksyi asiasta, tulee salto atràs, hyppy takaisin. Verkkomaailmassa kuvan siteeraaminen on samalla kopioimista ja usein tekstinkin. Sitaattioikeus ja yksityinen kopiointi menevät osittain päällekkäin.
Elinkeinonharjoittajalla ei ole yksityistä käyttöä. Helsingin Sanomien blogistit ja blogistat eivät saa lain mukaan valmistaa yhtään kappaletta suojatusta teoksesta yksityiseen käyttöönsä. Ei se mitään. On olemassa sopimuslisenssijärjestelmä, jonka ansiosta tekijät saavat korvausta ja toimittajat saavat soitattaa kopiokoneita.
Kopiointi blogia varten ei myöskään ole yksityistä käyttöä, koska blogin julkaiseminen ei ole yksityisyyden piirissä olevaa toimintaa.
Siteeraamisoikeus on sekä yksityisellä ett' elinkeinonharjoittajalla.
Koska siteeraamisoikeuden käyttäminen edellyttää kopiointia, nämä kulkevat yhdessä. Tässä on uuden lainmuutoksen eli teknisen kopioinnineston yksi ongelma. Ei voi siteerata.
o o o
Muutamat kommentoijani ovat antaneet ymmärtää, että olisi ikävää, jos toiset kopsaisivat heidän blogistaan heidän itse ottamiaan kuvia.
Pitäkää hyvänänne. Jos haluaa olla varma, ettei omia kuvia käytetä, niitä ei pidä levitellä. Kun julistamme, että tietosisällöt ovat yhteisiä ja ne on pidettävä kaikille vapaina, tämä sääntö on hyväksyttävä myös omalla kohdalla.
Sanon vielä kuudennen kerran, että kaupallinen käyttö ei ole lain sallimaa siteeraamista.
o o o
Tämä on vaikea juttu. Valitettavasti tekijänoikeuden käyttösääntöjä ei voi esittää niin selkeästi, että ne voisi omaksua kerralla. Ei differentiaali- ja integraalilaskentaakaan opi yhdellä istumalla. On pakko yrittää ymmärätää peruskäsitteitä, kaavoja ja suureita jotta pääsisi käsiksi alan työkaluihin.
Me juristit olemme suuresti syntiä tehneet käyttelemällä kapulakieltä silloinkin kun olisi voinut kirjoittaa ihmisiksi. Tätä nykyä Yhdysvalloista käsin leviää sikäläinen muoti, että kaikki asiat sanotaan kolme kertaa peräkkäin ja joka kerta vaikeammin käsittein. Osaisin selittää, miksi amerikkalaisessa lakikielessä ei luoteta terveeseen järkeen ja täydentävään tulkintaan. Olen ollut pariin otteeseen vierailevana professorina Berkeleyssä ja nähnyt kummastuneet katseet UCLA:ssa, kun olen puhunut oikeudellisista asioista ymmärrettävästi. En mene tähän ilmiöön ainakaan nyt. Suomessa oikeudenkäyntivaltakirjassa lukee "Avoin asianajovaltakirja", Yhdysvalloissa siinä on puolitoista sivua tekstiä. Molemmat ovat oikeastaan tarpeettomia.
o o o
Siis vielä yksi vaikea kuvio: miksi puhutaan erikseen teoksesta ja teoskappaleesta. Siksi että "teos" on abstraktinen käsite, joka ei viittaa mihinkään tosielämän ilmiöön. "Tuntematon sotilas" on sama "teos" suomeksi ja ruotsiksi. Se on oikeudellisesti sama teos myös elokuvana, näytelmänä ja oopperana. - Ymmärrettävää, eikö olekin. Teos ilmenee teoskappaleina. Teoskappaleita eli eksemplaareja ovat esimerkiksi blogi, kirja, kirje, kuva, valokuva, laulu jne.
Tekijällä on kirjoituksen alusas mainitut yksinoikeudet teokseen. Kuitenkin kaikki lain suojarakenteet liittyvät teoskappaleisiin. Milläpä sitä teosta sääntelisi, kun sitä ei ole olemassakaan. Se on saman tyyppinen käsite kuin "vilja" tai "hedelmä". Se viittaa aivan selviin kohteisiin, mutta sen täsmällisesti sisällöstä riittää suukopua.
o o o
Lukuvihjeitä. Jukka Parkkisen kirja Aasinsilta ajan hermolla - 500 sanontaa ja niiden alkuperä selittää sanoja, sananparsia, sanalaskuja ja sanontoja. Teos on mainio ja teoskappaleet tyylikkäitä. Sisällöstä tulee taatusti riita seurassa kuin seurassa. Sanontojen alkuperää koskevissa asioissa kaikki ovat tunnetusti mielestään oikeassa.
Hans Christian von Bayerin "Informaatio" on tullut suomeksi (Terra Cognita). Olen käyttänyt englanninkielistä versiota opetuksessa jo joitakin aikoja. Informaatio - matematiikka ja informaatioteoria mukaan luettuna - on asia, jonka kaikki luulevat ymmärtävänsä. Valitettavasti se ei pidä paikkansa. Termillä on monia toisistaan poikkeavia täsmällisiä merkityksiä ja koko joukko aivan erilaisia epätäsmällisiä merkityksiä.
"Jos englantilaiset tiukkaavat jälkeenpäin, että lupaa ei ollut pyydetty, heille on vastattava, että Suomen laki ei sitä vaadi ja että Suomessa toimitaan Suomen lain mukaan."
VastaaPoistaMissä menevät tuon "maassa maan tavalla"-aksiooman rajat? Jos lait eroavat toisistaan, pitääkö noudattaa sen maan lakia, jossa julkaisun valmistaminen tapahtuu, vai sen maan lakia, jossa julkaisu tapahtuu?
Erikoistapaus kartat? Karttahan on tekijänoikeuden alainen kirjallinen teos ja sitä koskevat ilmeisesti samat säännöt kuin muitakin teoksia. 70 vuotta tekijän kuolemasta on aika, jolloin yksinoikeus teoskappaleista kuuluu tekijälle/perikunnalle. On kuitenkin perin harvinaista että yksityiset tekijät ovat valmistaneet karttoja ja yleisin kartantekijä onkin ollut jokin valtion virasto. Miten tällöin lasketaan vanheneminen ja vapaa käyttöoikeus vanhaan kartta-aineistoon.
VastaaPoistaKysymys kuuluukin. Kenelle kuuluu nykyisin esimerkiksi luovutettujen alueiden karttojen tekijänoikeus? Tai keneltä pitää kysyä lupa, jos haluan digitoida vanhoja historiallisia karttoja vaikkapa 1800-luvulta ja laittaa niitä www-sivuille. Olen myös ymmärtänyt niin, että itse tehtyä karttaa ei noin vain voi julkaista vaan lupa pitäisi kysyä yksityiseltä yritykseltä nimeltä Genimap, joka nykyisin omistaa tekijänoikeuden karttoihin.
Kirjoitit: "Valitettavasti tekijänoikeuden käyttösääntöjä ei voi esittää niin selkeästi, että ne voisi omaksua kerralla. Ei differentiaali- ja integraalilaskentaakaan opi yhdellä istumalla."
VastaaPoistaIntegraali- ja differentiaalilaskentaa tekee kansasta vain pieni osa, mutta datan kopiointia tekee jokainen. Tavalliselle kansalle tarkoitetun lain pitäisi olla niin selkeä, että sen luettuaan maallikko pystyy erottamaan laillisen teon laittomasta. Raamattukin käännettiin kansankielille siksi, että tavallinenkin kansa (no, ainakin lukutaitoinen) saattaisi erottaa kristinuskon pakanallisuudesta.
Ad Cessu:
VastaaPoistaEn ole nenäkäs: datan käsitteleminen o n muuttunut differentiaalislaskennaksi.
Siihenkin nähden säännöt ovat kauhistuttavan huonot. Irlannin laki on aika hyvä ja Ranskankin laki kohtuullinen. Suomen on pohjanoteeraus.
Ajattele mitä tulisi ilmaliikenteestä ja avaruuslennoista, jos säännöt kirjoitettaisiin "laskeutuminen O'Haren lentokentälle on suoritettava hyvän tavan mukaisesti ja tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa", ja sitten jatkettaisiin - ottaen kuitenkin huomioon, jos lähestyminen tapahtuu kello 21.01 jälkeen virheäksi maalatulla lentokoneella, mitä xxxi §:ssä sanotaan, xvii § 16 momentissa määrätään ja rikoslain 49 luvussa kielletään...
Ad Taika:
VastaaPoistaTekopaikka on aktiviteetin paikka. Räjähtävästä paketista rangaistaan maassa, jossa narut solmittiin eikä maassa, jossa tarkoitus sitten toteutui.
(Tämä ei ole laajasti ottaen näin helppoa, mutta epäillyn tekijänoikeusrikkomuksen tapauksessa sääntö on onneksi selvä: Suomessa toimivat suomalainen voi joutua vastuuseen vain Suomen lain mukaan Suomessa. Suomi ei luovuta Sinua Vinkuintiaan syytettäväksi paikallisen diktaattorin pilkkaamisesta, vaikka serverisi olisi Vinkuintiassa.
Ad Anonymous - katso
VastaaPoistahttp://www.flickr.com/photos/49734369@N00/sets/719201/
Asia on sinänsä hyvin monimutkainen ja kaksi firmaa pitää kaikkia karttoja tekijänoikeuden suojaamina.
Kysymäsi asia liittyy varmaan neljään CD-romiin, jotka ovat halpoja ja jumalattoman hyvin skannattuja, loputon ilon aihe.
Arvioin, että myymällä kartat tiffeinä myyjä ilmaisee, ettei sillä ole tarkoitusta valvoa mahdollisia tekijänoikeuksia.
Periaatteessa myös karttojen tekijänoikeus liittyy "luovan" työn tekijöiden kuolinvuoteen.
Luovutetun alueen uudemmat kartat ovat tietämäni mukaan armeijan tuottamia.
Jos joku joskus ottaisi sieltä päin ikävään sävyyn yhteyttä, saattaisin huomauttaa, että Pariisin rauhansopimuksen mukaan näitä karttoja ei voi olla olemassa, koska oli sovittu, että ne on luovutettava kaikki Neuvostoliitolle.
Sain ensimmäisen Ihantalan kartan 1:20 000 Neuvostoliiton ollessa olemassa 1985 eräältä korkeimman oikeuden jäseneltä, joka oli tullut ampuneeksi kunnon aliluutnantin ja ottaneeksi kartan talteen. Se oli suomalainen kartta, johon oli piirretty rasvaliidulla hyökkäyssuunat Lappeenrantaan ja Imatralle.
Punaupseerille sattui tämä harmillinen takaisku Talin - Portinhoikan maastossa juhannuksena 1944.
Arvokas muisto.
1.Dover Publications (USA ja Englanti) antaa ilmaisia näytekuvia ja myy kirjoja ja CD-romeja, joissa on kauniita vanhoja copyright-vapaita clip art -kuvia, joita voi käyttää myös kaupallisiin tarkoituksiin. Kustakin kirjasta tai CD-levystä saa ottaa vain 10 kuvaa julkaisua kohden. Onko blogi Suomen lain mukaan yksi julkaisu vai useita julkaisuja?
VastaaPoista2. Olenko esimerkiksi tämän ulkomaalaisen firman kuvia käyttäessäni vain Suomen lain alainen? Olenko suojassa?
3.Kuvien pitää olla blogissa read-only –muodossa. Mikä ero on tavallisella ja read-only –muodolla lainsäädännön kannalta?
Tarvitseeko sitä määräystä noudattaa? Entä tuo 10 kuvan raja?
Ad blogisisko:
VastaaPoistaTunnen nuo kirjat. Heillä on nuottikirjojakin - kaikki tekijänoikeudesta vapaata tavaraa.
Siten kysymys on oikeastaan sopimukseta eikä tekijänoikeudesta.
Heillä on kirjoja joissa on erilaisia kruusauksia. Oletetaan että niihin on tekijänoikeus.
Tulkitsen että yksi päivän blogi on yksi julkaisu niin kuin lehden numero.
Kymmenen kuvan rajoitus ei tekijänoikeudellisesti perustu mihinkään.
Read-only tai Acrobatin lukittu faili on vaatimus, jonka pitäisi estää edelleen kopiointi. Sitähän se ei tee.
Kyllä sen voi ääneenkin sanoa, että tuskin heillä on aikaa ja harrastusta käydä yksityisen väärinkäyttäjän kimppuun.
Todellisuudessa tekijänoikeusriidat ovat harvinaisia, koska ammattilaisten kesken riittää uhkaus: ellette sopeudu ehtoihimme, lakkaamme lähettämästä teille painofilmejä. Kirjoihin kun tarvitaan sellaisia, samoin elokuvien kuvasitaatteihin.
Kirjoitit: "säännöt ovat kauhistuttavan huonot"
VastaaPoistaNäin on. Yhteiskuntaa, jonka säännöt ovat niin epäselvät ettei niitä pysty noudattamaan, ei voi erottaa yhteiskunnasta, jossa ei ole sääntöjä, eli anarkiasta. Lainsäätäjien olisi tunnettava vastuunsa.
Vautsi, tämähän oli hyvää ja mielenkiintoista tekstiä ajankohtaisesta asiasta. Pitää yrittää myöhemmin lukea koko juttu loppuun asti. :)
VastaaPoistaJos katsot 49Mediaa ja otat etsijällä 'Blogisisko', näet itsesikin siellä yhdessä kuvassa.
VastaaPoistahttp://www.49media.com/
Tätä se Lankakomero tarkoitti. Onko tämäkin "siteeraamista"?
Ole hyvä, poista tämä viesti.
Anna Amnell/Blogisisko
Jos kirjoitan kirjasta, haen sen kuvan tai skannaan kannen.
VastaaPoistaOnko tässä katsottavissa olevan joku raja oman tekstin ja skannattujen kansien määrälle tai näiden suhteelle?
Minulla on 78 kirjasta jotka on Suomessa julkaistu 30-40 vuotta sitten. Niiden kansikuvat lienevät julkaistu alunperin Espanjassa 40-50 vuotta sitten.
Nyt haluaisin skannata nämä kannet ja laittaa kotisivuilleni. Tarkoitusperäni ovat toki puhtaat；haluan kotisivuillani kehuskella, että minullapa on nämä kaikki.
Jos omaa tekstiä on kaksi riviä ja kuvia 78 meneekö sitaattioikeuden puolelle? Ja jos ei niin saako silti laittaa vai tuleeko poliisikoira ja syö?
Kuvastani toisessa blogissa - tarkoitin juuri tätä. Sitaatti on luvallinen. Sillä mitä minä ajattelen, ei ole merkitystä. - En muuten tykkää huonoa, koska kuva on peräisin julkisesta lähteest ja olen lisäksi siinä julkisessa tehtävässä. Kuvasitaatti on siteeraamisoikeutta koskevan kirjoituksen yhteydessä, jolloin juuri minun kuvani julkaiseminen oli aiheeseen liittyvää.
VastaaPoistaAd mek
Hyvä että kysyit tätä: sitaattikokoelma ei ole luvallinen sitaatti! Kirja tai vastaava, joka koostuu yksinomaan tai oleellisesti sitaateista ei mahdu siteeraamisoikeuteen. Sitä vastoin siteeraamista koskeva tutkimus tai essee, jossa olisi mukana havaintoesimerkkinä suurehko määrä sitaatteja, olisi OK
Esimerkkiisi espanajalaiskirjojen kansista sanon että ei käy. Kotisivun pääasiallinen sisältö olisi kuvasitaatit.
Luulen että esimerkkisi on keksitty tai muokattu mutta esimerkkitilanteessa voisit ottaa pari kuvaa ja listan kirjojen nimistä lisäyksin: myös nämä minulla on.
Terveisiä poliisikoiralle.
Huonot ihniset ja hyvät ihmiset eivät kunnioita lakeja.
VastaaPoistaKalevala ei enää voisi syntyä.
Ad Olli:
VastaaPoistaOlen eri mieltä. Vahingonkorvaukseen tuomitseminen vaatii perusteen, joka sopimussuheen ulkopuolella on tekijänoikeusrikkomkus tai -rikos, vaikka rangaistusta ei vaadittaisi.
Tämä on rikosprosessia. Luganon sopimus ja etenkin viittaamasi Neuvoston asetus 2000 koskevat siviili- ja kauppaoikeutta.
Puhut vahingonkorvauksen maksamisesta EY:n sisällä. - Ennen kuin siihen päästään, tarvitaan lainvoimainen tuomio.
Verkossa tapahtuvan rikoksen oikeuspaikka ei ratkea niin yksinkertaisesti kuin esitit. Suomessa asiasta on yksi ennakkotapaus, joka koskee Ahvenanmaalla harjoitettua PUB:n rahapeliä. Korkein oikeus pohti pitkään yhtä osaa kysymyksestä, jota sanot helpoksi.
Jos Taika saa laskun Englannista, on hyvin kaukana, että hän joutuisi sen maksamaan. Ensimmäinen vaihe olisi haastaa hänet Englantiin vastaamaan vaatimuksiin, ja sellaista haastetta ei tarvitse noudattaa. Tekijänoikeusrikkomus (sitaattiasia) ei ole sellainen törkeämpi rikosasia, että se aiheuttaisi EY:n sisällä ongelmia maahantulolle.
Kansainvälinen täytäntöönpano ei toimi "Vinkuntian kanssa", jolla tarkoitin etäistä maata. Sopimuksen osapuolia ovat toistaiseksi Euroopassa olevat ei-EY-maat, kuten Sveitsi ja Norja.
Olisin siis kaikin kohdin eri mieltä kanssasi. Eikä kannata tässä asiassa siirtä keskustelua patentteihin, koska niissä samoin kuin tavaramerkeissä oikeuspaikka määräytyy rekisteröintimaan mukaan.
En osaa arvata, oletko juristi. - Olin taannoin kansainvälisessä konferenssissa, jossa keskkusteltiin yksinomaan cross-border -oikeudenkäynneistä ja täytäntöönpanosta. Kakki läsnäolijat olivat yhtä mieltä siitä, että asia on tavattoman mutkikas ja vaikea säännellä.
Kuvien "lainailu" netistä taitaa olla aika tavallista. Niitä käytetään jopa kaupallisilla sivuilla ja mainostarkoituksissa. Valokuvilla on se "valokuvasuoja" ja jos ne nyt sattuvat olemaan vähän erikoisempia, niin jopa teossuoja. Lisäksi tavallisten valokuvien kokoelma saattaa olla teos, vaikkei yksittäinen kuva sitä olisikaan. Millaista suojaa nettisivut sitten nauttivatkaan?
VastaaPoistaKuvakokoelma, joka voi olla teos
No, minä julkaisen netissä vain sellaisia kuvia, joiden lainailua en halua estää. Sen sijaan ongelmaksi voi tulla kuvien väärinkäyttö. Jos henkilön kuvaa käytetään mainostarkoituksiin, se "ehkä kai vissiin" edellyttäisi luvan pyytämistä. Entä, jos joku ottaa sivuiltani henkilön valokuvan, ja käyttää sitä mainoksessa? Mikä on minun vastuuni? Ameriikkalaistyylinen varoitus tekijänoikeuksista on turha kopioinnin kieltämiseksi, mutta voinko vähentää vastuutani sellaisella?
Vastaus:
VastaaPoistaKuvien lainailu nettisivuilta ei poikkea muusta siteeraamisesta. Lähteen mainitseminen voi olla hankalampaa. Joskus saattaa riittää domain (Lux-saippua - - - Unilever)
Aion kirjoittaa oikeudesta omaan kuvaan.
Siitä on aika hyvä perussääntö korkeimman oikeuden ratkaisussa: ihmisen kuvaa ei saa liittää luvatta kaupalliseen tai poliittiseen tarkoitukseen.
Mainoskäyttö vaatii aina ja ehdottomasti luvan.
Poliittisesta käytöstä on esimerkki: SKDL:n vaalijulisteessa esiintyi aikoinaan vanhingossa maitokaupan myyjä, joka oli kova kokoomukselainen. Kielto ja korvaus.
Eräässä toisessa tapauksessa - josssa oli esittelijänä - matkailujulisteessa esiintyi tunnistettavasti pilkkimies. Korkein oikeus äänesti - korvaus, koska julistgeella edeistettiin elinkeinotoimintaa eli matkailualaa: KKO 1982 II 31. Tapaus 1989:62 koski lapsen kuvan käyttämistä pankin mainoksessa ja KKO 2000:83 kuvituskuvaa prostituutiota koskevan uutisen yhteydessä.
Jukka Kemppinen sanoi: "Siitä on aika hyvä perussääntö korkeimman oikeuden ratkaisussa: ihmisen kuvaa ei saa liittää luvatta kaupalliseen tai poliittiseen tarkoitukseen.
VastaaPoistaMainoskäyttö vaatii aina ja ehdottomasti luvan."
Mihin tuo ratkaisu perustuu? Voiko korkein oikeus tehdä ratkaisuja ilman lakiperustetta?
Jos kuvan luvaton lainaaja käyttää kuvaa mainoskäyttöön, voiko kuvaaja silti olla syyllinen tai osasyyllinen?
Ad kuvis:
VastaaPoistakysymäsi ratkaisu perustuu rikoslakiin, yksityisyyden suojaan.
Normaali liikkuminen yleisillä paikoilla ei ole yksityisyyden piirissä. Siis uutiskuva maitokaupan myyjästä ei loukkaisi tämän yksityisyyttä. Poliittiset mielipiteet ovat yksityisiä ja ne saa pitää salaisina (vaalisalaisuus). Mainonta on elinkeinotoimintaa, johon ketään ei voi vetää mukaan väkisin. Mainitsemani pilkkionkijaa koskeva oikeustapaus oli rajatapaus - oliko matkailun edistäminen elinkeinotoimintaa.
Siviilioikeudellisesti vahingonkorvausvastuun voi aiheuttaa teko, joka ei ole rikos, mutta on oikeudeton tai rikkoo yleisesti hyväksyttäviä käyttäytymissääntöjä. Esimerkki on jalkakäytävän jättäminen päiväkausiksi hiekoittamatta. Omistaja on vahingonkorvausvastuussa, kun joku kaatuu ja loukkaa itsensä. Näin on vaikkei laissa tai säännöissä olisi selvää määräystä hiekoittamisesta. Sama voi koskea piikkilangan säilyttämistä postilaatikossa niin että postin jakaja loukkaa kätensä. Ei sitäkään laki kiellä eikä teosta ole säädetty rangaistusta, mutta korvausvelvollisuus tulee ns. yleisen huolellisuusvelvollisuuden rikkomisesta.
Vastuussa on tekijä, ei valokuvan ottaja, jos hän ei ole ollut juonessa mukana.
Kysyt kevyesti, voiko korkein oikeus tehdä päätöksiä ilman lakiperustetta. Vastaus on painokkaasti: ei voi. Esimerkiksi valehteleminen on usein paheksuttavaa, mutta kun mikään laki ei sitä onneksi kiellä yleisesti, asialla ei sitten mahda mitään tuomioistuinkaan.
Vahingonkorvaustilanteet ovat niin kirjavia, että niissä turvaudutaan huolellisuusstandardiin, josta sanotaan luennoilla, että asioita on hoidettava niin kuin huolellinen ihminen hoitaa asioitaan. Jos siitä tinkiin, ottaa riskin.
Rikosoikeudessa on ehdoton laillisuusperiaate. Vain sellaisesta telosta voi rangasita, joka on lain mukaan tekohetkellä rangasitava. Siksi esimerkiksi sotasyyllisyysoikeudenkäynti oli syuvästi laiton, vaikka siinä oli eduskuntalaki pohjana - väitetyt rikokset oli tehty ennen lain säätämistä
"Siten kysymys on oikeastaan sopimuksesta eikä tekijänoikeudesta".
VastaaPoistaMitä tämä tarkoittaa?
Lisäksi:
Jos ylipitkässä sopimuksessa, jonka kuvankäyttäjä joiltakin sivuilta kuvia lainatessaan joutuu allekirjoittamaan, vaaditaan asioita, jotka ovat erilaisia kuin Euroopassa, miten niihin pitää suhtautua?
Ad Blogisisko 16.1.
VastaaPoistaTarkoitan että tietämäni tavara on tekijänoikeudesta vapaata - kuten faksimilepainoksia Bachin kantaattien 1800-luvun versioista ja erilaisia piirroksia. Koska niihin mahdollisesti ollut tekijänoikeus on sammunut, Dover myy niitä aivan kuin silakoita. Doverin ja esim. sinun suhteesi on sopimussuhde.
Eli jos sitoudut maksamaan, sitten maksat.
Sopimussuhteessa on vastuussa vain sopijapuolelle. Tekijänoikeuden haltija saa vaatia korvauksia ja rangaistusta keneltä tahansa.
Oli sopimus pitkä tai lyhyt, se ei vaikuta sen sovellettavuuteen.
Tekijänoikeuden sammumisen määritteli Arthur Fuhrmann kätevästi siten, että tekijän pitää olla tarpeeksi kuollut.
VastaaPoistaJa sitten asiaan. Aiemmin keskustelussa puhuttiin serverin kotipaikan vaikutuksesta juridiseen tarkasteluun. Mikäli olen ymmärtänyt oikein tämä on peruja Painovapauslain puolelta jolloin painokoneen sijainti määräsi sen millä käräjillä lehden tai kirjan sisältöön liittyviä asioita puitiin. Sinänsä tietysti mielenkiintoista pohtia milloin ongelmaa puretaan abstraktin teoksen ja milloin teoskappaleen kannalta.
Mielenkiintoista syksyn keskustelussa on ollut sekin, että tekijänoikeuslailla alettiin suojaamaan myös jakelijaa. Teknisellä suojauksellahan ei ole itse teoksen ja sen oikeuksien kanssa mitään tekemistä, eikä hirveästi teoskappaleenkaan. Lainsäädännössä tekijänoikeuslaista on tehty immateriaaliasioiden sekatavarakauppa, jolla yritetään ratkaista maailman kaikki ongelmat.
Erittäin mielenkiintoisia ja hyödyllisiä kirjoituksia! Selventävät ja auttavat suuresti selviämistä tekijänoikeuksien käyttösääntöjen monimutkaisessa maailmassa.
VastaaPoistaYksi mahdollinen virhelähde moniin tekijänoikeusväärinkäsityksiin voisi olla se, että kouluissa puhutaan varsinaisista tekijänoikeuksista vähän, mutta koulutusjärjestelmän omiin sääntöihin perustuvasta alkuperäisyyden vaatimuksesta, eli kielloista plagioida, luntata jne. varsin paljon. Tekstihän voi olla tekijänoikeudellisesti katsoen vapaasti käytettävissä, mutta sen hyödyntäminen vaikkapa opinnäytetyössä tietyssä laajuudessa (etenkin suhteessa ns. omaan alkuperäiseen kontribuutioon) voi olla instituution silmissä rikkomus ja väärin. Näitä asioita opiskelijoille opetettaessa on myös usein peukalosäännöt käytössä sen sijaan, että voisi yleistää selkeitä sääntöjä. Saattaisiko monella mennä nämä puurot tekijänoikeusvellien kanssa sekaisin?
Sitten myös kysymys: blogiin voi laittaa kuvasitaatteja. Blogiin voi myös liittää googlen automaattisesti sisällön mukaan muokkautuvia mainoksia sisältävän laatikon. Näistä bloginpitäjä saa rahaa klikkausten lukumäärän perusteella. Muuttaako tämä oikeutta kuvasitaatteihin? Kuvat houkuttelevat ihmisiä paikalle, nämä seuraavat linkkejä ja bloginpitäjä ansaitsee. Ovatko kuvat silloin blogin markkinointia ja mainostusta? Mainoksista rahaa keräävä blogi elinkeinon harjoittamista tai kaupallista toimintaa? Kuvia tähän tarkoitukseen käytettäessä yleensä tarvittaisiin lupa, eikö niin?
Ja vielä vähän kauempaa haettu skenaario. Kun esim. noissa googlen mainoksissa näytölle tulevia mainoksia ei bloginpitäjä valitse, vaan algoritmi valitsee mainospankista sisältöön sopivia relevantteja mainoksia. Entä jos algoritmi valitsisi kokoomuslaista maitomyyjää esittävän kuvan ja tekstin viereen mainoslinkin Vasemmistoliiton vaalisivuille sen perusteella, että "jostain politiikasta on kyse"? Kielto ja korvaus?
Näissä lakiasioissa on meillä maallikoilla se ongelma, että vaikka ymmärrämme sanat, emme ymmärrä useinkaan, mitä niillä tarkoitetaan tai mihin ne johtavat.
VastaaPoista1.Ovatko tällaiset "silakkakauppa"-sopimukset aina sitovia?
2.Luin vähän aikaa sitten Doverin ohjeita, ja niissä sanottiin jotain sellaista, että pitää noudattaa kansallista lakia (national law) - mikäli asian oikein ymmärsin. Kumoaako sellainen lause heidän muut vaatimuksensa?
3. Entä kaupasta ostetut Dover-kirjat, joissa on copyright-vapaita kuvia? Voiko niiden käyttöä rajoittaa? En tarkoita uudelleen julkaisemista, vaan yksityisten kuvien käyttöä?
Käytän tätä firmaa esimerkkinä monista, koska se on tunnetuin.
Olisi hienoa, jos joku copyright-asioiden tutkija ehtisi lukemaan, mitä näissä sopimuksissa oikein sanotaan.
Eräät oikeudenhaltijajärjestöt ovat tehneet veronmaksajien rahoilla Piraattitehdas.fi-nimisen tietopaketin koululaisille.
VastaaPoistaSisällöstä olisi paljonkin kommentoitavaa (kirjoitin jo asiasta TKVK:n sivuille, ks. oikean laidan kuvat), mutta siteeraamiseenkin sivusto tarjoaa opetusmateriaalia. Tyypit nimittäin jakavat sivuillaan PDF-muotoista sarjakuvaa, joka on salasanasuojattu. Teknisellä suojauksella yritetään estää sarjakuvan tulostaminen ja leikkeiden (cut-and-paste) ottaminen. Aika uskomatonta, he siis jostain syystä yrittävät estää jopa oman propagandansa käytön. :I
Jos suojaus tulkittaisiin tehokkaaksi (mitä se ei välttämättä ole), niin saisiko sarjakuvaa siteerata? Siteeraaminenhan voisi edellyttää leikkeen ottamista (esim. yksi sarjakuvaruutu) ja siten tehokkaan teknisen suojauksen kiertämistä.
(Tosin tässä tapauksessa suojauksen voi kiertää helposti ja huomaamattaan esimerkiksi ottamalla kuvaruutukaappauksen tai käyttämällä "väärää" ohjelmaa (Ghostscript, vrt. Wadenin kommentit Wordista).)
Olen julkaissut kotisivuillani muutaman musiikkikappaleen. Rahaa niistä en tietenkään vaatinut, mutta olenko silti oikeutettu saamaan korvauksia Gramexilta, Teostolta ja taholta, joka kasettimaksuja kerää?
VastaaPoistaVoisiko blogipitäjä harkita kirjoittavansa tuoreesta markkinaoikeuden päätöksestä? Koskien kuvien tekijänoikeuksia uutisoinnissa. Lehdet eivät tee nin. https://www.savonsanomat.fi/uutissuomalainen/4123920
VastaaPoista