Teoskynnys

Kuvassa on kynnyksellä teos, ja törkeä onkin. Poimin sen hyllystä siksi, että se koostuu yli puoliksi sitaateista. On hyvän tavan mukaista lainata ruokottomia vitsejä, jos kirjoittaa tuhatsivuisen tutkimuksen alapään huumorista. Kirja on muuten tahattoman humoristinen, koska kirjoittaja oli täysi tosikko ja lisäksi vanhan ajan psykoanalyytikko.

Kirjoitus, kuva, sävellys tai esine on suojattu teoksena, jos se ylittää teoskynnyksen.

Teoskynnys ylittyy, jos on tilastollisesti epätodennäköistä, että joku toinen ihminen olisi saanut aikaan olennaisesti saman tuloksen. Siksi vellinvalmistusohje ei ylitä teoskynnystä. (Ideat eivät ole lainkaan suojattuja, mutta sitä lisää myöhemmin.)

Tämä ei ole suojattu teos:"Terveisiä täältä Kanarialta. Ilmat ovat ihanat. Kunpa tekin olisitte täällä. T: Jukka."

Tämä on suojattu teos:"Terveisiä täältä Turun keskus- ja lääninvankilasta. Ilmat ovat ihanat. Kunpa tekin olisitte täällä. T:Jukka."

Kirjallisuudessa puhutaan yleensä omaperäisyyden vaatimuksesta. Mitä enemmän tätä originaliteettia on selvitelty, sitä sotkuisemmaksi asia on mennyt. Suositan probablistista mallia eli todennäköisyysarviota.

Piirustuksissa tikku-ukot eivät ole suojattuja eikä mielestäni myöskään hymiö (smiley), vaikka se on loistava oivallus. Alkeellinen kolmisointu-nelisointu -melodia ei ole välttämättä suojattu. "Koska meitä käsketään" on sama sävelmä kuin "Tuiki tuiki tähtönen" tai virsi "O Lamm Gottes unschuldig". Tai jos se olisi, niin "Satu meni saunaan" ei ole - duurikvintin skaala ylös alas eikä mainittavaa rytmitystä. Muun muassa Toivo Kuulan käyttämä Lampaanpolska tunnetaan eri nimillä eri puolilla Eurooppaa ja on merkitty nuoteiksi Provencessa 1200-luvulla.

Kanto ei ole suojattu teos, mutta jos Tapper toi kannon taidenäyttelyyn, se oli suojattu teos. Kysymys ei ole siitä, mitä jokin "on", vaan millaisena jotakin pidetään. Suhtaudumme nykyisin innostuneesti luonnonesineiden tai käyttöesineiden sisällyttämisen kuvataiteisiin. Kun dadaisti Marcel Duchamp toi kamaa keittiöstä ja kylppäristä galleriaan sata vuotta sitten, sitä pidettiin skandaalina. Pitämykset ovat muuttuneet.

Teoskynnystä miettiessä on hyvä toimia samoin kuin sitaateista puhuttaessa. Ei pidä olla eksoottinen. Taitava keskustelija keksii aina päättömiä esimerkkejä - esimerkiksi sen aikoinaan julkaistun runokokoelman, jossa ei ollut muuta kuin valkoisia, painamattomia sivuja. Unohdetaan eksotiikka. Unohdetaan musiikin aleatoriikka. Taiteen ja ihmisen ilmaisun alituinen pyrkimys on rikkoa rajoja. Sitä mukaa kuin lainsäätäjät ja juristit ahkeroivat, aitaa kaatuu ja tanner jyskää.

Kommentoijat kysyivät jo valokuvasta ja vastasin jo itsekin ihmetteleväni, miksi reprokuvausta ei pidetä valokuvaamisena. Siis tätä kirjapainotekniikkaan kuuluvaa työvaihetta.

Valokuva on kuitenkin vaikea esimerkki. Tekijänoikeuslain 1 §:ssä mainitaan valokuvateos ja 49a §:ssä valokuva. Ne ovat eri asioita. Valokuvateos on suojattu samoin kuin muutkin teokset eli 70 vuotta tekijän kulinvuodesta, mutta valokuva 50 vuotta kuvan ottamisesta.

Olin kirjoittamassa tuotakin lainmuutosta, mutta en kuolemaksenikaan muista, mitä oikeastaan tarkoitimme. Ainakaan meillä ei ollut aavistustakaan digitaalisen kuvauksen vallankumouksellista vaikutuksista. Tarkoitimme mm. valvontakameroiden kuvia, mutta en muista, miksi niitä olisi suojattava. Tuon pykälän mukaan kuitenkin mekaanisinkin kuva saa suojan puolen vuosisadan ajaksi.

Valokuvateoksen ja valokuvan erosta ei ole ennakkopäätöstä. Jos sellainen juttu tulisi, luulen että korkein oikeus menisi pöydän alle piiloon. Tai sitten sieppaisi eron niin kuin taikuri kanin hatusta. Siitähän nimittäin ei pääse yli eikä ympäri, että jos J. Komulainen ottaa kuvan Lauttasaaren rannasta, tuloksena on varmasti hyvä valokuva ja siis valokuvateos. Jos minä otan samassa tilanteessa mahdollisimman samanlaisen kuvan samoilta jalansijoita, syntyy toinen teos, jonka tekijä olen minä.

Tämän takia kirjoitin edellä tilastollisesta todennäköisyydestä. Kuvia on ehkä vaikea, kenties mahdoton erottaa toisistaan, mutta kuvani ei ole plagiaatti, koska Komulaisella ei ole tekijänoikeutta kohteeseen (kuvan aiheeseen ja rajaukseen), vaan toteutukseen. Jos minä nyt pääsin plokkaamaan hänen kohteensa, niin se oli sattuma ja epätodennäköinen sattuma.

Valokuvaamisen erikoisluonne tekee onnistuneen prujun mahdolliseksi. En usko että moni onnistuisi imitoimaan toisen kirjoitustyyliä, sävellystapaa tai siveltimen jälkeä. - Vaikka on sitä tehty. Kyllä mestariväärentäjä voisi onnistua maalaamaan ennennäkemättömän Edelfeltin tai Gallen-Kallelan eli "taideväärennöksen" ilman esikuvaa. (Tiedän että tästä ajatuksesta on kirjoitettu kirjoja ja tehty ainakin yksi hieno elokuva.) Lopputulos ei olisi tekijänoikeusrikos. Jos sellaisen taulun myisi pokkana hyvään hintaan, teko olisi petos.

Eipä silti. Kerran esittelin tapauksen, jossa teos oikeasti "varastettiin". Se löytyy kokoelmista (Kemppinen, Immateriaalioikeudellisia oikeustapauksia - "Pettäjän tie" KKO 1977 II 78). Verkossa ei taida olla tapausselostetta.

Vanki oli rangaistusta kärsiessään säveltänyt ja sanoittanut tangon "Pettäjän tie" ja esitti sitä sellikaverilleen. Tämä vapautui ja kävi ilmoittautumassa Teostoon tekijäksi ja muistaakseni pistäytyi laulamassa jutun Toivo Kärjelle Musiikki-Fazerilla. Tuottaja nuotinsi ja sovitti kappaleen, joka levytettiin, ja väärä mies alkoi saada rahaa. Teos on hemmetin hyvä. Oikeudenkäynnissä tämä todellinen säveltäjä ja sanoittaja pystyi todistamaan kuulustuttamalla erilaisia rosvoja ja vartijoita, että hän se oli lauluntekijä kun taas tämä tekijäksi ilmoittautunut ei ollut musiikkimiehiä.

Tämä oli loppukevennys ihan niin kuin televisiouutisissa. Teoskynnyksen kannalta asiassa ei ole mitään mielenkiintoista, mutta kun tuosta musiikin varastamisesta on puhuttu niin paljon pötyä, niin tulkoon nyt mainituksi tämä ainoa tuntemani tapaus, jossa teos todella varastettiin tai anastettiin tekijältä. Teko oli vanhan lain mukaan muistaakseni väärennys (teostoilmoitus).

Mutta: lottokuponki ei ole kirjallinen teos. Kartta on, koska laki sanoo niin, mutta päätiet ja pari nähtävyyttä esittävä kartake eli karttaluonnos ei ole. Matemaattinen, kemiallinen tai muu kaava ei ole suojattu teos; nytkään puhe ei ole teoskynnyksestä, vaan siitä, että kaava ei kuvaa omaperäisesti. No, nyt se sana kuitenkin tuli. Luonnontieteissä, tietotekniikassa ja esimerkiksi nuotintamisessa pyritään käyttämään tiukasti määriteltyä ilmaisua, jossa ei ole tippaakaan henkilökohtaista liikkumavaraa. Näin on, vaikka kaava ratkaisisi merkittävän osan maailmankaikkeuden arvoituksista.

Tekijänoikeus paistaa viisaille ja tyhmille. Niin sanotun sisällön hyvyys tai huonous ei tunnu missään. Hupsun tarinoima houre on yhtä suojattu kuin näytelmäkirjailijan huipputeos, jota katsoessa yksikään silmä ei jää kuivaksi.