Sivun näyttöjä yhteensä

25. tammikuuta 2006

Optiot ja laki

Kaikki viranomaiset ovat sanoneet, että lain mukaan ei ole mahdollista periä Fortumin optionsaajilta mitään takaisin. Mennyt mikä mennyt. Molemmat presidenttiehdokkaat ovat kysyttäessä pitäneet näitä optioita kohtuuttomina, koska rahaa tuli liikaa ja syistä, joihin johtajat eivät olleet vaikuttaneet.

Tartun tähän asiaan, koska kummastelen virallista laintulkintaa.

Tieto on nimittäin väärä. Optiosopimuksiin voisi tarttua jälkikäteen, eikä ole mahdotonta, että tuomioistuin kohtuullistaisi niitä. Laissa (oikeustoimilaki 36 §) on määräys:"Jos oikeustoimen ehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan joko sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvosteltaessa on otettava huomioon oikeeustoimen koko sisältö, osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat."

Sääntö on tunnettu mutta sitä sovelletaan tuomioistuimissa harvoin. Selvä lähtökohta on, että huono kauppa tai liiallinen maksu ei ole kohtuullistamisperuste. Siitähän Fortumin asiasssa on kysymys.

Mutta tässäkin on raja. Muistan ensimmäisen ja toisen öljykriisin aiheuttamat oikeudenkäynnit rakennusurakoista, joiden taloudellinen perusta romahti. Öljyn hinnan yhdeksänkertaistumista lyhyessä ajassa ei kukaan ollut arvannut ennakolta.

Sopimuksiin ei kajottu, mutta korkeimmassa oikeudessa asioita mietittiin pitkään ja hartaasti. Laki säädettiin 1982, ja öljykriisi oli yksi vaikutin.

Force majeure on ollut vuosisatoja peruste vetäytyä sopimuksesta. Se on suomeksi "voittamaton este". Sen ohella on ainakin sata vuotta käytetty muita vetäytymisperusteita, joista on käytetty muun muassa nimitystä "liikavaikeus" (laesio enormis). Suoritus ei ole mahdoton, mutta suunnaton.

Saksassa siviilioikeus siirtyi uusille urille 1920-luvun jättiläisinflaation johdosta. Siitä alkaen todelliset intressit ja taloudellinen tausta on otettu huomioon sopimuksen sitovuutta harkittaessa. Tunnettu pohjoismainen versio on nimeltään "edellytysoppi". Muuan edesmenneistä opettajistani julkaisi etevän tutkielman aiheesta puoli vuosisataa sitten - myyjän sidonnaisudesta olosuhteiden muututtua.

Suurten toimijoiden kesken ja nykyisin myös YK:n ja muissa kansainvälisissä kauppaoikeuden mallilaeissa sopimushäiriön seuraus ei ole välttämättä purku, vaan uudelleen neuvottelu (renegotiation). Käytäntö on aivan tavallinen myös sovittua hintaa koskevissa asioissa, koska niin usein sopimussuhde on molemmille osapuolille tärkeämpi kuin viimeisen päälle tingitty hinta.

Ei siis ole tavatonta, vaan tavallista, että allekirjoitetun sopimuksen mukainen hinta eli vastike otetaan uudelleen mietittäväksi kesken sopimuskauden. Kaikki tuomarit tietävät, että sopimussuhteissa useimmiten toinen voittaa ja toinen häviää. Mutta sitten on tilanteita, joissa epätasapaino on sietämätön.

Koska olen juristi ja entinen virkatuomari, en arvaile, miten Fortumin asiassa kävisi tuomioistuimissa.

Haluan vain osoittaa sormella sitä tosiasiaa, että valtio-omistajan pitäisi tunnustaa toimineensa sopimuksia tehtäessä ajattelemattomasti ja lyhytnäköisesti saadakseen jutun järkevästi vireille. Voi olla, että kenkä puristaa juuri tästä.

Vaihtoehtojakin on. En neuvoisi yrittämään perusteettoman edun palauttamista, mutta useimpien maitten oikeusjärjestys tuntee kannetyypin, joka perustuu "epäoikeutettuun rikastumiseen" (unjust enrichment).

Optioilla halutaan kuulemma sitouttaa johtajia ja siis rakentaa entistä ehompaa yhtiötä. Mielestäni tämä perustelu on falski. Johtajien ahneudella ei näytä olevan rajoja. Jos valtio haluaa saada kovan luokan ammattilaisia, sen on maksettava sama kuin yksityiset kilpailijat.

Osakkeenomistajata ovat menettäneet kauan sitten mielenkiintonsa yhtiön asioiden pitkäjänteiseen hoitoon. Heille riittävät kauniisti kohoavat kurssit. Johtajat, jotka olivat ennen luottamushenkilöitä, ovat nyt liikekumppaneita, ja saavat toimia suunnilleen niin kuin sika rukiissa.

Tämänkertaisen saarnani lopuksi haluan korostaa erästä poikkeamaa. Tiedotusvälineet käsittelevät kapitalistien voittoja ansiotuloina ja kauhistelevat perheyhtiöiden omistajien tuloja. Se on mielestäni aivan eri asia. Perheyhtiöt - kuten SanomaWSOY ja Kone - toimivat voiton tai tappion riskillä. Optiojohtajilla on peruspalkkansa, jos lottovoitto jääkin saamatta. Jos yhtiö menee huonosti, se menee nurin.

Talousfilosofiani mukaan - eli tätä en osaa todistaa eikä kukaan toinenkaan osaa - liikeyritysten menestys on se tekijä, joka lisää kansakunnan varallisuutta. Aikoinaan pilkatut omistajat ovat hyväntekijöitä, ja perheyhtiömme ovat yleensä erittäin hyvin hoidettuja. Lisäksi perheyhtiön omistailla on hyvin monissa tapauksissa vietti pitää oma kulutustasonsa järjen rajoissa ja investoida omat ansionsa tuotannon kehittämiseen. Tässä mielessä en näe työn ja pääoman vastakkainasettelua muualla kuin pikavoittoihin tähtäävässä havittelussa eli spekulaatiossa.

Ehkä on väärin syyllistää ketään, mutta Fortumin julkiskuva ei kyllä kohentunut optioista eikä usko valtion omistajantaitoihin myöskään edistynyt. Ylettömillä optioilla saavutetut päämäärät jäivät tavoittamatta. Iso ero, kun vertaa esimerkiksi Nokian optioihin, joita vastaan ainakaan minulla ei ole mitään huomauttamista.

Optiokannustin oli huono ajatus. Sen kehittäjät eivät ottaneet huomioon, ettei suuryhtiöissä ole enää johtajille todellista vastapainoa, kuten ennen liikepankit ja sitä ennen osakkeenomistajat. Nyt omistajien valtaosa on monikansallisia rahastoja, joita todella kiinnostaa vain pääoman tuotto ja mahdollisuus kierrättää sitä vilkkaasti.

Jos olisin palkkaamassa johtajia firmaan, kysyisin haluaisivatko hakijat puoli miljoonaa euroa kuussa, ja hylkäisin kaikki jotka haluavat.

Yrityksen tärkein tehtävä ei ole tuottaa mahdollisimman paljon rahaa, vaan pysyä hengissä, hyvinä aikoina ja huonoina. Se edellyttää paljon muutakin kuin rahaa.

10 kommenttia:

  1. Mitä vaakunoihin tulee, niin minua harmittaa jossakin määrin tämä miten kuulapäät ja muu maarahvas ovat omineet Suomen Leijonan.
    Liekö niin, että kilvestä irrallaan se ei enää ole vaakuna, ja näin ollen sitä saa sitten jokainen rihkamakauppia myydä kuin haluaa?

    Ylipäänsä, valtion vaakunaa käyttäköön vain palveluskunta, mutta vapaa mies käyttäköön omaansa.

    VastaaPoista
  2. Seuraa leikki ja laulu osuus, eli teen vierailevan haastemiehen virkaa:

    Haaste

    Sääntöjen mukaan säännöt on pantava näkyviin. Tässä ne ovat:

    Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.
    http://www.ihmiskunta.org/wp/?p=436

    VastaaPoista
  3. Minä luen näitä sinun juttujasi kuin fuksi ikään - koko ajan uutta oppien.

    Nämä kun eivät ole mitään banaalia ja ympäripyöreää asioiden veivaamista vaan faktaa ja argumentteja - partaveitsen terävällä huumorilla höystettynä!

    *
    On se harmillista, että niin järkevä mies kuin sinä on jäävi tämän maan diktaattoriksi.

    *
    PS. Toivottavasti arvostamani blogisti - tutkija sekä opettaja - Tiede&Mies lukee tämän juttusi.

    Hän kun todisti minulle oikein matemaattisesti, ettei valtiolle koitunut rahallista vahinkoa Fortum-jupakassa.

    No olkoon sitten niin.Minähän uskon fiksumpiani(?)

    Mutta en minä puhunut rahasta vaan itse asiassa just siitä, minkä sinä nyt huomattavalla asiantuntemuksella olet tähän selkeästi präntännyt!

    Ja että vielä oikein lakiteksti antaisi mahdollisuuden jutun uudelleen arviointiin.

    Tästähän saadaan presidentti-bingoon vihonviimeinen ja tosi herkullinen kysymys.

    Molemmilla juristi-vastaajilla kun taitaa olla puoluetaustoiltaan oma lehmä ojassa ko. jupakassa...

    VastaaPoista
  4. Vaikka en todellakaan ole alan ammattilainen ajattelin kommentoida tuota optioiden kohtuullistamisasiaa:
    oikeustoimilaissa on kyllä maininta kohtuullistamisesta mutta toisaalta samassa pykälässä (laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista; 36 §) mainitaan, että kohtuuttomuutta arvioitaessa on otettava huomioon myös osapuolten asema. Mikäli olen oikein taannoisilla luennoilla ymmärtänyt, tällä yleensä tarkoitetaan sitä, että KTM & valtio (?) sopimustekstin laatijana on oikeudellisessa arvioinnissa melko huonossa asemassa, sillä kohtuullistamista vaatiessaan se vaatisi ITSE laatimansa kohdan kohtuullistamista.

    En väitä, että tuossa optiojärjestelmässä olisi paljon puolusteltavaa mutta tässä tapauksessa olisi epäkohtaan pitänyt kiinnittää huomiota paljon aikaisemmassa vaiheessa kuin vasta nyt kun "vahinko" on päässyt sattumaan. Vai mitä olet/-te mieltä?

    VastaaPoista
  5. Ad Anonymous:

    Totta ja juuri niin.

    Sopijapuolten asema on keskeinen peruste, kun informaatio on epäsymmetristä - tavallinen kansalainen ja vakuutusyhtiö tai pankki.

    Olisi kaikkiaankin erikoista, että sopimusta kohtuullistettaisiin valtion hyväksi.

    Lainkohdan perusteet eivät edellytä, että ne kaikki täyttyisivät. Ne on vain kaikki otettava huomioon.

    Esittämäni skenaario eli mahdollinen perustelulinja tarkoittaa olosuhteiden rajua muutosta. Muutos iskee ehtojen laatijan vahingoksi - valtion. Mutta jossain voi olla kipukynnys.

    Kuvitellaan että valtio on palkannut työntekijöitä ja tehnhyt sopimuksia rakentaakseen ydinvoimalan. Sitten jossain maailmalla tapahtuu onnettomuus ja parlamentti päättää, ettei ydinvoimaloita rakenneta lainkaan. - Luulisin, että valtio onnistui irtautumaan sopimuksistaan maksamalla kohtuulliset sovittajaisrahat.

    Fortumin tapauksessa en pitäisi uskottavana, että optiorahat vietäisiin kokonaan pois. Pitäisin yhtenä vaihtoehtona, että niitä leikattaisiin määrällisesti järjellisiksi.

    VastaaPoista
  6. Ad pj

    Olisin vähän samaa mieltä. Leijona on normaalia vaakunakamaa. Suomen valtion vaakunan tietynlainen leijona tietynlaisella kilvellä on suojattu valtion ja virkakunnan tunnukseksi. Nykyisen käytännön mukaan jopa ministeriöiden yritykset parannella leijonaa logoksi torpataan armottomasti. Vaakunaa käytetään vahvistetussa muodossaan tai sitten ei ollenkaan.

    Merkillinen poikkeus on urheilu. Muuteltua vaakunaa käytetään peliasuissa tai ainakin on käytetty.

    Valtakunnan vaakunan ja lipun käyttäminen kaupallisiin tarkoituksiin on rikoslaissa kielletty. Suomen lipusta on laki, joka kieltää valmistamasta "paranneltua" lippua - mittasuhteiden on oltava oikeat. Teknisesti on myös kiellettyä, että käyttäisin omassa pihassani sotalippua.

    Eräässä pitkäaikaisessa työpaikassani totuin katselamaan naapurikiinteistön katolla liehuvaa sotalippua, jonka kentässä on vapaudenristi.

    VastaaPoista
  7. Ad pj

    Kirjoitan mielelläni kaikenlaista omitguista itsestäni, mutta en haluaisi tulla mukaan pyramidipeliin. Ehkäpä suvaitaan tapojen orjuus - en koskaan vastaa tekstiviesteihin, kirjeisiin tai muihin viesteihin, joissa pyydetään toimitamaan tämä edelleen.

    Vaikka ei siinä mitään pahaa ole.

    1. Tapojen ja tottumusten orjuus.
    2. En ole pelannut rahapelejä sitten lokakuun 1956, jolloin löin 20 markan kolikon pajatsoon Lappajärvellä. Meni takaressuun kansanterveydelle.
    3. En ole veikannut sitten vuodfden 1958, jolloin Arsenal hävisi Evertonille.
    4. En ole koskaan lotonnut.
    5. En juo enkä juokse.

    VastaaPoista
  8. Vaakunallista. Tämä piti mennä tuohon toiseen ketjuun alun perinkin, mutta kun lipsahti niin olkoon.

    Ymmärsinkö oikein?
    Voisin tehdä rikosilmoituksen siitä että nämä kultasepät myyvät Suomen Leijonaa?

    VastaaPoista
  9. Aina välillä yleisönosastokirjoituksissa tuskastellaan urheilukilpailuissa yleistynyttä tapaa käyttää omatekoisia lippuja ja maalattuja lipunkuvia kasvoissa. Ja jotkut menestyneet urheilijat jopa ovat käärineet lipuntapaisen olkapäilleen viitaksi.

    Koskeeko laki Suomen lipusta myös näitä omatekoisia viritelmiä? Niissähän ei useinkaan ole oikeita mittasuhteita ja väritkin ovat vähän mitä sattuu. Teknillisesti ottaenhan ne eivät täytä lain määritelmää Suomen lipusta joten onko kyseessä rikos?

    VastaaPoista
  10. Vaakunasta:
    Kultaisten tai vastaavien leijoniken myyminen ei ole kiellettyä.

    Suojattu on Suomen vaakuna, jossa on siis punainen kilpi ja heraldiset ruusukkeet.

    Tilapäiset viritykset ovat tarkkaan ottaen lainvastaisia.

    Nykymuoti - kasvojen maalaaminen - ei mielestäni kuulu lainsäädännön piiriin, koska ihminen ei ole lippu.

    VastaaPoista