Mistä minä tiedän

Tästähän mun lauluni mukavasti alkaa:
tyttö veti lepikossa housuja jalkaan - - -

Luin luonnehdintoja blogista. Panin eilen Elisan heikkomieliseen kiertokyselyyn "pidätkö blogia" kommentin, että siinä esitelty käsitys blogista on kovin vanhentunut ja yksipuolinen. Nähdäkseni "verkkopäiväkirja" on mennyttä ja weblogit ovat etenkin sähköpostin postilistan laajennuksia, tiedetylle joukolle tarkoitettuja viestejä.

Toiseksi minulla on sama tuntuma kuin Loici le Meurilla, joka erittelee (ranskaksi) päivän blogissaan yleisten asioiden muuttumista ja lanseeraa termin "Politiikka 2.0".

Kirjoittamalla otan itse selvää, mitä mieltä olen jostain asiasta.

Blogi ei pohjaltaan eroa suuresta kirjoittamisesta, kuten romaanista. Jos kirjoittaa kaavioon eli täyttääkseen jostain annetun muodon, tulos on arvoton. Jos kirjoittaa niin että teksti on kuin juopon jäljet jäällä, tulos joko on kiinnostava tai päätyy avantoon.

En koskaan edistynyt oivalliseksi juristiksi, koska systemaattisuus ei ole minulle luontaista enkä ole koskaan oppinut sitä riittävästi. Asiassa pysyminen tuntuu minusta aina kohtuuttomalta vaatimukselta ja vapaudenrajoitukselta.

Muuan valtiopäivämies antoi ennen sotia kostoksi siitossonnilleen nimeksi Puhemies ja pätki sitä kepillä, kun viranhoito ei ottanut onnistuakseen, huudellen: "Puhemies, asiaan, asiaan!" - Kyösti Kallio oli ankara asiattomuuksien vahtija.

Luin "Tuntemattoman sotilaan" alkuversion, joka on kaupoissa nimellä "Sotaromaani". Julkaistusta kirjasta poistetut jaksot on lisätty siihen kursiivilla.

Linnan oman ja kaikkien muiden mielipiteen mukaan poistot eivät olleet olennaisia eikä niitä voi pitää sensurointina.

Olen eri mieltä.

Olin pikku pojasta kaipaillut Linnan henkilöiden repliikkeihin nuorten miesten puheen keskeistä elementtiä eli rivouksia. Tässä ne ovat. Tässä kirotaan Suomen herrojen lisäksä "herrojen huarrat, perkele". Se Lahtisen monologi, jonka Veikko Sinisalo esittää äänilevyllä niin unohtumattomasti, on laajasta versiosta, ei painetusta.

Tämä ei ole syytös.

Voi olla ja taitaa todella olla niin, että "Sotaromaanissa" julkaistu teksti olisi aiheuttanut raastupareissun ja saanut merkittävän osan lukijoista niin suunniltaan, että itse asia olisi unohtunut. Villiinnyttiin 50-luvulla vähemmästäkin. Ja 60-luvulla.

En siis ollut lukenut Jyrki Nummen väitöskirjaa "Jalon kansan parhaat voimat" (1993). En ollut edes kuullut Arnkilin ja muiden kirjasta "Kirjoituksia Väinö Linnasta". Pahoja aukkoja. Nummen kirja on todella hyvä, mutta häneltä jää ehkä huomaamatta, että useasti toistettu "von Döbeln ratsasti aukkoja katsellen" on sekin kätketty alapään rivous ja lisäksi alun perin ihmeellinen ajatus Runebergilta - kuvitteliko kansallisrunoilija, että osasto ryhmittyy taistelun jälkeen jättäen muotoon tyhjät paikat kaatuneille ja haavoittuneille? Rivit harvenneet... Eivät ne harvene, ne lyhenevät.

Vähän samanlainen juttu kuin Koskenniemen "Viis latua itää kohti vei - yks takaisin". Että partiomiehet avaisivat kukin omaa latuaan?

Rivologia on nyt kuitenkin tyyliseikka. Kustantaja on kuitenkin poistanut sanoja, pätkiä ja muutaman jakson, jotka tähdentävät "herrojen" eli upseerien ja miehistön välistä kuilua. Tämä on kyllä sensurointia. Kysymys on Linnan tuotannon perusasiasta, joka on edelleen hyvin ajankohtainen.

Linna on sitä mieltä, että Björn Wahlroos saisi armeijasitaatteineen painua helvettiin ja vetää oven perässään kiinni.

Ei saa jäädä tuleen makaamaan. Joukkoja johdetaan edestä. Ja niin poispäin.

Wahlroos ja monet muut liikkeenjohtajat eivät ymmärrä johtavansa rahoja ja unohtavansa ihmiset. Linna tähdentää tähdentämästä päästyään, että sodanaikaiset upseerimme liikuttelivat elävää voimaa unohtaen, että puhe oli ihmisistä. Usein puheeksi tullut sotilaskuri oli keinotekoinen aivokummitus, josta puhumalla unohdettiin toiminnan tarkoitus eli sodankäynti. Armeija on oppinut nämä asiat, liikemiehet eivät.

Irtisanomiset ja muut helvetin globalisaatiot osoittavat, ettei meillä vieläkään tajuta vastuuta toisista ihmisistä. Tätä Linna alleviivaa romaaninsa viimeisillä lehdillä. Koskela ja Hietanen esitetään sankarillisina ihmisinä, mutta ei siksi, että he olivat hyviä tappamaan, vaan siksi, että he elivät toisten tunnelmissa, tiesivät toisten tarpeet ja joustivat omasta mukavuudestaan ja abstraktisista periaatteista. Lisäksi he olivat valmiit pelastamaan toiset menemällä itse kasapanos tai panssarimiina kädessä paikkaan, johon eivät uskaltaneet lähettää toista.

Molemmat mainitut ja lisäksi Kariluoto, syvällisesti ymmärretty upseerihahmo, käsittävät sodan menetetyksi ja hävityksi.

En usko, että tämä olisi poliittinen tai sotilaallinen arvio. Kyllä se on eettinen arvio. Sota, ennen kaikkea asemasota ja katastrofaaliset läpimurrot, olivat vieneet vähänkin pohjan vastuun eli siis toisten ihmisten huomioon ottaiselta.

Neljänneksi viimeinen sivu päättyy arvoitukselliseen kappaleeseen:

Voi voittajia!

Sen merkitystä sopii miettiä. Sitaattihan on "voi voitettuja" - vae vinctis.

"Kariluodon ja ykkösen päällikön, luutnantti Pokin, nimet tulivat lisäksi heidän koulujensa seinään. Muut kuolivat pelkällä kansakoulupohjalla." (Jälkimmäinen virke poistettu kustantajan toimesta.)

Bachin kantaatit - Bach Cantatas

http://www.bachcentral.com/BWV/index.html
http://www.bach-cantatas.com/ (Translations, recordings, dates of church year - almost all you need).

The easy to find recordings at present include besides Sir John Elliot Gardiner those of Ton Koopman and Maasaki Suzuki. John Rifkin is fine. Philip Herreweghe, famous for his passion-recordings, has made some. So has Sigiswald Kuijken. There seem to be several less known boxed sets, which are not necessarily bad at all.

In Bach's vocal music the motets (like Jesu, meine Freude and Singet den Herrn ein neues Lied) and naturally the mighty Mass in b minor are probably better known than the cantatas.

A concordance table of the German chorals and hymns in the Finnish psalmbook is rather difficult. I have one for the old psalmbook. Most of the chorals, however, are immediately recognized as basic stuff even here. For instance the"chorale of St. Matthew's Passion" is # 63 in psalmbook, "Oi rakkain Jeesukseni". But typically the ancient German choral melodies were used with several texts.

Bach used these chorals in many ways. There are recordings containing first the choral sung by a choir and then Bach's elaboration, often for orgue.

Bach-Werke-Verzeichnis (Spitta)

• Wie schön leuchtet der Morgenstern - BW 1
• Ach Gott, von Himmel sieh darein - BW 2
• Ach Gott, wie manches Herzeleid - BW 3
• Christ lag in Todes Banden - BW 4
• Wo soll ich fliehen hin - BW 5
• Bleib bei uns, denn es will Abend werden - BW 6
• Christ unser Herr zum Jordan kam - BW 7
• Liebster Gott, wenn werd ich sterben - BW 8
• Es ist das Heil uns kommen her - BW 9
• Meine Seel erhebt den Herren - BW 10
• Lobet Gott in seinen Reichen - Vokalwerke Passionen und OratorienBW 11
• Weinen, Klagen, Sorgen, Zagen - BW 12
• Meine Seufzer, meine Tränen - BW 13
• Wär Gott nicht mit uns diese Zeit - BW 14
• Herr Gott, dich loben wir - BW 16
• Wer Dank opfert, der preiset mich - BW 17
• Gleichwie der Regen und Schnee von Himmel fällt - BW 18
• Es erhub sich ein Streit - BW 19
• O Ewigkeit, du Donnerwort - BW 20
• Ich hatte viel Bekümmernis - dubbel (B.)BW 21
• Jesus nam zu sich die Zwölfe - BW 22
• Du wahrer Gott und Davids Sohn - BW 23
• Ein ungefärbt Gemüte - BW 24
• Es ist nichts Gesundes an meinem Leibe - BW 25
• Ach wie flüchtig, ach wie nichtig - BW 26
• Wer weiß, wie nahe mir ein Ende - BW 27
• Gottlob! nun geht das Jahr zu Ende - BW 28
• Sei Lob und Preis mit Ehren - BW 28
• Wir danken dir, Gott, wir danken dir - BW 29
• Freue dich, erlöste Schar - BW 30
• Angenehmes Wiederau, freue dich in deinen Auen - BW 30
• Der Himmel lach! Die Erde jubilieret - BW 31
• Liebster Jesu, mein Verlangen - BW 32
• Allein zu dir, Herr Jesu Christ - BW 33
• O ewiges Feuer, o Ursprung der Liebe - BW 34
• Geist und Seele wird verwirret - BW 35
• Schwingt freudig euch empor (ältere Fassung) - BW 36
• Schwingt freudig euch empor (endgültige Fassung) - BW 36
• Steigt freudig in die Luft - BW 36
• Die Freudet reget sich - dubbel (G.)BW 36
• Schwingt freudig euch empor - BW 36
• Wer da gläubet und getauft wird - BW 37
• Aus tiefer Not schrei ich zu dir - BW 38
• Brich dem Hungrigen dein Brot - BW 39
• Darzu ist erschienen der Sohn Gottes - BW 40
• Jesu nun sei gepreiset - BW 41
• Am Abend aber desselbigen Sabbats - BW 42
• Gott fähret auf mit Jauchzen - BW 43
• Sie werden euch in den Bann tun - BW 44
• Es ist dir gesagt, Mensch, was gut ist - BW 45
• Schauet doch und sehet, ob irgend ein Schmerz sei - BW 46
• Wer sich selbst erhöhet, der soll erniedriget werden - BW 47
• Ich elender Mensch, werd wird mich erlösen - BW 48
• Ich geh und suche mit Verlangen - BW 49
• Nun ist das Heil und die Kraft - BW 50
• Jauchzet Gott in allen Landen - dubbel (B.)BW 51
• Falsche Welt, dir trau ich nicht - BW 52
• Widerstehe doch der Sünde - BW 54
• Ich armer Mensch, ich Sündenknecht - BW 55
• Ich will den Kreuzstab gerne tragen - BW 56
• Selig ist der Mann - BW 57
• Ach Gott, wie manches Herzeleid - BW 58
• Wer mich liebet, der wird mein Word halten - BW 59
• O Ewigkeit, du Donnerwort - BW 60
• Nun komm, der Heiden Heiland - BW 61
• Nun komm, der Heiden Heiland - BW 62
• Christen, ätzet diesen Tag - BW 63
• Sehet, welch eine Liebe hat uns der Vater erzeiget - BW 64
• Sie werden aus Saba alle kommen - BW 65
• Erfreut euch, ihr Herzen - BW 66
• Der Himmel dacht auf Anhalts Ruhm und Glück - BW 66
• Halt im Gedächtnis Jesum Christ - BW 67
• Also hat Gott die Welt geliebt - BW 68
• Lobe den Herrn, meine Seele - BW 69
• Wachet! betet! betet! wachet! - BW 70
• Gott ist mein König - BW 71
• Alles nur nach Gottes Willen - BW 72
• Herr, wie du willt, so schicks mit mir - BW 73
• Wer mich liebet, der wird mein Word halten - BW 74
• Die Elenden sollen essen - BW 75
• Die Himmel erzählen die Ehre Gottes - BW 76
• Du sollt Gott, deinen Herren, lieben - BW 77
• Jesu, der du meine Seele - BW 78
• Gott, der Herr, ist Sonn und Schild - BW 79
• Ein feste Burg ist unser Gott - BW 80
• Alles, was von Gott geboren - BW 80
• Ein feste Burg ist unser Gott - BW 80
• Jesus schläft, was soll ich hoffen - BW 81
• Ich habe genung - BW 82
• Erfreute Zeit im neuen Bunde - BW 83
• Ich bin vergnügt mit meinem Glücke - BW 84
• Ich bin ein guter Hirt - BW 85
• Wahrlich, wahrlich, ich sage euch - BW 86
• Bisher habt ihr nichts gebeten in meinem Namen - BW 87
• Siehe, ich will viel Fischer aussenden - BW 88
• Was soll ich aus dir machen, Ephraim - BW 89
• Es reißet euch ein schrecklich Ende - BW 90
• Gelobet seist du, Jesu Christ - BW 91
• Ich hab in Gottes Herz und Sinn - BW 92
• Wer nur den lieben Gott läßt walten - BW 93
• Was frag ich nach der Welt - BW 94
• Christus, der ist mein Leben - BW 95
• Herr Christ, der einge Gottessohn - BW 96
• In allen meinen Taten - BW 97
• Was Gott tut, das ist wohlgetan - BW 98
• Was Gott tut, das ist wohlgetan - BW 99
• Was Gott tut, das ist wohlgetan - BW 100
• Nimm von uns, Herr, du treuer Gott - BW 101
• Herr, deine Augen sehen nach dem Glauben - BW 102
• Ich werdet weinen und heulen - BW 103
• Du Hirte Israel, höre - BW 104
• Herr, gehe nicht ins Gericht - BW 105
• Gottes Zeit ist die allerbeste Zeit - BW 106
• Was willst du dich betrüben - BW 107
• Es ist euch gut, daß ich hingehe - BW 108
• Ich glaube, lieber Herr, hilf meinem Unglauben - BW 109
• Unser Mund sei voll Lachens - BW 110
• Was mein Gott will, das g'scheh allzeit - BW 111
• Der Herr ist mein getreuer Hirt - BW 112
• Herr Jesu Christ, du höchstes Gut - BW 113
• Ach, lieben Christen, seid getrost - BW 114
• Mache dich, mein Geist, bereit - BW 115
• Du Friedefürst, Herr Jesu Christ - BW 116
• Sei Lob und Ehr dem höchsten Gut - BW 117
• O Jesu Christ, mein's Lebens Licht - Vokalwerke MotettenBW 118
• Preise, Jerusalem, den Herrn - BW 119
• Gott, man lobet dich in der Stille - BW 120
• Herr Gott, Beherrscher aller Dinge - BW 120
• Gott, man lobet dich in der Stille - BW 120
• Christum wir sollen loben schon - BW 121
• Das neugeborne Kindelein - BW 122
• Liebster Immanuel, Herzog der Frommen - BW 123
• Meinen Jesum laß ich nicht - BW 124
• Mit Fried und Freud ich fahr dahin - BW 125
• Erhalt uns, Herr, bei deinem Wort - BW 126
• Herr Jesu Christ, wahr' Mensch und Gott - BW 127
• Auf Christi Himmelfahrt allein - BW 128
• Gelobet sei der Herr, mein Gott - BW 129
• Herr Gott, dich loben alle wir - BW 130
• Aus der Tiefen rufe ich, Herr, zu dir - BW 131
• Bereitet die Wege, bereitet die Bahn - BW 132
• Ich freue mich in dir - BW 133
• Ein Herz, das seinen Jesum lebend weiß - BW 134
• Die Zeit, die Tag und Jahre macht - BW 134
• Ach Herr, mich armen Sünder - BW 135
• Erforsche mich, Gott, und erfahre mein Herz - BW 136
• Lobe den Herren, den mächtigen König der Ehren - BW 137
• Warum betrübst du dich, mein Herz - BW 138
• Wohl dem, der sich auf seinen Gott - BW 139
• Wachet auf, ruft uns die Stimme - BW 140
• Lobe den Herrn, meine Seele - BW 143
• Nimm, was dein ist, und gehe hin - BW 144
• Ich lebe, mein Herze, zu deinem Ergötzen (Auf, mein Herz, des Herren Tag. So du mit deimem Munde bekennest Jesum) - BW 145
• Wir müssen durch viel Trübsal in das Reich Gottes gehen - BW 146
• Herz und Mund und Tat und Leben - BW 147
• Bringet dem Herrn Ehre seines Namens - BW 148
• Man singet mit Freuden vom Sieg - BW 149
• Nach dir, Herr, verlanget mich - BW 150
• Süßer Trost, mein Jesus kömmt - BW 151
• Tritt auf die Glaubensbahn - BW 152
• Schau, lieber Gott, wie meine Feind - BW 153
• Mein liebster Jesus ist verlohren - BW 154
• Mein Gott, wie lang, ach lange - BW 155
• Ich steh mit einem Fuß im Grabe - BW 156
• Ich lasse dich nicht, du segnest mich denn - dubbel (F.)BW 157
• Der Friede sei mit dir - dubbel (Mariae Reinigung)BW 158
• Sehet, wir gehn hinauf gen Jerusalem - BW 159
• Komm, du süße Todesstunde - BW 161
• Ach, ich sehe, itzt, da ich zur Hochzeit gehe - BW 162
• Nur jedem das Seine - BW 163
• Ich, die ihr euch von Christo nennet - BW 164
• O heilges Geist- und Wasserbad - BW 165
• Wo gehest du hin? - BW 166
• Ihr Menschen, rühmet Gottes Liebe - BW 167
• Tue Rechnung! Donnerwort - BW 168
• Gott soll allein mein Herze haben - BW 169
• Vergnügte Ruh, beliebte Seelenlust - BW 170
• Gott, wie dein Name, so ist auch dein Ruhm - BW 171
• Erschallet, ihr Lieder - BW 172
• Erhöhtes Fleisch und Blut - BW 173
• Durchlauchtster Leopold - BW 173
• Ich liebe den Höchsten von ganzem Gemüte - BW 174
• Er rufet seinen Schafen mit Namen - BW 175
• Es ist ein trotzig und verzagt Ding - BW 176
• Ich ruf zu dir, Herr Jesu Christ - BW 177
• Wo Gott der Herr nicht bei uns hält - BW 178
• Siehe zu, daß deine Gottesfurcht nicht Heuchelei sei - BW 179
• Schmücke dich, o liebe Seele - BW 180
• Leichtgesinnte Flattergeister - BW 181
• Himmelskönig, sei willkommen - BW 182
• Sie werden euch in den Bann tun - BW 183
• Erwünschtes Freudenlicht - BW 184
• Barmherziges Herze der ewigen Liebe - BW 185
• Ärgre dich, o Seele, nicht - BW 186
• Es wartet alles auf dich - BW 187
• Ich habe meine Zuversicht - BW 188
• Singet dem Herrn ein neues Lied - BW 190
• Gloria in excelsis Deo - BW 191
• Nun danket alle Gott - dubbel (B.)BW 192
• Ihr Tore zu Zion - BW 193
• Ihr Häuser des Himmels, ihr scheinenden Lichter - BW 193
• Höchsterwünschstes Freudenfest - dubbel (C.)BW 194
• Dem Gerechten muß das Licht - BW 195
• Der Herr denket an uns - BW 196
• Gott is unsre Zuversicht - BW 197
• Ehre sei Gott in der Höhe - BW 197
• Laß, Fürstin, laß noch einen Strahl - BW 198
• Mein Herze schwimmt in Blut - BW 199
• Bekennen will ich seinen Namen - BW 200
• Geschwinde, geschwinde, ihr, wirbelnden Winde - BW 201
• Weichet nur, betrübte Schatten - BW 202
• Amore traditore - BW 203
• Ich bin in mir vergnügt - BW 204
• Zerreißet, zersprenget, zertrümmert die Gruft - BW 205
• Blast Lärmen, ihr Feinde! verstärket die Macht - BW 205
• Schleicht, spielende Wellen, und murmelt gelinde - BW 206
• Vereinigte Zwietracht der wechselnden Saiten - BW 207
• Auf, schmetternde Töne der muntern Trompeten - BW 207
• Was mir behagt, ist nur die muntre Jagd - BW 208
• Was mir behagt, ist nur die muntre Jagd - BW 208
• Non sa che sia dolore - BW 209
• O holder Tag, erwünschte Zeit - BW 210
• O angenehme Melodei - BW 210
• Schweigt stille, plaudert nicht - BW 211
• Mer hahn en neue Oberkeet - BW 212
• Laßt uns sorgen, laßt uns wachen - BW 213
• Tönet, ihr Pauken! Erschallet, Trompeten! - BW 214
• Preise dein Glücke, gesegnetes Sachsen - BW 215
• Vergnügte Pleißen-Stadt - BW 216
• Erwählte Pleißenstadt - BW 216
• Meine Seele soll Gott loben - BW 223

• Ach Gott, von Himmel sieh darein - BW 2
• Ach Gott, wie manches Herzeleid - BW 3
• Ach Gott, wie manches Herzeleid - BW 58
• Ach Herr, mich armen Sünder - BW 135
• Ach wie flüchtig, ach wie nichtig - BW 26
• Ach, ich sehe, itzt, da ich zur Hochzeit gehe - BW 162
• Ach, lieben Christen, seid getrost - BW 114
• Allein zu dir, Herr Jesu Christ - BW 33
• Alles nur nach Gottes Willen - BW 72
• Alles, was von Gott geboren - BW 80
• Also hat Gott die Welt geliebt - BW 68
• Am Abend aber desselbigen Sabbats - BW 42
• Amore traditore - BW 203
• Angenehmes Wiederau, freue dich in deinen Auen - BW 30
• Auf Christi Himmelfahrt allein - BW 128
• Auf, schmetternde Töne der muntern Trompeten - BW 207
• Aus der Tiefen rufe ich, Herr, zu dir - BW 131
• Aus tiefer Not schrei ich zu dir - BW 38
• Barmherziges Herze der ewigen Liebe - BW 185
• Bekennen will ich seinen Namen - BW 200
• Bereitet die Wege, bereitet die Bahn - BW 132
• Bisher habt ihr nichts gebeten in meinem Namen - BW 87
• Blast Lärmen, ihr Feinde! verstärket die Macht - BW 205
• Bleib bei uns, denn es will Abend werden - BW 6
• Brich dem Hungrigen dein Brot - BW 39
• Bringet dem Herrn Ehre seines Namens - BW 148
• Christ lag in Todes Banden - BW 4
• Christ unser Herr zum Jordan kam - BW 7
• Christen, ätzet diesen Tag - BW 63
• Christum wir sollen loben schon - BW 121
• Christus, der ist mein Leben - BW 95
• Darzu ist erschienen der Sohn Gottes - BW 40
• Das neugeborne Kindelein - BW 122
• Dem Gerechten muß das Licht - BW 195
• Der Friede sei mit dir - dubbel (Mariae Reinigung)BW 158
• Der Herr denket an uns - BW 196
• Der Herr ist mein getreuer Hirt - BW 112
• Der Himmel dacht auf Anhalts Ruhm und Glück - BW 66
• Der Himmel lach! Die Erde jubilieret - BW 31
• Die Elenden sollen essen - BW 75
• Die Freudet reget sich - dubbel (G.)BW 36
• Die Himmel erzählen die Ehre Gottes - BW 76
• Die Zeit, die Tag und Jahre macht - BW 134
• Du Friedefürst, Herr Jesu Christ - BW 116
• Du Hirte Israel, höre - BW 104
• Du sollt Gott, deinen Herren, lieben - BW 77
• Du wahrer Gott und Davids Sohn - BW 23
• Durchlauchtster Leopold - BW 173
• Ehre sei Gott in der Höhe - BW 197
• Ein Herz, das seinen Jesum lebend weiß - BW 134
• Ein feste Burg ist unser Gott - BW 80
• Ein feste Burg ist unser Gott - BW 80
• Ein ungefärbt Gemüte - BW 24
• Er rufet seinen Schafen mit Namen - BW 175
• Erforsche mich, Gott, und erfahre mein Herz - BW 136
• Erfreut euch, ihr Herzen - BW 66
• Erfreute Zeit im neuen Bunde - BW 83
• Erhalt uns, Herr, bei deinem Wort - BW 126
• Erhöhtes Fleisch und Blut - BW 173
• Erschallet, ihr Lieder - BW 172
• Erwählte Pleißenstadt - BW 216
• Erwünschtes Freudenlicht - BW 184
• Es erhub sich ein Streit - BW 19
• Es ist das Heil uns kommen her - BW 9
• Es ist dir gesagt, Mensch, was gut ist - BW 45
• Es ist ein trotzig und verzagt Ding - BW 176
• Es ist euch gut, daß ich hingehe - BW 108
• Es ist nichts Gesundes an meinem Leibe - BW 25
• Es reißet euch ein schrecklich Ende - BW 90
• Es wartet alles auf dich - BW 187
• Falsche Welt, dir trau ich nicht - BW 52
• Freue dich, erlöste Schar - BW 30
• Geist und Seele wird verwirret - BW 35
• Gelobet sei der Herr, mein Gott - BW 129
• Gelobet seist du, Jesu Christ - BW 91
• Geschwinde, geschwinde, ihr, wirbelnden Winde - BW 201
• Gleichwie der Regen und Schnee von Himmel fällt - BW 18
• Gloria in excelsis Deo - BW 191
• Gott fähret auf mit Jauchzen - BW 43
• Gott is unsre Zuversicht - BW 197
• Gott ist mein König - BW 71
• Gott soll allein mein Herze haben - BW 169
• Gott, der Herr, ist Sonn und Schild - BW 79
• Gott, man lobet dich in der Stille - BW 120
• Gott, man lobet dich in der Stille - BW 120
• Gott, wie dein Name, so ist auch dein Ruhm - BW 171
• Gottes Zeit ist die allerbeste Zeit - BW 106
• Gottlob! nun geht das Jahr zu Ende - BW 28
• Halt im Gedächtnis Jesum Christ - BW 67
• Herr Christ, der einge Gottessohn - BW 96
• Herr Gott, Beherrscher aller Dinge - BW 120
• Herr Gott, dich loben alle wir - BW 130
• Herr Gott, dich loben wir - BW 16
• Herr Jesu Christ, du höchstes Gut - BW 113
• Herr Jesu Christ, wahr' Mensch und Gott - BW 127
• Herr, deine Augen sehen nach dem Glauben - BW 102
• Herr, gehe nicht ins Gericht - BW 105
• Herr, wie du willt, so schicks mit mir - BW 73
• Herz und Mund und Tat und Leben - BW 147
• Herz und Mund und Tat und Leben - BW 147
• Himmelskönig, sei willkommen - BW 182
• Höchsterwünschstes Freudenfest - dubbel (C.)BW 194
• Ich armer Mensch, ich Sündenknecht - BW 55
• Ich bin ein guter Hirt - BW 85
• Ich bin in mir vergnügt - BW 204
• Ich bin vergnügt mit meinem Glücke - BW 84
• Ich elender Mensch, werd wird mich erlösen - BW 48
• Ich freue mich in dir - BW 133
• Ich geh und suche mit Verlangen - BW 49
• Ich glaube, lieber Herr, hilf meinem Unglauben - BW 109
• Ich hab in Gottes Herz und Sinn - BW 92
• Ich habe genung - BW 82
• Ich habe meine Zuversicht - BW 188
• Ich hatte viel Bekümmernis - dubbel (B.)BW 21
• Ich lasse dich nicht, du segnest mich denn - dubbel (F.)BW 157
• Ich lebe, mein Herze, zu deinem Ergötzen (Auf, mein Herz, des Herren Tag. So du mit deimem Munde bekennest Jesum) - BW 145
• Ich liebe den Höchsten von ganzem Gemüte - BW 174
• Ich ruf zu dir, Herr Jesu Christ - BW 177
• Ich steh mit einem Fuß im Grabe - BW 156
• Ich werdet weinen und heulen - BW 103
• Ich will den Kreuzstab gerne tragen - BW 56
• Ich, die ihr euch von Christo nennet - BW 164
• Ihr Häuser des Himmels, ihr scheinenden Lichter - BW 193
• Ihr Menschen, rühmet Gottes Liebe - BW 167
• Ihr Tore zu Zion - BW 193
• In allen meinen Taten - BW 97
• Jauchzet Gott in allen Landen - dubbel (B.)BW 51
• Jesu nun sei gepreiset - BW 41
• Jesu, der du meine Seele - BW 78
• Jesus nam zu sich die Zwölfe - BW 22
• Jesus schläft, was soll ich hoffen - BW 81
• Komm, du süße Todesstunde - BW 161
• Laß, Fürstin, laß noch einen Strahl - BW 198
• Laßt uns sorgen, laßt uns wachen - BW 213
• Leichtgesinnte Flattergeister - BW 181
• Liebster Gott, wenn werd ich sterben - BW 8
• Liebster Immanuel, Herzog der Frommen - BW 123
• Liebster Jesu, mein Verlangen - BW 32
• Lobe den Herren, den mächtigen König der Ehren - BW 137
• Lobe den Herrn, meine Seele - BW 143
• Lobe den Herrn, meine Seele - BW 69
• Lobe den Herrn, meine Seele - BW 69
• Lobet Gott in seinen Reichen - Vokalwerke Passionen und OratorienBW 11
• Mache dich, mein Geist, bereit - BW 115
• Man singet mit Freuden vom Sieg - BW 149
• Mein Gott, wie lang, ach lange - BW 155
• Mein Herze schwimmt in Blut - BW 199
• Mein liebster Jesus ist verlohren - BW 154
• Meine Seel erhebt den Herren - BW 10
• Meine Seele soll Gott loben - BW 223
• Meine Seufzer, meine Tränen - BW 13
• Meinen Jesum laß ich nicht - BW 124
• Mer hahn en neue Oberkeet - BW 212
• Mit Fried und Freud ich fahr dahin - BW 125
• Nach dir, Herr, verlanget mich - BW 150
• Nimm von uns, Herr, du treuer Gott - BW 101
• Nimm, was dein ist, und gehe hin - BW 144
• Non sa che sia dolore - BW 209
• Nun danket alle Gott - dubbel (B.)BW 192
• Nun ist das Heil und die Kraft - BW 50
• Nun komm, der Heiden Heiland - BW 61
• Nun komm, der Heiden Heiland - BW 62
• Nur jedem das Seine - BW 163
• O Ewigkeit, du Donnerwort - BW 20
• O Ewigkeit, du Donnerwort - BW 60
• O Jesu Christ, mein's Lebens Licht - Vokalwerke MotettenBW 118
• O angenehme Melodei - BW 210
• O ewiges Feuer, o Ursprung der Liebe - BW 34
• O ewiges Feuer, o Ursprung der Liebe - BW 34
• O heilges Geist- und Wasserbad - BW 165
• O holder Tag, erwünschte Zeit - BW 210
• Preise dein Glücke, gesegnetes Sachsen - BW 215
• Preise, Jerusalem, den Herrn - BW 119
• Schau, lieber Gott, wie meine Feind - BW 153
• Schauet doch und sehet, ob irgend ein Schmerz sei - BW 46
• Schleicht, spielende Wellen, und murmelt gelinde - BW 206
• Schmücke dich, o liebe Seele - BW 180
• Schweigt stille, plaudert nicht - BW 211
• Schwingt freudig euch empor (endgültige Fassung) - BW 36
• Schwingt freudig euch empor (ältere Fassung) - BW 36
• Schwingt freudig euch empor - BW 36
• Sehet, welch eine Liebe hat uns der Vater erzeiget - BW 64
• Sehet, wir gehn hinauf gen Jerusalem - BW 159
• Sei Lob und Ehr dem höchsten Gut - BW 117
• Sei Lob und Preis mit Ehren - BW 28
• Selig ist der Mann - BW 57
• Sie werden aus Saba alle kommen - BW 65
• Sie werden euch in den Bann tun - BW 183
• Sie werden euch in den Bann tun - BW 44
• Siehe zu, daß deine Gottesfurcht nicht Heuchelei sei - BW 179
• Siehe, ich will viel Fischer aussenden - BW 88
• Singet dem Herrn ein neues Lied - BW 190
• Singet dem Herrn ein neues Lied - BW 190
• Steigt freudig in die Luft - BW 36
• Süßer Trost, mein Jesus kömmt - BW 151
• Tritt auf die Glaubensbahn - BW 152
• Tue Rechnung! Donnerwort - BW 168
• Tönet, ihr Pauken! Erschallet, Trompeten! - BW 214
• Unser Mund sei voll Lachens - BW 110
• Vereinigte Zwietracht der wechselnden Saiten - BW 207
• Vergnügte Pleißen-Stadt - BW 216
• Vergnügte Ruh, beliebte Seelenlust - BW 170
• Wachet auf, ruft uns die Stimme - BW 140
• Wachet! betet! betet! wachet! - BW 70
• Wachet! betet! betet! wachet! - BW 70
• Wahrlich, wahrlich, ich sage euch - BW 86
• Warum betrübst du dich, mein Herz - BW 138
• Was Gott tut, das ist wohlgetan - BW 100
• Was Gott tut, das ist wohlgetan - BW 98
• Was Gott tut, das ist wohlgetan - BW 99
• Was frag ich nach der Welt - BW 94
• Was mein Gott will, das g'scheh allzeit - BW 111
• Was mir behagt, ist nur die muntre Jagd - BW 208
• Was mir behagt, ist nur die muntre Jagd - BW 208
• Was soll ich aus dir machen, Ephraim - BW 89
• Was willst du dich betrüben - BW 107
• Weichet nur, betrübte Schatten - BW 202
• Weinen, Klagen, Sorgen, Zagen - BW 12
• Wer Dank opfert, der preiset mich - BW 17
• Wer da gläubet und getauft wird - BW 37
• Wer mich liebet, der wird mein Word halten - BW 59
• Wer mich liebet, der wird mein Word halten - BW 74
• Wer nur den lieben Gott läßt walten - BW 93
• Wer sich selbst erhöhet, der soll erniedriget werden - BW 47
• Wer weiß, wie nahe mir ein Ende - BW 27
• Widerstehe doch der Sünde - BW 54
• Wie schön leuchtet der Morgenstern - BW 1
• Wir danken dir, Gott, wir danken dir - BW 29
• Wir müssen durch viel Trübsal in das Reich Gottes gehen - BW 146
• Wo Gott der Herr nicht bei uns hält - BW 178
• Wo gehest du hin? - BW 166
• Wo soll ich fliehen hin - BW 5
• Wohl dem, der sich auf seinen Gott - BW 139
• Wär Gott nicht mit uns diese Zeit - BW 14
• Zerreißet, zersprenget, zertrümmert die Gruft - BW 205
• Ärgre dich, o Seele, nicht - BW 186

Here - list of Bach's cantatas in BWV-numbers and alphabetically. Some well-known cantatas are printed in bold.

For identifying the cantatas by melody it is a good idea to copy all the MIDI-files - for all Bach, actually. They are rather good, at least for recognising the pieces.

Itseään fiksumpi

Wikipedia really is incredible. On Thursday evening I tried "Election 2006" and got besides the result in detail a fine resumé about the American system that tends to baffle outsiders. So Wikipedia is really challenging even television and giving exactly the thing we do not easily get from American media - backgrounds, level-headed analysis.

In addition, I agree that it is both larger and better than its printed competitors. Good-bye, Encyclopaedia Britannica.

* * *

Itseään parempaan seuraan joutuminen on moraalinen ongelma. Itseään fiksumpaan seuraan joutuminen on ylivoimainen älyllinen ongelma. Miten voisin ymmärtää, että en ymmärrä?

Kuvassa on fyysikko Richard Feynman. Hänen kevyet muistelmansa ("Surely Your Are Joking Mr. Feynman"), joita on monta nidettä, ja Gleickin elämäkerta "Genius" kertovat paljon tästä kaverista, jonka älyllinen kapasiteetti ja vääntö oli omaa luokkaansa jopa Manhattan-projektin fyysikkojen joukossa, puhumattakaan Princetonin akateemisesta ympäristöstä.

Häntä pidettiin myös tärähtäneenä, koska hän opiskeli ja oppi rummunsoittoa sambakoulussa ja avasi mayojen kuvakirjoitusta. Lisäksi hän harrasti kassakaappien murtamista.

Meidän jotka emme ole matemaatikkoja emmekä luonnontieteilijöitä, on helppoa kohauttaa luisuja harteitamme. Joku nyt on hyvä laskemaan ja joku toinen saa kierretyksi kielensä torveksi.

Ellei muu auta, sorrumme Valittujen Palojen tasolle ja mutisemme "neroista". Se on hyvä strategia. Etevä henkilö ikään kuin kuuluu toiseen biologiseen lajiin.

Olen lehteillyt Feynmanin mloniosaista korkeaoulu-fysiikkaa, enkä ymmärrä siitä mitään. Se on kuulemma aika kova pala alan opiskelijoillekin. Minulla on hyllyssä "QED", jota en liioin ymmärrä, koska se kuuluu olevan yksi vuosisadan hienoimpia oppikirjoja (Quantum Electronic Dymanics - mutta myös M.O.T, koska lyhenne merkitsee Quod Erat Demonstrandum).

Tunnen muutamia ihmisiä, kuten Pekka N., jotka ihan vakavissaan ihmettelevät TKK:n korkeakoulumatematiikasta puhuttua - näkeehän ne vastaukset suoraan kysymyksistä ja laskutoimistusten paperille merkitseminen on vain ylimääräinen vaiva.

Vaimovainajani Marja, joka ei ollut muusikko, tapasi joskus kimmastua, kun sekoitin Brahmsin Beethoveniin. "Miten joku voi olla noin tyhmä." Yritin varovasti urkkia, että mistä sen sitten erottaa, mutta vastaus jäi minulle pysyvästi epäselväksi. Hänellä oli jokin absoluuttinen intervallikorva niin että hänelle pienikin musiikkipätkä näyättäytyi "käsialana", jonka tunnisti itsestään selvästi koosta, kallistuksesta, painosta, ylä- ja alapituuksista, nopeudesta, girlandeista tai arkadeista.

Älyllinen ongelmani on vakava. Intuitioni esimerkiksi sanoo, että B. Wahlroos on vaaralline henkilö, joka tulee vielä aiheuttamaan onnettomuutta, mutta en osaa perustella tätä.

Kerran jossain, Lontoossa tai Madridissa, en muista, luento päättyi ja sanoin ystävälleni Robin Jacobille, että olipa niin hieno esitys ohjelmistopatenteista, että harvoin on kuultu. "Kyllä on älykäs mies." Robin mietti ja sanoi:"No, he is not intelligent. He is just clever."

Wahlroos on nokkela kuin piru ja siis nopeajärkinen.

Toisaalta sitten nopeajärkisyys on ihmiselle hyvin vakava haaste. Tunnen ihmisiä, jotka vilkkaan älynsä ansiosta ymmärtävät asiat väärin muutamassa sekunnissa. Tunnen ihmisiä, jotka päätyvät merkittäviin suorituksiin - esimerkiksi kirjoittavat hyvän romaanin - ja perustelevat tapahtunutta hämillisesti sanomalla että kun minä olen niin tyhmä mies, niin on ihan pakko ajatella.

Legendan mukaan muuan esineoikeuden professori, joka mullisti alansa ajattelun, teki väitöskirjaansa ainakin puoli vuotta niin että hän istui valkoisen paperin ääressä kynä tanassa kahdeksan tuntia pävissä. Puolen vuoden ajattelun jälkeen hän alkoi kirjoittaa.

Ainakaan juristikunnassa sellaisia pitkänmatkan ajattelijoita ei ole paljon. Useimien pätevien henkilöidenkin ammattitaito ja äly on pohjaltaa virkaamista - tasaista joustinneuletta syntyy ja välillä oikein-nurin -kudosta, ja sitten työ onkin valmis. Tarvitaan kokemusta ja lahjakkuutta ja pitkäjänteisyyttä - varsinkin ellei ole mallia ja työohjetta - mutta ei mitään poikkeuksellista kyvykkyyttä.

Tämä viimeksi mainittu ihmislaji on se, jonka varassa maailma pyörii. Henkilökohtaisesti suhtaudun hyvin epäluuloisesti Mensan jäseniin ja muihin vahvan älyperäisiin puuhiin sortuneisiin.

Ei siitä tietenkään voi ketään moittia, että on saanut syntymälahjoja isolla kauhalla, mutta enemmän mailma vaatii luonnetta kuin lahjakkuutta.

Yhden kerran join kahvia Volokhin kanssa, jolla taisi olla kolme väitöskirjaa UCLA:sta 16-vuotiaana. Käsitin hämärästi, että hän puhui viisaita, mutta olin huojentunut, kun hän kolmannen kerran kelloa katsottuaan poistui paikalta ja jäin seuraamaan campuksella roihuavia intohimoja jalavien alla.

En myöskään pidä Hessen "Lasihelmipelistä". Kunnioitan sitä, en pidä.

Pentti Haanpäästä ja sitten Väinö Linnasta on sanottu suulla suuremmalla, että heidän kirjoissaan ei esiinny kehittyneitä (eteviä) ihmisiä. Erehdys: molempien kaikissa kirjoissa esiintyy, nimittäin kirjoittaja itse. Mutta koska he ovat niin hyviä kirjailijoita, ja viisaita, heillä ei ole aikaa esitellä itseään eikä omaa tavatonta etevyyttään, vaan he kuvaava t muita ihmisiä ja ihmisten suhteita.

"Tuntematon sotilas" on sotaromaani. (Eikö olekin tyhjentävästi määritelty.) Hyvin monet hyvät romaanit ovat sotaromaaneja. Ne kuvaavat kaikkien sotaa kaikkia vastaan.

Ihmisillä on kertakaikkiaan tapana vertailla itseään ja toisia, ja vertailu päätyy useasti vertailijan kannalta mairittelevaan tulokseen. Kaksi aikamme ongelmaa, nimittäin toimintaviihde ja urheilu, perustelevat keinotekoisin säännöin luotuihin vertailutilanteeseen. Koulun käyminen, yliopistoon pääseminen, väitöskirjan taso ja muut sellaiset ovat samanlaisia, pohjaltaan keiotekoisia ja jonninjoutavia leikkikilpailuja.

Mutta sitä, että toinen on aivan ylivoimainen - salaa - ei ehkä voi käsittää. Siis sillä tavalla kuin esimerkiksi "Tuntemattoman" Rokka, Vanhala ja Honkajoki eli veijari, narri ja hölmö. Upseeri kuin upseeri sotkeutuu heidän kanssaan, sillä terve, liikkuva ja iloinen äly on kuin kourallinen kusiaisia.

Saarnamies on saarnansa vanki. Veijari saattaa lystikseen vaihtaa roolia kesken lauseen, koska parodia, satiiri ja sarkasmi ovat hänelle itsestään selviä. "Sie haastat leikkii tosissais", moittii Rokka Sinkkosta.

"Ensi kertaa elämässään tämä kasarmisielu tajusi, ettei hänelle annettu minkäänlaista arvoa, ja se järkytti häntä perin pohjin."

Niin - Feynmanista, joka oli parempi laskemaan kuin Einstein. Hänen viimeisistä luennoistaan kvanttifysiikan ja siis kosmologian perusteista muuan päättyy suunnilleen näin: "Ongelma on se, että tiedämme niin vähän. Ja se, että olemme niin tyhmiä."

Masala Masaby

Murtomiehen ongelma: miten varastaa? - Kuvien varastaminen kirjoista skannaamalla vaatii taistelua rasteria vastaan. Tällaisia mielestäni välttäviä tuloksia saa aikaan kikkailemalla Photoshopilla: Grayscale - Gaussian Blur - Sharpen - Unsharp Mask - Curves (kontrasti). Jätän filttereiden arvot kokeiltavaksi.

Yläkuvassa on Lingonbacka, jonka nimeksi on näemmä otettu myös Puolukkamäki. Se on Vanhan kirkkotien varressa Masalassa risteykseen tultaessa siinä missä on vasemmalla urheilukenttä. Kuten nähdään, rakennuksessa oli ilmajohtojen aikakaudella seudun puhelinkeskus eli sentraali. Kuva on ajalta ennen parenteesia. "Porkala-parentesen" eli sulkumerkit on ruotsinkielisten nimitys vuosille 1944-1957 eli Porkkalan vuokra-ajalle. Neuvostoliiton raja oli silloin Masalan ja Luoman välissä.

Mathildebergin omistaja Franz Grümmer ei voinut sanoa vaimolleen: I never promised you a rose garde. Ei hän kyllä varmaan osannut englantiakaan. Mutta Suomen leikkokukkien viljelyn syntysija on Jorvas ja Mathildeberg on se paikka, joka on Hangontien ja Kehä kolmosen risteyksessä. Vuodesta 1909 sieltä vietiin junanvaunullinen ruusuja Pietariin harva se päivä. Sotien välisenä aikana Jorvaksessa ja Masalassa oli kymmeniä kaupallisia puutarhoja. Parenteesin jälkeen ei ollut jäljellä mitään, ja vain pieni osa rakennettiin uudelleen.

Seudulla olivat myös Uudenmaan ja Suomen ehkä suurimmat hedelmäpuutarhat ja Kirsikkapuistot. Ne paleltuivat Talvisodan aikana. Mutta silti kriikuna olisi hyvä vaakunaeläin tälle kunnalle tai näille kylille.

Tämä kirjoitus on asiallinen pari eiliselle Calvino-parafraasille. Masalassa minua hämmentävät kadonneet herraskartanot, joista Sundsberg oli Espoonkartanon kokoinen ja näköinen, Hullus muuten muhkea mutta nimeltään niin hankala, että paikka on nykyisin Framnäs.

Muinaiset kirkonkylät, kuten Kauhava, jonne menen siihen toimeen käskettynä itsenäisyyspäivänä, ovat kertakaikkisesti muuttuneet, ja se on ajan kulumista, jota vanhukset ovat alati vaikertaneet. Mutta tuo tuollainen Masala ja tämä tällainen Jorvas ovat kokeneet amputaation - parenteesi - ja kulmilla vaistoaa kummitusten paljouden ja kuolleiden kohinan.

Sundsbergiin on muuttanut ziljoona uutta perhettä. Tervetuloa ja viihtykää.

Epäilen että monet heistä eivät tiedä, että he eivät asu Espoossa, vaan maalaiskunnassa, jolla on omat toimensa, elimensä ja konttorinsa ja kansliansa, joissa vielä hiljan useimpien työntekijöiden sukunimi oli Åberg tai Engström. Paikkakunnan suurmiessuku on Adlercreutz - juuri se sama. Erik A. osallistui Kirkkonummen keskustan suunnitteluun sellaisin seurauksin, että kirkon seutu kirjastoineen taitaa olla Suomessa ainoa kirkonkylätaajama, jota ei ole totaalisesti pilattu pankkien ja kauppaketjujen kiima-aikana 1970-luvulla. Torin seutu on viihtyisä ja kirkko hautausmaineen komea. Juopot ja eläkeläiset viihtyvät. Kirjasto hankkii minulle kaukolainaamalla niteitä etäältä Espoosta ja jopa Helsingistä asti.

Kirjaston hienoin puoli on se, että ne ottavat omia kirjojaan takaisin ihan ilmaiseksi. Ajatella! Joskus olen yrittänyt sujauttaa omia kirjojani joukkoon mutta jäänyt kiinni. Se on se kirottu tietotekniikka.

Yhteistyökumppanilleni Kirkkkonummen kirjastolle tiedoksi: kukaties merkittävin Kirkkonummeen liittyvä kirjailija ei ole Kjell Westö, joka on bongattu paikkakunnan Prismassa, eikä edes Kyösti Wilkuna, joka majaili Jorvaksessa, eikä Arvid Mörne, joka on paikkakunnan hovirunoilija, eikä Paul von Martens, joka asuu tuossa, eikä Juhani Seppovaara, joka asuu tässä.

Lähteiden mukaan nurmijärveläinen A. Stenvall viivytteli kesän Ingvaldsissa eli Masalassa tai Jorvaksessa prepatessaan ylioppilastutkintoon. Hänen lähettämänsä sydänjuuria myöten tympääntynyt kirje on tallella. Hän siis pääsi ylioppilaaksi niukin naukin ja ryhtyi sitten kirjoittamaan romaanikirjoja, muun ohella Siuntiossa erään pitokokin hoidossa, ja tuloksena oli kirjallisuusprofessorin raivo ja akateemisten tukijoiden syvä pettymys.

"Det är inte det Finska folk jag känner", kirjoitti Agathon Meurman Y.S. Yrjö-Koskiselle syvästi tuohtuneena.

Hans Brennerin "Masaby - från bondby till tätort" on myynnissä ainakin Masalan K-kaupassa. Kustantajaa ei ole. Julkaisija on "Projektgruppen fpr Masaby historik". Kirja julkaistiin myös Suomeksi. Se on rehentelemätöntä amatöörin työtä. Amatööri tarkoittaa harrastelijaa ja samalla ihmistä, joka rakastaa aihettaan.

Olen kolmekymmentä vuotta katsellut maisemasta Masalan komeiksi mainittujen maalaistalojen paikkoja tietäen, että Kuninkaantie eli vanha Viipurin tie oli käytössä jo pakanuuden aikana. Tästä mentiin Espoonkartanon kautta Helsingin kuninkaankartanoon ja Helsingin pitäjän kirkolle. Kirkkonummi oli virolaisen Paadisten luostarin "alusmaa" jo 1300-luvulla eli paljon vanhempi keksintö kuin Helsinki.

Asiasta lähemmin Backman - Ihrcke-Åberg - Kyrkslätts hembygdsförening "Det gamla Kyrkslätt (2003). Tämä kirja on runsassisältöinen mutta vaikeakäyttöinen.

Näistä kahdesta kirjasta päättelin, että ajoittain monimutkaiset suhteemme kuntaan (tie, viemäri, kaava) eivät johdu pelkästään meistä. Syy on yksinkertaisempi: ne vihaa meitä.

Kyrkslätt oli tukevasti ruotsinkielinen. Me 1970-luvun alussa tänne muuttaneet suomenkieliset olemme tunkeilijoita. Asiaa ei auttanut, että puhuin ruotsia naapureille ja kunnan herroille ja rouville.

Täällä ruotsinkielisten prosentti on nyt 17,7. Näppituntumalta suomenkielisten osuus ei ollut 30 vuotta sitten tuota suurempi.

Ehkä suuttuvat minulle, kun luen heidän kotiseutukirjojaan rivien välistä. Lapsiltani olen kuitenkin kuullut, että kyllä kielisuhteissa oli kitkaa vielä 70-luvulla ja 80-luvulla. Kiirehdin lisäämään, että nyreä suhtautuminen tulokkaisiin on minulla itselläni verissä Pohjanmaan perua - 20 vuoden kunnassa asumisen jälkeen voidaan jo ryhtyä nyökkäämään mutta vain noin, niskaa nykäisemällä. 30 vuoden kuluttua saatetaan sanoa jo päivää, mutta yrmeästi.

Paikkakunta

Kuvittelen paikkakunnan muistini kautta. Maanviljelyn ohella siellä tehtiin puukkoja ja kudotiin, kudottiin aivan vimmatusti. Yhteen aikaan puhetta ei tahtonut kuulla kangaspuiden paukkeelta. Ihmiset oppivat keskustelemaan huutamalla. Iltaisin huudettiin virsiä.

Tänäkin päivänä suuren kaupungin torilla on ehkä myytävänä riepumattoja, jotka on kudottu siellä, ja kaitaliinoja, jotka nekin ovat sikäläistä työtä. Mutta kotiteollisuutta ei enää ole ja kutomot, repimöt ja värjäämöt ovat lopettaneet toimintansa.

Enää ei kuulu vinkuvaa ääntä, kun naiset kuljettivat polkupyörällä kotikutomosta lankavyyhtejä syrjäkylille ja sitten takaisin valmiita kudonnaisia, joihin langat olivat kadonneet loimiksi.

Ellei perheessä ollut perintöryijyä, sellainen tehtiin, ja värjätyissä langoissa riitti solmimista ja elämänpuissa ja kukissa ja aittojen kuvissa värien valikoimista.

Ompeluseurassa kaikilla oli kudin ja neljä sukkapuikkoa, paitsi joillakin jotka tekivät villapaitaa, kaksi pitkää puikkoa ja monta lankakerää.

Mielessäni talot ovat kadonneet ja ihmiset olen poistanut kuvista, koska heitä ei enää ole. Ihmisten ja heidän hyvien eläintensä reitit on merkitty langoilla, jotka on katkottu puukoilla. Maantien ojassa voi nähdä hylätyt vyyhdinpuut ja palan kaidetta eli pirtaa.

Aina kun joku lähti asialle naapuriin tai kirkolle tai hakemaan miestä poliisiputkasta, hän veti perässään lankaa, ja nykyinen lankojen tiheikkö on graafi. Siitä näkee, ketkä oli tekemisissä toistensa kanssa ja miten usein.

Kun kuolema kävi, kamarista vedettiin musta lanka hautausmaalle. Arkilangat olivat harmaita. Langat naapurin tytön ikkunan alle ja kamariin olivat teietysti punaisia. Asemalta osuuskaupan varastoon langan näyttääkin korvaavan köysi, ei kuitenkaan vaijeri. Vaikka siellä ei ole järveä, joki vain, myös kalastajalankaa näkyy silmissäni, lujien suhteiden jäljiltä, ja sen katkaisemiseen niitä puukkkoja tarvittiinkin, koska oikea hauenkoukkulanka ei katkea edes puremalla.

Taivaalla lentää kaksitasoinen lentokone, jonka alempi taso on hiukan pienempi kuin ylempi, ja punainen. Se vetää perässään maalivaatetta, mutta siinä on jotain unen kirjoitusta, valkoista punaisella pohjalla.

Jos pääsisi katsomaan tuosta lentokoneesta, kadonneet talot näkisi lankojen solmukohtina.

Purettua kotitaloani ei voi olla huomaamatta. Sinne on paljon reunoja.

Mietin iterointia ja pohdin, olisiko näkemäni kadonneitten kylien ja menneisyyden talojen verkosto NP-täydellinen? Ajassa, ehkä. Kuka tietää. En osaa laskea niin hyvin.

Linnaa vaan

- - - Tekninen ehdotus lukijoille. - Toisia koristelut huvittavat ja toisia kiukuttavat. Olen itse siirtynyt seuraamaan tiettyjä uutisia, joitakin lehteä, arvosteluja ja blogeja RSS-syötteellä. Sen kautta tämäkin blogi näyttäytyy siistinä tekstinä niin että jopa Hellaakoski-vainaa olisi iloinnut siitä ("...sinut tahdon alastonna - - - ilman rihkamaa muiden antamaa...)

Itse olen valitettavasti widgeteistä hurmaantuva.

Yksi keino on ilmaisohjelma Netvibes.
========================================================

Yksi herastuomareista tapasi sanoa "Linna vaan", milloin sattui heräämään kihlakunnanoikeuden istunnossa. Hän oli tässä johdonmukainen, sikäli kuin edes tiesi, mikä juttu oli meneillään.

Väinö Linnan vastaanotosta ja jälkimaineesta on kaksi ajankohtaista kirjaa, Jaakko Syrjän "Muistissa Väinö Linna", ensimmäinen osa, jolle odotetaan kovasti jatkoa. Toinen on Aulis Aarnion "Surullinen humoristi - keskusteluja Jaakko Syrjän kanssa".

Jaakko Syrjä oli hyvin nuori palomies, kun hän alkoi istua Linnan hetekan reunalla Puuvillatehtaankadulla Tampereella ja kuunnella, kun kirjoittaja luki "Tuntemattoman sotilaan" liuskoja. Myöhemmin hänestä tuli kirjailija, kustannustoimittaja ja yksi suomen herkkäkorvaisimpia ja hyvävaistoisimpia kirjallisuusmiehiä. Jaakkoa on välillä paheksuttu ja kummasteltu siitä, että hän on hieno ihminen, joka ei työnny esiin eikä rupea edes riitelemään, kun toiset ratsastavat hänen teoillaan.

Aulis Aarnio on eläkkeellä oleva juristiprofessori Kangasalta ja kirjailija ja Syrjän ystävä.

Olen hyvin kiinnostunut Linnasta siksi että Helsingin kirjallisuuspiirien avoin ja kätketty Linnan vähättely jatkui niin monta kymmentä vuotta eikä ole ehkä vieläkään ohi. Periaatteessa liberaali intelligentsija on ollut oudon yksimielinen perinteisen kulttuurieliitin kanssa arvioidessaan Linnan tosin lahjakkaaksi mutta syvästi takapajuiseksi traditionalistiksi, jolle kuuluu paikka korkeintaan kirjallisuushistorian pölyttyneellä perähyllyllä erinäisten luonnonhistoriallisten preparaattien joukossa.

Syrjä henkilöi tämän vastakkainasettelun hyvin varovasti ja kautta rantain Tuomas Anhavaan, kun taas Aarnio johdattaa keskustelun 1970-luvulle, väkevän radikalisoitumisen aikaan, jolloin monelta putosi remmi päältä ja kierroksen karkasivat.

Juristeilla oli omat ylilyöntinsä. Riehuminen oli vuodesta 1970 niin rajua, että se johti vain lujaan vastarintaan niin että esimerkiksi oikeuslaitoksessa ei tapahtunut oikeastaan mitään kahteenkymmeneenviiteen vuoteen.

Linnan kahden suuren romaanin eli Tuntemattoman ja Pohjantähti-trilogian synti oli tavallisen ihmisen näkökulma. Kansanvalistuksen aate oli kumminkin vielä sotien jälkeen vahva. Sellaisia työläiskirjailijoita jopa juhlittiin, jotka "kehittivät itseään" omaksumaan kansa- ja rippikoulun arvoja.

Nyt on siis puhe ajasta ennen puolupoliittisten tunnusten omaksumista eli 1960-luvun loppua. Ja tässä ja nyt on puhe vain kirjallistaiteellisista perusteluista.

Linna on silmissämme nyt suuri uudistaja - silloin suuri taantuja. Anhavaan, Kai Laitiseen, Hormian veljeksiin ja muutamiin muihin henkilöitynyt kirjallisuuden modernismi hallitsi Otavassa ja Parnassossa. Viihde- ja poikakirjailijat Waltari ja Linna toimivat taantumuksen siipien suojassa WSOY:ssä. Helsingin Sanomat asettui selkeästi ensin mainittuun leiriin ja edesmennyt Uusi Suomi viimeksi mainittuun.

Linna ei ollut punikkisukua ja suhtautui vielä romaaneja kirjoittaessaan kaikkeen puoluepolitiikkaan kylmästi. Kansakunnan kaapin päällä ollessaan hän saattoi omassa mielessään vertautua 1930-luvun demareihin, siis Janne Kivivuoren tyyppiin. Waltari varoi politiikkaa mutta sanoi kommunistillekin kädestä päivää.

Syrjän lukuvihjeiden ja ehkä osittain oman ymmärryksen avulla en näkisi Linnan pääsynniksi "isänmaallisuuden" tahraamista enkä punikkien ymmärtämistä, vaikka näistä puhuttiin paljon. Anteeksiantamatonta oli se, että mies valitsi itse arvonsa ja väitti, että suurista ajatuksista vain ohimennen kansakoulussa kuulleet miehet ja naiset olivat rakentamassa niitä puhujakorokkeita ja saarnastuoleja, joista käsin heitä sanottiin tyhmiksi, laiskoiksi ja oppimattomiksi.

Tätä nykyä yhteisöä verrataan mielellään verkkoon, jossa signaalit kulkevat ylös ja alas, eteen ja taakse, sinne ja tänne. Entinen kielikuva oli pyramidi tai väkevä rakennus, jossa yhteinen kansa kantoi painon perustuksena niin että enkelit ja heidän tulkkinsa voisivat huhuilla torneissa.

Linnan romanit piirtävät tällaisen verkon. Kirjallisuudentutkimus ymmärsi, mistä todellisuudessa oli kysymys, oikeastaan vasta Jyrki Nummen tutkimuksista, joista 1993 ilmestynyt väitöskirja oli tärkein. Nummesta tuli sitten professori. Taustalla ovat tamperelaisten ja heidän riveissään Syrjän oivallukset.

Vielä nyt Helsingissä kuulee sanottavan, että olihan se Linna hyvä kirjoittamaan repliikkejä mutta varsinainen kerronta on niin junnaavaa.

Tapahtumien ja muutosten sijoittaminen repliikkeihin ja kerronnan silmukoiminen välimatkan päähän romaanin kiihkeästä tapahtumasta oli muuten Kiven "Seitsemän veljeksen" tekniikka, josta kirjoittajaa kuritettiin. Linna kai oivalsi tämän Tolstoilta - että suunnitelmat laaditaan jälkeenpäin ja että puheet ja teot eivät yleensä kohtaa.

Jaakko Syrjällä oli mielenkiintoinen näköalapaikka Kirjailijaliiton puheenjohtajana 1970-luvulla mutta vielä mielenkiintoisempi kotona - vaimo Kirsi Kunnas on modernistina "luopio" ja joutavien lastenrunojen kirjoittaja, läheiset ystävät kuten Eeva-Liisa Manner pidettiin syrjässä valtavirrasta, toinen läheinen ystävä, Veikko Sinisalo, nimettiin Saarikosken suulla Suomen huonoimmaksi näyttelijäksi. Kaiken kukkuraksi pojat kääntyivät rokki-kulttuurin ja menestyivät yhtyeellä, jonka nimeksi pantiin Eppu Normaali.

Minä jankutan näitä asioita tässä blogissa kavaltaakseni omat ystäväni ja purrakseni vielä kerran käsiä, jotka ovat minua ruokkineet. Tosin lensin niin kuin leppäkeihäs Otavan piiristä 1980-luvun alussa ja välit Haavikkoon viilenivät, jäätyivät ja katosivat.

In the end of the day bottomline on... - Tämä kapaleen alku oli siis parodiaa - nyt näyttää siltä, että kirjallisuuden modernismi kuoli ennen kuin Anhava (2001) ja että akateemikot Haavikko ja Meri eivät ole kirjallisuutemme koko kuva eivätkä isänmaamme äidinkasvot.

Ottelussa eivät olleet mukana Jokerit ja Tappara, vaan Helsinki ja Tampere.

Arvioisin että Helsinki voitti Tampereen lukuisista jäähyistä huolimatta 3 - 0. Puhe on siis kirjallisuudesta ja kuuluvuudesta. Tämän hahmotuksen mukaan ei-akateeminen Syrjä on keskeinen vaikuttaja verrattuna paradoksaalista kyllä myös tamperelaiseen professori Yrjö Varpioon, joka on juuri julkaissut laajan elämäkertateoksen Linnasta.

Linna kirjoitti Tampereelta ennustuksen suomalaisen maatalouden ja tehdasteollisuuden tuhosta, joka alkoi toteutua 1968-1970 valtavan Ruotsiin pakenemisen myötä. Tampereen tehtaat ovat vaienneet. Kirjallisuus on lopettanut todellisuuden käskyttämisen eikä meillä onneksi ole enää oraakkeleita, jotka singahduttelisivat Suomen Kuvalehdessä tuomioita tolvanoille.

Mikael Lilius ei pääse taivaaseen

Taloustieteissä jotkut ajattelevat, että mahdollisimman suuri voitto on mahdollisimman suuri päämäärä, johon on pyrittävä kaikin mahdollisin keinoin.

Toiset ovat sitä mieltä, että sekä liikeyritystä että yksityistä ajatellen niin sanottu kestävä kehitys (sustainability) on parempi päämäärä. Rahana laskettu voitto vaihtelee luontojaan. Yrityksen ensimmäinen tehtävä on pysyä pystyssä, ja siitä se on vastuussa omistajilleen.

Tämä ei oikeastaan ole taloustiedettä.

Taustalla on erimielisyys, joka leimahti 1200-luvulla, kun Aristoteleen ”Nikomakhoksen etiikan” lisäksi ”Politiikka” oli käännetty latinaksi ja päässyt siten teologien ja heistä juuri erikoistumassa olevan juristien ammattikunnan pohdinnan kohteeksi.

Kysymys oikeasta hinnasta ei ollut aidosti kiinnostava ennen kuin raha palasi kiertoon ja markkinat ja markkinatalous syntyivät eli siis vuosituhannen alusta. Niin sanottu kapitalismi syntyi sekin viimeistään 1300-luvun alussa. Nyt oli käytössä jo finanssipääoma eli raha jolla ostettiin lisää rahaa. Aikaisemmin ja oikeastaan kautta aikojen oli tunnettu pääoma, jota koottiin tavarantuotantoa varten ja jolla pidettiin yllä elintarvikkeiden tuotantoa ja sotaväkeä.

Teologit ja juristit totesivat nyt, että kauppaa ja rahankäyttöä oli kahdenlaista. Toinen pyrki järkevien tarpeiden tyydyttämiseen ja toinen puolestaan varallisuuden jatkuvaan kasvattamiseen.

Ensin mainittu tilanne arvioitiin lailliseksi ja moraalisesti hyväksyttäväksi. Viimeksi mainittu oli kiskontaa ja johti oikeustoimen purkamiseen; lisäksi se oli paha synti.

Uskonpuhdistuksen yhteydessä on tapana puhua anekaupasta eli kiirastulen kuolemanjälkeisten kärsimysten huojentamisesta elinaikana suoritetuilla maksuilla.

Luther ja Calvin – ja sangen monet jo ennen heitä – hyökkäsivät tätä menettelyä vastaan jumaluusopillisin perustein. Ennen pitkää he havaitsivat senkin, että kiirastuli oli oikeastaan myöhempien aikojen keksintö, josta Raamattu ei maininnut mitään, virallisesti 1200-luvun neljännessä lateraanikokouksessa vahvistettu ja varmistettu.

Toinen olennainen perustelu jätetään usein huomiotta. Paavi oli veronkanto-oikeuden (pietarinpenninki) vuoksi maailman rikkain mies ja ennen pitkää Vatikaani oli myös merkittävin pankkiiri. Tämä herätti huolta päätoimisissa pankkiireissa ja ennen kaikkea keisarissa ja kuninkaissa, joiden tehtävien huolellinen hoitaminen vaati sekin suuria pääomia.

Anekauppa oli oman aikansa optio, jonka mainonta esitteli kannustimena. Pyhiinvaellus oli järkevä investointi ja ristiretki sitäkin parempi. Vaikka moni kai vakavissaan ajatteli ponnistelevansa taivasosuutensa vuoksi, sekin ajatus oli jo olemassa, ettei maallinenkaan menestys olisi varsinaisesti haitaksi.

On totta että eräässä mielessä koron ottaminen lainasta ja voiton ottaminen kaupasta olivat periaatteessa kiellettyjä, mutta yhtä totta on, ettei näiden kieltojen kiertäminen ollut edes vaikeaa. Onhan korko tälläkin hetkellä eräissä islamin piireissä kielletty, jolloin pankit käyttävät siitä muuta nimitystä ja ottavat lainasta esimerkiksi vuotuisia järjestelypalkkioita.

Sekä Akvinon Tuomas että fransiskaani Duns Scotus kirjoittivat laajasti näistä ongelmista. Fransiskaaneille kysymys oli kipeä, koska heidän liikkeensä ja aatteensa perustui köyhyyden ihanteeseen. Tuomas oli dominikaani; järjestö toimi kirkon tiedustelu- ja tiedotuspalveluna.

Fransiskaani Johannes Duns Scotus kirjoitti (Lib. IV Sententiae):" Hän joka kuljettaa ja varastoi tuotteita palvelee yhteisöä rehellisesti ja hyödyllisellä tavalla. Siksi hänen tulee voida elä työllään..."

Useat ajattelijat päätyivät tahollaan ratkaisuihin, joihin sisältyi nykykielelle käännettynä nollasummapelin ajatus. Jos Fortumin osakkeenomistaja arvioi, että Liliuksen ja hänen kumppaniensa ylettömän korkeat optiot siirtyvät käytännössä Fortumin asiakkaiden ja veronmaksajien maksettaviksi, optiopalkkioiden suuruus on heille aika yhdentekevä asia. Jos osakkeenomistajat arvioivat olevansa nollasummapelissä johdon kanssa, jokainen kuluerä merkitsee, koska silloin kolikko Liliukselle on se sama kolikko pois osingosta.

Luultavasti Fortumin optiot maksaa kuluttaja, jolta ei ole kuitenkaan kysytty mitään. Kauppa- ja teollisuusministeri vääntelee käsiään ja sanoo, ettei asialle voi mitään, kun näin on sovittu. Sensaatiomainen johtopäätös. Eräiden sopimusten ehdottoman sitovuuden periaatteesta luovuttiin 100-luvun lopulla ja sen jälkeen osapuolelle kohtuutonta rasitusta (laesio enormis) aiheuttavia sopimuksia on muutettu.

Peliteoria sisältää suuren määrän muunnelmia, kuten esimerkiksi täydfelliseen ja epätäydelliseen informaatioon perustuvan pelin, samanaikaisen ja vuotottasisen, yhteistyöhön ja yhteistyön puuttumiseen perustuvan ja nollasummapelin ja ei-nollasummapelin. Liikemiesten usein mainitsema "win-win" on erikoistapaus, jossa sivuutetaan monen pelaajan kompleksiset tilanteet, kuten yritystoiminta, erityisesti energiahulto.

Johtajien optiopalkat ovat suosittuja, koska osakkeenomistajat eivät käsitä informaation epäsymmetrisyyttä, joka tarkoittaa väkevämmällä suomen kielellä ilmaistuna, että johdolla on mahdollisuus sahata omistajia silmään ja istua kuluttajien housuilla tuleen.

Nykymaailmassa kiskontasäännökset ovat menettäneet melkein kaiken merkityksensä ja siksi esimerkiksi liikkeenjohtajat voivat kettää työnantajaltaan niin paljon kuin kehtaavat, ja paljon he kehtaavatkin. Aikaisemmin taas katsottiin, että sopimuskumppanille ja sivullisille ei saa aiheuttaa menetyksiä kohtuuttomalla oman edun tavoittelulla.

Puheet kannustimista ja sitouttamisesta ovat sumuverhoja. Kovin harvoin sanotaan, että johtajista todella kilpailtaisiin niin että parhaasta mahdollisesta tirehtööristä maksettaisiin kovin palkka.

Tuhatvuotisen ajatuksen mukaan hyödyllisten tavaroiden valmistaja on ansainnut niistä täyden hinnan ja myös voittoa, koska hänellä on riski ja kulunkeja tavaran valmistamisesta, kuljettamisesta ja säilyttämisestä.

Jorma Ollilan taivastie näyttäisi olevan turvattu, näiltä osin. Siipiä voivat sovitella myös Erkot ja Herlinit ja ne kaikki muut, joiden suuret tulot kiertyvät välittömästi investointiin eli takaisin hyödyllisten tavaroiden tuottamiseen.

Rahan ostaminen rahalla eli spekulaatio eli havittelu, jossa voitto kertyy kartellin tai monopolin kautta on sitä ahneutta, jota Jumala ei suvaitse eikä maallinen oikeus siedä.

Vanhat sanoivat, että koron (ja siis option) ottaja varastaa Jumalalta, koska aika on Jumalan - ja se joka ottaa hinnan sanoistaan (tekijänoikeus) ryöstää Herralta, koska sanat ovat Jumalan. Alussa oli sana.

Tuo vanha ajattelutapa ei ole menettänyt merkitystään. Talous ei ole tällaisessa maailmassa yksinkertainen asia, mutta periaatteessa jonkun voitto on jonkun tappio. Tätä nykyä tappiot kohdistetaan eli allokoidaan köyhille ja huonosti koulutetuille.

Ahneuden maailma on alkanut hirvittää ihmisiä useista syistä, joista yksi on ympäristö, mutta toinen on tämä kasinotalous, jossa jotkut johtajat ovat vaivihkaa siirtyneet pankin eli kasinon puolelle, ja pankkihan voittaa uhkapelissä aina.

Viisaiden klassisten ajattelijoiden sanoma oli, että uhkapelitalous ei pitkän päälle kestä - ja optio on vedonlyöntiä eli peliä tulevilla arvoilla.

Tätä taustaa vasten vaikuttaisi siltä, että Mikael Liliuksella ei olisi taivaaseen asiaa.

Hirttäminen

Saddamin kuolemantuomio on huono uutinen. Hyvää uutista ei ollut aihetta odottaakaan.

Kuolemanrangaistus on kauan kestänyt kokeilu, joka on epäonnistunut. Siihen liittyy vaikeita ongelmia, joille ei ole löytynyt ratkaisua.

Kuolemanrangaistus on pahempi rikos kuin mikään niistä, joiden johdosta se määrätään.

Se eroaa hengen riistämisestä juuri samalla tavalla kuin keskitysleiri eroaa vankilasta.

Rangaistuksen taustalla on vaaka eli ajatus punninnasta. Zug um Zug. Pahantekijälle annostellaan pahaa mahdollisimman tarkoin samalla mitalla kuin hän on itse jakanut pahaa.

Ratkaisematon moraalinen ongelma: rankaisija tekee tällöin juuri saman kuin rangaistava. Ja oikeastaan hän tekee pahempaa. Hän toimii kuin murhamies, joka pitäisi uhriaan vangittuna, kuulustelisi tätä, järjestäisi julkisia temppuilu- ja väittelynäytöksiä ja sitten ilmoittaisi päivän ja kellonlyömän aloitettuaan lauseen:

"Hirtetään kaulasta, kunnes kuolette."

En tiedä, miksi britit käyttivät tuota sananmuotoa.

You will be hanged by your neck until you are dead.

Tuomioistuin tekee siis harkitun murhan, johon liittyy vakavaa kidutusta ja häpäisy.

Tässä tapauksessa voittajiksi itseään vielä sanovat valtiot, Amerikan Yhdysvallat ja Yhdistynyt Kuningaskunta, lähettävät poliittisen viestin, jonka mukaan vaikeat ongelmat ratkaistaan hirttämällä.

Todennäköisesti tämä viesti on jo kulkeutunut vastaanottajilleen irakilaisille ja lisäksi niille terroristeille, jotka eivät pukeudu tuomarin kaapuun.

Ja miksi kirjoitan tämän. Kirjoitan; haluan olla kuin puu enkä puhelinpylväs, jonka korviin ripustetaan lankoja viemään viestejä ja jonka runko myrkytetään vihreäksi lahoa vastaan.

Voittajat varokoot ettei tosia ja väärennetyjä hirsipuun säleitä ryhdytä säilyttämään samalla tavalla kuin aidoiksi väitettyjä ristin kappaleita on puettu kultaan ja norsunluuhun niin kauan.

Onko tämä mielipiteeni myös Nürnbergin oikeudenkäynneistä toisen maailmansodan jälkeen? Ei ole. Niitä en vastusta ihmisenä vaan historiantutkijana. Perustelut ovat aivan toiset.

Saddam Husseinia itseään ajatellen toivon että rutto söisi hänet ja aloittaisi korvista ja nenästä.

BWV 80 Ein feste Burg ist uns der Gott

2. Tess. 2: 3 - 8 - - - Ilm. 14: 6-8

"Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.

Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille? Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää, niin että hän vasta ajallansa ilmestyy. Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä..."

Tämä kantaatti on sävelletty uskonpuhdistuksen muistojuhlaan. Teksti on Lutherin. Uskonpuhdistuksen muistopäivä oli Suomessa eilen, 4.11..

Ein’ feste Burg ist unser Gott,
Ein gute Wehr und Waffen;
Er hilft uns frei aus aller Not,
Die uns jetzt hat betroffen.
Der alt’ böse Feind,
Mit Ernst er’s jetzt meint,
Gross’ Macht und viel List
Sein’ grausam’ Ruestung ist,
Auf Erd’ ist nicht seingleichen.

Mit unsrer Macht is nichts getan,
Wir sind gar bald verloren;
Es steit’t für uns der rechte Mann,
Den Gott hat selbst erkoren.
Fragst du, wer der ist?
Er heisst Jesu Christ,
Der Herr Zebaoth,
Und ist kein andrer Gott,
Das Feld muss er behalten.

Und wenn die Welt voll Teufel wär’
Und wollt’ uns gar verschlingen,
So fürchten wir uns nicht so sehr,
Es soll uns doch gelingen.
Der Fürst dieser Welt,
Wie sau’r er sich stellt,
Tut er uns doch nicht,
Das macht, er ist gericht’t,
Ein Wörtlein kann ihn fällen.

Das Wort sie sollen lassen stahn
Und kein’n Dank dazu haben;
Er ist bei uns wohl auf dem Plan
Mit seinem Geist und Gaben.
Nehmen sie den Leib,
Gut, Ehr’, Kind und Weib:
Lass fahren dahin,
Sie haben’s kein’n Gewinn,
Das Reich muss uns doch bleiben.

F.E. Sillanpää oli oikeassa. Luther lienee ollut Saksan merkittävin kirjailija.

"Vanha vainooja" oli Lutherille Paavi. Suomessa kai on käsitetty, että se on Neuvostoliitto, vaikka ei papisto aivan näin ole sanonut. Olemmehan mekin valittu kansa ja auttaahan Jumala meitäkin lataamaan ja laukaisemaan.

Nykyisen virsikirjan suomennos on kyllä hieno. Ihmisillä ei ole tapana ajatella tekstiä edes laulaessaan eikä lukea laulujen sanoja. Tämän saisi lukea.

1.
Jumala ompi linnamme
ja vahva turva aivan,
on miekkamme ja kilpemme
ajalla vaaran, vaivan.
Se vanha vainooja,
kavala, kauhea,
on kiivas, kiukkuinen
ja julma, hirmuinen.
Vain Herra hänet voittaa.

2.
On turha oma voimamme
vääryyden valtaa vastaan.
Me turman vallat voitamme
Herrassa ainoastaan.
Hän, Kristus, kuningas,
on voitonruhtinas,
lyö joukot helvetin,
ne tallaa jalkoihin
ja voiton meille saattaa.

3.
Jos täyttyisikin maailma
nyt valheen enkeleistä,
niin pimeys ei voittoa
kuitenkaan saisi meistä.
Ne olkoot raivoissaan
ja syöskööt kiukkuaan.
Nyt valheen vallat on
jo saaneet tuomion.
Ne yksi sana kaataa.

4.
Se sana seisoo vahvana,
ne ei voi sitä kestää.
Kun kanssamme on Jumala,
ken meiltä voiton estää?
Jos veis he henkemme,
osamme, onnemme,
ne heidän olkohon,
vaan meidän iät on
Jumalan valtakunta.

Bach sisällyti kantaattiin kokonaista kolme neljästä säkeistöstä. Kakkonen tuli mukaan sekoitettuna bassoaariaan.

Kantaatin rakenne on epäselvä. Säveltäjä itse on muuttanut sitä. Monille tutuin versio, se jonka alussa on todella repäisevä meininki raikuvien trumpettien alla.

Tuon version peruslevytys on Karl Richterin. Fischer-Dieskau laulaa toisen jakson, bassoaarian "Alles was von gott geboren". Jos haluaa ostaa yhden ainoan kantaattilevyn esimerkiksi vanhalle sedälleen, joka on sotaveteraani, tämä on aika varma valinta. Ja helpommin kaupasta löytyvä Rillingin versio on käypäinen. Yksinkertainen Google-haku tuottaa kolmisenkymmentä eri levytystä.

Kantaatti on kuitenkin jokseenkin varmasti Wilhelm Friedemann Bachin peukaloima. Tämä Bachin pojista ehkä lahjakkain oli myös lahjakas juoppo, ja erään kerran hän pelasti nahkansa esityttämällä faijan kantaatit omanaan lisättyään siihen "bells and whistles" eli yhtä ja toista koristetta.

Niinpä tavallisin levytetty ja esitetty versio, esimerkiksi Gardinerin, on trumpetteja vailla.

Ainakin musiikin professori Philip Spitta (1841-1894), joka palautti isä-Bachin unohduksen pimeästä metsästä ja julkaisi edelleen lukukelpoisen Bach-elämäkerran, samoin kuin Albert Schweitzer, joka ennen kuuluisaksi ryhtymistään oli todella etevä urkuri ja julkaisi hänkin perusteoksen Bachista, kiinnittävät huomion tämän kantaatin jyrkkiin vastakohtaisuuksiin.

Alun laaja kuoro on todellinen uskonpuhdistuksen vallankumouslaulu, tunnelmaltaan samanlainen kuin "Vapaa Venäjä". Petturit vaviskaa! Punalippukin liehuu, kuten kantaateissa usein, Kristuksen veren värjäämä viiri.

Neljäs jakso, sopraanon "Tule sydämeni taloon" on sykähdyttävän herkkä ja viaton, vaimea ja vaatimaton. Jos tuolla äänellä olisi kutsuttu, Luther ainakin olisi sulkenut kirjan, keksinyt Katharinalle jonkin sopivan tekosyyn ja mennyt juosten. Hänhän oli ahkera korostamaan perusiloja ja kova myös oluen perään. Miehuuden muotokuvissa hän on koreilemattoman lihakauppiaan näköinen - paitsi jos katsoo ilmettä Cranachin maalaamissa muotokuvissa. Jätkät olivat kavereita tuossa merkillisessä saksaa puhuvan maailman vaiheessa, joka kirjaimellisesti vilisi neroja. Kehässä pyöri myös hollantilainen Erasmus, yksi maailman ensimmäisiä julkkiksia.

Koraali toistuu yksinäänisenä (oktaavissa) ja kantaatti päättyy suhteellisen tavallisena orkesterin säestämänä kuorona. Bachin aikana jaottelu kuoroteoksiin ja konserttoihin oli outo, eikä vokaalimusiikin ja soitinmusiikin erokaan ollut olennainen.

Kantaateista on väitetty, että niiden koko ja soitinnus olisi riippunut siitäkin, millaista väkeä Leipzigissa sattui olemaan saatavilla. Kiertävät trumpetistit tai käyrätorven soittajat ovat kuulemma tulossa - paiskataanpa sekaan lisää ääniä.

Tämä ei tunnu tavattoman vakuuttavalta.

Leipzig oli ihmeellinen musiikkikaupunki, jossa oli käytettävissä käsittämätön määrä erittäin ammattitaitoisia muusikkoja. Monet kantaatit, kuten esimerkiksi tämä, ovat raivoisan vaikeita ammattilaisellekin. Avaus, yli kaksisataa tahtia pitkä polyfoninen kudos sisältää jokseenkin kaiken, mitä musiikissa oli siihen mennessä keksitty, ja yhdistää vaikeasti käsitettävällä tavalla aggressiivisen yksinkertaisuuden suunnattoman monimutkaiseen kudokseen.

Hartaus ja hurskaus on asetettu sellaiseen yhteyteen, että uskopuhdistuksen voitonvarmuus ja vihamielisyys tulevat täysin esiin. Nykyaikananikin kuulija vilkuilee kantaatin päätyttyä ympärilleen katsoakseen, että missähän piilisi paavilainen, jota voisi vetää olutpullolla päähän (tyhjällä, koska olut on Jumalan lahja).

Kantaatin "todellinen" tai "lopullinen" muoto on siis hiukan epätietoinen. Runsaista lähdeteoksistani Whittaker selostaa ja ylistää laaja muotoa mainitsematta lainkaan Wilhelm Friedemannin otaksuttua osuutta. Dürr taas väittää trumpetteja "kaikkien yhteisen mielipiteen mukaan" jälkeenpäin lisätyiksi.

Ehkä laajin ja etevin lähde, Christoph Wolffin ja Ton Koopmanin "Die Welt der Bach Kantaten I-III (1998-2006)" on jäsennetty aiheittain. Wolff lienee aikamme etevin Bach-tuntija ja Koopman puolestaan on levyttänyt mm. kaikki kantaatit hyvin etevästi, eikä hänen oma mestariurkurin taustansa ole ainakaan haitannut tässä puuhassa.

Vaihtoehdoton

Luin jostain: vaihtoehtoja ei ollut (1939): oli taisteltava tai kuoltava.

Kieli on metkaa. Tuo kuulostaa hyvältä, vaikka taistelu ja kuoleminen ovat juuri vaihtoehtoja. Muita olisivat olleet viivyttely, kieroilu, joukkopako jne.

Kun äitini haluaisi vielä virkata, mutta ei sormiltaan pysty, hänellä ei ole vaihtoehtoja.

Lupasin tulla erääseenkin seminaariin, jossa puhutaan Suomen ja Venäjän kauppaan ja teollisoikeuksiin liittyvistä asioista.

Toivon että joku ymmärtäisi ottaa Vladimir Orlovista ja minusta valokuvan, kun seisomme, kuten toissapäivänä, polvea myöten hangessa polttamassa piippua. Lappeenrannan teknillinen yliopisto on ylpeästi savutonta aluetta. Vladimiria tämä ei häiritse eikä oikeastaan minuakaan. Kunhan sanon. Hän on Lappeenrannassa professorina, Suomessa väitellyt mies ja suunnilleen ikäiseni. Kiusoitellakseni nimittelen häntä joskus neuvostokasvatiksi, koska luin lapsena sen nimisen kirjan (Irja Niemi, 1944 - kertoo Kerttu Nuortevasta, kuvankauniista desantista, josta on ollut viime aikoina paljonkin puhetta).

Taisi Vladimir kerran kyllä mainita, että hänen suvussaan on totuttu raikkaaseen ulkoilmaelämään. Epäilen että hän tarkoitti Vienanmeren vankileirejä, mutta en kysynyt.


Hän on samaa mieltä kuin toinen kollega, Tauno Tiusanen, siirtymätalouksien professori, joka on samaa mieltä kuin Sitra, joka ilmoittaa, että Suomen vienti Venäjälle on jatkuvasti kasvanut 25 % vuodessa, kun muu viennin kasvu on 5 %. Saksa, Venäjä ja Ruotsi ovat Suomen tärkeimmät vientimaat.

Suomen Kuvalehdessä Sitran Maaret Heiskari sanoo, että Venäjä on Suomen talouden moottori vielä vuosikymmeniä ja että Venäjä-osaajat tullaan repimään käsistä. Vladimir ja Tauno kouluttavat juuri sellaisia.

Lappeenrannan koulutus menestyy, vaikka Helsingissä oltaisiin kuinka tipalla. Niin kuin ollaankin.

Olemme me lisäksi ainoa paikka Suomessa, jossa opetetaan ja väitellään informaatio- ja teknologiaoikeudesta. Seuraavan väitöksen aiheena ovat patentit ja teolliset standardit. Toinen ennakkotarkastaja on Nokiann mies. Opponentiksi tulee pääaineprofessori Cambridgesta.

En tiedä, mikä on Venäjä.

Energiainvestointien jälkeen Karjala takaisin -aate luultavasti riutuu. Tuskinpa aate ja oikeus rahalle pärjäävät, nytkään. Kannaksella on nyt rahaa kiinni öljyn kuljetuksessa, ja Suomenlahden pohjaan tulee saksalaisille ja muillekin tärkeä kaasuputki.

Itse en ole jaksanut lämmitä palauttamishankkeille. Kokemukseni rajariidoista ja rajojen siirtämisestä rajoittuu maanjako- ja tietoimituksiin, mutta sekin riittää.

Jos olen joutunut vakavissani vastaamaan, olen sanonut, että Suomen ja Venäjän olisi mietittävä rajapintaa eikä rajaa. Rajapinta on englanniksi interface - method or piece of equipment for interconnecting units or systems that may not be directly compatible.

En liioin tiedä, mikä on Karjala (paitsi Etelä-Karjala).

Etsiskelin Markus Lehtipuun aivan erinomaisista ja tuoreistetuista matkaoppaista "Kannas" ja "Karjala" eräitä Väinö Linnan nimeämiä paikkoja ja totesin, että matkaa Tuntemattoman sotilaan jalanjäljissä ei koskaan järjestetä, koska se olisi tehtävä jalan ja kulkisi enimmäkseen soilla ja korpimailla. Paskamotti näyttää olleen Kutismajoella Sotjärvestä ja Säämäjärvestä Petroskoin suuntaan. Syvärillä Goran ja Baranin metsätaistelujen alueella, jossa Tuntemattoman teloitukset tapahtuvat ja jossa Lahtinen kaatuu, kuuluu olevan Afganistanissa kaatuneiden neuvostosotilaiden muistomerkki.

Pertjärvi, jossa JR 8 ja siis Linna olivat pitkään asemasodan aikana, on 299,8 kilometrin päässä Pietarista mutta todellisuudessa luullakseni satojen kilometrien päässä mistä tahansa. Kylässä mainitaan olevan vanhoja hirsitaloja.

Päivän kuva ei ole vanha hirsitalo, vaan Muolaan Kuusaan hovi loistavampina päivinään vuonna 2004. Nyt katto kuuluu tulleen sisään ja pylväikkö romahtaneen.

Alempi kuva on Niemelän kartano entisessä Sortavalan maalaiskunnassa nykyisten asukkaiden jäljiltä.

Morjens sanoi suutari lestilleen

Ammatinvalinnan ohjausta miettien arvelen, että ihmisillä on usein taipumus päätyä tehtäviin, joihin heillä on epätavallisen huonot edellytykset.

Tuomarina istuu ihminen, jonka oikeudentunto on jotenkin vaurioitunut - usein sairaalloisen herkistynyt. Lääkäri vihaa ihmisiä eikä haluaisi olla tekemisissä eikä ainakaan koskettaa kuin korkeintaan kylmällä raudalla. Eläinlääkäri pelkää eläimiä. Opettaja on oppimaton. Poliisia viehättää väkivalta. Pappi epäilee kovasti, tokko sellaista Jumalaa on olemassakaan. Historiantutkijalla on ongelmia erottaa toisistaan korrelaatiota ja kausaatiota. Sotilas on hempeämielinen ja väkivaltaa vierova. Psykologi ja hänen orpanansa psykiatri ovat yksinkertaisesti nössöjä, ja ovat valmiita rapisemaa pitkin lattioita ensimmäisestä tunne-elämän tärähdyksestä.

Ne sutor ultra crepdium, samoin Apelles-vainaa. Suutari pysyköön lestissään. Tarinan mukaan joku suutari huomautti, että Apelleksen veistämässä patsaassa sandaali oli vähän väärin mutoiltu. Kuvanveistäjä korjasi asian. Suutari innostui arvostelemaan myös jalkaa, ja sai tämän tylyn vastauksen.

Suomennos on vähän vaikeatajuinen. Suutari pysyköön lestin ääressä eli piereskelköön potullaan (joka oli mielenkiintoinen istuin, pieni tynnyri tai pytty, joka päälle oli pingotettu istuinosaksi nahkaa). Lesti on usein puusta valmistettu muotti, jonka ympärille kenkä ommellaan, ja lesti tarvitaan myös kenkää puolipohjattaessa.

Herkko ja muut nuoret eivät tiedä ihan varmasti, mikä oli pimeä pullo, ja lestinheittäjistä he eivät ole kuulleetkaan. Ennen vanhaan näitä salaviinanmyyjiä löysi Kustaankadulta, Kolmannen linjan ja Wallininkadun kulmilta, ravintola Alppimaan seudulta, ja tietysti Albertinkadulta.

"Kilpikonna, hämähäkki sekä etana
katsoivat kortilla,
kuka lähtee käymään luona trokarin
Albertinkadulla."

Alppimaan portsarina oli Kyösti Lehtonen Jämsästä, painin kultamitalimies. Humalaiset aina halusivat kokeilla, noinko Köpin niskalenkki pitäisi. Kyllä se piti. Räkälöiden portsarin hommat olivat niin tuottoisia, että niistä maksettiin kynnysrahaa.

Päivän mietteiden taustana on eilisen kirjoituksen kommentointi. Freudista esitettiin kommentteja puolesta ja vastaan, ja huomasin olevani samaa mieltä kaikkien kanssa.

Freud oli nerokas oivaltaja, mutta hänen tietonsa ja kokemuksensa ihmisistä oli aika rajoittunut ja kokemuspiirinsä kumminkin aika vieroksuttuna Wienin juutalaisena oli aiheellisesti pessimistinen. Hänhän kuoli vasta toisen maailmansodan aikana Englannissa pakolaisena eli ehti nähdä, mitä todella tapahtui.

Kommentoijan mainitsema "Johdatus psykoanalyysiin" ilmestyi muistaakseni Otavan "Jokamiehen korkeakoulu" -sarjassa, jossa oli muitakin syvästi vaikuttaneita teoksia, kuten "Ajattelun ja toiminnan kieli" (Hayakawa, 1968) ja "Sukupuoli ja luonne kolmessa primiitivisessä yhteiskunnassa" (Mead, 1983). Kyllähän muiden ohella Tatu Vaaskivi ja Olavi Paavolainen olivat selvillä Freudin olemassaolosta jo ennen sotia, mutta tuo kirja taisi tuoda Freudin Suomeen.

Freudia ajatellessa voisi muistaa ainakin kaksi asiaa. Lääketieteellinen tutkimus on muuttunut hänen päivistään niin mittaamattomasti, esimerkiksi hermofysiologia. Amerikkalaisten erityisesti suosima behaviorismi, jota Suomessakin opetettiin sangen tieteellisenä sielunelämän tutkimuksena, romahti onneksi omaan mahdottomuuteensa. Eugneiikka oli lääkäripiireissä kova juttu etenkin Ruotsissa, ja kyllä ihmisen rodunjalostus kiihdytti mieliä Suomessakin. Toivon ettei keisarillisen Saksan yliopistoissa ja sairaaloissa koulutetusta Ylpöstä kirjoitettaisi koskaan rehellistä elämäkertaa. Ja itänaapurissa juhlittiin Lysenkoa ja ajatusta hankittujen ominaisuuksien periytymisestä.

Joskus, itse asiassa usein, ymmärrän luonnontieteilijä-kollegoja, joiden on joskus vaikea peittää hymyään tai kiukkuaan yhteiskuntatieteilijöiden ja sensellaisten esittäytyessä tiedemiehiksi.

Alppimaasta kärähtelivät anniskeluoikeudet aina välillä, ja Alko määräsi silloiseen tapaansa esimerkiksi ruokailupakon. Kaksi kaljaa ja sitten oli syötävä - ihan niin kuin Asemaravintolassa, jossa oli niitä kuuluisia pakkovoileipiä. Alppimaassa määräys hoidettiin myymällä kaljan kanssa kovaksi keitettyjä munia.

Kun siitä kulki puolen yön tietämissä ohi, saattoi ihmetellä, ovatko aivan kaikki Alppimaan asiakkaat laskeneet housuihinsa, kun kävelevät noin kummasti jalat harallaan.

Heillä oli taskut täynnä kananmunia (kovaksi keitettyjä).

Kirkassilmät

Lapsella ei ole templatea. Ympäristö on siksi niin tärkeä. Ympäristö taitaa olla paljon tärkeämpi kuin ns. kasvatus, joka onkin aika uusi keksintö. Ruhtinaita alettiin kasvattaa keskiajalla, mutta muut kasvoivat muuten vain.

Vanhan, hiukan yksinkertaistetun väitteen mukaan lapsuus on 1700-luvun eli suurten vallankumousten keksintö. Sitä ennen lapsi oli vain pienikokoinen ja epäonnistunut aikuinen. Philippe Ariès julkaisi uraauurtavan tutkimuksen L’enfant et la vie familiale sous l’ancien règime jo 1964 ja Bruno Bettelheim puolestaan 1976 saduista kirjan The uses of enchantment : the meaning and importance of fairy tales. Se on suomennettu.

Bettelheim osoittautui henkilönä ja tutkijana aika ongelmalliseksi. Nyt katsottuna kirja kolisee sellaista psykoanalyysia, jonka merkitys ei olekaan niin suuri kuin luultiin.

Joku viisas sanoi, että 1900-luvun ihmistieteiden merkityksellisin oivallus osoittautui virheelliseksi - Freudin oivallus lapsuuden ja alitajuisen merkityksestä aikuisuudelle ja kulttuureille.

Lapsi on kulttuurin kuluttaja numero yksi ja kulttuurin orja.

"Kulttuuri" on mielestäni ihmisen ja ihmisyhteisön tapa selittää ja sietää maailmaa. Se on siis kirjoja ja DVD-levyjä ja blogeja mutta myös tarinoita ja alushousuja ja saippuaa ja uskontoa.

Esimerkiksi urheilua mittaamattomasti tärkeämpi ilmiö on lasten leikki.

Lasten leikkejä ei onneksi välitetä televisiolla kolmeensataan maahan, eikä eteviä leikkijöitä luojan kiitos esitellä tositelevisiossa.

Lapset ovat kuitenkin mahtavan tärkeä asiakasryhmä. Elokuvantekijät ja kirjankustantajat tietävät, että tässä on yleisö joka uudistuu kokonaisuudessaan muutaman vuoden välein niin että samat tuotteet voi myydä kerran toisensa jälkeen.

Minulla on asiasta perhepiiristä jokseenkin laajat tiedot - siis lastenkirjoista ja lastenelokuvista. Olen myös itse ollut lapsi, ja muistan sen hyvin. Oli se rankkaa, mutta toisaalta kaikki lapset ovat neroja, kunnes yhteiskunta tarttuu heihin.

Kerran pääsin katsomaan lasten piirustuskilpailuun lähetettyjä teoksia. Alle 6-vuotiaiden teoksen olivat suuremoisia. Koulunsa aloittaneille oli oma sarjansa. Heidän teoksensa eivät olleet suurenmoisia.

Lapsista kirjoittamiseen on tällä kertaa kaksi välitöntä syytä. Onkelin romaanista "Ilonen talo" tehty televisioelokuva oli hieno mutta tosi rajua katsottavaa. Niin tahtoo käydä, kun katsoja ei voi selittää näkemäänsä saduksi. Myös Voimalan keskustelu ohjelman jälkeen oli erittäin hyvä.

Se toinen syy on halu kehua museoita ja gallerioita. Lapset otetaan yhä paremmin huomioon. Usein he ovat myös erinomaista yleisöä ja erityisen kiinnostuneita tietyistä tapauksista. Viime viikonloppuna lapsenlasteni kokoontumisajossa kova juttu oli kuulemma ollut vanhempien kertomus omasta lapsuudestaan ja siitä, miten he olivat arvelleet, että seudulla asunut mies oli varmaankin epäilyttävä henkilö, jota oli pidettävä silmällä...

Aikuisten vakoileminen ja juoppojen seuraaminen ja matkiminen on minunkin suuria elämyksiäni lapsuuden ajoilta.

Tulee sitä tehdyksi vieläkin. Viimeksi junassa sain tahtomattani kattavan yhteenvedon erään IT-alan yrityksen taloudesta ja suunnitelmista sekä parinkin nimeltä mainitun naishenkilön ulkosynnyttimistä. Syystä tai toisesta ihminen ei puhelimeen puhuessaan ota huomioon, että puhe kuuluu.

Miestenlehti

On turha harjoittaa parturinliikettä tilaamatta Aku Ankkaa ja Tekniikan Maailmaa.

Pari viikkoa sitten meillä oli ongelmia löytää momentti Tietotekniikan tutkimuslaitos HIITin Aku Ankan tilausmaksulle, mutta löytyi se sitten kai kahvikassasta, ja lehti komeilee edelleen rehtorien ja kanslerien informaatiota varten muiden arvovaltaisten nimikkeiden vieressä. IEEE ja ACM viihtyvät siinä hyvin. On siinä myös jokin versio Naturea ja taitaa olla myös Science.

Lappeenrannan teknilliseen yliopistoon sitä muuten ei tule, paitsi ehkä rehtoristolle ruskeassa kirjekuoressa. On muistettava ottaa tämä epäkohta esiin Tieteellisessä neuvostossa.

Verkkojulkaisujen selaamista ohikulkiessa tai yksityisiä asianajotehtäviä housuitta hoitaessa ei ole vielä ratkaistu.

Tietotekniikassa älyttömät asiat ovat vaikeimpia, kun niitä joko ei huomaa tai sitten ei kehtaa kysyä. Tällainen asia on esimerkiksi Wordin sulkeminen eli jokapäiväinen toimi. Olin tehnyt sen kymmenen vuotta tallettamalla ja sulkemalla nöyrästi tiedoston kerrallaan. Wordissa pidetään Shift pohjassa, kun avataan File. Valikko on muuttunut. Sieltä löytyy Save all ja Close all.

Kävin läpi CNET-vertailun IE 7 - Mozilla Firefox 2. Firefox voitti miten tahtoi ja IE:n asentaminen kuului olevan entistä epämiellyttävämpää buuttauksineen. Mutta Firefoxista tuli vastaan joukko hävettäviä konsteja, siis hävettävän yksinkertaisia keinoja tehdä se, mitä tekee jatkuvasti vaikealla tavalla.

Olen juuri kustomoimassa mm. netvibesiä ja joitakin muita blogin luettavuutta helpottavia asioita. Tarkkaa hommaa, ettei hävitä koko blogia. Mutta se tilanne tulee, että siirrytään hiukan väljemmille vesille ja siirrytään pois Bloggerin armoilta.

Pitäisi vain olla nöyrä apulainen. Aina ei käy niin hyvää onnea kuin viikonloppuna, jolloin vanhempi poikani keksi useiden tuntien työn jälkeen, miksi Applen 23" näyttö ei suostu asentumaan koneeseeni eikä kone löydä koko laitetta. Syystä tai toisesta entinen näyttö oli asennettu kuusi kertaa päällekkäin, käsitykseni mukaan maahantuojan toimesta. Ja olihan PC:ssäni myös emolevy irti, kun sain sen "valmiina".

Vanha toiveeni, että työpöytäni olisi kuin jäänmurtajan komentosilta, alkaa toteutua. Näyttö toimii. Apple tietenkin löysi sen sekunnissa mutta nyt myös PC. Pitäkää minusta kiinni, etten kiinnostu vakavasti dual coresta, joka väitteen mukaan vaihtaa lennosta Mac OS:n ja Windowsin välillä. Jos joku lukija on niin ystävällinen että kommentoi, valitettavasti en pelaa tietokoneella (muuta kuin Pretty Good solitaire -pasianssia, josta on tullut jatkuvasti uusia, entistä huimempia päivityksiä). Sitä vastoin väännän paljon valokuvia ja muita kuvatiedostoja.

On HIITin lehtihyllyissä myös Tietokone ja MikroBitti, mutta Tekniikan Maailmaa ei toden totta taida olla. En ole pahastunut puutteesta, koska se tulee kotiin.

Nämä alhaiselle rahvaalle tarkoitetut julkaisut ovat niin hyviä siksi, että taso ja uskottavuus on varsin korkea ja julkaisuista saa vaivattomasti sellaisia tietoja, joihin voi sitten perehtyä verkossa lähemmin. Esimerkiksi liian isoista näytöistä.

Joten pääsemme takaisin Aku Ankkaan.

Akkari on Tekniikan Maailman vaihtoehto.

Väitän kiihkeästi, että ihminen tarvitsee sellaista luettavaa, jota ei tarvitse pelätä.

Olen kiihkeä iltapäivälehtien lukija, vaikka en totta puhuen ole selvillä alaikäisten naishenkilöiden maitorauhasia ympäröivän sidekudoksen tilasta. Mutta on seurattava, ketkä ystävistä ja tuttavista ovat kulloinkin vapaalla jalalla. Sitä paitsi Ilta-Sanomat on mainettaan parempi ja Ilta-Lehti, joka valitettavasti sisältää sellaista rikos- ja muuta aineistoa, jonka jätän kiireesti väliin, on sekin jatkuvasti parantunut. Verratkaa joskus Ruotsin, Tanskan, Saksan tai Ison Britannian tabloideihin.

Myöhään illalla on saatava näkkileipää ja appelsiini ja palan painikkeeksi kirnupiimää eli kaikenlaista lihottavaa. Tiedän etten ole ainoa, jonka on välttämättä saatava tuossa yhteydessä lukea jotain, mikä takuuvarmasti ei ole kiihdyttävää. Talvirengastesti on suurenmoinen vaihtoehto, mutta myös auton kestotesti on sangen mieluisa, koska niissä ei koskaan ilmene mitään kiinnostavaa tai sellaista, joka jäisi mieleen pyörimään.

Olen antanut kertoa itselleni, että Aku Ankka täyttää tuon myöhäisen yön funktion erinomaisesti. Ihmiset ovat kertoneet, uskoutuneet.

Myöhään illalla ei voi kuunnella Bachia eikä kerrata kreikan kielioppia, koska molemmat jäävät uniin pyörimään. Sulkapalloilu oman pohjatajunnan kanssa on varhaisen aamun harraste mutta illalla paha.

Jos tulisi ikävää unettomuutta, minulla on onneksi Barksin uusintapainos-kirjojen lisäksi jokin määrä kansiin koottuja kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden takaisia Akkareita, muka lapsenlapsia varten. En joudun pulaan.

Olen miettinyt valmiiksi, että kun poliisit tulevat hakemaan putkaan tai vanhainkotiin, muistan kysyä, saanko ottaa Akut mukaan. Vanhat Tekniikan Maailmat menevät häpeileville tuttaville, joiden on vaikea tunnustaa lukevansa niitä.

Tämä oli siis ajatuksettoman julkaisutoiminnan ja mielettömän viihteen suuri ylistys. Ymmärtäväinen lukija tietää kokemuksesta, että tietokoneen "virittely" ja erilaisten add-inien ja plug-inien asentelu on juuri sitä samaa toimintaa.

Täysi kokoonpano

Ensin jupisin siitä, miten vaikeasti korkeiden virkamiesten puheet välittyvät. Asiayhteys oli silloin tuomiostuinlaitos.

Sitten eilen kirjoitin softapatenteista ja mielessäni oli myös näyttää, kun tiedän, että lukijoissa on paljon asiantuntevaa väkeä, miten mutkikkaita nämä asiat ovat.

Silti englantilainen korkeimman oikeuden ratkaisu oli mielestäni harvinaisen hyvin ja selkeästi kirjoitettu.

Tiedän jotain blogin lukijoista. Tiedän aika paljon.

Site Meter on aika suuntaa antava, mutta joka tapauksessa lukijoita on ainakin 1500 päivässä. Se on reippaasti enemmän kuin tietokirjan lukijamäärä. Blogin tekstien säilyminen ja selaamisen helppous alkaa sekin näkyä. Verrattuna kumminkin aikakauslehtien julkaisemiin juttuihin kirjoitetun löytää hyvin helposti.

Varsinainen ase on Google Analytics.

Viikon kuluessa useita kertoja blogissani käyviä lukijoita on kymmenestä viiteenkymmeneen eeri yliopistojen IP-osoitteissa, eduskunnassa, valtioneuvoston palvelimella, Nokian ja operaattoreiden osoitteissa.

Lukijoista 40 prosenttia tulee sisään Internet Explorerilla ja 30 prosenttia Mozilla Firefoxilla. Paljon puhuu versionumero. Tätä Firefox 2.0 on merkillisen paljon. Käyttöjärjestelmissä sekä Mac että Linux ovat vahvasti yliedustettuja.

Tänä aamuna Aamu-TV (TV 1) tuli vastanneeksi tuomioistuimia ja asioiden monimutkaisuutta koskeviin jupinoihini.

Opin aika myöhään katsomaan television aamuohjelmaa ja nyt olen ollut noin vuoden henkisesti riippuvainen. Ohjelman taso on hyvä ja toimittajilla on mainio asenne. Mikäpä siellä on puhuessa, kun haastattelija on sekä eläytyvän oloinen että viehättävä.

Tänään siis viimeksi kauhistelemani korkeimman oikeuden presidentti Koskelo selvitti sanottavaansa hyvin valaisevasti, ja Laukkasen Sakari oikeusministeriöstä kertoi hallinnon näkökulmista.

Eli: tässäkin asiassa on myös muita keinoja toteuttaa niukkaa budjettia kuin tinkiminen palvelun tasosta.

Lisäksi tarjoutuu tilaisuus kuohahtaa. Tuomioistuinten erikoisuus on tämä: niiden toiminta on käytännössä suurelta osin toisarvoista nyppimistä kolmannen luokan asioissa.

Mutta: olemassa oleva oikeuslaitos on ilma, jota hengitämme. Jos jouduttaisiin sellaiseen tilanteeseen, joka esimerkiksi Yhdysvalloissa on perinteinen, tämä maa ei sitä kestäisi. Tarkoitan ylikallista ja arvaamatonta oikeudenkäyntiä, joka valitettavasti on sääntö eikä poikkeus Amerikan Yhdysvalloissa.

Näkyvä englannin ihasteluni johtuu puolestaan kahdesta asiasta. Siellä on hyvin toimiva järjestelmä, jolla pikku asiat siilataan sovittelun kaltaisin menettelyin tuoreeltaan pois, ja lisäksi siellä on erinomaisen hyvä tuomarikunta, jolla on uskallusta tulla esiin ja sanoa. Suomessahan tuomarit eivät puhu eikä tuomioistuinlaitoksella ole puolestapuhujia. Ehkäpä Pauliine Koskelo ottaa nyt täyttääkseen tämän hyvin tärkeän tehtävän ja ehkäpä jostain löytyisi keino muuttaa lakia niin että korkeimman oikeuden presidentille järjestyisi käytännössä aikaa muuhunkin kuin juttujen istumiseen.

Perinteisesti KKO:n presidentin työtaakka on ollut musertava, kun taas hovioikeuksien presidentit ovat istuneet juttuja - hiukan karrikoiden - oman valintansa mukaan.

Siis: eilinen patenttijuttu on esimerkki asioista, jollaisia tuomioistuimet saavat nykyisin ratkaistakseen. On kehitettävä valmiuksia. Ihmisistä ei ole puutetta. Kun seuraan asioita aika tiiviisti, ilmoittaudun todistamaan, että myös nuorissa tuomareissa on tavattoman hyvää väkeä.

Se on hieno asia, koska pontevalla nuorella juristilla riittää houkutuksia - rahan muodossa. Tuomioistuimissa ei ole rikastumisen vaaraa. Eikä myöskään tutkijan tehtävissä. Ennen kuin on niin vanha, ettei ole enää rahan perään.

As such

Suurimpia oikeudellisia riidan aiheita eurooppalaisten ja amerikkalaisten kesken ovat tietokoneohjelmien patentointi ja liiketoimintamenetelmäpatentit.

Olen pahoillani. Se on yhdyssana. Business method patents.

Tilanne muuttui äkisti selvemmäksi.

Lokakuun 27. päivänä 2006 Englannin Supreme Court of Judicature antoi ennakkopäätöksen Case No: A3/2006/1007 and A3/2006/1067

Aerotel Ltd (a company incorporated under the laws of Israel) Claimant/ Appellant
- and -
(1) Telco Holdings Ltd
(2) Telco Global Distribution Ltd
(3) Telco Global Ltd
And In the Matter of: The Patents Act 1977
And in the Matter of: Patent Application GB 0314464.9 In the name of Neal William Macrossan


Kysymys on Euroopan patenttisopimuksen tulkinnasta. Teksti on tämä:

52 artikla
Patentoitavissa olevat keksinnöt:

1. Eurooppapatentteja myönnetään kaikkiin keksintöihin, joiden voidaan katsoa olevan teollisesti
käyttökelpoisia, jotka ovat uusia ja jotka eroavat olennaisesti ennalta tunnetusta.
2. Etenkään seuraavia ei pidetä 1 kappaleessa tarkoitettuina keksintöinä:
a) löytöjä, tieteellisiä teorioita ja matemaattisia menetelmiä,
b) taiteellisia luomuksia,
c) suunnitelmia, sääntöjä tai menetelmiä älyllistä toimintaa, pelejä tai liiketoimintaa varten ja
tietokoneohjelmia,
d) tietojen esittämistä.
3. Edellä olevan 2 kappaleen määräykset ovat esteenä patentin myöntämiselle siinä mainittujen
kohteiden tai toimintojen osalta vain siinä määrin, kuin eurooppapatenttia koskeva hakemus tai
eurooppapatentti liittyy noihin kohteisiin tai toimintoihin sinänsä.

(1) European patents shall be granted for any inventions which are susceptible of industrial application, which are new and which involve an inventive step.
(2) The following in particular shall not be regarded as inventions within the meaning of paragraph 1:
(a) discoveries, scientific theories and mathematical methods;
(b) aesthetic creations;
(c) schemes, rules and methods for performing mental acts, playing games or doing business, and programs for computers;
(d) presentations of information.
(3) The provisions of paragraph 2 shall exclude patentability of the subject-matter or activities referred to in that provision only to the extent to which a European patent application or European patent relates to such subject-matter or activities as such.

Olen itsekin teettänyt kaksi gradua tietokoneohjelmien patentoinnista.

Tietokoneohjelmaa ei voi patentoida, jos patenttia haetaan tietokoneohjelmaan "sinänsä" ("as such").

Selvää kieltä?

Ei todellakaan.

Amerikkalaiset osaavat määritellä käsitteen "tekninen". Me eurooppalaiset emme osaa, varsinkaan kun siihen sisältyy patenttioikeudessa myös kemia ja osia biologiaa.

Siis tietokoneohjelma tai esimerkiksi geeni tai proteiini on patentoitavissa jonkin teknisen laitteen, käytön tai menetelmän osana.

Jos se on abstraktinen, sitä ei voi patentoida.

Liiketoimintamenetelmäpatentti on esimerkiksi se ensimmäinen amerikkalainen softa, jolla sijoitusportfoliota voi kierrättää optimaalisesti tai ainakin hyvin. Brittien jutussa puolestaan puhe on softasta, jota käyttäen voi valmistaa oikeudellisia asiakirjoja.

Tekijänoikeuden puolella digitaalinen muoto on joskus oikeudellisesti yhdentekevä. Tämä kirjoitus on laadittu tietokoneella. Sillä asialla ei tietenkään ole merkitystä tekijänoikeuden kannalta. Mutta kun puheeksi otetaan digitaalisen valokuvan muokkaaminen tietokoneohjelmalla, esimerkiksi Photoshopilla, sitten tulee ongelmia.

Toisen kuvia ei tietenkään saa "parannella" eli muutella.

Teoreettinen ongelma on tämä: milloin kuva muuttuu toiseksi? Jos olen myynyt valokuvan yksinoikeudella A:lle ja sitten myybn B:lle samasta kuvafailista rajatun, muokatun ja muutetun kuvan, mitäs sitten?

Tekijänoikeuden puolella yksi polttavista ongelmista on osallisuus, josta mainitsin ohimennen viime viikolla ja mainitsen nyt yhtä ohimennen.

Tuo viittaamani patenttiratkaisu on mielestäni iso asia ja panen sen blogiin muun muassa siksi, että voin sanoa niille opiskelijoille ja ammattilaisille, joiden kanssa asia tulee puheeksi, että hakekaa tunnistetiedot tästä ja ellette löydä tekstiä - Englannin tuomioistuinten päätöksiä on vaikea löytää - niin meilatkaa minulle, niin voin lähettää pdf:n. Aion kyllä laittaa sen myös Lappeenrannan ja Hiitin kotisivulleni.

Samalla syntyi seuraava repliikki keskusteluun korkeista käsitteistä. Siinä keskukustelussa on liikuttu viimeksi teologiassa ja evankeliumien tulkinnassa.

Edelleenkin luen yhdeksi vaikuttavimmista kirjoista omassa kokemuspiirissäni parikymmentä vuotta sitten lukemani Emilio Bettin "Teoria generale della interpretazione" (1955).

Kirjoittaja oli vielä hullumpi kuin minä. Hän käsittelee laintulkinnan mutkikkaita ongelmia ja siirtyy kylmän rauhallisesti kielen tulkinnan filosofiaan ja siitä kirjallisuuden ja musiikin tulkintaan.

Arvaan että Umberto Eco on hiirenhiljaa asiasta, koska tämä saattaa olla yksi semiotiikan taustainnoittajia, kun se alkoi nousta tieteeksi 1960-luvun lopulla - vaikka olivathan ensi idut ilmestyneet jo ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä ja sitten sotien välisenä aikana mm. Jakkobsonin, Lotmanin ja muutamien muiden kirjoituksissa. Ja sitten tuli aikanaan Chomsky ja tyhjensi pajatson.

The decision on computer program patent and a business method patent is available even in
http://www.hiit.fi/u/kemppinen/Supr_Court_Aerotel_Telco.pdf