Yksi oikea ratkaisu

Itärajan asiassa kollega Koskenniemi esiintyi eloisasti ja sanoi mutkikkaan asian niin kuin se on. Taustalla oli kysymys, saako sulkea itärajan.

Tuomioistuimissa hylättiin se oppi, että jokaiseen oikeusjuttuun on vain yksi oikea ratkaisu, noin puoli vuosisataa sitten. Olisiko tullut puheeksi, ettei tuo oppi ole voimassa matematiikassakaan eikä edes aritmetiikassa. Fysiikassa sellaista ei ole sataan vuoteen kuviteltukaan. Jos sanalla “oikea” tarkoitetaan samaa kuin “täysin tarkka”, esimerkistä käy pii eli ympyrän kehän suhde halkaisijaan. Oikeaa arvoa ei näytä olevan olemassa.

Piin desimaalien päättymätön sarja tuottaa yllätyksen 762. numeron - tai jos niin haluatte, luvun - jälkeen. Siinä tulee kuusi perättäistä yhdeksikköä. Tuo kohta, jota sanotaan josku Feynmanin pisteeksi syystä, joka ei ole tiedossa, ei muuta muuksi sarjan päättymättömyyttä.

Tämä ehkä kuulostaa hiusten halkomiselta - mutta hiuksen halkaiseminen ei ole outoa eikä 0,08 mm erikoisen vähän. Tyypit ovat keksineet keinoja puuhata grafeenilla, joka on sekä ohuin että lujin tunnettu aine - paksuus noin yksi potenssiin miinus yhdeksän. Parturissa joku sanoi toiselle, että sillä yhdellä vääpelillä on pää kuin partaveitsi. Ei se ollut. Katsoin kohdalle sattuessa. Nenä hänellä oli kuitenkin niin kuin partaveitsen kahva.

Itärajakysymyksessä olennainen on jo sanottu. Olennaista todella on se, että vanhat ja totutut kanainväliset sopimukset ovat menneet toimimattomiksi. Ne on otettava kiireesti työn kohteeksi. En kadehdi siihen työhön joutuvia. Mihin toimitetaan ihmiset, jotka ovat karanneet asuinmaastaan mutta joita kukaan ei halua ottaa vastaan? Tämä oli vaikea kysymys esimerkiksi Euroopan juutalaisille 1933-1938.

Ranska oli huonosti johdettu ja pahasti korruptoitunut maa. Se oli monelle ratkaisu, tosin väliaikainen. Samaan aikaan Ruotsissa järjestettiin mielenosoituksia, että maahan ei saa ottaa seitsemää juutalaista lääkäriä täysin turvallisesta Saksasta, koska Ruotsissa nämä vaarantaisivat perusruotalaisten lääkäreiden elinkeinon.

Niinpä ratkaisu oli perustaa sotien jälkeen heille oma valtio, tunnetuin seurauksin. Siitä on nyt kohta 80 vuotta.

Avustusten ja vaikeiden asioiden  keskellä tulee mieleen kaikenlaista. Muussa yhteydessä päädyin palauttamaan mieleeni Ruotsin toimintaa Suomen talvisodan aikana. Kaikki toki tietävät, että taloudellinen apu oli varsin merkittävää. On vain tullut tavaksi vaieta siitä.

Muilta osin sanotaan, että Ruotsi oli varpaillaan Sakan takia, ja sen oli syytäkin olla. Sitä vastoin oma huomioni ei juuri esiinny kirjallisuudessa. Pääministeri P.-A. Hansson vastusti johdonmukaisesti ja jyrkästi aseiden ja merkittävien kulkuneuvojen toimittamista Suomeen.

Peruste on selvä. Järkevästi ajattelevan henkilön mielestä esimerkiksi kranaatit tai viestivälineet olisivat joka tapauksessa pian päätyneet Neuvostoliitolle. Suomella ei ollut asiallisesti ajatellen mahdollisuuksia selvitä siitä sodasta millään keinolla.