Sivun näyttöjä yhteensä

18. tammikuuta 2023

Paljonko metsä painaa?


 


Asiantuntija lausui lehdessä, että ellei osaa lukea ja kirjoittaa, ei kykene edes ajattelemaan.  “Ihminen ei pysty ajattelemaan kuin sellaisia asioita, joista hänellä on käsitteitä ja sanoja. Niitä saadaan kirjallisuudesta.”


Olen samaa mieltä ja olen eri mieltä tuosta asiasta.


Ennen kuin olin kunnolla herännyt, olin jo ajatellut kuutta asiaa, joille minulla ei ole käsitteitä eikä sanoja. Lisäksi olin uskonut kuuteen asiaan, jotka ovat mahdottomia. Sitten join kahvini (Lidlin halvinta, runsaasti annosteltuna) ja aloin surra raha-asioita. Onneksi minulla on hautajaisiin hankittu suruasu ja musta kravatti.


Sitä rahaa saisi olla hiukan enemmän kuin on.


Tämä on rumasti sanottu ihmiseltä, jolla on hyvä eläke. Rankaisin itseäni löytämällä tietokoneesta suuren määrän kirjoituksia, joita olin laatinut Helsingin Sanomiin noin 30 vuotta sitten. Muistan näet hyvin että niistä maksettiin palkkiota. Palkkio oli hyvä ja toimeentulo koholla. Myös kirjoitukset olivat paljon parempia kuin nämä nykyiset.


Julmaa ja epätavallista tässä rangaistuksessa oli omien typeryyksien kertaaminen. Niitä oli sekä aiheissa että käsittelytavassa.


Yksi asioista, joita ajattelin, vaikkei niille ole käsitteitä eikä sanoja, on Sibeliuksen toisen sinfonian toisen osan tietty kohta, joka vaikuttaa minuun kuin pilvestä tuleva aurinko. Pian ajattelin Suomen vaakunaa, joka on siis mahdoton. Leijona ei pystyisi tallaamaan käpälillään miekkaa ja pitämään samalla etukäpälässään toista miekkaa, kruunu päässä. 


Sanojen ja käsitteiden takana on kuva, joka voi olla myös vertauskuva eli symboli. Sirppi ja vasara ovat hyviä työkaluja,  mutta jossain kuvissa ne eivät tarkoita työkaluja.


Huomautukseni käsitteistä ja sanoista ja vertaus musiikkiin ei ole nenäkkyyttä. Huomautan kontekstin merkityksestä. Konteksti eli asiayhteys vaikuttaa niin paljon ymmärtämiseen. 


Musiikissa jonkin nuotteina kuvattavan jakson merkitykseen vaikuttaa kovin paljon, mitä musiikissa on ollut ennen ja mitä tulee jälkeen. Hyvän maalauksen kuvaileminen sanoin on vaikeaa. Vaikka tunnen teoksen - kaikki tuntevat - johon van Gogh on maalannut keltaisen vehnäpellon, synkän taivaan ja uhkaavan oloisia variksia, menin ihan vaikeaksi, kun näin tuon taulun ensimmäisen kerran alkuperäisenä museossa. Valokuvat ja painetut kuvat eivät pysty välittämään maalauksen rajuutta. Maalia on käytetty todella paljon, hampaan vahvuudelta, ja sitä on sivelty raivolla.


Fra Angelicon “Marian ilmestyksen” ainutlaatuisuutta en osaa kuvailla. Nän sen Firenzessä luostarissa. Enkeleitä ja sädekehiä ei ole olemassa eikä tuollaisilla siivillä voisi lentää. Monta vuosikymmentä tuo maalaus ja samaan asiayhteyteen liittyvä Bachin “Magnificat” ovat olleet minulle sellaisia huippuja, että välillä epäilen puoliksi vakavissani, tokko ne ovat ihmistekoa lainkaan. Vastausta ihmettelyyn ei tarjoa tiede, jossa kyllä huomautetaan, ettei meille etäisestä kulttuurista tuleva ihminen näkisi tai kuulisi niissä mitään erikoista. Joku menneisyyden pirttipohjalainen saattaisi sanoa maalauksesta, kuten vanhassa vitsissä, että on iso metso.


23 kommenttia:

  1. Näistä kirjoituksista voi tietysti oppia myös katsomaan, näkemään (pintaa syvemmälle?) ja ymmärtämäänkin, jos hyvin käy. Ja mitähän vielä?

    Joskus lapsena kuulin kahden naisen vertaavan Sibeliuksen toista sinfoniaa jäidenlähtöön Onkivedestä, jota he olivat tulleet katsomaan kotitaloni entisinä asukkaina. Heitä oli ollut kymmenen tyttöä ja vasta yhdestoista se poika, jonka olisi pitänyt auttaa isäänsä talonpidossa. Huonosti kävi, meidän perhe sinne muutti, tai alussa vain äiti ja isä parin lapsen kanssa. Aina kun kuulen tuon sinfonian tai pätkänkin siitä, ajattelen lapsuuden kotijärveä ja kaikkia luonnon ääniä siellä. Ne kymmenen tyttöäkin tunkevat joskus mukaan. Ei erittäin analyyttistä, mutta ajatukset menevät miten tahtovat.

    VastaaPoista
  2. Minusta tuo kuningattaren huomautus Liisalle on kyllä peribrittiläisin toteamus satukirjallisuudessa: "I dare say you haven't had much practice. When I was your age I used to believe as much as six impossible things before breakfast." Mutta mitä niihin vanhempiin ja parempiin kirjoituksiin tulee, niin olisiko mitenkään mahdollista julkaista joitakin valittuja nyt tässä blogissa - kas kun HeSan 30 v vanhoihin juttuihin ei ole ollenkaan helppo päästä.

    VastaaPoista
  3. Aika monelle meistä voisi tehdä hyvää mennä metsään rauhoittumaan ja keräämään voimia. Nimittäin anatomian oppikirjojen mukaan ihmisen sukupuoli määräytyy hedelmöittymishetkellä ja tulee näkyväksi syntymähetkellä. Jos se ei jatkossa kelpaa, niin eräät tahot vaativat, että halutessa sukupuolensa saa valita vaikka vuosittain haluamansa tilanteen mukaan. Tänä vuonna sitä toista ja ensi vuonna taas tätä entistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko Toipila miettinyt, miksi hänellä on nännit?

      Poista
    2. Meninkin metsään rauhoittumaan ja muutuin tosi vahvaksi metsänpeikoksi.

      Poista
    3. Kromosomeja on vain X ja Y, mutta suku/puolia Z-iljoona.

      Poista
    4. Kummallinen mielipide Van Goghin taulusta. Näetkö siis siinä anatomisia yksityiskohtia?

      Poista
    5. Taitaa se vaihtelu jo siellä jalkojenkin välissä olla luonnostaan sen verran laajaa, ettei yksinkertainen jako kahteen onnistu.

      Poista
    6. Jalkojen välissä?

      Älkäätten aivojen merkitystä unehduttako. Sieltä lähtevät käskytykset hiusten kasvusta (-lähdöstä) aina pikkuvarpaan kynnenalusen puhdistamiseen saakka. Myös kaikenlaisten jakolaskujen teko-ohjeet ja toteutukset tulevat sieltä.

      Kapasiteetit laskea ja käsittää ovatten sitten syntymässä saatuja.

      Poista
  4. Luopuminen on kamalaa.

    Mutta onneksi on taide - sen katselemisesta ja kuuntelemisesta ja lukemisesta ei tarvitse luopua.

    Vaikka olen melko köyhä, kahvin ei tarvitse olla halvinta, mutta hyvää sen on oltava.

    Olen tässä ajatellut ja väsyttänyt itseni. Ajattelu on kovaa työtä. Tässä vaiheessa on hyvä huomata, että tunteet ei enää vie. Valitettavasti järki väistyy salakavalan helposti tunteiden tieltä.

    On helvatan hyvä huomata, että minä en ole maailman napa - edes itselleni.

    Hilkka

    VastaaPoista
  5. Tajusin aian suhteellisuutta vasta nyt. Kun Egypti sulautui Rooman imperiumiin keisari Augustuksen aikana, sen kirjoitustaito ja taide oli Augustuksesta yhtä kaukana kuin me olemme Troian sodasta. Farao Ekhnaton ja hänen aikansa uusi taide ja ajattelu olivat Augustukselle yhtä kaukana kuin Kaarle Suuri oli meistä. Me ihailemme Ring-oopperoita Helsingissä, niiden tekemisestä oli melkein 150 vuotta, mutta itse tarinan alkulähteiltä on yli 1500 vuotta. Eräänlaista ikuisuutta on kaikessa.

    VastaaPoista
  6. Sama on kokemukseni tuosta Sibeliuksen toisen sinfonian kohdasta. Siinäpä onkin selittämistä, miten äänihavainto saa visuaalisen vastineen. Sironnan kokemus on yhdistävä käsite?

    VastaaPoista
  7. Suuri metsä, pieni tuli, ja sitten lopultako saadaan tulokseksi, että sielu painaa 21 g? Ou jee, hieno elämä. Ilman Olavi Koskelaa en tajunnut, että noissa kuudessa asiassa, joita ajattelit, ennen kuin heräsit kunnolla, oli viittaus Liisaan. Minä näin siellä vain mustarastaita ja miten mieli jakautuu niitten myötä eri puihin. Ja olen melko varma, että jossain kirjoitit tahtovasi lintujen mukaan. Surupuku varmaan synnytti tuon assosiaation, minulla.

    Nämäkin tässä ovat kukaties ajatuksia ennen heräämistä. Ei järjestystä, älytöntä verkkoa vain. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän pidän älystä.

    Vaan tuota en usko alkuunkaan, että 30 vuotta vanhat palkkiotekstisi olisivat parempia tai huonompia kuin nykyiset. Eikö todellinen järkytys kuitenkin synny siitä, miten sama on jo silloin ollut? Nuorena kieli on usein nopeampaa ja nokkelampaa, kuulostaa ehkä terävämmältä, mutta havainto on suppeampaa. Luulen puhuvani tässä muistakin kuin itsestäni.

    VastaaPoista
  8. Jos ihmisellä on käsitteitä ja sanoja jostain uudesta probleemasta luonnontieteissä, hän on jo aika pitkällä kohti ratkaisuja. Voi myös olla että ratkaisukin on jo tunnettu ja ongelma tehty tyhjäksi. Uusien ennalta-arvaamattomien vaikeampien ongelmien kohdalla sen sijaan usein ei ole käsitteitä eikä sanoja. Silloin on tullut hetki niiden löytämiseen mutta kukaan ei luvannut että se voisi olla helppoa.

    VastaaPoista
  9. Jahka Elon Musk on saanut sirutettua itsensä Neuralinkin keksinnöllä, kuten on luvannut, hän voi jonain aamuna kehua lukeneensa Dostojevskin koko tuotannon juuri ennen heräämistään. Ehkä hän samalla ilmoittaa, että aikoo lukea teokset myös alkuperäiskielellä, kunhan insinöörit ovat saaneet asennettua hänelle venäjän.

    Tähän ei eläin pysty, sanoi Holle Holopainen aikoinaan radiossa.

    VastaaPoista
  10. Eilinen meni miettiessä Ripaean mountainseja, arimaspeja, troglodyytteja ja louhikäärmeitä, dragons. Että minkä takia niistäkin piti tehdä selvää, ratsain ja keihäällä. Oletan, että kyse oli kauppasodista -- uskotteko enemmän kirkkolinnoihin kuin lehtoihin. Turhanaikaista pohdintaa, kun pihakin olisi syytä kolata. Mutta elämässä pitää olla itsekästä luksusta.

    VastaaPoista
  11. Lasten ja nuorten lukutaidottomuus johtuu siitä, että oma suu on hyvinvoivilla professoreilla aina lähempi kuin pussin.

    Tärkeintä on esitellä omaa lukemista ja blogikirjoitusta ja hommata virkoja ja tukea puoluetovereille, jotka heikentävät kirjallisuuden ja lukemisen opetusta ja tutkimusta.

    Niin Kain aina on jeesannut Aabelia.

    Ja eliitin jälkikasvulla enee aina paksusti, muusta viis. Onneksi on "taide" ja "tiede" ja pussi, pohjaton kuin papin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt onkni kyse peruskoulusta ja oppimistulosten heikentymisestä. Hallituksemme lempilapsi tämä inkluusio (sanahirviö) ei toimi käytännössä. Opettajien mukaan levottomuudet lisääntyivät, kun erityisoppilaat siirrettiin samoihin tiloihin muiden oppilaiden kanssa pari vuotta sitten. Inkluusion ajatuksena onkin, että erityistä tukea tarvitsevia oppilaita ei eriytetä omiin luokkiinsa, vaan he opiskelevat muiden kanssa yleisellä luokalla.

      Osa opettajista on niin väsynyt koko inkluusioon, että ovat irtisanoutuneet työtehtävistään.

      Poista
    2. Kateus vie kalatkin vedestä, sanoo vanha sanalasku. Se on tympeää ja turhaa ja vie ihmisen elämästä iloa ja energiaa. 60-kymppisillä ja nuoremmilla suomalaisilla on ollut mahdollisuus edetä elämässään niin pitkälle kuin pää ja ahkeruus ovat antaneet myöten, sitä vanhemmat ovat tarvinneet vähän enemmän sisua.

      Pystyvyyttäkin on monen sorttista. Maskun herrakin on kansakoulupohjalla mutta suurella energisyydellä luonut itselleen uniikin aseman ja suuren omaisuuden, jos sitä pidetään tavoiteltavana. Amos Andersson aloitti uransa poikasena myymällä onkilieroja kesäasukkaille ja lopussa jo omisti korttelin verran kiinteistöjä Helsingin keskustassa.

      Hyvinvointivaltio pitää ainakin minimitasolla huolen niistä, jotka eivät pysy muuten mukana. Täytyy mennä sillä mitä on annettu, sanoo yksi pojistani, jolla on älyä riittämiin mutta terveydessä vähän puutteita. Eikä hän koskaan valita.

      Poista
    3. Eli laisser faire! (?) Ja yövartijavaltion paluu mitä pikimmin (IV 2023 - ?).

      Kekkosen ohella eniten kunnioittamani Suomen lähihistorian henkilö, Kalevi Sorsa, totesi kerran tv-haastattelussa, että ainahan ansaitsemattoman edun kritiikki on katsottu kateudeksi.

      Se Amos Andersson muuten ansaitsi jättiläisomaisuutensa ensimmäisen maailmansodan aikaisena gulassina ostelemalla kivitaloja pilkkahinnalla hädänalaiseen tilaan joutuneiden kustannuksella. Ei siis suotta ollut niin perin juurin ihastunut katolilaisuuteen, että oma kappelikin piti rakennuttaa. (Koronottokielto ei varmaan ollut enää voimassa.)

      Poista
    4. Jos minua tarkoitit, Anonyymi, niin en minä nyt mitään laisser fairea kannata valtiotasolla, mutta yksilön menestyminen on loppujen lopuksi hänestä itsestään kiinni, eivät sitä muut hänelle lahjoita, elleivät sitten vanhemmat osaksi esimerkillään ja geeneillään ja joskus harvoin rahallakin, mutta heitähän emme voi itse valita. Joka alalla tarvitaan puurtamista, jos haluaa huipulle (ja sitähän kateellinen kai haluaisi), potkipa sitten palloa tai löisi sitä tai laulaisi oopperaa tai ajaisi autoa, mitä tahansa, pelkkä lahjakkuus tai äly ei riitä. Joillakin on liiketaloudellista nenää, jota aina ihmettelen.

      En usko, että kukaan professorikaan on ansiotta saanut virkaansa, vaikka haussa toiseksi jääneestä siltä saattaa tuntuakin. Lisää tutkimuksia vain ja uusi yritys. Sen kyllä olen tullut huomaamaan, että yliopistot ovat oikeita kateuden pesiä. Minua vain kyllästyttää ainainen marina ja valitus.

      Poista
  12. Ei tuntenut taaskaan asiaa.

    VastaaPoista