Sivun näyttöjä yhteensä

5. toukokuuta 2022

Käsialatiede


 

Eräässä vaiheessa Kumpulassa eli yliostolla opetettiin tietojenkäsittelytiedettä ja Otaniemessä tietojenkäsittelyoppia. Pari kertaa kysyin näiden kahden eroa asianomaisten oppituolien haltijoilta, ja kerran melkein ymmärsin. Mutta olin ymmärtänyt väärin.

 

Otaniemessä ja ennen paikkakunnan keksimistä Hietalahdentorin reunassa lienee ollut tapana kinastella ”insinööritieteistä”. Amerikan kieltä puhuvilla on kätevä määre ”applied” eli sovellettu.

 

W.C. Fields sanoi, että hänen enollaan oli tuoli eli chair in applied electronics, ja jatko että Sing Singin vankilassa. Kuuluisassa sähkötuolissa, jonka kuva on hakuteoksissa, teloitettiin neuvostovakoilun varjossa muun muassa Rosenbergit.

 

Sarjakuvassa Läski-Freddyn kissa sanoi, että hänen enonsa on lääkiksessä ja ajatteli, että enpä kerro, mitä enolle tehdään siellä, siis anatomian laitoksella.

 

Otsikko viittaa käsialan tutkimukseen. Meillä oli kotona sitä selvittänyt kirja, jonka tekijä oli mielestäni Leo Pennanen. Lueksin jopa jonkin alan klassikoista, joka kirjoittaja oi ehkä hyvinkin tohtori Pulver. Girlandeista ja arkadeista eli erilaisista lenksuista pääteltiin kirjoittajan luoteenpiirteet, ja tämä oli tieteellistä. Taustalla oli ”tosiasia”, että kynän tallettamat ruumiin pienet liikkeet kertovat merkittäviä asioita kirjoittajan hermostosta ja siis luonteesta.

 

En ole varsinaisesti nähnyt tekstiä, jossa osoitettaisiin, että tämä on höpöä mutta tuo tiede meni muodista eikä siitä enää puhu kukaan. Väittäisin että ihan keskikoulupohjalta näkee päätelmän huolettomuuden.

 

Sitten jouduin tekemisiin Keskusrikospoliisin kanssa. Siellä oli käsialan tutkija, ja taito lienee tallessa, vaikka kynällä kirjoitettua päätyy tietenkin poliisille enää vähän. Sain kuulla, ettei tuolla tutkimisella ole mitään tekemistä kirjoittajan luonteen kanssa, vaan menetelmät puhtaasti käytännöllistä eli pohjaltaan kemiaa ja fysiikkaa. Oppi perustuu enimmäkseen kokemukseen, ja tuomioistuimet uskovat lausuntoon, että A:n nimikirjoituksen on kirjoittanut joku muu kuin A.

 

Itse noita taitoja hallitsemattomana opetan muille, että kirjoituksen luonteenomaista vauhtia, joka voidaan mikroskoopin avulla laskea, ja kynän kulmaa ei voi jäljitellä erikoisen tarkasti. Taustalla ei ole differentiaaliyhtälöitä, vaan runsas havaintomateriaali. Itse en tietenkään tiedä, kauanko kynäni värjyy etunimeni j:n ja u:n välissä, kun siis kirjoitan ison j:n kulmaviivalla ilman alasilmukkaa. Poliisi tietää. Ja itse olen huvittunut, että käsin tehtyjä nimikirjoituksia kuitenkin käytetään edelleen. Jo professoriaikoinani käytin oman nimmarini väärennöstä, jonka olin tehnyt skannaamalla ja pdf:llä.

 

Taannoin takapajuiselta näyttänyt tapa ottaa esimerkiksi äänestäjältä sormenjälki vaalilippuun, on tullut takaisin. Puhelimet ja läppärit aukeavat peukalolla (jossa ei ole laastaria).

 

Ehkä tulee aika, jolloin poliisia pitää nuolaista ja sotapoliisin saappaita nuolla. Instant-sekvensointi tuottaisi käytännössä pettämättömän keinon katsoa, kuka sinä olet ja vastaisi eksistentiaaliseen kysymykseen, olenko minä minä. Ja olisiko seuraava vaihe vanhojen kuvitelmakirjailijoiden ajatus, että nimen korvaisi numerokoodi…

24 kommenttia:

  1. Eikös meillä se numerokoodi jo olekin laajalti käytössä? Sen nimitys on sosiaaliturvatunnus (vai oliko se nykyään henkilötunnus). Mielestäni olemme jo "seuraavassa vaiheessa", tai ehkä sitäkin seuraavassa missä kirjan Nineteen-Eighty-Four tyyliin väärinajattelu on raskain rikos (vrt. Vihapuhelaki, josta ei mitenkään selviä mitä se kuuluisa "vihapuhe" oikein on).

    Jk. Taidan joutua julkaisemaan tämän nimettömänä; Sivusto kun ei anna minun vaihtaa tunnistautumistapaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnistautumistapa: hieman aikaa tämä sivusto on kärsinyt siitä ettei Blogger-käyttäjää tunnisteta automaagisesti. Olen törmännyt nyt kahdesti vaikeuteen tässä. Nyt kuitenkin näyn voivan käyttää blogger-identiteettiä.

      Ymmärtäisin kyseessä olevan julkaisusivuston yhteensopivuusongelmien.

      Double take: enpä voikaan, vaikka ennen kirjoittamista tsekkasin. Terveisiä vain digitaaliavaruuteen, ja ottakaa viestistänne copy ennenkuin painatte "julkaise".

      Nimetön ER

      Poista
  2. DNA ei anna yksikäsitteistä todistusta siitä kuka henkilö on. Otetaan vaikka identtiset kaksoset tai kolmoset. Heillä geenit ovat täsmälleen samat eli geneettisesti on kyse samasta yksilöstä.

    Käsialatutkimus kiinnosti minuakin aikanaan ja luin Pennasen kirjan. Olihan siellä runsaasti erilaisia väitteitä jotka olivat syvälle tunkeutuvia. Onko niissä perää, en tiedä. Siellä oli kuitenkin niin paljon yksityiskohtia jotka ansaitsisivat tarkemman tutkimuksen. Ihmisen käsiala kumpuaa ihmisen koko hermostollisen järjestelmän läpi jolloin siihen liittyy mukaan persoonan piirteitä. Omat kokemukset joistakin Pennasen esittämistä lainalaisuuksista olen todentanut eri henkilöillä vastaten heidän luonteensa pääominaisuuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei muuten ole identtisillä täsmälleen identtiset geenit. Heillä ehtinyt syntyä jo kymmeniä tai pikemmin satoja erilaisia mutaatioita.

      Poista
    2. Tuo pitää tietysti paikkansa. En ole alan tuntija joten joudun kysymään: Näkyvätkö todella nuo pienet mutaatiot niissä DNA-testeissä joilla ihmisiä tunnistetaan. Geenejähän on valtaisa määrä.

      Poista
  3. Oppikoulun alaluokalla sain kotiläksyksi kirjoittaa sata kertaa jonkun typerän lauseen á la "lupaan että en enää häiritse oppituntia viisastelullani", tms. Koska tehtävä oli tylsä, kirjoitin lauseen noin kuudella eri käsialalla. Seuraavalla oppitunnilla tuon tehtävän minulle antanut maisterimme (joka ulkonäöltään oli kuin huonosti pärjännyt ex-ammattinyrkkeilijä) sätti kateederilta, että ne oli porukalla kirjoitettuja, törkeää, tästä seuraa rangaistus, yms. Kun väitin että itse minä ne olen kirjoittanut, se sanoi että ”opettajanhuoneessa meillä on käsialan asiantuntija, ja hän väittää, että nämä eivät voi olla saman kirjoittajan tekemiä." Pyysin paperia ja lyijykynän ja kirjoitin noin 10llä aivan erilaisella käsialalla sen saman lauseen. Annoin arkin sille, se mulkaisi sitä ja poistui paikalta – meni kai kysymään siltä käsiala-asiantuntijalta mitä mieltä hän on... en tiedä minne meni ja miksi? Mutta takaisin kun tuli, ei sanonut mitään. Eikä asiaan enää puututtu.

    Ps. On hirveen helppo kirjoittaa eri käsialoilla. Pitää olla vain johdonmukainen sille tyylille minkä milloinkin valitsee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kuitenkin sanoa että käsiala-analyysissä tutkitaan hyvin pieniä piirteitä isojen ohella. Ne detaljit ovat usein ratkaisevia. Esim. t-viivan sijainti ja pituus tai jonkin alas menevän kirjaimen lenkki pituudeltaan ja muodoltaan on usein ihmiselle tyypillinen ja tiedostamaton. Erityyppisiä indikoivia detaljeja on satoja.

      Poista
    2. Hauska ja mielenkiintoinen tarina. Tuollaisia rangaistuksia ei omassa koulussani annettu ja Bart Simpsonkin joutui kirjoittamaan liidulla taulun täyteen.

      Itse en olisi moiseen johdonmukaisuusteen kyennyt, kirjoitin miten kirjoitin - ja tekstaten aina milloin kaunokirjoitus ei ollut pakollista.

      Eniten ihmettelen kuitenkin sitä mikä saa kymmenvuotiaan opettelemaan kymmenen erilaista käsialaa. Omaa nimikirjoitusta kyllä haettiin ja vihkon sivu saattoi täyttyä kokeiluista. Mutta ihmisethän ovat erilaisia - jo lapsinakin.

      Poista
    3. Onneksi sait tilaisuuden esittää vastanäyttöä. Muuten olisi voinut käydä todella kehnosti. Vanhan koulun "kuri" kun oli usein mielivaltaista, ja sen tärkein suojeluobjekti oli opettajan henkilökohtainen "kunnia", sellaisena kuin kukin yksilö sen sattui ymmärtämään.

      Poista
  4. Nimien ja numeroiden lisäksi on muitakin mahdollisuuksia ihmisten tunnisteiksi. Niitä hahmoteltiin jo kolmisenkymmentä vuotta sitten mainiossa sketsisarjassa A Bit of Fry and Laurie (Älynväläyttäjät).

    Sketsissä mies (Laurie) tulee poliisilaitokselle tekemään ilmoitusta.  Poliisi (Fry) kysyy  nimeä. Mies kaivaa sytkärin taskustaan ja sanoo  "Tarkkana nyt"  ja ilmoittaa sitten nimensä:
    "Derek" + pudottaa sytkärin tiskille. Sytkärin kolahdus tiskiin on hänen sukunimensä. Kun asia vähitellen valkenee poliisille, tämä kysyy tietysti "Miten se kirjoitetaan?".  "Ihan niin kuin miltä se kuulostaa" sanoo mies ja tavaa sanan "Nippl-e". Poliisi äimänä: "Nipple?". "No ei tietenkään, tavuviiva e", oikaisee mies. Äännettynä sytkärin kolahdus ja kirjoitettuna "Nippl-e" on miehen sukunimi.

    Sitten selvitellään osoitetta.  Mies ilmoittaa osoitteekseen "22" + hetki teputtelua jaloilla +  läpsäys vasemmalla kädellä poliisin poskelle + "Kingsley". Poliisi ei tykkää läpsimisestä, mutta toistaa kuulemansa/näkemänsä/kokemansa osoitteen, paitsi että läpsyn sijaan tirvaisee oikean suoran miehen lärviin. "Ei, ei" sanoo mies ja toistaa osoiteperformaationsa. Tietoja ylöskirjaava poliisi valittelee käsialaansa ja sanoo "Minä kun luulin että se oli '22' + teputtelut + kaivaa tiskin alta krikettimailan ja mätkäisee sillä miestä päähän + 'Kingsley'".  Maila kalahtaa oikeasti Laurieen, joka  päätään pidellen jää manaamaan  "Paskat sketsistä, löit liian lujaa".

    Youtubessa: The Best of the Rest of A Bit of Fry and Laurie.

    VastaaPoista
  5. Englantilainen huumori on typerää kuten koko kielikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Stupidity is in the eye of the beholder. Anglophobes seem to be humorless monomaniacs. I repudiate your petulant expostulations.

      Poista
    2. Kuten huomaatte olin oikeassa.

      Poista
    3. "Englantilainen huumori...", anonyymi, pidät varmaan venäläisestä huumorista? Me suomalaiset pidämme kuivasta englantilaisesta, koska se on samantapaista kuin omamme, mutta onhan sitä muunlaistakin brittihuumoria.

      Poista
    4. Ei, pidän älykkäästä ja reippaasta ranskalaisesta huumorista.
      Mutta vastauksestasi venäjävihjailuineen (et sentään haukkunut kommunistiksi), huomaa jälkeen kerran hyvin miten pahasti pakkoenglanti jo rajoittaa suomalaista ajattelua.

      Poista
    5. Aikaisemmista postauksista on ollut havaittavissa että et osaa ranskaa. Sans, souci.

      Poista
    6. Älä viitsi, sinä et pysty määrittelemään Ranskan taitoani pelkästään niiden muutaman sanan perusteella joita olen täällä käyttänyt.
      Mutta englannin palvonnan pienikin kritiikki näyttää oikeuttavan melkoiset hyökkäykset niiden esittäjää kohtaan. Mikä sinällään vain vahvistaa sen että ongelma on aito ja paha.

      Poista
  6. Käsittääkseni käsiala-analyysit tulkitaan palvelusuhde-lainsäädännössä kielletyiksi. Niitä ei saa käyttää esimerkiksi valittaessa työntekijää. – JRi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nokia käytti lyhyen aikaa 90-luvulla.

      Poista
  7. Käsialantutkimus eli grafologia lienee nykyään samassa kastissa sellaisten (entisten) tieteenalojen kanssa kuin esimerkiksi homeopatia tai astrologia.

    Voisin kuvitella, että poliisissa tyydytään analysoimaan pelkkiä käsialoja (esim. väärennysten selvittämiseksi), ei sentään tehdä analyyseja käsialoja tuottaneiden henkilöiden persoonallista ominaisuuksista. Jälkimmäinen "tutkimus" haiskahtaa jo vahvasti pseudopsykologialta - tai etten sanoisi suoranaiselta huuhaalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Grafologia on menettänyt merkityksensä siksi, ettei juuri kukaan enää kirjoita kynällä. Ihmisillä on/oli kyllä ihan selkeästi erilaiset käsialat, jotka jollakin tasolla kuvastavat kyseistä henkilöä. Mutta kuinka syvällisiä päätelmiä siitä voi tehdä, on jo ihan eri asia.

      Poista
  8. Ei se aivan huuhaata ole. Jokainen tietää omasta käsialastaan että se on melko pysyvän luonteinen ja voi itse tunnistaa jonkin tekstin kirjoittaneensa pelkän käsialan perusteella. Sitä voi yrittää systemaattisesti muuttaa mutta tietyt luonteenomaiset piirteet säilyvät.

    VastaaPoista
  9. Mutta oikeasti kukaan muu kuin Sherlock Holmes ei voi käsialasta päätellä että kirjoittaja on parrakas ylipainoinen herra jolla on koleerinen luonne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa, grafologi pystyy koko lailla nuo asiat sieltä poimimaan ja paljon muutakin, jota ehkä ihminen itse ei haluaisikaan kaivettavan näkösälle.

      Poista