Sivun näyttöjä yhteensä

11. toukokuuta 2022

Lystikseni


 

Päädyin lukemaan ja halusinkin lukea vieraan oppiaineen sisäänpääsykokeen aineiston. Omien eli itse opettamieni alojen kysymyksiä ja kikkoja on tullut seurailluksi, siis esimerkiksi oikeustieteen.

 

Suunnittelin lystikseni kysymyksen psykologian sisäänpääsykokeeseen. Sinnehän pääsee vain noin yksi 30:sta, vaikka hakijat ovat tiettävästi valmiiksi kovatasoisia.

 

”Onko kirjoituksessa … esitetty tukinta mantelitumakkeen vaikutuksesta näköaistimuksen latenssin vaihtelusta uskottava? Perustele käsityksesi.”

 

Koska kysymys ei ole järjellinen, vastaaja joutuisi selittämään tiiviisti, mitä tuo aivojen osa todellisuudessa näyttää tekevän, mitä on latenssi ja mitä aineisto ja kirjallisuus kertovat näköaistimuksesta.

 

Vihjeenä tämän lukijalle: tiedämme aistimuksista tätä nykyä perin vähän. Arjen kannalta eli esimerkiksi silmälasien määräämisen tai kuulokojeen tarpeen tunnistamiseksi osaamme paljon, kiitos etenkin kokeellisen tutkimuksen.

 

Tämä kaikki tuli mieleeni, kun luin tämän blogin kommentteja ja muistin, etten ole muistanut pitkään aikaan kehua tuomioistuimia.

 

Normaalisti ihminen ajattelee että esimerkiksi Suomi aloitti Talvisodan tai Jatkosodan, ja joku toinen on sillä kannalla, että aloittaja olikin Neuvostoliitto. Stalinin sanotaan tienneen, että kaiken takana oli Englanti. Mutta emme tule koskaan saamaan lähempää tietoa, koska esimerkiksi Baltian maiden repimistä Neuvostoliiton etupiiriin ja osiksi ei liene koskaan pantu paperille. Asiakirjalähde on hyvä mutta ei pettämätön. Olen itse ollut – usein – liikeneuvotteluissa, joissa jollain on mukana valmiiksi tehdyt pöytäkirjat ja sitoumukset. Hurjemmat tutkijat pelkäävät, että ehkä puolet museoiden ja arkistojen 1700-luvun loppua vanhemmista asiakirjoista on väärennettyjä.

 

Tuomioistuimessa kauan toimiessaan oppii siihen, että asia esitetään pontevasti ja perustellusti yhdeltä kannalta ja heti perään yhtä uskottavasti toiselta, päinvastaiselta kannalta. Riita-asiassa on aivan tavallisesti että sekä tosiasiaväitteet että niistä tehtävät päätelmät ovat aivan erilaisia.

 

Tuomarina oppii, ettei tehtävänä ole kompromissi eikä edes sovittelu. Tuomioistuimet ratkaisuksi tuleva teksti on valitettavasti koottava kuin vaikea palapeli, jonka palaset eivät ole saman näköisiä kuin kaupan palapeleissä. Ne eivät valitettavasti edes muistuta toisiaan. Yleiskieli hämää. ”Vilpitön mieli” ei tarkoita vilpitöntä mieltä.

 

Lisäongelma on saumojen löytäminen. Pikselipohjaista kuvaa ei voi jakaa tarkasti osiin, koska pikselit menevät osittain päällekkäin, joten noita rajoja ei ole. Kuvaa pienennettäessä vain näkee, että jossain päättyy poski ja alkaa olkapää.

 

Tuomarit käyttävät kevytmielisesti sanaa ”relevantti” eli oikeudellisesti merkityksellinen. He siis luottavat ulkomuistiinsa. Todellisuudessa oikeudellinen merkityksellisyys näkyy vasta, kun ongelma on ratkaistu. Paljon touhutut asiat saattavat osoittautua merkitystä vailla oleviksi, kuten esimerkiksi jonku henkilön tai elimen ”tarkoitus”, tarkloitusperä.

34 kommenttia:

  1. Niinpä, kyllä amygdala (mantelitumakkeet) on vaikea kapitteli, jopa vaikeampi kuin se tumake, jossa kellogeenien arvellaan työskentelevän (kiasma).


    Parasta on vain miettiä, miten suomalaiset ainoana isompana ihmislaboratoriona ovatkin voineet kalotti-eläiminä - 60 pohjoisen leveyspiirin pohjoispuolella - sopeutua kahdeksan vuodenajan kulkuun.

    Asiasta kansanomainen esitys www.anttiliikkanen.net ja hakemalla nimellä Timo Partonen tai Euroopan kulttuuripääkaupunki / Umeå.

    Sitä sopeutumista mm valoon tai ajan kuluun kutsutaan muun ohella resilienssiksi ja siihen voi vaikuttaa mm "pääministeri"-suutalla (Samarin).

    VastaaPoista
  2. Katsoin äsken iltauutiset. Uutistoimittajakin vaikutti tavallista huomattavasti vakavammalta. Mieleeni nousivat kenraali Paavo Talvelan usein siteeratut sanat elokuulta 1940: "Tämä viikko oli Suomen kohtalon viikko. Silloin kääntyi tiemme kulkuun Saksan rinnalle."

    Huominen, 12. toukokuuta 2022, on maallemme jälleen päivä, jolloin historian ovi kääntyy saranoillaan. Itse ajattelen, että Suomea ja suomalaisia odottavat tulevaisuuden tuntemattomat kohtalot, kenties määräämättömäksi ajaksi. Mutta näin ovat maamme valtioviisaat ja gallup-kansa nähneet parhaaksi. Katsokoot eteensä. Lycka till.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuonna 1940 emme saaneet Liittoutuneisiin kuuluvilta mailta tukea, vaan meidät jätettiin Neuvostoliiton armoille. Oli pakko turvautua Saksaan.

      Vuonna 2022 liitymme yhteen silloisten Liittoutuneisiin kuuluvien maiden kanssa - vain sillä erolla, että Saksa ja Neuvostoliitto (= Venäjä) ovat vaihtaneet paikkaa.

      Nyt Saksa on demokratia, kun taas Venäjä on jälleen laajentumishimoinen diktatuuri. Kumpaan kannattaa tukeutua?

      Poista
    2. Kävimme opiskeluvuosina junamatkalla Puolassa -74. Seurasimme Krakovan lähistön retkeilymajalta aukeavalla valtavalla tasangolla käynnissä ollutta Varsovan liiton sotaharjoitusta. Kymmenet panssarivaunut etenivät ja lukuisat laskuvarjosotilaat hyppäsivät samaan aikaan yli lentäneistä kuljetuskoneista.
      Tuli kuvitelleeksi, miten nuo joukot voisivat tulla yllättäen maahamme. Uhka
      idästä oli niinä vuosina Suomessa varmaan todellinen?

      Poista
    3. Tukea tuli, älä toistele vanhoja valheita.

      Poista
    4. Aikuisteen oikeesti v.1940 emme ottaneet Liittoutuneisiin kuuluvilta mailta tukea irtautua natseista.
      Meille mm. tarjottiin v.1939 rajoja takaisin.
      Sama tarjous toistui mutta heikkeni vuosien mittaan; lopulta se oli huono mutta hyvä sillä sotasyyllisemme olisivat hyvin voineet killua narun jatkona Nürnbergissä.
      Ehkäpä syyt, ettei niin käynyt liittyivät Mannerheimin suojelu (yhä tabu aihe), ja sekin painoi, että Suomi ehti irtautua natsi-Saksasta ja jopa sotia sitä vastaan.

      Poista
    5. Suomi oli todella heikoilla 1941 keväällä. Tukea pyrittiin hakemaan joka ilmansuunnalta mutta yksikään valtio ei ollut kiinnostunut Suomesta, vain omasta puolustuksestaan. Syynä oli tietenkin Euroopassa riehuva sota joka alkoi koskettaa melkein jokaista valtiota. Saksaltakin pyydettiin ruoka-apua ja aseita mutta aluksi asiat olivat takkuisia. Hitler ei ollut kovin kiinnostunut auttamaan. Hänellä olivat muut suunnitelmat työpöydällään, kuten hyökkäys Neuvostoliittoon.

      Kovan pyytelyn jälkeen Saksalta alkoi irrota hiukan aseita ja lupauksia ruoka-avusta koska jonkinasteinen nälänhätä alkoi uhata maatamme. NL oli ottanut maamme vilja-aitan eli Karjalan Kannaksen itselleen ja huono viljavuosi haittasi jo valmiiksi. Kun kevät oli pitkällä alkoivat Suomen ja Saksan sotilaalliset edut olla paralleelissa ja aseiden suunta oli sama. Suomi halusi mahdollisen suursodan aikana valloittaa takaisin NL:n kaappaamat alueet. Ja onnistuikin siinä vuoden 1941 aikana. Onneksi Suomi ei tehnyt mitään poliittisia eikä sotilaallisia sopimuksia vaan lähinnä sotilaat keskenään yhdistivät voimiaan. Mannerheim inhosi saksalaisia ja Hitleriä eikä mistään hinnasta halunnut mitään sopimuksia heidän kanssaan.

      Poista
    6. Toki tukea luvattiin, mutta mitä konkreettista tuli ennen 13.3.1940?

      Miten olisimme voineet "irtautua natseista" vuonna 1940, sillä he olivat vielä silloin neuvostokommunistien auliita apulaisia ja rakkaita liittolaisia?

      Talvisodan jälkeen Suomessa opittiin reaalipolitiikan aakkoset. Itsenäisyys säilyi tuurilla ja taidolla. Ja sepä tuntuu tiettyjä piirejä edelleen ankarasti harmittavan.

      PS. Kommenttini tarkoitus oli kertoa, että Suomi tekee nyt täysin päinvastaisen valinnan kuin 1941. Putinin Venäjä 2022 = Hitlerin Saksa 1941.

      Poista
    7. Mitähän "liittoutuneita" oli olemassa vuonna 1940? Kesällä 1940 toinen maailmansota oli pisteessä, jossa Englanti siirtomaineen kävi yksin sotaa Saksaa ja Italiaa vastaan. Japani ja Neuvostoliitto olivat puolueettomia, Saksaan suopeasti suhtautuvia valtioita. Ranska oli Saksan vastentahtoinen liittolainen, muodollisesti puolueeton. Tanska ja Norja olivat miehitettyjä. Yhdysvallat oli Englantiin myönteisesti suhtautuva puolueeton. Ei oikeastaan ollut maailmansotaa vaan eurooppalainen suursota.

      Vuonna 1940 Englannin lupauksiin tuesta tulevassa rauhankonferenssissa saattoi suhtautua suunnilleen samoin kuin siihen, että Venäjä lupaisi meille nyt Ruijan. Helppo on luvata.

      Poista
    8. Siis elokuussa v. 1941 Tukholmassa Suomelle tehtiin 1. edullinen natseistairtautumistarjous, jonka myös Hitler sai tietoonsa ja repi hiuksia päästään. Reagoi jyrkästi. Suomi päätti jatkaa metallien toimitusta; ne olivat elintärkeitä hirmuhallinnolle. Jos raaka-aineapua ei Suomesta olisi saatu, se olisi heikentänyt natsivaltion nopeasti; mutta siellä uunin luukku kävi vuosia osin uskollisen aseveljen ansiosta.

      Poista
    9. "PS. Kommenttini tarkoitus oli kertoa, että Suomi tekee nyt täysin päinvastaisen valinnan kuin 1941. Putinin Venäjä 2022 = Hitlerin Saksa 1941."

      Hyvää analyysiä! Suomi siis liittoutuukin nyt todellisuudessa Putinin Venäjän kanssa? Tuotapa en olisikaan itse hoksannut.

      Poista
    10. Ymmärrän kyllä, miksi viidettä anoa vituttaa kuin pientä putinia, mutta jaksan kyllä selittää: katsos kun me viimeksi lähdettiin diktaattorin kelkkaan, niin nyt kokeillaan millaista kyytiä tarjoaa demokratioiden liitto. Koeta kestää.

      Poista
    11. Pikemminkin "demokratioitten" liitto, siitä puhe mistä puute.

      Poista
    12. Demokratioitten, kuten Turkki.

      Poista
    13. Eihän noin etevälle lähdemiehelle kuin Tapsa parane vastaankaan ruveta väittämään: kaveri pystyy oitis paljastamaan, mitkä kirjat, kommenttipostauksista puhumatta, ovat lähtöisin "Putinin trollipajasta". Ja NKP:n politbyroon salaisen muistion NL:n tavoitteista Suomen suunnalla syksyllä 1939 samainen Tapsamme osoitti pirulliseksi kusetukseksi, jonka tarkoitus oli harhauttaa jälkimaailmaa vielä 2000-luvullakin. Turha toivo, käpälälautaan jäivät, kun Tapsa toimeen tarttui!

      Ei siis ihme että tuollaista ihmemiestä, joka on tainnut nauttia ihan sitä ammoista Rosenbergin oppia, kaikenmaailman "putinistit" kovastikin "vituttavat".

      Poista
  3. Ihmisellä on KAKSI toiminnaltaan eriytynyttä mantelitumaketta.

    VastaaPoista
  4. Me liitymme nyt varmaankin Natoon, jollei Venäjä onnistu jäsenyysprosessissa saamaan jotain maata käyttämään veto-oikeuttaan. Silti on huomattava, että meillä on edessä pitkä matka henkisesti liittoutuneeksi maaksi. Natoon liittyminen ei tarkoita vain liittymistä sotilasliittoon turvan saamiseksi. Se vaatii tiettyä idealismia: jotta Naton pelote on uskottava, meidän on oltava aidosti ja rehellisesti valmiita laittamaan elämämme ja kansamme elinmahdolisuudet peliin Kanadan, Maltan tai Montenegron turvallisuuden puolesta. Me emme voi pohtia tekevämme samaa temppua kuin elokuussa 1944 (ainakaan avoimesti). Siihen ei käytännössä jää ydinsodan olosuhteissa mahdollisuutta eikä aikaa.

    Samalla Nato-jäsenyys vaatii monien vakiintuneiden ajattelumallien muttamista. Maamme armeija on tämän jälkeen osa suurvaltalittoumaa ja kysymykset sen käytöstä on ratkottava koko liittouman kannalta. Enää ei ole rajan takaisia operaatioita pohdittaessa kysymys siitä, käytetäänkö JASSM-ohjuksia Kivisalmen siltaa vastaan tai laskeeko kaukopartio liikennettä Sortavalan pohjoispuolella. Strategisen puolustuksen vaatimat operaatiot voivat sisältää Murmanskin alueen sotilastukikohtien toimintakyvyn lamauttamisen, mikä on ihan eri mittakaavan tehtävä (ja vaatisi paljon liittolaisten tukea).

    Anonyymi on siis oikeassa. Nato-jäsenyys on kuolemanvakava päätös. Valitettavasti se on myös huonoista vaihtoehdoista paras.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en olisi noin pitkälle meneviä johtopäätöksiä laatimassa. Ei ole ilmassa mitään sellaisia ajatuksia tai suunnitelmia millään taholla että täältä lähdettäisiin Murmanskin varuskuntia lamauttamaan. On mahdotonta kuvitella mitä siitä olisi millekään taholle hyötyä ja millä hinnalla sellainen voitaisiin ylipäänsä saada aikaan. Mikä olisi se ulkopoliittinen tai sotilaallinen tilanne että sellaista pitäisi edes harkita?

      Sanoisin että Suomen ja Venäjän rinnakkaiselo jatkuu vakaampana kuin aiemmin koska molemmilla on jonkin verran selkänojaa, jota oli jo ennestäänkin. Maidemme välinen raja on ollut todella rauhallinen vuosikymmenet. Vasta Ukrainan sota sai kansalaiset ja päättäjät ajattelemaan puolustuksemme kehittämistä suurvaltaa vastaan. Natojäsenyys voidaan hoitaa fiksusti, ainakin meidän osalta. Jos Venäjä ryhtyy tekemään provokaatioita ja Mainilan laukauksia, ei niistä kannata provosoitua kunhan pysyvät omalla puolellaan.

      Poista
    2. Päätöksen vakavuutta en kiellä.

      Mutta pidän vertausta, että Natoon meno vastaisi liittymistämme Saksan kanssasotijaksi 1941, yksinkertaisesti typeränä valheena.

      Silloin päätös tehtiin hengen hädässä, nyt kaukoviisaasti. (Toki se olisi pitänyt tehdä jo 25 vuotta sitten.)

      Poista
    3. "Tapsa" se nämä asiat alati hallitsee, kun vielä on oikea oivallus (lue: ideologia) asioiden luonteesta ohjaamassa. Senkin hän aikoinaan oitis paljasti, että Antti Hietalahden tutkimus Petsamon nikkelin merkityksestä Saksan sotataloudelle ja sillä kurin Suomen tielle 1939 - 1941 olikin lähtöisin "Putinin trollipajasta"!

      Poista
    4. ”Silloin päätös tehtiin hengenhädässä”. Ja miten sellaiseen hengenhätään päädyttiin? Sehän on osoitus politiikan epäonnistumisesta. Ulkopolitiikasta vastaava presidentti oli pitkin 1930-lukua Svinhufvud, joka oli niin saksalaismielinen kuin olla voi. Vielä vuoden 1918 syksyllä hän oli lähtenyt Saksaan taivuttelemaan keisaria antamaan poikansa Suomen kuninkaaksi. Tuli sieltä vähän ”nokka toopillaan” takaisin.

      Poista
    5. Olen samaa mieltä, Tapsa. Natoon meno nyt ei ole missään tapauksessa verrattavissa ryhtymiseen Saksan kanssasotijaksi. Sen sijaan geopoliittisesti se saattaa muuttaa nykyistä puolustuksemme järjestelyä merkittävästi. Pitää ymmärtää, että Venäjän tärkein ydinasetukikohtien keskittymä sijaitsee aivan Lapin itäpuolella ja että Venäjän sotilasdoktriiniin kuuluu ydinsukellusveneiden sijoittaminen varsin rajatulle merialueelle. Venäläisten ohjussukellusveneiden on tarkoitus piiloutua Vienan- ja Barentsinmerten alueelle, jossa niitä metsästävien amerikkalaisten hyökkäyssukellusveneiden toimintaa kyetään rajoittamaan pinta-alusten ja ilma-aseen partioinnilla. Nämä alukset tukeutuvat Murmanskin ja Arkangelin alueen tukikohtiin, joihin Suomesta käsin voidaan vaikuttaa varsin helposti.

      Tämän "bastionin" murto oli eräs aivan tosissaan 1980-luvulla pohdittu meristrateginen vaihtoehto. Se, että Nato saa käyttöönsä Rovaniemen, Kemi-Tornion, Kolarin, Inarin, Kajaanin ja Oulun kentät sekä lukuisia maantietukikohtia, antaa aivan uusia mahdollisuuksia hankaloittaa sotatilanteessa "bastionin" toimintaa. Maavoimien taistelun kannalta Naton puolustus siirtyy Norjan rannikolta nelostien tasalle (vaikka on selvää, ettei Naton maavoima riitä uhkaamaan Murmanskin aluetta). Se, miten Suomen aluetta käytetään, on päätös, joka on jossain määrin meidän käsissämme, jossain määrin ei.

      Etelä-Suomen ja Itämeren alueen taisteluiden suunnittelu on operaatiotaidon piiriin kuuluva kysymys. Se, mitä Lapin alueelle suunnitellaan, on maailman kohtalon ratkaisevaa suurvaltastrategiaa.

      Poista
    6. EA: "Olen samaa mieltä, Tapsa. Natoon meno nyt ei ole missään tapauksessa verrattavissa ryhtymiseen Saksan kanssasotijaksi."

      Näille yksimielisille herroille huomauttaisin kuitenkin seuraavaa:

      En missään väittänyt, että Suomen vuosien 1941 ja 2022 liittoutumiset olisivat analogiset.

      Asian ydin on itse liittoutuminen. 1900-luvun historian valossa siitä ei kertaakaan ole koitunut Suomelle mitään hyvää. (Aksiooman asemaan jo vuosikymmeniä sitten korotettu vaihtoehdottoman historiankäsityksen elättelemä "totuus", jonka mukaan Suomi "pelastui" 1940 - 1941 vain ja ainoastaan liittoutumalla natsi-Saksan kanssa, on täysin toteen näyttämätön.)I

      Syyskuun 1944 välirauhasta lukien Suomi on saanut elää rauhantilaa jo lähes 78 vuoden ajan, joka lähentelee jo 1800-luvun Pax Russicaa meikäläisittäin. Luulen, että suuri valtaosa meistä ns. tavallisista kansalaisista oli tuon ajanjakson turvallisuuspoliittiseen modus vivendiin täysin tyytyväinen.

      On tietenkin hyvin ylvään tuntuista kuuluttaa, kuten viimeksi pääministerimme tänään lauantaina 14.5., että Suomi päättää täysin itse omista turvallisuusratkaisuistaan eikä hyväksy mitään "etupiirejä" - jollaista termiä suomalaiset ministerit alkoivat heti joulukuussa 2021 viljellä. Kuitenkin ratkaisut koskevat mitä likeisimmin myös itäistä, naapurissa sijaitsevaa suurvaltaa. EA edellä jo kuvailikin hyvin, miten strategisesti tulenaran arktisen alueen geopoliittinen tasapaino nyt muuttuu - näin ainakin tulkitsen.

      Valtioneuvos J. K. Paasikivi alistui viimeistään syksyllä 1944, varhemminkin, tunnustamaan toimintaohjeekseen "pienvaltiorealismin". Sotien jälkeen syntyneille ikäluokille tuo katsantokanta tuli itsestäänselvyydeksi, ellei sitten atavistisena isäinperintönä ollut kertynyt paljon häviämätöntä vanhaa vihaa. Nyt eletään jo aikaa, jolloin parin sodanjälkeisen sukupolven kollektiivisen muisti tuntuu ajan kulumisen vaikutuksesta kadottaneen "kinesteettisen" herkkyytensä - tunnon siitä, millaista sen on aikoinaan täytynyt olla. Ehkäpä suuren kierroksen siis pitää alkaa kaiken alusta.

      Poista
    7. Varusteluihin liittyen tuon esille sen pointin että ydinaseilla ei oikeastaan tee mitään missään olosuhteissa. Jos niitä joutuu laukaisemaan, on laukaistava saman tien kaikki ja tietää että saman tien saa niskaansa vähintään yhtä monta ydinkärkeä muualta ja tuho koko lailla täydellinen. Taktiset ydinaseet ovat ydinaseita ja niiden käyttö johtaa varmaan ydinsotaan.

      Poista
    8. Vuonna 1939 olimme liittoutumaton, eikä se meitä pelastanut - pikemminkin päin vastoin houkutteli hyökkäämään. Jos olisimme olleet jo silloin liitossa jonkun suurvallan kanssa, niin Venäjä ei olisi hyökännyt.

      Siksi vetoaminen vuoden 1941 liittoutumiseen on lapsellista.

      Poista
    9. Mikähän olisi ollut se liittouma joka olisi meidät pelastanut?

      Tsekkoslovakia oli liitossa Ranskan ja Englannin kanssa ja se myytiin Saksalle, Ranska oli liitossa useamman maan kanssa ja sinne hyökättiin, samoin Englantiin, Italiaan, Saksaan, Neuvostoliittoon jne.
      Sodan ulkopuolelle jääneet maat olivat kaikki liittoutumattomia.

      Poista
    10. E.A:n kommenttiin Pohjois-Suomen merkityksestä tuli mieleen Sipilän porvarihallituksen ajama rautatiehanke Rovaniemeltä Kirkkoniemeen.

      Poista
    11. Suomi koetti aseapua saada ja kyseli myös liittoutumisen perään 1939 - 1940 mm. Isolta-Britannialta ja monelta muulta. Ruotsikin vetäytyi yllättäen koko jutusta ja jätti Suomen yksin. Suomen olisi kannattanut liittoutua USA:n kanssa mutta asian esti se että USA ei ollut silloin vielä mukana koko maailmansodassa eikä siihen halunnut. Vasta Japanin hyökkäys Pearl Harbouriin pakotti USA: mukaan torjumaan Japanin hirvittävää aggressiota koko Tyynenmeren alueella. USA:lla olivat jo silloin todella vahvat puolustusvoimat.

      Poista
    12. Antti Hietalahden näkemyksiä asiasta kiinnostuneet löytävät esim. täältä: https://www.keskipohjanmaa.fi/uutinen/585520

      Poista
  5. Vai parhaista vaihtoehdoista huonoin?

    VastaaPoista
  6. Voisi vielä kysyä, että mistä vaihtoehdoista, NATOahan myytiin taas ainoana vaihtoehtona tyylin YYA-sopimus, UKK, ydinvoima, 1990-luvun pankkituet jne.
    Koskahan tuokin sumutus lakkaa menemästä läpi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä vaihtoehtoja on kaksi. Jos ei tajua sitä toista vaihtoehtoa, niin ei voi mitään. Epäilen kyllä että nämä nillittäjät tietävät sen toisenkin hyvin.

      Poista
    2. Jos ei tajua, että vaihtoehtoja on aina useampi kuin se yksi kaupiteltu, (plus se pelote) kannattaa olla hiljaa.

      Poista

  7. NiitamO KoivistO PauniO ja keitä muita nOllia ? Ai joo, LinnamO. Tämä vika nolla oli pankkitarkastuksen pomo. Ja hyvä olikin. Riiti kun katsoi hallintoneuvosten nimet. Tai jos liika af fisia tai de fonisia, niin titteli riitti. Kun vuorineuvos niin sillä selvä. Se oli isänmaan rakentaja ja liikakasvun parturoivat sen alan osaajat.

    Homman nimi oli tulopolitiikka. Linnarauha piiritettyjen kesken. Korsurauha suomeksi. Näillä mentiin. Ei mennä enää. Uloskarkauksia alkoi ilmetä sekä auringonnousun että laskun suuntiin. Sitten keksittiin emävale. Vatakkainasettelun aika on ohi -juuri kun se koitti. Korsun katto alkoi vuotaa ja pohjahirret mädäntyä.

    Tiede tuli Opin sijalle. Matematiikka -ah menshaani- näytti että premisseistä derivoimalla vakuuksien arvo kasvaa kunhan vain lainaa enemmän jo valmiita taloja vastaan. Tai maapohjaa maanmittari-lakimiehen raha-viljelysmaata, vastaan.

    Asiasta jaettiin wallenberg Nobelleja Suomea myöten. Holmström karkasi palvojiltaan takaisin länteen. Seuraaviksi hatkoivat Wahlroos ja Stadigh jotka hyvän kotikasvatuksen johdosta näkivat vuorineuvostalouden vaihtuvan, joksikin neo:ksi. Wanhat säännöt nuo Ooo aikaiset sai ohittaa ja laidunmaa, Kansan talous avautui saalismaana. Kaikkea hyvää, Nato takaa.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista