Veret tuli

 

Kommentit osoittavat ilahduttavaa kiinnostusta kansanlauluiihin.

 

Pohjalaisia lauluja on kerätty hyvin tarmokkaasti. Kymmenkunta niistä on yleisesti tunnettuja. Ehkä pari kymmentä lisää kuuluu tuttuihin. Mikä mahtaa olla tämän hetken tilanne? Mieskuorot pitivät perinnettä yllä. Esimerkiksi Matti Lehtinen, Martti Talvela ja Jorma Hynninen esittivät ja levyttivät niitä. Joistakin lauluista tuli Toivo Kuulan jälkeen hienoja sovituksia, kuten Leevi Madetojan Viisi pohjois-pohjalaista kansanlaulua, joista ainakin Lehtisen esittämä ”Kapakasta kapakkahan illalla kuljettiin ja aamulla linnahan vietiin” löytyy normaalilähteistä. Erikoisia ja sykähdyttäviä ovat Rautavaaran sovitukset, joita YL on äänittänyt.

 

Osakunnan laulukirjan jälkeen tuli ”Kauhavalaisia kansanlauluja” ja Erkki Ala-Könnin ”Härmän laulukirja I-II”. Uusittu painos tuli 2016, ja siinä on 464 lauluja ja paljon tietoja sävelmistä ja esittäjistä.

 

Tavallisissakin laulukirjoissa on helmiä, kuten ”Pilvet on taivahalla, tähdet on taivahalla, keskellä palaa rurjat”.

 

Luulisin osaavani ulkoa, siis sekä sävelen että kaikki sanat, koko joukon näitä lauluja, ehkä 250. Isäni kokoama ja johtama Leijona-kvartetti harjoitteli meillä kotona, kun olin aivan pieni lapsi. Siksipä tuo kuoron ”Hei hei, helavilahei, helavilatyttöä polvellani, pimiä se peljätä ei” on muistona aarre. Sovittaja oli Eerola. Etelä-Pohjanmaan maakuntakuoro Jussit piti ohjelmistossaan useita kansanlauluja, ”Hurja min’oon ollut” ja ”Alahärmästä keskeltä pitäjästä” ovat niin tuttuja, että kai osaan stemmatkin, vaikka en siis osaa laulaa.

 

Se valikoima, jota useimmissa kirjoissa ei ole, tarttui mieleen oven takaa kuunnellessa. Isäni istui joskus iltaa kollegansa Uuno Kankaan kanssa, joka oli härmäläinen ja myöhemmin Oulun tuomiokunnan tuomari. Sitä perua tunnen tappelulauun ”Lyäkää ny’ saatanat puukoolla, jos teirän teköö miäli”, ja ”Enkä mä ollu ku’ viirentoista, kun faarini kirveellä lopetin”. Muhkeasti soi myös ”Raha ei lopu eikä ruma tarttu, lauleli Luamansuun Anssi”. Tai ”Näin, näinhän se lauleli Lapuan raitilla Lagerstetin Kalle – minkäs, minkäs te voitte te Lapuan poijat poijalle paremmalle”.

 

Muuten: kommentoijan mainitsema Isontalon Antti, joka tuli Härmästä päin kera joukkojen rynnistäväin, oli siis jääkäri Antti Isotalo, häjyn pojanpoika ja myöhemmin Seinäjoen viinakaupan tirehtööri. Sama nimi oli miehelä, joka toimi oikeuslääkärinä, ja kun viimeksi kävin Voltissa Knuutilan raitilla, niin yhdessä postilaatikossa luki ”Isotalo Antti”.

 

Ja muuten: mainitsemani menneisyyden mestaripelimanni Haudanmaa oli Konsta Jylhän mestari, jolta Jylhä kävi saamassa säveliä.

 

Lapsuudessani ja nuoruudessani pelimannimusiikkia pidettiin jotenkin hävettävänä ja takapajuisena. Kaustislaiset muuttivat kulttuurin.

 

Laulun tekstejä tyrkytän kahdesta syystä. Niitä voi kääntää toiselle kielelle. Ne menettävät jotain mutta jotain jääkin. Mielestäni suomenkielisten tekstien kääntäminen suomeksi on mielenkiintoinen ajatus. Olen huomannut ja kuullut, että esimerkiksi Kalevala ja Kanteletar jäävät kielellisistä syistä joidenkin suomalaisten omaksumiskyvyn ulkopuolelle. Toiseksi olen sureksinut lukemisen hiipumista ja arvellut, että aina epäsuosittu runous olisi esimerkki. Runokirjoja ei ole juuri koskaan myyty kuin nimeksi, toisi kuin romaaneja. Nyt epäilen, että kielen ymmärtäminen on tätä nykyä jopa huonoa. Katselin viime vuode suosituimpien kappaleiden sanoja arvellen, että Bob Dylanin mallin mukaan laulut olisivat korvanneet sen, mitä kirjallisuus oli joskus. Näin voi olla, mutta nämä nykytekstit ovat minun silmissäni sanaparvia, jotka vaikuttavat enimmäkseen harmittomilta.