Sivun näyttöjä yhteensä

6. helmikuuta 2022

Markku Kuismalle


 

 

Hän täyttää nyt 70. Outoa että tuolla vuosikymmenellä syntyneet ystäväni lukevat näitä. Itse luin 1930-luvun alussa syntyneiden juttuja ja käsitin, että jokin niissä mättää.

 

1950-luvun lopulla kaikki alkoi muuttua, aivan kaikki.

 

Vakioselitys on väärä. Sillä ei pärjää enää ylioppilaskirjoituksissa. Vientiteollisuus muka.

 

Oikea selitys on koulutus. Tilastoissa sanotaan ”inhimillinen pääoma”. Jotkut sanovat ”aineeton varallisuus”. Eivät tehtaat toimi osaamattomin voimin. Venäläiset eivät saaneet Enson tehtaita käyntiin. Sama koskee metallia ja koneita. Sama koskee sähköä ja puhelinta.

 

Ja iso asia on palvelut, kuten esimerkiksi liikenne. Ja musiikki.

 

Suomen tarinaa kuvaillaan. Me onnistuimme siinä, mikä on yleensä mahdotonta. Vedimme takamatkan kiinni ja olemme yllättäen ykkösdivisioonassa.

 

Helppo minun on puhua, kun olin, meinaan, itse mukana. 

 

Luokkakokouksessa kerran jäin miettimään. Kaikki olivat nyt jonkin asteen opettajia, upseereita tai hoitoalalla. Hyvin suuri osa oli kaltaisiani maalta paenneita.

 

Se noin 50 vuoden takamatka Ruotsiin ja muuhun Eurooppaan tuntui 50-luvulla joka asiassa. Nuorisoa ei ollut vielä keksitty. Ripille päästyä ansaittiin rahat polkupyörään, otettiin känni ja tanssittiin tangoa. Tytöillä oli patella-vyö ja poninhäntä ja kellohame. Pojat olivat siirtyneet kumiteräsaappaista koripallokenkiin.

 

Meillä ei ollut minkäänlaista kasvatusta. Vanhemmilla oli kädet täynnä arjen asioita ja meitä keskenkasvuisia, nyrkillä tapettavia seilasi lauttoina pitkin rapaista raittia.

 

Joku saisi miettiä sotien sosiaalihistoriaa. Käytännössä kaikki miehet ja erittäin suuri osa naisista teki minkä voi ja oppi tulemaan toimeen oudon oloisten ihmisten kanssa. Rauhan tultua hyvin monet aloittivat hurjan ammatin hankinnan. Syntyperään perustunut yhteiskunta katosi alle kymmenessä vuodessa. Kaksi erittäin oivallista juristia, Ylöstalo ja Aarnio, esittelivät monipuolisesti oikeusolot hallitsevalle ministeri Aarre Simosella perintökaaren. Se tuli voimaan, kiitos Simosen, vuonna 1965, ja katkaisi perintöoikeuden serkkuihin. Sangen vertauskuvallista.

 

Työn palvominen ei ollut protestanttista perua, vaan elämisen keino. Asutustoiminta ja palvelusektori johtivat valtiososialismiin, joka  törmäsi kuin seinään 1991. Mutta silloin meillä oli joka tason osaajia. Kaikki laestadiolaiset olivat kouluttautuneet sähköinsinööreiksi, ja sekaan putkahteli tieto- ja tietoliikenneosaajia. Jopa koneita oli opittu valmistamaan itse. Ja  tikunkeittäjät eli paperi- ja sellupuolen väki oli koulutettu tehtaalla. 

 

Mutta myös 50-luvulla pinnan alla kuohui. Jotkut mielestään vastuunalaiset piirit yrittivät pitää kiinni 1920-luvun arvoista. He hävisivät ja maasta katosi herrasväki. .

 

Teknillisissä korkeakouluissa ihmettelin välillä, mitä minä täällä teen. Vastaus oli selvä. Pieni maa joko varastaa tai ostaa mahdollisimman halvalla tuottavuutta lisäävää teknologiaa. Huomasin Kuisman historiakartellin, joka selvitti öljyn, rahan, puun ja median historiaa. Historiantutkijan tärkein ominaisuus on herkkä oikeudentunto. Repikää siitä. 

 

47 kommenttia:

  1. Kuismia on muitakin kuin Markku. Yhtä aikaansaapia.

    Mutta Markku Kuismalla on kaksi ohittamatonta asiaa.

    Yksi: hän on loputtoman resilientti eli hänen verkostonsa palaavat lähtökohtaansa vaivattoman oloisesti

    Kaksi: hän on rekrytoinut avukseen sekä kainuulaista että landroverlaista perässähiihtäjää tai takapirua (Komulainen Kuhmonsta ja Keskisarja Land Roverista).

    Siitä johdattelen

    Kolme: Minä, ehkä ei edes Kemppinenkään, ole tässä onnistunut.

    Me elämme ikuisissa, loputtomissa blogeissamme laskien hittejä, mutta missä ovat ne Kekkosen takapirut (loistavana esimerkkinä Kaarlo Hillilä ja hänen liki lapsena taistelussa Pajun kartanolla kuollut kaksoisveljensä - sellainen identtinen kaksonen on toimijan elämälle niinkuin kuhmolainen ja lantikkamies Kuismalle).

    Toisaalta, koska niin Kemppinen kuin mm minäkin olemme boomereita, meiltä ei voi oikeastaan odottaakaan kuin itse kirjoittamaamme historiaa.

    Sitä eivät nuo nuoremmukset enää voi asettaa edes kyseenalaiseksi.

    Onnea Kuismalle (s 1952, ennen olympialaisia) ja menestystä hänen takapiruilleen, taloushistorian pikku-neroille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuka Kuisma, kuka Komulainen? Keskisarja toki on tuttu. Liikkanen on tuttu Kemppisen palstan kommentoinnista, ja kun hän joskus täällä mainosti pitävänsä itsekin blogia, kävin kerran katsomassa millaista. Ei jäänyt muistikuvaa.

      Mitähän kuvitteellisia hittejä oikein Liikkanen laskeskelee? Ja miksi?

      Poista
    2. Kuisman henkilöllisyys selviää vaikka Hesarin syntymäpäivähaastattelusta tai tästä Kemppisen blogista aiemmilta ajoilta, jos ei muualta viitsi hakea.

      Poista
    3. Markku Kuisman yliopistotyö on kantanut kuulaan kirkasta hedelmää, ja hänen kirjallinen tuotantonsa tunnetusti on laaja. Teemu Keskisarja on kirjoittanut liki kaksikymmentä historiateosta sekä kymmenkunta teosta yhteistyönä kollegojensa kanssa. Kumpikin monesti palkittu historioitsija ansaitsee vuolaan kiitoksen yleissivistyksen jakamisesta meille faktaa halajaville. Historioitsija Anitra Komulaisen Punapääoman linnake – Työväen osuustoiminnan dramaattiset vaiheet (Siltala 2021) avartaa niitäkin, jotka vielä eivät ymmärrä, mihin punapääoma upposi.

      Takapiruista ja perässähiihtäjistä puhuminen on vanhan reen narinaa Kemijoen keskiluokkaistuneelta kultahammasrannikolta.

      Poista
  2. Onnea päivänsankarille. Hyvinkään lähellä, Mantsälään mentäessä, on kylä nimeltä Kaukas. Siellä Keravanjoen varressa on rakennuksia, joissa on laitettu alulle näitä Kuisman tutkimia tarinoita. Mielenkiintoinen paikka.

    VastaaPoista
  3. Ei revitä, rakennetaan.

    Aika osuva kuvaus asioista, jotka hieman nuoremmassa sukupolvessa itsekin olen kokenut: jatkuva elintason nousu näihin päiviin asti.

    Meillähän oli paikka mihin verrata: Ruotsi. Siellä demarit olivat rakentaneet paratiisin, kansankodin jonka auvosta itsekin kävin nauttimassa useaan otteeseen. Sellaisena näin tulevaisuuden Suomenkin.

    Meillä oli kyllä kasvatus, vaikka vartuinkin tavallisessa valveutuneessa työläisperheessä. Tiesin sanomattakin, että jokainen saa pyrkiä niin pitkälle kuin rahkeet riittävät. Mielestäni kaikki kaverinikin sen tiesivät. Ehkä se asennemuutos tapahtui juuri niihin aikoihin. Tie oli avoin.

    Siksi ihmettelenkin suuresti puhetta, että luokkayhteiskunta olisi tullut takaisin.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä olen Tapsan kanssa. Suomessa on mahdollisuuksien vapaus kenelle vain. Tietysti tukea antavalla perhetaustalla on merkitystä elämänuralla, paljonkin, mutta todelliset lahjakkuudet pystyvät pärjäämään taustastaan riippumatta. Eikä perheen tai tuttavien tuesta ole isommalti silloin hyötyä kun omien kykyjen rajat tulevat vastaan. Joku suojatyöpaikka sillä järjestyy, mutta tavallaan niinhän jokaiselle. Kun ei täällä ketään nälkään tapeta.

      Poista
    2. Suuret ikäluokat tukkivat säätykierron.

      Poista
    3. Minkä säätykierron?

      Ei Suomessa ole säätyjä. Täällä samanlaisessa asemassa kuin joku von und af Kullikseen on joku Romppainen, ihan niillä meriiteillä mitä hän itse tekee. Suvun meriiteillä voi saada vain jonkun suojatyöpaikan, korkeintaan. Tästä esimerkkinäö vaikka se tyyppi, mikä se oli, nimeltään joku Sipelius-Kalevala joka kymmenkunta vuotta sitten yritti ajaa jonkun säätiön johdossa Gyllenböögel-museota Helsingin keskustaan. Jonnekin Keskilänteen kaveri taisi tulla pelastetuksi.

      Todellisesti merkittävään asemaan ei meillä nousta suvun meriiteillä. Onko jonkun isoisoisoisoisä joskus nainut erityisen taitavasti jotain Ruotin tai Vennään ylhäistä, on varsin ganz egal.

      Täällä meilläkin totta kai vanhemmat tunkevat kersojaan urapolulle sen minkä pystyvät, niin kuin jokainen vanhempi aina ja kaikkialla tekee, mutta perhetausta ei meillä määrää mitä sinusta voi tulla. Ja se on ihan todella suuri voimavaramme.

      Jos itket jostain säätykierrosta, se kertoo vain siitä, että oma tai jölkeläistesi osaamisen rajat ovat tulleet vastaan.

      Suomi on tasa-arvoinen maa. Mahdollisuuksien tasa-arvoinen, ei tasapäistävä.

      Pidetään siitä kiinni.

      Ketään kaatunutta ei jätetä rintamalle jos suinkin voidaan tuoda kotiin, ja heikoimmatkin pidetään mukana porukassa.

      Olet arvokas juuri siksi, ettet ajattele niin kuin minä.

      Poista
  4. Eero Marttisen kokoama kirja Kalle Päätalon teoksien otteista, "Vaaran vuodet, jälleenrakennuksen aika Kalle Päätalon silmin", kuvaa mielestäni onnistuneesti juuri sodan loppuvaiheita ja sen jälkeistä aikaa. Siinä ilmaistaan selkeästi merkittävää murrosta yhteiskunnassa ja ihmisten suurta halua kehittää itseään ja päästä eteenpäin. Kirjaa värittävät havainnot ihmisistä jotka ovat hyvin toden tuntuisia. Mahdollisesti ne ovat tarkkoja kuvauksia todellisista ihmisistä ja tapahtumista. Kyse ei ole tietenkään tieteellisestä tarkastelusta mutta antaa hyvän ajankuvan siitä hetkestä monia yksityiskohtia myöten.

    VastaaPoista
  5. Huvittava ajatus että oheisen kirjoittaja olisi käynyt täällä johonkin hankalaan vuodenaikaan. Sittemmin ovat oikein ulkomailla huomanneet maassamme lisää samantapaista kehitystä.

    "Rehellisesti sanoen tämä maailma kiehtoo minua. En ole ikinä nähnyt luotaantyöntävämpää kolkkaa, mutta siitä huolimatta olen vakuuttunut, ettei näiden ihmisten elämä ole kärsimystä, vaan pystyy kaikessa vaatimattomuudessaan tarjoamaan sellaista tasapainoista onnea, mikä puuttuu kehittyneiden keskusalueiden hienostuneemmilta asukkailta."
    - Isaac Asimov: Toinen säätiö (1953)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomi ei ole koskaan luontaantyöntävimpiä kolkkia maapallosta. Edes marraskuun loskasateessa. Kun täällä yhteiskunta toimii. Jos kävisit katsomassa muuallakin, tajuaisit.

      Enemmän ihmettelen sitä, miten suurimmassa osassa niitä seutuja joissa ilmasto on leppeämpi, yhteiskunta on rempallaan. Siis muualla kuin Länsi-Euroopassa ja muutamassa muussa samoille periaatteille rakennetussa valtiossa eri puolilla maapalloa.

      Poista
    2. Jos tuo koskee Suomea, Asimov on ehkä lukenut mitä Tacitus oli aiemmin kirjoittanut. Kurjia mutta onnellisia.

      Poista
    3. Suomen pilaavat perussuomalaiset, ei luonto, jonka edelliset ovat myös pilanneet.

      Poista
    4. Tacitiuksen fennitkin on jo kauan ymmärretty tarkoittaneen muita kuin suomalaisia - ensin heidän oletettiin olleen saamelaisia, mutta nykyään lähinnä slaaveja, jotka asuivat laajalla suoalueella jossain Dnestrin yläjuoksulla.

      Mainitaanhan siellä aestit ja svionitkin (svea) ja heidän yhteydessään sithonit - joita hallitsi nainen! Ihan lopussa Tacitus viittaa hirvi- ja karhupeijaisiin hellusien ja oksien yhteydessä. Oksi = ohto, otso.

      Myöhemmät historioitsijat nappasivat siitten fenni-nimen tarkoittamaan suomalaisia ja saamelaisia. Tästä on paljon uusia hyviä tutkimuksia.


      Poista
    5. On se kyllä outoa että esmes Uruguay on niin leppoisa ja hiukan höppänäkin, vaikka köyhiä oltas. Onnellisuus, sellanen perusturva. Rento meininki. Rillata ne osaa, jumankekka. Ooh, nam.

      Poista
  6. Herrasväki katosi, se on totta, ja peruskoulu viimeistään häivytti rajoja. Suomessa kansa on aina ollut jotenkin valistunutta, on luettu lehtiä ja seurattu aikaa. Puheesta ei ole heti kuullut, että tuo on joku juntti , kuten vaikkapa Englannissa.

    Ranskassakin rajat ovat olleet jyrkemmät. Kirjassaan "Vuodet" v. 1940 syntynyt Annie Ernaux kertoo "sosiologisella katseella" elämästään, työläistaustastastaan ja yhteiskunnan kehityksestä jälleenrakennuksesta kulutus- ja mediakulttuuriin. Hän nostaa esiin myös tavat ja kielen. Kodin ja umpivasemmistolaisen ympäristön kieli oli hänestä hyvin raakaa, varsinkn kun oli päässyt katoliseen yksityiskouluun ja vielä stipendillä yliopistoon ja voi vertailla. Isä oli ollut "rengin poika" mutta oli edennyt tehtaantyöläisestä öljynjalostamon esimieheksi ja sitten kahvila-kaupanpitäjäksi. Annie kuitenkin häpesi sitä kauppataustaakin koulussa, jossa porvaristyttöjen kanssa ei sopinut keskustella, he eivät olleet näkevinään. Uusi vallankumous oli ilmeisen tarpeellinen 1968! Annie tosin ei päässyt hillumaan ylioppilaitten kanssa, kun oli jo perustanut perheen ja saanut työpaikan.

    Kielenkäyttö oli Ernaux´lle kulttuurista pääomaa, mutta sitäkin tietysti voi hankkia koulutuksella. Vieläkin Ernaux sanoo joskus häpeävänsä julkisissa tilaisuuksissa, vaikka "osaakin käyttäytyä", mutta ei tunne olevansa oikealla paikallaan.

    VastaaPoista

  7. Jonakin yläluokkaiskaipuun hetkenään -vaiko kroonisessa eliittinostalgiassaan- Matti Klinge kaipaili oppineitten arkeen myös Yliopiston kirjaston originelleja.

    Omiin oppeihinsa pintyneitä kirjakäytävien ja sen kellariholvikahvilan kantakansaa. Sellaiset on permanentti yliopistorakennustyömaa-aah lakaissut altaan. No, meikäkin luuhasi pitkin kirjastoja ja Akateemista. Luinkin välillä. Kerran Engelissä kynällä sotaten sellaisen parikiloisen maailmanhistorian, kuvia liitupaperisivuilla ja tekstiä joku 1500 (tästä 2 kg). Klingehän se akkunan takaa vaivihkaisesti stiikasi ahkerointiani. Lukeminen oli vuosikymmen pari sitten jo niin harvinaista !

    Braudelia luin eräänkin tuhannen sivua. Noitten jälkeen oli sykähdyttävää suomeksi löytää Markku Kuisman Metsäteolisuuden maa. En tiennyt miehestä kai mitään. Esipuheissa kiiteltiin Matti Pekkaspäivä Pekkasta. Kaukotuttu. Klinge tietty cheerleaderina.

    Ja sitten Metsäteollisuuden rahoittamana ja kai kaskuamalla edistynyt työ oli valmistunut. Se oli shokki. Ihan kuin Braudelia tai ruotsalaisten wallenberg / Falun / Pohlhem / snilleinsinööreistä. Ja nyttemmin Ikea H&M ja bittipörssiohjelmina ja niin Spotify. Näistä kronikoitsevien tasolle kohoaa Markku Kuisma ja Suomi. Ja kun tähän lisää Iijoen väinämöisen, niin eipä olisi suomalaisilla häpeämistä.

    Alkaa taas mopo keulia eli sukset sauvat haroa. Sanon vaan lyhkäsesti just lukemastani että : Toukokuussa 1997 Goldman Sachsilta, tilannearviossa spekuleerattiin että kukaties Thaimaan bahts devalvoitaisiin. Sitä huhutettiin via valuuttameklarien työasemaverkon pituus leveys ja salaputkiston. Se ei ollut mikään von Fieandt tai Koivisto -67 yhdessäIMF manageroitu kirurginen operaatio vaan pataljoonalääkärien -tai haavurien- sekasortoa. Kuului yli rajojen ja yltyi. Parku. Aasian kriisi.

    Sitten 1998 elokuu. Jetsinin mitta täyttyi. Kiittämättömänä Harvardin jumbokone-sairaalalaivueiden avusta, Jetsin jätti valtionsa velat sikseen ja kusetusneuvojansa Wall Streetiltä ja poimi Putinin tunkiotalikkomieheksi. Kerrankin nappiin. US rahaministeri Rubin oli kerinnyt pelastaa Venäjää edelliskuussa 22,6 mrd IMF rahaa. Nämä rahat jäi. Niillä vuorattiin ensihätään oligarkkien taskut. Saatiin mahorkasätkän mittainen tuumaustauko.

    Kopionpa suoraan "The IMF bailouts only lined the pockets of a rising Russian class of oligarchs, which had fleeced state assets."

    Kuisma antoi kyytiä Amerikan rosvoparooneille Rockefeller ja Carnegie. Paha pala mutta suli. Nyt ovat uudet jätit, sielunsyöjät. Kuinka heidän käy? ja meidän. Pelkäisikö sotaa vai Metarahaa.JS

    VastaaPoista
  8. Tacituksen tiedetään tarkoittaneen saamelaisia eikä suomalaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeasti ei tiedetä. Varmuutta ei ole siitäkään olivatko itämerensuomalaiset joita siis molemmat olemme, jo täällä. Vieläkään ei saamelaisilla ja suomalaisilla ole juuri muuta eroa kuin poronhoito joka kehittyi varsin myöhään. Ero lienee syntynyt rannikon viljelijöiden ja sisämaan metsästäjien välille vuosisatojen kuluessa. Tämä "eihän Tacitus ole voinut meitä tarkoittaa" on vähän väkinäinen oletus jossa vielä ajatellaan vaikkei sanota että saamelaiset olisivat jotenkin suomalaisia huonompia ja eri "rotua".

      Poista
    2. Eikä tiedetä; tämä on vain yksi teoria muiden joukossa.

      Tacitus ei ymmärrettävästikään ollut täysin selvillä Euroopan maantieteestä ja onkin varsin epäselvää, missä nämä "fennit" oikeastaan asustelivat. Itämerta Tacitus ei mainitse lainkaan,joten sittenkinkö siis manner-Euroopassa? Niin etelässä saamelaiset ovat tuskin missään vaiheessa vaikuttaneet.

      Poista
  9. Ne, jotka ottavat kantaa saamelaisiin ja muihin suomalaisiin, kannattaa ensin lukea läpi Valter Langin melko tuore teos aiheesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Langin mukaan itämerensuomalaiset tulivat Väinäjoelle ehkä tuhat vuotta ennen ajanlaskun alkua ja saamelaiset hieman aiemmin Laatokan pohjoispuolitse. Langin arviot perustuvat arkeologiaan.

      Kannattaa huomata, että silloiset itämerensuomalaiset ja saamelaiset olivat kielisukulaisuuden lisäksi myös etnisesti samaa alkuperää - toki jo satoja vuosia erossa olleita. Näillä alueilla asui jo pienempiä ryhmiä, jotka sulautuivat tulijoihin.

      Tacituksen aikaan esi-isämme olisivat siis asustelleet Itämeren rannoilla jo kauan.

      Poista
    2. Langin tutkimus perustuu myös kielen tutkimukseen. Hänen mukaansa suomalaisugrilaiset mm nykysaamelaisten esivanhemmat asettuivat alussa Etelä-Suomen järvialueelle ja vasta silloin alkoi Saamenkieli kehittyä samanaikaisesti Karjalan ja Inkeroistenkielen kanssa. Jos tämä pitää paikkaansa, niin ajatus saamelaisista alkuperäiskansana siinä mielessä kuin se nykyään yleisesti käsitetään, ei ole kohdallaan.

      Poista
    3. Selitys löytyy kielenvaihdosta. Pohjoisessa asui jo silloin väkeä, joka oli tullut sinne tuhansia vuosia aiemmin Norjan sulaa rannikkoa myöten, ja he ovat nykysaamelaisten geneettisiä ensi-isiä.

      Myöhemmin pohjoiseen saapui etelästä myös tätä saamea puhuvaa metsästäjä-keräilijä-väestöä, geneettisiä sukulaisiamme, ja kielenvaihdon myötä geneettiset saamelaiset omaksuivat suomalais-ugrilaisen kielen.

      PS. Langin mukaan Volga-Okan tienoilta lähdön jälkeen erkanivat ensin kantasuomi, kantasaame ja kantamordva. Myöhemmin kantasuomesta erkanivat suomi, viro, karjala, vepsä, liivi, vatja jne.

      Poista
    4. Saamelaiset eroavat geneettisesti suomalaisista, vaikka kummpienkin sisälläkin on suuria eroja. Yleisesti nykyään myös lähdetään siitä, että pohjoiseen siirryttyän saamenpuhujat ovat sulauttaneet itseensä tuntematonta pohjoisen kieltä puhuneen väestön.

      Poista
  10. Etenkin muistovuosien 2017 - 2018 näkyi seuraava historioitsijakolmikko työskennelleen yhteisten hankkeiden parissa: Markku Kuisma, Kai Häggman ja Teemu Keskisarja.

    Näiden edellä mainittujen tähänastista elämäntyötä historian alalla arvioisin henkilökohtaisena mielipiteenäni seuraavasti, kriteereiden tuotannon sisältö, kirjallinen ilmaisu sekä pyrkimys objektiivisuuteen summana:

    - Kuisma: laudatur +
    - Häggman: laudatur +
    - Keskisarja: alkutuotanto: cum laude; "Raatteen tiestä" lähtien: improbatur -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma arviosi Keskisarjan työstä ei taida olla kovinkaan objektiivinen, vaan putinilainen.

      Poista
    2. Huomaa kuitenkin kaikessa viisaudessasi: "Oma arvio" ei koskaan ole eikä voikaan olla "objektiivinen". Oma arvio tarkoittaa lukukokemusta eli reseptiota. Se vaihtelee kaikilla, ihmisestä toiseen. (Sanotaan, että kirjallisuuden reseption käsite pohjautuu Husserlin fenomenologiaan, vaikka en siihen lainkaan sen enempää olekaan perehtynyt.)

      Mitä Keskisarjan kirjoihin ja muihin esiintymisiin tulee, en todellakaan pidä niissä esiintyvästä nationalismista (ei kuulu historiankirjoitukseen) enkä kielenkäytön "retevästä rääväsuisuudesta". Paljon muuutakin huomautettavaa olisi, mutta jääköön nyt.

      Sinulla ei siis pitäsi olla henkilökohtaiseen näkemykseeni minkäänlaista sanomista, vaikka kuinka älyttömästi hokisit "putinilaisuudesta", niin kuin nykyään kaltaisillasi on maantapana.

      Poista
    3. Kaltaisilleni älyttömille kelpaa kaikki menneisyydestä kerrottu. Siitä vain pitää osata suodattaa se mikä on totta. Näkemyksesi on tietysti subjektiivinen, mutta arviosi sisällöstä, ilmaisusta ja objektiivisuudesta on kovin kovin kärjistetty. Itävaltakunnan presidentillä on samanlaisia tapoja muodostaa käsityksiä.

      Poista
    4. Olpa taas monta putinsorkkaa. Pientä rajaa, jooko?

      Groucho Marx: These are my opinions and if You don't like them, I have others.

      Poista
    5. "Kaltaisilleni älyttömille kelpaa kaikki menneisyydestä kerrottu. Siitä vain pitää osata suodattaa se mikä on totta."

      Tuon täytyy olla vain harvoille suotua etevyyttä! Suomen historian professori Jussi T. Lappalaisen, tämä vain esimerkkinä, mukaan "faktoja [= menneisyyden tosiasioita, "totuutta"] ei ole". On vain todennäköisyydeltään vaihtelevia tulkintoja, "totuuden" karkeita likiarvoja.

      Itse pidän aivan arvottomina sellaisia tulkintoja, jotka jo lähdöltään ovat niin asenteellisia, että vaikkapa Suomen kansalaissodan hävinneeseen osapuoleen kuuluneita Keskisarjan tapaan toistuvasti nimitellään "punikeiksi" (ja vielä ilman lainausmerkkejä).

      Poista
    6. Mikään menneisyydestä kirjoitettu ei ole arvotonta. Jos joku kiinnostuu jostakin aiheesta, niin kannattaa haalia kaikki sitä koskeva tieto. Jos joku siitä tiedosta on selvästi asenteellista, niin se sinänsä helpottaa sen analyysia. Huomautan vielä, että kaikki historioitsijat ovat asenteellisia joko tiedostaen tai tiedostamatta. Aineiston kokonaisuudesta pääsee aika hyvin käsitykseen tapahtumista eikä se totuuden likiarvo kovin karkea yleensä ole. Virheenä tuntuu yleisesti olevan monilla se, että luokittelee jonkun kirjoituksen esimerkiksi poliittisen näkemyksen mukaisesti itselle sopimattomaksi. Kaltaiseni älytön ei tyydy rajoitettuihin lähteisiin. Se luo kapea-alaisen näkökulman.

      Poista
    7. Tunnut ymmärtävän näitä asioita paljon paremmin kuin ammattihistorioitsijat, sanokaamme vaikka siteeraamani professori Jussi T. Lappalainen.

      Mikäpä minä olen vastaankaan inttämään. Olet ollut onnekas, kun ymmärtämisen armolahjaa on jaettu.

      Poista
  11. En tunne Kuisman opeista muuta kuin mitä kuulin yleisöluennolla sattuessani Rikhardinkadun kirjastoon.
    Kuisman mukaan Suomen pitäisi käydä kauppaa Venäjän kanssa niin paljon kuin vain voi, ilman mitään poliittista tai muuta estoisuutta. Vauraus on kuulemma aina tullut Venäjän-kaupasta ja tulisi vastakin. Yleisöstä nousi tyytyväistä venäjämielistä kannatusta.
    Venäjä oli juuri hyökännyt Krimille ja Itä-Ukrainaan. Syynä oli kansannousu, jonka oli aiheuttanut presidentin yllättävä vetäytyminen assosiaatiosopimuksesta EU:n kanssa Venäjän vaatimuksesta. Sopimukseen sisältyi kauppaa Ukrainan ja EU:n välillä. Venäjä on mustasukkainen.
    Suomella on kokemusta Venäjän kaupan ulottuvuuksista. Yöpakkaset jäädyttivät kaupanteon muutamaksi kuukaudeksi, kunnes hallitus koottiin Nl:n mielen mukaisesti. Siitä lähtien Nl sai mandaatin Suomen sisäpolitiikkaan kaatumiseensa asti.
    Nyt EK pyytelee kohtuullisuutta Venäjän vastaisiin sanktioihin. Ne koskisivat Suomeen pahasti, koska Venäjä on Suomen viidenneksi suurin vientimaa, mikä on enemmän kuin keskimäärin EU-mailla. Ruotsille Venäjä on 15:s.
    Kauppa tuo muutakin kuin vaurautta. Keskinäinen taloudellinen riippuvuus ei olekaan tuonut hyvää maailmaan.
    Raha ei saa yksin ratkaista. Kaikki ei saa olla kaupan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki on kaupan (vaikkei saisikaan). Sudet, karhut, ilvekset, ahmatkin jne. Viittaan haaska(valokuvaus)matkailuun ja politiikkaan.

      Tämän kaupanalan moton (huutomerkin kanssa) ovat aivoihinsa huuhteluttaneet kaikilla tasoilla hääräävät jobbarit (lobbaajatkin). Niitä logoja ja kankaisiin painettuja symboleita pidämme me kaikki päällämme, älyvehkeissämme ja tarroina kulkuneuvojemme puskureissa. Jotkut tikuttavat niitä musteella suurimpaan elimeensä, ihoon. Innokkaimmat varmaankin siihen pienimpäänkin veitikkaansa.

      VEK

      Poista
    2. "Yöpakkaset jäädyttivät kaupanteon muutamaksi kuukaudeksi, kunnes hallitus koottiin Nl:n mielen mukaisesti."

      Niin, seurasi pari käytännössä maalaisliittolaista vähemmistöhallitusta. Kahdessa niitä seuranneessa poliittisessa hallituksessa (1962 - 1966) olikin sitten taas kokoomus mukana. Ilmeisesti "Nl:n mielen mukaisesti"?

      Vuonna 1966 ei sitten ikävä kyllä saatukaan, kuten kesän 1958 vaalien jälkeen, kootuksi "kaikkien kansanvaltaisten voimien hallitusta" (tulevaa Honka-akselia) suurimman ja vähävaraisinta kansanosaa edustavan puolueen syrjäyttäen vaan oli pakko nimittää se tuhannesti kirottu kansanrintama. Suosittiin siis "kansanvaltaa (paremman) kansan harmiksi".

      Poista
    3. Se ny vielä paljon liene mutta kun jokku ruuvvaa kulliins pultin poikkipäin

      Poista
    4. "...ruuvaa pultin..." Juu, mutta katoppas pornoisilta sivuilta, mitä kaikkia killuttimia ne kulleihinsa pojat lävistelevätkään, saatika sitten maailmalliset tyttäret ulkoisiin häpyihinsä. Siinä ovat valvonnan alla olevien porttien metallinpaljastimet (ja ne Securin nolot poloiset) ihmeissään kun joka välissä piippaa...

      Poista
    5. Ruuvi ruuvataan, pultilla pitää olla mutteri.

      Poista
    6. Noin, en. Hesarin Alkoa vinosti vastapäätä on Kivun Kauneus, arpia ja lävistyksiä, esim. kieltä halki ja ties mitä. N'otta Pathophysiology (the color atlas of) se mulla yöpöydällä on, tai tuolilla jota en käytä persien alla.

      Kiitosta ny, mutta on mulla ollu Mitsibishin puutarhajyrsin, täristeli ja osat kilisi-kolisia ja irtoili alvariins. Tiijännnii nuista jottai minnäi.

      Poista
  12. ”Vedimme takamatkan kiinni ja olemme yllättäen ykkösdivisioonassa.”
    Myös Karl-Erik Michelsenin teos ’Viides sääty’ kertoaa ansiokkaasti siitä, miten Suomi kiri teollista takamatkaa kiinni (J.V. Snellmannin kannasta huolimatta). Viides sääty tarkoittaa siis insinöörejä.

    VastaaPoista

  13. Kuisma on toisenkin kehulaulun väärtti. Sellaisen kuin Erehtymättömät hän kirjoitti Keskisarjan kanssa. Nimen ilmeisen ironian tikkataulua en osaa identifioida.

    Olisiko kuitenkin valtio/valtiokeskuspankille kastelahjana suotu selviytymiskyky kavuta kriisikuopistaan ylös ? Ja kohta taas mokansa korjanneen korskeus ja hybris ? Viimeksi "Masters of University" ilkkuma/faktum mainesanan alla. Ennen 2008.

    Suomesta on herroilla Kuisma ja Keskisarja kuitenkin puhe ja kirjoitus. Kirjoitus on kuin enkeleiltä. Satoja sivuja proosarunoa ja nasevaa ilmaisua. Ilmavaa. Siitä sen muistan, ja aikansa muun kirjallisen omahyväisen uikutuksen alleen polkevaa. Olisiko Teemua väkevimmillään ?

    Oli herroilla oiva lähdekin. Ahti Hirvonen purki mieltään vuolaasti asioiden ytimiä kuorien. Mikäs oli puhuessa kun oli ymmärtävät kuulijat ja kirjurit. Minulle Hirvosen kertomat kokemusasiantuntijana PYP/SYP vaiheista mukanaolonsa vuosikymmeniltä ja päätyen pääjohtajakauteensa 1990-luvulla, olivat tosi mieluisia. Kerrankin asiaa. Mieshän tuli taloon ATK eksperttinä ja oliko sieltä Tietotehdas Oy:stä. Melkein kuin Suomen Työantajien ja Metsänkaatajien "Jätkät-koneinsinöörit-vuorineuvokset Saunakillasta". Hanskaavat sen tietokoneekin -yhdessä ja konsensuksessa.

    Liikepankkihan oli veikeä keksintö. Kun noita verisiä conway rähinöitä ay:n toimesta ja äänioikeuden puolesta oltiin kärsitty kiihtyvästi, kokoonnuttiin valtiovallaksi kinaamaan ja tekemään uusia yhdenvertaistavia lakeja. Ja liikepankeja vaurauden potentiaalien (insinöörit) toteutua (ekonomit) ja sitten parantaa (lääkärit).

    Suomesta etenkin Teemu Keskisarja on tutkijantyönsä taipaleelta seuraavaan ylevöitynyt ylistuslauluihin löytämälleen Paperimaalle. Sieltä pulppusi tuoreeltaan runoa kuin serlaa.

    Ja enääkö ei pyyhkisi ? Jo vain. Ei ole ainakaan rahasta kiinni. Innovoiva kapitalismi kohoaa to City on The hill kohti. Potkii kavutessaan rapaa alas helvettiimme. Kun A.Alanenkin täällä niin kiitos Arkistoon ja Orioniin jossa jo näin Annetten. Järkyttävä todistuskappale identiteettitihkun kauniin säihkeen rumasta, ja hyvyytensä suihkeen myrkystä. Varoitus tästä "musikaalista". Kestää kolmatta tuntia ja tarkkana on oltava. Se seksuaalisen häirinnän soimauskohtaus/käräjätkin lauletaan vauhdilla ja lynkkaushehku on ilmeissä. Aaria/stand up-Putous vuoromeininki taas ei siinä mikä näkyy, vaan mikä vuosisatojen takaa tahrautuu syliimme. -Siitä muuten on episodi menossa Mika Niikon jutussa.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  14. Minä niin sotken aina nämä Markut, Kuisman ja Ollikaisen (Oisman ja Kullikaisen) kun tietynlaisilla nimillä mieleni niin mielellään sananmuunnoksia viäntelee. Eli tässäkin tapauksessa Orkku Mallikaisen korvaan Markku (Kuisma) kuiskaa (kurkku maiskaa). Ihan sama, mitä ihmeellisiä asioita he nerokkaista aivoistaan ovat maailmaan piästelleetkään vaikka arvon ajallaan niillekin osaan antaa.

    Aikoinaan kansakoulukaverini nimi oli (hän on jo vainaa) Markku Kuvaja ja tietenkin myö se viännettiin kurkkumajavaksi.

    VEK

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän naapurin isäntä oli Hirvosen Pentti. Ei sitä siihen aikaan kukaan edes tajunnut sanamuunnoskelpoiseksi. Kummallakaan sanalla kun ei ollut mitään merkitystä sen ajan ja sen seudun puhekielessä.

      Poista
    2. Olisin itse varmaankin vaihtanut nimeäni Penan tapauksessa, ja ettenkö myös Lassi Nummen tahika Lassi Nukarin. Karita Mattila tahika Yrjö Makkonen ovat sen sijaan on ihan kivoja nimiä muutettunakin.

      VEK

      Poista
    3. Kyllä Mikko Perkoila on sitte pätevä nimi trubaduurintöihin.

      Poista