Sivun näyttöjä yhteensä

23. syyskuuta 2020

Tikulla silmään



 

Kommenteissa pistää silmään usein kyvyttömyys erottaa mielipiteitä tosiasiaväitteistä. Lukutaidon heikkous pelottaa välillä.

 

Koska verkkokirjoitukset, kuten tämä blogi, ovat oikeastaan merkityksetöntä viihdettä, asia ei ole hälyttävä. Se on aika samantekevää, kumpaa kättä kukin käyttää pyllynsä pyyhkimiseen, mutta paperin käyttämistä tai ainakin käsien pesemistä suosittelisin vakavasti.

 

Kommentoija mainitsee, että jo muinaiset egyptiläiset valittivat omia aikojaan menneitä huonommiksi. Lauseesta näkee, että kirjoittaja on ehkä lukenut Waltarin ”Sinuhen”, ainakin osittain, mutta ei tiedä asiasta muuta. Valitus rikkaiden röyhkeydestä ynnä muusta on siis erinomaisen kirjailijan tuskaa Neuvostoliitolle hävitystä sodasta ja jokseenkin kaikkien tietoon tulleesta henkilökohtaisesta pelkuruudesta, jonka tuottama nöyryys korvasi sitten pysyvästi nuoren Waltarin röyhkeyden. Taustallahan oli piestyn pojan murhenäytelmä.

 

Lainaus ”ei ole mitään uutta auringon alla” on Raamatusta ja on tosiasiaväitteenä mieletön. Täysin uutta auringon alla olen esimerkiksi minä, itse pukeutumisestaan ja puhtaudestaan huolehtiva 75-vuotias vanhus, jolla on omat, osittain paikatut hampaat suussa ja hyvä ravitsemustila. Lääkekaapissa on sensaatiomaisia valmisteita, kun särkytabletteja. Huoneessa on yleisvalaistus ja lämpötila on sama ympäri vuorokauden. Lisäksi voin olla yhteydessä ihmisen kanssa, jotka eivät ole fyysisesti paikalla. 

 

Egyptin kirjallisuudesta on säilynyt vähän, mutta ainakin tekstistä ”Uskottoman vaimon kohtalo” on päätelty, että poliittisen kehun lisäksi edelleen tuntemamme ja harrastamamme satu tunnettiin keskimmäisestä dynastiasta alkaen.

 

Jos haluamme, että puheissamme on tolkkua, voimme sanoa kirjallisuuden alkavan antiikin Kreikasta, unohtamatta Gilgameshia, joka on kuitenkin aika lähellä perusmyyttejä. Sellaisia kerrotaan vieläkin suullisesti eristyneissä kulttuureissa ja joita on muokattuna myös Kalevalassamme.

 

Kommentoija sanoo, että näissä kirjoituksessa joskus esitän väitteen jonka sitten vedän takaisin. Kysymys saattaa olla siitä, ettei kommentoija tunnista perustelemista. 

 

Muutamia tuhansia vuosia on tiedetty, että kun väite ei ole havainnoin todistettavissa (esimerkki ”tuo puu on kuollut”), käytetään perustelemista eli argumentointia. Kaikkein tunnetuin tapa on ”puolesta ja vastaan”, joskus latinaksi ”sic et non”. 

 

Edellä olen jo vihjannut, että Waltari on perusteltavissa olevalla tavalla eräissä suhteissa hyvä, eräissä huono kirjailija. Kolmas asia on, että esimerkiksi minä pidän kovasti useimmista hänen kirjoistaan, kuten ”Sinuhesta”. Kirjoittamistapani poikkeaa hiukan esimerkiksi lukioissa opettajien käyttämästä puhetavasta. Yritän jättää paljon asioita kuulijan (lukijan) järkeiltäväksi.Perustelen että A. Conan Doyle on useassa mielessä alkeellinen kirjoittaja eli aika huono. Toisaalta hän on useassa mielessä erittäin hyvä kirjoittaja. Tarkoitukseni on kiinnittää huomiota muun muassa siihen, että jotkut nykyhetken seikat, kuten illan televisiosarja, toistavat itse asiassa yli sata vuotta sitten kehitettyä kaavaa kuin kopioiden. Jos asia kiinnostaa tarpeeksi, voi lukea vaikkapa ”Baskervillen koiran”, josta ei kuitenkaan saa oikein selvää ilman kohtalaisia tietoja menneisyyden asenteista. Hyvä lukija erottaa taustalta ja etenkin Laurie B. Kingin 19230-luvun ”Holmesin” mukaan ottamisesta, että minulle on paha ongelma ymmärtää, miten jotain niin tolkutonta ja typerää kuin I maailmansota tapahtui. Ja viisainta pidetyt ihmiset olivat aluksi innoissaan sodasta.

 

Tänään minulla on auki Einsteinista Berliinissä kertova kirja, jonka keskeinen kysymys näyttää olevan älyllisesti valtavan etevien ihmisten (usein fysiikan kuuluisuuksien) täysin käsittämätön typeryys suhtautumisessa tyhjiin iskulauseisiin (isänmaa), pahaenteiseen militarismiin, taloudellisesti tuhoisaan rasismiin ja sitten vielä hitleriläisen natsismin mielipuolisilta vaikuttaviin ilmentymiin.

 

 

 

 

30 kommenttia:

  1. "Kommenteissa pistää silmään usein kyvyttömyys erottaa mielipiteitä tosiasiaväitteistä."

    Totta. Ja mikä valitettavinta, pätee useinkin yhtä lailla mestarin omiin "mieleennousemiin". (Vrt. esim. naisiin kohdistunut väkivalta toisen maailmansodan loppunäytöksessä.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et saa toistelemalla toiseksi sitä tosiasiaa, että puna-armeijan tekemät sotarikokset olivat ainakin kymmenkertaiset läntisiin aseveljiin verrattuna. Ja he ovat edelleen ylpeitä siitä idässä. Olin harmistua, kun Neuvostoliito sankari esitteli Sodankylän naisten ja lasten murhia (Mutenia, Lokka jne.) sankaritekoina jokunen vuosi sitten. Hyvin hiljaa ollaan siitäkin, missä kunnossa olivat sotavankeuteen joutuneet suomalaiset neuvostoliittolaisten jäljiltä. Omia hirmuekjaqmme, etenkin 1941-1942, olemme esitelleet kaikille halukkaille. Niitä oli vain niin kovin vähän.

      Poista
    2. Olen kommenteissani omasta mielestäni yrittänyt tavoitella näkemysten tasapuolisuutta ("audiatur et..."), mikä sinulta, professori Kemppinen, tuntuu (jälleen tietysti vain omasta mielestäni) useinkin puuttuvan. En lainkaan epäile, mihin suuntaan vaaka kallistuu "arvovallan" ja tämän kommenttipalstan huutokuoronkin painamana. Mutta mitäpä näistä suotta kinaamaan. Kukin uskollaan.

      Poista
    3. Toisaalta jos kaiken sen jälkeen mitä idässä tapahtui neuvostosotilaat olisivat kohdelleet saksalaisia humaanisti niin se olisi ollut jotakin mistä he (saksalaiset) tuskin olisivat koskaan päässeet yli. Itsemurhia olisi varmaan tapahtunut moninverroin enemmän.Asia olisi kiusallinen myös nykyajan russofobeille. Kosto tavallaan palautti tasapainon ja vakuutti saksalaiset että kyllä ne bolshevikit olivat juuri niin kamalia kuin ennen sotaa kerrottiin ja sota siten oikeutettu.

      Poista
    4. Onko russofobia perusteetonta? Onko Venäjä vieläkään oikeusvaltio? Eikö bolsvikkien teot olleet kamalia? Eikö heidän hallintonsa tappanut ja orjuuttanut miljoonia syyttömiä ihmisiä? Eivätkö venäläiset olleet ainakin yhtä syyllisiä toiseen maailmansotaan kuin saksalaiset? Olivatko talvisodassa kuolleet kymmenettuhannet suomalaiset syyllisiä kuolemaansa? Oliko sosialismi onni ja siunaus Keski-Euroopan valtioille? Olivatko taistolaiset suuria humanisteja ja isänmaanystäviä? Eikö sinun isänmaasi olekin Venäjä?

      Poista
    5. Koba, me olemme täällä vain ja ainoastaan siksi että meitä edeltävä historia meni niinkuin meni. Missään vaihtoehtoisessa historiassa olisimme jääneet syntymättä. Hyvässä lykyssä nyt syntymättä jääneitä sisaruksiamme voisi täällä tallailla. Stalinin hirmuteotkin ovat siis edellytys sille että mekin pääsimme niitä vuorostamme tänne Tellukselle kauhistelemaan. Jos toivoo että historia olisi mennyt toisin tulee samalla ilmoittaneeksi ettei itsen olisi koskaan pitänyt syntyä.

      Poista
    6. "Eivätkö venäläiset olleet ainakin yhtä syyllisiä toiseen maailmansotaan kuin saksalaiset?"
      Eivät olleet. Saksalaiset olisivat hyökänneet Puolaan ilmankin Molotov-Ribbentrop-sopimusta. Niin vakuuttuneita he olivat siitä että länsi ei tekisi mitään. Jossittelu on turhaa, mutta epäilen että koko homma olisi tosin kuivunut kasaan ja hiipunut ilman Saksan hyökkäystä länteen, tai muuttunut jäätyneeksi konfliktiksi.

      Poista
    7. Juuri niin, jossittelu on turhaa. Siksi venäläisten on kannettava vastuunsa siitä mitä he tekivät, eikä yrittää esiintyä jaloina maailman pelastajina. Teot puhuvat.

      Vaikka venäläiset eivät olisikaan yhtä syyllisiä toiseen maailmansotaan kuin saksalaiset, niin syyllisiä he ovat silti.

      Tästä on kysymys. Jako ei mene syyllinen/viaton, vaan syyllinen/suurempi syyllinen.

      Poista
  2. Lainaus ”ei ole mitään uutta auringon alla” kertoo pronssikautisten ihmisten syklisestä maailmankuvasta. Maailma ja kuva maailmasta on muuttunut kovin paljon niistä ajoista. Näin ainakin toivomme.

    VastaaPoista
  3. Ajatus ”ennen kaikki oli paremmin” on universaali ja ikiaikainen. On helppo kuvitella, että jo kerääjä–pyytäjä-klaanien vanhimmat toistivat sitä nuotion äärellä kymmeniätuhansia vuosia sitten; suoria todisteita meillä on hyvin pian kirjoitustaidon keksimisestä.

    Vain kaksi esimerkkiä: Hesiodoksella on Töissä ja päivissä kuvaus Pandorasta ja eri sukupolvista (kultainen, hopeainen, vaskinen, sankarten ja ihmisten), ja Raamatun luomiskertomus on paljolti kuvaus siitä, kuinka ennen asiat olivat paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toinen perustelutapa: muisti väärentää, koska ihminen ei oikein tule toimeen aitojen muistojen kanssa.

      Poista
    2. Tämä lienee syvin psykologinen syy ja selitys. Vähäisempi on, että muisti vain pakkaa pettämään, mutta myös unohtamisessa on keskeisenä osana aitojen muistojen kipeys.

      Poista
    3. Olen kyvytön unohtamaan. Miten voisinkaan? Eivät ole kyenneet vanhimmat lapsenikaan (38 ja 40 v.). Miten HE voisivatkaan? Alla viittauksia siihen, mitä tarkoitan.

      "muisti väärentää, ..." Niin tekee, mutta väittäisin hieman vastaan tuosta, etteikö muistojensa kanssa olisi joskus ja ainakin meidän joidenkin yksinkertaisesti vain tultava toimeen niitä isommasti väärentämättä.

      Perustelen: Kun ensimmäinen vaimoni sairastui skitsofreniaan, kirjoitin niidenkin aikojen hullunmyllystä joka päivä merkinnät vihkoihini niin kuin ne silmieni (ja pienten lastemme silmien) edessä tapahtuivat.

      Nuo musitiinmerkintäni olen jälkeenkäsin kirjoittanut (väärentämättä niitä) uudestaan mm. blogiini ja kirjan käsikirjoitukseen joka tuli kustantajalta takaisin jälkikirjoituksenaan, että koska kertomuksessa ei ole "valokatkaisijaa" (katharsis?), lukija ahdistuu.

      Tulin siis siihen tulokseen, että koska kyseessä on mielensairaudesta johtunut perheenjäsenen (nimenomaan pienten lasten äidin) "poismenosta", ei lukijoita sillä tavalla ne kiinnosta kuin esim. jos hän olisi vaikka kuollut, jolloin muistokirjoituksesta olisi ehkä saanut kauniin runoelman kaipauksen säveltäessä hentoja, vaaleanpunaisia rantuja rivien väleihin. Nyt, elävänä kuolleena hänen (meidän) tarinansa ei ketään kiinnosta pätkääkään.

      Elikä tästä voisi olla edes päättelevinään, että joku muu ei tule toimeen väärentämättömien muistojen kanssa kuin itse kokija.

      Voin olla väärässä, mutta "toimeen olen tullut" näiden väärentämättömienkin muistojen kanssa joten kuten tänne 62 vuoden ikääni ainakin. En tiedä sitten, koska se totaalinen romahdus tapahtuu ja ammun kuulan kallooni joka pahimmillaan oli yksi vaihtoehdoistani kun puoliso teutaroi harhojensa vallassa ja lapset surusta suurin silmin sylissäni rääkyivät.

      Tuolla aiemmin toisen postauksen alla joku kommentoi jotenkin että "oikea taide kertoo vain kauneudesta". Hassu kommentti sillä mistä esimerkiksi mieliä sykähdyttävä Kalervo Palsan taide kertoo? Elämän kauneudestako?

      Minusta illuusio elämän kauneudesta väärentää paljon enämpi kuin se, että katsotaan sen rujouttakin rehellisin, näkevin silmin. Täälläkin esimerkiksi näitä illuusioissaan eläviä riittää ihan sääliksi saakka. Ja niitä, jotka luulevat, että uskomalla johonkin näkymättömään, olemattomaan, todistamattomaan, heitä on suojeltu pahimmilta pahan näkemisiltä.

      Tämäkin kommenttini kaipaisi editointia, mutta en nyt ehdi. Pitäkää hyvänänne näine karvoineen.

      Poista
    4. Valto Ensio, nyt jyräät väkevää tekstiä Sisältöä on enemmän kuin tusinassa blogistin tai kommentoijien viisasteluissa, omat kommenttini mukaan lukien.

      Hattu päästä.

      Poista
  4. Se pro et contra -argumentaatio tuppaa olemaan itse kullekin aika vaikea juttu, kun oikein innostuu ajamaan omaa näkökulmaansa ottamatta huomioon kokonaisuutta. Eri mieltä olevilla saattaa olla jopa paremmat argumentit kuin itsellä, mutta ne sivuutetaan olan kohautuksella. Lienee aika yleinen tapa suhtautua asioihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon takia tuomioistuimissa on yleensä pro (kantaja) ja contra (vastaaja) ja tuomari (ratkaisija). Tieteessä yleensä vaaditaan esittämään mlemmat ja tekemään ratkaisu eli punninta niin että lukija voi nähdä painotukset.

      Toimii käytännössä ja useimmat oppivat.

      Tuomioistuimen esittelijä tekee tuon saman työn ja esittää arvionsa.

      Yksi perusongelmista: monet perusteluista aivan taivu iskulaueiksi. Esimerkiksi ns. yhteiskuntarauhan säilyttäminen, joka esimerkiksi minusta on hyvä syy pyörittää oikeusjuttuja aivan pikkuasioissakin.

      Poista
  5. Niin, viihdettähän tämä on, ja Kemppisen kirjoittaessa vastuu siirtyy lukijalle. Eikös pohjalaisista niin ole ollut tapana sanoa yleisemminkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole kuullut tuollaisesta tavasta enkä ole pohjalainen.

      Poista
    2. Savolaisista tuota on sanottu. Pohjanmaa on tosin ilmeisesti asutettu Savosta päin.

      Poista
    3. Savolaiset asuttivat Pohjanmaata 1600-lucuklta. Silloin seudulla oli olluit kiinteää asutusta ainakin 2500 vuotta. Merkit viittaavat länteen ja kaakkoon, ja lisäksi on tämä saamelaisongelma, josta viime vuosikymmeninä ei ole kuultu järjen sanaa. Mielenkiintinen on uusi selitys, jonka mukaan saman levehysasteen Ruotsia olisi asutettu Pohjanmaala käsin. Satakunnassa ja sitä etelämpää kuitenkin veden yli tulleet syrjyttivt jonkin aika korealle kehitthyneen pronssikautisen kulttuurin.

      Poista
  6. "Ennen oli kaikki paremmin"? No ei tietenkään kaikki, osa varmasti. Yhtä väärä olisi sanonta "ennen oli kaikki huonommin"- tuollaistakin asennetta tapaa joskus hyvinkin täyspäisiltä tuntuvissa ihmisissä.

    VastaaPoista
  7. ”ei ole mitään uutta auringon alla”

    Olen ymmärtänyt tuon niin että ihmisten elämässä (syntymä, toiveet, pelot, rakastuminen, perhe, kuolema, ihmisten kanssakäyminen toisten ihmeisten kanssa, jne. ei ole mitään uutta. Ihminen ja ihmiset eivät itsessään muutu.

    Siis kyse ei ole uudesta käyttöjärjestemästä tai auton hybridimoottorista.

    VastaaPoista
  8. Poikkeuksellisen älykkäiden ihmisten sudenkuoppana näyttää olevan että he alkavat vahvasti uskoa olevansa erehtymättömiä ja aina oikeassa. He saattavat olla herkkinä ihmisinä helposti johdateltavissa hullutuksiin ja poliittisiin rientoihin joihin ei olisi pitänyt. Näitä siis löytyi sodan aikana eri puolilta enemmän kuin riittävästi.

    Mielestäni Einstein oli tästä joukosta hienoisen pykälän verran älykkäämpi ja avarakatseisempi ja tajusi atomipommia kehitettäessä että tätä ei olisikaan pitänyt tehdä ja katui että oli teorioillaan ollut edesauttamassa asiaa. Hän otti ehkä vähän liikaakin itseensä koska atominhalkaisun teorioiden päätekijät olivat muualla mutta onneksi eivät enää Saksassa. Hitler ei atomiasetta käsittänyt eikä sen kehittelyä jatkettu.

    VastaaPoista
  9. "Kommenteissa pistää silmään usein kyvyttömyys erottaa mielipiteitä tosiasiaväitteistä. Lukutaidon heikkous pelottaa välillä."

    "Valitus rikkaiden röyhkeydestä ynnä muusta on siis erinomaisen kirjailijan tuskaa Neuvostoliitolle hävitystä sodasta ja jokseenkin kaikkien tietoon tulleesta henkilökohtaisesta pelkuruudesta, jonka tuottama nöyryys korvasi sitten pysyvästi nuoren Waltarin röyhkeyden. Taustallahan oli piestyn pojan murhenäytelmä."

    Nyt tuntuu hieman siltä, että blogisti esittää mielipiteensä tosiasiaväitteinä. Vai luenko aivan väärin?

    Ehkä enemmän Waltariin koski isän menetys lapsuudessa; pieni Mika taisi olla tuolloin 5-vuotias. Muistelmissaan hän kertoo koskettavasti, miten hän oli juuri oppinut lukemaan ja ryntäsi innoissaan kertomaan isälleen, että hän osaa lukea!

    Perheeseen tullut ilkeä avustaja/hoitotäti rikkoi pienen Mikan maailman läpsimällä poikaa avokämmenellä kasvoihin ja toteamalla ilouutista tuoneelle pikkupojalle: "Ettå et edes osaa olla hiljaa, kun isäsi kuolee..."

    Mika jäi mielestään yksin maailmaan ja isä oli mennyt "rottingin" ja pahoista teoista ankarasti rankaisevan Jumalan luokse.




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katso ne kolme ensimmäistä Waltarin kirjaa, jotka ovat järkkyneen mielen tuotetta. Kehityskaari on sitten aivan huikea. Soisin että Waltari muistettaisiin myös syvällisesnä mystikkona, joka näyttäytyi sitten 1950-kluvulla ja vielä ennen kuolemaa.

      Poista
    2. Minua kiinnostaisi tämä Waltarin henkilökohtainen pelkuruus. En oikein muista, miten se ilmeni. Sinänsä tiedän kyllä, että Waltari istui koko sodan ajan tiedotuslaitoksessa kirjoittamassa, mutta kyllä hän kompensoi rintamalle lähtemättömyytensä ahkeralla työllä ja sodan jälkeen sillä, ettei koskaan kääntänyt kelkkansa venäläisten mielistelijäksi.

      Poista
    3. Ehkäpä professori viittaa siihen, miten nuori Waltari saatuaan rukkaset Elina Vaaralta istui Töölönlahden rannalla pistooli kädessä aikomuksena ampua itsensä - muttei sitten rohjennutkaan.

      No, lasken leikkiä, sillä ei itsemurha osoita rohkeutta. Rohkeampaa on elää, kestää elämän kolhut ja kantaa vastuu tekemisistään.

      Mutta eikö Yrjö Jylhä ollut ainoa Tulenkantajista, josta oikeasti tuli sotasankari. Paavolainen ja Haavio olivat enemmänkin paperisotureita.

      Poista
    4. Ja paskat! Ällöttää tuollainen sanomistensa silittely; "-muttei rohjennutkaan."

      Itsemurha on vähintään yhtä rohkea teko kuin hengittämisen jatkaminenkin.

      Harakiriä harkitseva tietää ainakin sen, että pois lähtönsä hetken voi itse valita, toisin kuin syntymäänsä tänne, toisille niin totaaliseksi osoittautuvaan helvettiin.

      Poista
    5. Älä syytä viestintuojaa - Waltari kertoo sen itse juuri näin.

      Poista
  10. Kun I maailmansota puhkesi, Einstein kauhistui vallinnutta sotainnostusta ja laati parin kaverinsa kanssa sodanvastaisen julistuksen. Tälle koetettiin kerätä allekirjoituksia, mutta niitä saatiin koko Saksan keisarikunnasta vain kymmenkunta.

    VastaaPoista