Sivun näyttöjä yhteensä

25. syyskuuta 2020

Ketterä jänis



 

Jill Leporen ”If – then” on ongelmallinen kirja. Ihanteellisesti siitä pitäisi järjestää yliopistolla tai Aallossa kymmenen – kahdentoista kaksoisluennon kurssi.

 

Opettajakunnassa ei ole enää ketään, joille vuoden 1960 eli reikäkorttiajan aloittama muutos olisi tuttu tai edes oikein käsitettävä. Ystäväpiirissäni on eläkkeellä olevia professoreita, jotka näkisivät jopa sen, että Harvardin professorin työ on hiukan hutiloitu. Siitä puuttuu asioita ja eräitä toistellaan liikaakin. Myös näkökulma on kovin kapeasti USA:n itärannikon eli MIT.

 

Syy vetää asiasta blogikirjoitus on omaan piikkiini menevä yleistys: se mitä luulemme Trumpin toimintamalliksi, kehitettiin Kennedylle 1960 ja siihen kaatui Nixon, joka hänkin oli hirvittävä ihminen.

 

”Predictive analysis” eli ennustava data-analyysi eli esimerkiksi Google ja Facebook muuttivat maailman Internetin myötä 1990-luvulla – ja vaikutti muun muassa Suomen kasinokriisiin 1991.

 

Taustalla oli erittäin huonoa yhteiskuntatiedettä ja täysin tolkutonta tiedon hankintaa etenkin USA:n armeijan ja poliittisten puolueiden tilauksesta. Esimerkiksi se, mitä nyt sanotaan joskus populismiksi, rakennettiin 50 vuotta sitten samalla kun julistettiin, että tekniikka ja huomispäivä merkitsee kaikkea, humanistiset aineet ja eilisen saa unohtaa lopullisesti.

 

Merkittävä joukko hyvin koulutettuja alkoholisteja ja mielisairauksiin sortuneita tohtoreita onnistui aikansa myymään ajatustaan. Äänestyskäyttäytyminen oli muka täysin ennustettavissa ja siis manipuloitavissa. Tieteellisen liikkeenjohdon profeetta kenraalikunnassa, Robert McNamara, uskoi aikansa saman Vietnamin sodasta. Kertomus kieltä ja kulttuuria taitamattomista ”tiedon kerääjistä” Vietnamin viidakoissa on hirvittävä.

 

Maksajat eivät pitkiin aikoihin käsittäneet, ettei analyysi ja siis ennuste voi olla parempi kuin tieto, josta se on koottu. Uskokaa suosiolla: amerikkalaiset kenraalit keskittivät massapommituksia muutaman kymmenen opiskelijan Saigonin lähistöllä tekemien mielipidetutkimusten pohjalla.

 

Kirja ei ole tietotekniikan historiaa mutta se selittää sosiaalisen median nousua ja ennen kaikkea poliittisen ammattitaidon katoamista ensin Yhdysvalloista ja perässä Euroopasta.

 

Olen itse istunut usein sen aukion äärellä, josta mielenosoitukset ja mellakointi alkoivat 1963 Berkeleyssä eli San Franciscon lähellä. Silloiset mellakoijat ovat lähes kaikki professoreita ja Piilaakson suuryhtiöiden osaomistajia – siis ne jotka eivät kuolleet viinaan ja huumeisiin.

 

Silloin, 2000 – 2007, kaikki merkittävät henkilöt olivat valkoihoisia miehiä, paitsi Pam Samuelson. Käytännössä kaikki huippuopiskelijat muualla kuin oikeustieteessä olivat aasialaislähtöisiä.

 

Ehdotan että pääministeri ja kulttuuriministeri tilaavat sopivalta virkamieheltä yhteenevedon Jill Leporen kirjasta. Asia on erittäin tärkeä.

 

Sekä Neuvostoliitto että nyt Yhdysvallat kaatuivat huonoon tieteeseen, joka johtui huonosta opetuksesta. Sanoin että Yhdysvallat kaatui. Se on jo keskellä samaa ei-tieteellistä kurimusta kuin 60-luvulla, jolloin kansakunnan johtajien murhat mieletön sota Vietnamissa ja kotimainen mellakointi olisivat sekoittaneet hyvätkin ennusteet. Mutta käytettävissä oli vain huonoja ennusteita.

18 kommenttia:

  1. Joopa joo,vanha proffani HY Tietojenkäsittelyopin laitokselta (semmonen oli tosiaan olemassa) tapasi todeta tietokoneista, että 'Potaskaa sisään, potaskaa ulos. Ei tiedon laatu koneessa parane'. Kutsuipa hän noita koneita joskus desimaaligeneraattoreiksikin niille, jotka eivät ymmärrä merkitsevistä numeroista hölyn pölyä. Ja kyllähän se usko tietokonemallinnusten tuloksiin tuntuu yhä istuvan lujassa, varsinkin tuolla ilmastopuolella.

    VastaaPoista
  2. Nixon, hirvittävä ihminen? Heil Nixon?

    VastaaPoista
  3. Hyvin mielenkiintoista, täytyy tutustua lisää.

    +

    "Gallupien" käyttö oli mukana myös FDR:n kampanjoissa - mukana tässä Emil Hurja jonka lyhyen haastattelun olen useamman kerran kuullut muinaisen YLE peilin/puheen yön arkisto-ohjelmassa.

    +

    Puutteellinen data on aina ollut iso ongelma. Joskus dataa ei ole voinut saada tai on hätäilty. Liian monta kertaa dataa on pimitetty jollakin tavalla.

    Esimerkkejä löytyy suomenkin historiasta - yksi esimerkki vaikkapa välirauhan ajan historia ja tapahtumat 1940-1941.

    +

    Indokiinan ja Vietnamin historia on ollut erittäin suuri tragedia - valitettavasti ei ainoa eikä edes suurin.

    Väestöltään suuremmat Kiina ja Venäjä-Neuvostoliiitto kohtasivat paljon hirvittävämmän tragedian jos puhutaan kuolleiden määrästä.

    Nyt Vietnam näyttää saavan jossain määrin hyötyä Kiinan jossain määrin muuttuneesta asemasta - monet yritykset kuulemma muuttavat Kiinasta Vietnamiin päästäkseen eroon pakotteista tai muusta painostuksesta mitä Kiinaan on kohdistettu.

    Samoin työn hinta varmastikin vaikuttaa tähän.

    Kuulemma Kiinassa on käynnissä "jäsenten väliset" johtavan puolueen eri lahkojen (vai lohkojen?) välillä ja kuulemma pääministeri ja presidentti aika avoimesti nokittelevat toisiaan.

    Xin perheen historia on näemmä ja kuulemma mielenkiintoinen. Isä oli kohtalaisen tärkeä viskaali ja joutui ongelmiin kulttuurivallankumouksen aikana ja muistaakseni erotettiin puolueesta - joka tapauksessa kuului äkkiä Suuren Ruorimiehen oletettujen vihollisten isoon joukkoon.

    Eli kyse on hyvin monimutkaisista asioista joissa oma ja perheen henkilöhistoria kiertyy koko yhteiskunnan tilanteeseen.

    Ehkä tarvetta päteä tai jopa hiukan kostaa? Joka tapauksessa kyseessä on uusi despotian muoto.

    Yli 50 vuotta sitten Kiinaa ravisteli tietounen datan vääristely ja oikean datan tarkoitushakuinen käyttö julmuuksien oikeuttamiseksi.

    Nyt vääristellään erityisesti talouteen liittyvää dataa.

    Toisaalta nykyisten ihmisoikeuksien loukkauksien määrä ja laatu on näemmä vielä suurempi kuin vanhemman datan perusteella näytti olevan.

    VastaaPoista
  4. Palautuu mieleeni Fortran-ohjelmointi 1970-luvulla reikäkorttien avulla. Se oli kurinalaista ja tiukasti säänneltyä kaikin mahdollisin tavoin ajateltuna. Ja koneet olivat hidasta rautaa ja pahasti ylikuormittuneita.

    VastaaPoista
  5. Yhdysvallat kaatui siihen kun työväeestö ja keskiluokka hävisivät kilpailun kansakunnan resurssien jaosta. Yhteiskunnan kehitys ja sosiaalinen liikkuvuus pysähtyivät. Tämä tapahtui 70-luvulla jonka jälkeen muiden kuin omistavan eliitin reaalitulot eivät ole nousseet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naulan kantaan. Ja meilläkin on jo pitkään viety asioita samaan suuntaan. Esimerkiksi pääomatulojen järjettömän suosimisen muodossa. Työllään eli palkkatuloilla ei kukaan voi vaurastua, vaikka monet poliitikot tässä ovat taitavia hämäämään merkityksiä siirtämällä. Samaan liittyy hehkuttava yrittäjäpuhe, joka vie mielikuvat puurtaviin yksinyrittäjiin. Todellinen yrittäjäpuheen kohde on kuitenkin jo lainsäädännön rakenteista johtuen usein mikä tahansa yritys omistajineen ja vielä erityisesti kansainvälisesti omistettu suuryritys. Ja oletteko muuten huomanneet, milloin media puhuu yrittäjästä ja milloin liikemiehestä? Esimerkiksi tämä kansainvälisen huumerikosjoukkion vetämisestä vangittu oli mediassa "yrittäjä" niin kauan kuin hänen somejulkkisimagonsa oli vielä pinnalla, mutta nyt hän onkin "liikemies". Eli yrittäjään ei mediassa voi liittyä mitään kielteistä.

      Poista
    2. Katsokaapa juttua norsukäyrästä tuoreessa Hesarissa.

      Poista
    3. Kun vasemmistolainen pääministeri puhuu yrityksistä samaan tapaan kuin Nalle Wahlroos, niin heti syytetään yritysvihamielisyydestä.

      Jos yrityksiä syyttää yhteiskuntavastuun laiminlyönnistä, haukutaan yritysvihamieliseksi, koska eihän yritykset ole vastuussa. Jos taas valtio yrittää kantaa yhteiskuntavastuuta, syytetään yritysvihamielisyydestä, koska yrityksethän osaavat kantaa vastuun itsekin.

      Yrittäjähypepuhe tosiaan rinnastaa sumeilematta ulkoistetun pakkoyrittäjäsiivoojan Jeff Bezosiin.

      Poista
  6. Ilmari Susiluodon "Suuruuden laskuoppi" on messevä katselmointi neukkulan ideaaliin koko savijalkasysteemin täydelliseksi komputoinniksi.

    VastaaPoista
  7. Olematta mitenkään Marinin tukijoukoissa ihmettelen suuresti elinkeinoelämän lobbareiden rajuja reaktioita niihin pääministerin kommentteihin, joissa todetaan pelkkiä itsestäänselvyyksiä, kuten vaikka tässä: "Emme voi valitettavasti luottaa siihen, että yritykset huolehtivat ihmisistä ja ympäristöstä." Mikä tässä oikein ärsyttää? Noinhan asia nyt vaan on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritysten päätehtävä on pysyä hengissä eli tuottaa voittoa jotta voisi investoida ja kasvaa. Jos yritys tekee tappiota se kaatuu hyvin nopeasti. Työllistäminen ja ympäristönsuojelu eivät ole yrityksen päätehtäviä. Ihmisiä työllistetään sen mukaan kuin on tarve ja resursseja löytyy. Yrityksillä ei ole takanaan loputon valtion kukkaro vaan ainoastaan yrityksen itsensä ansaitsemat varat eli pääoma ja tulovirta josta saatava myyntivoitto on se jolla palkat ja muut kulut maksetaan verojen jälkeen. Pelkkä liikevaihto ei kerro yrityksen toimintakunnosta mitään.

      Yritys voi tietenkin orientoitua ympäristönsuojeluun jos sillä on siihen resursseja ja jos siitä on toiminnalle jotain positiivista vaikutusta.

      Tässä ne reunaehdot pääosin ovat yrittäjien pelikentällä.

      Poista
    2. Yritysten omistajien mielestä yrityksen tehtävä on tuottaa voittoa heille.

      Siksi he väittävät huolehtivansa ihmisistä ja ympäristöstä silloin kun pelkäävät bisneksensä muuten joutuvan sääntelyn kohteeksi.

      Siksi ne vetäytyvät vastuusta heti kun ihmisistä tai ympäristöstä huolehtiminen uhkaa bisnestä.

      Ei tässä ole mitään ihmettelemistä. Ainoastaan sopii ihmetellä toimittajaa, joka päästää tällaisen kritiikittä lehteen.

      Poista
  8. Meillä yritetään ujuttaa läpi trumppilaista käsitteidenkääntämistä. Sen mukaanhan kaikki se, mitä valtio verovaroilla tekee, puhumattakaan sen arvostamisesta, on "vasemmistolaista" tai "sosialismia". Valtion, ja myös sen poliisin, tuomioistuinten, koulujen, tutkimuslaitosten, sairaaloiden, ympäristötehtävien, tautientorjunnan, infran ylläpidon ja muiden järjestäytyneen yhteiskunnan toimintojen tarpeettomaksi leimaaminen ja/tai tehottomaksi tekeminen on yhä härskimmin näiden lobbarinerojen agendalla. Tulee mieleen taannoinen Neuvostoliitto. Sielläkin gurut opettivat valtion aivan pian tulevan tarpeettomaksi.

    Jännää, että koululaitos, polisi ja muut sellaiset olivat vielä oikeiston linnakkeita. Sivistysporvarismin on korvannut bisneshype. Kun muuten Hesarikin sanoo Marinin vieneen puoluettaan paljon vasemmalle, olisi syytä pitää mielessä, että koko puoluekenttä on muutamassa vuosikymmenessä siirtynyt rajusti oikealle. Vielä 1980-luvulla Marin olisi ollut keskiviivan tuntumassa, jollei piirun verran sen oikealla puolella.

    Ja pieni tarkennus: persulaisuudessa vasemmistolaisuus ja sosialismi määrittyvät vielä aivan toisin. Niiden päätuntomerkkejä tässä opissa ovat jonkinasteinen ihmisarvon tunnustaminen ja ilmastonmuutoksen ottaminen tosissaan. Siis ei minkään valtakunnan yhteyttä tietoteoksista löytyviin sosialismin määritelmiin, joissa ytimenä oli tuotantovälineiden kuuluminen valtion omistukseen.

    Ainakin minua etoo aina, kun nykypoliitikko pelailee näillä käsitteillä.

    VastaaPoista
  9. 19.8.2019 Business Roundtable antoi julistuksen yhtiön toiminnan tarkoituksesta. Sen allekirjoitti lähes 200 huippujohtajaa, kuten Jeff Bezos (Amazon), Tim Cook (Apple), Mary Barra (GM) ja Safra Catz (Oracle). Vuodesta 1997 alkaen toiminnan tarkoitukseksi oli kirjattu "shareholder primacy", mutta nyt tarkoitukseen tuli "commitment to all stakeholders". Tämä oli johdonmukaista jatkoa vuoden 2008 finanssikriisistä alkaneelle periaatekeskustelulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yrityksen yhteiskuntavastuun ensimmäinen aste on maksaa verot kiertelemättä. Sen verran pitää olla valmis kantamaan vastuuta. Muuten puhe vastuusta on valetta.

      (Tämä ei ollut tarkoitettu kritiikiksi Alaselle vaan noille suuremmille kuuluisuuksille.)

      Poista
  10. Nimetön 28.9.2020. Johdonmukaisuutta puuttuu, mutta yhteinen julkilausuma ei syntynyt tyhjästä, enkä usko sitä silmänlumeeksi. Vuoden 2008 finanssikriisin järkytys koskee kaikkia. 1970-lukulainen monetarismi ja friedmanilaisuus tulivat tiensä päähän, ja uusia näkökulmia etsitään myös siellä, missä "shareholder primacy" oli ennen kaikki kaikessa.

    VastaaPoista
  11. Jos siis yrityksillä ei ole eikä saa olla yhteiskuntavastuuta, eikä valtiolla yritysten mielestä pidä olla sellaiseen varoja, niin missä se vastuu enää voi olla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...ei pidä olla sellaiseen varoja eikä keinoja...

      Poista