Sivun näyttöjä yhteensä

11. syyskuuta 2020

Ei osaa sanoa



 

Kivinen valitti jatkuvaa yskäänsä Karhuselle. Jälkimmäinen sanoi, ettei hän määrää tähän mitään lääkkeitä. ”Otat välillä jotain pastilleja.” Viiden viikon kuluttua Kivinen oli kuollut.

 

Nähtyni vuosikymmentä myöhemmin elokuvan ”Ikiru, tuomittu” (Kurosawa) ja muistaakseni julkaisseeni siitä arvostelun sekä Ylioppilaslehdessä että Elokuva-Aitassa olin ottanut selvää asiasta.

 

Tuo elokuva on edelleen mielessäni yksi elokuvahistorian parhaista. Se ei kuulu tähän asiaan, että Mizoguchin ja Ozun runouden mieleen tuova hitaus tuntuu joskus vieläkin paremmmalta.

 

Loppukohtauksessa virkamies Ikiru keinuu yöllä yksin lasten keinussa kaupungin puistossa. Lunta sataa. Hän on vaikuttanut pikkuvirkamiehenä siihen, että tähän on saatu puisto ja puistoon keinu. Hän tietää kuolevansa kohta.

 

Elokuvan vähän liian taiteellinen juoni on hiukan hyypiöksi kuvattu virkamies, Ikiru, joka menee lääkäriin, eikä saa tietää mitään merkittävää. Odotushuoneessa kuitenkin tungetteleva vuoroaan odottava potilas kysyy vain hiukan kaarrellen, ovatko ulosteet mustia. Ikiru ei ehdi edes närkästyä käsittäessään, että näin kyllä on. Eikä lääkäri kysy sitä asiaa. Tietäväisten potilaan kertoman mukaan se on merkki pahasta syöpäsairaudesta.

 

Pyydän – älkää muistelko tätä, vaan katsokaa Duodecimin sivulta. Ruuansulatuskanavaan voi päätyä eri kohdista verta eri syistä. Varmaan tavallisin on pukamat. Älkää painako asiaa mieleenne, koska puhe on Donald Trumpista.

 

Silloin kerran sain tietää, että Ranskassa ja Japanissa lääkäri ei kerro potilaalle, että nyt on löytynyt hyvin paha syöpä. Suomessa olen keskustellut monen lääkärin kanssa. Jotkut ovat olleet hiukan hämmästyneitä, koska heidän mielestään asian sanominen heti ja suoraan on lääkärin velvollisuus. Jotkut ovat kertoneet jopa että tuollaisen asian sanomista opetetaan lääketieteellisessä. Olen jopa kuullut kerrottavan, että keskustelua potilaan kanssa opastamaan on pyydetty teatteri tai elokuva ammattilainen.

 

Itse – myös aitoja tilanteita kokeneena – olisin viimeksi mainitun vaihtoehdon kannalla, kuitenkin huomautuksin, että jotkut lääkärit ovat tällaisessakin asiassa hiton hyviä.

 

Tuholainen Trump aiheutti tänäänkin onnettomuutta; toimittajat eivät ainakaan vielä huomanneet. Trumpin kerrotaan selittäneen, että hän tiesi korona-pandemiasta varhain mitta ei halunnut aiheuttaa paniikkia. Tämä oli vastaus amerikkalaisen toimittajan kirjoittamaan, että Trump valehteli kuulijoilleen. Uutispätkässä Trump yritti tehdä ilveilyä asiasta näytellessään, miten hän ei toimi.

 

Luulen ettei monelle suomalaiselle ole uutinen, että USA:n presidenttinä on henkilö, joka ei sano tilanteen sellaista vaatiessa: minulla on ikävä uutinen.

 

Ollessani itsekin lapsi käsitin, että eräälle toiselle lapselle oli sanottu: ”Ei äitisi ole kuollut. Hän on vain mennyt taivaaseen.” Minulle muodostui tietty käsitys sanojasta. Käsitykseni Trumpista ei muuttunut. Tämä kirjoitus on jatkoa edellisille. Ja olen selvillä siitä, että hyvin monet ihmiset, ehkä kaikki, haluavat että heille valehdellaan. Ja olen selvillä siitä, millaisia ponnistuksia valtiot, puolueet, armeijat ja muut ryhmät toteuttavat varjellakseen ihmisiä totuudelta. Jos minut olisi kutsuttu pitämään Veikko Litzen -luentoa – ei koskaan kutsuttu – määrittelisin kulttuurihistorian kulttuurin tutkimukseksi ja kulttuurin keinoiksi pettää ihmisiä.

 

Terveisiä Mikko V:lle osastolle ja vielä kiitos viestistä! Olemme molemmat juristeja, Mikko ja minä. Osaamme siis käsitellä taiten totuutta. Totuus ei palaa tuulessakaan.

3 kommenttia:

  1. Menin tohdittamaan ystävääni Jorvin sairaalaan, kun hänellä oli todettu rintasyöpä. Sairaanhoitaja, jonka piti kertoa tulevasta operaatiosta, alkoi heti itkeä, niin ettei tilanne edistynyt yhtään. Me rupesimme tyynnyttelemään ja lohduttelemaan häntä sanomalla, että ei tässä mitään hätää - ainakaan vielä. Siinä meni tovi, ennen kuin hän rauhoittui ja sai sanotuksi asiansa. Kotimatkalla pohdimme, miksi hän murtui. Tulimme siihen tulokseen, että ne lienevät olleet henkilökohtaisia eivät ammatillisia syitä.
    Alussa mainitsemasi kauhavalaiset ovat minulle kovin tuttuja.
    Hyvää syksyä! Terveisin Lea

    VastaaPoista

  2. Arkiston filmiesittelyt kohentuivat ja lavenivat Oodiin muutosta. Tai että taso on korkeata eikä poukkoile kuten pitkään viime vuosina. Suotta se vaihteli, koska wanhoista oli wanhoja kirjoittajia monia ja eteviä. Nyt on paremmin, noita käytetään ja kansainvälisiä arvioita myös.

    Olisipa jänskää jos tuosta Kemppisen isosta työstä leffa-allakin nostettaisiin pointteja esiin. Usealle nykytuttuna hänen huomionsa aikain takaa olisivat maukkaita lisiä kun paneutuu wanhoihin liikkuviin kuviin kultuurimme piiristä. Elokuvat ovat mikroskooppi tai kaukoputki mitä nyt sellaisiin kuin inhimillinen persoona tai vieläpä useamman sellaisen yhteentulemiseen hyvässä tai pyssyissä tulee.

    Viimeksi torstaina näin uuden 2007 vuodelta saksalaisen Yella. Olmi ja hengetön kuten toimisto/hotelli/auto puitteensakin. Mutta hiton totta elämänkaipuunkin karkaamisesta ulkoavaruuteen. Eli siis tietoa ja sen nahkean julmaa julistusta vastaanottokykyiselle. Veruke puhua, edes ääntelehtiä kuten tässä.

    Näinkös minä Bressonin Rahankin. Piti mennä leffaan katsomaan kun itsellä ei ole eikä Financial Timeskaan enää syyskuun alettua Helsinkiin tule. Uskomatonta. Tosin huomenna alkavan budjettiriihen osalta hyvä ettei FT:tä Suomessa -tieto näet lisäisi tuskaa. Tai voivathan säätytalolaiset olla monikerroskoulujen nuorina rokotettuja maailmanpahasta ja maskisuojattuja.

    Li Andersonista en olisi varma enkä seuraajastaan Saramosta. Saattavat tunteakin tätä post-kapitalismia. Niin kovalla paahteella Li ajaa oppi-iän pidennystä 18 ja minimissään toisenasteen tutkintoa koko ikäryppäälle. Tekisikö 15 vuotta jalostavaa aurinkoa ammattilaisten paahteessa. No itsensä OAJ:n, joku opettaja työllisyyden ja palkan lobbarijengi, kauhistelee osakseen lankeavaa huomiota.

    Li tietää ja Saramo että ainakin päästään puhumaan päällekaatuvasta rahatsunamista -jo varattiin keskiviikkokin riihelle ja uuniin halkoja. Kunhan Rehn ja VVM ensin tuovat märät savuavat ja jo monasti kylmäenergiaksi osoittautuneet sylillisensä. Tulisiko jo savut silmille? Paljon on kiinni Saarikosta, Halla-ahon panssarista aukeaisi rako ?

    Samantekevää. Europpaa väkisinkin seurataan ja Fediä kohti tuntematonta. Vuoden 2008 kriisipomput johtivat oudoille ruostuneille rautalangoille mitä mallinnoksiin tulee. Ja 2020 meno kuminauhaa mutta kerältä, joka kasvaa purkautuessaan.

    Semmoinen kuin Willem Buiter kertoo 31.8.2020 että EKP:een tase eli sieltä Eurooppaan lisätty raha on kasvanut €4,7 biljoonalla (1000 mrd, 1000 000 milj.) tammikuun 3. taseesta elokuun 14. taseeseen. Ja oli numerossa 6,4 biljoonaa 14.8. -20. Se oli ennen Koronaa 3. tammikuuta siis 6,4 miinus 4,7. Biljoonina.

    0,75 biljoonan Marinpaketti on siis murto-osa. Mutta osoittautunee murto sorkkaraudaksi, tunkeutua kansalaisyhteiskuntaan ja sallia työläisten elää työnsä hedelmistä eikä vain niistättää pystynokkiaan suora- ja pitkänokkaisempien sylkypotta-astioihin. (Ei ehkä paras kielikuva. Saa kelvata kun asia ei kuitenkaan tässä aukea, paitsi tärkeimmältä, ulkonäkö rasismi osaltaan.)

    Keskiviikoiltana ei oltane puusta pitkällä, mutta kerrankin voi sanoa, Eurooppa pelastaa. Järki juoksutetaan Yhdysvaltain (US) kautta EU-talentti luokasta perusväen Euroopaksi, sitä se oli kristi-feodaali aikoinakin. Ja taitaa Japaninkin omanlajisella hierarkia-sidos-kapitalismilla olla intellektuaalinen, käytännön tepsiväksi verifioima osansa vauhdittuvassa -edistyksessä.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  3. Jukka Sjöstedt: tosiaan, 28.8.2020 ilmestyivät viimeiset Suomessa painetut Financial Times ja The New York Times. Ne oli neljän vuoden ajan painettu Suomessa (Hansaprint), ja ne oli voinut ostaa lehtikioskeista samana aamuna.

    Lehtipisteestä kerrotaan, että "sanomalehdet ovat koronan takia kärsineet taloudellisesti ja siitä syystä kustantajat on eri maissa tehneet uusia ratkaisuja. Financial Times tiedottti 3.8. lehdessään, että lehden digipainaminen Suomessa loppuu. Samoin loppuu The New York Timesin painaminen. Lehtien lennättäminen Suomeen on myös kustantajalle kannattamatonta nykyisillä myyntivolyymeillä ja heikentyneille lentoyhteyksillä. Emme ikävä kyllä saa lehtiä enää saman päivän jakeluun. Viikonlopun numerot ilmestyvät kuitenkin tästä poikkeuksena paperiversiona myyntiin, mutta jatkossa ne saapuvat kauppoihin valitettavasti vasta maanantaina, jolloin niiden myyntiaika on 1 vko."

    Vuosi 2020 on Suomessa sananvapauden musta vuosi myös Aamulehti-fuusion seurauksena.

    VastaaPoista