Sivun näyttöjä yhteensä

2. tammikuuta 2017

Hämärä todellisuus




Kirjallisuus ja taide on ja tarkoittaa olla keksittyä todellisuutta, jota ei ole olemassa. Mielenhäiriöiden ymmärtämisen historia on lyhyt ja ristiriitainen. Vasta asianomaisen kuoltua osattiin arvioida, että van Gogh oli maalannut tarkat kuvat todellisuuden tajun häiriöistä. Hänen ja samoin norjalaisen Munchin eräitä teoksia käytetään vakiintuneesti rajujen ahdistustilojen kuvauksina.

Eilen kirjoitin tässä, että Kiven ”Seitsemän veljestä” on myös kertomus kirjoittajansa mielen luhistumisesta. Vakiintunut kuvaus Ahlqvistin murska-arvostelusta syynä, joka lähetti kohteen laitoshoitoon Lapinlahteen ja sitten parantumattomana vaivaishoitoon kotiseudun kummajaiseksi, on selityksenä äkkipikainen.

Tämän blogin addiktoituneissa lukijoissa on psykiatreja, joista yksi on rehellisesti ilmoittautunutkin. Arvaan että aika moni muukin on ammatillisesti tekemisissä mielenterveyden kanssa.

”Seitsemän veljeksen” runoista ”Sydämeni laulu” ja Timon laulu oravasta ovat myös minun mielestäni Suomen kirjallisuuden ehdotonta huippua ja maailmankirjallisuuden kaikkein korkeinta luokkaa. Molemmat ovat sisällöltään sellaisia, että niiden kertominen suorasanaisesti vastaanotolla ammattitaitoiselle henkilölle johtaisi välittömästi vahvaan psyyken lääkitykseen. Voi olla, että ”Tuonen lehto” heijastelisi synnytyksen jälkeistä depressiota, mutta se tuntuu kyllä vakavammalta. Tekstiyhteydestä päätellen lapsi ei ole vielä kuollut.

Hakuteos määrittelee näin englannista käännettynä. Psykoosi on epänormaali mielentila, johon liittyy kosketuksen menettämisen todellisuuteen. Psykoottinen henkilö saattaa osoittaa persoonallisuuden muutoksia ja ajatella sekasortoisesti. Tilan vakavuudesta riippuen tähän voi liittyä epätavallista tai omituista käyttäytymistä, yhteisöllisen vuorovaikutuksen hankaluutta ja ongelmia jokapäiväisten toimintojen suorittamisessa.

”Seitsemän veljestä” ei ole suomalainen kehityskertomus, kuten tutkimukset väittävät. Vastaani ei ole koskaan tullut vastaavaa tarinaa nuorukaisjoukosta, joka karkaa kyläyhteisöstä viettääkseen vuosikausia aineellisessa ja psyykkisessä omavaraistaloudessa. He palaavat kuin ihmeen kautta hengissä ja ainakin näennäisesti terveinä ja sulautuvat mutkattomasti yhteisönelämään. Vain yksi yrittää itsemurhaa, ja melkein onnistuu.

Paisuteltu lukemaan oppimisen vaikeus esitetään motiivina; ehkä siinä on kognitiivinen ongelma tai kehityshäiriö. Koska veljekset jäivät varhain orvoiksi ja päästivät kotitalonsa hunningolle, jää hiukan ihmettelemään, että heitä ahdisti opettajana toiminut lukkari eikä esimerkiksi maaveron kantaja.

Koska Impivaarasta pääsi yhden tulipalon tultua juosten kylälle, se ei voinut olla mahdottoman kaukana. ”Impivaaralaisuus” on epäonnistunut nimitys maassa, jossa ulkokylätiloja oli hyvin runsaasti. Mutta Impivaaraan eivät sitten sattuneet lautamiehet eivätkä jahtivoudit?

Todellisuudentajun pettämisen ensimmäinen suuri kuvaus on Hiidenkivi, härkien piirittämänä. Olisi sieltä miesvoimin ja aseiden avulla vähemmälläkin päässyt. Sen jälkeen kertomus vilisee todeksi luultuja satuja. Joskus henkilöt pelkäävät oman hevosensa pimeässä heijastuvaa silmää ja ampuvat kiväärillä piimäleilinsä puhki, lopulta esitetään puhdaslinjainen psykoottinen kokemus matkasta ”saapasnahkatorniin”. Peikkoja, piruja ja kalveita impiä luikkii joka nurkassa.

Sosiaalisesta sopeutumattomuudesta ja arjen avuttomuudesta romaani on täynnä esimerkkejä. Ohimennen jää tosin ihmettelemään, kuka ja missä välissä opetti heidät rakentamaan hirrestä taloja. Se ei ole koskaan ollut aivan yksinkertainen taito, eikä kiukaan laatiminen liioin.

Ahlqvist jäi valitettavasti historiaan Kiven tunnottomana teilaajana. Hän oli itse hyvin merkittävä tutkija ja käyttäytymiseltään holtiton. Hän oli herran ja piian avioton lapsi ja nousi koulu-uralla Kuopiossa Snellmanin suosikkina. Aivan mahdottomaksi hänen kerrotaan muuttuneen, kun hän menetti lapsiaan, toisen toisensa jälkeen.

Sääli ettei hän eikä kukaan muu huomannut Kiven yhteyttä Don Quijoteen. Kivi oli lukenut tuon maailmankuulun psykoosi-romaanin, jossa päähenkilön sielun harhateistä ei ole alkuunkaan epäilyä.

Koska klooripromatsiinia ei ollut keksitty eikä Largactilia siten ollut olemassa ja litiuminkin sai korvata alkoholi, Kivi menetteli samoin kuin monet muutkin suurlahjakkuudet. Hän kirjoitti taudinkuvansa sekä kauhistuneena aavistuksena että terapeuttisena keinona vaivojensa hallitsemiseen.

Jotkut kirjoittajat ovat onnistuneet parantamaan itsensä, useimmat eivät. Kiven psykoottisuus näkyy myös hänen kielessään, joka oli jo aikalaisia ärsyttäneessä määrin itse keksittyä. Samaan aikaan julkaistiin suomea, joka oli paljon lähempänä nykykieltä. Kivi kävi sotaa normaaliutta vastaan myös kielen tasolla.

Sama sota näkyy runoissa, joiden hienous perustuu monin kohdin rikkomuksiin runon sääntöjä vastaan. ”Metsolan kantele soi” ja ne muut Timon laulun säkeistön loput ovat mitallisesti mahdottomia ja teholtaan valtavia. ”Sydämeni laulu” eli Tuonen lehto aloittaa aina kuin kalevalamitalla, ja sitten rikkoo sen.

Ajatusketjuni johtaa minulle ikävään johtopäätökseen. Inhoan Turkan Kivi-versiota. Mielestäni siitä käy ilmi, ettei Turkka ymmärtänyt Veljeksistä mitään eikä elokuvan teosta senkään vertaa. Holmbergin Rauta-aika oli siihen verrattuna sympaattinen epäonnistuminen, kun siitä ei saa lopultakaan mitään selvää.

Mutta Turkan tulkinta on sama kuin edellä esitetty. Ei se asiaan vaikuta, mutta tämä Turkka-näkökohta tuli mieleeni kovin myöhäisessä vaiheessa. Olen kauan ihmetellyt, miksi murrekirjailijat eli siis Kivi, Kilpi, Nortamo ja Vaasan Jaakkoo olivat niin tavattoman vaikeita ihmisiä, sekä itselleen että muille. Etenkin minuun vaikutti kirjan tieto, että aina niin aurinkoinen lääkäri Nortamo oli erilaisissa laitoksissa hoidossa ”neurastenian” eli hermojensa vuoksi kymmenen vuoden jakson.

Niin se käy.


32 kommenttia:

  1. Tiedoksi: Kiven runojen metriikkaan ja muuhun hienouteen pääsee tutustumaan osoitteessa http://blogs.helsinki.fi/kirjallisuuspankki/joutsensvanen-kanervakankaalla/.

    Kanervakankaalla: Näkökulmia Aleksis Kiven runouteen on aivan viime vuoden lopulla ilmestynyt laaja tutkimusjulkaisu Kiven Kanervalasta (1866). Kivi ei ollut oikeastaan mikään sääntöjenrikkoja vaan uusien mitallisten keksintöjen tekijä, yksi aikalaisista, jotka kehittelivät suomenkielisen taiderunouden keinoja.

    Seitsemässä veljeksessä näkyy kirjailijan henkinen, aatteellinen ja esteettinen kamppailu (kenties monet ristiriidatkin ja yritykset sovitella erilaisia ja keskenään hangoittelevia aatteellisia ja psyykkisiä aineksia yhteen), se on selvä, mutta en kyllä heti väittäisi, että se on kuvaus kirjoittajansa mielen luhistumisesta. Kirjallisuudentutkimuksen tai edes psykiatrian keinoin tuollaista väitettä on miltei mahdoton todistaa oikeaksi tai vääräksi, ehkäpä siksi sellainen tutkimus on jäänyt tekemättä. Tietenkin väite käy keskustelunavauksesta.

    VastaaPoista
  2. Tämä herra Kemppisen teksti miellytti erityisesti ja opin taas jotain suomalaisesta kirjallisuudesta. Kiitos.

    VastaaPoista
  3. ei kulta, luovaa hulluutta ei liene lääkitty muulloin kuin siinä poikkeustapauksessa, että se bruukkaa vaaraksi ympäristölle.
    0lin teini, lautasella pyöri Zebin Wholotta Love, joka aiheutti kerta toisensa jälkeen ahdistusraivarin äidilleni, joka kyseli, ”onko tuo laulaja häiriintynyt”!?
    koska jokainen seksuaalisuudesta nauttinut ihminen tunnistaa, mistä stygen hourailujaksossa oli kyse, ja sen verran olin vanhempien makuuhuonemenoa kuullut, että oli kaikupohjaa; ylireagointi ”säädyttömyyteen” ilmeistä.
    Vein levarin ullakkokämppään, ja soitin sitä siellä. Potki kuin tauti, ja tekee sitä yhä – ja mä skulaan sitä bändi ka, ja potkii kuin hullu varsa vielä vaan. …. okei.
    mutsi oli ahlqvistiläinen blogistin tavoin; defenssi ei päästä mieltä vapaaksi. Meillä hipeillä, vasureilla (joita blogisti muistaa mainostaa) puuttuu defenssi. se puuttui Kiveltä, se puuttui Turkalta, se puuttui ….

    VastaaPoista
  4. Muistini mukaan upea Sydämeni laulu ei ole varsinaisesti Kiven runoilema vaan siitä on olemassa kansanrunotoisintoja Nurmijärven seutuvilta, missä Kivikin sen kuuli. Kotuksesta osaavat kertoa yksityiskohtaisemmin, tai joku blogin lukijoista.

    VastaaPoista
  5. Lisää löylyä oivalliseen "Seitsemän veljestä"-keskusteluun saa lukemalla prof. Klaus Helkaman uuden kirjan Suomalaisten arvot. Siinä hän kirjoittaa: "Seitsemän veljestä merkitsee suomalaisille samaa kuin Danten Jumalainen näytelmä italialaisille"... Hän myös liittää jokaiseen seitsemästä veljeksestä yhden kardinaalihyveistä. (viisaus, rohkeus, itsehillintä, oikeudenmukaisuus, usko, toivo ja rakkaus)

    VastaaPoista
  6. Ai oli Ahlqvist 'hyvin merkittävä tutkija'? Sen vertaa ei löytynyt havainto- tai erittelykykyä, että olisi tajunnut Kiven nerokkuuden - tai sen vertaa henkistä selkärankaa, että olisi myöntänyt jäävänsä kirkkaasti toiseksi, Ahlqvistin 'Säkenet', kökköä paskaa.

    VastaaPoista
  7. Moni kunnon kansalainen saa kyyneeleet silmiinsä ja patrioottisia värveitä Edvin Laineen isänmaallisista puskafarssiversioista (Kivi, Linna) tai vaikkapa rehdistä, suoraselkäisestä Vaasan Jaakkoosta.

    Toista olivat nämä luihut Turkat, Holmbergit ynnä muut hhym.. kommunistit & consortes. Olkoon muistonsakin iäksi kirottu.

    VastaaPoista
  8. Mainio tiivistelmä luovuuden olemuksesta ja synnystä. Ihmettelen, onko edellytyksenä aivojen epänormaali tila kaiken uuden synnyttämiseksi. Normaalit aivot tuottavat normaaleja asioita. Tiedän joidenkin taiteilijoiden tekevän töitä kuin virkamiehet, aamulla maalaamista, lounas ja maalaamista kunnes päivällinen. Päivästä toiseen. Tiedän myös ajattelijoita, jotka eivät kykene normaalia korkealentoisempiin ajatuksiin kuin äärimmilleen rasitettuina. Virastomaalarit eivät ole yltäneet tavanomaista tarkkaa käsityöläistä edemmäs taiteessaan. Ajattelijat ärsytetyssä tilassaan aivan poikkeuksellisiin loogisiin rakennelmiin.
    Pakonomaisella kiihkolla suoritetut työt, kuin riivattuina, saattavat antaa meille uusia näkymiä ja ajatusmalleja.

    VastaaPoista
  9. Onhan se niinkin.

    Lienevätkö pelkotiloja vai viisaasti ajateltuja uhkia yhteiskuntaan kohdistuvista muutoksista? Vai molempia?

    Ehkä pako Impivaaraan, hieman väritettynä, on kuvausta vain siitä, mitä tapahtuu, jos jättäydytään teollistamisen ulkopuolelle. Suomessa alkoi hitaasti sen vaikutus näkyä yhteiskunnassa, mm rautatiet, höyrykoneet olivat jo käsillä.

    Veljesten lukemisen kohdistuvat vaikeudet ovat kuvausta ja ironiaa siitä, miten hankalaa lukemisen ja oppiminen oli Suomessa suomenkieliselle maalaisväestölle. 1870 - luvulla, kirjan ilmestymisen aikana, suomenkieliset kansakoulut olivat vielä harvinaisuuksia. Sivistyneistön, joka oli ruotsinkielistä, ja kirkon mielestä tavallisille taapertajille riitti kiertokoulu. Viis kansakouluasetuksesta.
    Kivi tietoisesti pilkkasi sivistyneistöä ja teki samalla jekkua sille, keksimällä sanoja, joiden merkityksen vain puhekieltä käyttävät tunsivat. Aivan kuten nykyisin, nuorisolla on oma ”koodikielensä”, josta vanhemmat ovat täysin ymmällään.
    Kieltämättä kuitenkin, erittäin hieno kirja.

    - - kale - -

    VastaaPoista
  10. Veljesten ja vielä Kivenkin aikaan puoli Suomea (itäpuoli) eli kaskitaloudessa, jossa yhdellä paikalla viihdyttiin pari kolme vuotta ja siirryttiin sitten aina peninkulma pari syvemmälle sydänmaahan. Usein kyseessä oli suurperhe (monta veljestä). Siinä mielessä Impivaaraan meno ei ehkä tuntunut aikalaisista mitenkään kauhean radikaalilta ratkaisulta.

    Sitä paitsi sehän sijaitsee, kuten blogiprofessori oikein toteaa, todellakin suhteellisen lähellä Jukolaa. Kivi kuvaa matkan kirjassa aika tarkasti, ja taisin sen joskus arvioidakin, mutten nyt muista tulosta, 5-10 kilometriä sanoisin. (Toinen asia on, että Taula-Matin mökki on paljon lähempänä, joten mikseivät veljekset kipaisseet sinne? Kivi taitaa siitä jotain mainitakin.)

    Hyvä huomio tuo maavero. Selitys lienee alun toteamuksessa "ennen kuin talo oli häviöön mennyt". Kun talo ei kyennyt veroa maksamaan, se merkittiin autioksi, mikä taas ei välttämättä tarkoittanut, etteikö siellä olisi yhä asuttu. (Mutta miten lienee veron laita sitten lampuodilla? Yleensähän hän maksoi omistajalle vuokraa ja tämä maaveron, ellei ollut siitä vapautettu?)

    Mitä Volter Kilpeen tulee, niin enpä ole häntä ajatellutkaan murrekirjailijana. Sillä niin ainutlaatuisen omintakeista ja huikeaa kieputusta hänen kielensä on, ettei siinä murre ole kuin mausteena.

    VastaaPoista
  11. Tuohon kommentoin lainaamalla ensiksi Kiveä, Juhanin repliikkiä Seitsemän veljeksen joulusaunakohtauksesta:

    "... Mutta katsos kun mies taitaa aatella mitä hän tahtoo, aatella itsensä koko maailman herraksi tai tönkeileväksi sontiaiseksi. Kas hän taitaa aatella kuolleiksi Jumalan, perkeleet, enkelit ja koko ihmissuvun ja elikot maassa, meressä ja ilmassa, aatella maan, helvetin ja taivaan katoovan kuin tappuratukko tulessa, ja pimeyden astuvan sijaan, jossa kenokaula sinä ilmoisna ikänä ei Herran valkeutta huuda. Niin sinkoilee täällä miehen aatos; ja ken taitaa viskellä verkkoja sen teille?"

    Ei ole psykoottisen, todellisuudentajunsa menettäneen ja sekavasti ajattelevan henkilön tekstiä tuo. On hieno kuvaus kuvitellun ja todellisuuden erosta.

    Seitsemän veljestä on useampaan kertaan kirjoitettu, ja sisäisessä maailmassaan varsin harkittu ja ehjä kokonaisuus.

    Kivi kirjoitti teokseensa selityksen myös noille blogistin silmiin satuneille epäloogisuuksille; miksi veljekset eivät heti ampuneet Viertolan härkiä, tai miksi nimismies ei heitä lähtenyt jahtaamaan pitkin Impivaaran metsiä.

    Kirjallisuus ei ole oikeudenkäyntipöytäkirjoja, joihin täytyy saada koottua kuvaus todellisen maailman todellisista tapahtumista, joten sellaiset yksityiskohdat, kuten kuinka usein veronkantajat 1800-luvun alkupuolen eteläisessä Hämeessä oikeasti olisivat olleet uudisraivaajia ahdistelemassa, ovat täysin sivuseikkoja. Jonkun lukijan silmään tuollaiset detaljit voivat sattua, mutta se kertoo enemmän lukijasta kuin kirjailijasta.

    Taideteos on omalakinen, tärkeintä on, että teos on omassa maailmassaan kokonainen. Suhde teoksen ulkopuoliseen maailmaan on kirjailijan valitsema, eikä teoksen mittarina oikein voi käyttää sitä, kuinka "totuudellinen" se on. Kiven tuotannon pääteokset ovat varsin ehjiä, ja sisäisessä maailmassaan perusteltuja.

    Olisivatko ne osa kirjailijan sairaskertomusta? -No, kaikki mitä ihminen tekee, kertoo tietysti omalla tasollaan hänen psyykeestään. Sairastuneen mielen tuotteena en Seitsemää veljestä kyllä osaa pitää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puolustaisin myös tätä yksityistä vapautta antaa ajatukselleen vapaus (ja pitää samalla ulkoiset käytöstapansa kurissa tervehtimällä kohteliaasti). Ihan tarpeeksi olemme katselleet huolellisesti komiteatyönä rakennettuja elokuvia ja markkinaan sopeutettuja kirjoja. Erik Satie oli maailman kummallisin henkilö yhteiskunnassa mutta loi musiikkia, jonka tuntemattomuus jaksaa edelleen jännittää. Konformistisista taiteilijoista tulevat ensiksi mieleen Paolo Coelho sekä Juhani Palmu, molemmat sukunimeltään Xerox.

      "The most beautiful and deepest experience a man can have is the sense of the mysterious. It is the underlying principle of religion as well as all serious endeavor in art and science. He who never had this experience seems to me, if not dead, then at least blind."

      - Albert Einstein, My Credo, 1932

      Poista
  12. "Arvaan että aika moni muukin on ammatillisesti tekemisissä mielenterveyden kanssa."

    Lasketaanko, jos lähin työkaveri kärsii vakavista mielenterveysongelmista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. auttaa ...
      mutta tässon kaikkea niin paljon mihin pitäisi puuttua:
      1. Tekstistä ei voi päätellä eikä johtaa, missä henkisessä tilassa se on tuotettu. Jos, niin päinvastoin mieluummin.
      .....

      Poista
  13. Se vähä mitä vahingossa tulin nähneeksi Turkan versiosta ei miellyttänyt koska siitä oli työläs erottaa teosta, kevyt oli muuttunut raskaaksi ja ylinäyttelemiseltä ei erottanut draaman kaarta. Pidän sitä epäonnistuneena Seitsemänä veljeksenä. Ei se ole haitaksi, mutta miksi tarttua kulttuuriperimässä paikkansa ansainneeseen monoliittiin ja pilkkoa siitä mieleistään katukiveä kun olisi voinut saada enemmän aikaan kokonaan uudella teoksella? Tätä en seurannut silloin ja nyt kysymys on vain pieni kiusa.

    Turkan olisi suonut käyvän käsiksi kokonaan uuteen ja mielikuvituksellisempaan aiheeseen, reippaasti aikaisempaan kauteen vaikka, sellaiseen veriseen käsikähmäsotaan, diktatorisena se olisi häneltä epäilemättä sujunut.

    Kaikki suuret taiteilijat ovat sekä reteästi despootteja että vähintään kunnolla heilahtaneita, kaikkien natsien läsnäolo bunkkerissa ei olekaan tarpeen taiteessa toimittaessa. Jos haluaa ansaita elantonsa maksavan yleisön myötävaikutuksella ja onnistuu siinä niin miksikäs ei.

    Kukaan tuskin menee väittämään että Turkan vaikutus voitaisiin sivuuttaa, sitä ei ole edes mahdollista unohtaa. Taidetta tulee voida ravistella ja väärinkohdella! Yleisö pitäköön varansa. Siinä olen periaatteellisista syistä syväturkkalainen.

    Nössöistä ei voi tikistää neroutta vaikka niitä niputtaisi yhteen tiukaupalla, olennainen myrkky puuttuu ja sillä hyvä.

    Salvador Dalin haastattelija tuli (ei se viuhahdus, oikea haastattelu) päästäneeksi suustaan: "Tehän olette aivan umpihullu!" johon Dali tyynesti vastasi: "Aivan oikein, mutta kuinka?"

    Oliko haastattelija itse suuri Oriana Fallaci, varma en ole mutta jos oli niin esimerkki on mainio sillä molemmissa oli nerouden vikaa. Että se täti osasi kirjoittaa helpon tuntuisesti. Takuuvarma taiteilija. En usein yritä tunkea kirja kainalossa seuraan lippu ja trumpetti toisessa kainalossa mutta ellette ole lukeneet Insallah 1 & 2 olette jääneet yhtä nautintoa paitsi.

    Mitä olisikaan saatu lukea jos hän olisi haastatellut Turkkaa?

    VastaaPoista
  14. "Psykoosi on epänormaali mielentila, johon liittyy kosketuksen menettämisen todellisuuteen. Psykoottinen henkilö saattaa osoittaa persoonallisuuden muutoksia ja ajatella sekasortoisesti. Tilan vakavuudesta riippuen tähän voi liittyä epätavallista tai omituista käyttäytymistä, yhteisöllisen vuorovaikutuksen hankaluutta ja ongelmia jokapäiväisten toimintojen suorittamisessa."

    Sama pätee vaikutuksiltaan vainoamisen seurauksiin. Molemmissa "oireet" ovat samankaltaiset. Niitä voidaan järjestää myös ruokkimaan toisiaan. Nykyaikana syyllisyys voidaan ja kannattaen salaa iänikuista ajattelumallia, tulee, salata parhain mahdollisin keinoin, jotka ovat aistiharhojen tuottamiseen otolliset. Väliä ei ole myöskään aistiharhojen tuottamisella vaan sillä, että vainottu saadaan vaikenemaan liian suuresta joukosta tai varallisuuden omaavien vastuusta, ei pelkästä edesauttamisesta.

    Kirjoittaja lienee myös lukenut biografisen tulkinnan vaaroista, mikä kuuluu luontaisesti kaikesta tietävän herrasmiehen sivistykseen. Sanailijan rakastamalla tavalla historiallisesti voittaisiin todeta aikakausien mukaisia tyylisuuntauksia, historian yleiseen ajatteluun vaikuttaneita malleja tai saamattomuuden puutoksia (lukuisten muiden syiden ohella), joiden kautta osoittaa sanomansa poikkeavaksi siitä, että kyseessä ei ole halu vain sanoa, että sinkki rakensi sankon - ja tehdä kertomus tämän ympärille. Tämä ei ole hulluutta. Korrellaatio hulluuden ja luovuuden välille on tehty usein, mutta sen yhteys liittyy liiaksi arvottamisiin, epäolennaisiin yhteyksiin (esim. kerronnan yksityiskohtien saralla) ja sipuleiden kuorimiseen. Se saa usein kelpoisasti mutta kömpelösti tehtynä ihmisiä arvostamaan hulluutta pyhänä. Hulluus on sairaus siihen asti, kun se on hulluutta ja siten sairauden osalta laitettavissa voimattomuuden piikkiin. Kykenevä hulluus taasen on laajempi kirjo: sen tulee olla eristävää vahingoittavien osalta, sen tulee suojella aiemmin kykenevien ja taas mahdollisesti kykenevien kohdalla, sen tulee vaieta niiden kohdalla joista ei voida osoittaa kumpaakaan; heitä voidaan pitää kykenevinä tai säälittävinä, se tuskin usein heitä niin paljon kiinnostaa kuin muita, joita se kiinnostaa. On hankala sanoa, kuka on hullu. Nietzschehän sanoi, että hulluus on yksilössä harvinaisuus, joukossa ennemminkin sääntö.

    -Ulfberht

    VastaaPoista
  15. Joissain aikaisemmissa kirjoituksissa "lähes neroksi" tituleeraamasi sarjakuvapiirtäjä Robert Crumb on myös melkoinen tapaus. Vaikkakin velipojat taisivat olla vielä enemmän kuutamolla, mutta kyllä Robertillakin niitä ongelmia ihan omiksi tarpeikseen riittää.

    Tohon kun sitten liitetään vielä 60-luvun San Francisco niin jälkikin on sen mukaista.

    Myös koko beatsukupolven "isoisä" eli William S. Burroughs talsi ajoittain sellaisessa suossa, että oli suoranainen ihme miten vanhaksi mies eli. Valitettavasti tuo näkyy kyllä jo sitten myös Burroughs tuotannossa.

    Miehen pääteos Alaston lounas on esimerkkisi paikka paikon lähes suurinta mitä koskaan on paperille painettu ja samalla se on paikkapaikoin suurinta roskaa joka on koskaan julkaistu. Joskus sitä pakostakin miettii, että onko se yksi rehellisimmistä hajonneen mielen kuvauksista, vai onko joku niin "nerokas", että pystyy suoltamaan paperille tuollaista roskaa tietäen, että siitä tulee hitti.

    Se tiedän myös, että kyseinen teos yksi niistä teoksista, joka jakaa sen lukeneita hyvinkin jyrkästi. Mutta tapahtuukohan tuo jako loppujen lopuksi kirjallisilla perusteilla, vai puhutaankohan siinä pikemminkin jostain tiedostamattomasta järjestyksen tarpeesta oman mielemme sisällä.

    Kirja, jossa ei näennäisesti ole päätä eikä häntää ja joka lisäksi on paikkapaikoin niin huonosti kirjoitettu, että sen lukeminen voi olla välillä työlästä on melkoinen vastakohta sille, johon niin kutsuttu "terve" mieli on meidät useimmat totuttanut. Mutta, jos jostain syystä ei ajattelekaan ihan samalla tavalla, niin kaikki muuttuu ja sen heikkoudet muuttuvatkin vahvuuksiksi. Teos nimittäin antaa todella paljon tilaa mielikuvitukselle ja tulkinnalle, jonka ei loppujen lopuksi tarvitse johtaa mihinkään. Ei ole pakottavaa tarvetta tulla ymmärretyksi ja ehkä se on se mikä meitä osaa kiehtoo tuossa teoksessa.

    Ps. Burroughsin kohdalla puhutaan aina huumeista ikään kuin se olisi syy moiseen käytökseen, mutta niin kuin useimilla se taisi lopulta ollakin vain seuraus.

    VastaaPoista
  16. Loisteliasta, Jukka Kemppinen. Kuin Lapinlahden klinikan mielentilatutkimusosaston (lakkautettu!) arkistoista - tai Niuvanniemen (ei lakkautettu), Vanhan Vaasan (ei lakkautettu), OYKS:n psykiatrian klinikan (ei lakkautettu), Hesperian sairaalan (lakkautettu), Kellokosken (lakkautettu), Harjamäen (lakkautettu), Visalan (lakkautettu), Salmijärven (lakkautettu), Muurolan (pian lakkautetaan).

    Piruko minuun meni, kun päätin esittää diagnoosi-ehdotelmani niin Kivelle, Hemingway´lle, Iiro Seppäselle (kaikille taikureille ja muulle sirkusväelle) kuin Gallen-Kallelalle, Edelfeldtille, Tyko Salliselle, Juha Hurmeelle, Vilho Siivolalle, mutta EI Mika Waltarille).

    F90.0, ADD tai ADHD, Märtä Tikkasen mukaan MBD.

    Mutta ei aspergerin syndrooma (F 84.5), koska se uudessa tautiluokituksessa (DSM5, ICD XI) on lakkautettu. Sitä ei siis ole.
    Vain potilas/omais-yhdistys jää. Ja sisäänpäin kääntyneet nerot.

    VastaaPoista
  17. Kun TV:ssä toimittaja näytti pätkiä Turkan Seitsemästä Veljeksestä Neil Hardwick'ille ja kysyi samalla mielipidettä nähdystä, niin Hardwick oli todella ällistynyt, muttei mennyt toimittajan ansaan.

    Hardwick sai kerättyä itsensä ja sanoi lopulta, että tätä pitää opetella katsomaan. Taitava väistöliike ihan tosta vaan lonkalta.

    VastaaPoista
  18. "Paisuteltu lukemaan oppimisen vaikeus"
    Rahvaan oli vaikea oppia lukemaan, syyksi selitettiin tyhmyys.

    Todellinen syy on yksinkertainen: käytetty kirjaimisto (fontti) ja huono valaistus.

    Nykyisin on yleistä että lapsi oppii lukemaan omin päin viisivuotiaana. Eivät lapset ole kahdessasadassa vuodessa paljoa muuttuneet, sähkövalo ja selkeämpi kirjaimisto.

    VastaaPoista
  19. Vastenmielistä ja epäeettistä.

    VastaaPoista
  20. Kiven, kuten Cervantesin ja Shakespearenkin, henkinen avaruus sisältää hulluutta ja viisautta. "Ilostelevasta elämäntarinasta" jää loppuvaikutelmaksi aurinkoinen elämänhalu. Se ei olisi niin vakuuttava, ellei pohjalla olisi tunne yöstä, hulluudesta ja kuolemasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisas puheenvuoro kuten aina.
      Luen juuri minulle ennestään tuntemattoman Robert Walserin (1878 - 1956) uskomattoman hyvää "Konttoristia" (1908), ja siinä päähenkilö, kirjoittajan alter ego, kokee kaiken hyväntuulisesti ja nautiskellen, olipa sitten kyse armeijasta, hyvästä ateriasta, uimisesta tai veneretkestä. Kirjailijan loppuelämä kului kuitenkin mielisairaalassa ja kirjoittaminen tyrehtyi. Walserissa on jotain samanlaista herkkyyttä ja tavalliseen elämään sopeutumattomuutta kuin Kivessä. Skitsofreniadiagnoosia kyllä epäiltiin ja jossain vaiheessa häntä rohkaistiin taas kirjoittamaan ja lähtemään sairaalasta, mutta laitoselämään tottuneena hän vastasi: "En ole täällä kirjoittaakseni vaan ollakseni hullu."
      EG

      Poista
  21. Suutarin kannattaa pysyä lestissään ja kirjoitella professorien mielisairauksista. JyTalvessa esiintynyt lääkäri on monesti haukkunut lysyyn kirjailijoitten mielisairauksilla ratsastelevat kirjoittelija-professorit. Ja syystä. Sen verran törkeää ja epäeettistä touhu on. Miten lie professorien oman mielenterveyden laita? Tiedän laitoksen, jotka lähes kaikki professorit ovat jääneet ennenaikaisesti eläkkeelle psyykkisten tai neurologisten sairauksien vuoksi. Mutta olisiko Aleksis Kivi ratsastanut heillä? Tuskinpa. Teivas Oksala, suuri humanisti ja antiikin tutkija: http://katriinakajannes.puheenvuoro.uusisuomi.fi/176411-seksi-vai-ylihedelmallisyys-nuorten-oikeus-hyvaan-eros-yliopistoon . Kuka kirjoittaa professoreista, joiden syytä on Suomen ja esim. Rooman kirjallisuuden barbaria kouluissa ja yliopistoissa? Kommentin takana: Kijailijoiden puolustaja barbaareja vastaan, viimeiseen hengenvetoon asti, Katriina Kajannes

    VastaaPoista
  22. Tämä on nyt aivan historiallista. Juuri kun vuosi on vaihtunut, on Vuoden Horisijaksi jo kaksi ehdokasta: Kemppinen ja Liikkanen. Mihin päästäänkin.

    VastaaPoista
  23. Lieneekö Turkka tullut lukeneeksi Freudia juuri Seitsemän veljeksen aikoihin. Tuntuu kuin hän olisi yrittänyt ahtaa romaanin väkisin johonkin psyyken kehitysteoriaan.

    Jos teoretisoida halutaan, ylempänä esitetty kommentti seitsemästä kardinaalihyveestä (viisaus, rohkeus, itsehillintä, oikeudenmukaisuus, usko, toivo ja rakkaus) osunee lähemmäksi Kiven omia ajatuksia.

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin jakaa näitä hyveitä veljeksille, mutta hankalaa oli... Paremminhan ne melkein istuisivat Tuntemattoman sotilaille.

      Poista
  24. Tri Kemppinen on useasti ollut aiheessa Kivi ja 7 veljestä, loppuvuodesta 2012 maininnan arvoisesti, siellä hän kertoo että vihapuhe on Kiven uudissanastoa.

    Blogin hakuruutu on kätevä.

    VastaaPoista
  25. Seitsemän veljestä-teos on ollut pienestä pitäen mielikuvitukseni askarruskenttänä. Haetarinpituisena kun en vielä ymmärtänyt, että se on "vain" kirjallisuutta, ja vieläpä silkkaa mielikuvituksen tuotetta, pidin tarinaa totena joka johtui siitä, että kotimme miljöö oli helposti samaistettavissa kirjan miljööseen, ja sikstoisekseen koska meitä oli 7 veljestä. Kehitysvammaisia veljiäni (4 kpl) en kyllä meinannut saada edes mielikuvituksessani lausakehtelemaan niin jykeviä kuin vaikkapa Juhani vaikka ulkomuotokuvauksista päätellen vastasikin vanhinta veljeäni.

    Hulluutta siis meillä ainakin tarinan kohteena olisi piisannut siellä ulukometässä iliman kaikenlaisia raja-aitoja rehveltäessämme. Mutta kuka kirjailija olisi niin hullu ollut, että olisi meidät tarinansa sisällöksi kelpuuttanut? Vai olisiko liian vaikea tehtävä kelle tahansa sillä ulottuvuuksia tällaisessa perheessä eugeniikkakeskustelusta vihapuheeseen saakka olisi ollut tutkittavana?

    VastaaPoista
  26. Joku täällä varmaan tietää paremmin: kerrotaan Mozartin ajatelleen, että molli ei riitä. Siksi duuri, sitäkin pakahduttavampana.

    VastaaPoista
  27. Tuota Sydämeni laulua ihmettelimme kolme eläkeukkoa mennävuonna nettilukupiirissämme. Asia valkeni kuitenkin varsin luonnollisesti. Kai siinä oli apuna myös se että tuli puhuttua asiasta myös vaimoväen kanssa.

    Kun on kulkenut vanhoilla hautausmailla niin on nähnyt hautakivistä miten suuri osa syntyneistä kuoli jo aivan pieninä. Kuolema oli siihen aikaan vahvasti läsnä myös jokaisessa pienessä lapsessa. Äiti joutui aina varautumaan siihen, että lapsen menettäminen oli erittäin todennäköistä. Seunalan Annan laulu on nähtävä myös tätä taustaa vasten.

    VastaaPoista
  28. Seitsemän veljestä tuli luettua pariinkin kertaan joitakin vuosikymmeniä sitten, enemmän olen lukenut Ahon lastuja joista astuu esiin aivan toinen mies. Harkitsevainen, havaintokykyinen ja kiinnostava. Ainakaan Huopanalla, "siviili" maisemissa mies tunsi olevansa itsensä, muuten minäkin, sinne vain pääsee niin harvoin. Varsinkin perholla kalastus on parhainta analyysia mitä maa päällänsä kantaa.

    VastaaPoista