Sivun näyttöjä yhteensä

14. tammikuuta 2017

Erehtyminen on nautinto




Kun menin valtiolle töihin 1976, otin pian käyttöön mapin, jonka keltaiseen etikettiin kirjoitin nimikirjainteni ja esittelijän ns. orjan merkin ./. lisäksi kansion sisällön: ”Virheitä, erehdyksiä ja laiminlyöntejä.”

Muistaakseni ensimmäinen merkintä koski poistumista jaoston istuntohuoneesta armeijan tapaan eli ryhdikkäästi ovelle marssien, alamaisesti päätä taivuttaen ja mennen. Oikea tapa oli poistua eräänlaista sivuvikellystä eli melkein takaperin, säilyttäen katsekontaktin puheenjohtajaan, joka ei siinä vaiheessa tietenkään vilkaissutkaan poistujaa.

Kauan myöhemmin luin jostain, että tuoltakin osin kysymyksessä oli venäläinen hovietiketti. Vielä myöhemmin luin Bysantin käyttäytymissäännöistä. Siellä oli tullut pahakin riita, kun joku kävijä, korkea kirkonmies, kuningas tai keisari, oli kylmästi kieltäytynyt heittäytymästä pitkin pituuttaan kolmasti paikallisen keisarin (basileos) eteen.

Tämä ei ole joutavanpäiväistä. Useimmissa islamin maissa ei suosita lipallista päähinettä. Erilaiset turbaanit ja vanha, tunnettu katkaistun kartion muotoinen fetsi sallivat päivittäisten rukousten toteuttamisen ainoalla oikealla tavalla, koskettamalla maata otsalla. Mekan suunta aiheutti ongelmia. Ranskalaiset ovat tunnetusti häijyjä ihmisiä. Eräs ranskalainen kertoi tai valehteli minulle kerran, että muuna tuo uskonnon tunnustaja kantoi housuntaskussaan kompassia, jottei tulisi tehdessään tarpeitaan vieraassa käymälässä vahingossakaan pyllistämään Mekkaan päin.

Ja Euroopassa on murhattu ihmisiä läjäpäin ratkottaessa kysymystä, kumpaan suuntaan ristinmerkki tehdään ja monellako sormella.

Kommentoija ilmaisi kyllästymistä sanan ”narratiivi”. Sitä ei voi aivan korvata sanalla ”kertomus”. Esimerkiksi musiikissa tuota n-sanaa käytetään. Fuugassa on esittelyn ja kehittelyn jälkeen ”keskustelu”, ja monissa muissakin sävelteoksissa on yhtenäinen, dramaturginen tapahtumien kuvaus, jota hyvässä tapauksessa ei voi lainkaan ilmaista sanoin.

Kielifilosofiassa on tarpeen erottaa toisistaan merkki ja merkitys, ja merkityksessä puolestaan tekstin tai puheen yksikön (sanan) merkitys kokonaisuuden mahdollisesti monista merkityksistä.

Narratiivin lajin eli genren tunnistaminen voi olla kohtalokkaan tärkeää. Eräissä esimerkiksi autismin kirjoon luetuissa tiloissa ihmisen kyky erottaa ironia on pahasti puutteellinen. Myös tavan salliman liioittelun käsittäminen sellaiseksi voi olla vaikeaa.

Tämä on vakava asia, koska on myös olemassa, nimenomaisesti kehenkään kohta virkaan astuvaan presidenttiin viittaamatta, että niin sanottu narsistinen persoonallisuushäiriö voi aiheuttaa aivan seurustelussa erotusdiagnostisia ongelmia. Onko tuo ihminen oikeasta tuollainen vai eikö hän vain ole vakavissaan?

Tuo jälkimmäinen termi ymmärretään usein väärin. Itsekkyys ja omahyväisyys ovat mainioita ominaisuuksia, joita ilman voisi olla vaikea selvitä. Dawkinsin ”itsekäs geeni” on ehkä turhankin raflaava kielikuva, muta jotain sellaista maailman rakenteissa on. Niinpä sitten ihmiset, jotka eivät lainkaan häiriinny omasta huonosta käytöksestään ja ne pahemmat, joiden yhteydessä mainitaan usein termi narsistinen psykoosi, koska he silminnähden eivät ole edes kunnolla selvillä siitä, että jos viiltää toisen kurkun veitsellä, kurkku katkeaa ja sitä ennen tulee kovasti verta.

Parhaat kieltenopettajat ovat kautta aikojen tienneet, että eri oppilaat ovat taipuvaisia tekemään aivan samoja virheitä ja että kukin oppilas pakkaa tekemään saman virheen kerran toisensa jälkeen. Niinpä heillä oli ymmärrystä jauha erilaisia leipäsääntöjä ja ottaa erikoiskäsittelyyn sitkeimmin erehtyvät.

Sitä vastoin en ole nähnyt kirjaa, jonka nimi olisi ”Pitkä matematiikka – valitut virheet”. Oikeastaan sellaistakaan julkaisua on vaikea löytää, jossa olisi listattu erikseen jonkin matematiikan alueen tyypillisesti vaikeiksi osoittautuneet ja sitten helpommat laskutehtävät.

Tuomarin tehtävissä kansiossani oli kunniapaikalla luettelo karkausvuosista. Yhden kerran vein esittelyyn jutun, joka oli tullut kirjaamoon karkauspäivän johdosta yhtä päivää liian myöhään. Enkä ollut huomannut sitä! Ja siitähän oikeusneuvos L.N. jaksoi muistuttaa. Asia ei liene ajankohtainen, koska niin vanhoja juttuja ei enää taida olla, mutta varoituksen sanana esimerkiksi apurahan hakijoille – päivämäärän eli aikavälin laskeminen on yllättävän monimutkaista ja siinä tekee äkkiä virheen. Sillekin asialla pitää olla sääntö, että jos tapaamme viikon kuluttua, lasketaanko kulumassa oleva päivä mukaan ja lasketaanko kokonaisia vuorokausia.

Presidentti Lauri Kr. Relanderin muistelmat (toim. Eino Jutikkala) on mainio historiallinen lähde. Relanderilla oli tapana kirjoittaa päiväkirjaa joka päivä, kirjoituskoneella vielä. Kirja on hyvin laaja mutta mielestäni päätöksenteon ja etenkin väärien päätösten tekemisen mekanismit tulevat mainiosti esille.

Relander oli sattumapresidentti, jonka valituksi tulemisesta ällistyivät kannattajat ja hän itse. Luultavasti se maatalous- ja metsätieteellisen tiedekunnan professori, joka oli hylännyt hänen dosentuuriin tarkoitetun tutkimuksensa heikkotasoisena ja muutenkin tarmokkaasti levittänyt käsitystään asianomaisen lahjattomuudesta ja kehityskelvottomuudesta, joutui presidentinvaalin jälkeen miettimään todella hyviä selityksiä.

Mutta Lauri Kristian mokaili sekä yksityiselämässään (häneen oli kovin helppo vaikuttaa väittämällä melkein mitä tahansa vakaumuksellisesti) että virassaan, mutta toisaalta selvitti taitavasti kiperiä tilanteita. Hänellä ei ollut mahdollisuuksia toiselle kierrokselle, koska puolueen todelliset mahtimiehet päättivät niin, ja hän elelí syrjemmällä niin että joutui vielä talvisodan evakoksi rakkaasta Viipuristaan.

Ellei mappini olisi joutunut kateisiin kauan sitten, lisäisin vajavaisuuksien listaani tietämättöämyyteni Relanderin muistomerkistä, joka on ollut jo vuosia Hesperian puistossa Runeberginkadun kupeessa. Jouduin etsimään tiedon verkosta enkä ollut mielestäni nähnyt sitä koskaan. Hyväkin opas nuoremmille…

24 kommenttia:

  1. 2Oikea tapa oli poistua eräänlaista sivuvikellystä eli melkein takaperin, säilyttäen katsekontaktin puheenjohtajaan, joka ei siinä vaiheessa tietenkään vilkaissutkaan poistujaa."

    Nobelistista R Feynman kerrotaan, että hän olisi harjoitellut takaperin kulkemista palkinnon jakotilaisuutta varten. Kuninkaalle ei protokollan mukaan saanut kääntää takapuoltaan. Rappuset taisivat kertomuksen mukaan olla hänelle haasteelliset.

    Kunnioituksesta puheen ollen. Katsoin presidentin haastattelun. Presidenttimme ei ole haastattelutilaisuudessa mitenkään runsas sanainen.

    Siitä huolimatta haastattelija keskeytti hänet lukuisia kertoja. Ei antanut sanoa lausetta loppuun.

    YLEn lukuisia "kyllä minä sen paremmin tiedän" naistoimittajia vaivaa ylimielisyys varsinkin kun haastateltavana on mies.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "YLEn lukuisia "kyllä minä sen paremmin tiedän" naistoimittajia vaivaa ylimielisyys varsinkin kun haastateltavana on mies."

      Tai sit se on vaan ajan tapa. Pitäähä niitä puoluejohtajiakin kokoajan keskeytellä, kun puhuvat toistensa päälle. Ehkä Niinistö sai sitä, mitä ei tilannut :P

      Poista
  2. "Niinpä heillä oli ymmärrystä jauha erilaisia leipäsääntöjä ja ottaa erikoiskäsittelyyn sitkeimmin erehtyvät."

    Jotenkin tuli mieleeni Feetu ja varsinkin P Erola.

    VastaaPoista
  3. Ei riitä hahmotuskyky selvittämään, pääseekö tuosta Reissu-Lassin kuutiosta suoraan siihen uritettuun palloon, joka on Oulun yliopiston kirjaston edustalla. Vähän teolliselta tuntuu.

    VastaaPoista
  4. Voiko "viikon kuluttua" olla mitenkään epäselvä? Silloin asia on sovittu samaksi viikonpäiväksi ja samaan kellonaikaan, jos ei ole muuten tarkemmin asiaa määritelty.

    VastaaPoista
  5. 14.1.2017
    Koskaan en tyttöjä narrannut enkä toista kertaa sitä tee. Lindalle yritin kertoa, että kemialliset kaavat ovat merkkejä. Ne eivät ole epämääräisen kokoisia mitattavia kuten esimerkiksi puheemme harmituksesta ja onnellisuudesta. Luonnollinen kielemme on sinnepäin, perille, ohi ja upposi. Kaikkea samalla kertaa. Kaavat ovat kaavamaisen jämptejä.

    Kun eräskin sanoi, että jostain sellaisesta, mitä ei voida sanoa selvästi, on vaiettava, hän tarkoitti kenties juuri sitä. Nimittäin että tunne kielellisesti ilmaistuna on eri asia kuin vastaavan sähkökemiallisen reaktion kaava. Kyse olikin logiikasta ja mielekkäästä filosofoinnista. Siihen emme kuitenkaan ikuna sorru.

    VastaaPoista
  6. Yksi pieni reunahuomio.

    Uudessa tautiluokituksessa (USA, DSM5) on käsite narsistinen persoonallisuushäiriö poistettu (itse asiassa koko persoonallisuushäiriö-asia on katoamassa, tosin kiistan kera).

    Narsismin poistaminen liittyy siihen epidemiologiseen havaintoon, että nyky-yhteisöissä (USA, EU) jopa 40% aikuisista täyttäisi persoonallisuushäiriön kriteerit.

    Sehän tarkoittaisi, jos se olisi häiriö, että liki kaikki miehet pitkään jatkuneen rauhan aikana olisivat häiriintyneitä, jos se pidettäisiin häiriö-kirjassa F 60.X-ryhmässä.

    Siksi kirjoitan "rauhan aikana", että sotien jälkeen poikia syntyy enemmmän (105/100), koska tappajista ja tapatettavista on pula. Aukot pitää paikata, sanoin Döbelnkin muinoin Juuttaalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Döbeln ratsasti Juuttaalla akkoja katsellen...

      Poista
    2. Ohhoijakkata, uudempi usalainen tautiluokitus. Pitääkö kukaan sanaparia usalainen tautiluokitus tautologiana. On se minusta. Semmoinen sotavaltio, se usa. Ois ny rylkkyämättä ja asettuis ettei kiinan tarttis alkaa yhden poikalapsen politiikan voimalla komentamaan. Heh, on siinä arvoitus mitä siellä on luokitusta. Entäs se Intia, se se vasta on.

      Liian paljon viisautta ei ole meillä täällä kyllä, se on varma että kansainvälsyyttä pitää edistää, ahkerana pysyä ja työhän ei tekemällä lopu. Vaan palkka pitää saada, niin sen asian laita on. Sillä on tultava asian selvitetyksi että aineettomilla henkisillä painostuksilla ei tottele juuttaan kutaleetkaan, vaan annapa mopo ja jääkaappi niin jo.
      Meillä on siihen runsaasti etumatkaa. Kaikki eivät sovi huiskimaan lunta herrojen rappusilta, yhtä aikaa. Huililiksat huilaajille, sillä.selvä ja tattistarallaa. Joutavien tupeloiden pikkupedagogiat ja leikkipaikat erikseen, tehkööt ja leikkikööt mutta ulkovaltoihin on oltava lujat suhteet ja kovat naamat pelipöytiin.

      Yksinkertaista jymäytetään...

      Poista
  7. Juu, en tarkoittanutkaan, etteikö "narratiivi"-sanalla olisi myös oikeaa käyttöä sekä käyttöä, jossa se ei ole korvattavissa jollakin muulla sanalla. Kyllästymiseni narratiivi-sanaan viittaa vain siihen, että siitä on tullut muotisana, jolta nykyisin ei voi välttyä ääliömäisemmässäkään radio-ohjelmassa tai blogikirjoituksessa (en viittaa tähän blogiin). Tästä on väistämättä seurauksena, että narratiivi ei pian (enää nytkään?) tarkoita juuri mitään.

    VastaaPoista
  8. Muistaakseni Albert Einstein totesi erään kerran jossain yksityiskohdassa erehdyttyään: "Olen jo ansainnut oikeuden joskus olla väärässäkin". Itse olen sitä myös joskus viljellyt jos olen jossain erehtynyt, eihän sitä nyt ihan aina voi olla oikeassa. Vai voiko?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Kerran luulin olevani väärässä, mutta huomasin erehtyneeni." Paavo V.

      Poista
  9. Tokko uusi mappi tarpeen on. Vaan tuo muistomerkki on talvea varten oivaltaen veistetty, härmistymisilmiö pukee sen, se elää ja muuttelee itseään. Ohikulkiessa näkee ihan vilkaisulla, ei ole tarpeen jäädä patsastelemaan. Tosi kätevä. Siinä on kivasti kaikki kohdallaan, mikään ei jää raksuttamaan päässä. Pikkuskiditkin on siihen että hii, mikä, ooo!

    VastaaPoista
  10. Relanderista tuli poliitikko, kun hänen tieteellinen uransa nousi pystyyn. Osittain kyse saattoi olla tieteelliselläkin puolella poliittisista ristiriidoista. Maatalous-metsätieteellisessä oli ollut vain muutamaa vuotta aikaisemmin varsin kova kiista dosentti Hannes Gebhardtin ja tiedekunnan professorien välillä. Kiistaan sekoittuivat sekä talous- että kielipolitiikka.

    Professorit olivat ruotsinkielisiä ja -mielisiä. Taloudellisesti he kannattivat "järkiperäistä" maataloutta, mikä käytännössä tarkoitti taloudellisesti kannattavaa suurmaataloutta, jossa oli perusyksikkönä oli runsaasti torppari- ja mäkitupalaistyövoimaa hyödyntävä kartano. Gebhardt kannatti osuustoimintaa ja pienempiä perhetiloja.

    Relanderin dosentuurihakemus tuli käsiteltäväksi vain vuosi sen jälkeen, kun Gebhardt oli lopulta saanut professuurin. On ymmärrettävää, että toisen tieteelliseltä tasoltaan hiukan arveluttavan suomenkielisen maalaisliittolaisen nimittäminen professuuriin johtavaan dosentuuriin ei miellyttänyt tiedekunnan enemmistöä erityisen paljon.

    Tämä 1900-luvun riitely näkyy vielä nykypäivänäkin. Se, että meillä on Luonnonvarakeskus, johtuu samasta riidasta. 1910-luvun vaihteessa riideltiin kovasti siitä, minne maatalous-metsätieteellinen tutkimus sijoitetaan. Suomenkieliset nuoret lähinnä maalaisliittolaiset tutkijat halusivat itsenäiset tutkimuslaitokset, jotta he saisivat tutkia haluamiaan aiheita vapaina kartanotaloutta kannattavien professorien määräysvallasta. Näin syntyivät ne organisaatiot, joista myöhemmin tuli Metla, MTT ja sittemmin Luonnonvarakeskus. Jos ruotsinkieliset professorit olisivat voittaneet, olisi tutkimus keskitetty osaksi Helsingin yliopistoa.

    VastaaPoista
  11. Eiköhän kirja vaikeista ja helpoista matematiikan tehtävistä ole vähän samankaltainen kuin kirja onnistuneista ja epäonnistuneista valokuvista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, ei ole. Matematiikka on kuin muuraamista. Kuvittele käyttäväsi lasilevyjä syrjällään tiilien sijaan mutta et saa käyttää laastia. Jos jätät opettelematta jonkin vaiheen l. yksi lasilevy puuttuu, se näkyy koko rakennelmassa, jos se edes pysyy pystyssä. Sen vuoksi sitä on helppo opettaa, lähes kaikki voivat sen oppia kunhan ovat a) järjestelmällisiä ja b) huolellisia.

      Poista
  12. Joo Relander-veistos on tilallisesti hieno. Samoin teoksen materiaalin ja pinnan tuntu .

    Jos Helsinki joskus jäisi autioksi, luonnon valtaan, tuollainen graniittiveistos säilyisi pidempään kuin yksikään rakennus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apuu-va.

      Ja kuinka monta kertaa minä tämän joudun teille kertomaan, kun jokin on suurta, järeää, karkeaa ja massiivista - niin se voi olla vaikka jättiläismäistä, kiitos Iikka - niin älkää rakkaat lapset kutsuko sitä hienoksi. Se on katsokaas väärin. Tarkkailkaa kirjoittamaanne. Pyrkikää pois tavoista. Älkää totelko. Ottakaa opiksi. Ahkeralla ja toiveikkaalla mielellä on luovan voiman takuu!

      Tämän tahdon teille teroittaa: mikäli tunnette kihelmöintiä ja lievää kuvotusta kirjoittamaanne kohtaan, ette aivan kehtaa sitä pitää omananne, se säästäkää.

      Mikäli taas tunnette julkeaa ylpeyttä hengentuotteestanne ja odotatte suuria, olette erehtyneet. Paiskatkaa se vain syrjään, se ei ansaitse teidän aikaanne.

      Poista
    2. Mitähän tuollakin kommentillasi tarkoitat?

      Jos teoksen kokee muodostavan hienon tilan, totta kai sen voi sanoa. Mitä siinä muka mielestäsi on väärin?

      Poista
  13. Kyllä, Relanderin muistomerkki on hieno, joten palautettakoon mieliin myös veistäjän nimi: Matti Peltokangas.

    "Muistomerkki koostuu neljästä kookkaasta kuutiosta, jotka on veistetty punaisesta graniitista. Jokaisen kuution sivulla on pituutta 2,08 m. Kuutiot on asetettu neliöön kivetylle alustalle ja niiden välissä on ristinmuotoinen kulkureitti. Kivipintoja peittävät hakulla diagonaalisesti uurretut terävät raidat, jotka vierekkäisissä kuutioissa kulkevat vastakkaisiin suuntiin. Tämä kiven käsittely on Peltokankaalle ominaista ilmaisua, jolla hän häivyttää kiven raskautta ja tuo teokseen graafisia ja maalauksellisia elementtejä. Peltokangas on tehnyt suurtyön alusta loppuun itse käsityönä.

    Relanderin muistomerkki ottaa huomioon Hesperian esplanadien 20-30- lukujen modernin kaupunkiarkkitehtuurin. Symbolitasolla teos sisältää elementtejä presidentti Relanderin modernisti ulkomaisia suhteita rakentavasta tai toisaalta perustuslakia ja demokratiaa vakiinnuttavasta presidenttiydestä: abstrakti muotokieli, dynaaminen liikettä korostava pintakäsittely ja toisaalta tasapainoinen, kaikkiin suuntiin avoin kaduntasolta lähtevä kokonaishahmo, suomalaista peruskalliota, punaista graniittia."

    http://taidemuseo.hel.fi/suomi/veisto/veistossivu.html?id=160&sortby=statue

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liiterissäkö se ne veisti?

      Onko vastaavasti liivintaskukellon kieruvieteri massiivinen kun se on niin mukavasti mutjahtava sana, massiivinen, njam..?

      Monumentaalimekaanikko menee pian kahtelemmaa atjektiivimessuille.

      Sen sortin epäpyhiä ehtoollisia muttapaitti pari purkkia pikaolutta tattista ja plotterista, mitä tämä tarkoittaa? Kyllä kaverit osaa, kääntää tämän, ne tietää katoppa mitä minä meinaan. Vähän hienoja mutta muuten kivikivoja.

      Vaan miteppä se on? Ei semmoiset pallomielet niinkuin vaikkapa justiin minä osaa hahmottaa mikä se leimasinkieli on. Sellaisen olen luullut että millainen kieli, sellainen mieli. Vaan köyhät on teillä aina oleva völjyssänne. Tämä onkin kielipide.

      "Ja sitten Se Nooa Tervas sen Arkin sisältä ja päältä ja pitemmälle minä en ehtiny läksyä lukea ku isällä oli niin mukavata muuta ja se sano että min voin olla völjyssä mutta-että. Niin se oli silloin. Ei kumminkaan ainakaan jänniinit ja hirvet enää tervalle haise."

      Hieno luomiskertomus, kympin arvoista työtä. Tositotta. Isällä veneveistämö.

      Asian laita on sill'viisii ett', se on vaan näin.

      Sen huomaa kuvasta että ei sitä millään pärrällä ole tuota pintaa saatu tehdyksi. Sitä en osaa sanoa onko siinä käyny kilke vai kalke. Saattaa olla että ne on siellä sekaisin, mutta älkää minua siteeratko tässä.

      Pirullisen ovela veistos ja tekee Reladerin hahmosta jännemmän kuin äijä itekkään teki, mutta sehän Reissu-Lasse kirjoittikin koneella, paitsi että blogimestari ei kertonut minkä merkkisellä, vastoin tapojaan.

      Poista
  14. Graniitilla on kolme toisiinsa kohtisuorassa olevaa luonnollista lohkeamissuuntaa. Olisi kiinnostavaa tietää, miten ne tuossa veistoksessa suhtautuvat kivikuutioiden suuntiin; arvaisin, että lohkopintojen suunnat on sovitettu niiden mukaan.

    Veistos näyttää läheltä katsottuna siltä, että kivikuutioiden pintaan on ensin sahattu raidoituksen pohjien ja harjojen kohdalle sopivankorkuiset urat, joiden mukaan veistäjä on sitten hakannut lohkopinnat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisi kysyä puhelimitse?

      Kanttirauta kestää miehen kourien iän. 100€ - 150€ /kpl. Olen ostoaikeissa. Syy on selvä, isäni hauta kaipaa kiveä.

      Poista
  15. Skulaa sille ja kysy, ainakin kanttirauta kestää miehen kuorien iän. Mitä mä tiän.

    VastaaPoista